Returnal - Sinivalkoista räiskintää

[Eliminaattori]

Tunnin ehdin katsella striimiä ja hyvältä näytti. Ei tuon tunnin aikana ainakaan kauhean vaikealta vaikuttanut, mutta ehkä se vaikeustaso pomppaa myöhemmin kunnolla

Välillä nauratti, kun kuulosti siltä, että olisit lakannut hengittämästä, kun luulit, että kuolit

Heh, olen kait henkeäni pidätellen odottanut, mitä tapahtuu. En tosin muista tuollaista tilannetta, liekö ollut jokin putoaminen.

Täytyy kyllä opetella monet jutut kunnolla, niin voi jatkossa keskittyä pelkästään taistelemisen opettelemiseen. Hieman mietityttää, miten paljon tässä pitää saada aikaan eri juttuja ennen kuin saavuttaa niin paljon, että alue on selvitetty. Toistamisesta pitää ottaa kaikki hyöty irti.

 

[Hauntedi]

Checkpointittomuus vituttaa sen verran kolmannen game crashin jälkeen että jään odottamaan patcheja. Mielenterveys ei kestä selvitä bossista nipinnapin hengissä yrityksellä nro 4, jotta peli kaatuu bossin kuolemaan ja taas palataan alkuun.

 

[ippanis]

Itsellä meni n. 10 kuoleman jälkeen ensimmäinen biomi (ensimmäinen bossi) lävitse.

Kyllä kirpaisee kun lähti toiseen yritykseen bossia vastaan ja oli kolunnut joka nurkan saadakseen parhaat statsit, niin sitten sitä menee ja ottaa riskin pahanlaatuisilla (malignant) esineillä. Eiköhän mulla ollut sitten joku sellainen hidaste, jossa syöksymistä (dash) hidastettu ja olin sitten aivan kusessa kun ei voinut muutakuin juosta eikä väistää ammuksia kunnolla. Kuolohan siinä tuli ja eikun uudestaaan...

Eli, ei kannata kerätä kaikkea, jos ei tarvii!

 

[aleksi61]

Ite pelasin must aika pitkään ja tais mennä eka pomo vasta. Pelasin varmaan joku 2-3h..

Se meni kyl ekalla mut oli siinäkin tuuri et oli joku astronautti figuuri mikä herätti mut uudelleen henkiin.

Aika sekavia noi reitit kun kokoajan muuttuu ja kyllähän toi turhauttaa ku kaikki nollaantuu kuoleman korjatessa mut onhan toi tosi pähee ja koukuttava peli.

 

[rap]

Aika sekavia noi reitit kun kokoajan muuttuu ja kyllähän toi turhauttaa ku kaikki nollaantuu kuoleman korjatessa

Nämä tiedot viimeistään vahvistaa että peliä en osta. Vihaan tuollaisia pelejä joissa kuoleman jälkeen aloitetaan jostain valovuoden päästä alusta. Ihan järjetöntä checkpointittomuus ja kuolemassa alusta aloittaminen. Ja tämä on pelaajien mukaan vielä vaikea.

 

[Kirai]

Ekat tunnit takana ja tukka lähtee päästä, sielu on musta ja kädet hikiset. Silti nautin joka hetkestä ja armottomuudesta mitä peli tarjoaa.

Ekaan bossiin asti pääsin ja kuolin ihan lopussa, mikä nakersi syvältä ja sai laittamaan pelin kiinni. Yhteensä kuolemia kohdattu nyt kaksi, ja varpaillaan tulee edettyä ja riskejä minimöityä.

Sulava combat ja mielenkiintoinen mystinen tarina innostaa todella paljon. Tästä on hyvä jatkaa. Saa nähdä riittääkö taidot läpäistä peliä.

 

[shamaniac]

Nämä tiedot viimeistään vahvistaa että peliä en osta. Vihaan tuollaisia pelejä joissa kuoleman jälkeen aloitetaan jostain valovuoden päästä alusta. Ihan järjetöntä checkpointittomuus ja kuolemassa alusta aloittaminen. Ja tämä on pelaajien mukaan vielä vaikea.

Tämä on tietenkin jokaisen oma valinta mutta Soulseissa juuri se pelko joutumisesta takaisin pitkänkin matkan päähän on pitkälti pelien ydin.

