Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Sekiro: Shadows Die Twice

Taidat olla Opeth jumissa samassa pomossa jossa itsekin olin
Genichiro

Tuossa ideana on olla överiagressiivinen, pitää olla koko ajan päällä eikä antaa yhtään siimaa. Lyöt kaksi iskua ja heti valmistaudut torjumaan, se lyö sun oikealta tosi nopean iskun sekä pienen kombon tai vasemmalta hitaamman sekä pienen kombon. Heti sen ekan iskun jälkeen lyöt taas kaksi kertaa, ei enempää nimittäin se lyö takas ja tulee sun iskun läpi jos kolmatta yrität, torjut taas iskun pari riippuen tilanteesta ja lyöst uudestaan. Tuossa kohdin se usein myös hyppää ja tekee kovan lyönnin, tuon kun torjut niin se tekee syöksyn jolloin voit helposti blokkaa sen sillä Migirillä(?).

Tuota ei pidä tappaa sillen että sen hela tippuu nolliin vaan posturella mikä nousee kovaa vauhtia jos vaan saat pidettyä painetta yllä. Se toinen vaihe on samanlainen paitsi että se ottaa enemmän posture vahinkoa ja sillä on jokunen liike lisää, strategia sama muuten. Kyllä se menee, itse tein alussa sen virheen että annoin sille liikaa tilaa hengittää eikä sen posture pysyny yllä.

Jos taas taisteletkin
Lady Butterflyta
vastaan niin tuo on vapaaehtoinen. Voit mennä pieksemään sen vähän myöhemmin kun oot saanu lisää voimaa ja kestävyyttä. Käytä heittotärhtiä silloin kun se hyppää langalle tai langalta pois.

Kannattaa yrittää ettiä kaikki minibossit mitä löydät ja tappaa ne, saat beadejä joilla saat lisää kestävyyttä ja taistelut helpottuu huomattavasti.
 
Huttu sanoi:
Taidat olla Opeth jumissa samassa pomossa jossa itsekin olin
Genichiro

Tuossa ideana on olla överiagressiivinen, pitää olla koko ajan päällä eikä antaa yhtään siimaa. Lyöt kaksi iskua ja heti valmistaudut torjumaan, se lyö sun oikealta tosi nopean iskun sekä pienen kombon tai vasemmalta hitaamman sekä pienen kombon. Heti sen ekan iskun jälkeen lyöt taas kaksi kertaa, ei enempää nimittäin se lyö takas ja tulee sun iskun läpi jos kolmatta yrität, torjut taas iskun pari riippuen tilanteesta ja lyöst uudestaan. Tuossa kohdin se usein myös hyppää ja tekee kovan lyönnin, tuon kun torjut niin se tekee syöksyn jolloin voit helposti blokkaa sen sillä Migirillä(?).

Tuota ei pidä tappaa sillen että sen hela tippuu nolliin vaan posturella mikä nousee kovaa vauhtia jos vaan saat pidettyä painetta yllä. Se toinen vaihe on samanlainen paitsi että se ottaa enemmän posture vahinkoa ja sillä on jokunen liike lisää, strategia sama muuten. Kyllä se menee, itse tein alussa sen virheen että annoin sille liikaa tilaa hengittää eikä sen posture pysyny yllä.

Jos taas taisteletkin
Lady Butterflyta
vastaan niin tuo on vapaaehtoinen. Voit mennä pieksemään sen vähän myöhemmin kun oot saanu lisää voimaa ja kestävyyttä. Käytä heittotärhtiä silloin kun se hyppää langalle tai langalta pois.

