Pari ekan pleikkarin peliä tullut pelattua.
Toy story 2
Tämä olikin varsin mainio tasoloikka eikä mulla ole edes mitään nostalgia laseja päässä toy storyn suhteen.
Pelaajan ohjattavana on vain Buzz ja kyseessä on kolmannesta persoonasta kuvattu toiminta tasoloikka joka on rakenteeltaan varsin simppeli sillä sulla on joka kentässä aina tavallaan samat tavoitteet ja jokaisen suorittamisesta saa pizza planet tokenin joita tarvitaan etenemiseen.
Tavoitteena on aina kerätä viisi jotain tavaraa, voittaa miniboss, suorittaa jonkinlainen ajastettu haaste jne. 50 tokenia on maksimi ja 40 tarvitaan viimeiseen pomoon. Kenttien välissä nähdään myös pätkiä itse elokuvasta.
Buzz osaa tehdä tuplahypyn, tarttua reunoihin jos loikka meinaa jäädä lyhyeksi, tehdä pyörähdys hyökkäyksen ja ampua laserilla.
Kentissä on myös power pak kykyjä jotka antaa jonkun rajoitetun kyvyn kuten vaikka rakettikengät tai tarttumakoukku.
Ohjaus toimii ihan hyvin, mutta kamera on pelin heikoin lenkki sillä tämä on tehty ennen nykyisiä standardi kontrolleja joten joko kamera seuraa automaattisesti tai sitten sen voi laittaa passiiviseksi, mutta silloin sitä käännetään päätynapeilla oikean tatin sijaan ja lisäksi R1 kääntää sitä vasemmalle ja L1 oikealle joten automaatilla se tuli pidettyä.
Pakko silti sanoa, että vähemmän tämän kamera ärsytystä aiheutti kuin vaikka tomb raider underworldin kamera ja se nyt kuitenkin on "hieman" modernimpi tuotos.
Mulla tais mennä viitisen tuntia kun keräsin kaikki tokenit ja sen jälkeen tässä ei ole mitään tehtävää.
Toisaalta ps3 / vita storessa tällä on hintaa vain 2e joten sillä rahalla hyvä ostos ja voit myös maksaa vielä euron enemmän jolloin saa kombo paketin jossa tulee myös...
Toy story racer
Kuten varmaan nimestä tajuaa niin kyseessä on kilpa-ajo jossa ajetaan rc autoilla ja radat tietenkin sijoittuu eri rakennusten sisälle ja pihoille.
Ajettavuus on varsin herkkä ja liukas joten mutkiin saa kääntää kohtuu aikaisin ja välillä onnistuin aina ajamaan powerupin vierestä vaikka kuinka tarkasti yritin ajaa.
Tuohon kuitenkin tottuu muutaman kisan jälkeen joten se ei ole lopulta ongelma, mutta pelin rakenne on.
Tässä ei nimittäin ole mitään perus kisa turnauksia ajettavana eikä edes yksittäistä kisaa vaan jokaisella hahmolla on tornillinen haasteita ajettavana.
Noissa kyllä on välillä ihan normi kisa tai jopa kolmen kisan turnaus, mutta enemmän niissä tuntuu olevan esim haasteita joissa pitää vaan ampua kaikki ja yksikään pelin aseista ei tunnu olevan hakeutuvaa mallia joten osuminen on helpommin sanottu kun tehty.
Lisäksi tekoäly osaa vältellä sua joka on varsinkin silloin ongelma jos tuollainen haaste ajetaan normi radalla sillä jos luulet olevas ovela ja lähdet ajamaan väärään suuntaan niin nekin vaihtaa suuntaa välittömästi jolloin se kisa vaan venyy ja venyy.
Hahmoilla ei myöskään ole mitään eri statseja joten sä ajat muutamalla samalla radalla niitä samoja haasteita kyllästymiseen asti.
Tähän kyllä näyttää olevan koodi joka avaa ihan kaiken joten siitä on varmasti sellaiselle iloa joka haluaa pelata kaksinpeliä sillä aluksi tarjolla on vain neljä hahmoa ja loput avataan noita haasteita ajamalla.
Kyllä tästä silti sen euron edestä vastinetta saa ei siinä mitään.
Myös silent hill tuli pelattua ja mun mielestä se ei ole kestänyt ajan hammasta sitten ollenkaan.
Ensinnäkin visuaalisesti tämä oli aika kamala sillä ruudulla on aivan järkyttävä dithering efekti jota ei voi olla huomaamatta päiväsaikaan.
Pimeissä sisätilöissa tuo ei onneksi haittaa.
Tuskin tuo ps3:sta myöskään johtuu, koska se on 21" crt ruudulla kiinni eikä mitään ylöspäin skaalausta näin ollen ole päällä ja netissä on tuosta muutenkin keskustelua.
Sitten on se pelin kamera joka tykkää kaupungilla liikkuessa varmaan 60-70% ajasta kuvata melkein täysin sivulle ja sisätiloissa kun menet huoneeseen niin melkein aina se kamera kuvaa Harryn naamaa sensijaan, että näyttäisi mitä siellä huoneessa on.
L2 Yrittää siirtää kameran selän taa, mutta ei sekään läheskään aina toimi.
Sitten on se Harryn osumatarkkuus. Tänään se ampui neljä kertaa putkeen ohi kun hoitaja hitaasti laahusti kohti. Minäkin ampuisin paremmin tosielämässä. Sitten välillä kun oli vaikka kaksi koiraa kimpussa ja toinen on ammuttu jo maahan, mä irrotan tähtäys napista ja tähtään uudestaan niin eiköhän tämä sankari ammu taas sitä maassa makaavaa raatoa.
Mä olin myös täysin unohtanut kuinka kammottava ääninäyttely tässä on. Dialogissa ei ole koskaan mitään tunnetta mukana ja jokaisen lauseen jälkeen tulee vähintään sekunnin tauko.
Niin huvittavia kuin jotkut kohdat ekassa resident evilissä onkin niin paljon mieluummin mä sen dialogia kuuntelen kuin tätä ja se on myös kestänyt muutenkin aikaa paljon paremmin ja se on mun mielestä ehkä jopa heikoin pelaamani ressa.
Tämän kanssa meni kyllä aika tehokkaasti kultaiset muistot pilalle, mutta sainpahan sentään ekaa kertaa hyvän lopun kun lunttasin netistä mitä pitää tehdä.