Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part I - Sienipäät PS5:lle ja PC:lle

Oha se alku legendaarinen ja kyl siin leuka alkaa väpättää olkoot kuinka kova jätkä tahansa, pääsin just billin kylästä eteenpäin, siis tässä on vaa nii vaikee edetä kun mä jään vaa möllöttää ja ihastelee maisemia ja napsii kuvia, toki peli jo sinänsä tuttu nii mikäs siinä hitaasti möllöttäen edetä. Meno näyttää ja tuntuu tosi brutaalilta hyvällä tavalla (ei en ole psykopaatti). Monet kohtaukset saa edelleen hymyn huulille.
Ja kun tätä pelaa tähän aikaan niin onhan jotkut kohdat tästä pelistä edelleen tosi kuumottavia. Varsinkin Clickerit :D
 
Hei jes, täällä keskustellaan pelistä!

Ja muistan taas, että miten mä en sit yrityksestä huolimatta ole Naughty Dogin tyylin fani. Ilmeisesti tämän pelin alku on monille legendaarinen, mutta itsellä aiheutti vain sellaisen ”okei, no olipa siinä spektaakkelia”. Jotenkin tuli mieleen ison mittakaavan versio Brothers-pelistä, joka alkaa koomisen nopealla sinut kohtasi kamala suru, nyt sinun pitää selvitä -pläjäyksellä.
Noh, ei se missään nimessä huonokaan ollut ja hoiti Joelin taustoituksen ihan riittävästi, muttei aiheuttanut selvästikään sitä tunnekuohua mitä kenties haettiin.
 
Ja kun tätä pelaa tähän aikaan niin onhan jotkut kohdat tästä pelistä edelleen tosi kuumottavia. Varsinkin Clickerit :D

Clickerit saa aina karvat pystyyn, milloin ja missä tahansa.
Hei jes, täällä keskustellaan pelistä!

Ja muistan taas, että miten mä en sit yrityksestä huolimatta ole Naughty Dogin tyylin fani. Ilmeisesti tämän pelin alku on monille legendaarinen, mutta itsellä aiheutti vain sellaisen ”okei, no olipa siinä spektaakkelia”. Jotenkin tuli mieleen ison mittakaavan versio Brothers-pelistä, joka alkaa koomisen nopealla sinut kohtasi kamala suru, nyt sinun pitää selvitä -pläjäyksellä.
Noh, ei se missään nimessä huonokaan ollut ja hoiti Joelin taustoituksen ihan riittävästi, muttei aiheuttanut selvästikään sitä tunnekuohua mitä kenties haettiin.

Nii no kuka nyt sen ottaa mitenkin, siinä nyt tuskin oli tarkoitus saada suurta tunnekuohua aikaseks mut jotkut alkaa pillittää siitäkin kun Ridge ja Brooke eroaa kauniis ja rohkeis... taas. Joelin ja hänen tyttären yhdessäolo esitettiin hyvin pikaisesti alussa jossa piti vaan saada peli käyntiin ja Ellie tilalle, niin eipä siinä paljon kyl ehtinyt ns. Tutustmaan niin hyvin että siinä tulis maailman suurin tunnekuohu, mutta tarpeeksi suuri käynnistäkseen koko seikkailun.
 
Clickerit saa aina karvat pystyyn, milloin ja missä tahansa.


Nii no kuka nyt sen ottaa mitenkin, siinä nyt tuskin oli tarkoitus saada suurta tunnekuohua aikaseks mut jotkut alkaa pillittää siitäkin kun Ridge ja Brooke eroaa kauniis ja rohkeis... taas. Joelin ja hänen tyttären yhdessäolo esitettiin hyvin pikaisesti alussa jossa piti vaan saada peli käyntiin ja Ellie tilalle, niin eipä siinä paljon kyl ehtinyt ns. Tutustmaan niin hyvin että siinä tulis maailman suurin tunnekuohu, mutta tarpeeksi suuri käynnistäkseen koko seikkailun.
Mutta Joeliin kerettiin tutustua ja auta armias minkä kohun jatko-osa osittain sen takia aiheutti mutta ei siitä sen enempää.
 
