Tämän pelin kohdalla varmasti näin, kun tallennus, tai oikeastaan sen puuttuminen, on iso osa pelimekaniikkaa. Se on sitten itsestä kiinni tykkääkö tällaisesta saman toistosta vai ei.
Haluan AINA selvittää pelistä 100 %. Jopa aikanaan minulla oli GTA Vice City pelistä strategiaopas, jossa kerrottiin tyyliin "mafia pomon ruumis näkyy satamassa sillan alla kun menet kohtaan X". Ajoin kaupungin läpi pienen ikuisuuden 80-luvun hittien soidessa todistamaan tätä näkyä.
Pidän siitä että pelimaailma kolutaan läpikotaisin. En voi sietää sitä että tehdään upea pelimaailma ja sitten se juostaan putkessa nopeasti läpi että varmasti missataan 2/3 alueen hienoudesta. Kiire.
Muistan aikanaan että olisimme pelanneet kavereiden kanssa Nintendolla jotakin venepeliä ja siinä ei voinut tallentaa. Oli raju kokemus päästä pitkälle, mutta sitten lopulta tuhoutua ja taas mentiin alusta. Koukutus oli valtava.
No se tallentamisen puute se vasta harmittaakin. Eli ihan luonnollista, ettei paljon muusta ole puhuttu. Tekee pelistä todella luotaantyöntävän, kun olisi pakko varata tuntikausia pelaamiseen, jos aikoo ihan tosissaan pidemmälle pelata. En ainakaan itse voi tuollaisella mentaliteetilla pelejä pelata. Pitää olla mahdollisuus lopettaa pelaaminen ainakin suunnilleen silloin kun itse haluan, tai vaihtaa peliä juuri silloin, kun alkaakin syystä tai toisesta sen hetkinen peli tympimään.
Pidän itseäni siinä mielessä HC-pelaajana että olen omistanut lähes kaikki pelikonsolit 8-bittisestä Nintendosta lähtien, myös käsikonsoleita. Ehdottomasti pystyn vaikkapa joku lauantai ottamaan sellaisen 10-12 tunnin setin tarvittaessa. Peli eväiden kera. Huoneeni on kuin suunniteltu näitä pitkiä sessioita varten, sillä voin vaihtaa sängyltä säkkituolille, pelituolilta nojatuolille. Pimeysverhot, sälekaihtimet, ikkunaa tarvittaessa auki.
Pakkasesta jääpalaa jääteehen, jalostettu Cocis Zero taikka Pepsi Max. Pizzan voi tilata Woltin kautta taikka tehdä kanasalaatin valmiiksi. Popcornia ja sitä rataa.
En sano tätä pahalla, mutta osa nyky nuorista / aikuisista ei oikein siedä pettymyksiä. Kun pelissä jää vaikkapa jumiin, on se heidän mielestään "huonon pelin merkki" sen sijaan että olisi sitkeyttä yrittää vielä enemmän. Uskallan myös väittää että Returnal on jossain mielessä kuin The Ascent. Ne joille genre ja tekijöiden tausta tuttu... ymmärtävät että nyt on luotu jälleen kerran jotain suurta.
Esim. The Ascent on perus mekaniikaltaan "Twin Stick Shooter". Genren muihin peleihin verrattuna mestariteos. Nyt sitten Returnal verrattuna vaikkapa Nex Machinaan taikka Alienationiin on valtava askel eteenpäin. Voisiko pelissä olla tallennusmahdollisuus vaikkapa 1 tunnin kohdalla riippumatta siitä missä olet pelissä ja sitten taas 2 tunnin kohdalla?
MUTTA
Miten sitten silloin paineen hallinta? Jos kerta kuolet lopullisesti heti ekasta kerrasta? Tuo tekee pelistä äärimmäisen raadollisen, mutta toisaalta sellainen repisi pelaajasta kaiken irti. Hänen taidoistaan. On hienoa että tehdään myös vaikeita pelejä. Okei, minulla ei ole vielä kokemusta kummastakaan: The Ascent & Returnal joten en sinäänsä tiedä mistä puhun.
www.playstation.com
