Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Kappas, nyt tajusin kunnolla miksi pidin ykkösestä niin paljon ja miksi kakkonen petti odotukset. Ehkä se ei liittynytkään lopulta niin paljon sen tarinan jatkumattomuuteen kuin siihen että se "Zelda-kaava" tai elementit hylättiin. Jännä tajuta näin vuosien päästä että Darksiderskin oli minulle niitä "Zeldoja", jotka on parempia kuin nyt tämä BotW :)

Hyvä ehdotus siis ehdottomasti mutta on tosiaan jo pelattu ja tykkäiltykin kovasti. Kakkonen oli ihan jees mutta jotain puuttui ja tosiaan se taisi olla tuo ykkösen meininki. En sitä tajunnut silloin.

Tämän ehdotuksen kautta siis voin palata siihen mitä jo kirjoitin aiemmin: moni muu peli tekee ne minun makuuni sopivat "zeldat" paremmin kuin BotW. Sehän on toisaalta oikein hienoa että en ole pelkän Zelda-pelisarjan varassa mutta kyllä se vähän haikealta tuntuu kun ne omat suosikkiasiat on pelisarjasta riisuttu.

En pidä noita kiipeilyjä sun muita yhtään samana "metroidvaniamaisuuksina" kuin mitä niissä tykkäämissäni Zeldoissa. Niissä on pakko löytyy tietty esine että avautuu uusia paikkoja mutta kuten on kirjoitettu, ei BotW:ssa ole mikään pakko tehdä oikeastaan mitään. Ja se on ilmeisesti joillekin autuus kun taas minulle päinvastaista. Toisaalta pidän muutenkin enemmän peleistä, joissa on jonkinlainen "putki", jossa mennä. Jopa open worldeissa voi olla sellainen jos peli on oikein suunniteltu. Tosin tässä mennään jo kysymykseen että mitä pelin pitää olla että se voi olla open world? Minulle se tarkoittaa isoa karttaa, jossa voi vapaasti päättää minne menee mutta jossa voi silti olla alueita, joille ei pääse ilman että saa jotain ensin jostain muualta. Se rytmitys on se mistä siinä tykkään, eli että pelin kokoa rajataan, "putkitetaan", jolloin ei tule sitä mainitsemaani ähkyä kun on "miljoona" paikkaa mitä voi lähteä tutkimaan.

Kuten jo sanoin, ja moni muukin sanonut että mielipideasioita, niin kyse on pitkälti tosiaan omasta preferenssistäni. En sinänsä halua kädestä pitelyä mutta se reitti, sanottakoon sitä nyt yhä vaikka putkeksi, saa olla olemassa.

Joskus taisin aiemminkin sanoa että BotW vertautuu minulle Minecraftiin. Niissä molemmissa vaaditaan pelaajalta tiettyä omaa aloitetta sen seikkailun keksimiseksi ja minä en jaksa sellaista. Legoilla leikin paljon kyllä lapsena mutta pelini haluan sellaisina, että niissä on tietty punainen lanka, jota seurata ja kulkea.

Toki pelaan myös open worldeja, joissa voi mennä miten haluaa, kuten Ubin pelit ja GTA:t, mutta niissä se punainen lanka on tarinatehtävät, joille kulkiessa saattaa käydä tekemässä pari sivutehtävää. Zeldassa oli aika vähän mitään ohjausta ja se oli ja on asia, jota en peleiltä kaipaa. Se sellainen hiekkalaatikkomaisuus.

Kiipeily oli minulle vain juttu, joka on jo niin monesta pelistä tuttua ja niissä kaikissa yleensä hyvin suoraviivaista ja helppoa. Sitten kun siihen on tottunut niin tarkotuksella hankalaksi tehtyä kiipeily ei enää tee muuta kuin turhauttaa. Eikä kiertäminen ole vaihtoehto kun siinä menee kauemmin ja jos kuitenkin pointti on että haluaa huipulle syystä tai toisesta, niin toivoisi että sinne pääsisi ilman että tarvitsee tuskailla jonkin random sateen kanssa. Pelkkä staminamittari olisi riittänyt ja olisin ollut fine sen kanssa. Sellainen on Soulseissa (ei kiipeilyssä mutta muuten) sekä "BotW"-klooni Immortalsissa ja ei se staminalla kikkailu ole ongelma ollut. Vain se sade.

Muutenkaan ei jotenkin iske nuo kikkailut eri järjestelmillä kuten ukkosella. Joo, on siistiä kun heittää sen miekan sinne ja siihen iskee salama mutta en sen yhden testin jälkeen sitäkään tehnyt ikinä. Tuntuu omalla kohdalla yhtä turhilta kikkailuilta kuin RDR2:n hevosen kutistuvat pallit. Tiedän että ovat ihan eri maailmasta kun Zeldat systeemeillä voi leikkiä mutta sanon nyt siis että tuo tuntuu minusta yhtä turhalta.