Ilmeisesti ei kuitenkaan täysin sama asia kun Soulsit on "täynnä" checkpointeja eli bonfireja tai vastaavia. Returnalissa siis joutuu täysin alkuun, vai? Tämähän toisaalta on nimenomaan roguelikea, joten ei siinäkään mitään ihmeellistä ole jos genre on tuttu. Joku eteneminen noissa silti säilyy ja ehkäpä parhaassa pelaamassani "roguelikessa", Outer Wildissa, joutui aikarajan jälkeen aloittamaan täysin alusta eikä mitään saanut mukaansa. Paitsi omaan päähän kerätyt tiedot maailmasta, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi ja mikä hienointa, parasta koko pelissä.

Mutta tässä ymmärtääkseni säilyy myös jotain etenemistä? Hahmon kyvyissäkö, vai missä, mutta kuitenkin?

 

[Kirai]

Mutta tässä ymmärtääkseni säilyy myös jotain etenemistä? Hahmon kyvyissäkö, vai missä, mutta kuitenkin?

En aivan kaikkea vielä ole ymmärtänyt, mutta ainakin aseisiin aukeavat perkit ym säilyy kuollessa, sekä jotkin tavarat jotka esim helpottavat kulkemista tai etenemistä. Sekä tietysti kaikki data ym mitä kerää vihuista, maailmasta ja tarinasta säilyy.

Itse aseet ja parannukset hahmoon ym häviävät ja alussa lähdetään taas pistoolin kera liikkeelle. Mutta riippuu miten pitkälle selviää, niin kuoleman jälkeen ei välttämättä ihan kaikkea tarvi läpi hinkata ja ilmeisesti esim bossit voi skipata kun ne kerran on voittanut.

 

[TT-2k]

Housemarquella on kuultu pelaajien palautetta, eli ennen kaikkea toive tallennuksesta kesken "runin". Mitään eivät lupaa, mutta ehkä toivoa sentään on.

Housemarque has suggested better saving is in the works for its PlayStation 5-exclusive Returnal.

Quote Tweeting a thread on Reddit titled "No need to be toxic about people who need save-options!", Housemarque said: "We hear the community and we love you all. Nothing to announce now, but keep playing and enjoying the challenge as you can!"

Lähde: Eurogamer

 

[JTahti]

Tuossa kun aiemmin jouduin lukittuun huoneeseen niin ei se ollutkaan pomotappelu. Nyt jouduin varmuudella pomotappeluun. Olin aluksi että tämähän on ihan helppo kun en ole menettänyt yhtään terveyttä, mutta sitten kun pomon terveys on nollassa niin se saa uudet terveydet ja laittaa uuden vaihteen silmään. Kuolo korjasi minut.

 

[Laama]

Kymmenisen tuntia peliä nyt takana ja edelleen kolutaan ensimmäisen biomin käytäviä. Tason loppupomoa kolme kertaa yrittänyt ja siinä aina viimeiseen vaiheeseen kuukahtanut, ei vain refleksit riitä. Eli turpaan tulee ja tukka pölisee ja tämä ei johdu siitä että peli olisi äärettömän vaikea vaan siitä että kolmannen persoonan pyssyhippoja en ole juurikaan pelaillut. Vaikka haastavaa siis on niin peli on ihan tolkuttoman hyvä ja koukuttaa kovasti.

Viimeisin runi joka nyt restmodessa pausella on kestänyt kolmisen tuntia, kaikki käytävät olisi nyt ajatuksena koluta läpi siinä toivossa että saisi semmoiset vermeet kasaan että ensimmäiselle isommalle pomolle voisi näyttää kaapin paikan. Jotenkin tuntuu että tässä syklissä sivukäytävät jatkuu ja jatkuu vain eteenpäin, tämä siitä huolimatta että pomon huone tuli jo aika alussa vastaan.

Laitetaan spoilereihin oivallus joka auttaa ainakin itseä pysymään hengissä hieman pidempään kuin kaksi holvia

Spoileri

Alukselle palaaminen ja nukkumassa käyminen on pelastanut monet kerrat, nukkuminen palauttaa vain 1/3 eheyttä, mutta voit rampata aluksesta ulos ja takaisin monta kertaa ja kolmet tirsat kun on vetässyt niin johan taas jaksaa. Energia potionit kannattaakin jättää lojumaan maahan ja käydä napsimassa talteen vasta kun healtbar on täynnä

Yksi show stopper bugi tuli kanssa kerran vastaan. Selene ilmiintyi semmoiseen bonusholviin josta ei päässyt enää teleporttaamaan takaisin. Portti oli kyllä olemassa mutta sitä ei voinut käyttää eikä arkkuja avata. Valikosta uusi sykli vain käyntiin ja uutta matoa koukkuun Onneksi ei ollut tuo elämä kovinkaan pitkällä.

 

[Routa]

En tiedä mistä johtui, mutta pääsin kaikki kolme ensimmäistä pomoa ekalla yrityksellä. Rng varmaan auttoi, mutta myös se kuinka hyvät kontrollit tässä on. Noh sen jälkeen ei kauaa mennytkään kun kuolema koitti.

Spoileri: Kolmannen pomon jälkeen

Onneksi tulee checkpointti, niin ei tarvitse kokonaan alusta aloittaa.

Pistin myös melkein heti classic kontrollit käyttöön. Jotenkin ne mukautuvat liipasimet häiritsee omaa pelaamista.

 

[Fabre#4]

Peli näyttää ja vaikuttaa osin kiinnostavalta. Lisäksi kotimaista peliteollisuutta olisi ihan mukava tukea, mutta...Niin se mutta. Samojen pomojen yrittäminen kerta toisensa jälkeen ei vain ole meikäläisen juttu, joten korkeintaan alelaarikamaa. Tosin siinä vaiheessa, kun tämä on alelaarikamaa, niin taitaa olla markkinoilla enemmän kiinnostavia nimiä, joten taitaa jäädä välistä...

 

[Murdoc]

Peli näyttää ja vaikuttaa osin kiinnostavalta. Lisäksi kotimaista peliteollisuutta olisi ihan mukava tukea, mutta...Niin se mutta. Samojen pomojen yrittäminen kerta toisensa jälkeen ei vain ole meikäläisen juttu, joten korkeintaan alelaarikamaa. Tosin siinä vaiheessa, kun tämä on alelaarikamaa, niin taitaa olla markkinoilla enemmän kiinnostavia nimiä, joten taitaa jäädä välistä...

Pomothan tässä voi skipata kunhan ne ne kerran on päässyt lävitse.

 

[PPrime]

Itseä häiritsee tämä roguelike tyyli. Vaikeus ei niinkään kun Souls peleistä tykkään. Maailma ja grafiikka kyllä näyttää hyvältä mutta itselle ei uppoa. Dead Cells jäi pelaamatta myös samasta syystä vaikka ilmeisesti pidetty peli onkin.

 

[Fabre#4]

Pomothan tässä voi skipata kunhan ne ne kerran on päässyt lävitse.

Tarkoitinkin lähinnä, etten jaksa sitä masokismityyliä, että sitä samaa pomoa pitää yrittää kaataa mooooooonta kertaa, että se onnistuu. Ei kiinnosta maksaa 70 euroa ja todeta, että peli on "liian vaikea", menee hermot, eikä sitten jaksakaan kiinnostaa. Se on maksimissaan 5 yritystä normaalilla vaikeustasolla ja jos ei mene läpi, niin totean, että "Paska ja liian vaikea peli!" ja peli lähtee myyntiin.

 

[TT-2k]

Tarkoitinkin lähinnä, etten jaksa sitä masokismityyliä, että sitä samaa pomoa pitää yrittää kaataa mooooooonta kertaa, että se onnistuu. Ei kiinnosta maksaa 70 euroa ja todeta, että peli on "liian vaikea", menee hermot, eikä sitten jaksakaan kiinnostaa. Se on maksimissaan 5 yritystä normaalilla vaikeustasolla ja jos ei mene läpi, niin totean, että "Paska ja liian vaikea peli!" ja peli lähtee myyntiin.

Tän tyylisissä peleissä vaikeustaso on kovin häilyvä käsite, koska jos RNG-jumalat ovat puolellasi ja saat hyviä varusteita, pomotkin voivat kaatua ykkösellä, vaikkei pelitaidot olisikaan mitenkään poikkeukselliset. Ja vastaavasti jos eteen osuu vain tyhjiä arpoja ja suorastaan haitallisia esineitä, voi vastus olla taitavallekin ylivoimainen.

