Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja JTahti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
  • Tunnisteet Tunnisteet
    switch
Mulla oli samaan paikkaan pääsyssä ongelmaa myös, en tiiä mikä on oikea tapa, mutta liimasin lopulta pari puunrunkoa pystysuoraan yhteen ja kiipesin niitä.

Kiva olisi tietää, mikä on ns. oikea reitti.

Muistan joskus lukeneeni jonkin kuvauksen Nintendon peleistä, että ne ovat hyviä sen(kin) takia, että päämäärän onnistuu saavuttamaan usein tavalla, jonka kuvittelee olevan ”väärin” tai vapaasti sovellettu. Pätee tähän peliin kuin miekka käteen.

Joo mä oon kans ymmärtänyt että on montaa tapaa/reittiä eikä vain se yksi oikea. Välillä menny mestoihin ihme McGyver virityksillä että tuskin on virallinen reitti ollut, tai ainaki nii surkuhupaisaa et tuskin on ajateltu et joo "näin se pitää mennä".

Tässä(kin) pelissä (en nyt viiti alkaa vertailee) on niin helppoa eksyä polulta, täs jo tunnin jos toisenki yrittänyt mennä päätehtävää mut vastaan vaa tulee kaikkea ja löysinki itseni nyt vaeltamassa kun löysin.

Kaivon, en sen enempää sitä ihmetellyt ku huviksee hyppäsin siihen ja sit liitelinki ties kuinka alas ja nyt oon jossain pimees luolas missä pitää tehää notskia ja soihtuja et näkee ja ihmetellä että mitä tästä mahtaakin löytyä.

Mut ehkä mä vielä parin päivän päästä pääsen sinne minne olinkaa menossa.
 
Mulla oli samaan paikkaan pääsyssä ongelmaa myös, en tiiä mikä on oikea tapa, mutta liimasin lopulta pari puunrunkoa pystysuoraan yhteen ja kiipesin niitä.

Samalla tavalla menin ja jäin myös miettimään et olikohan tämä lopulta se ensijainen tapa :D varsinkin kun sähläsin sen verran puitten kans ettei ollut ihan yhden minuutin homma saada niitä pysymään pystyssä
 
Puhutaan varmaan samasta kohasta jossa heti eka ajatus oli että tonne pääsee vasta joskus myöhemmin kunnes siitä 3sek päästä ajatus eiku hetkonen :D
 
Mulla oli samaan paikkaan pääsyssä ongelmaa myös, en tiiä mikä on oikea tapa, mutta liimasin lopulta pari puunrunkoa pystysuoraan yhteen ja kiipesin niitä.

Kiva olisi tietää, mikä on ns. oikea reitti.

Muistan joskus lukeneeni jonkin kuvauksen Nintendon peleistä, että ne ovat hyviä sen(kin) takia, että päämäärän onnistuu saavuttamaan usein tavalla, jonka kuvittelee olevan ”väärin” tai vapaasti sovellettu. Pätee tähän peliin kuin miekka käteen.

Ite tein kirjaimellisesti samal taval, että kaks puuta pinosin siihen jäävuoren lohkoon ja kiipesin sitä pitkin, ei kyllä vaikuta viralliselta reitiltä mut menihän se noinkin.

Täs ainakin muutama muukin tehnyt noin nii oisko sittenki ns "virallinen tapa".
 
Ite tein kirjaimellisesti samal taval, että kaks puuta pinosin siihen jäävuoren lohkoon ja kiipesin sitä pitkin, ei kyllä vaikuta viralliselta reitiltä mut menihän se noinkin.

Täs ainakin muutama muukin tehnyt noin nii oisko sittenki ns "virallinen tapa".
Täytyy kai olla, kun ei niin sanotusti muita ”välineitä” ollut tuossa tilanteessa oikein tarjolla. Itsehän väsäsin sellaista mittarimatoa, että sellaista ei olla kuunaan nähty. Upeasti peli on saanut jo tutorial-saarella aikaan hienoja oivaltamisen elämyksiä, vaikka toistaiseksi erilaisia tapoja toteuttaa itseään on ollut rajallisesti (tai en vaan ole keksinyt useampaa tapaa). Olin hieman kyllä ylpeä yhdessä kohtaa, miten keksin
kulkea raiteilla puulevylle skeitaten.