Aseiden hajoaminenkaan ei haitannut Witcher 3:ssa niin paljon koska ne kestivät juuri sopivasti. BotW:ssa on ihan naurettavan heikkoja ne aseet. Se siinä kyrsi eikä pelkästään se idea niiden hajoamista. Ja se idea niiden vaihtelusta on myös ihan ok. Monessa räiskintäpelissäkin on pakko vaihtaa aseita sen mukaan missä on aseita enkä valita siitä mutta se ongelma on siinä, että kuinka usein sitä joutuu tekemään. BotW:ssa monet aseet tuntuivat hajoavan ihan liian nopeasti.

Annan vielä yhden esimerkin omasta preferenssistäni: Ubin peleissä kerätään kasvit painamalla nappia pohjassa, jolloin se teleporttaa inventaarioon. Toisessa ääripäässä on sitten vaikka RDR2, jossa on pitkät animaatiot vastaaville. BotW on lähempänä RDR2:sta kaiken tekemisen työläyden suhteen.

Ja se kokkaus? Miksikö sen mainitsin? Siihenkin menee hitosti aikaa. Ei minulla ole aikaa pelatessa kokkailla ruokia niin kuin olisi perheen kanssa eväsreissulle menossa vaan haluaisin että kun laitan pelin päälle niin pääsen heti asiaan. Kaipaan peleiltä sellaista tiettyä sulavuutta mitä oikeassa elämässä ei ole. Kotona ja töissä joutuu ihan tarpeeksi valmistelemaan asioita ennen kuin niitä pääsee tekemään, joten ottaa päähän jos sitä joutuu tekemään peleissäkin.

Eikä kokkausta ole pakko tehdä mutta koska siitä on niin paljon hyötyä, niin sitä silti tekee ja siihen menee aikaa. Samoin ärsyttää se vaatteiden vaihtelua kylmiin säihin jne. Syynä samat kuin aiemmin: kaipaan "streamlainattua" pelaamista enkä sellaista puuhastelua ja valmistelua.

Ymmärrän yhä miksi tuollaisesta pidetään mutta ei ole yhtään meikäläisen pala kakkua.

Ja jos tästä saa kuvan että haluan pelini niin että ne pelaavat itse itsensä niin ihan päinvastoin. Soulsit, Sekirot ja Kenat (master spiritillä) on se elämän suola täällä. Haastetta saa ja pitää olla kunhan kaikki ylimääräinen säätö on poissa tai mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa.
Olet hyvinkin asian ytimessä hyvä peliveli. Juuri noita asioita availit tuosta kiipeämisen ja muun työläyden turhauttavuudesta, jotka ovat minuakin harmittaneet BotW:issa. Harmi sinänsä, että häiritsevät niinkin paljon itseäni, kun pelissä olisi sentään joitakin varsin hyviäkin elementtejä. Mutta nuo ärsyttävät ja työläät asiat tekevät sen, etten millään koukutu peliin, eikä sitä siis ole koskaan huvittanut kauaa pelata kerrallaan. Peli josta tavallaan haluaisin pitää, mutta ei vain pysty innostumaan millään.
 
Annan vielä yhden esimerkin omasta preferenssistäni: Ubin peleissä kerätään kasvit painamalla nappia pohjassa, jolloin se teleporttaa inventaarioon. Toisessa ääripäässä on sitten vaikka RDR2, jossa on pitkät animaatiot vastaaville. BotW on lähempänä RDR2:sta kaiken tekemisen työläyden suhteen.

Toisin kuin ubipeleissä, BotW:ssa painetaan nappia kerran, ja se omena yms. kilahtaa inventaarioon. Sieltä sen voi kerta klikkauksella syödä, tai vaihtoehtoisesti sen voi kokata (nappia pohjassa pitämällä), jolloin se on about yhtä työläs kuin ubipelissä, mutta sisältää valintamahdollisuuden ja on täten nyanssisempi kuin pelkkä suoraviivainen pakotettu yhden mallin toiminta. Itselleni tämä BotW kaava on huomattavasti mielekkäämpi, mutta ymmärrän kyllä että toisia ne valinnat ja mahdollisuudet voi ahdistaa.

Kirjoittamasi perusteella kuulostaa tosiaan siltä, että tämä ei vaan ole sun peli, mikä on tietysti harmi, mutta eipä ne kaikki aina osu omaan makuun. Mulle taas tässä on sitä aitoa seikkailun makua ja löytämisen iloa, mikä monista peleistä puuttuu, ja kaikki pikku säätäminen kokkailuineen lisää vain immersiota.

Mutta onni on että maailmasta ei pelit lopu ja kaikille löytyy kyllä jotakin!
 
Kappas, nyt tajusin kunnolla miksi pidin ykkösestä niin paljon ja miksi kakkonen petti odotukset. Ehkä se ei liittynytkään lopulta niin paljon sen tarinan jatkumattomuuteen kuin siihen että se "Zelda-kaava" tai elementit hylättiin. Jännä tajuta näin vuosien päästä että Darksiderskin oli minulle niitä "Zeldoja", jotka on parempia kuin nyt tämä BotW :)

Hyvä ehdotus siis ehdottomasti mutta on tosiaan jo pelattu ja tykkäiltykin kovasti. Kakkonen oli ihan jees mutta jotain puuttui ja tosiaan se taisi olla tuo ykkösen meininki. En sitä tajunnut silloin.

Tämän ehdotuksen kautta siis voin palata siihen mitä jo kirjoitin aiemmin: moni muu peli tekee ne minun makuuni sopivat "zeldat" paremmin kuin BotW. Sehän on toisaalta oikein hienoa että en ole pelkän Zelda-pelisarjan varassa mutta kyllä se vähän haikealta tuntuu kun ne omat suosikkiasiat on pelisarjasta riisuttu.

En pidä noita kiipeilyjä sun muita yhtään samana "metroidvaniamaisuuksina" kuin mitä niissä tykkäämissäni Zeldoissa. Niissä on pakko löytyy tietty esine että avautuu uusia paikkoja mutta kuten on kirjoitettu, ei BotW:ssa ole mikään pakko tehdä oikeastaan mitään. Ja se on ilmeisesti joillekin autuus kun taas minulle päinvastaista. Toisaalta pidän muutenkin enemmän peleistä, joissa on jonkinlainen "putki", jossa mennä. Jopa open worldeissa voi olla sellainen jos peli on oikein suunniteltu. Tosin tässä mennään jo kysymykseen että mitä pelin pitää olla että se voi olla open world? Minulle se tarkoittaa isoa karttaa, jossa voi vapaasti päättää minne menee mutta jossa voi silti olla alueita, joille ei pääse ilman että saa jotain ensin jostain muualta. Se rytmitys on se mistä siinä tykkään, eli että pelin kokoa rajataan, "putkitetaan", jolloin ei tule sitä mainitsemaani ähkyä kun on "miljoona" paikkaa mitä voi lähteä tutkimaan.

Kuten jo sanoin, ja moni muukin sanonut että mielipideasioita, niin kyse on pitkälti tosiaan omasta preferenssistäni. En sinänsä halua kädestä pitelyä mutta se reitti, sanottakoon sitä nyt yhä vaikka putkeksi, saa olla olemassa.

Joskus taisin aiemminkin sanoa että BotW vertautuu minulle Minecraftiin. Niissä molemmissa vaaditaan pelaajalta tiettyä omaa aloitetta sen seikkailun keksimiseksi ja minä en jaksa sellaista. Legoilla leikin paljon kyllä lapsena mutta pelini haluan sellaisina, että niissä on tietty punainen lanka, jota seurata ja kulkea.

Toki pelaan myös open worldeja, joissa voi mennä miten haluaa, kuten Ubin pelit ja GTA:t, mutta niissä se punainen lanka on tarinatehtävät, joille kulkiessa saattaa käydä tekemässä pari sivutehtävää. Zeldassa oli aika vähän mitään ohjausta ja se oli ja on asia, jota en peleiltä kaipaa. Se sellainen hiekkalaatikkomaisuus.

Kiipeily oli minulle vain juttu, joka on jo niin monesta pelistä tuttua ja niissä kaikissa yleensä hyvin suoraviivaista ja helppoa. Sitten kun siihen on tottunut niin tarkotuksella hankalaksi tehtyä kiipeily ei enää tee muuta kuin turhauttaa. Eikä kiertäminen ole vaihtoehto kun siinä menee kauemmin ja jos kuitenkin pointti on että haluaa huipulle syystä tai toisesta, niin toivoisi että sinne pääsisi ilman että tarvitsee tuskailla jonkin random sateen kanssa. Pelkkä staminamittari olisi riittänyt ja olisin ollut fine sen kanssa. Sellainen on Soulseissa (ei kiipeilyssä mutta muuten) sekä "BotW"-klooni Immortalsissa ja ei se staminalla kikkailu ole ongelma ollut. Vain se sade.

Muutenkaan ei jotenkin iske nuo kikkailut eri järjestelmillä kuten ukkosella. Joo, on siistiä kun heittää sen miekan sinne ja siihen iskee salama mutta en sen yhden testin jälkeen sitäkään tehnyt ikinä. Tuntuu omalla kohdalla yhtä turhilta kikkailuilta kuin RDR2:n hevosen kutistuvat pallit. Tiedän että ovat ihan eri maailmasta kun Zeldat systeemeillä voi leikkiä mutta sanon nyt siis että tuo tuntuu minusta yhtä turhalta.

Aseiden hajoaminenkaan ei haitannut Witcher 3:ssa niin paljon koska ne kestivät juuri sopivasti. BotW:ssa on ihan naurettavan heikkoja ne aseet. Se siinä kyrsi eikä pelkästään se idea niiden hajoamista. Ja se idea niiden vaihtelusta on myös ihan ok. Monessa räiskintäpelissäkin on pakko vaihtaa aseita sen mukaan missä on aseita enkä valita siitä mutta se ongelma on siinä, että kuinka usein sitä joutuu tekemään. BotW:ssa monet aseet tuntuivat hajoavan ihan liian nopeasti.

Annan vielä yhden esimerkin omasta preferenssistäni: Ubin peleissä kerätään kasvit painamalla nappia pohjassa, jolloin se teleporttaa inventaarioon. Toisessa ääripäässä on sitten vaikka RDR2, jossa on pitkät animaatiot vastaaville. BotW on lähempänä RDR2:sta kaiken tekemisen työläyden suhteen.

Ja se kokkaus? Miksikö sen mainitsin? Siihenkin menee hitosti aikaa. Ei minulla ole aikaa pelatessa kokkailla ruokia niin kuin olisi perheen kanssa eväsreissulle menossa vaan haluaisin että kun laitan pelin päälle niin pääsen heti asiaan. Kaipaan peleiltä sellaista tiettyä sulavuutta mitä oikeassa elämässä ei ole. Kotona ja töissä joutuu ihan tarpeeksi valmistelemaan asioita ennen kuin niitä pääsee tekemään, joten ottaa päähän jos sitä joutuu tekemään peleissäkin.

Eikä kokkausta ole pakko tehdä mutta koska siitä on niin paljon hyötyä, niin sitä silti tekee ja siihen menee aikaa. Samoin ärsyttää se vaatteiden vaihtelua kylmiin säihin jne. Syynä samat kuin aiemmin: kaipaan "streamlainattua" pelaamista enkä sellaista puuhastelua ja valmistelua.

Ymmärrän yhä miksi tuollaisesta pidetään mutta ei ole yhtään meikäläisen pala kakkua.

Ja jos tästä saa kuvan että haluan pelini niin että ne pelaavat itse itsensä niin ihan päinvastoin. Soulsit, Sekirot ja Kenat (master spiritillä) on se elämän suola täällä. Haastetta saa ja pitää olla kunhan kaikki ylimääräinen säätö on poissa tai mahdollisimman yksinkertaista ja helppoa.
Onneksi on olemassa monenlaisia pelejä, niin että jokaiselle löytyy jotain. Melkein kaikki tässä viestissä kertomasi negatiiviset BotW ominaisuudet on juuri niitä, joiden vuoksi minä rakastan kyseistä peliä ja jotka teki tästä niin omalaatuisen ja koukuttavan. BotW:ia pelatessa ei edes aina tuntunut että pelaisi, vaan seikkaili upeassa maailmassa, jossa löytyi aina kaikkea hauskaa ja uutta joka pelikerralla. Ja toki se pelillinen puolikin löytyi main ja side questeja suorittaessa, mutta peli oli vaan niin paljon enemmän kuin se pelkkä ennalta määrätyn juonen suorittaminen.

Toivoisin kovasti, että BotW kaltaisia pelejä tulisi useamminkin vastaan. Hyvin harvassa ovat vastaavanlaiset kokemukset valitettavasti. Ehkä juuri siksi oodotan BotW2:sta niin malttamattomana (ja toivon, ettei se hurjasti muutu perinteisen Zeldan suuntaan vaan pysyy BotW kaltaisena)
 
Toisin kuin ubipeleissä, BotW:ssa painetaan nappia kerran, ja se omena yms. kilahtaa inventaarioon. Sieltä sen voi kerta klikkauksella syödä, tai vaihtoehtoisesti sen voi kokata (nappia pohjassa pitämällä), jolloin se on about yhtä työläs kuin ubipelissä, mutta sisältää valintamahdollisuuden ja on täten nyanssisempi kuin pelkkä suoraviivainen pakotettu yhden mallin toiminta. Itselleni tämä BotW kaava on huomattavasti mielekkäämpi, mutta ymmärrän kyllä että toisia ne valinnat ja mahdollisuudet voi ahdistaa.
Ehkä tarkoitin enemmän sitä puiden hakkaamista vs. risujen kerääminen Ubi-peleissä. Toisaalta nuo omenat pitää poimia yksitellen, mikä en sekin työläämpää kuin joidenkin pelien "bundle"-kerääminen.

Enkä minä valintoja vastaan ole mutta kyse on siitä että missä se valinta on. Esimerkiksi Dishonoredien valinnanvapaus on loistavaa kun voi valita miten etenee ja mistä. Samoin Soulseissa voi tehdä hyvin erilaisia pelityylejä tukevia hahmoja. Mutta en pidä turhasta säädöstä jos se on tuollaisessa ns. sivutoimisessa toiminnassa kuten kaman keräys tms.

Kirjoittamasi perusteella kuulostaa tosiaan siltä, että tämä ei vaan ole sun peli, mikä on tietysti harmi, mutta eipä ne kaikki aina osu omaan makuun. Mulle taas tässä on sitä aitoa seikkailun makua ja löytämisen iloa, mikä monista peleistä puuttuu, ja kaikki pikku säätäminen kokkailuineen lisää vain immersiota.
No eipä kyllä. Viihdyin toki pelin parissa mutta jotenkin oli aina vaikea jatkaa peliä. Olin myös jollain tapaa tyytyväinen kun sain kaiken pelistä tehtyä. Siis lähinnä tarinalliset tehtävät ja löydettyä pääpaikat. Korokit jäi etsimättä vaikka toki poimin ne mitä vastaan tuli.

Minulle immersio ei ole sitä että joudun tekemään asioita yhtä työläästi (tai jopa työläämmin) kuin oikeassa elämässä.