Oha se alku legendaarinen ja kyl siin leuka alkaa väpättää olkoot kuinka kova jätkä tahansa, pääsin just billin kylästä eteenpäin, siis tässä on vaa nii vaikee edetä kun mä jään vaa möllöttää ja ihastelee maisemia ja napsii kuvia, toki peli jo sinänsä tuttu nii mikäs siinä hitaasti möllöttäen edetä. Meno näyttää ja tuntuu tosi brutaalilta hyvällä tavalla (ei en ole psykopaatti). Monet kohtaukset saa edelleen hymyn huulille.
No olihan se tuota toki ensimmäisellä kerralla pelatessa. Mutta en kyllä henkilökohtaisesti löydä enää tuota samaa fiilistä uudelleen saman tarinan alun kokemalla. Se nyt on vaan jo tiedossa ja prosessoitu aikoinaan omassa mielessäni, joten ei tuosta enää sen kummempia fiiliksiä uudelleen pelaamalla tule. Ei vain tule, kun ei tule. Itselleni saman jo nähdyn tarinan toisto toimii näin. Kerran jo koettu kokemus uudelleen koettuna ja nähtynä ei vain yksinkertaisesti ole alkuunkaan sama asia tunnelmaltaan kuin alunperin koettu tarina ja pelin kokemus. Varmasti mukavaa niille, jotka saavat edelleen samat fiilikset näin uudelleen pelaamalla tai katsomalla hankkimansa viihdetuotokset. Itselleni se ei vain ole millään mahdollista.
 
No olihan se tuota toki ensimmäisellä kerralla pelatessa. Mutta en kyllä henkilökohtaisesti löydä enää tuota samaa fiilistä uudelleen saman tarinan alun kokemalla. Se nyt on vaan jo tiedossa ja prosessoitu aikoinaan omassa mielessäni, joten ei tuosta enää sen kummempia fiiliksiä uudelleen pelaamalla tule. Ei vain tule, kun ei tule. Itselleni saman jo nähdyn tarinan toisto toimii näin. Kerran jo koettu kokemus uudelleen koettuna ja nähtynä ei vain yksinkertaisesti ole alkuunkaan sama asia tunnelmaltaan kuin alunperin koettu tarina ja pelin kokemus. Varmasti mukavaa niille, jotka saavat edelleen samat fiilikset näin uudelleen pelaamalla tai katsomalla hankkimansa viihdetuotokset. Itselleni se ei vain ole millään mahdollista.
Tuskinpa se kellään ihan samanlailla toimii mutta on se edelleen surullinen kohtaus. Tai sanotaan näin että ei se ainakaan naurata. Muistan kun näin ensimmäisen John Wick leffan kohtauksen jossa mafiapomo/isä kertoo pojalleen minkälainen palkkatappaja tämä mr.Wick oikein on. Menin tyyliin kananlihalle :eek:. No olihan se leffa saatava myös hyllyyn. Uudelleen katsottuna se kohtaus ei tietenkään toimi yhtä tehokkaasti mutta edelleen ihan jäätävän kova. Ei ensimmäisenä uskoisi että toimintaelokuvan paras kohtaus on pelkkä keskustelu isän ja pojan välillä
 
Viimeksi muokattu:
No olihan se tuota toki ensimmäisellä kerralla pelatessa. Mutta en kyllä henkilökohtaisesti löydä enää tuota samaa fiilistä uudelleen saman tarinan alun kokemalla. Se nyt on vaan jo tiedossa ja prosessoitu aikoinaan omassa mielessäni, joten ei tuosta enää sen kummempia fiiliksiä uudelleen pelaamalla tule. Ei vain tule, kun ei tule. Itselleni saman jo nähdyn tarinan toisto toimii näin. Kerran jo koettu kokemus uudelleen koettuna ja nähtynä ei vain yksinkertaisesti ole alkuunkaan sama asia tunnelmaltaan kuin alunperin koettu tarina ja pelin kokemus. Varmasti mukavaa niille, jotka saavat edelleen samat fiilikset näin uudelleen pelaamalla tai katsomalla hankkimansa viihdetuotokset. Itselleni se ei vain ole millään mahdollista.
Ei siitä toki koskaan samaa fiilistä saa, mutta itselle tämän pelin alku iskee kyllä. Eipä tule äkkiseltään samanlaista peliä mieleen, mikä tekee edelleen saman vaikutuksen. Toki elokuvissa on pari sellaista tapausta, mutta ei mennä nyt siihen.