Kokeilematta itse on siis melkein mahdotonta sanoa, kuinka monta kertaa kutakin pomoa vastaan joutuu yrittämään, ennen kuin matka jatkuu.

Ja ylipäätään toisen vaikea on toisen helppo. Demon’s Soulsin PS5-versiossa moni on listannut Maneaterin ja Flamelurkerin ihan kärkipäähän vaikeuden suhteen, ja ite hoidin molemmat kolmannella yrityksellä, kun taas Dragon Godin kanssa kului enemmän yrityksiä kuin pelin kaikkien muiden bossien kanssa yhteensä. Ja silti kyseinen mörkö oli monilla listoilla siellä varsin alhaisilla sijoilla.

 

[Ippenator]

Tän tyylisissä peleissä vaikeustaso on kovin häilyvä käsite, koska jos RNG-jumalat ovat puolellasi ja saat hyviä varusteita, pomotkin voivat kaatua ykkösellä, vaikkei pelitaidot olisikaan mitenkään poikkeukselliset. Ja vastaavasti jos eteen osuu vain tyhjiä arpoja ja suorastaan haitallisia esineitä, voi vastus olla taitavallekin ylivoimainen.

Kokeilematta itse on siis melkein mahdotonta sanoa, kuinka monta kertaa kutakin pomoa vastaan joutuu yrittämään, ennen kuin matka jatkuu.

Ja ylipäätään toisen vaikea on toisen helppo. Demon’s Soulsin PS5-versiossa moni on listannut Maneaterin ja Flamelurkerin ihan kärkipäähän vaikeuden suhteen, ja ite hoidin molemmat kolmannella yrityksellä, kun taas Dragon Godin kanssa kului enemmän yrityksiä kuin pelin kaikkien muiden bossien kanssa yhteensä. Ja silti kyseinen mörkö oli monilla listoilla siellä varsin alhaisilla sijoilla.

Hyvä kommentti kaiken kaikkiaan! Tuo miten tuuri vaikuttaa kuitenkin niin vahvasti siihen miten helpolla tai vaikeasti milloinkin pelimaailmassa eteneminen voi tapahtua, on kyllä itselleni juuri aika vahva turnoffi näihin roguelite-peleihin. Juuri tätä en voinut sietää esim. Rogue Legacyssa tai Enter Gungeonissa. Ja toki noissakin peleIssä alkoi todella nopeasti nyppimään se, että aina piti kuoltuaan aloittaa aivan alusta.

Demon’s Soulsissa meni itsellänikin vähän saman tyyppisesti noiden bossien kanssa aikoinaan, kuin kuvasit. Maneater meni jopa toisella yrittämällä ja ekakin meni pieleen lähinnä hosuttuani liikaa ja tipahdettuni kuiluun huolimattoman väistön seurauksena. Flamelurker vaikutti kyllä varsin pahalta jos olisin puhtaaseen reaktiohippaan lähtenyt, mutta jo toisen turhauttavan kuoleman jälkeen aloin spämmimään sitä kaukoaseilla, ja sitten lopulta käytin hyväksi jotain luuhäkkiä tai vastaava päästäkseni suojaan riittävästi pomon kovimmalta raivolta. Eli juustoamallahan se menikin sitten varsin helposti kolmannella yrityksellä. Vastaavasti hakkasin itsekin päätäni seinään jonkin aikaa tuossa Dragon God bossissa, joka kylläkin oli muistaakseni loppujen lopuksi ns. puzzle-bossi, jota moni on pitänyt naurettavana bossina koko peliin. Nämä siis aikoinaan Demon’s Soulsia PS3:lla pelatessani. PS5:llä en ole peliä pelannut.