Mutta onni on että maailmasta ei pelit lopu ja kaikille löytyy kyllä jotakin!
No näimpä juuri. Minulle löytyy muualta sitä Zelda-kaavaa, josta pidän ja muille sitten on se BotW ja luultavasti myös sen jatko. Mutta en panisi pahakseni jos se jatko-osa menisi edes hieman takaisin vanhaan suuntaan esim. lisäämällä luolastoja. Ei kai se kuitenkaan riko tuota uutta kaavaa liikaa, joten olisiko se jonkinlainen win-win?

Onneksi on olemassa monenlaisia pelejä, niin että jokaiselle löytyy jotain. Melkein kaikki tässä viestissä kertomasi negatiiviset BotW ominaisuudet on juuri niitä, joiden vuoksi minä rakastan kyseistä peliä ja jotka teki tästä niin omalaatuisen ja koukuttavan. BotW:ia pelatessa ei edes aina tuntunut että pelaisi, vaan seikkaili upeassa maailmassa, jossa löytyi aina kaikkea hauskaa ja uutta joka pelikerralla.
Minä nimittäisi tuota seikkailua harhailuksi tai haahuiluksi, jonka palkintona on ne "vesiputouksen taakse piilotetut jäänuolet" ja nimenomaan kaipasin enemmän sellaista päämäärällistä tekemistä.

Ja toki se pelillinen puolikin löytyi main ja side questeja suorittaessa, mutta peli oli vaan niin paljon enemmän kuin se pelkkä ennalta määrätyn juonen suorittaminen.
Tähän sanoisin taas että fiilispelailulla varmasti peli antaa niin paljon enemmän. Kyllähän jotkut "elää" jopa GTA Onlinen maailmassa, jota minä vielä vähemmän ymmärrän kuin BotW:n maailmassa hengailua.

Toivoisin kovasti, että BotW kaltaisia pelejä tulisi useamminkin vastaan. Hyvin harvassa ovat vastaavanlaiset kokemukset valitettavasti. Ehkä juuri siksi oodotan BotW2:sta niin malttamattomana (ja toivon, ettei se hurjasti muutu perinteisen Zeldan suuntaan vaan pysyy BotW kaltaisena)
No joo, ehkä tuollaisia ei liikaa ole ja näitä minun "preffaamiani" taas on enemmän. Lähin "vastaava" minkä saan mieleen on Minecraft. Ihan sen vuoksi että sielläkin voi elää ja hengailla, tehdä omat seikkailunsa.
 
Muutama vuosi sitten kokeilin tätä mut jotenkin oli mega tylsän oloinen. Muutamaan shrineen tai mitä lie olikaan taisin päästä.

Myin sen sitten pois.

Niin usein tätä kyllä kehutaan et tekis mieli antaa uusi mahdollisuus joskus mut sit kyllä ärsyttää jos sama lopputulos :D
 
Hei, ootteko muuten kuulleet, että tämä on aika hyvä peli? Ai ette vai? No hyvä että nostin topikkia ja kerroin teille tämän uutisen vuonna 2022!

Eikun siis pakko tulla kertomaan, että jatko-osan viivästyttyä ajattelin aloittaa tätä vähän alusta. Jopa vähän sellaisella "objektiivisuutta hakevalla" asenteella, että joko kaikki nämä välissä kuluneet vuodet, pelien parantuneet grafiikat, muut koetut arvostelumenestykset (God of War, Mario Odyssey, Last of Us II,...) olisivat purreet tämän vaikuttavuutta. Varauduin siihen, että eihän tämä nyt enää ällistytä.

Päinvastoin. Nyt kun tietää mitä on pelissä tulossa, on pelannut tässä välissä yhden vanhan kaavaa noudattavan 3D-Zeldan läpi ja toisaalta on tuoreessa muistissa mitä kaikkea AAA-pelit usein pelaajalle tuputtavat, on pelin alkupätkä vieläkin ällisyttävämpi. Ekan parin tunnin aikana tehdään niin monta pelaajaa oikealla tavalla pikkaisen ohjaavaa & pelin henkeä ja suunnittelua hiukan raottavaa asiaa oikein, ettei tule montaa vastaavaa tapausta mieleen oman +30v pelihistorian aikana. Ehkä lähimpänä Super Mario 64, joka omalta osaltaan otti historian vakuuttavan painolastin ja totesi, että parempi unohtaa vanhat kaavat ja totutella uuteen tapaan pelata pelisarjaa? Ja samalla hellästi ohjasi pelaajan ällistelemään kaikkea. Tai tokana esimerkkinä Dark Souls (alkuperäisen Demon's Soulsin alkua en ole kokenut), joka määrittelee hetkessä hyvin paljon sitä, mitä tulevan pitää.
Merkkipaalut ovat merkkipaaluja. Sopivasti romantisoiden voisi sanoa, että ne eivät avaa meille alkuun vain pelin tunnelmaa tai kontrolleja, vaan raottavat kokonaista pelifilosofiaa.

Ja fiilistelyni jälkeen on hauska huomata, että tätä edeltävä viesti sisälsi kommentin jossa peli on ollut alusta asti tylsä ja jäänyt kesken. Enkä mä yritä siihen väittää vastaan, totean vaan että kovin eri tavoin voi asiat kokea. Ja hyvä niin :D

Ps. Ei hätää, en aio pitää mitään jatkuvaa päivystystä tästä kakkosrundista enkä nostele topikkia aivan jatkuvasti.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Okei, yksi huomio vielä ja sitten annan topikin valua: Hajoavat aseet & oman ajatusmallin muutos. Olin näiden kanssa sormi suussa aikoinaan pelin alkuvaiheessa, koska en lähtökohtaisesti pidä tällaisesta pelimekanismista enkä ole tottunut siihen. Silloin oli alkuvaiheessa kauhee pähkäily, että mitä asetta käyttää ja mihin ja harmittaako jos jokin hajoaa.

Plus 100 pelituntia myöhemmin tämä ajatusmalli on vaihtunut ihan täysin ja jopa vähän naurattaa tämä alku. Mähän joudun jatkuvasti nakkelemaan huonoimpia aseita pois uusien ja parempien tieltä, kun on jo maksimimäärä aseita hallussa. Pelin "sinua vastaan hyökkäävällä vihollisella on ase -> jos omasi hajoaa niin saat siitä joka tapauksessa uuden"-logiikka on luonut sen ajatusmallin, että nyt ei näitä asioita stressata ja vaihtelevuus aseissa on mahdollisuus, ei uhka.
 
Okei, yksi huomio vielä ja sitten annan topikin valua: Hajoavat aseet & oman ajatusmallin muutos. Olin näiden kanssa sormi suussa aikoinaan pelin alkuvaiheessa, koska en lähtökohtaisesti pidä tällaisesta pelimekanismista enkä ole tottunut siihen. Silloin oli alkuvaiheessa kauhee pähkäily, että mitä asetta käyttää ja mihin ja harmittaako jos jokin hajoaa.

Plus 100 pelituntia myöhemmin tämä ajatusmalli on vaihtunut ihan täysin ja jopa vähän naurattaa tämä alku. Mähän joudun jatkuvasti nakkelemaan huonoimpia aseita pois uusien ja parempien tieltä, kun on jo maksimimäärä aseita hallussa. Pelin "sinua vastaan hyökkäävällä vihollisella on ase -> jos omasi hajoaa niin saat siitä joka tapauksessa uuden"-logiikka on luonut sen ajatusmallin, että nyt ei näitä asioita stressata ja vaihtelevuus aseissa on mahdollisuus, ei uhka.
Hyvä, jos sinä olet tuohon aseiden hajoamismekaniikkaan sitten tottunut tai jopa tykästynyt. Minulle se ei kuitenkaan valitettavasti ole kymmenienkään pelituntien aikana muuttunut siitä raivostuttavan ärsyttävästä pelimekaniikasta, jota se minulle edustaa. Aivan ylivoimaisesti isoin asia, joka pilaa kyseistä peliä minulle raskaalla kädellä. Toki pelissä on itselleni muitakin merkittäviä puutteita, joista en ala nyt enää uudelleen jauhaa, kun olen niistä täällä jo aikoinaan vuodattanut. Olisi toki ihan hienoja vahvuuksia pelissä itsellenikin, mutta kun nämä heikkoudet ovat aika valtavan pahoja ja vievät minulta valitettavasti peli-ilon ja tekevät pelin pelaamista väkinäistä puurtamista. Se on myös suuri syy siihen miksi olen suhtautunut tähän peliin jopa varsin suurella katkeruudella. Kun haluaisi kovasti pitää, mutta kun ei vain millään voi.

Onhan se kuitenkin hyvä juttu, että peli on antanut sinulle ja lukuisille muillekin pelaajille upeita elämyksiä. Minä olen saanut ne vastaavan tyyppiset elämykset vaikkapa Elden Ringistä, joten siinä mielessä tässä on turha liiemmin valittaa. Kyllä se silti edelleen kieltämättä harmittaa, että ne tietyt asiat pilaavat BotW:in minulle niin voimakkaasti. No, onneksi tässä maailmassa riittää noita pelejä, joista löytyy paljon itsellenikin mieluisia.
 
Okei, yksi huomio vielä ja sitten annan topikin valua: Hajoavat aseet & oman ajatusmallin muutos. Olin näiden kanssa sormi suussa aikoinaan pelin alkuvaiheessa, koska en lähtökohtaisesti pidä tällaisesta pelimekanismista enkä ole tottunut siihen. Silloin oli alkuvaiheessa kauhee pähkäily, että mitä asetta käyttää ja mihin ja harmittaako jos jokin hajoaa.