Kannattaa yrittää ettiä kaikki minibossit mitä löydät ja tappaa ne, saat beadejä joilla saat lisää kestävyyttä ja taistelut helpottuu huomattavasti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vastaan tässä nyt kyllä toisen puolesta, mutta pisti vaan silmään, että hän itse kertoo hakanneensa vasta yhden varsinaisen bossin, joten ei minusta kuulosta ihan siltä, että olisi vielä tuolla asti mistä nyt alussa puhut. En tosin ole itsekään, kun en ole valitettavasti monta päivää jatkuneen kuumeilun aikana yksinkertaisesti jaksanut näin vaativaa peliä edes harkita pelaavani. Mielessä on toki useasti käynyt kyseinen peli ja kuinka mukavaa sen parissa olisi taas viettää aikaa, kunhan vointi on siihen riittävän hyvä. Mukavaa sinänsä lueskella sillä välin muiden kokemuksista pelissä. Ainakin jossain vaiheessa on yleensä hyviäkin hetkiä luettavana. :)

JK: Tajusinkin, että taitaa hyvinkin olla mahdollista olla noinkin päin, kuten alussa pohdit. Tässä pelissähän on ajoittain etenemisessä sen verran valinnan varaa, että tosiaan taitaa tuossa vaiheessa olla siis myös tuo ensin esittämäsi skenaario ihan mahdollinen.
 
Viimeksi muokattu:
Valinnanvaraa on, tuo toinen bossi jonka mainitsin on täysin vapaaehtoinen eikä se rajoita etenemistä. Siksi monille varsinainen ensimmäinen bossi on se heppamies ja sen jälkeen ei ole enää pitkä matka tuohon ensimmäiseksi mainittuun bossiin, tuntomerkit vaan osuu siihen :) Tuon jälkeen aukeaa vielä niin monta polkua ettei enää oikein pysty pitämään bosseista kirjaa, että mikä on minkäkin järjestysnumero.
 
Ensimmäinen bossi lahdattu (yllä mainittu heppamies). Kuoli itse asiassa yllättävän helposti. Tykkään todella paljon tästä taistelutyylistä ja vielä kun sen pystyy yhdistämään hiippailuun niin nam nam :D Ensimmäisten tuntien perusteella ei oikein kritisoitavaa ole.
Paitsi eräs käärme aiheutti sydänkohtauksen :D
 
Viimeksi muokattu:
Spoilerit please, kun vihuista puhutaan. Joku voi nimenomaan mielellään kokea sen yllättävän shokin ilman, että täältä saa pientäkään vihiä siitä etukäteen.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä vuorokausi tämän kohtaamisen jälkeen jaksaa naurattaa. Ilma-isku sanan varsinaisessa merkityksessä. Yllättänyt näköjään muutkin kuin allekirjoittaneen :D
 
Jumankeuta toi härkä oli siisti "mini" boss :D Diggasin ihan satasella! Aika hankalalta tuntu aluks, mut ei se nyt niin vaikea ollutkaan kun piti vaan etäisyyttä ja deflectas.
 
Alkaahan tämä olla jo aika broken record meininkiä, mutta taas reilun parin tunnin sessio takana. Tuloksena pelkkää selkään saantia joka suunnasta. Pariin minibossiin ja bossiin on nyt pääsy, enkä pääse niistä yhtäkään. En itseasiassa pääse edes lähelle. Tämä peli sadismia videopelin muotoon puettuna. Tehdäänpä upea, tunnelmallinen seikkailu, päättää suunnittelutiimi.

"Hei", huutaa joku tiimissä, "laitetaan peli niin vaikeaksi, ettei sitä läpäise kuin munkin kärsivällisyydellä tai ninjan reflekseillä". "Mutta, eikä se tarkoita, että suurin osa ei tule koskaan näkemään peliä alkua pidemmälle", kysyy joku harjoittelija? Niinpä, mutta niin teemme, se on se juttu, sadismi nimittäin", vastaa iso pomo.

Darks Souls ja Bloodborne oli helppoa läpijuoksua tähän verrattuna. Kesken jää, ei voi mitään.

Lady Butterfly, Seven Spears, se kuilun pohjalla oleva miekkamies ja kiväärimiesten ympäröimä kenraali. Noihin pääsen, mutta yhdenkään päihittäminen ei ole mun taidoilla edes lähellä. Olen myös katsonut jos jonkinlaista vinkkivideota, kun täydellisillä pelitaidoilla varustetut pelaajat näyttävät "helppoja" taktiikoita pomojen päihittämiseen. Jep jep.
 
