Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us Part II

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 5945
  • Aloituspäivämäärä
Eilen meni TLOU 2 läpi ja lopussa olo oli varsin haikee ja tyytyväinen. Ennen aloittamista oli pieni huoli, että pelin kostoteema olisi liian synkkä ja brutaali itselle ja ykkösosan ollessa yksi lempikokemuksista, se ei voisi yltää samalle tasolle. Mutta oli ilo olla väärässä ja olihan se huikee matka. 10/10.

Jotenki vaikee ees kirjoittaa auki koko kokemusta, koska se koostuu pienten ja isojen asioiden summasta. Itse juoni piti otteessaan alusta loppuun ja monessa kohtaa pysähdyin ihastelemaan miten käsikirjoitus ja tarinankerronta pesee monet elokuvatkin. Tarina oli ehdottomasti raskas, mutta niin taitavasti kerrottu, että se sai pysymään mukana eri käänteissä. Tragedioissa ja pettymyksissä elettiin hyvin mukana.

Graafisesta loistosta voisi kirjoittaa pitkästikin. Jatkuvasti sitä jäi ihmettelemään jotain yksityiskohtaa. Kun kiipes paloportaita, et miten sade näkyy lampun alla jne. Mutta yksityiskohtiakin tärkeämpää oli sen valjastaminen itse tarinankerrontaa varten. Eri siirtymät pelitilanteista "välivideoihin" ja toisin päin oli hienosti rakennettu. Pelin väkivalta oli varsin visuaalista ja sai kiermurtelemaan välillä.

Ne asiat mitkä useasti ärsyttää monissa toisissa peleissä, kuten tapettavien vihollisten määrä ja tavaroiden hamstraaminen ei tämän pelin kohdalla häirinneet. Monissa muussa pelissä tavaroiden keräily tuntuu ylimääräiseltä ja oma motivaatio ei riitä siihen, mutta tässä ykkösosan tapaan sitä halusi kovasti löytää asioita, koska tuntui olevan selviytymisen elinehto. Itse taistelut tuntu pelimekaniikkojen ansiosta riittävän orgaanisilta, joten ei päässyt puuduttamaan, ja istuivat juoneen ja tavoitteisiin kans hyvin.

Kyllä pelimies saa olla iloinen, ku tällasia sattuu kohdalle :)
Pian kohtaat ongelman - Kaikki muut pelit tuntuu ja näyttää paskalta tämän jälkeen :D
 
The Last of Us tv-sarjan kuvaukset alkavat Kanadassa 5.7.2021 mutta sarja tulee nähtäville vasta loppuvuodesta 2022. Sarjaa kuvaillaan Kanadan historian mittavimmaksi tv-tuotannoksi.

 
No, itselleni Days Gone on myös heittämällä parempi peli kuin kumpikaan noista. The Last of Us ykkönen on itselleni sellainen vahva kasin peli, mutta todella heikosti logiikaltaan (täynnä porsaanreikiä, jos vähänkään logiikkaa käyttää) rakenneltu loppuratkaisu vesitti peliä itselleni todella paljon. En myöskään ole noin putkimaisten pelien ystävä ylipäätään, joten kasikin on minulta varsin kova arvosana noin putkirakenteiselle pelille. Joelin ja Ellien hellyttävä suhde oli parasta tuossa pelissä ja toki hienoa tunnelmaa sai pelimaailmasta varsin hyvin myöskin. Pelimaailma oli vain aivan valtavasti parempi avoimuuden ja vaihtelevuuden ansiosta Days Gonesssa.

The Last of Us 2 onkin sitten jo juonen osalta niin karmeaa soopaa ja siinä tuhottiin hyvin pitkälle ne hienot elementit mitä ykkösessä rakennettiin - vain jotta muodikkaita vähemmistöpolitiikka-asioita saatiin soo-soo-mentaliteetillä sormea heristellen hieroa päin pelaajien naamaa. Pelimekaniikatkaan eivät kakkosessa juuri uutta esitelleet eivätkä ne ykkösessäkään olleet pelin parhaita puolia. Pelimekaniikoissakin Days Gone vie kumpaakin TLoU:ta mennen tullen.

Sinänsä ilman ällöttävää päälleliimattua politikointia ja sormen heristelyä voisi TLoU 2:kin olla sellainen vahvahko kasin peli, mutta se on mikä se on ja pilattu itselleni tarinan ja tunnelman osalta, joten sellainen vitosen tai kutosen peli jää siinä itselleni käteen. Ehkä kuitenkin sentään jopa vahvahko kutosen peli, kun ihan puhtaasti pelin pelattavuutta pitää kuitenkin sentään aina paljon arvosanaa antaessa painottaa. Tarinan ja politikoinnin ulkopuolella kun ei muuten isoa vikaa ole kuin putkessa kulkeminen ja myös varsin keskinkertaiset pelimekaniikat.
Makuja on tietenkin monia, ei siinä mitään, mutta silti tähän oli nyt pakko sen verran tarttua, että haluan todeta seuraavaa. Pahoittelen jo etukäteen "karkeaa ja umpisuoraa" ilmaisutapaa ja kielenkäyttöäni, mutta kun asiaa nyt vaan ei voi kauniimmin sanoa.

AIVAN V*TUN JA H*LVETINMOISET RÖHÖNAURUT! Jos kehtaa mennä väittämään The Last Of Us 2:ta 5-6/10 arvoiseksi peliksi, niin oikeasti ei nyt h*lvetti sentään. Siis ei j*malauta :D Aikuinen 40v+ ihminen ja kirjoittaa tuollaista suoranaista p*skaa.

Toki pelin tarina oli ainakin osin erilainen ja "poikkeuksellinen", mutta hyvähän se vain on, että peleissä uskalletaan nykypäivänä kertoa muunlaisiakin tarinoita kuin aina ne samat "lihaksikkaat miehet pelastavat maailman ja saavat naiset"-tyyliset kliseet. Toki joku äärimmäisen kapean maailmankatsomuksen omaava voi kokea uhkaksi, kun pelissä pääosia näyttelevät naiset ja tykkäävät vielä toisistaankin 'sillä tavalla'. Ehkä se on sitten jotain aavistuksen heikkoa itsetuntoa, jos tuollaisen kokee noin suurena uhkana. Jotenkin kuitenkin kummastelen, miksi valtavirrasta eroavainen jonkun verran eroavainen tapa esittää asiat olisi jotain "ällöttävää päälleliimattua politikointia". Pitäisikö kaikki tarinat sitten aina kertoa samalla tavalla? Enemmänkin tulee mieleen, että tuollaisen väittäjällä oma maailmankatsomus on enemmänkin ahdas putki ja hermot menevät kaikesta sen putken ulkopuolella olevasta.

Ja nyt kun tuli putkesta puhe, niin en kyllä The Last Of Us 2:n kohdalla lähtisi valittamaan, että se olisi mikään ongelma tässä. Oma läpipeluu otti ensimmäisellä kerralla 31 tuntia ja peli sisälsi enemmän kuin riittävästi kaikenlaista tutkimista. Toki peli ei ole open world, mutta laajat alueet siinä on silti. Sanoisin jopa, että erittäin laajat tämän pelityypin peliksi. Pelimekaniikat ovat muuten syvemmät kuin ykkösosassa ja päähahmoja saa kehittää ainakin hitusen laajemmin ja vapaammin kuin ykkösessä. Pelimekaniikat ovat hyvät ja toimivat hiiviskelypainotteiseen apokalyptiseen peliin.

Toki kyseisen kirjoittajan näkemys koskien tätä mestariteosta on ollut selvillä jo pidemmän aikaa. Sellaisen show'n hän tämän pelin ympärille järjesti jo ennen pelin julkaisua ja onnistui spoilereilla hankkimaan ihan bännitkin, että sinällään ei pitäisi olla yllättynyt, mutta sanonpa silti, että lainaamani viesti todellakin sai röhönaurut aikaan. Onneksi ei ollut lukuhetkellä kahvia tai ruokaa suussa. En muista kyllä tuollaista p*skaa lukeneeni todella pitkään aikaan. The Last Of Us 2 muka 5-6/10 arvoinen peli, ei nyt hyvä Jumala sentään...

Ehkä joidenkin vain pitäisi pysytellä siellä Anthemin puolella...
 
Minäkin hieman päätäni pyörittelin että TLoU2 olisi muka 6/10 ja että huonot pelimekaniikat? Aika vähän pitää olla kokemusta peleistä (tai paljon mutta huonoista) että pitää kyseisen pelin mekaniikkoja huonoina. Samoin kuten yllä jo kirjoitettiin, on peli malliesimerkki miten putkimainen peli pitääkin toteuttaa niin että se ei tunnu putkelta. Enemmän nykyään rasittaa jatkuvat open worldit, jotka täytetään copypastella ja sitten porukka on mehuissaan kun on "paljon tutkimista" vaikka samat rakennukset ja paikat toistuvat hieman eri järjestyksessä. Tätä on myös esimerkiksi loistavassa ja kehutussa Ghost of Tsushimassakin, jossa juuri pääsin kolmanteen osioon ja temppelit, hevostallit ja muut alkaa olemaan aika samanlaisia. Tämä klooniefekti pysyy yleensä paljon paremmin kurissa putkimaisemmissa peleissä, kuten TLoU.

Isoin miinus TLoU2:ssa on se, että sen tarina on niin ahdistava ja masentava että sitä ei oikein jaksa pelata montaa kertaa. Se on myös pitkitetty ja toimisi paremmin vähän ytimekkäämpänä.

Aika paljon jää hyvää viihdettä näkemättä jos ei pysty katsomaan mitään missä on vähänkään vähemmistöjä tai jos kokemus heidän mukana olonsa vuoksi menee pilalle eikä pysty mihinkään muuhun keskittymään.

Voin kyllä myöntää että seksuaalivähemmistöjen rakkaudenosoitukset ovat minullekin yhä hieman vaivaannuttavia mutta pyrin tietoisesti asiasta eroon. Onneksi tuoreemmilla sukupolvilla tilanne on aina vain parempi kun nämä asiat on enemmän arkipäivää. Minä kasvoin 80-90-luvuilla ja kaiken huipuksi pienellä paikkakunnalla, jossa homot, tummaihoiset ja muut "ei normaalit" olivat erikoisuus, outous ja harvinaisuus eikä asiaa auttanut se että vanhemmat sukupolvet olivat sitä "pojista miehiä, pitkätukat on homoja jne."-sukupolvea. Nämä on siis tietyllä tapaa "ohjelmoitu" lapsuudesta asti minuun ja näitä pitää tietoisesti kuoria itsestä pois.

Minä itse olen lapsuudesta lähtien ihmetellyt ja (mielessäni) kyseenalaistanut vanhempien ihmisten jyrkkiä asenteita sellaisia ihmisiä kohtaan, joita nämä asenteen omaavat eivät yleensä olleet edes nähneet kuin televisiossa. Ja siinäpä se, televisio ei sekään ole ollut mikään paras asian edistäjä.

Nyt kun mediassa sitten on alkanut olla vähemmistöjä muissakin kuin karikatyyrisissä rooleissa, niin porukka, joka on kasvatettu ja/tai muutoin omaksunut tämän vanhan ajan mallin, on itkemässä miten pitää "rummuttaa" agendaa. Komedioiden hassuissa homohahmoissa tai aina sivuroolissa olleissa muissa vähemmistöissä ei kuitenkaan ole nähty/nähdä mitään ongelmaa. Siinäkään ei nähdä mitään kyseenalaista että yleensä oma homokuva on juurikin jostain televisiosta omaksuttu, että "tuollaisia ne homot on". Kyllä, ja yhtä lailla me heterot ollaan kaikki Arnoldeja, Sylttyjä tai nyt vähintään Bruce Williksiä, totta kai.

Kannattaa oikeasti pitää se peili mukana ja katsella välillä siihenkin sekä tuulettaa omia asenteitaan. Varsinkin sitä, ovatko ne oikeasti itse muodostettua vai omaksuttu jostain muualta ja/tai vääristävästä lähteestä.
 
Voin kyllä myöntää että seksuaalivähemmistöjen rakkaudenosoitukset ovat minullekin yhä hieman vaivaannuttavia mutta pyrin tietoisesti asiasta eroon. Onneksi tuoreemmilla sukupolvilla tilanne on aina vain parempi kun nämä asiat on enemmän arkipäivää. Minä kasvoin 80-90-luvuilla ja kaiken huipuksi pienellä paikkakunnalla, jossa homot, tummaihoiset ja muut "ei normaalit" olivat erikoisuus, outous ja harvinaisuus eikä asiaa auttanut se että vanhemmat sukupolvet olivat sitä "pojista miehiä, pitkätukat on homoja jne."-sukupolvea. Nämä on siis tietyllä tapaa "ohjelmoitu" lapsuudesta asti minuun ja näitä pitää tietoisesti kuoria itsestä pois.

Minä itse olen lapsuudesta lähtien ihmetellyt ja (mielessäni) kyseenalaistanut vanhempien ihmisten jyrkkiä asenteita sellaisia ihmisiä kohtaan, joita nämä asenteen omaavat eivät yleensä olleet edes nähneet kuin televisiossa. Ja siinäpä se, televisio ei sekään ole ollut mikään paras asian edistäjä.

Nyt kun mediassa sitten on alkanut olla vähemmistöjä muissakin kuin karikatyyrisissä rooleissa, niin porukka, joka on kasvatettu ja/tai muutoin omaksunut tämän vanhan ajan mallin, on itkemässä miten pitää "rummuttaa" agendaa. Komedioiden hassuissa homohahmoissa tai aina sivuroolissa olleissa muissa vähemmistöissä ei kuitenkaan ole nähty/nähdä mitään ongelmaa. Siinäkään ei nähdä mitään kyseenalaista että yleensä oma homokuva on juurikin jostain televisiosta omaksuttu, että "tuollaisia ne homot on". Kyllä, ja yhtä lailla me heterot ollaan kaikki Arnoldeja, Sylttyjä tai nyt vähintään Bruce Williksiä, totta kai.

Kannattaa oikeasti pitää se peili mukana ja katsella välillä siihenkin sekä tuulettaa omia asenteitaan. Varsinkin sitä, ovatko ne oikeasti itse muodostettua vai omaksuttu jostain muualta ja/tai vääristävästä lähteestä.

Aika paljon vedetty mutkia suoraksi oheisessa kirjoituksessa. Ei kai se suurin ongelma olekaan, että onko esimerkiksi päähahmo homo, hetero, nainen, mies, höyryveturi? Minua ainakin ihmetyttää, että miksi videopeliä pelatessani minun pitäisi tietää esimerkiksi hahmon seksuaalisuudesta? Kyse on videopelistä eikä vasemmistolaisesta sukupuolentutkimuksen kurssin Powerpoint-esityksestä. Ei minun tarvitse oikeassakaan elämässä tietää, paneeko naapurini vaimoaan, tyttöystäväänsä vai lemmikkilammastaan.

Lisäksi aika mielenkiintoinen vertaus (ymmärrän kyllä liioitellun esimerkin). Olet ihan oikeassa, ettei media luo realistista kuvaa vähemmistöistä. Se juna kulkee kumpaankin suuntaan, ja kyse on videopelinkin kohdalla mediasta. Itselleni ei juolahda esimerkiksi God of Waria pelatessani mieleen, että Kratoksen matka on jotenkin realistinen kuvaus omasta elämästäni. Tässäkin pelissä hahmot on esitetty tekijöidensä vision mukaisella tavalla, ja jokaisen omaan päähän jää sitten vastuu hahmojen realistisuuden osalta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Anita Sarkeesian on tähänkin ollut vaikuttamassa. Kyseisen henkilön bisnes pyörii hyvin kapean agendan ympärillä, joten jokainen voi sitten siitäkin vetää omat johtopäätöksensä.

Loppujen lopuksi ja kenenkään mielipiteitä korostamatta tai väheksymättä palataan siihen kliseiseen tosiasiaan, että pelintekijällä on oikeus tehdä sellainen peli (yleensä) kuin haluavat. Onko se sitten valkoisen heteromiehen matka bimboon isotissilandiaan vai synkkä ja totinen lesboryhmän kansanmarssi transutopiaan? Tekijöillä on ainakin toistaiseksi vapaus, kuluttaja äänestää sitten lompakollaan. Tämä peli jää omalta osaltani hyllyyn, vaikka se arvostelumenestys on ollutkin. Suurin osa päätöksestä tosin liittyy siihen, ettei ensimmäinen osakaan kunnolla puraissut ja lukemani perusteella pitäisin siitä joka tapauksessa enemmän.
 
Aika paljon vedetty mutkia suoraksi oheisessa kirjoituksessa. Ei kai se suurin ongelma olekaan, että onko esimerkiksi päähahmo homo, hetero, nainen, mies, höyryveturi?
Agendoista tuolla puhuttiin, joten olettaisin että nimenomaan kirjoittajan ongelma on hahmon/hahmojen suuntautuminen.

Mikäli pelissä jokin näkyvä "agenda" on, niin se on väkivallan ja koston kritisoiminen.

Minua ainakin ihmetyttää, että miksi videopeliä pelatessani minun pitäisi tietää esimerkiksi hahmon seksuaalisuudesta? Kyse on videopelistä eikä vasemmistolaisesta sukupuolentutkimuksen kurssin Powerpoint-esityksestä. Ei minun tarvitse oikeassakaan elämässä tietää, paneeko naapurini vaimoaan, tyttöystäväänsä vai lemmikkilammastaan.
Tässä juurikin pitäisi katsella siihen peiliin. Jännästi tällaista "kritiikkiä" ei tule vaikkapa Wolfensteinista, jossa päähahmo paneskeli vaimoaan tai useissa muissakin medioissa, joissa heterot suutelevat/rakastelevat toisiaan. Eikö tämäkin ole heterouden alleviivaamista? Eikö voisi vain kätellä vaimon lähtiessään niin ei tarvitsisi tietää hahmon heteroudesta? Tai oikeastaan ei sitä vaimoa pidä edes näyttää ettei tule heterous esille. Ei kun ai niin, heteroiden kohdalla tässä ei ole mitään ongelmaa koska te ette ymmärrä tätä asiaa kuin yhdestä näkökulmasta.

Lisäksi eikö peliin nimenomaan saada lisäongelma sen kautta jos Ellie on lesbo, jolloin ei ole mahdollisuutta siirtää geneettistä poikkeavuutta jälkipolville? Ja ei, en tarkoita poikkeavuudella lesboutta vaan sitä immuniteettia virukselle. Sen kautta lesbouden voisi nostaa oikeaksi ongelmaksi pelin maailmassa ilman että se olisi vain "hyi, seksuaalivähemmistöjä"-tason ongelma. Outoa että tätä ei pelissä muuten käsitelty, sillä nythän parannuskeino/immuniteetti kuolee Ellien mukana, ellei tämä siis hanki jälkikasvua, jolloin voi olla jonkinlainen mahdollisuus että immuniteetti siirtyy eteenpäin.

Lisäksi aika mielenkiintoinen vertaus (ymmärrän kyllä liioitellun esimerkin). Olet ihan oikeassa, ettei media luo realistista kuvaa vähemmistöistä. Se juna kulkee kumpaankin suuntaan, ja kyse on videopelinkin kohdalla mediasta. Itselleni ei juolahda esimerkiksi God of Waria pelatessani mieleen, että Kratoksen matka on jotenkin realistinen kuvaus omasta elämästäni.
Otit vertailukohteeksi sitten fiktiivisen jumalhahmon etkä näe tässä mitään outoa? :D

Tässäkin pelissä hahmot on esitetty tekijöidensä vision mukaisella tavalla, ja jokaisen omaan päähän jää sitten vastuu hahmojen realistisuuden osalta.
Tämän kautta TLoU2:ssakaan ei pitäisi siis olla mitään ongelmaa, joten missä se ongelma sitten on?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että Anita Sarkeesian on tähänkin ollut vaikuttamassa. Kyseisen henkilön bisnes pyörii hyvin kapean agendan ympärillä, joten jokainen voi sitten siitäkin vetää omat johtopäätöksensä.
Kai minut on sitten aivopesty tai jotain mutta en tiedä tästä henkilöstä kuin nimen ja sen että häntä vihaavat monet ihmiset, jotka eivät pidä seksuaalivähemmistöistä. Ehkä hän on henkilö, joka pyrkii hyödyntämään itseään tällä asialla mutta en näe yhteyttä nyt keskusteltavaan peliin.

Vedetäänkö seuraavaksi vaikkapa Trump mukaan keskusteluun niin saadaan taas ajeltua lisää sivupoluilla?

Loppujen lopuksi ja kenenkään mielipiteitä korostamatta tai väheksymättä palataan siihen kliseiseen tosiasiaan, että pelintekijällä on oikeus tehdä sellainen peli (yleensä) kuin haluavat. Onko se sitten valkoisen heteromiehen matka bimboon isotissilandiaan vai synkkä ja totinen lesboryhmän kansanmarssi transutopiaan? Tekijöillä on ainakin toistaiseksi vapaus, kuluttaja äänestää sitten lompakollaan. Tämä peli jää omalta osaltani hyllyyn, vaikka se arvostelumenestys on ollutkin. Suurin osa päätöksestä tosin liittyy siihen, ettei ensimmäinen osakaan kunnolla puraissut ja lukemani perusteella pitäisin siitä joka tapauksessa enemmän.
Nimenomaan on ja pitää olla vapaus ja tätä vastaan koen tämän seksuaalivähemmistöjä tai muita "agendoja" kritisoivien kamppailevan. En minä ole missään kohtaan kuuluttanut pelkkää lesbo- ja homotäytteistä viihdettä mutta ilmeisesti tällainen johtopäätös on nyt tehty kun tämä itsestäänselvyys vapauksista piti tähän kirjoittaa?

Puolustin siis vain sitä, että TLoU2 ei ole huono sen vuoksi että siinä olisi jotain agendoja. En sanonut esimerkiksi että kaikkien pelien pitäisi olla täynnä Ellieitä tai päinvastoin Arnoldeja. Kaikkea saa ja pitää olla sen mukaan, mitä tekijät peliinsä haluavat. Aika monet vain ovat tätä vastaan kun kyseessä on jokin asia, jossa nähdään "agenda" tai joka ei ole muuten omaan mieleen sopiva.
 
Aika paljon vedetty mutkia suoraksi oheisessa kirjoituksessa. Ei kai se suurin ongelma olekaan, että onko esimerkiksi päähahmo homo, hetero, nainen, mies, höyryveturi? Minua ainakin ihmetyttää, että miksi videopeliä pelatessani minun pitäisi tietää esimerkiksi hahmon seksuaalisuudesta? Kyse on videopelistä eikä vasemmistolaisesta sukupuolentutkimuksen kurssin Powerpoint-esityksestä. Ei minun tarvitse oikeassakaan elämässä tietää, paneeko naapurini vaimoaan, tyttöystäväänsä vai lemmikkilammastaan.

Lisäksi aika mielenkiintoinen vertaus (ymmärrän kyllä liioitellun esimerkin). Olet ihan oikeassa, ettei media luo realistista kuvaa vähemmistöistä. Se juna kulkee kumpaankin suuntaan, ja kyse on videopelinkin kohdalla mediasta. Itselleni ei juolahda esimerkiksi God of Waria pelatessani mieleen, että Kratoksen matka on jotenkin realistinen kuvaus omasta elämästäni. Tässäkin pelissä hahmot on esitetty tekijöidensä vision mukaisella tavalla, ja jokaisen omaan päähän jää sitten vastuu hahmojen realistisuuden osalta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Anita Sarkeesian on tähänkin ollut vaikuttamassa. Kyseisen henkilön bisnes pyörii hyvin kapean agendan ympärillä, joten jokainen voi sitten siitäkin vetää omat johtopäätöksensä.

Loppujen lopuksi ja kenenkään mielipiteitä korostamatta tai väheksymättä palataan siihen kliseiseen tosiasiaan, että pelintekijällä on oikeus tehdä sellainen peli (yleensä) kuin haluavat. Onko se sitten valkoisen heteromiehen matka bimboon isotissilandiaan vai synkkä ja totinen lesboryhmän kansanmarssi transutopiaan? Tekijöillä on ainakin toistaiseksi vapaus, kuluttaja äänestää sitten lompakollaan. Tämä peli jää omalta osaltani hyllyyn, vaikka se arvostelumenestys on ollutkin. Suurin osa päätöksestä tosin liittyy siihen, ettei ensimmäinen osakaan kunnolla puraissut ja lukemani perusteella pitäisin siitä joka tapauksessa enemmän.
Tässä tuli se clue täydellisesti, miksi TLoU 2 on minua ärsyttänyt. Vastaavasti esim. Life is Strange oli upea kuvaus traagisia kokemuksia kokevista teinitytöistä, joiden lesboutta ei toki piiloteltu, mutta ei myöskään ylikorostettu tai julistettu sillä mitään. Lesbous ei tokikaan mitenkään ärsyttänyt siinä pelissä, koska sillä ei sinänsä haluttu saarnata ja sormea osoitella. Hieno peli hienolla tarinalla ja ilman tökeröä politikointia. Samaa en voi sanoa valitettavasti TLoU 2:sta.

Ja aikaisemmille kommentoijille vielä muistutuksena, että en tokikaan ole huonoiksi väittänyt TLoU 2:n pelimekaniikkoja, vaan lähinnä varsin keskinkertaiseksi ja todennut, että Days Gonessa ne ovat selvästi paremmat. Se on rehellinen mielipiteeni, mikä ei silti tosiaankaan tarkoita sitä, että TLoU 2:ssakaan olisi surkeat pelimekaniikat.
 
Viimeksi muokattu:
Agendoista tuolla puhuttiin, joten olettaisin että nimenomaan kirjoittajan ongelma on hahmon/hahmojen suuntautuminen.

Mikäli pelissä jokin näkyvä "agenda" on, niin se on väkivallan ja koston kritisoiminen.


Tässä juurikin pitäisi katsella siihen peiliin. Jännästi tällaista "kritiikkiä" ei tule vaikkapa Wolfensteinista, jossa päähahmo paneskeli vaimoaan tai useissa muissakin medioissa, joissa heterot suutelevat/rakastelevat toisiaan. Eikö tämäkin ole heterouden alleviivaamista? Eikö voisi vain kätellä vaimon lähtiessään niin ei tarvitsisi tietää hahmon heteroudesta? Tai oikeastaan ei sitä vaimoa pidä edes näyttää ettei tule heterous esille. Ei kun ai niin, heteroiden kohdalla tässä ei ole mitään ongelmaa koska te ette ymmärrä tätä asiaa kuin yhdestä näkökulmasta.

Lisäksi eikö peliin nimenomaan saada lisäongelma sen kautta jos Ellie on lesbo, jolloin ei ole mahdollisuutta siirtää geneettistä poikkeavuutta jälkipolville? Ja ei, en tarkoita poikkeavuudella lesboutta vaan sitä immuniteettia virukselle. Sen kautta lesbouden voisi nostaa oikeaksi ongelmaksi pelin maailmassa ilman että se olisi vain "hyi, seksuaalivähemmistöjä"-tason ongelma. Outoa että tätä ei pelissä muuten käsitelty, sillä nythän parannuskeino/immuniteetti kuolee Ellien mukana, ellei tämä siis hanki jälkikasvua, jolloin voi olla jonkinlainen mahdollisuus että immuniteetti siirtyy eteenpäin.


Otit vertailukohteeksi sitten fiktiivisen jumalhahmon etkä näe tässä mitään outoa? :D


Tämän kautta TLoU2:ssakaan ei pitäisi siis olla mitään ongelmaa, joten missä se ongelma sitten on?


Kai minut on sitten aivopesty tai jotain mutta en tiedä tästä henkilöstä kuin nimen ja sen että häntä vihaavat monet ihmiset, jotka eivät pidä seksuaalivähemmistöistä. Ehkä hän on henkilö, joka pyrkii hyödyntämään itseään tällä asialla mutta en näe yhteyttä nyt keskusteltavaan peliin.

Vedetäänkö seuraavaksi vaikkapa Trump mukaan keskusteluun niin saadaan taas ajeltua lisää sivupoluilla?


Nimenomaan on ja pitää olla vapaus ja tätä vastaan koen tämän seksuaalivähemmistöjä tai muita "agendoja" kritisoivien kamppailevan. En minä ole missään kohtaan kuuluttanut pelkkää lesbo- ja homotäytteistä viihdettä mutta ilmeisesti tällainen johtopäätös on nyt tehty kun tämä itsestäänselvyys vapauksista piti tähän kirjoittaa?

Puolustin siis vain sitä, että TLoU2 ei ole huono sen vuoksi että siinä olisi jotain agendoja. En sanonut esimerkiksi että kaikkien pelien pitäisi olla täynnä Ellieitä tai päinvastoin Arnoldeja. Kaikkea saa ja pitää olla sen mukaan, mitä tekijät peliinsä haluavat. Aika monet vain ovat tätä vastaan kun kyseessä on jokin asia, jossa nähdään "agenda" tai joka ei ole muuten omaan mieleen sopiva.

Älä ihmeessä lue sitä minun viestäni ajatuksella. God of Warin tilalle voit vaihtaa vaikka Unchartedin, jos pointti ei muuten mene perille. Wolfenstein ei nyt ihan heti tullut mieleen, mutta voit soveltaa siihenkin seuraavat kohdat:

- Minua ainakin ihmetyttää, että miksi videopeliä pelatessani minun pitäisi tietää esimerkiksi hahmon seksuaalisuudesta?
- Ei minun tarvitse oikeassakaan elämässä tietää, paneeko naapurini vaimoaan, tyttöystäväänsä vai lemmikkilammastaan.


Mutta vedetään vaan joko rasisti- natsi- tai misogynistikortti esiin ja keskustelu loppuu.
 
Ei kai se suurin ongelma olekaan, että onko esimerkiksi päähahmo homo, hetero, nainen, mies, höyryveturi? Minua ainakin ihmetyttää, että miksi videopeliä pelatessani minun pitäisi tietää esimerkiksi hahmon seksuaalisuudesta?
Last of Us pelit kertovat tarinaa selviytymisestä, kostosta ja ihmissuhteista. Jos kuvataan ihmissuhdetta, niin sen osana on yleensä vähintään kaksi henkilöä. Tässä pelissä ne kaksi henkilöä ovat naisia.

Itselle tarinan hyvyyden arviointiin ei tarvi sekoittaa politiikkaa, jolla tarkoitan, että arvioin sitä ihan itse tarinankerronnan toteutuksen pohjalta: Miten hyvin tekijät onnistuvat ilmaisemaan hahmojen tunteita, kasvua ja koittelemuksia. Se määrittelee itselle sen miten hyvin itse elää mukana ja onko tarina onnistunut. Last of Us pelien kohdalla tekijät ovat onnistuneet omasta mielestä 10/10 arvosanan arvoisesti. Se, että kakkososassa suhteen osapuolet olivat naisia eivät vaikuttaneet millään tavalla hahmoihin samaistumiseen, vaan hienon tarinankerronnan kautta elin mukana ja suhde vaikutti aidolta. Samalla tapaa kuin ykkösosan "isä"-"tytär" -suhteen kehittymisessä elin mukana, vaikka minulla ei ole lapsia. Tunteet ovat melko universaali asia ja ne voidaan kuvata hyvin erilaisilla välineillä, kunhan itse kerronta on onnistunutta.

Jos taas jaan omat ajatukset yleisesti tarinoista ja yhteiskunnasta (eli puhun ns. politiikkaa), niin olen hyvin iloinen, että niitä voidaan kertoa henkilöiden näkökulmasta, jotka edustavat vähemmistöjä. Kunhan tarina on uskottava & toimiva, niin parhaimmillaan opin ymmärtämään asioista vähemmistöjen näkökulmasta. Se lisää empatiaa ja ymmärrystä. Näitä asioita kaivattaisiin lisää tässä maailmassa, kun internetin myötä asiat polarisoituu entisestään, empatiaa katoaa ja viha vaan kasvaa.

Noniin räntti ohi ja nyt voikin ottaa pyörän partsilta ja käydä viel pyörälenkillä ku aurinkokin paistaa ☀️
 
Älä ihmeessä lue sitä minun viestäni ajatuksella. God of Warin tilalle voit vaihtaa vaikka Unchartedin, jos pointti ei muuten mene perille.
Vastasin kyllä pointtiisi huonosta esimerkistäsi huolimatta. Toki kommentoin tuota esimerkkiäsi erikseen, johon nyt huomion kiinnitit.

Toisaalta kertoo sekin jotain että seksuaalivähemmistöjen vertailukohteeksi ei otettu automaattisesti perusheteroa vaan täysin fiktiivinen ja ylikärjistetty jumalhahmo. Kenties joillekin seksuaalivähemmistöt sitten ovat yhtä mysteerinen ja/tai kaukainen juttu kuin jumalat.

Lisäksi se kohta, johon vastauksesi oli osoitettu, liittyi nimenomaan heteroiden ja vähemmistöjen eriarvoiseen kohteluun mediassa. Sen kautta se, että otat heteron esimerkiksi jumalan, on aika ironista. Samoin Unchartedin hahmo on ns. ihannehahmo heterosta. Toisin kuin yleensä ylilyödyt vähemmistöhahmot ovat olleet.

Ja nykyään kun vähemmistöjä on monipuolisemmin ja enemmän esillä, valitetaan siitä kun ei olekaan enää sitä hassunhauskaa sivuroolia vetämässä. Tai ylipäänsä jossain sivussa tai näkymättömissä. Ja vaikka olisi esillä niin ei ainakaan saa näkyä se homous muuten kuin siinä että on huvittava tyyppi.

Joko aukesi minun pointtini asiasta siis paremmin tässä kohtaa?
Wolfenstein ei nyt ihan heti tullut mieleen, mutta voit soveltaa siihenkin seuraavat kohdat:

- Minua ainakin ihmetyttää, että miksi videopeliä pelatessani minun pitäisi tietää esimerkiksi hahmon seksuaalisuudesta?
- Ei minun tarvitse oikeassakaan elämässä tietää, paneeko naapurini vaimoaan, tyttöystäväänsä vai lemmikkilammastaan.
Vastasin jo tähän mutta mennään vielä samoilla kohdilla kuin sinä:
-Miksi heterouden kuvaus on sitten normaalia eikä siitä kuulu samanlaista valitusta? Oma arvaukseni on se, että sille ollaan sokeita.
-Ei tietenkään mutta jännästi elokuvat, sarjat ja nykyisin myös pelit on täynnä ihmisten välisiä suhteita. Miksi vain lesbous ja homous on asia, josta nousee valitusta?