Plus 100 pelituntia myöhemmin tämä ajatusmalli on vaihtunut ihan täysin ja jopa vähän naurattaa tämä alku. Mähän joudun jatkuvasti nakkelemaan huonoimpia aseita pois uusien ja parempien tieltä, kun on jo maksimimäärä aseita hallussa. Pelin "sinua vastaan hyökkäävällä vihollisella on ase -> jos omasi hajoaa niin saat siitä joka tapauksessa uuden"-logiikka on luonut sen ajatusmallin, että nyt ei näitä asioita stressata ja vaihtelevuus aseissa on mahdollisuus, ei uhka.
Jep, aivan sama fiilis itelläkin noista. Aluksi tuota mietti, että kuinkahan hyvä idea tuo on ja kuinka työlästä ”etsiä” kokoajan uusia aseita mutta niitä tosiaan tulee ihan kokoajan vastaan ja kokoajan parempia ja parempia mitä pidemmälle peliä pääsee niin ei kyllä todellakaan ollut millään tavalls mikään ongelma. Ja juurikin tuo, että se kannusti kokeilemaan muutakin aseita ilman, että jäi siihen tuttuun ja turvalliseen omaan poteroon. :)
 
Hyvä, jos sinä olet tuohon aseiden hajoamismekaniikkaan sitten tottunut tai jopa tykästynyt. Minulle se ei kuitenkaan valitettavasti ole kymmenienkään pelituntien aikana muuttunut siitä raivostuttavan ärsyttävästä pelimekaniikasta, jota se minulle edustaa. Aivan ylivoimaisesti isoin asia, joka pilaa kyseistä peliä minulle raskaalla kädellä. Toki pelissä on itselleni muitakin merkittäviä puutteita, joista en ala nyt enää uudelleen jauhaa, kun olen niistä täällä jo aikoinaan vuodattanut. Olisi toki ihan hienoja vahvuuksia pelissä itsellenikin, mutta kun nämä heikkoudet ovat aika valtavan pahoja ja vievät minulta valitettavasti peli-ilon ja tekevät pelin pelaamista väkinäistä puurtamista. Se on myös suuri syy siihen miksi olen suhtautunut tähän peliin jopa varsin suurella katkeruudella. Kun haluaisi kovasti pitää, mutta kun ei vain millään voi.

Onhan se kuitenkin hyvä juttu, että peli on antanut sinulle ja lukuisille muillekin pelaajille upeita elämyksiä. Minä olen saanut ne vastaavan tyyppiset elämykset vaikkapa Elden Ringistä, joten siinä mielessä tässä on turha liiemmin valittaa. Kyllä se silti edelleen kieltämättä harmittaa, että ne tietyt asiat pilaavat BotW:in minulle niin voimakkaasti. No, onneksi tässä maailmassa riittää noita pelejä, joista löytyy paljon itsellenikin mieluisia.
Juu, eihän sen että jokin pelimekaniikka kuuluu olennaisesti pelin DNA:han (siis siinä määrin, etten osaisi kuvitella peliä ilman tämän "aseiden kiertokulkua") tarkoita, että kaikkien tarvitsisi siitä silti pitää. Veikkaan suorastaan, että n. 90% pelaajista vastaisi (tai ainakin olisi vastannut ennen BoTW:ia) etteivät pidä hajoavista aseista. Onhan meihin vähän sisäänrakennettuna, että hahmoja ja aseita kehitetään ja statseja hinkataan, tällainen sitoutumattomuus ei oikein asu meissä luonnostaan. Henk. koht. pidin siitä, että tämä peli pakotti haastamaan ajattelua tälläkin saralla, harmi toki ettei mikään pelisuunnitteluun perustuva ratkaisu voi miellyttää 100 prosenttia pelaajista.
Pieni katkeruus naurattaa, vaikka osittain ilmiön tunnistan itsenikin kohdalta :D Kovasti meinaa itsellä sormi nousta pystyyn, jos joku kehuu avoimin mielin pelamaani Last of Usia PS3-aikakauden tai vaikkapa väkisin eteenpäin pusertamaani Horizonia viime sukupolven parhaaksi peliksi, mutta kuten sanoit niin pelattavaa luulis piisaavan vähän kaikille nykyään :)
 
On se kyllä hassua miten tuntuu, että olisi pelannut jotain aivan eri peliä, kun @shamaniac. :) Tuntuu, että ihan jokaisen asian kohdalla koin tuon pelin aivan vastakkaisella tavalla. Esimerkiksi en kokenut BOTW maailmassa yhtään kertaan, että se olisi ollut copy-pastea. Päinvastoin se maailma tuntui siltä, että jokainen pieninkin nurkka olisi käsin luotu ja sillä on tarkoitus tuolla maailmassa. Myöskin se on niin kaukana Immortalsista, kuin olla ja voi omasta mielestä. Immortals selvästi yritti tehdä jotain samanlaista mutta epäonnistui ymmärtämään mikä tuosta BOTW tekee niin hienon kokemuksen (joillekkin ainakin).

Itselle tämä on aivan heittämällä kaikkien aikojen paras peli Ocarina of Timen ohella ja viimeisiä sellaisia pelejä mitä on tullut pelattua mitä ei vain olisi malttanut millään lopettaa. Pariin otteeseen on tullut pelattua tätä joku 200h plus, ensin normi vaikeustasolla ja myöhemmin vaikeimmalla. Eikä mikään peli ennen, eikä tämän jälkeen ole päässyt edes lähelle sitä seikkailun tuntua ja tutkimisen riemua mitä tämä aiheutti. Voi siis vain kuvitella kuinka innolla odotan tämän tulevaa jatko-osaa.
 
Myöskin se on niin kaukana Immortalsista, kuin olla ja voi omasta mielestä. Immortals selvästi yritti tehdä jotain samanlaista mutta epäonnistui ymmärtämään mikä tuosta BOTW tekee niin hienon kokemuksen (joillekkin ainakin).
Mutta entäs jos pelien nimet olisi vaihdettu päittäin, olisitko kuitenkin kokenut asian erilailla ;)

Sori, oli pakko :D
Ihmiset kokee viihteen ja taiteen eri tavoin ja hyvä niin. Pelaajat taitavat vaan olla ainoita (tai ainakin ykkösiä tässä), jotka saavat ihan hirveän pitkiä keskusteluja aikaan siitä, miksi näin on.
 
Ihmiset kokee viihteen ja taiteen eri tavoin ja hyvä niin. Pelaajat taitavat vaan olla ainoita (tai ainakin ykkösiä tässä), jotka saavat ihan hirveän pitkiä keskusteluja aikaan siitä, miksi näin on.
No alunperin se keskustelu alkoi rönsyillä siitä että selittelit ideaa pelimekaniikan taustalla etkä vain "hyväksynyt" sitä että joku ei siitä itse pelimekaniikasta tykkää. Ikään kuin sen idean ymmärtäminen muuttaisi sitä mielipidettä.
 
Kyl mäki oon tän pelin ilmeisesti nähnyt eri tavalla ku täs jotkut, en kyl nähnyt mitään copypasta mestoja missään, mitä tulee immortaliin oli seki ihan mainio peli mut siitä vaan puuttui se jokin taika mitä botw.ssa oli, en tiedä mikä eikä vaan zelda nimi (botw oli mun ihan ensimmäinen zelda peli koskaan, enkä laske tänne nyt nessin zelda kokeiluja joskus). Immortal vaan yritti olla mut ei ihan pystynyt vaikka ihan fiksuja jopa parempiakin asioita siinä oli kuten taistelut esim. Kyl tämäki meitsille on ensivuoden se odotetuin peli.
 
No alunperin se keskustelu alkoi rönsyillä siitä että selittelit ideaa pelimekaniikan taustalla etkä vain "hyväksynyt" sitä että joku ei siitä itse pelimekaniikasta tykkää. Ikään kuin sen idean ymmärtäminen muuttaisi sitä mielipidettä.
No jottei tämä rönsyile sen enempää tässä tai muussa topikissa, niin tarkka lainaus meni ja menee näin:

"Jos pelaaja ei hahmota miksi luontoon, kiertokulkuun ja erilaisiin lähestymistapoihin keskittyvä peli toteutti aseiden hajoamisen miten toteutti, niin sitten ei mikään määrä selittämistä tai keskustelua auta.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö saisi olla sitä mieltä että ihan typerä järjestely oli, olisivat tehneet samalla tavalla kuin vaikkapa siinä Witcherissä."

Boldauksen lisäsin nyt, mutta kyse ei ole/ollut sarkasmista, jos nyt meikäläisen tyyli tykitellä tänne nyt aina voi jättää sävyissä paljon tulkinnanvaraa. Siksi yritän laittaa perään jotain tarkennuksia, mutta joskus nekin menevät varmasti ohi. Pari viestiä ylempää (#594) voi lukea, miten olen hajonneista aseista jutellut ja siitä voi myös tulkita miten vaikea minun on hyväksyä sitä, että joku ei tästä mekanismista pidä.
Jos vielä ollaan varmoja, etten minä vain hyväksy sitä jos joku ei tästä mekanismista pidä, niin sitten en keksi enää mitä sanoa. Mutta eiköhän tässä ollut väärinymmärryksiä/väärää tulkintaa (myös allekirjoittaneelta) ja turha lisätä niiden riskiä sen enempää höpisemällä aiheesta :)
 
No minusta nuo kaksi lausetta olivat erillisiä asioita. Ensimmäisessä selitit ideaa pelimekaniikan takaa, ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä sen suhteen, tykkääkö pelimekaniikasta. Jälkimmäisen lauseen koin sitten lähinnä "vastuuvapauslausekkeena", jolla todetaan että saa silti olla tykkäämättä ("mutta kuiteskaan et ehkä vain tajunnut") :D

Varmasti tulkinnalla on nyt(kin) merkityksensä mutta tosiaan tuossa keskustelun kontekstissa koin että mielipidettäni pelimekaniikasta seliteltäisiin sillä ettei ole hoksannut sitä miksi pelimekaniikka on sellainen kuin on. Siihen päädyin jo siitä syystä että eihän pelimekaniikkaa kritisoineet olleet missään vaiheessa väittäneet etteivät ymmärrä mikä sen idea on mutta silti sitä piti selitellä. Siitä ajattelin, että ilmeisesti se selittely on jonkinlainen perustelu/argumentti sille, miksi mekaniikasta ei pidetä: "et ymmärtänyt".

Mutta niin, ehkä tulkitsin väärin mitä yritit sanoa.
 
Ylös Bottom