Vastaus: Tekken 5 [Hype]
Asiallinen vastaus Hexiltä.
Olet aivan oikeassa että pelaajien "standardoiminen" on hankalaa. Näin on etenkin taistelupelien kohdalla. Olen usein itse kokenut ärsyttävänä, jos peliarvostelija on antanut pelille matalat pisteet ja kirjoittanut tyyliin " tämä on toki mannaa sarjan faneille". Mitä tällainen kertoo muille pelaajille näistä "fanittajista"? Peleille kuitenkin annetaan vain yhdet pisteet, joten yhdenmukaistamisen tarve ja tilan/ ajanpuute kääntyy jälleen itseään vastaan. Pelaamisen idea on tarjota elämyksiä, tottakai. "Hauskan" määritelmä on vain saamassa niskaperseotetta elämyksellisyydestä. Ei nimittäin uskalleta enää tunnustaa, että korkean oppimiskäyrän peli voi tarjota vähintään yhtä loistavaa sisältöä kuin vaikka wushuelokuvaa muistuttava jokamiehen Soul Calibur 2.
Itse en enää mielelläni nakita mielelläni pelejä paremmuusjärjestykseen, koska moinen toiminta synnyttää aina vain lisää vertailua, joka taas erottaa pelaajia toisistaan älyllisesti ja tosiasiallisesti. Leirittyminen oli esiteininä ihan hauskaa, mutta nykyään ehkä haluaa kasvaa viihteenkin suhteen johonkin kehittävämpään suuntaan. Itse pidän älyllisessä mielessä eniten Virtua Fighter Evolutionista (josta on myös luettavissa allekirjoittaneen arvostelu tällä sivustolla), mutta kun älyllisyys ei enää riitä ja naapuri haluaa sen sijaan ehdottomasti Tekkeniä kehään, sitten pelataan Tekkeniä ja nautitaan siitä.
En suoraan sanoen usko, että asiallisemmista taistelupeleistä saisi aikaan hyviä arvosteluja pistesysteemejä käyttämällä. Ihmiset osaavat varmasti lukea, mutta ostoefekti määräytyy silti käytännössä vanhojen mieltymysten, ennakko-oletusten ja pistemäärän perusteella. Tämä on valitettava tosiasia, minkä takia olen menettänyt uskoni yleispäteviin arvosteluihin pelin kuin pelin suhteen. Homman voisi toki hoitaa uskottelemalla, että mätkintäfriikit kyllä "haistavat" laatupelit jo kuukausia ennen julkaisua. Ennemmin silti lulen, että suuri osa aktiivipelaajistakin on liikkuvaa väkeä. Jos toivottua informaatiota ei löydy, he jättävät pelin hankkimatta ja odottavat passiivisesti muiden toimimista. Laatuarvosteluille on siis kysyntää, enkä suostu uskomaan etteikö taistelupelistä voi tehdä kaikentyyppisille pelaajille sopivaa arvostelua. En halua nähdä Mark of the Wolvesin saavan kotimaisessa pelilehdistössämme 60-70 pistettä.
Asiasta on tullut keskusteltua perheterapeutin, kaikenkarvaisten harrastajien ja ihan ihkaoikeiden pelitoimittajien/ peliarvostelijoiden kanssa. Ongelman tiedostaminen ei ole helppoa, etenkin jos on tottunut arvostelemaan yksin kaksinpelattavia pelejä, joihin muilla henkilöillä ei ole kiinnostusta. Eli toisin sanoen arvattu miten hyvä peli saattaisi olla. Minusta kyseessä ei tällöin ole arvostelu ollenkaan, vaan pikemminkin vuokrapelin silmäily ja mutuanalyysi, mitä peli ehkä on.
Ei siis ole arvostelijan vika, jos arvostelu ei kerro pelistä oleellisimpia seikkoja. Toinen ongelma on tietenkin tiedon puute. Ennen vanhaan kaksintaistelupelit olivat niin uutta ja ihmeellistä, että jokainen erikoisliike oli varaa analysoida pelilehdissä ja hype eli ytimen, eli itse pelattavuuden kautta. Nykyään laatua arvostetaan usein kylmillä toteamuksilla ja valikkojen selailun tuomalla "asiantuntemuksella". Yksikin huono arvostelu suuren profiilin julkaisussa voi vaikuttaa valtavasti pelaajien suhtautumiseen jopa koko pelityyppiä kohtaan. Keskustelijana, pelaajana ja lukijana en voi olla välittämättä tästä, hyvät pelit ansaitsevat suitsutusta ja käyttöä pelityypistä riippumatta.
Nautin itse suuresti Soul Caliburista ( viimeksi pelasin eilen kakkosta kaksinpelinä) ja arvostan sen luomaa kulttuuria estottomasti. Genren ja pelien pelaamisen hengissä pitäminen on hankala ja vaikeasti ennustettava prosessi, joka vaatii joustavuutta, positiivista näkyvyyttä ja järjestyneisyyttä. Tässähän voisi pistää pystyyn oman puolueen.
