Vastaus: The Last Of Us [PS3 Hype]
Henk.koht. en ainakaan kovin tietoisesti pyri mielipiteitäni muodostamaan vastapainoksi millekään hypelle, esim. Last of Usista olin tätä "äh zombejako"-mieltä jo yli vuosi sitten, ensimmäisen trailerin nähtyäni, ilman että olin törmännyt hirveään hehkutukseen. Sama juttu Unchartedien kanssa, ihan avoimin mielin mä lähdin niitä pelaamaan, välillä niistä nauttien ja välillä niitä kiroten. Mutta onhan se kieltämättä totta, että pelistä joka tuntuu saavan pelkästään hehkutusta kirjoittaa ennemmin kriittisen mielipiteensä esiin kuin pelistä jota kaikki muutkin tuntuvat vihaavan. Ihan vain (asiallista!) keskustelua ruokkiakseen, jos ei muuta.
Tästä olen ihan samaa mieltä, mutta kyllä mä tuossa pari viestiä sitten luettelin isojakin pelejä, joiden konsepteissa oli edes vähän jotain uutta. Tai no Portalit lähtivät toki "pikkupelistä" liikkeelle nekin ja Journey oli pienempi peli myös. Ei pelin tarvitse olla mekanismiltaan aivan mullistava, kunhan siinä olisi konseptina edes jotain kiinnostavaa. Yks mun suosikkipeleistä tässä sukupolvessa oli Super Mario Galaxy joka otti jo Super Mario 64:n ajoilta tutun pelattavuuden mutta tempas sen omaperäisellä ympäristöllä täysin uusiin ulottuvuuksiin. Toki, kuten sanoit, monille näille vähänkään omaperäisille peleille tuutattiin sitten hampaat irvessä jatko-osia, joista osa oli parempia ja osa selvästi huonompia. Mukavaa.
Mutta niin, mielestäni se että megaluokan pelit (ja elokuvat) ovat keskimäärin hajuttomia, mielikuvituksettomia ja riskittömiä ei tarkoita, että mä olisin jotenkin niin turtunut tilanteeseen että hyväksyisin tämän ja toteasin että "menkööt, kun ei ne muutkaan oo yhtään parempia".
Jos yhtään lohduttaa niin ei tätä omassa kaveriporukassa taida seurata kuin muutama heppu
Henk.koht. en ainakaan kovin tietoisesti pyri mielipiteitäni muodostamaan vastapainoksi millekään hypelle, esim. Last of Usista olin tätä "äh zombejako"-mieltä jo yli vuosi sitten, ensimmäisen trailerin nähtyäni, ilman että olin törmännyt hirveään hehkutukseen. Sama juttu Unchartedien kanssa, ihan avoimin mielin mä lähdin niitä pelaamaan, välillä niistä nauttien ja välillä niitä kiroten. Mutta onhan se kieltämättä totta, että pelistä joka tuntuu saavan pelkästään hehkutusta kirjoittaa ennemmin kriittisen mielipiteensä esiin kuin pelistä jota kaikki muutkin tuntuvat vihaavan. Ihan vain (asiallista!) keskustelua ruokkiakseen, jos ei muuta.
Tästä olen ihan samaa mieltä, mutta kyllä mä tuossa pari viestiä sitten luettelin isojakin pelejä, joiden konsepteissa oli edes vähän jotain uutta. Tai no Portalit lähtivät toki "pikkupelistä" liikkeelle nekin ja Journey oli pienempi peli myös. Ei pelin tarvitse olla mekanismiltaan aivan mullistava, kunhan siinä olisi konseptina edes jotain kiinnostavaa. Yks mun suosikkipeleistä tässä sukupolvessa oli Super Mario Galaxy joka otti jo Super Mario 64:n ajoilta tutun pelattavuuden mutta tempas sen omaperäisellä ympäristöllä täysin uusiin ulottuvuuksiin. Toki, kuten sanoit, monille näille vähänkään omaperäisille peleille tuutattiin sitten hampaat irvessä jatko-osia, joista osa oli parempia ja osa selvästi huonompia. Mukavaa.
Mutta niin, mielestäni se että megaluokan pelit (ja elokuvat) ovat keskimäärin hajuttomia, mielikuvituksettomia ja riskittömiä ei tarkoita, että mä olisin jotenkin niin turtunut tilanteeseen että hyväksyisin tämän ja toteasin että "menkööt, kun ei ne muutkaan oo yhtään parempia".
Mitä, eiiiiiiiiiiiiiiiii! Ensimmäinen ihminen joka ei tykkää sarjasta.
Jos yhtään lohduttaa niin ei tätä omassa kaveriporukassa taida seurata kuin muutama heppu