Viimeksi muokattu:
opeth80 sanoi:
Alkaahan tämä olla jo aika broken record meininkiä, mutta taas reilun parin tunnin sessio takana. Tuloksena pelkkää selkään saantia joka suunnasta. Pariin minibossiin ja bossiin on nyt pääsy, enkä pääse niistä yhtäkään. En itseasiassa pääse edes lähelle. Tämä peli sadismia videopelin muotoon puettuna. Tehdäänpä upea, tunnelmallinen seikkailu, päättää suunnittelutiimi.

"Hei", huutaa joku tiimissä, "laitetaan peli niin vaikeaksi, ettei sitä läpäise kuin munkin kärsivällisyydellä tai ninjan reflekseillä". "Mutta, eikä se tarkoita, että suurin osa ei tule koskaan näkemään peliä alkua pidemmälle", kysyy joku harjoittelija? Niinpä, mutta niin teemme, se on se juttu, sadismi nimittäin", vastaa iso pomo.

Darks Souls ja Bloodborne oli helppoa läpijuoksua tähän verrattuna. Kesken jää, ei voi mitään.

Lady Butterfly, Seven Spears, se kuilun pohjalla oleva miekkamies ja kiväärimiesten ympäröimä kenraali. Noihin pääsen, mutta yhdenkään päihittäminen ei ole mun taidoilla edes lähellä. Olen myös katsonut jos jonkinlaista vinkkivideota, kun täydellisillä pelitaidoilla varustetut pelaajat näyttävät "helppoja" taktiikoita pomojen päihittämiseen. Jep jep.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikka olenkin itse aika alussa, mutta silti uskon pääseväni pelin läpi. Vaikkei itelläkää ole hirveän hyvät refleksit tai taidot joka käänteessä. Dark Souls tuntu aivan samanlaiselta silloin joskus.

Itse taas olen päässyt monellekin uudelle alueelle ja hienoa nähdä kuinka paljon tutkittavaa pelissä on. Tunnelmaki on aivan loistava. Ja jos viikonloppuna kaatuisi muutama välibossi tai jopa seuraava bossiki :)

Edit: Täytyy myös sanoa että onhan tässä taistelut niin paljon siistimpiä kuin useissa peleissä :D
 
Viimeksi muokattu:
opeth80 sanoi:
Alkaahan tämä olla jo aika broken record meininkiä, mutta taas reilun parin tunnin sessio takana. Tuloksena pelkkää selkään saantia joka suunnasta. Pariin minibossiin ja bossiin on nyt pääsy, enkä pääse niistä yhtäkään. En itseasiassa pääse edes lähelle. Tämä peli sadismia videopelin muotoon puettuna. Tehdäänpä upea, tunnelmallinen seikkailu, päättää suunnittelutiimi.

"Hei", huutaa joku tiimissä, "laitetaan peli niin vaikeaksi, ettei sitä läpäise kuin munkin kärsivällisyydellä tai ninjan reflekseillä". "Mutta, eikä se tarkoita, että suurin osa ei tule koskaan näkemään peliä alkua pidemmälle", kysyy joku harjoittelija? Niinpä, mutta niin teemme, se on se juttu, sadismi nimittäin", vastaa iso pomo.

Darks Souls ja Bloodborne oli helppoa läpijuoksua tähän verrattuna. Kesken jää, ei voi mitään.

Lady Butterfly, Seven Spears, se kuilun pohjalla oleva miekkamies ja kiväärimiesten ympäröimä kenraali. Noihin pääsen, mutta yhdenkään päihittäminen ei ole mun taidoilla edes lähellä. Olen myös katsonut jos jonkinlaista vinkkivideota, kun täydellisillä pelitaidoilla varustetut pelaajat näyttävät "helppoja" taktiikoita pomojen päihittämiseen. Jep jep.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei kannata vielä luovuttaa vaikka tuntuu ihan mahdottomalta. Kyllä se siitä vielä lähtee ja sitkeästi vain koittaa opetella tuon deflectauksen, suojauksen ja lyönnit sinne väliin. Koittaa löytää vihuihin ne omat taktiikkansa ja lopulta huomaa, että kehittyy. Ja kaikki mitä on opittu soulseista kannattaa ja joutuu tässä unohtamaan, on tässä niin erilainen tuo taistelusysteemi. Sitä temppelin harjoitusukkelia kannattaa myös käyttää hyväksi harjoittelussa ja käydä siellä uudestaan aina, kun saa uusia kykyjä ja liikkeitä.