Asiallinen vastaus Hexiltä.
Olet aivan oikeassa että pelaajien "standardoiminen" on hankalaa. Näin on etenkin taistelupelien kohdalla. Olen usein itse kokenut ärsyttävänä, jos peliarvostelija on antanut pelille matalat pisteet ja kirjoittanut tyyliin " tämä on toki mannaa sarjan faneille". Mitä tällainen kertoo muille pelaajille näistä "fanittajista"? Peleille kuitenkin annetaan vain yhdet pisteet, joten yhdenmukaistamisen tarve ja tilan/ ajanpuute kääntyy jälleen itseään vastaan. Pelaamisen idea on tarjota elämyksiä, tottakai. "Hauskan" määritelmä on vain saamassa niskaperseotetta elämyksellisyydestä. Ei nimittäin uskalleta enää tunnustaa, että korkean oppimiskäyrän peli voi tarjota vähintään yhtä loistavaa sisältöä kuin vaikka wushuelokuvaa muistuttava jokamiehen Soul Calibur 2.
Itse en enää mielelläni nakita mielelläni pelejä paremmuusjärjestykseen, koska moinen toiminta synnyttää aina vain lisää vertailua, joka taas erottaa pelaajia toisistaan älyllisesti ja tosiasiallisesti. Leirittyminen oli esiteininä ihan hauskaa, mutta nykyään ehkä haluaa kasvaa viihteenkin suhteen johonkin kehittävämpään suuntaan. Itse pidän älyllisessä mielessä eniten Virtua Fighter Evolutionista (josta on myös luettavissa allekirjoittaneen arvostelu tällä sivustolla), mutta kun älyllisyys ei enää riitä ja naapuri haluaa sen sijaan ehdottomasti Tekkeniä kehään, sitten pelataan Tekkeniä ja nautitaan siitä.
En suoraan sanoen usko, että asiallisemmista taistelupeleistä saisi aikaan hyviä arvosteluja pistesysteemejä käyttämällä. Ihmiset osaavat varmasti lukea, mutta ostoefekti määräytyy silti käytännössä vanhojen mieltymysten, ennakko-oletusten ja pistemäärän perusteella. Tämä on valitettava tosiasia, minkä takia olen menettänyt uskoni yleispäteviin arvosteluihin pelin kuin pelin suhteen. Homman voisi toki hoitaa uskottelemalla, että mätkintäfriikit kyllä "haistavat" laatupelit jo kuukausia ennen julkaisua. Ennemmin silti lulen, että suuri osa aktiivipelaajistakin on liikkuvaa väkeä. Jos toivottua informaatiota ei löydy, he jättävät pelin hankkimatta ja odottavat passiivisesti muiden toimimista. Laatuarvosteluille on siis kysyntää, enkä suostu uskomaan etteikö taistelupelistä voi tehdä kaikentyyppisille pelaajille sopivaa arvostelua. En halua nähdä Mark of the Wolvesin saavan kotimaisessa pelilehdistössämme 60-70 pistettä.
Asiasta on tullut keskusteltua perheterapeutin, kaikenkarvaisten harrastajien ja ihan ihkaoikeiden pelitoimittajien/ peliarvostelijoiden kanssa. Ongelman tiedostaminen ei ole helppoa, etenkin jos on tottunut arvostelemaan yksin kaksinpelattavia pelejä, joihin muilla henkilöillä ei ole kiinnostusta. Eli toisin sanoen arvattu miten hyvä peli saattaisi olla. Minusta kyseessä ei tällöin ole arvostelu ollenkaan, vaan pikemminkin vuokrapelin silmäily ja mutuanalyysi, mitä peli ehkä on.
Ei siis ole arvostelijan vika, jos arvostelu ei kerro pelistä oleellisimpia seikkoja. Toinen ongelma on tietenkin tiedon puute. Ennen vanhaan kaksintaistelupelit olivat niin uutta ja ihmeellistä, että jokainen erikoisliike oli varaa analysoida pelilehdissä ja hype eli ytimen, eli itse pelattavuuden kautta. Nykyään laatua arvostetaan usein kylmillä toteamuksilla ja valikkojen selailun tuomalla "asiantuntemuksella". Yksikin huono arvostelu suuren profiilin julkaisussa voi vaikuttaa valtavasti pelaajien suhtautumiseen jopa koko pelityyppiä kohtaan. Keskustelijana, pelaajana ja lukijana en voi olla välittämättä tästä, hyvät pelit ansaitsevat suitsutusta ja käyttöä pelityypistä riippumatta.
Nautin itse suuresti Soul Caliburista ( viimeksi pelasin eilen kakkosta kaksinpelinä) ja arvostan sen luomaa kulttuuria estottomasti. Genren ja pelien pelaamisen hengissä pitäminen on hankala ja vaikeasti ennustettava prosessi, joka vaatii joustavuutta, positiivista näkyvyyttä ja järjestyneisyyttä. Tässähän voisi pistää pystyyn oman puolueen.