Tämä peli sopii kyllä hyvin syksyyn ja pimeneviin iltoihin. Kuulokkeet päässä on kyllä tunnelmallinen peli. Haptiset ominaisuudet tekevät myös pienen mukavan mausteen myös.
 
Pitäisiköhän itsekin ensimmäistä kertaa aloittaa tuo plussan kylkiäisenä aikoinaan lunastettu remastered, kun taas käy eskustelu mielenkiintoiseksi.

Aikoinaan ps3-versiota kaverilla pari minuuttia testasin ja totesin, että geneerinen, kömpelö cover-looter-shooter, no thanks.

Ehkä tässä nyt vanhemmiten kun yksinpelit kiinnostavat pitkästä aikaa enemmän kuin moninpelit, voisi antaa uuden mahdollisuuden.

Ja sitten tietysti viimeistään/uudestaan, kun tämä uusioversio ilmaantuu extra-palveluun.
 
Pitäisiköhän itsekin ensimmäistä kertaa aloittaa tuo plussan kylkiäisenä aikoinaan lunastettu remastered, kun taas käy eskustelu mielenkiintoiseksi.

Aikoinaan ps3-versiota kaverilla pari minuuttia testasin ja totesin, että geneerinen, kömpelö cover-looter-shooter, no thanks.

Ehkä tässä nyt vanhemmiten kun yksinpelit kiinnostavat pitkästä aikaa enemmän kuin moninpelit, voisi antaa uuden mahdollisuuden.

Ja sitten tietysti viimeistään/uudestaan, kun tämä uusioversio ilmaantuu extra-palveluun.
Suosittelen kyllä. Mukava muutenkin välillä pelata tälläistä ei Open World peliä. Virkistää kyllä kummasti.
 
Joo kannattaa kyllä antaa mahdollisuus tälle. Vahva, tunteikas ja hieno tarina, loistavat ja hyvin kirjoitetut hahmot ja ainakin omasta mielestä hyvä pelattavuus ja loistava tunnelma. Ja nättikinhän tuo on pelasi sitte remasteredin saati sitte tämän remaken. Ja ei tämä tosiaan mikään looter-shooter omasta mielestä ole ollenkaan vaikka tässä toki jotain resursseja kerätäänkin.
 
Omasta mielestä tämä menee sinne Survival pelien joukkoon, tuhlaat kaikki ammukset ja muut yhteen viholliseen niin tiedät kyllä tuhlanneesi.
 
No olihan se tuota toki ensimmäisellä kerralla pelatessa. Mutta en kyllä henkilökohtaisesti löydä enää tuota samaa fiilistä uudelleen saman tarinan alun kokemalla. Se nyt on vaan jo tiedossa ja prosessoitu aikoinaan omassa mielessäni, joten ei tuosta enää sen kummempia fiiliksiä uudelleen pelaamalla tule. Ei vain tule, kun ei tule. Itselleni saman jo nähdyn tarinan toisto toimii näin. Kerran jo koettu kokemus uudelleen koettuna ja nähtynä ei vain yksinkertaisesti ole alkuunkaan sama asia tunnelmaltaan kuin alunperin koettu tarina ja pelin kokemus. Varmasti mukavaa niille, jotka saavat edelleen samat fiilikset näin uudelleen pelaamalla tai katsomalla hankkimansa viihdetuotokset. Itselleni se ei vain ole millään mahdollista.