Ite pääsin ekan pomon yllättäen jo neljännellä yrityksellä, kun heti löytyi hyvä taktiikka ja siihen sitten lopettelin tältä erää. Voin jo nyt sanoa, että pidän tästä pelistä enemmän, kuin yhdestäkään aiemmasta firman pelistä. Syy siihen on tuo huomattavasti monipuolisempi taistelu, joka tuntuu oikeasti kunnon mittelöltä kokoajan. Myös vapaampi liikkuminen on enemmän minun mieleen sekä se, että nyt kehitetään vain tuota yhtä tiettyä hahmoa ja saa avattua uusia liikkeitä ja taitoja, eikä se hahmo ole enään mykkä. :)

Heppamies tuli tosiaan piestyä ekaksi ja meni suht helposti. Tosin ihan ensimmäinen pomo itselle oli Lady Butterfly mutta sitä en vielä läpi päässyt. Eka vaihe menee suht kivuttomasti mutta toiseen vaiheeseen kuolen melkein heti. Hauskaa oli kun ekaa vaihetta väänsin aluksi pitkään ja hirveä tuuletus kun meni "läpi", kunnes selvisikin, että ei sitä ihan niin helpolla päästäkkään. :D
 
opeth80 sanoi:
Alkaahan tämä olla jo aika broken record meininkiä, mutta taas reilun parin tunnin sessio takana. Tuloksena pelkkää selkään saantia joka suunnasta. Pariin minibossiin ja bossiin on nyt pääsy, enkä pääse niistä yhtäkään. En itseasiassa pääse edes lähelle. Tämä peli sadismia videopelin muotoon puettuna. Tehdäänpä upea, tunnelmallinen seikkailu, päättää suunnittelutiimi.

"Hei", huutaa joku tiimissä, "laitetaan peli niin vaikeaksi, ettei sitä läpäise kuin munkin kärsivällisyydellä tai ninjan reflekseillä". "Mutta, eikä se tarkoita, että suurin osa ei tule koskaan näkemään peliä alkua pidemmälle", kysyy joku harjoittelija? Niinpä, mutta niin teemme, se on se juttu, sadismi nimittäin", vastaa iso pomo.

Darks Souls ja Bloodborne oli helppoa läpijuoksua tähän verrattuna. Kesken jää, ei voi mitään.

Lady Butterfly, Seven Spears, se kuilun pohjalla oleva miekkamies ja kiväärimiesten ympäröimä kenraali. Noihin pääsen, mutta yhdenkään päihittäminen ei ole mun taidoilla edes lähellä. Olen myös katsonut jos jonkinlaista vinkkivideota, kun täydellisillä pelitaidoilla varustetut pelaajat näyttävät "helppoja" taktiikoita pomojen päihittämiseen. Jep jep.
Klikkaa laajentaaksesi...
Älä vielä luovuta, kaikista noista pomoista mitä maitsit pystyt yllättämään kaikki paitsi sen ekan ja saat samantein yhen kuoloniskun perille, sitte vaa rauhassa harjoittelet ja opit liikkeet.

Noissa kaikissa auttaa firecracker tooli jolla pystyt stunnaa ne hetkeks. Ekan jonka mainitsit tehoaa heittotähti nii hyvin ettei se voi heittää superiskua, sitte vaa rauhassa torjut ja odotat tilaisuutta iskeä.

Tuo kiväärimiesten kanssa oleva, unohda se ja lähe kiipeämään kattoja pitkin ylemmäs, hoida se myöhemmin
 
Eilen peli eteni hyvin ja tuntuu että taisteluun alkaa päästä paremmin sisälle, eikä 2-3 yhtäaikaisen rivi soturin kanssa taisteleminen tunnu ollenkaan mahdottomalta. Eka varsinainen pomo meni myös suht helposti sekä pari seuraavaa mini-bossia. Uskoisin kyllä että tämä illuusio kehittymisestä tulee murtumaan kun seuraava pomo hyppää vastaan ja rankaisee
Joka ilmeisesti on Genichiro, toimien jonkinlaisena auktoriteettina erottaen jyvät akanoista.