Mutta niinhän se tosiaan usein menee, että toisen vaikea on toisen helppo. Joskus kuitenkin vaikeus tulee erittäin turhauttavista elementeistä, ja se on se mikä tuntuu roguelite-peleissä ehkä itselleni ylitsepääsemättömältä. Annan varmasti vielä Returnalille mahdollisuuksia, mutta vielä ei ole kyllä pelifiilikset palanneet eilisen turhautumisen jälkeen, vaikka en loppujen lopuksi ollut kuin jonkun verran alle pari tuntia pelannut ja vain kolme kertaa kuollut sinä aikana. Se uudelleen alusta aloittaminen ja niin monen asian uudelleen tekeminen on aivan järjettömän turhauttavaa itselleni.

Se kai on se suurin syy, että en jaksa peleissä ylipäätään paljoakaan saman toistoa, ellei se kuitenkin johda ihan kunnolla johonkin käteen jäävään konkreettiseen hahmon ja varusteiden kehittymiseen. En myöskään ole koskaan jaksanut kauaa aivan samoja maisemia uudelleen koluta, vaan olen aina pitänyt avoimista pelimaailmoista, joista on löytynyt jatkuvasti UUTTA nähtävää ja tutkittavaa. Roguelite on aikalailla tähän verraten vastakkainen konsepti.

Mutta onhan tuo Returnalin graafinen ilme loistavaa, tunnelma tiivistä ja kiehtovaa ja myös taistelumekaniikat ovat viimeisen päälle kunnossa. Eli paljon tässä olisi asioita joista pidän, jos nyt vain jotenkin pääsisi noiden turhauttavien juttujen yli.

 

[Cyrus1]

Rogueliteissä/likeissä alkuun pääseminen vaatii eniten. Kun alat oppia perusjuttuja ja huomaat jatkuvasti pääseväsi pidemmälle tai pitkälle, huomaat taitojesi kehittyneen ja monen alussa ärsyttäneen asian unohtuneen täysin. Lisäksi se vaihtelu, jossa jokainen runi on osittain improvisointia RNG:n vuoksi ja kuitenkin samaan aikaan jollain tapaa tuttua, koska osaat perusteet, muuttuu alun ärsyttävyydestä jotenkin kiehtovaksi seikkailuksi, jossa tulee jatkuvasti sellaisia "ai että siis näinkin voi käydä ja noinkin voi selvitä" tapahtumia.

Tavallaan rogueliket ovat opiskelua, jossa etenemistä on se, että opit jonkin uuden pienen yksityiskohdan, jonka osaat ehkä huomioida ja lähestyä sitä oikein, kun se joskus tulee uudestaan vastaan. Kerrytät siis tietopankkia itsellesi ja se on edistymistä siinä, missä toisessa pelissä edistymistä on päästä checkpointilta seuraavalle.

Ei kyllä varmasti maistu kaikille, mutta paljon on myös kiinni siitä, mihin asentoon aivonsa saa.. Kun tosiaan edistyminen on niin erilaista kuin perinteisissä peleissä. Itse löysin näiden idean vihdoin Enter the Gungeonissa, joka on yksi suosikkipelejäni koskaan.

 

[Laama]

Viimeisin runi joka nyt restmodessa pausella on kestänyt kolmisen tuntia, kaikki käytävät olisi nyt ajatuksena koluta läpi siinä toivossa että saisi semmoiset vermeet kasaan että ensimmäiselle isommalle pomolle voisi näyttää kaapin paikan. Jotenkin tuntuu että tässä syklissä sivukäytävät jatkuu ja jatkuu vain eteenpäin, tämä siitä huolimatta että pomon huone tuli jo aika alussa vastaan.

Suunnitelma oli hyvä ja toteutuskin kalkkiviivoille asti onnistunut. Ei, ei ja ei, eka bossi jäi taas kolmanteen vaiheeseen ja ensimmäinen miekanisku sieltä selkään ja Selene oli taas kerran vainaa. Grindaamalla oli HP tanko 1,5 kertainen, takataskussa avaruusmies amuletti, damagesta HP palautusta perkki ja vaikka vallan mitä, mutta ei niin ei. Huilataanpa välillä hetki ja uusi yritys vain, kyllä se siitä vielä, ehkä... Vinkkejä otetaan myös vastaan

Eka biomi tuntui että vaikeutui tässä runin aikana jo todella paljon, huoneissa oli paljon enemmän samaan aikaan isompia mörköjä, paha oli varsinkin lonkero koira + kolme keltaista ilmiintyjää + perus monsterit kaupanpäälle.