Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Osissamme tyhmät kysymykset, joten kysyn kaverin puolesta puolesta:
Mistä tuon DLC2:sen voi ostaa ja mitä se kustantaa? Yritin etsiä Nintendon eshopista, mutta löytyi vaan sellanen setti jossa itse peli ja molemmat DLC:t mukana.
Ainakin pelin päävalikosta löytyy DLC-valikko, mutta hintaa en muista tahi pysty tarkastamaan vielä. Voin puhua läpiä päähäni, mutta Käsittääkseni DLC1 ja DLC2 pitää ostaa yhdessä köntässä.
Ainakin pelin päävalikosta löytyy DLC-valikko, mutta hintaa en muista tahi pysty tarkastamaan vielä. Voin puhua läpiä päähäni, mutta Käsittääkseni DLC1 ja DLC2 pitää ostaa yhdessä köntässä.
Boss Keys -sarja on nyt tullut Zeldan osalta päätökseen, kun Breath of the Wild on saatu käsiteltyä. Vajaa 20 minuuttia analyysia pelin "luolastoista" eli lähinnä divine beasteista ja shrineista.
Mark Brown vihjailee Boss Keys -episodien jatkuvan muiden pelien parissa, mutta Zelda-sarjan luolastot on nyt aika kokonaisvaltaisesti käyty läpi 13 jakson aikana.
Tää BotW on kyllä loistava peli! Mielestäni uudistaa Zeldaa sopivasti ja poikkeaa tutusta kaavasta.
Itse olen hakannut tämän läpi kokonaa, myös DLC2:n. Ainoa mikä on jäänyt käymättä on Trial of the Swordin viimeinen, eli kolmas vaihe. Ei vaan pääse läpi!
Mutta joo: jokaisen Switch-omistajan pakkohankinta!
Tulin kirjoittamaan juurikin samaa. Lähimain kaikki vapaa-aika on mennyt Zeldan parissa viimeisen parin viikon ajan. Aivan uskomaton peli ja tämä tulee henkilöltä, joka on muutoin tympääntynyt avoimen maailman peleihin. Vaikka takana on jo useita kymmeniä tunteja löydän edelleen uusia asioita pelimaailmasta. Viimeisin päräyttävä löyty oli, kun...
haahuilin vuoristolla ja vastaan tuli korruptoitunut jäälohikäärme, joka tuli vapautettua.
Samanlaisia löytämisen fiiliksiä & onnistumisen tunteita on tullut vastaan useita kertoja ja kiitos kuuluu esimerkillisen hyvälle pelisuunnittelulle. Siinä missä Witcherit, Horizonit (tai auta armias Middle-Earth) selittävät juurta jaksaen pelimekaniikat ja -maailman salaisuudet, Zelda kertoo vain perus toiminnot: näin liikutat hahmoa ja tästä hyökkäät, that's about it. Toki valittamisen aiheita löytyy, mutta kokonaisuutena ajatellen uusin Zelda on yksi tämän sukupolven parhaimmista peleistä. Jos Persona 5 on yksistään riittävä syy hankkia PS4, on TBoW riittävä syy hankkia Switch/Wii U.
Pakko kyllä kehua Zeldaa, on se vaan loistava peli.
Peli jopa parani toisella peluukerralla kun väistäminen oli "hallussa", jolloin pääsi pistämään samantien kampoihin isommillekin körmyille ja Guardianejakin pystyi tuhoamaan jo varhaisessa vaiheessa kun vain blokkasi ammuksen takaisin. Ja mikä parasta jännitys pysyy yllä, pieni virhearvio ja blokkaus missaantuu ja kuolema korjaa samantien, mutta on pelon väärti, koska onnistumisen fiilis on kyllä priceless.