Linnan sisällä siis mennään, ja näyttäisi että ainakin pari erillistä haarautuvaa polkua uusille alueille on tullut vastaan. Oijoi, tätä tutkimisen ja löytämisen riemua... samat fiilikset kuin Dark Souls ykköstä ensimmäistä kertaa pelatessa. Näitä pelejä on harvassa, jotka aiheuttaa vielä yli kolmekymppisenäkin lapsenomaista löytämisen riemua ja innoissaan television edessä silmät punaisina selkä kyyryssä kyykkimistä. Eikä malttaisi millään lopettaa!

Yksi spoileri tähän kohtaan joka jätti muutaman sydämen lyönnin välistä
Ashina Castlen takapihan vallihaudassa...mikä hemmetti siellä oikein luuraa kun lock-onin laittaa päälle niin joku mini-bossi on syvällä vedessä, pari kalaa seuranaan. Luulin ensin että joku bugi kyseessä mutta pelikehittäjän tuntien, juuri tällaista reaktiota varmasti haettiin.
Hienoja juttuja tämmöset!
 
Tässä turhautuneessa "en osaa" tunnelmassakin on kuitenkin myönnettävä pelin ansiot. Erittäin kiehtova pelimaailma, yksi parhaista, mitä koskaan on tehty. From Software on ihan omassa luokassaan, kun puhutaan tunnelmallisen, kiehtovan ja seikkailuun kutsuvan pelimaailman luomisesta. Pelin taistelusysteemi on myös todella hyvä ja tulevaisuudessa monien matkima. Taistelusysteemi on kuitenkin ongelmallinen ihmisille, joiden silmä- ja käsikoordinaatio ei ole paras mahdollinen. Minä valitettavasti olen sellainen. En kerta kaikkiaan pysty ajoittamaan torjuntoja ja väistöjä tarpeeksi täydellisesti, kuin satunnaisesti ja se ei riitä Sekirossa. Dark Soulsissakin oli pomoja, jotka vaativat ennen kaikkea hyvää silmä- käsikoordinaatiota, mutta niistä selvisi hoitamalla ne myöhemmin ylilevelöidyllä hahmolla tai pyytämällä apua muilta pelaajilta. Onneksi peli mahdollistaa etenemisen ilman, että pomoja tarvitsee kaataa. Tietysti tämä on vain väliaikainen ratkaisu, koska jossain odottaa vielä mahdottomampi pomo, kun aiemmatkin on kaatamatta.

Eilen olin jo tunnelmissa, että kesken jää. Tänään palasin heti lomapäivän aluksi pelin pariin. Vetovoimaa pelissä on, ei voi muuta sanoa. Jos pelissä voisi edes silloin tällöin pyytää apua kaverilta, niin kyseessä olisi haastaja Dark Soulsille minun kaikkien aikojen pelilistalla.
 
opeth80 sanoi:
Tässä turhautuneessa "en osaa" tunnelmassakin on kuitenkin myönnettävä pelin ansiot. Erittäin kiehtova pelimaailma, yksi parhaista, mitä koskaan on tehty. From Software on ihan omassa luokassaan, kun puhutaan tunnelmallisen, kiehtovan ja seikkailuun kutsuvan pelimaailman luomisesta. Pelin taistelusysteemi on myös todella hyvä ja tulevaisuudessa monien matkima. Taistelusysteemi on kuitenkin ongelmallinen ihmisille, joiden silmä- ja käsikoordinaatio ei ole paras mahdollinen. Minä valitettavasti olen sellainen. En kerta kaikkiaan pysty ajoittamaan torjuntoja ja väistöjä tarpeeksi täydellisesti, kuin satunnaisesti ja se ei riitä Sekirossa. Dark Soulsissakin oli pomoja, jotka vaativat ennen kaikkea hyvää silmä- käsikoordinaatiota, mutta niistä selvisi hoitamalla ne myöhemmin ylilevelöidyllä hahmolla tai pyytämällä apua muilta pelaajilta. Onneksi peli mahdollistaa etenemisen ilman, että pomoja tarvitsee kaataa. Tietysti tämä on vain väliaikainen ratkaisu, koska jossain odottaa vielä mahdottomampi pomo, kun aiemmatkin on kaatamatta.

