Sori kaikki, mutta pelikritiikin harrastajana täytyy todeta että VeeÄffän pelaajat tuntuu ylistävän enemmän pelimekaniikkaa ja syvyyttä, ja SC pelaajat isoa kypärää ja seksikkäitä (joskus epämuodostuneita) hirviöitä. Ei vaineskaan, mutta se, mitä peliä pitää parempana, riippuu aina näkökulmasta. Ja näkökulma on poikkeuksetta aina oma. Eli rajallinen ja subjektiivinen.
Kun SC ykkönen tuli ulos, sitä pidettiin genreä uudistavana messiaspelinä, kuten Ocarina Of Timeä 3D-peleissä. Silti itse pelasin samaan aikaan SC:n ohella SF EX 2:sta ja jopa kapista X-men vs SF:ffää PSonella eikä ollut tylsää. DoA 2:sta pelasin enemmän, eikä hävettänyt yhtään (koska se on mielestäni parempi peli kuin SC1). Nyt päästäänkin itse asiaan eli: Enimmäkseen(?) aikuiset ja puoliaikuiset alkavat kiistellä mikä on parempi ja mikä on huonompi peli. Itse näen koko kiistan osana pelikulttuuria, sen jatkuvaa kehitystä ja harrastuneisuutta. Mikä on hyvä asia, bueno.
Mitä 2D-3D-tappeluihin tulee, niin sehän on pitkälti juuri pelimekaniikka/realismikysymys, ymmärtääkseni. Hyvä pelikriitikkokin pitää (harvemmin, valitettavasti) päänsä kiinni asioista, joista ei tajua tujuakaan. Olen toki samaa mieltä siinä, että Mortal Kombat-pelit ja ikivanhat (siis ikivanhat) 2D- ja 3D-mätöt ovat realistisesti "mikä on paras Peli"-yhtälön ulkopuolella, koska niitä on päivityksin ja jatko-osin parannettu tusinankin kertaa kaikissa mitattavissa aspekteissa. Ketään ei erityisemmin täällä ole kiinnostanut puolustaa esim. uusia 2D-mätkintöjä paljoakaan, koska he eivät tiedä/luulevat etteivät tiedä/eivät halua leimautua kuuluvansa fanijoukkoon. Moni tosin pelaa vieläkin niitä mielellään ympäri maailmaa, pelitapa vain eroaa ja pelejä on enemmän 3D-hierarkiaan verrattuna ja niillä on usein enemmän yhteisiä piirteitä. Itse tykkään 2D-pelien realismin puutteesta (kunnon säpinää!) ja usein huomattavasti kiihkeämmästä rytmistä, joka oli pääsyy, miksi päädyin 3D-kelkkaan verrattain myöhään. Eipä kaduta pätkääkään, ja tälläkin hetkellä on Saturnille pari 2D-mätkintää haussa. Ei koristeeksi, vaan pelattavaksi.
Rehellisesti sanoen, mikä tahansa mätkintä jossa on meininkiä ja kilpailuhenkeä kelpaa sosiaaliseksi viihdemuodoksi ainakin joksikin aikaa, etenkin kun sitä kilpailuhenkeä riittää. Joissain vain on meininkiä enemmän kuin toisissa. Kun kerran ollaan aiheessa Virtua Fighter 4 Evolution VS Soul Calibur 2, niin en sano mitään ennen kuin olen pelannut syvällisesti SC2:sta (mikä on pirun paljon enemmän kuin mitä joku Thomas Puha tai Pelit-lehden verbaaliakrobaatti pystyy realistisesti kuvittelemaan). Bruce Lee sanoi että täytyy olla fanaatikko, jos aikoo tulla alallaan parhaaksi, mutta se vaatii myös avarakatseisuutta, ei vain säkin pieksämistä... (o:
Don´t think, Feel. -Jun Fan-
Kun SC ykkönen tuli ulos, sitä pidettiin genreä uudistavana messiaspelinä, kuten Ocarina Of Timeä 3D-peleissä. Silti itse pelasin samaan aikaan SC:n ohella SF EX 2:sta ja jopa kapista X-men vs SF:ffää PSonella eikä ollut tylsää. DoA 2:sta pelasin enemmän, eikä hävettänyt yhtään (koska se on mielestäni parempi peli kuin SC1). Nyt päästäänkin itse asiaan eli: Enimmäkseen(?) aikuiset ja puoliaikuiset alkavat kiistellä mikä on parempi ja mikä on huonompi peli. Itse näen koko kiistan osana pelikulttuuria, sen jatkuvaa kehitystä ja harrastuneisuutta. Mikä on hyvä asia, bueno.
Mitä 2D-3D-tappeluihin tulee, niin sehän on pitkälti juuri pelimekaniikka/realismikysymys, ymmärtääkseni. Hyvä pelikriitikkokin pitää (harvemmin, valitettavasti) päänsä kiinni asioista, joista ei tajua tujuakaan. Olen toki samaa mieltä siinä, että Mortal Kombat-pelit ja ikivanhat (siis ikivanhat) 2D- ja 3D-mätöt ovat realistisesti "mikä on paras Peli"-yhtälön ulkopuolella, koska niitä on päivityksin ja jatko-osin parannettu tusinankin kertaa kaikissa mitattavissa aspekteissa. Ketään ei erityisemmin täällä ole kiinnostanut puolustaa esim. uusia 2D-mätkintöjä paljoakaan, koska he eivät tiedä/luulevat etteivät tiedä/eivät halua leimautua kuuluvansa fanijoukkoon. Moni tosin pelaa vieläkin niitä mielellään ympäri maailmaa, pelitapa vain eroaa ja pelejä on enemmän 3D-hierarkiaan verrattuna ja niillä on usein enemmän yhteisiä piirteitä. Itse tykkään 2D-pelien realismin puutteesta (kunnon säpinää!) ja usein huomattavasti kiihkeämmästä rytmistä, joka oli pääsyy, miksi päädyin 3D-kelkkaan verrattain myöhään. Eipä kaduta pätkääkään, ja tälläkin hetkellä on Saturnille pari 2D-mätkintää haussa. Ei koristeeksi, vaan pelattavaksi.
Rehellisesti sanoen, mikä tahansa mätkintä jossa on meininkiä ja kilpailuhenkeä kelpaa sosiaaliseksi viihdemuodoksi ainakin joksikin aikaa, etenkin kun sitä kilpailuhenkeä riittää. Joissain vain on meininkiä enemmän kuin toisissa. Kun kerran ollaan aiheessa Virtua Fighter 4 Evolution VS Soul Calibur 2, niin en sano mitään ennen kuin olen pelannut syvällisesti SC2:sta (mikä on pirun paljon enemmän kuin mitä joku Thomas Puha tai Pelit-lehden verbaaliakrobaatti pystyy realistisesti kuvittelemaan). Bruce Lee sanoi että täytyy olla fanaatikko, jos aikoo tulla alallaan parhaaksi, mutta se vaatii myös avarakatseisuutta, ei vain säkin pieksämistä... (o:
Don´t think, Feel. -Jun Fan-
Viimeksi muokannut moderaattori:
