Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
The Legend of Zelda: Breath of the Wild
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Tunnustuksen aika. Aloitin tämän uuden Zeldan vasta eilen. Peli on toki kiinnostanut koko ajan, mutta on ollut niin paljon pelattavaa, etten ole viitsinyt aloittaa tällaista "100 tunnin peliä". Nyt sen kuitenkin tein ja pelailin siihen asti että liitovarjon saa käyttöönsä.
Alkufiilikset: Ei vielä mitään maata mullistavaa, mutta perushyvää seikkailua. Erityinen plussa vapaasta kiipeilystä. Tämä tekee pelimaailman tutkimisesta uskomattoman paljon mielekkäämpää. Peli on niin ikään söpö kuin sika pienenä. Se mikä hävitään pikselimäärässä ja polygoneissa, voitetaan värikylläisyydessä ja taidesuunnittelussa. Pelailen Wii Ulla, ja kunnianhimoinen peli saa vanhan raudan vähän yskähtälemään. Kuva repeilee ja pätkii varsinkin panoroidessa. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka kovin pahasti rikkoisi pelinautintoa. Ensimmäisen alueen perusteella tutkiminen ja vapaa saamoilu oli pelin parasta antia. Ainakin alun viholliset ja taistelu ylipäätään olivat aika tylsiä. Ehkä tämä johtuu vaan siitä, että peli on niin alussa, mutta juuri mitään taktisuutta ei vielä tarvittu. Myöskään ensimmäiset neljä Shrineä eivät juuri aivonystyröitä kutitelleet, mutta tämän toki ymmärtää, kun ominaisuuksia vasta esitellään. Toivottavasti vaikeutuvat jatkossa.
Ensimmäisen parituntisen jälkeen jäi odottavainen tunnelma. Kaiken pelistä kuullun hehkutuksen perusteella odotin vähän enemmän, mutta sain silti juuri sen verran viihdykettä että peliä tekee mieli jatkaa. Haluan nähdä mihin suuntaan se etenee.
Alkufiilikset: Ei vielä mitään maata mullistavaa, mutta perushyvää seikkailua. Erityinen plussa vapaasta kiipeilystä. Tämä tekee pelimaailman tutkimisesta uskomattoman paljon mielekkäämpää. Peli on niin ikään söpö kuin sika pienenä. Se mikä hävitään pikselimäärässä ja polygoneissa, voitetaan värikylläisyydessä ja taidesuunnittelussa. Pelailen Wii Ulla, ja kunnianhimoinen peli saa vanhan raudan vähän yskähtälemään. Kuva repeilee ja pätkii varsinkin panoroidessa. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka kovin pahasti rikkoisi pelinautintoa. Ensimmäisen alueen perusteella tutkiminen ja vapaa saamoilu oli pelin parasta antia. Ainakin alun viholliset ja taistelu ylipäätään olivat aika tylsiä. Ehkä tämä johtuu vaan siitä, että peli on niin alussa, mutta juuri mitään taktisuutta ei vielä tarvittu. Myöskään ensimmäiset neljä Shrineä eivät juuri aivonystyröitä kutitelleet, mutta tämän toki ymmärtää, kun ominaisuuksia vasta esitellään. Toivottavasti vaikeutuvat jatkossa.
Ensimmäisen parituntisen jälkeen jäi odottavainen tunnelma. Kaiken pelistä kuullun hehkutuksen perusteella odotin vähän enemmän, mutta sain silti juuri sen verran viihdykettä että peliä tekee mieli jatkaa. Haluan nähdä mihin suuntaan se etenee.
Teemuhyn
Active Member
Kyllä sieltä on kaikkea kivaa tulossa, kun peli etenee. Kannattaa suorittaa sivutehtäviä, tutkia maailmaa rauhassa jne. Ja edessä on myös vähän haasteellisempiakin vihollisia sekä Shrinejä (vaikkakin nämä ovat perustaltaan sellaisia nopeita "luolia"). Mutta en rupea sen enempää spoilaamaan. Mukavia pelitunteja!
pelle
Well-Known Member
Tiistaina tylsyyksissäni selasin gamefaqsin breath of the wild aihetta ja tuli fiilis, että voisi sitä kokeilla melkein vuoden paussin jälkeen.
Tuli siinä kolmisen tuntia seikkailtua ja löysin huikeat 8 korokia lisää vaikka niitä on löytämättä vielä yli 600.
Päätin sitten ottaa riskin ja ostin expansion passin vaikka alunperin tuo ei kiinnostanut trial of the swordin takia ollenkaan, koska olen suorastaan surkea pelin taisteluissa.
Kuitenkin tämän guiden avulla pääsin kaikki kerrasta läpi kun tiesi mitkä aseet kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.
Ilman tuota ei kärsivällisyys olisi riittänyt kun nytkin meni viimeiseen ryppääseen yli tunti ja tallentaahan noissa ei voi ollenkaan.
Nyt on sitten täydellä teholla toimiva master sword aina käytössä joka kestääkin varsin mukavasti.
Kakkos lisäristä olen pelannut vasta sen alun "yksi osuma tappaa" osion ja seuraavat kolme shrinea.
Tiedän kuitenkin valmiiksi mitä tuleman pitää joten voin myös jo valmiiksi sanoa, että kyllä tuossa expansion passissa on ainakin itselle sisältöä sen 20e edestä mitä se maksaa.
Tarkoitus olisi vielä tuon lisärin jälkeen käydä tappamassa jokainen talus ja hinox strategia oppaan kartan avulla. Tosin mun piti tehdä tuo jo viimeksi, mutta päätin pelata pari päivää jotain muuta kun tähän oli tullut upotettua jo 120 tuntia, mutta siitä tulikin sellainen 11kk tauko.
Tuli siinä kolmisen tuntia seikkailtua ja löysin huikeat 8 korokia lisää vaikka niitä on löytämättä vielä yli 600.
Päätin sitten ottaa riskin ja ostin expansion passin vaikka alunperin tuo ei kiinnostanut trial of the swordin takia ollenkaan, koska olen suorastaan surkea pelin taisteluissa.
Kuitenkin tämän guiden avulla pääsin kaikki kerrasta läpi kun tiesi mitkä aseet kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.
Ilman tuota ei kärsivällisyys olisi riittänyt kun nytkin meni viimeiseen ryppääseen yli tunti ja tallentaahan noissa ei voi ollenkaan.
Nyt on sitten täydellä teholla toimiva master sword aina käytössä joka kestääkin varsin mukavasti.
Kakkos lisäristä olen pelannut vasta sen alun "yksi osuma tappaa" osion ja seuraavat kolme shrinea.
Tiedän kuitenkin valmiiksi mitä tuleman pitää joten voin myös jo valmiiksi sanoa, että kyllä tuossa expansion passissa on ainakin itselle sisältöä sen 20e edestä mitä se maksaa.
Tarkoitus olisi vielä tuon lisärin jälkeen käydä tappamassa jokainen talus ja hinox strategia oppaan kartan avulla. Tosin mun piti tehdä tuo jo viimeksi, mutta päätin pelata pari päivää jotain muuta kun tähän oli tullut upotettua jo 120 tuntia, mutta siitä tulikin sellainen 11kk tauko.
pelle
Well-Known Member
Tuli tätä lopulta pelattua vielä 50 tuntia expansion passin ostamisen jälkeen. Nyt on kellossa 179 tuntia.
Tuli myös ne kaikki talukset ja hinoxit tapettua ja samalla sai lynelit kyytiä myös vaikka niiden tappamisesta ei edes mitään saa.
Ne kuitenkin oli merkattu myös karttaan joten ajattelin samalla kostaa ne kaikki kauhun hetket jota pelin alussa joutui noiden kourissa kokemaan.
Eipä silti noiden muidenkaan tappamisesta muuta saa kuin mitalin Kiltonilta jolla ei edes tee mitään.