BOTW tuli pelattua silloin aikoinaan julkaisussa, enkä sittemmin koskenut peliin. Avoimen maailman Zelda iski erittäin kovaa ja samalle tasolle peleistä ikinä on päässyt vain Elden Ring. Olin erittäin skeptinen, mutta mukava huomata että sama & uusi taika puree edelleen lujaa jatko-osassa.
 
Viimeksi muokattu:
Mukava pikkuylläri, että mun pyydystämät ja yks harvinaisempi valkoinen hevonen Breath of the wildista on siirtynyt myös tears of the kindgomiin o_O Et ei tartte ainakaa heti alkaa kesyttää ja etsii jotain parempaa. Vaatii varmaa BoTW saven veikkaisin.
Kai se on tältäkin päivältä lopetettava, tän päivän "pieni" kaivoreissu.

Ei ollutkaa sit mikään pikkuluola, vaan sieltä paljastui kokonainen maanalainen maailma ja se vaa jatkui ja jatkui et jos en olisi itseni sieltä pois pakottanut ois varmaa päivä mennyt. Palasin sit takas maanpäälle jatkaa.

Parhaiten miten voisin tätä peliä kehua on, että tää saa tuntemaan pieneksi lapseksi hiekkalaatikolla ja on parhaat mahdolliset lelut mitä lapsi voi vaan kuvitella eikä malta keskeyttää kun äiti huutaa syömään ikkunasta.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla oli samaan paikkaan pääsyssä ongelmaa myös, en tiiä mikä on oikea tapa, mutta liimasin lopulta pari puunrunkoa pystysuoraan yhteen ja kiipesin niitä.

Kiva olisi tietää, mikä on ns. oikea reitti.
Tämä oli se piste missä tajusin, että kaikki vanha pitää unohtaa ja katsoa uusin silmin maailmaa. EI OLE OIKEAA REITTIÄ.
Peli toki ohjaa johonkin suuntaan aivan upeasti, mutta ei liikaa.
Puolisoni, joka ei pelannut läpi montaa Zeldaa, ehdottaa moneen asiaan minulle toimivia ratkaisuja tässä pelissä, koska hän ajattelee asioita ns. ilman paineita.
 
Olipa muuten iloinen yllätys kun heppatallissa odotti jo valmiina heppa, poni ja hepokatti, eli BOTW hevoset. En olisi uskonut, että ne siirtyy tähän noin vain :cool:

Tosin hevosen ohjattavuus oli ihan onneton ja hevonen juos päin seiniä, eli lienee koulutettava uudelleen kuitenkin

Nyt on kymmenen shrineä menty ja pari mastoa koluttu. Spottaillaan näitä nyt ekat 50h ja katsotaan mitä muuta peli tarjoaa :D
 
Joo tuo on kyllä ehdottomasti pelin parhautta, että luovimallakin voi ratkaista ongelmat
mulla ei riittänyt puupätkät tuohon ratkaisuun. "Oikea reitti" oli kiertää se toinen shrine eka ja sieltä alareunan kautta, jolloin sinne meni tunneli ja ei tarvinnut tapella jään kanssa
Itte asiassa menin sitä ”oikeaa reittiä”, mutta viimeisiin metreihin en siltikään keksinyt muuta tapaa kuin kikkailla puiden kanssa. :D Mutta sinänsä aevan sama! Hauskempi oli kikkailla, kuten aika monessa muussakin paikkaa tähän mennessä.
 
Olipa muuten iloinen yllätys kun heppatallissa odotti jo valmiina heppa, poni ja hepokatti, eli BOTW hevoset. En olisi uskonut, että ne siirtyy tähän noin vain :cool:

Tosin hevosen ohjattavuus oli ihan onneton ja hevonen juos päin seiniä, eli lienee koulutettava uudelleen kuitenkin
i
Nyt on kymmenen shrineä menty ja pari mastoa koluttu. Spottaillaan näitä nyt ekat 50h ja katsotaan mitä muuta peli tarjoaa :D

Tota kirjotin just tos viesti tai pari ylempänä, itel oli 3 maksimiin koulutettua heppaa josta yks hieman harvinaisempi valkoinen 5 tähden staminalla.
 
Tämä oli se piste missä tajusin, että kaikki vanha pitää unohtaa ja katsoa uusin silmin maailmaa. EI OLE OIKEAA REITTIÄ.
Peli toki ohjaa johonkin suuntaan aivan upeasti, mutta ei liikaa.
Puolisoni, joka ei pelannut läpi montaa Zeldaa, ehdottaa moneen asiaan minulle toimivia ratkaisuja tässä pelissä, koska hän ajattelee asioita ns. ilman paineita.
Hmm... Pakko vähän avata miksi tuo mainitunlainen BotW:n vapaus ei itselle tunnu mitenkään ihmeelliseltä ja miksi en ymmärrä tätä hehkutusta että "ei ole oikeaa reittiä" olisi jotenkin hyvä asia.

Pelaan ja pidän paljon peleistä, joissa on valinnanvapautta. Saatan pelailla niissä miten huvittaa mutta jos tulee fiilis, että teen jonkin "väärin" eli jotenkin niin että se ei tunnu suunnitellulta tavalta, niin lataan kohdan uusiksi. Kyllä. Jos vaikka pääsen esteen yli rakentamalla fysiikkamoottorin mahdollistamana jonkin läjän laatikoista, niin en hyväksy sitä kikkaa vaan lataan homman uusiksi ja teen sen ns. "oikein". Oli se sitten avaimen etsiminen, koodin löytäminen, oven hakkerointi tms.

Usein teen vieläpä niin, että jos on vaikka joku lukittu ovi, niin etsin kaikki mahdolliset keinot päästä siitä ohi. Luen paperit (ja löydän ehkä koodin), tutkin pöydät ja vihujen taskut (löydän ehkä avaimen), hypin seinillä (ja löydän mahdolliset avoimet ikkunat ja/tai reiät seinissä) jne.

Lopulta kun tuntuu että olen nuohonnut kaikki mahdolliset tavat edetä kyseisen kohdan, valitsen jonkin "oman tapani" niistä tavoista mitä olen löytänyt.

BotW:ssa taas tuntui että mitään suunnitelmallista ja täten "oikeaa" tapaa ei ole, joten en saanut mitään löytämisen/onnistumisen riemua että selätin kyseisen haasteen koska se on yhtä iso "haaste" kuin oikeassa elämässä hypätä ojan yli sen sijaan että kävelee sillalta. Se ei vain tunnu että olisin varsinaisesti tehnyt tai selättänyt mitään kummoista haastetta. Sen vuoksi minua siis ihmetyttää että miksi tuollainen arkinen asia asia on niin ihmeellinen :P

Ei sillä että nuo mainitsemani "löysin oveen avaimen"-tason jutut olisi nekään mitään älyä/ihmeitä vaativia mutta niissä tuntuu että ne on oikeasti esteitä/haasteita eikä vain luonnosta löytyvä liukas vuori ja pari puuta, jotka voi pinota avuksi :P
 
Hmm... Pakko vähän avata miksi tuo mainitunlainen BotW:n vapaus ei itselle tunnu mitenkään ihmeelliseltä ja miksi en ymmärrä tätä hehkutusta että "ei ole oikeaa reittiä" olisi jotenkin hyvä asia.

Pelaan ja pidän paljon peleistä, joissa on valinnanvapautta. Saatan pelailla niissä miten huvittaa mutta jos tulee fiilis, että teen jonkin "väärin" eli jotenkin niin että se ei tunnu suunnitellulta tavalta, niin lataan kohdan uusiksi. Kyllä. Jos vaikka pääsen esteen yli rakentamalla fysiikkamoottorin mahdollistamana jonkin läjän laatikoista, niin en hyväksy sitä kikkaa vaan lataan homman uusiksi ja teen sen ns. "oikein". Oli se sitten avaimen etsiminen, koodin löytäminen, oven hakkerointi tms.

Usein teen vieläpä niin, että jos on vaikka joku lukittu ovi, niin etsin kaikki mahdolliset keinot päästä siitä ohi. Luen paperit (ja löydän ehkä koodin), tutkin pöydät ja vihujen taskut (löydän ehkä avaimen), hypin seinillä (ja löydän mahdolliset avoimet ikkunat ja/tai reiät seinissä) jne.

Lopulta kun tuntuu että olen nuohonnut kaikki mahdolliset tavat edetä kyseisen kohdan, valitsen jonkin "oman tapani" niistä tavoista mitä olen löytänyt.

BotW:ssa taas tuntui että mitään suunnitelmallista ja täten "oikeaa" tapaa ei ole, joten en saanut mitään löytämisen/onnistumisen riemua että selätin kyseisen haasteen koska se on yhtä iso "haaste" kuin oikeassa elämässä hypätä ojan yli sen sijaan että kävelee sillalta. Se ei vain tunnu että olisin varsinaisesti tehnyt tai selättänyt mitään kummoista haastetta. Sen vuoksi minua siis ihmetyttää että miksi tuollainen arkinen asia asia on niin ihmeellinen :p

Ei sillä että nuo mainitsemani "löysin oveen avaimen"-tason jutut olisi nekään mitään älyä/ihmeitä vaativia mutta niissä tuntuu että ne on oikeasti esteitä/haasteita eikä vain luonnosta löytyvä liukas vuori ja pari puuta, jotka voi pinota avuksi :p

Mulla ainakin erona tässä mitä muissa "perinteisissä" peleissä on se, että tässä lyödään pelaajalle eteen hiekkalaatikko, annetaan lelut ja työkalut ja pelaaja sit itse keksii "miten tästä pääsen eteenpäin" kun se perinteinen "ovi on lukossa etsi avain". Juuri se hiekkalaatikko ja lelut ja annetaa pelaajan leikkiä joka tuo juurikin sen löytämisen ja etsimisen ilon.
 
Hiekkalaatikko ja sen suomat lelut ovat tämän pelin suola. Luojan kiitos hommaa ei ole viety yhtään kädestä kiinni pitelemiseksi. Vaikea kuvitellakkaan, että Link alkaisi tässä pitämään jotain Aloynin kaltaisia monologeja. "Hmm, löytyisiköhän tästä huoneesta jotain, millä saisin tuon oven auki." :D
 
Ei sillä että nuo mainitsemani "löysin oveen avaimen"-tason jutut olisi nekään mitään älyä/ihmeitä vaativia mutta niissä tuntuu että ne on oikeasti esteitä/haasteita eikä vain luonnosta löytyvä liukas vuori ja pari puuta, jotka voi pinota avuksi :p
Tears of the Kingdomin puzzlejen typistäminen tähän on kyllä sen tason temppu, että pakko arvostaa moista huumoria!
 
Hiekkalaatikko ja sen suomat lelut ovat tämän pelin suola. Luojan kiitos hommaa ei ole viety yhtään kädestä kiinni pitelemiseksi. Vaikea kuvitellakkaan, että Link alkaisi tässä pitämään jotain Aloynin kaltaisia monologeja. "Hmm, löytyisiköhän tästä huoneesta jotain, millä saisin tuon oven auki." :D

Onneks Link ei osaa puhua, muuten varmaan alkaiski höpöttelee. :p
 
Tässä välillä alkaa väsää mitä ihmeempiä purkkavirityksiä päästääkseen mestoille, täs rakentelin tunnin tai pari ties mitä hävittäjiä ja ilmapalloja ja oli kyl semmosta rakettiviritelmää kun aikoinaan avaruuskilpailu usan ja neuvostoliiton välillä, siitä huolimatta että oli raketit en yltänyt erääseen "pilvisaareen" kunnes muistin että kantsis näitä kykyjä käyttää ja niin helppo ratkasu kun
ascent kyvyllä teleporttas vaan pitkän pylvään.

Mut hei, olipaha mukavat naurut kyl kun oli ties millasta viritelmää kunnes alkoi miettii et pakko sitä nyt oikeesti myös eteenpäin mennä ja tämä ei varmasti ole se virallinen reitti mistä tääl on puhuttu. Kyl varmaa jos olis vielä jotain turboo viritellyt nii ois yltänyt.
 
Mulla ainakin erona tässä mitä muissa "perinteisissä" peleissä on se, että tässä lyödään pelaajalle eteen hiekkalaatikko, annetaan lelut ja työkalut ja pelaaja sit itse keksii "miten tästä pääsen eteenpäin" kun se perinteinen "ovi on lukossa etsi avain". Juuri se hiekkalaatikko ja lelut ja annetaa pelaajan leikkiä joka tuo juurikin sen löytämisen ja etsimisen ilon.
Hmm... Ehkä en osannut ilmaista sanomaani oikein mutta pidän myös siitä että on ne monipuoliset tavat edetä. Esimerkissäni yritin nimenomaan sanoa että siihen oveen on olemassa lukuisia tapoja "selättää" se.

