Tuo on täysin turhaa ja turhamaista filosofista lässytelyä. Tunteva ja rakastava ihminen laittaa aina rakastamansa lähimmäiset kaikkien muiden ohi, ja on valmis heitä puolustamaan kaikkia uhkia vastaan. Tämä korostuisi erityisesti tuollaisessa armottomassa ja turvattomassa maailmassa. Ei olisi myöskään minkäänlaista syytä jäädä miettimään niiden kohtaloita, jotka ovat itseään ja niitä rakkaitaan uhanneet ja ovat siinä sitten saaneet ikävän kohtalon.
En todellakaan näe mitään syytä kenelläkään alkaa miettimään, että mitäs jos sillä tapetulla olikin joitakin jotka sitäkin rakastivat? No tottakai oli! Tai ainakin todennäköisesti oli. Entäs sitten? Ei minuakaan kiinnostaisi pätkääkään minua uhkaamaan tulleiden ihmisten lähimmäisten kohtalot, jos minua tai omia rakkaitani yrittäisivät tappaa. Ei tuollainen tarina mikään kova juttu tarinallisesti ole. Päinvastoin - se on falski, tekopyhä, tekotaiteellinen, naiivi ja käyttää erittäin halpamaisia ja manipulatiivisia sekä älyllisesti epärehellisiä tehokeinoja. Jotkut tuohon retkuun menevät ja puhuvat muka kovinkin aikuisesta tarinasta. Todellisuudessa kyseessä on hyvinkin naiivi ja korni tarina jossa haetaan toki upeita taiteellisia sfäärejä, mutta epäonnistutaan lopulta juuri tuon teennäisen ja naiivin ajattelun takia.