Tuli vielä tehtyä homma pidemmän kaavan kautta sillä käytin fast travelia vain eventide saarella käydekseni.
Muuten kierrettiin koko Hyrule kävellen, liitäen ja varsinkin moottoripyörällä ajaen.
Tuo oli kyllä hemmetin hieno palkinto kakkos lisärin läpäisystä.
Nyt tuli myös ekaa kertaa tehtyä nopeutta lisäävää ruokaa, että pääsi nopeammin sinne minne halusi.
Kun tuo pitkä roadtrip oli tehty niin jäljellä oli enää korokien etsimistä jota en enää jaksanut.
Korok naamarin avulla niitä kyllä taisi löytyä varmaan 200 lisää tuon roadtripin ja lisäreiden pelaamisen aikana, mutta silti minulla on niitä vasta 450/900.
Niitä oli kyllä koukuttavaa etsiä niin kauan kun samalla on joku muu päämäärä.
Tuon jälkeen tuli aloitettua phantom hourglass joka tuli pelattua alusta loppuun WiiU:n gamepadin näytöltä pitäen ohjainta pystyasennossa. Homma toimii hyvin ja pelikin näyttää ihan kelvolliselta tuon kokoisella ruudulla.
Itse pelaaminen oli ihan ehtaa zeldaa ja se paljon haukuttu temple of the ocean king ei ärsyttänyt oikeastaan lainkaan.
Kontrollit sitten ärsyttikin sillä kaikki hoidetaan styluksen avulla. Miksi oi miksi sitä ristiohjainta ei voi käyttää muuhun kuin valikon avaamiseen.
Tuostakin huolimatta tulee varmaan jossain vaiheessa ostettua vielä spirit tracks jossa on täysin sama ohjaus. Se kuitenkin maksaa vain kympin eshopissa.
Tuon pelaaminen kyllä sai minut arvostamaan breath of the wildia enemmän. Vaikka siinä ei perinteisiä luolastoja ole niin niitä mukavan lyhyitä shrineja on paljon ja aina uuden löytäessä sinne meni innoissaan.
Phantom hourglassissa taas alkoi loppua kohden tulemaan tunne, että eikö nää luolastot jo lopu. Tosin eipä noissa paljon muutakaan sisältöä ole.
Toki myös minipelejä on joita täytyy suorittaa melkein täydellisesti jos haluaa vaikka isomman pussin pommeille. Tuotakaan en kaipaa enää ollenkaan vaikka se on ollut osa zeldaa jo pitkään.
Breathissa on vapaus tutkia ja tehdä mitä haluaa ja sen jälkeen on vaikeaa palata perus zelda kaavaan takaisin.
Seuraavaksi ajattelin aloittaa breathin master modella vaikka en välttämättä sitä montaa tuntia jaksa pelatakkaan, mutta se on eka zelda jossa sitä tulee edes kokeiltua juuri siitä syystä, että sun ei ole pakko mennä kolmella sydämellä ekaan luolastoon ottamaan pomolta turpaan.
Voit vältellä vihuja, varastaa niiden aseet ja safkat yön pimeydessä, suorittaa shrineja ja mennä sitten tekemään ekan divine beastin kun tunnet olevasi valmis.
Tuli myös ne kaikki talukset ja hinoxit tapettua ja samalla sai lynelit kyytiä myös vaikka niiden tappamisesta ei edes mitään saa.
Ne kuitenkin oli merkattu myös karttaan joten ajattelin samalla kostaa ne kaikki kauhun hetket jota pelin alussa joutui noiden kourissa kokemaan.
Eipä silti noiden muidenkaan tappamisesta muuta saa kuin mitalin Kiltonilta jolla ei edes tee mitään.
Tuli vielä tehtyä homma pidemmän kaavan kautta sillä käytin fast travelia vain eventide saarella käydekseni.
Muuten kierrettiin koko Hyrule kävellen, liitäen ja varsinkin moottoripyörällä ajaen.