Ymmärrän kyl mitä tarkoitat, kuten tässäki jo sanottu tuskin se on kenelkää se sama fresh kokemus toisella tai kymmenellä kerralla, se on täysin mahdottomuus. Sulle selkeesti on tarinavetoiset pelit kertakäyttökamaa eikä siinä mitään, ei se väärin oo. Ite kuitenkin tykkään kokea hyvät tarinat uudelleen oli ne sit pelissä tai leffoissa tai sarjoissa, breaking bad katottu kahteen kertaan ja kolmatta harkitaan, vaikka kuinka ulkoa muistaa nii ne samat kohtaukset vaan jaksaa viihdyttää, sekä monesti sitä huomaa jotain ihan uusia näkökulmia sekä easter eggejä mitä ei ole ennen tajunnut.

Mut näitä uudelleen katsottuja sarjoja/leffoja tai pelattuja pelejä ei mulkaa paljoa ole, yleensä se on se kerta tai toinen ja se siitä, ei se läheskää joka pelin kohalla ole sama. Voisin sanoo että last of us taitaa olla ainoa mitä vaan jaksaa yhä uudestaan, en tiedä miksi. Onhan täs pilvin pimein muitakin, mut jotenki kaikki se tarina, hahmot pelattavuus, ympäristöt vaan vetää puoleensa. GOW vedin kerran läpi ja se riitti, muita vastaavia löytyy myös, horizonit ja mitä näitä nyt onkaan.

Aattelin kun part1 vedetty läpi (en tiedä montako kertaa) voisin vetää kakkosen perään, saada kunnon last of us yliannostus taas vähäksi aikaa. Jospa ensivuonna uusiks.
 
Harvemmin sitä itsekään pelailee kahta kertaa peliä läpi muuta kuin näiden uusinta julkaisuiden takia. Mä tykkään kyllä palata fiilistelemään peliä aina välillä. Pelata vaikka kenttä tai pari. Jos ei olisi näin paljoa pelattavaa niin helposti menisi useammankin pelin kohdalla uusinta kierros. Nyt vaan ei oikein aika riitä.
 
Pakko vielä jatkaa sen verran että last of us part 1 on vaan onnistunut käsikirjoituksessa miltei täydellisesti, hahmojen välinen kemia ei pelkästään Joel ja Ellien välillä vaan kaikki hahmot mitä pari kohtaa matkan varrella, Tess, Bill, Sam, Henry, David, sekä loput. Sekä kaikki smalltalk, läpän heitot, ym jutustelut Joel ja Ellien välillä, miten tarinaa kantaa. Siihen päälle loistava kenttäsuunittelu, mennään putkessa mutta koko peli tuntuu yheltä isolta openworld alueelta jossa mennään paikasta toisee, horisontissa näkyy tuleva paikka, mennään sen ohi, katsotaan taakse et siel se Billin kylä on ja jatketaan taas eteenpäin.

Mun mielestä mitä part1 teki ei olla enää onnistuttu uudestaan missään pelissä, Part 2 paransi mitä tulee kenttäsuunitteluun ja pelattavuuteen 10-0, tarina taas ontui, ehkä kun ne kaks peliä laittaa yhteen tulee kokonaisuus, mutta pelkästään part 1 toimii ihan yksin ilman kakkostakin. GOW 2018 yritti olla last of us mutta se ei onnistunut siinä läheskää niin hyvin, days gone ja horizonit ovat mun mielestä sitä perus sillisoppaa. Last of us on vain klassikko mun mielestä pelien citizen kane.

Peli ottaa vaikutteita elokuvista ja sarjoista, Im legend, The walking dead, 12 monkeys jne, mutta se ei suinkaan ole matkimista vaan siinä onnistuttiin tekemään jotain ainutlaatuista. Mutta tästä kaikesta hehkutuksesta huolimatta saa olla eri mieltä. :p
 
Aikoinaan ps3-versiota kaverilla pari minuuttia testasin ja totesin, että geneerinen, kömpelö cover-looter-shooter, no thanks.
Jos nyt ei ihan itselleni tule mieleen tästä "perinteinen cover-looter-shooter", niin kieltämättä tässä on eritoten sen suojan takana kykkimistä todella paljon. Ja pelimekaniikoiltaan sinänsä aika geneerinen. Kömpelöydestä voi olla montaa mieltä, toimivaa pelattavuuden luulisi olevan vähän jokaisen mielestä.
Tarinan ja tunnelman vetovoima sitten ratkaisevat sen, uppoutuuko tähän ihan täysillä mukaan vai ei. Kuten yllä olevista viesteistä näkyy, niin toisille on uponnut aivan ainutlaatuisella tavalla.
 
