Vastaus: The Elder Scrolls Online
Itseäni kiinnostaa tämä peli jonkun verran, mutta olen aika kokematon tuossa mmo genressä.Joskus tuli pelattua jonkun verran Swotoria ja Guild Wars kakkosta.Luin tuosta jossain ettei tässä ole chattia ollenkaan eli ilmeisesti mikki setti olisi pakollinen?
Joo mikki on ihan hyvä varskin meitin kilta chatissa, areassa se nyt ei oo pakollinen. No näihin mmo liittyy aina pieni alkukankeus, mut kyllä se siitä rupee lutviutuun pikku hiljaa ja sit sen jälkeen yleensä jää koukkuun
ja muista peleistä ei saa enää samaa irti kuin morpeista. Ittelle käyny juuri näin kun joskus aikoinaan wowiin hatkahdin.
Tässä hyvä teksti edomelta mr-wowin-testamentti:
Kun World of Warcraft julkaistiin 11.2.2005, lukemattomat eurooppalaispelaajat hurahtivat peliin ykkösellä. Minä en. Ei kiinnostanut hirvittävästi. Kun kuuntelin viikonlopun kaverieni hehkutusta, kävin lopulta ostamassa pelin, jota sitten pelasinkin seuraavat kahdeksan vuotta . Nyt se on ohi.
Se ei ole sinänsä yllättävää, että sekosin World of Warcraftiin totaalisesti. Niinhän kävi miljoonille muillekin. Olipa sitä MMO-veteraani tai muuten peleille nenäänsä niistävä, keväällä 2005 todennäköisesti pelasit World of Warcraftia.
Pelin suosio oli käsittämätön. Meni mihin tahansa futiskentältä elokuvateatteriin, joku puhui World of Warcraftista. Niin mekin. Kaverien kanssa perustettu Teräsbetoni-aiheinen kilta (Metallin veljeskunta) vaihtui myöhemmin muihin ja suurempiin kiltoihin, mutta peli ei. Se oli vakio.
Itse pelasin enemmän tai vähemmän aktiivisesti World of Warcraftia sen julkaisusta viime vuoden elokuuhun. Välillä oli taukoja, mutta aina peli vain veti ennemmin tai myöhemmin minut takaisin pariinsa.
Kunnes sitten ei vetänytkään. Kun viime elokuussa huomasin, että en ollut kesän aikana loggaillut juurikaan sisään, annoin tilini sulkeutua. Kun sitten seuraava lisälevy, Warlords of Draenor, ei saanut minussa aikaan minkäänlaisia reaktioita, ajattelin addiktion olevan ohi.
Mutta oliko sittenkään?
Minulle World of Warcraft oli enemmän kuin peli. Se oli ikkuna kiinnostavien ihmisten pariin. Kuuluin vuosien varrella useisiin kiltoihin (ja johdinkin muutamaa), joissa tapasin paljon kiinnostavia ihmisiä. Joukkoon mahtui toki paljon kusipäitäkin, mutta myös paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olen hyviä ystäviä edelleen.
World of Warcraft oli minulle jokusen vuoden ajan myös työtä. Suomalaisen WoW-lehden myötä pääsin hyödyntämään innostustani ja osaamistani tilipussini kartuttamiseen. Lehteä tehtiin pienellä porukalla, mutta erittäin hyvällä meiningillä. Muistelen yhä lämmöllä monia sitä varten kirjoittamiani juttuja.
Tämä kaikki on relevanttia tietoa sen takia, että vaikka World of Warcraft pelinä alkoikin kyllästyttää minua jo vuosia sitten, suhteeni peliin oli monimutkainen ja paljon syvällisempi kuin oikeastaan mihinkään muuhun peliin.
Varmasti tämä metasuhde olikin juuri se, mikä veti minua takaisin peliin. Ne hyvät hetket, joita olin kokenut kaverieni kanssa, halu pelailla taas vanhan porukan kanssa ja verestää vanhoja, hyviä muistoja. Eiväthän ne kestäneet aina kovinkaan pitkään. Suuri osa vanhasta porukasta on jo lopettanut eikä WoW-lehteäkään enää julkaista, eikä niitä ensimmäisiä kertojakaan voi kokea uudelleen samalla tavalla.
Mutta silti. Aina välillä, vaikka tili oli ollut kiinni jo kuukausien ajan, tunsin vanhat pistot sydämessäni. Kun oli tylsää. Kun oli sellainen päivä, että halusi toisella silmällä katsella telkkaria ja toisella tehdä niitä aivottomia Skinner-henkisiä tehtäviä, joita vain MMO voi tarjota. Kun joku vanha kiltakaveri ilmoitti aloittaneensa pelaamisen. Mitä jos kokeilisin vielä kerran? Mitä jos kuukausien tauon jälkeen jaksaisikin taas?
Rehellisesti sanoen en uskonut, että jaksaisin. Mutta kuten sanonta kuuluu, vanha suola janotti silti. Niinpä kun Blizzard tarjosi entisille pelaajilleen seitsemän päivän kokeilujaksoa, tartuin syöttiin. Olin aika varma, että en jaksaisi enää peliä enempää pelata, mutta halusin tavallaan repäistä laastarin irti sen sijaan, että vain ajauduin pois pelin parista. Ja hei, olisihan se viimeinen raid-instanssikin kiva nähdä.....
Laitoin kaveripyyntöä tuleen.
. Tyypit painaa veteraanirankeissa ja meikäläinen joka pelin osti julkaisupäivänä on tasolla 17. Noh onneksi tämän pelin kanssa ei ole kovin kiirus etenemisen suhteen. Tasolla 17 aukesi kasa uusia luolastoja, pitänee noitakin alkaa tyyppään randompartyillä. Välillä luolastopartyt on luokkaa "ei tästä tuu mitään" välillä mennään läpi hujauksessa.