Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Oletan tämän koskevan tämän foorumin ulkopuolista keskustelua, jonne varmasti mahtuu kaikenlaista.
Täällä asennoituminen on oman otannan mukaan juuri sitä, että ”ihan sama miten paljon toivon ja rukoilen, Nintendo tekee mitä tekee. Nautitaan tai ollaan nauttimatta siitä sitten.”
Nimenomaan ihan muualta olen niitä kommentteja lukenut, en muista täällä olleen.

Ylipäänsä tuntuu että täällä enemmän "yleispelaajia", jotka eivät ole ihan täysin vihkiytyneet jonkin yhden valmistajan tai konsolin pariin. Olkoonkin että aika ajoin myös täällä tykätään nähdä kirjoittajat tietyssä leirissä eikä keskittyä siihen mitä on sanottu vaan "mistä leiristä" se on sanottu.
 
Kuten sanoin, niin aloitin hetki sitten pelin uudelleen, todella satunnaisesti pelaillen. Ja varauduin siihen, ettei se maistu enää niin hyvin kuin 2017, onhan tässä pelattu välissä vaikka ja mitä. Mutta huomaan usein asian olevan päinvastoin. Tämän päivän esimerkki:

Olen pelannut tässä vuoden sisään mm. Horizon: Forbidden Westiä, Cyberpunk 2077:aa, Deathloopia, Biomutantia ja Chorusta ja arvatkaas mikä ominaisuus näistä kaikista löytyy oletuksena ja mitä Breath of the Wildissa ei saa päälle, vaikka haluaisi?

Jumankauta kun on jotenkin puhdistavaa pelata peliä, jossa ei ole markeria keskellä ruutua kertomassa sinulle minne suuntaan mennä. Ja usein vielä metrimäärää, joka vähenee kun väännät itseäsi tuota ruutua rumentavaa neliötä/kolmiota/ympyrää kohti.

Asiasta voisi varmaan tehdä jonkun tunnin tubevideon, mutta koska en moista harrasta niin totean nopeasti kahden pennin keittiöpsykologialla, että tällaisella markerilla on ainakin pahimmassa tapauksessa varmasti vaikutusta siihen miten pelaaja ajattelee. On selvästi suurempi riski siihen, että pelaaja ei katsele ympäristöään ja/tai hyödynnä sitä. Että pelaaja vain suuntaa suorinta reittiä tuota yhtä merkkiä kohti. Seikkailuntuntua "parhaimmillaan".

En siis yritä väittää, etteikö tällaisia markereita saisi olla missään pelissä, ikinä. Varmasti niille on joskus paikkansa. Enkä väitä, että peli olisi automaattisesti huono, jos siinä on tällainen mekanismi. Esim. Deathloop on mielestäni erittäin hyvä peli. Tai että tällainen markeri muuttaa automaattisesti pelaajan ääliöksi. Sanon vain sen mitä tarkoitin, eli kun tämä ominaisuus tuntuu olevan joka hemmetin pelissä vakio-ominaisuutena, niin Breath of the Wildiin palaaminen tuntuu raikkaalta tuulenvireeltä vasten kasvoja.
 
Kuten sanoin, niin aloitin hetki sitten pelin uudelleen, todella satunnaisesti pelaillen. Ja varauduin siihen, ettei se maistu enää niin hyvin kuin 2017, onhan tässä pelattu välissä vaikka ja mitä. Mutta huomaan usein asian olevan päinvastoin. Tämän päivän esimerkki:

Olen pelannut tässä vuoden sisään mm. Horizon: Forbidden Westiä, Cyberpunk 2077:aa, Deathloopia, Biomutantia ja Chorusta ja arvatkaas mikä ominaisuus näistä kaikista löytyy oletuksena ja mitä Breath of the Wildissa ei saa päälle, vaikka haluaisi?

Jumankauta kun on jotenkin puhdistavaa pelata peliä, jossa ei ole markeria keskellä ruutua kertomassa sinulle minne suuntaan mennä. Ja usein vielä metrimäärää, joka vähenee kun väännät itseäsi tuota ruutua rumentavaa neliötä/kolmiota/ympyrää kohti.