Tulipa tämän hommattua samalla, kun Switchin hommasin ja kylläpä oon tykänny, vaikkakin vasta jokusen tunnin oon pelannu. Peli ei ole ihan niin kädestä pitelevä tehtävien suhteen kuin toivoisin, joten nyt tarvittisin auttavaa kättä.
sain ne 12 kuvaa, joista 3 oon nyt löytäny. Onko tarkotus ettiä ne kaikki kuvien paikat ennen kuin juoni jatkuu vai onko jotain menny multa ohi?
Tulipa tämän hommattua samalla, kun Switchin hommasin ja kylläpä oon tykänny, vaikkakin vasta jokusen tunnin oon pelannu. Peli ei ole ihan niin kädestä pitelevä tehtävien suhteen kuin toivoisin, joten nyt tarvittisin auttavaa kättä.
sain ne 12 kuvaa, joista 3 oon nyt löytäny. Onko tarkotus ettiä ne kaikki kuvien paikat ennen kuin juoni jatkuu vai onko jotain menny multa ohi?
Itte suosittelisin jopa niin, että minimap pois päältä kokonaan ja unohtaa alkuun ne päätehtävät kokonaan ja vaan tutkii sitä upeaa maailmaa mikä siihen on luotu. Katselee ympärilleen. Itse asiassa tuo minimapin sulkeminen on varmaan paras neuvo minkä voisin itse antaa tuota peliä aloittelevalle.
Itte suosittelisin jopa niin, että minimap pois päältä kokonaan ja unohtaa alkuun ne päätehtävät kokonaan ja vaan tutkii sitä upeaa maailmaa mikä siihen on luotu. Katselee ympärilleen. Itse asiassa tuo minimapin sulkeminen on varmaan paras neuvo minkä voisin itse antaa tuota peliä aloittelevalle.
Eli oikeilla jälillä oon ollu, kun oon vain riehunu ympäri maailmaa tietämättä yhtään minne mennä Tuota minimappi- vinkkiä pitää kokeilla. Kiitoksia avusta kummallekkin
Mielestäni tuo muistojen kerääminen oli ihan hyvä taustalla pyörivä päätehtävä. Tällaisissa "tee kaikki missä järjestyksessä haluat"-peleissä tarina ei voi olla kovin "tiukka" ja tämä on tavallaan se tapa, millä taustatarina avataan. Toki kun +80h kampanjan aikana aina kerää muiston sieltä täältä ja ei-lineaarissa järjestyksessä niin yksittäisinä ne jäävät irrallisiksi, vasta kun lopussa kaiken katsoo aikajärjestyksessä niin peli on todellakin Legend of Zelda.
OK mainitsikin tämän ylivoimaisuudesta moniin muihin peleihin nähden ja täytyykin sanoa, että tämän jälkeen ei Horizon ole maistunut yhtään miltään. Samalla on tullut mieleen, että Breath of the Wildin nerokkuudesta puhuttaessa harvoin tulee painotettua kiipeilyä. Mielestäni tämä on tavallaan ratkaiseva elementti siinä tunteessa, että ihan kaikkialle voi mennä ja reittejä on melkein loputtomasti.
Samalla tämä toimii hahmokehityksen mittarina. Kun perinteinen Zelda-kaava jolloin maailma aukeaa uusien esineiden kautta on rikottu, aukeaa tämän pelin maailma eri tavalla kun staminamittari kasvaa.
Parina viime päivänä oon ottanut vähän aikaa Zeldaan, kun ei ole mitään muuta "pakollista" pelattavaa, ja tuli kuritettua vähän tuota DLC-materiaalia.
Ensimmäisen DLC-paketin haasteet ovat vielä kesken, mutta kakkossetin vetäisin loppuun asti ja sain avattua tuon "mopedin". Pakko myöntää, että onpahan päheä menopeli! Sen avulla pyörii mielellään etsimässä Korok Seedejä ympäri maita ja mantuja. Ajopelin tankkaaminenkin on hoidettu nokkelasti, sillä tankkiin voi ahtaa käytännössä mitä tahansa materiaalia vihollisten torahampaista omeniin. Myös pari tämän kokonaisuuden loppukohtausta saivat ainakin itellä ihokarvat pystyyn.
Seuraavaksi sitten ensimmäisen DLC:n loput haasteet ja EHKÄ sen jälkeen voisi viimeinkin mennä vetämään Ganonia pataan.
Kyllä, en ole vieläkään peliä vetänyt läpi. Tiiän itestäni sen verran hyvin, että kun pelin lopputekstit ja -näyttö on nähty, niin aika nihkeästi jaksan palata takaisin seikkailun pariin.
Olen sitten varmaan outo pelaaja siinä mielessä, että en vain millään syty näihin Zelda-peleihin. Yhtäkään aikaisempaa aloittamaani Zelda-peliä en ole saanut pelattua loppuun, kun ei vain yksinkertaisesti ole iskenyt oikein mikään näissä peleissä. Aivan sama kuvio kuin kaikkien Metal Gear Solid-pelien kanssa. Kun ei iske, niin ei vain iske ja pelaaminen on silloin täyttä pakkopullaa, ja lopulta jäävät sitten pelit kesken, kun ei vain millään löydä kestävää mielenkiintoa näihin.
Samoihin aikoihin ilmestyneen Horizon Dawnin pelasin innoissani ja ahmien läpi ja samoin kävi uusimman Marion suhteen Switchillä. Mutta tämä vain jäi kesken, ja pelin jatkaminen tuntuu jo ajatuksenakin vastenmieliseltä.
Pelimaailma on tylsä ja tyhjän oloinen, juoni on olematonta höttöä, NPC-hahmot ovat totaalisen tyhjiä, tylsiä ja epäsympaattisia, viholliset ovat todella geneerisiä ja tylsiä ja lopulta pelikokemuksen minulle tuhoaa vielä hajoavat aseet, joita ei pysty edes korjaamaan mitenkään.
Nämä kaikki asiat yhdessä tekevät pelistä minulle tylsän ja tyhjän kokemuksen, jonka pariin ei tee mieli lainkaan palata. Haluaisin kyllä löytää sen pointin miksi Zelda-pelit ovat niin kehuttuja, mutta en vain millään näytä sitä löytävän. Pahoitteluni negatiivisista kommenteista kaikille tämän lukeville Zelda-faneille. En haluaisi sinänsä mitenkään näitä pelejä lytätä, vaan olisi mukavaa itsekin näistä pystyä nauttimaan.
Olisiko jotain tässä asiassa jopa tehtävissä? Vai olenko vain pelimaultani sitten näiden suhteen niin erilainen kuin Zelda-peleistä innostuneet suuret massat. Tosiaan sama ilmiö kohdallani lähes kaikilta osin samoista syistä on toteutunut koko Metal Gear Solid-sarjan kanssa.
Sellainen lisäys vielä, että olen kyllä yleensä pelien suhteen todella kaikkiruokainen, ja nuo kaksi mainitsemaani pelisarjaa ovat käytännössä ainoat todella suosituista pelisarjoista, jotka eivät vain yksinkertaisesti iske minulle lainkaan.
Olisiko jotain tässä asiassa jopa tehtävissä? Vai olenko vain pelimaultani sitten näiden suhteen niin erilainen kuin Zelda-peleistä innostuneet suuret massat.
Jos olet käyttänyt useamman tunnin pelin parissa eikä homma ole lähtenyt mieluisasti käyntiin, niin eipä tuossa muuta voi tehdä kuin siirtyä toisten pelien pariin. Vielä viime sukupolven aikana pelasin hampaat irvessä (omasta mielestäni) keskinkertaisia - kehnoja pelejä läpi, koska a) halusin pitää pelistä tai b) pyrin ymmärtään miksi osa pitää tietystä tekeleestä. Onneksi olen luopunut tuosta asenteesta ja nykypäivänä vapaa-aika tulee käytettyä yksinomaan sellaisten pelien parissa mistä pidän.
Jos olet käyttänyt useamman tunnin pelin parissa eikä homma ole lähtenyt mieluisasti käyntiin, niin eipä tuossa muuta voi tehdä kuin siirtyä toisten pelien pariin. Vielä viime sukupolven aikana pelasin hampaat irvessä (omasta mielestäni) keskinkertaisia - kehnoja pelejä läpi, koska a) halusin pitää pelistä tai b) pyrin ymmärtään miksi osa pitää tietystä tekeleestä. Onneksi olen luopunut tuosta asenteesta ja nykypäivänä vapaa-aika tulee käytettyä yksinomaan sellaisten pelien parissa mistä pidän.
Näin se varmaan on. Tosin juuri Zelda- ja Metal Gear-pelit ovat niin kehuttuja pelielämyksinä ja todellisia pelimaailman legendoja, että tuntuu siltä, että missaan kuitenkin joitain todella upeita juttuja, jos en pelaa tällaisia pelejä loppuun asti.
Mutta juu, ei pelien pelaamisen pitäisi kyllä väkipakolla tapahtua, joten olen siis kuitenkin ehkä aika samaa mieltä kommenttisi kanssa. Kiitos sinänsä asiallisesta kommentista!
Näin se varmaan on. Tosin juuri Zelda- ja Metal Gear-pelit ovat niin kehuttuja pelielämyksinä ja todellisia pelimaailman legendoja, että tuntuu siltä, että missaan kuitenkin joitain todella upeita juttuja, jos en pelaa tällaisia pelejä loppuun asti.
Metal Gear Solid on meikäläisen lemppari pelisarja, mutta tästä huolimatta en koittaisi taivutella muita pelaamaan PS1-PS3 aikakauden MGS pelejä enää vuonna 2018. Nämä ovat oman aikansa helmiä, mutta vuosien varrella nuo ovat myös vanhentuneet melkoisesti. Kontrollit ovat todella jäykät (etenkin MGS1 ja 2) ja tarinankerronta nojaa valitettavan usein ylipitkiin (jossain tapauksissa jopa tunnin kestäviin) välivideoihin ja/tai CODEC -keskusteluihin.
Alkuvuodesta katselin Giant Bombin MGS videosarjan, missä pelattiin pelisarjan osat järjestyksessä läpi. Koin saavani tuosta paremman kokemuksen kuin, että olisin itse pelannut nykypäivänä näitä pelejä. Ensimmäinen jakso on ilmaiseksi nähtävillä YouTubessa, mutta muihin jaksoihin tarvitsee GB Premium jäsenyyden. Omasta mielestäni hintansa (~30€) väärti.
Juu jos ei Zelda lähde niin ei lähde, turha pakkopullana vetäistä. Kyllä näissä joidenkin tuntien jälkeen se seikkailun tunne iskee tai sitten on iskemättä, mitään suurempaa "twistiä" joka koukuttaisi on turha odottaa.
Itse pelasin Horizon Zero Dawnia joku 10h väkisin kunnes totesin, että olkoon, ei vain kiinnosta. On kuitenkin ihan ok olla pitämättä peleistä, joita toiset kehuu maasta taivaisiin
Haa, eilen just aloittelin kirjoittamaan, että tämä oli yksi parhaista kokemuksista pelien saralla ikinä. Mutta jos ei maistu, niin ei sitä kannata väen väkisin. Varmasti löytyy mielekkäämpääkin tekemistä, joten stoppia vaan.
Itse diggaan Zeldoista kyllä ihan kympillä ja Breath of the Wildin kanssa itellä se vau-fiilis tuli jo heti Linkin astuessa luolasta ulos ja kameran zoomatessa ulospäin. Ja sitten heti perään se vapaus mennä mihin vaan ja tehdä mitä vaan toimi todella hyvin pelimekaniikkojen kera. En muista, että olisin samanlaista fiilinkiä kokenut koskaan aiemmin. Sitten lisäksi kaikki pienet viittaukset aiempiin Zeldoihin nostattivat parhaimmillaan ihokarvoja pystyyn.