Tuo oli kyllä hemmetin hieno palkinto kakkos lisärin läpäisystä.
Nyt tuli myös ekaa kertaa tehtyä nopeutta lisäävää ruokaa, että pääsi nopeammin sinne minne halusi.
Kun tuo pitkä roadtrip oli tehty niin jäljellä oli enää korokien etsimistä jota en enää jaksanut.
Korok naamarin avulla niitä kyllä taisi löytyä varmaan 200 lisää tuon roadtripin ja lisäreiden pelaamisen aikana, mutta silti minulla on niitä vasta 450/900.
Niitä oli kyllä koukuttavaa etsiä niin kauan kun samalla on joku muu päämäärä.
Tuon jälkeen tuli aloitettua phantom hourglass joka tuli pelattua alusta loppuun WiiU:n gamepadin näytöltä pitäen ohjainta pystyasennossa. Homma toimii hyvin ja pelikin näyttää ihan kelvolliselta tuon kokoisella ruudulla.
Itse pelaaminen oli ihan ehtaa zeldaa ja se paljon haukuttu temple of the ocean king ei ärsyttänyt oikeastaan lainkaan.
Kontrollit sitten ärsyttikin sillä kaikki hoidetaan styluksen avulla. Miksi oi miksi sitä ristiohjainta ei voi käyttää muuhun kuin valikon avaamiseen.
Tuostakin huolimatta tulee varmaan jossain vaiheessa ostettua vielä spirit tracks jossa on täysin sama ohjaus. Se kuitenkin maksaa vain kympin eshopissa.
Tuon pelaaminen kyllä sai minut arvostamaan breath of the wildia enemmän. Vaikka siinä ei perinteisiä luolastoja ole niin niitä mukavan lyhyitä shrineja on paljon ja aina uuden löytäessä sinne meni innoissaan.
Phantom hourglassissa taas alkoi loppua kohden tulemaan tunne, että eikö nää luolastot jo lopu. Tosin eipä noissa paljon muutakaan sisältöä ole.
Toki myös minipelejä on joita täytyy suorittaa melkein täydellisesti jos haluaa vaikka isomman pussin pommeille. Tuotakaan en kaipaa enää ollenkaan vaikka se on ollut osa zeldaa jo pitkään.
Breathissa on vapaus tutkia ja tehdä mitä haluaa ja sen jälkeen on vaikeaa palata perus zelda kaavaan takaisin.
Seuraavaksi ajattelin aloittaa breathin master modella vaikka en välttämättä sitä montaa tuntia jaksa pelatakkaan, mutta se on eka zelda jossa sitä tulee edes kokeiltua juuri siitä syystä, että sun ei ole pakko mennä kolmella sydämellä ekaan luolastoon ottamaan pomolta turpaan.
Voit vältellä vihuja, varastaa niiden aseet ja safkat yön pimeydessä, suorittaa shrineja ja mennä sitten tekemään ekan divine beastin kun tunnet olevasi valmis.
OK
Well-Known Member
Meikäläisellä tämä ulottuu muihin open world peleihin ja näin jälkikäteen ajateltuna olen tyytyväinen, että ensiksi pelasin Horizon: Zero Dawnin ja vasta tämän jälkeen uusimman Zeldan. Teknisesti Horizon on huomattavasti vaikuttavampi teos, mutta ikävästi kiiltävän kuoren alta paljastui valitettavan ontto pelimaailma, jonka tutkiminen ei ollut erityisen mielekästä. Ja tämä kritiikki ei päde pelkästään Zero Dawniin, vaan moneen muuhun ison budjetin open world peleihin.
pelle
Well-Known Member
Aika huikee pätkä.
Tuolla tyypillä on kyllä loistavia videoita joissa se näyttää miten tehdään esim bomb parry ja bow spin jotka tuollakin videolla näkyy.
Omat taidot ei koskaan noiden toteuttamiseen riitä, mutta tuollaisen osaavan tyypin pelaamista on ilo katsella.
En myöskään tiennyt, että spicy pepperia lyömällä se muodostaa nostavan ilmavirran.
Tuolla tyypillä on kyllä loistavia videoita joissa se näyttää miten tehdään esim bomb parry ja bow spin jotka tuollakin videolla näkyy.
Omat taidot ei koskaan noiden toteuttamiseen riitä, mutta tuollaisen osaavan tyypin pelaamista on ilo katsella.
En myöskään tiennyt, että spicy pepperia lyömällä se muodostaa nostavan ilmavirran.
P
Poistettu jäsen 17549
Guest
Zeldan open world on analoginen, kun taas suurimmassa osassa muissa digitaalinen. Jos tuossa vertauksessa nyt on mitään järkeä.
Itse vertaisin niin, että Zeldan maailma kumpuaa sintolaisuudesta, kun taas todella moni muu open world kumpuaa Hollywoodista. Mikä tekee jälkimmäisistä teknisesti komeita ja kaikin puolin toimivia, mutta jotenkin kovin sieluttomia. Mutta nämä ovatkin vain makuasioita, toiset rakastavat Studio Ghiblin elokuvia, toiset Christopher Nolanin töitä ja osa molempia
pelle
Well-Known Member
Master mode läpi. Tuli kohtuu vauhdilla vedettyä ja aikaa kului n.34 tuntia.
Nyt kun tiesi mitä kannattaa tehdä ja mitä varusteita hankkia niin pelaaminen oli helpompaa kuin eka kerta normalilla.
Sydämiä kertyi 15 ja rito sekä gerudo kylissä en käynyt ollenkaan ja samoin koko tulivuori alue jäi välistä.
Yhtään divine beastia en vapauttanut.
Viimeinen pomotappelu kyllä venyi, koska silläkin on itsestään palautuva terveys kuten kaikilla muillakin master moodissa eli aina kun epäonnistut flurry rushin tai parryn tekemisessä niin se saa kestoa takaisin.
Nyt kun tiesi mitä kannattaa tehdä ja mitä varusteita hankkia niin pelaaminen oli helpompaa kuin eka kerta normalilla.
Sydämiä kertyi 15 ja rito sekä gerudo kylissä en käynyt ollenkaan ja samoin koko tulivuori alue jäi välistä.
Yhtään divine beastia en vapauttanut.
Viimeinen pomotappelu kyllä venyi, koska silläkin on itsestään palautuva terveys kuten kaikilla muillakin master moodissa eli aina kun epäonnistut flurry rushin tai parryn tekemisessä niin se saa kestoa takaisin.
pelle
Well-Known Member
Tuli sitten ostettua breath of the wild switchillekin ja samalla myös expansion pass. Siihen tosin käytin 999 kultakolikkoa joten rahaa meni tasan kymppi. Tuon verran maksan mielelläni jo pelkästään siitä, että saan ancient saddlen hevoselle joten sen voi spawnata viereen sekä travel medallionin.
Varsinkin tuo satula teki pelaamisesta niiiiin paljon mukavampaa kun sitä pääsi alusta asti käyttämään kun aloitin master moden viimeksi. Nyt hevosta tulee käytettyä todella paljon.
Noiden molempien olisi kyllä pitänyt olla pelissä jo alusta asti eikä osana maksullista dlc:ta.
Nyt on varmaan jo 40 tuntia tullut pelattua ja ihan samalla innolla mitä yli vuosi sitten kun kaikki oli vielä uutta.
65 shrinea tehty, divine beastit hoidettu ja trial of sword tehty myös. Seuraavaksi voisi aloittaa champions balladin jotta saa champion kyvyile lyhyemmän cooldownin.
Nyt tulee myös pelattua HUD pro moodi päällä ja ihan vaan paremman fiiliksen vuoksi otin kynän ja vihon esiin ja kirjoitan siihen eri kirjoista ja talleilta löytyvät reseptit ja valmistan vain niitä eli jätän kaikki parhaat safkat tekemättä.
Myös wolf link (vaatii amiibon) on ollut kaverina melkein jatkuvasti. Nyt se pysyy jopa hengissä kun hommasin sille 16 sydäntä. Master modessa tosin lähti henki äkkiä tuostakin huolimatta, mutta normalilla varsin kiva kaveri.
Se kun käy kaikkien elukoiden kimppuun niin usein se tappaa niitä samalla kun itse keräilee kaikkea muuta mukaan ja sitten vaan käy poimimassa lihat talteen.
En ole vielä testannut graafisia eroja switch ja WiiU version välillä, mutta ruudunpäivityksessä on todella iso ero.
WiiU versiossa kaikki kylät nykiä nylkyttää aika pahasti. Switch versiossa kakariko nykäisee välillä kun juoksee ja kääntelee kameraa. Edes sade ei pahentanut tuota.
Hateno ei pätki ollenkaan. Zoras domain ei pätki ollenkaan edes sateella. Rito kylän edustalla tulee kameraa käännellessä ongelmia, mutta itse kylässä ei.
Korok metsä nykii molemmilla aika reippaasti.
Varsinkin tuo satula teki pelaamisesta niiiiin paljon mukavampaa kun sitä pääsi alusta asti käyttämään kun aloitin master moden viimeksi. Nyt hevosta tulee käytettyä todella paljon.
Noiden molempien olisi kyllä pitänyt olla pelissä jo alusta asti eikä osana maksullista dlc:ta.
Nyt on varmaan jo 40 tuntia tullut pelattua ja ihan samalla innolla mitä yli vuosi sitten kun kaikki oli vielä uutta.
65 shrinea tehty, divine beastit hoidettu ja trial of sword tehty myös. Seuraavaksi voisi aloittaa champions balladin jotta saa champion kyvyile lyhyemmän cooldownin.
Nyt tulee myös pelattua HUD pro moodi päällä ja ihan vaan paremman fiiliksen vuoksi otin kynän ja vihon esiin ja kirjoitan siihen eri kirjoista ja talleilta löytyvät reseptit ja valmistan vain niitä eli jätän kaikki parhaat safkat tekemättä.
Myös wolf link (vaatii amiibon) on ollut kaverina melkein jatkuvasti. Nyt se pysyy jopa hengissä kun hommasin sille 16 sydäntä. Master modessa tosin lähti henki äkkiä tuostakin huolimatta, mutta normalilla varsin kiva kaveri.
Se kun käy kaikkien elukoiden kimppuun niin usein se tappaa niitä samalla kun itse keräilee kaikkea muuta mukaan ja sitten vaan käy poimimassa lihat talteen.
En ole vielä testannut graafisia eroja switch ja WiiU version välillä, mutta ruudunpäivityksessä on todella iso ero.
WiiU versiossa kaikki kylät nykiä nylkyttää aika pahasti. Switch versiossa kakariko nykäisee välillä kun juoksee ja kääntelee kameraa. Edes sade ei pahentanut tuota.
Hateno ei pätki ollenkaan. Zoras domain ei pätki ollenkaan edes sateella. Rito kylän edustalla tulee kameraa käännellessä ongelmia, mutta itse kylässä ei.
Korok metsä nykii molemmilla aika reippaasti.
pelle
Well-Known Member
Läpi pamahti. Tuli sitten tehtyä taas kaikki shrinet, kerättyä muistot ja tein kaikki sivutehtävätkin.
Tuli myös pikaisesti verrattua WiiU versioon. Menin hatenoon ja hölkkäsin pääkatua edestakaisin hetken ja totesin ääneen "hyi helvetti".
WiiU:lla melkein tuplasti enemmän sahalaitaa ja ruudunpäivitys jatkuvasti jossain 15-20 tuntumassa. Siis ihan järkyttävä.
Silti WiiU versiotakin tuli pelattua ihan tyytyväisenä 219 tuntia.
Kovin tekisi mieli tilata 5cd soundtrack play-asiasta. Hintaa 43e joka olisi vielä ihan ok, mutta siihen postikulut ja alv päälle niin se onkin äkkiä 60-70e paketti.