Eilen olin jo tunnelmissa, että kesken jää. Tänään palasin heti lomapäivän aluksi pelin pariin. Vetovoimaa pelissä on, ei voi muuta sanoa. Jos pelissä voisi edes silloin tällöin pyytää apua kaverilta, niin kyseessä olisi haastaja Dark Soulsille minun kaikkien aikojen pelilistalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuota suojausta ei tarvi kaikissa tilanteissa ajoittaa oikein. Kunhan pitää napin pohjassa ja odottaa, että vihu lyö sarjansa loppuun ja sen jälkeen iskee lyönnillä parilla takaisin. Itsekkään en tuota ajoittamista vielä oikein hyvin osaa. :)
 
Murdoc sanoi:
Tuota suojausta ei tarvi kaikissa tilanteissa ajoittaa oikein. Kunhan pitää napin pohjassa ja odottaa, että vihu lyö sarjansa loppuun ja sen jälkeen iskee lyönnillä parilla takaisin. Itsekkään en tuota ajoittamista vielä oikein hyvin osaa. :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Näin juuri. Itse justiin voitin kolme välibossia, enkä saanut oikein parryttya kertaakaan :D Joskus se toki tuurilla onnistuu. Pitäs harjoitella lisää :D
 
Murdoc sanoi:
Tuota suojausta ei tarvi kaikissa tilanteissa ajoittaa oikein. Kunhan pitää napin pohjassa ja odottaa, että vihu lyö sarjansa loppuun ja sen jälkeen iskee lyönnillä parilla takaisin. Itsekkään en tuota ajoittamista vielä oikein hyvin osaa. :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja yksi vaihtoehto on hakata block-nappia kuin viimeistä päivää, niin käytännössä kaikki osumat tulee vähintään torjuttua, ellei joka iskettyä vastapalloon. Ei kauhean näyttävä tai ammattimainen taktiikka, mutta ihan noin muuten toimiva. :)
 
Ulukai sanoi:
Ja yksi vaihtoehto on hakata block-nappia kuin viimeistä päivää, niin käytännössä kaikki osumat tulee vähintään torjuttua, ellei joka iskettyä vastapalloon. Ei kauhean näyttävä tai ammattimainen taktiikka, mutta ihan noin muuten toimiva. :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Itselläni on toiminut myös monia ihmisvastustajia vastaan hyppynapin käyttö siten, että hyppää suoraan vastustajan päälle, joka yleensä hieman ”stunnaa” vastustajaa pieneksi hetkeksi, sitten heti jalkojen maahan koskiessa armotonta iskuspammia 3-4 kertaa. Väliin muutama torjunta, ja rince & repeat. Ei toki varmasti toimi kaikkien kanssa, mutta yllättävän hyvin joidenkin minibossien kanssa. Ja kun niistä suurimman osan saa stealth-killillä toiseen vaiheeseen, niin sekin auttaa monessa kohdin. Ja kun minibosseja tappamalla saa noita beadseja, joilla saa hahmoaan vahvemmaksi varsinaisia bosseja vastaan, niin suosittelisin kyllä hoitamaan alta kaikki mahdolliset minibossit. Samalla löytää varmasti paljon tarpeellisia esineitä ja materiaaleja, joilla proteesikättä sekä hahmoaan muutenkin saa hyvin vahvistettua.
 
Viimeksi muokattu:
Juu täytyy myös muistaa käyttää proteesikättä hyödyksi. Itsellä se meinaa välillä unohtua :D Eli kyllä peli tarjoaa aika paljon tasapainoa vaikeusasteen kanssa stealth mekaanikan ja uudelleen syntymisen lisäksi myös.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom