Shamaniacille ja muillekin perinteisten Zeldojen faneille suosittelisin ensimmäistä Darksidersia jos on jäänyt pelaamatta.
Hemmetin hyvä peli Zelda-tyyppisillä dungeoneilla ja God of War-tyylisellä combatilla, ja luulisi saavan aivan pilkkahinnalla vähän joka alustalle.
Mutta nimenomaan sitä ensimmäistä, jatko-osa aikalailla hylkäsi Zelda-elementit.
Kappas, nyt tajusin kunnolla miksi pidin ykkösestä niin paljon ja miksi kakkonen petti odotukset. Ehkä se ei liittynytkään lopulta niin paljon sen tarinan jatkumattomuuteen kuin siihen että se "Zelda-kaava" tai elementit hylättiin. Jännä tajuta näin vuosien päästä että Darksiderskin oli minulle niitä "Zeldoja", jotka on parempia kuin nyt tämä BotW
Hyvä ehdotus siis ehdottomasti mutta on tosiaan jo pelattu ja tykkäiltykin kovasti. Kakkonen oli ihan jees mutta jotain puuttui ja tosiaan se taisi olla tuo ykkösen meininki. En sitä tajunnut silloin.
Tämän ehdotuksen kautta siis voin palata siihen mitä jo kirjoitin aiemmin: moni muu peli tekee ne minun makuuni sopivat "zeldat" paremmin kuin BotW. Sehän on toisaalta oikein hienoa että en ole pelkän Zelda-pelisarjan varassa mutta kyllä se vähän haikealta tuntuu kun ne omat suosikkiasiat on pelisarjasta riisuttu.
En pidä noita kiipeilyjä sun muita yhtään samana "metroidvaniamaisuuksina" kuin mitä niissä tykkäämissäni Zeldoissa. Niissä on pakko löytyy tietty esine että avautuu uusia paikkoja mutta kuten on kirjoitettu, ei BotW:ssa ole mikään pakko tehdä oikeastaan mitään. Ja se on ilmeisesti joillekin autuus kun taas minulle päinvastaista. Toisaalta pidän muutenkin enemmän peleistä, joissa on jonkinlainen "putki", jossa mennä. Jopa open worldeissa voi olla sellainen jos peli on oikein suunniteltu. Tosin tässä mennään jo kysymykseen että mitä pelin pitää olla että se voi olla open world? Minulle se tarkoittaa isoa karttaa, jossa voi vapaasti päättää minne menee mutta jossa voi silti olla alueita, joille ei pääse ilman että saa jotain ensin jostain muualta. Se rytmitys on se mistä siinä tykkään, eli että pelin kokoa rajataan, "putkitetaan", jolloin ei tule sitä mainitsemaani ähkyä kun on "miljoona" paikkaa mitä voi lähteä tutkimaan.
Kuten jo sanoin, ja moni muukin sanonut että mielipideasioita, niin kyse on pitkälti tosiaan omasta preferenssistäni. En sinänsä halua kädestä pitelyä mutta se reitti, sanottakoon sitä nyt yhä vaikka putkeksi, saa olla olemassa.
Joskus taisin aiemminkin sanoa että BotW vertautuu minulle Minecraftiin. Niissä molemmissa vaaditaan pelaajalta tiettyä omaa aloitetta sen seikkailun keksimiseksi ja minä en jaksa sellaista. Legoilla leikin paljon kyllä lapsena mutta pelini haluan sellaisina, että niissä on tietty punainen lanka, jota seurata ja kulkea.
Toki pelaan myös open worldeja, joissa voi mennä miten haluaa, kuten Ubin pelit ja GTA:t, mutta niissä se punainen lanka on tarinatehtävät, joille kulkiessa saattaa käydä tekemässä pari sivutehtävää. Zeldassa oli aika vähän mitään ohjausta ja se oli ja on asia, jota en peleiltä kaipaa. Se sellainen hiekkalaatikkomaisuus.
Minusta on jännää, että noinkin pieni asia, kun sateella kiipeilyn hankaluus on sellainen asia, joka on pakottamista johonkin muottiin. Vielä, kun peli ei edes pakota kiipeilemäänkään jos niin ei halua tehdä. Saati, että joka alueella edes sataisi pelissä. Death Mountainilla ei sada, lumisilla aluella ei sada. Itselle tuo vain tuo tietynlaisen loogisuuden tuohon maailmaan samalla tavalla, kun vaikka lumisilla vuorilla liikkumiseen vaadittava lämpimämpi vaatetus tms. Ja eipä tietenkään ihmistä voi pakottaa pitämään jostain mistä ei pidä, jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Asiasta keskustelu ja omien ajatusten perustelu tai toisen ajatusten haastaminen mielestäni kuitenkin kuuluu asiaan.
Kiipeily oli minulle vain juttu, joka on jo niin monesta pelistä tuttua ja niissä kaikissa yleensä hyvin suoraviivaista ja helppoa. Sitten kun siihen on tottunut niin tarkotuksella hankalaksi tehtyä kiipeily ei enää tee muuta kuin turhauttaa. Eikä kiertäminen ole vaihtoehto kun siinä menee kauemmin ja jos kuitenkin pointti on että haluaa huipulle syystä tai toisesta, niin toivoisi että sinne pääsisi ilman että tarvitsee tuskailla jonkin random sateen kanssa. Pelkkä staminamittari olisi riittänyt ja olisin ollut fine sen kanssa. Sellainen on Soulseissa (ei kiipeilyssä mutta muuten) sekä "BotW"-klooni Immortalsissa ja ei se staminalla kikkailu ole ongelma ollut. Vain se sade.
Muutenkaan ei jotenkin iske nuo kikkailut eri järjestelmillä kuten ukkosella. Joo, on siistiä kun heittää sen miekan sinne ja siihen iskee salama mutta en sen yhden testin jälkeen sitäkään tehnyt ikinä. Tuntuu omalla kohdalla yhtä turhilta kikkailuilta kuin RDR2:n hevosen kutistuvat pallit. Tiedän että ovat ihan eri maailmasta kun Zeldat systeemeillä voi leikkiä mutta sanon nyt siis että tuo tuntuu minusta yhtä turhalta.
Aseiden hajoaminenkaan ei haitannut Witcher 3:ssa niin paljon koska ne kestivät juuri sopivasti. BotW:ssa on ihan naurettavan heikkoja ne aseet. Se siinä kyrsi eikä pelkästään se idea niiden hajoamista. Ja se idea niiden vaihtelusta on myös ihan ok. Monessa räiskintäpelissäkin on pakko vaihtaa aseita sen mukaan missä on aseita enkä valita siitä mutta se ongelma on siinä, että kuinka usein sitä joutuu tekemään. BotW:ssa monet aseet tuntuivat hajoavan ihan liian nopeasti.
Annan vielä yhden esimerkin omasta preferenssistäni: Ubin peleissä kerätään kasvit painamalla nappia pohjassa, jolloin se teleporttaa inventaarioon. Toisessa ääripäässä on sitten vaikka RDR2, jossa on pitkät animaatiot vastaaville. BotW on lähempänä RDR2:sta kaiken tekemisen työläyden suhteen.
Ja se kokkaus? Miksikö sen mainitsin? Siihenkin menee hitosti aikaa. Ei minulla ole aikaa pelatessa kokkailla ruokia niin kuin olisi perheen kanssa eväsreissulle menossa vaan haluaisin että kun laitan pelin päälle niin pääsen heti asiaan. Kaipaan peleiltä sellaista tiettyä sulavuutta mitä oikeassa elämässä ei ole. Kotona ja töissä joutuu ihan tarpeeksi valmistelemaan asioita ennen kuin niitä pääsee tekemään, joten ottaa päähän jos sitä joutuu tekemään peleissäkin.
Eikä kokkausta ole pakko tehdä mutta koska siitä on niin paljon hyötyä, niin sitä silti tekee ja siihen menee aikaa. Samoin ärsyttää se vaatteiden vaihtelua kylmiin säihin jne. Syynä samat kuin aiemmin: kaipaan "streamlainattua" pelaamista enkä sellaista puuhastelua ja valmistelua.
Ymmärrän yhä miksi tuollaisesta pidetään mutta ei ole yhtään meikäläisen pala kakkua.
Ja jos tästä saa kuvan että haluan pelini niin että ne pelaavat itse itsensä niin ihan päinvastoin. Soulsit, Sekirot ja Kenat (master spiritillä) on se elämän suola täällä. Haastetta saa ja pitää olla kunhan kaikki ylimääräinen säätö on poissa tai mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa.