Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Last Of Us

Jos Hollywood-elokuvista tuttu keskustelutyyli on luontevaa niin sitten, mutta ei minun elämänpiirissäni käydä "naughtydogmaista" dialogia ikinä.

edit: Ja mitä pelien taiteellisuuteen tulee niin omalla listalla menee loputon määrä pelejä tämän edelle, mutta sehän tässä on hienoa, että ei näille ole mitään objektiivista mittaristoa. Toisille nerokkaat oivallukset on toisten mielestä itseriittoista kikkailua ja toisia liikuttavat kohtaukset voi toisten mielestä olla pateettista siirappia.
En tainnut missään kohtaa puhua siitä, että ND:n pelien dialogi olisi yksi yhteen kopioitu oikean elämän keskusteluista. Etenkään meidän suomalaisten.

On se ND:n dialogi ja käsikirjoitus silti alan kärkitasoa ja suurimmaksi osaksi erittäin kypsää varsinkin näissä TLOU-peleissä ja UC4:kin osasi käsitellä hyvin kypsästi parisuhdeongelmaa.

Harvoin tulee ND:n peleissä myötähäpeää aiheuttavaa dialogia vastaan joka ei yhtään toimi kohtauksessa. Tämä on todella harvinaista hyvissäkin videopeleissä.
 
Ehkä sanana "luontevuus" vain huvitti, koska omasta mielestäni esim. Unchartedien dialogi on ihan typerää. Mutta toki kontekstissaan (indianajonesmainen popcorn-viihde) ajaa asiansa ja siitä näkökulmasta kai sitä voi luontevana pitää. Omaan korvaan esim. Firewatchin tai toisaalta Kentucky Route Zeron dialogit on kuitenkin enemmän sitä tavaraa, mitä pitäisin videopeleissä referenssinä. Mutta makuasioitahan nämä tunnetusti ovat, toiset pitävät taas näitä jälkimmäisiä varmasti liian tekotaiteellisina tms.
 
Ehkä sanana "luontevuus" vain huvitti, koska omasta mielestäni esim. Unchartedien dialogi on ihan typerää. Mutta toki kontekstissaan (indianajonesmainen popcorn-viihde) ajaa asiansa ja siitä näkökulmasta kai sitä voi luontevana pitää. Omaan korvaan esim. Firewatchin tai toisaalta Kentucky Route Zeron dialogit on kuitenkin enemmän sitä tavaraa, mitä pitäisin videopeleissä referenssinä. Mutta makuasioitahan nämä tunnetusti ovat, toiset pitävät taas näitä jälkimmäisiä varmasti liian tekotaiteellisina tms.
Firewatch oli ihan uskottavaa dialogia mitä nyt muistan ja tarinakin oli surullisen kuuluisaan lopetukseen asti hyvä, KRZ olen kuullut mutta en pelannut. Ihan hyviä esimerkkejä siis, mutta sitten on näitä Life Is Strangen, HZD tai Days Gonen tyylisiä hyviä pelejä joissa dialogi on todella isossa roolissa, mutta selvästi se toteutus ontuu silti ja jättää paikoitellen toivomisen varaa.

Tietenkin sanan luontevan voi tulkita monella eri tapaa, mutta tarkoitin tuolla lähinnä sitä kuinka monesti esimerkiksi ND-pelejä pelatessa tulee jokin asia tai epäkohta mieleen ja sekunti tästä hahmo sanoo aivan saman ääneen mitä pelaajakin miettii. Tai sitten cutsceneissa löytyy sama reaktio tai vastaus hahmon ja pelaajan välillä. Tykkään ainakin itse kun näin käy peleissä tai elokuvissa.

Unchartedit, erityisesti vanhemmat osat, ovat varsinkin nykypäivän standardeilla hieman kevyttä kamaa joo, mutta esimerkiksi juuri TLOU ei edelleenkään kalpene mielestäni yhtään vertailussa muihin peleihin mitä tulee tarinaan ja dialogiin. Toki se tarina on simppeli, mutta omaa silti monimutkaiset hahmot mikä luo paljon syvyyttä.
 
Tällainen Naughty Dogista välittämätönkin pelaaja toki myöntää vaikka heti, että esim. Horizon Zero Dawnin dialogi on reilusti pöllömpää kuin ND:n peleissä, ei siinä.
 
Left Behind pelattu. Hyvä lisäri kyllä oli ja sopivan mittainenkin. Taustoitti sopivasti tarinaa. Nyt vaan odottelemaan kakkosta ja pitää vältellä spoilereita mahdollisemman hyvin. Ja voisi ehtiä Days Gonen sillä välin pelata.
 
Mites tässä tuo new game + ? Aloitin, ja luulin että ois kaikki saadut aseet alusta alkaen, muttei. Saako ne kuiteki tossa alussa jossai kohdin? Ois kiva päästä rynkyllä rytisee ennen ihan loppu huipennusta. Graafisesti tää on kyllä parempi mitä muistinkaan. Helposti kestää vertailun uusiinkin peleihin.
 
Mites tässä tuo new game + ? Aloitin, ja luulin että ois kaikki saadut aseet alusta alkaen, muttei. Saako ne kuiteki tossa alussa jossai kohdin? Ois kiva päästä rynkyllä rytisee ennen ihan loppu huipennusta. Graafisesti tää on kyllä parempi mitä muistinkaan. Helposti kestää vertailun uusiinkin peleihin.
Aseet saa ikävä kyllä samaan tahtiin kuin normaalistikin :D
 
Itsekin vedin Left Behindin eilen läpi välipalana, koska vasta tänään menen hakemaan Part II:n. Halusin vähän päästä taas mukaan meininkiin ja tuo lisärihän on sopivan lyhyt.

Tarina on edelleen erinomainen, eikä sitä ole syytä käsitellä spoilereilla tai ilman, mutta pelattavuus palautti taas mieleen sen mikä ensimmäisessä osassa hankasi pahiten vastaan: Se on hiippailupeli, jossa on minusta hyvin keskinkertaiset hiippailumekaniikat. Heti tuli monta valituksenaihetta mieleen:

- Kamera on aivan kamala. Pelihahmo peittää jatkuvasti näkökentästä olennaisia kohtia ja pelaaja joutuu turvautumaan "kuulonäköönsä" oikeiden näköhavaintojen sijaan, mikä on mielestäni nurinkurista.
- Peli antaa hyvin heikosti palautetta pelaajalle, jolloin monesti jää pieneen epätietoisuuteen mikä meni tarkalleenottaen vikaan.
- Tähtääminen ja kuunteleminen yhtä aikaa ei ole mahdollista. Ymmärrän periaatteessa haasteen kannalta miksi näin on, mutta toisaalta en pidä yhtään tällaisista puolimallisista suunnitteluratkaisuista. Joko se röntgenkatse on pelissä tai sitä ei ole, mutta ei niin, että joissain tilanteissa se on ja toisissa ei.
- Tekoäly on todellista hakuammuntaa: Välillä viholliset kävelivät kirjaimellisesti puolen metrin päästä ohi näkemättä pelihahmoa ja toisinaan nämä suunnistavat suorinta reittiä pelaajan luokse ja tuntuvat näkevän tämän jo hyvän matkan päästä suojasta huolimatta. Tämä aiheutti ehkä eniten harmaita hiuksia läpipeluun aikana, koska tekoälyn epäjohdonmukaisuudet aiheutti kaikkein eniten ylimääräisiä latauskertoja.
- Kenttäsuunnittelu on dead giveaway.
Automaattitallennuspisteen tunnistaa aina sellaisesta minivälianimaatiosta, jossa esim. hypätään alas korkealta tai mennään ovesta läpi ja jos sitä vielä seuraa avoin kenttä, jonne on sopivasti ripoteltu vyötärönkorkuisia esteitä, niin silloin jo tietää, että kohta täällä hiivitään/taistellaan. Tämä aiheutti minulle immersion rikkoutumisen, koska jännite alkoi tulla enemmän pelimaailman ulkopuolisista tekijöistä.

Sanoisin edelleen, että The Last of Us lisäreineen on sellainen 8/10 peli, jossa on jo pieni ikäkorjaus huomioituna, koska kyseessä on kuitenkin alunperin PS3-peli. Sen erinomainen tarina ja kerronta kuitenkin kärsi jo silloin pelimekaniikan heikkouksista, joten täysiä pisteitä ei herunut julkaisuvuonnakaan. Tänään sitten illalla toteamaan onko Part 2:een tultaessa tapahtunut asian suhteen kehitystä.
 
- Tekoäly on todellista hakuammuntaa: Välillä viholliset kävelivät kirjaimellisesti puolen metrin päästä ohi näkemättä pelihahmoa ja toisinaan nämä suunnistavat suorinta reittiä pelaajan luokse ja tuntuvat näkevän tämän jo hyvän matkan päästä suojasta huolimatta.

Tänään sitten illalla toteamaan onko Part 2:een tultaessa tapahtunut asian suhteen kehitystä.

Kannattaa kakkosta pelatessa selata sitten optionsit läpi sillä siellä on esim sille ihan oma säätönsä kuinka helposti vihut huomaa pelaajan ja monta muuta asiaa. Jos haluaa niin voi pelata vaikka helpoimmalla, mutta vetää ammus ja tavara dropit niin tiukalle kuin pystyy.
 
No niin, tämä oli mun ensimmäisiä pelejä ps4 joskus about 5v sitten ja hetki sitten pyöri ensimmäistä kertaa vasta lopputekstit :cool: Ja pelissähän ei ollut varsinaisesti vikaa, mulla nyt vaan suurin osa peleistä jää kesken. Nyt oli pakko ottaa itteensä niskasta kiinni et voi ostaa kakkosen :D Tarina oli hyvä ja riittävän luonnollisilla dialogeilla kerrottu. Myös pakotettujen taistelujen osuus verrattuna hiippailun mahdollisuuteen oli just sopiva itselle. Unchartedit on jäänyt kesken jo ihan pelkästään taistelujen takia. Katsoisin ne mieluummin leffana.
 
Miten ND on tuon huiman parannuksen latausajoissa tehnyt, siitä ei ole vielä täyttä varmuutta. Alla kuitenkin video, joka tuota hyvin demonstroi. Ennen jopa 2 minuuttia kestäneet lataukset on saatu lyhennettyä n. 15 sekuntiin - ja tämä PS4:n mekaanisilla kiintolevyillä.

 
Ohhoh nyt täytyy hattua nostaa :oops: Minkä ihmeen tekniikan ovat nyt keksineet kun noin selkeä parannus.
 
Epämääräisten huhujen mukaan tässä on otettu käyttöön Oodlen Textures pakkaus, hitaamman zlibin sijaan. 1 min 50 sek lähti latausajasta pois.

Huikea parannus oli sitten se syy mikä tahansa ja eiköhän sekin vielä tässä selvine.

2.03 -> 13sek

Tuo sama Oodlen tekstuuripakkaus on käytössä myös PS5:lla. Lupaa hyvää. Liekö ollut jo käytössä Ghost of Tsushimassa.
 
Voihan se olla Oodle mutta vaikea nähdä että jos ne on mitenkään optimoidussa muodossa olleet aiemmin niin purkua mitenkään voisi suuresti nopeuttaa, ja jos ei optimoituna jo olleet niin ihmettelen.. toki on mahdollista että Oodle olisi sellainen että sen pakkaus on suunniteltu GPU:lla purettavaksi/avustetuksi ja sen seuraava steppi on sitten PS5 customoitu "yksinkertainen" rauta joka tekee tuon realiajassa (sitä vauhtia mitä dataa tulee SSD:ltä.
Pitäsköhän ladata tuo ja testata ps4 ssd:llä.. no ehkä joku on jo sen kokeillut että tippuuko enää tuosta 14s ajasta.
 
Testasin itsekin ulkoisella ssd:llä, olikohan 2. osio, 2. alue, lataus kesti luokkaa 4s... Nopeeta on.. voisi kuvitella että sama ps5:lla bc tilassakaan ottaisi sekuntia kauempaa!! Toivottavasti tulee muihinkin tämmöisiä parannuksia!
 
Tuli pelattua The Last Of Us remastered + The Left Behind lisäri, PS5.

Alkuun sanottava, että ollaan reilusti omien pelitottumusten ulkopuolella, koska tämänkaltaiset third person shooter zombiemätöt on ihan vihonviimeisin peligenre jota lähtökohtaisesti pelailen, zero interest. Kyseessä kuitenkin jo kulttimaineeseen noussut peli ja monien mielestä yksi PS4 aikakauden parhaita julkaisuja (remaster versio), joten halusin pelata tämän lävitse ihan jo tarinan vuoksi vaikka zombit ei aiheena kiinnosta pätkän vertaa.

Joel ja Ellie oli kyllä mainioita hahmoja, etenkin vittua huutava Ellie oli kerrassaan loistavasti kirjoitettu hahmo, jonka kasvukipuiluun ja tarinaa pystyi helposti myötäelämään näin korona-aikaan. En ehkä ihan samalla lailla päässyt kiinni Joelin sielunmaisemaan ja ennen kaikkea hänen loppuratkaisuunsa. Myös ääninäyttely oli huippuluokkaa, itselle Joel on tutumpi ääni Batman Arkham pelisarjan Jasonina ja useampienkin animaatioiden batmanina.

Mitä tulee itse peliin niin vaikea kuvitella, että puhutaan v. 2014 julkaisusta, koska jopa tämän päivän mittapuulla peli näyttää ja kuulostaa upealta. Tunnelma ja tarina tukivat hyvin toisiaan, välillä sai jännittää liipasinsormi herkkänä, kun taas välillä sai pyyhkiä kyyneleitä poskipieliltä. Tämänkaltaisiin peleihin toki kuuluu, että panokset on aina kortilla, mutta tässä kuteja oli kuitenkin tarjolla riittävästi kun vähän jakso tutkia paikkoja. Tosin onnistuin aika tehokkaasti kehittämään just ne aseet joihin peli ei sitten tarjonnut panoksia juuri lainkaan, joten aika tehottomilla aseilla mentiin läpi kauttaaltaan.

Ärsytyksen aiheet näkyy ehkä parhaiten pelin iässä, eli tekoälyssä ja sen yksinkertaisuudessa. Välillä meno oli kohtuullisen surkuhupaisaa kun peli ohjeistaa "mene hiipimällä niin nakuttelijat eivät huomaa sinua", "kierrä ja kaarra pöytien ja tasojen takaa niin sinua ei nähdä" ja sitten kun koitat hiipiä huomaamatta niin tää yks alkupuolen kaveri juoksee vieressä ja rätkii haulikolla minkä kerkeää ympäriinsä ja sen jälkeen koko kylän zombit on sun perässä. Koita siinä sitten hiipiä äänettä :D

Toinen asia mikä ärsytti läpi pelin niin päähän ampuminen ei tarkoittanut välitöntä tappoa. En tiedä johtuiko tehottomista aseista vai siitä, että tuota "käden heilumista" ei ollut kehitetty maksimiin, mutta headshoteista huolimatta kaverit rynni päälle ihan muina miehinä läpi pelin. Zombien kohdalla tämän vielä ymmärrän jotenkin, mutta perkele kun nämä perus sotilaatkin olivat jatkuvasti niin korkeasti varustettuja, että heilläkin oli jatkuvasti luodin kestävät kypärämyssyt ja kypärät ja jokainen tappo vaati keskimäärin kolme kutia, ampu minne tahansa.

Pelissä oli myös tällaiselle osaamattomalle third person shooter pelaajalle melko korkea aloituskynnys, koska etenkin alkupuolella zombit veti hengen hyvin nopeasti kanttuvei ennen kun kerkesi ymmärtää mitä tapahtui.

Tarina itsessään oli todella hyvä ja jopa yllätyin miten vähän näitä Nikke Nakuttajia joutui loppujen lopuksi lahtaamaan, enemmän siinä taisi tulla lopulta teurastettua eri vastarintaliikkeen jäseniä. Peliin taisi mennä n. 14h, joka oli kyllä täysin sopiva pelin kesto, siinä vaiheessa kun tarina oli antanut kaikkensa niin lopputekstiä ruutuun, eikä mikään turhanpäiväistä pelin jatkamista edestakaisella ryntäilyllä.


Pelasin myös tuon lisäosan The Left Behind, jossa siis raotetaan vähän Ellien ja hänen parhaan, jo menehtyneen kaverinsa suhdetta, sekä hypitään osittain päätarinan pariin, näyttäen ajanjaksoa, joka pääpelissä skipattiin.

Tykkäsin tästä jopa pääpeliä enemmän osittain, koska tässä oli mahdollisuus usuttaa zombit ja vastarinta tappamaan toisensa, jolloin päätarinan loppupuolen päätön räiskintä jäi vähemmälle. Senkus nakkasit tiilen sopivaan paikkaan niin torilla tavataan! - huudot kaikui ympäriinsä ja porukka lahtas toisensa. Loistava tarinalisä Ellien taustaan.


Arvosana: 8, menevää zombimaailmanlopun jälkeistä selviytymisseikkailua vielä v. 2021.


Tämähän on sinänsä ajakohtainen, että The Last Of Us - TV-sarjan pääosahenkilöt on valittu ja Joelin roolia näyttelee Narcosin Javier Peña, aka Star Warsin Mandalorian eli Pedro Pascal. Vaikuttaa kyllä täydelliselle roolivalinnalle näiden sarjojen perusteella tulkitsemaan kivikasvoista Joelia.

EDIT: Totta tosiaan third person shooteria tarkoitin, enkä first personia :D
 
Viimeksi muokattu:
Alkuun sanottava, että ollaan reilusti omien pelitottumusten ulkopuolella, koska tämänkaltaiset first person shooter zombiemätöt on ihan vihonviimeisin peligenre jota lähtökohtaisesti pelailen, zero interest. Kyseessä kuitenkin jo kulttimaineeseen noussut peli ja monien mielestä yksi PS4 aikakauden parhaita julkaisuja (remaster versio), joten halusin pelata tämän lävitse ihan jo tarinan vuoksi vaikka zombit ei aiheena kiinnosta pätkän vertaa.


Pelissä oli myös tällaiselle osaamattomalle FPS pelaajalle melko korkea aloituskynnys, koska etenkin alkupuolella zombit veti hengen hyvin nopeasti kanttuvei ennen kun kerkesi ymmärtää mitä tapahtui.

Korjataan sen verran, että eihän tämä suinkaan FPS-peli ole vaan ihan third person kuvakulmasta.

Mutta kiva kuulla että on maistunut. Itsekään en yleensä zombie-teemasta pahemmin perusta, mutta TLOU 1 ja 2 kuuluu ehdottomasti oman kaikkien aikojen listan kärkipäähän.
 
Ylös Bottom