Näihin et mielestäni vastannut vaan käänsit keskustelun siihen että tekijät saa tehdä mitä haluaa. Siis asia, josta en ole sanonut mitään ja josta olen samaa mieltä. Saa olla heteroja, homoja, lesboja, scifi-rotuja ja ties mitä mutta jos näin muidenkin mielestä on, niin miksi vain lesbot, homot tai lihaksikkaat naiset herättävät vastustusta?

Olenko yhä ymmärtänyt jotain väärin tai ollut "lukematta viestiä ajatuksella" vai joko hoksaat mitä minä tarkoitan? Tässä nimittäin pikemminkin tuntuu että sinä et ole ymmärtänyt mitä minä olen kirjoittanut.
Mutta vedetään vaan joko rasisti- natsi- tai misogynistikortti esiin ja keskustelu loppuu.
Missä kohtaa? En väittänyt ketään yhdeksikään näistä vaan ihmettelin että miksi seksuaalisuuden ja suhteiden kuvausten osalta vain vähemmistöjen kohdalla nousee esille valitukset. Vieläpä sen typerimmän "argumentin" eli jonkin agendan kautta.

En myöskään ymmärrä miten TLoU2:n ja vaikka täällä mainitun Life is Strangen kuvaus vähemmistöistä kauheasti eroaa toisistaan? Onko ongelma siis yksinomaan liian graafinen kuvaus seksuaalisuudesta? Pitäisi olla vain viittauksia lesbouteen mutta heteroiden suhteen menee kaikki sukupuolielimistä lähtien? Avatkaa toki näiden ero kun sellainen kerran on olemassa ja jos se ei ole tämä mitä tässä arvailen.

Olisiko samoille kirjoittajille ollut muuten yhtä ok jos Life is Strange olisi ollutkin tarina kahdesta homosta nuoresta miehestä?
 
Viimeksi muokattu:
Vastasin kyllä pointtiisi huonosta esimerkistäsi huolimatta. Toki kommentoin tuota esimerkkiäsi erikseen, johon nyt huomion kiinnitit.

Vastasin jo tähän mutta mennään vielä samoilla kohdilla kuin sinä:
-Miksi heterouden kuvaus on sitten normaalia eikä siitä kuulu samanlaista valitusta?
-Ei tietenkään mutta jännästi elokuvat, sarjat ja nykyisin myös pelit on täynnä ihmisten välisiä suhteita. Miksi vain lesbous ja homous on asia, josta nousee valitusta?

Näihin et mielestäni vastannut vaan käänsit keskustelun siihen että tekijät saa tehdä mitä haluaa. Siis asia, josta en ole sanonut mitään ja josta olen samaa mieltä. Saa olla heteroja, homoja, lesboja, scifi-rotuja ja ties mitä mutta jos näin muidenkin mielestä on, niin miksi vain lesbot, homot tai lihaksikkaat naiset herättävät vastustusta?

Olenko yhä ymmärtänyt jotain väärin tai ollut "lukematta viestiä ajatuksella" vai joko hoksaat mitä minä tarkoitan? Tässä nimittäin pikemminkin tuntuu että sinä et ole ymmärtänyt mitä minä olen kirjoittanut.

Missä kohtaa? En väittänyt ketään yhdeksikään näistä vaan ihmettelin että miksi seksuaalisuuden ja suhteiden kuvausten osalta vain vähemmistöjen kohdalla nousee esille valitukset. Vieläpä sen typerimmän "argumentin" eli jonkin agendan kautta.

En myöskään ymmärrä miten TLoU2:n ja vaikka täällä mainitun Life is Strangen kuvaus vähemmistöistä kauheasti eroaa toisistaan? Onko ongelma siis yksinomaan liian graafinen kuvaus seksuaalisuudesta? Pitäisi olla vain viittauksia lesbouteen mutta heteroiden suhteen menee kaikki sukupuolielimistä lähtien? Avatkaa toki näiden ero kun sellainen kerran on olemassa ja jos se ei ole tämä mitä tässä arvailen.
Ei ole graafisuus ainakaan itselleni se ongelma. Tai ainakaan iso ongelma. Sinänsä pidän kyllä seksin ja seksuaalisuudenkin korostamista peleissä aika turhana ja vähän halpanakin juttuna. Ei vaan mielestäni oikein sovi peleihin. Mutta se ongelma TLoU 2:ssa on se saarnaaminen ja julistaminen. Siinä on selkeitä metaforia eri hahmojen seksuaalisuuden ja sukupuolen kautta ja agendaa tyrkytetään todella selkeästi, ja vieläpä erittäin halpahintaisten tehokeinojen avulla (mm. eläinten avulla tunteisiin vetoaminen, selkeä agenda taustalla). Minua ei voisi vähempää viihteessä kiinnostaa tällaiset julistukset ja kannanotot - oli sitten julistuksen takana mikä tahansa asia. Minua ei tällainen peleissä tai viihteessä kiinnosta pätkääkään. Ja kuten sen jo edellä sanoin, se ei mielestäni viihteeseen kuulu lainkaan. Piste.
 
Ylös Bottom