Asiasta voisi varmaan tehdä jonkun tunnin tubevideon, mutta koska en moista harrasta niin totean nopeasti kahden pennin keittiöpsykologialla, että tällaisella markerilla on ainakin pahimmassa tapauksessa varmasti vaikutusta siihen miten pelaaja ajattelee. On selvästi suurempi riski siihen, että pelaaja ei katsele ympäristöään ja/tai hyödynnä sitä. Että pelaaja vain suuntaa suorinta reittiä tuota yhtä merkkiä kohti. Seikkailuntuntua "parhaimmillaan".

En siis yritä väittää, etteikö tällaisia markereita saisi olla missään pelissä, ikinä. Varmasti niille on joskus paikkansa. Enkä väitä, että peli olisi automaattisesti huono, jos siinä on tällainen mekanismi. Esim. Deathloop on mielestäni erittäin hyvä peli. Tai että tällainen markeri muuttaa automaattisesti pelaajan ääliöksi. Sanon vain sen mitä tarkoitin, eli kun tämä ominaisuus tuntuu olevan joka hemmetin pelissä vakio-ominaisuutena, niin Breath of the Wildiin palaaminen tuntuu raikkaalta tuulenvireeltä vasten kasvoja.

Useissa peleissä tuon markerin saa pois käytöstä, mutta onhan se käytännössä aina oletuksena käytössä. Entä jos joku muukin kuin Nintendo tekisi niin villin suunnitteluratkaisun, että se olisikin oletuksena poissa käytöstä? Ihmiset harvoin luopuvat jostain saavutetusta etuuudesta tai helposta tavasta toimia, mutta tällainen uusi näkökulma (tai oikeastaan paluu Skyrimiä edeltäneeseen aikaan) voisi muuttaa asioita.

Suuri merkitys pelimaailman tarkkailuun ja ylipäätään immersioon tuollaisella ominaisuudella on, aivan kuten kirjoititkin.
 
Useissa peleissä tuon markerin saa pois käytöstä, mutta onhan se käytännössä aina oletuksena käytössä. Entä jos joku muukin kuin Nintendo tekisi niin villin suunnitteluratkaisun, että se olisikin oletuksena poissa käytöstä? Ihmiset harvoin luopuvat jostain saavutetusta etuuudesta tai helposta tavasta toimia, mutta tällainen uusi näkökulma (tai oikeastaan paluu Skyrimiä edeltäneeseen aikaan) voisi muuttaa asioita.

Suuri merkitys pelimaailman tarkkailuun ja ylipäätään immersioon tuollaisella ominaisuudella on, aivan kuten kirjoititkin.
Se joku muu oli From Software. Elden Ringissä ei markkereita ollut ja ai että kun olikin seikkailun tuntua. Ympäristön avulla siinä suunnistettiin (ihan kuten Breath of the Wildissa) ja pelin maailma oli nimenomaan suunniteltu niin, että kun näet jossain kaukaisuudessa (tai jopa pelin karttaa katsomalla) jotain mielenkiintoista, niin sinne kannatti lähteä ihmettelemään että mitä se on.
 
Useissa peleissä tuon markerin saa pois käytöstä, mutta onhan se käytännössä aina oletuksena käytössä. Entä jos joku muukin kuin Nintendo tekisi niin villin suunnitteluratkaisun, että se olisikin oletuksena poissa käytöstä? Ihmiset harvoin luopuvat jostain saavutetusta etuuudesta tai helposta tavasta toimia, mutta tällainen uusi näkökulma (tai oikeastaan paluu Skyrimiä edeltäneeseen aikaan) voisi muuttaa asioita.

Suuri merkitys pelimaailman tarkkailuun ja ylipäätään immersioon tuollaisella ominaisuudella on, aivan kuten kirjoititkin.
Horizonissa en saanut markeria piiloon vaikka yritin (voi olla etten vain osannut). Mutta kuten sanoit, niin pelin hiukan keinotekoinen vaikeuttaminen vaatii pelaajalta jo panostusta asiaan, isoin osa meistä valitsee sen perusasetuksen pelaamiselleen. Monia pelejähän voisi sinänsä pelata ilman, että valitsee sitä suoritettavaa tehtävää valikosta ja suuntaa itse vain oikeaa suuntaa kohti. Ja täten välttäisi sen markerin ruudulle pomppaamisen aivan varmasti. Mutta kuka hemmetti näin esim. jossain Horizonissa tekee :D

Aihetta on tavallaan sivuttu myös vaikeusastekeskustelussa, jossa allekirjoittanut paasasi enemmänkin pelaajien (itseni mukaan lukien), tietynlaisesta laiskuudesta.
 
Horizonissa en saanut markeria piiloon vaikka yritin (voi olla etten vain osannut). Mutta kuten sanoit, niin pelin hiukan keinotekoinen vaikeuttaminen vaatii pelaajalta jo panostusta asiaan, isoin osa meistä valitsee sen perusasetuksen pelaamiselleen. Monia pelejähän voisi sinänsä pelata ilman, että valitsee sitä suoritettavaa tehtävää valikosta ja suuntaa itse vain oikeaa suuntaa kohti. Ja täten välttäisi sen markerin ruudulle pomppaamisen aivan varmasti. Mutta kuka hemmetti näin esim. jossain Horizonissa tekee :D

Aihetta on tavallaan sivuttu myös vaikeusastekeskustelussa, jossa allekirjoittanut paasasi enemmänkin pelaajien (itseni mukaan lukien), tietynlaisesta laiskuudesta.
Ongelma näissä nykypäivän checklist avoimen maailman peleissä on se, ettei maailman suunnittelu ole niin hyvällä tasolla, että kartan tutkiminen ja seikkailu ilman markkereita olisi järkevää saati mielekästä. Huom. en ole Horizonia pelannut, mutta kohdistan kritiikin nyt esimerkiksi AC Valhallaan. Vaikka Valhallassa olisi jotenkin saanut markkerit pois (en tiedä saako, kun en edes yrittänyt), niin pelin pelaaminen olisi muuttunut turhan hankalaksi, kun siellä pohjalla on kuitenkin se sama "putsaa markkerit kartalta yksi kerrallaan" -peli. Ilman markkereita pelaaminen vaatii mielestäni peliltä paljon enemmän kuin vain sen, että tässä pelissä on ominaisuus, jolla markkerit saa piiloon. Sekä Breath of the Wild tai vaikka nyt sitten Elden Ring ovat pohjimmiltaan ihan erilaisia seikkailuja ja elämyksiä kuin nämä jo mainitut muut avoimen maailman pelit.

P.S. tämä viesti ei tarkoita, että kaikki muut avoimen maailman pelit ovat huonoja. Kyllä minä AC Valhallankin läpipelasin ja suurimmalta osin siitä nautin.
 
Elden Ring on paras esimerkki pelistä, jossa suunnistamiseen ei missään nimessä kannata antaa mitään valmiita markkereita.

Siitä tosin olen taas eri mieltä että onko BotW peli, jossa on mielekästä suunnistaa ilman markkereita. Minulle se oli kauhean paljon saman toistoa eikä mistään Elden Ringin vaihtelevuudesta ollut tietoakaan. Sitten joka paikka tuntui jotenkin tylsältä eikä missään ollut oikein mitään niin olisi kaivannut jonkin merkin johonkin merkitykselliseen paikkaan. Paikkaan jossa peli alkaa tai jotain. En minä minkään goblinien kanssa jaksa kovin montaa leiriä kinastella.

Ja itse asiassa Elden Ring ei ole sinänsä mitenkään uusi juttu sen suhteen että on maailma, jonka paikat on tunnistettavia. Ensimmäinen Dark Souls on hyvin kehuttu nimenomaan maailmansa ja sen suhteen, miten paikat kietoutuvat toisiinsa. Ne hetket, kun tajuaa että uusi alue ei olekaan uusi vaan se on joku aiempi, jota nyt katselee oikoreitin suunnasta.
 
Vähemmän on vissiin ollut juttua pelin musiikista. Click-bait-titlestä huolimatta ihan kiinnostava.
 
Kävin tässä taannoin vähä pyörähtää pelissä muistelemassa menneitä, jotenkin heti huokuu läpi semmonen lämmin sympaattinen tunnelma tässä pelissä niin musiikin kun ulkoasun ja noh, kaiken suhteen. Ei jotenki samoihin fiiliksiin ole pääsyt nämä ns kloonit vaikka kuinka on yritetty. Ei enää kauan kun pääsee taas seikkailee tuttuun ympäristöön ja toivottavasti samoilla fiiliksillä.
 
Ylös Bottom