Erikoisversion mukana tullut miekkapatsas tuli jo ostettua konsolinetistä ja hintaakin oli vain 29e. Se on kyllä livenä paljon hienompi mitä kuvissa. Jalustalla on kivasti painoa eikä miekka näytä ollenkaan muoviselta. Toimittivat sen erikoisversion omassa paketissa joten sain senkin samalla hyllyä koristamaan.
Tuli myös pikaisesti verrattua WiiU versioon. Menin hatenoon ja hölkkäsin pääkatua edestakaisin hetken ja totesin ääneen "hyi helvetti".
WiiU:lla melkein tuplasti enemmän sahalaitaa ja ruudunpäivitys jatkuvasti jossain 15-20 tuntumassa. Siis ihan järkyttävä.
Silti WiiU versiotakin tuli pelattua ihan tyytyväisenä 219 tuntia.
Kovin tekisi mieli tilata 5cd soundtrack play-asiasta. Hintaa 43e joka olisi vielä ihan ok, mutta siihen postikulut ja alv päälle niin se onkin äkkiä 60-70e paketti.
Erikoisversion mukana tullut miekkapatsas tuli jo ostettua konsolinetistä ja hintaakin oli vain 29e. Se on kyllä livenä paljon hienompi mitä kuvissa. Jalustalla on kivasti painoa eikä miekka näytä ollenkaan muoviselta. Toimittivat sen erikoisversion omassa paketissa joten sain senkin samalla hyllyä koristamaan.
Ippenator
Well-Known Member
Tuo oli muuten itsellenikin aika ärsyttävä pieni yksityiskohta liian monen muunkin ohessa. Mutta omalla kohdallani en vain yksinkertaisesti mitenkään päässyt yli pelin tappajasta, eli hajoavista aseista, joita ei voinut korjata. Minä haluan kaikissa peleissä tehdä paljon enemmän omia ratkaisuja ja valintoja käyttämieni aseiden suhteen. En voi myöskään sietää jatkuvaa ajan kanssa tai välineiden kulumisen kautta aiheutettua stressiä pelimaailmassa.Kyllähän tämä hyvältä maistuuAinoa asia mikä toistaiseksi häiritsee on vuorokauden aikojen vähän turhan nopea vaihtuminen.
Haastavat pelit toki kiinnostavat tyyliin Soulsit ja vaikkapa jotkut metroidvania väännöt, mutta haluan, että haastavia peleistä tulee nimenomaan niiden vaatimien todellisten taitojen kautta, eikä sinänsä turhautumista aiheuttavien ärsyttävien jatkuvien pikkuhaittojen kautta.
Itselleni aseiden hajoaminen, surkeat pelihahmot, geneeriset viholliset sekä heikohko juoni, olivat kaikki niitä juttuja joilla Zeldaa minulle pilattiin. Tuo aseiden hajoaminen oli kyllä ehdottomasti viimeinen naula arkkuun minun kohdallani, joten kesken peli jäi jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen, eikä minkäänlaista mielitekoa ole tullut pelin pariin palata.
kopolanpoika
Well-Known Member
Se miten heikkoja nuo aseet alkupuolella ovat pääsi kyllä minutkin yllättämään toisen pelikerran alussa. Todella ärsyttävää kun kunnon miekkoja ei löydy vielä mistään ja tarjolla olevat vihdat hajoaa ennen kuin kerkeää ketään vihtomaan.
Ratkaisin ongelman siten, että katsoin ytubesta videon missä on listattuna pari kestävämmän miekan/kilven sijaintia ja kävin sieltä varastoon täydennystä. Kamat myös uusiutuu samoihin paikkoihin aina täydenkuun jälkeen.
Tämä toki tekee alkuun pelistä turhan helpon kun miekat on huomattavan tehokkaita vastustajien ruostuneisiin rautatankoihin nähden, mutta itseä se ei haitannut, koska toisella kerralla peliä läpäistäessä pelasin periaatteella 'ketään ei nöyristellä' ja kiersin pääasiassa guardaneita ja Lyneleita kouluttamassa pitkin mannerta, tappelut hoidettiin pääasiassa väistöillä ja blokeilla (paremmat kilvet tuli tarpeeseen ettei kuollut guardian laukauksen epäonnistuneessa blokkauksessa joka kerta) sydänten ollessa minimissä. Kuvasin joskus tuosta Lyneleiden ja Guardianien nöyryyttämisestä videonkin, voisinkin jakaa sen tänne jos vielä tallessa.
Mielestäni kyseessä vieläkin Switchin pelivalikoiman paras tuotos vaikka julkaisusta jo 1.5v. Valitettavaa en vielä 200h jälkeenkään keksi kuin vähäpätöisestä juonesta, vihollistyyppien yksipuolisuudesta (viholliset samoja, vain väri vaihtuu) ja alun heikoista aseista. Niin loistava peli, että suosittelen jopa parin päivän lisäpeluuta hampaat irvessä vaikka tuntuisi siltä, että ei maistuisikaan, on se sen väärti jos jossain vaiheessa alkaisikin maistumaan
Viimeksi muokattu:
Ippenator
Well-Known Member
Se miten heikkoja nuo aseet alkupuolella ovat pääsi kyllä minutkin yllättämään toisen pelikerran alussa. Todella ärsyttävää kun kunnon miekkoja ei löydy vielä mistään ja tarjolla olevat vihdat hajoaa ennen kuin kerkeää ketään vihtomaan.
Ratkaisin ongelman siten, että katsoin ytubesta videon missä on listattuna pari kestävämmän miekan/kilven sijaintia ja kävin sieltä varastoon täydennystä. Kamat myös uusiutuu samoihin paikkoihin aina täydenkuun jälkeen.
Tämä toki tekee alkuun pelistä turhan helpon kun miekat on huomattavan tehokkaita vastustajien ruostuneisiin rautatankoihin nähden, mutta itseä se ei haitannut, koska toisella kerralla peliä läpäistäessä pelasin periaatteella 'ketään ei nöyristellä' ja kiersin pääasiassa guardaneita ja Lyneleita kouluttamassa pitkin mannerta, tappelut hoidettiin pääasiassa väistöillä ja blokeilla (paremmat kilvet tuli tarpeeseen ettei kuollut guardian laukauksen epäonnistuneessa blokkauksessa joka kerta) sydänten ollessa minimissä. Kuvasin joskus tuosta Lyneleiden ja Guardianien nöyryyttämisestä videonkin, voisinkin jakaa sen tänne jos vielä tallessa.
Mielestäni kyseessä vieläkin Switchin pelivalikoiman paras tuotos vaikka julkaisusta jo 1.5v. Valitettavaa en vielä 200h jälkeenkään keksi kuin vähäpätöisestä juonesta, vihollistyyppien yksipuolisuudesta (viholliset samoja, vain väri vaihtuu) ja alun heikoista aseista. Niin loistava peli, että suosittelen jopa parin päivän lisäpeluuta hampaat irvessä vaikka tuntuisi siltä, että ei maistuisikaan, on se sen väärti jos jossain vaiheessa alkaisikin maistumaan
Kiitos kovasti vinkeistä! Täytyy varmaan tosiaan kokeilla tuon asekätkö-spoilerin avustuksella vääntöä vielä useampi tunti lisää, vaikka hampaat irvessä. Kyllähän tuossa pelissä niitä hyviäkin puolia olisi, ja esim. pelimaailma ja sen fysiikat ovat kyllä kaiken kaikkiaan todella vaikuttavia.
Todella arvostan sen kaltaista viestintää vinkkien kera, jota tässä juuri harrastat. Kiitos ja katsotaan, jos vaikka Zelda vielä jotenkin sattuisi kuitenkin minulle uudelleen löytymään. Vannomatta paras varmaankin, mutta katsotaan...