Itse myös diggasin hajoavista aseista todella paljon. Niitä eri miekkoja ja muita tökittimiä kertyy sen verta paljon, että asiasta ei muodostu ongelmaa lain, mutta tuo silti pakottaa vaihtamaan säilää suht usein.
Metal Geareita olisi ihan hauska pelata lisää, mutta jo ajatus nelosen alottamisesta tuntuu pahalta, koska kyseessä on (käsittääkseni) todella pitkä seikkailu parhaimmillaan yli puolen tunnin välivideoilla. En uskalla sitä aloitella, vaikka varmasti kyseessä on mielenkiintoinen ja hyvä peli. Toisaalta Zelda läpipeluussa meni yli vuosi ja ainakin 150 tuntia, että huono perustelu sinänsä.
Mutta! Se asia mitä alun alkaen tulin kirjoittamaan: peli meni eilen läpi! Niin vähän oli enää tehtävää, että menin sitten ja vetäisin Ganonia pataan. Erikoisesti lopputaisto oli erilainen kuin miltä se näytti 12h pelaamisen jälkeen. Tai jokin eri otus siellä hyppäsi linnassa aiemmin kimppuun. Ehkä sen takia, etten silloin ollut Divine Beasteja läpäissyt? Enihuu, loppunäytön jälkeen piti vielä selvittää googlen avulla missä vihoviimeinen shrine oli ja mistä kolme viimeistä sivutehtävää löytyvät. Olivat kyllä sellaisissa paikoissa, joista en olisi niitä löytänyt kuin joka mahollisen paikan koluamisen jälkeen. Mutta kokonaisuudessaan aika pitkälti kaiken oleellisen olin löytänyt ihan ilman mitään apuja.
Niin hullu en ole, että jokaista Korok Seediä lähtisin keräämään. Kaikki tärkeimmät asiat uskon nähneeni sivutehtävien muodossa sekä niiden ulkopuolella. Ihan sen kummempia miettimättä voisi parit kohokohdat päätehtävien ulkopuolelta mainita, spoilereissa varulta:
Tarrey Town -sivutehtävä
Välkehtivä vuorenhuippu ja Iwataa kunnioittava olento
Moottoripyörän haaliminen käyttöön ja pomotaisto ennen sitä
Lohikärmeksen löytäminen lumisen vuoren huipulta
Ensihetket pelin parissa ja ensimmäiset kokkaukset
DLC:n pari tarinavideota
Ehkä pitäisi vielä selvitellä, että mihin noita lohikärmeksistä saatavia eri asioita käytetään, mutta sitten that's it.
Kirjoitinpa pitkän pätkän, kun kerta alkuun pääsin. Hupsis.
Metal Geareita olisi ihan hauska pelata lisää, mutta jo ajatus nelosen alottamisesta tuntuu pahalta, koska kyseessä on (käsittääkseni) todella pitkä seikkailu parhaimmillaan yli puolen tunnin välivideoilla. En uskalla sitä aloitella, vaikka varmasti kyseessä on mielenkiintoinen ja hyvä peli.
Olisikin näin En tiedä onko tilanne muuttunut, mutta ainakin yhdessä vaiheessa pisimmän välivideon ennätys kuului MGS4:lle ja kestoa kertyi vaatimattomat 71 minuuttia. Muutoin kyseessä ei ole erityisen pitkä peli (~15-20 tuntia).
Ihan sen kummempia miettimättä voisi parit kohokohdat päätehtävien ulkopuolelta mainita, spoilereissa varulta:
Tarrey Town -sivutehtävä
Välkehtivä vuorenhuippu ja Iwataa kunnioittava olento
Moottoripyörän haaliminen käyttöön ja pomotaisto ennen sitä
Lohikärmeksen löytäminen lumisen vuoren huipulta
Ensihetket pelin parissa ja ensimmäiset kokkaukset
DLC:n pari tarinavideota
Ehkä pitäisi vielä selvitellä, että mihin noita lohikärmeksistä saatavia eri asioita käytetään, mutta sitten that's it.