Jos nyt ei ihan itselleni tule mieleen tästä "perinteinen cover-looter-shooter", niin kieltämättä tässä on eritoten sen suojan takana kykkimistä todella paljon. Ja pelimekaniikoiltaan sinänsä aika geneerinen. Kömpelöydestä voi olla montaa mieltä, toimivaa pelattavuuden luulisi olevan vähän jokaisen mielestä.
Tarinan ja tunnelman vetovoima sitten ratkaisevat sen, uppoutuuko tähän ihan täysillä mukaan vai ei. Kuten yllä olevista viesteistä näkyy, niin toisille on uponnut aivan ainutlaatuisella tavalla.
Ehkä kyse on myös siitä mitä tykkää pelata. Minulle stealh-pelien fanina tällainen suojissa hiippailu on parhaita juttuja mitä on. Se toki täytyy mainita että eihän tämä peli oikein räiskintänä ole tarkoitus toimiakaan, jolloin ne räiskintäosuudet suojien takana on vähän niin kuin pakollista pahaa. Tuovat ehkä esiin niiden pakollisuuden kautta kuitenkin sen, miten tuossa pelin maailmassakin ihmiset on pakotettuja äärimmäisiin tekoihin, joten sen kauttahan on oikein toimiva juttu jos (tympeän/geneerisen suojaräiskinnän vuoksi) mieluummin turvautuu hiippailuun ja tainnutuksiin kuin räiskintään.

Eikä tähän sopisikaan paremmat räiskintämekaniikat koska se ajaisi porukan pelaamaan väärällä tapaa.

Voisi myös kysyä että mitä muuta gameplay voisi olla ja silti tavoittaa sen saman mitä nykyisellä gameplayllä on selvästi tavoiteltu.
 
Ehkä kyse on myös siitä mitä tykkää pelata.
No toki ja eritoten kakkososan kohdalla muistin, että vaikka suojan takana kykkiminen ja vihollisten ohittaminen on peleissä parhaimmillaan siistiä ja Last of Usit tekevät tämän sangen hyvin, niin ehkä olin jo aika täynnä tätä touhua.
Väitän vain, että ei tätä kukaan kutsu pelien Citizen Kaneksi vain siksi, että olipas niin pirun mukavaa kykiä suojan takana, kyllä ne suurimmat fiilistelyt tulee muualta.
Kun kerroin aikoinaan pelin topikissa kyllästyneeni teokseen, ei kukaan yrittänyt ylipuhua mua jatkamaan siksi, että stealth-ominaisuuksista tulisi vielä kiinnostavampia. Kyllä ne argumentit liittyivät siihen, että missaan hienon juonen jne. jos en jatka.

Tuosta räiskinnän vähäisyydestä / välttelystä olisin voinut kirjoittaa samat sanat, mutta just tuon takia pelistä ei tule mieleen cover-looter-shooter, koska jälkimmäistä on syystäkin lopulta aika vähän.
 
Täs kun on muistellut menneitä pelistä niin ekalla tai jopa ehkä kolmannella kerralla luulin että, laitetaa varmuuden vuoksi nyt sit spoilereihin jos 10 vuodes joku ei oo viel tätä pelannut ja aikoo ehkä joskus:

Ku homoseksuaali Bill sanoi siinä talossa "he was my partner" ja puhui partnerista nii luulin vaikka kuinka pitkään että se Bill on entinen kyttä ja se puhuu hänen kyttäparista, samoin se musta muija alussa joka antaa Ellien Joelin ja Tessin salakuljetettavaksi niin vasta paljon myöhemmin tajusin et se on se sama muija jonka Joel lopussa nirhaa pelastakseen Ellien.
 
Ylös Bottom