Katsoisin, että tuo ähky tekemisen paljoudesta on enemmänkin tietyn ihmistyyppiin ”ongelma”. Kaikille tuo ei todellakaan ole ongelma. Onko tuossa sitten jonkinlaisesta perfektionismista kyse, vai kuinka? No ihan sama, mistä johtuu, mutta ei tuo sitten taas läheskään kaikille ole myöskään minkäänlainen ongelma, että avoimen maailman pelissä on vaikka millä mitalla tekemistä tai vaikka informaatiota. Eivätkä ne Ubinkaan peleissä kaikkia asiat tule näkyviin edes torneihin tms. kiipeämällä, vaan itse löydettävää jää edelleenkin.
Kyse on enemmän useamman asian yhtälöstä kuin vain määrästä. Rytmityksellä on iso merkitys, samoin kuin tehtävien merkityksellisyydellä eli laadulla. Jos pelaajalle tungetaan suuri määrä tekemistä kerralla, on se huonoa rytmitystä vaikka tehtävät olisivat parhaita mahdollisia. Siihen päälle se, että Ubin peleissä tehtävät usein ovat pääasiassa keskitasoa ja sisältävät paljon filleriä, niin vähemmästäkin tympii.
Ja sehän nyt on sanomattakin selvää että kaikkia ei haittaa samat asiat ja jotkut pelaa vaikka mitä yhdentekevyyksiä esimerkiksi ns. podcast-peleinä kun ei tarvitse oikeasti keskittyä peliin kun sen suorittaminen on niin yhdentekevää että voi keskittyä podcastiin tai vaikka videoon samalla. Itse tykkään uppoutua peliin ja olenpahan huomannut että AC-peleissä alkaa kiinnostus laskea sitä mukaa mitä pidemmälle peliä etenee. Ja sitä pituuttahan sitten riittää, joten kiinnostuskin ehtii laskea hyvin matalalle.
Joka tapauksessa, itse pidän (ja moni muukin pitää) tuosta Ubinkin tyylistä, joissa markkereita löydetään erilaisia paikkoja saavuttamalla, tai NPC-hahmojen kanssa juttelemalla.
Tämä mainittu asia ei yleisesti ottaen olekaan ongelma vaan se, millaista tekemistä ja missä määrin ja miten rytmitettynä pelaajalle annetaan. Kirjoittelin jo aiemmin että sinänsä ihan sama miten ne tekemiset lopulta saa. Toisaalta senkin voi toteuttaa eri tavoilla.
Toki sellaiset maailmasta vaikeammin löydettävien salaisuuksien pelit voivat olla myös hyviä, ja itse asiassa parhaiten itselleni maistuvat tietynlaiset hybridit näistä molemmista tyyleistä.
Itse en edes koe että karttamerkinnät itsessään olisi joku ongelma. Enemmän kyse siis on tosiaan määrästä ja siitä miten paljon niitä syydetään pelaajalle. Minua jopa häiritsee se, jos jotain tehtäviä voi jäädä löytymättä vain siksi, ettei ole sattunut käymään jossain ihan oikeassa kohtaa karttaa ja pahimmillaan oikeaan aikaan. Soulsit sisältää aika paljon tällaisia, ainakin ne vanhat: piti olla joku world tendency oikein ja tehty oikeita asioita että pääsi jotain hahmoa näkemään ja eihän näistä usein tiennyt yhtään mitään jos ei googlannut. Tosin en tuohonkaan haluaisi suoraa karttamerkkiä vaan vähän selkeämmän vinkit vaikka hahmon keskustelussa että jossain on nyt jotain muuttunut. Samoin Hell is Us teki osin samaa tympeyttä että jossain kohtaa tapahtui jotain, mikä mahdollisti uusia asioita, mutta tästä ei kerrottu selkeästi pelaajalle. Piti vain tietää.
Minulle ei siis liian suoria merkkejä mutta ei myöskään täyttä tutkapimeyttä tai kertomattomuutta. Jonkinlainen kultainen keskitie, jossa jätetään pelaajalle äkättävää mutta ei niin että asiaa ei ymmärrä edes etsiä ilman että siitä lukee pelin ulkopuolelta.
Ja joka tapauksessa pidän siitä, että pelimaailma on laaja, siellä voi valita itse etenemisensä ja suuntansa, sekä sen, mitä asioita siellä haluaa milloinkin tehdä.
Laaja pelimaailma ja monipuolinen tekeminen ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että tekemisen määrää rytmitetään tai tekeminen olisi laadukasta eikä samojen asioiden toistamista. Määrä ei siis tosiaankaan tai välttämättä yksinomaan ole ongelma.
Kaiken suorittaminen ei ole ollenkaan pakollista, enkä käytännössä koskaan sellaista halua tehdä.
Nyt ei kannata sotkea liikaa tätä siihen, että tungetaan liikaa sisältöä kerralla. En tykkäisi siitäkään että rakastamassani Kingdom Comessa tungettaisiin vaikka kymmeniä tehtäviä kerralla kartalle tai tehtävälistalle. Siinä nimenomaan rytmitetään tehtäviä niin, ettei niitä ilmesty jatkuvasti kartalle. Toki siinäkin niitä on helposti jatkuvasti kymmenenkin listoilla olemassa mutta rytmityksen vuoksi ei ole haitannut itseäni.
Ubin peleissä on ihan normi että torniin (tms.) kiipeämällä avautuu se kymmenen tai enemmän merkkiä kartalle. Ei niistä kaikki ole toki tehtäviä mutta kun sitä jatketaan Ubin karttojen laajuuden verran tuntikausia, niin ei minua ainakaan ihmetytä että alkaa ahdistamaan ja tympimään. Bonuksena päälle se, että noiden tehtävät ei usein ainakaan itselle ole kauhean mielenkiintoisia vaan vain sellaista "good enough"-tason tekemistä. Riittää joillekin, itselleni ei. Ainakaan siinä määrin ja rytmityksellä miten Ubi noita tarjoilee.
Siitä en myöskään saa minkäänlaista tuskaa, että jätän suosiolla paljon tekemistä tekemättä, koska heitin jo parikymmentä vuotta sitten itselläni orastaneet suorituskeskeisyyden ja perfektionismin romukoppaan. Oli kyllä paljonkin elämänlaatua parantanut päätös.
Joo, ihan jees päätös. Se vain tässä ihmetyttää että myös muistaakseni olet kertonut miten pelin kesto ja sisältö on tärkeää. Aika ristiriitaista että sitten jättääkin ne merkittävästi ostopäätökseen vaikuttaneet tehtävät tekemättä. Siinä on kyllä Ubin taktiikka osunut täysin maaliinsa, sillä sitähän tuo niiden sisältö on: mainospuheita siitä, miten laajaa ja "monipuolista" tekemistä peli tarjoaa. Mutta hei, ei ole pakko pelata kun alkaa kyllästyttämään. Mutta joo, sekin on sitä "monipuolisuutta" että osa tehtävistä vain on niin yhdentekeviä että ei kiinnosta. Minusta se on vain paskaa ja köyhää pelisuunnittelua että sisällöstä osa on noin yhdentekevää. Enkä todellakaan ole erityisen nirso sisällön suhteen, sillä pelaan hyvin keskinkertaisiakin pelejä. Ubi vain on tehnyt tuosta oman "taiteenlajinsa".