Se ero on ehkä se, että se esimerkkini ovi tuntuu "suunnitellulta" esteeltä, jonkinlaiselta suunnalta, haasteelta, kohteelta, kun taas BotW:ssa on tosiaan vain se maailma, jossa mennä avoimessa maastossa johonkin. Ihan kuten siinä esimerkissäni ojan ylityksessä: voit hypätä yli, rakentaa sillan tai käyttää jonkun matkaan päässä olevaa valmista siltaa. Se ei tunnu samalla tapaa "suunnitelmalliselta" haasteelta ja täten se ei minulle tunnu oikein miltään muulta kuin "taustalta", johon on vain lyöty pari muuta ja vuori.

Vielä yksinkertaisemmin: BotW:n esimerkkihaaste tuntuu tylsältä eikä varsinkaan mitenkään vallankumoukselliselta.

Mutta kuten jo sanoinkin, niin varmasti isoin syy sille etten ymmärrä hienoutta, on se, että en koe iloa mistään omasta testailusta vaan haluan nimenomaan rakennettuja puzzleja, joihin löytää ratkaisu. Jos onnistun ratkomaan ne tavalla, joka tuntuu "väärältä", niin en halua mennä sitä sillä lailla eteenpäin vaan lataan pelin uusiksi. En tiedä mistä tuo johtuu mutta tuosta BotW:n "haasteesta" puuttuu kokonaan se tyydytys kun on keksinyt sen "the" ratkaisun. Se tuntuu samalta kuin oikeassa elämässä on tajunnut hypätä ojan yli sen sijaan että kävelee kauempana olevalle sillalle: ei miltään. Arkiselta.

Tuntuu ettei mitään estettä/haastetta siis edes ole. Jos ymmärrätte mitä yritän sanoa :P

Hiekkalaatikko ja sen suomat lelut ovat tämän pelin suola. Luojan kiitos hommaa ei ole viety yhtään kädestä kiinni pitelemiseksi.
Ymmärrän kyllä tuon hiekkalaatikkohomman jos siitä tykkää mutta tuon "pari puuta ja vuori"-haasteen(?) hehkutusta en niinkään. Tuossa yllä jo yritinkin vähän avata että miksi en hoksaa sen hienoutta kun se on niin arkista "pulmanratkontaa" etten ainakaan itse saa sellaisesta mitään.

Mutta en lähtisi sille linjalle että muut pelit on kädestäpitelyä vaikka niissä selkeämmät ratkaisut asioihin onkin. Joku perinteinen "etsi avain"-haaste voi olla vaikka kuinka monipuolinen jos tekijä hommansa osaa. Varsinkin jos se "etsi avain"-haaste on selvitettävissä lukuisilla muillakin tavoilla, kuten ainakin minun pelaamissani peleissä usein on.

Vaikea kuvitellakkaan, että Link alkaisi tässä pitämään jotain Aloynin kaltaisia monologeja. "Hmm, löytyisiköhän tästä huoneesta jotain, millä saisin tuon oven auki." :D
Jos tämä lähti tuosta minun jutustani liikkeelle niin en kyllä hoksaa miten tuo Aloyn turhan innokas vinkkailu liittyy siihen että onko pelissä mahdollista selvittää asioita yhdellä vai jopa useammalla tavalla. Horizonia en tässä verrokiksi muutenkaan ottaisi, sillä sehän on hyvin suoraviivainen peli kaikkine navigaatioavusteineen kaikkinensa.

Mielessä oli enemmänkin jo aiemmin mainitsemani Dishonored ja Prey. Jopa Cyberpunk 2077:ssa on Dishonoredin tapaisesti lukuisia tapoja selvittää esteitä ja tilanteita aina eri kyvyistä puhumiseen asti.

Yksi esimerkki tulee myös mieleen tuon CP 2077:n kautta: Deus Exät.

Noissa esimerkeissä koen että on vaihtoehtoja ja vapautta, joiden lisäksi ne haasteet tuntuvat haasteilta.

Tears of the Kingdomin puzzlejen typistäminen tähän on kyllä sen tason temppu, että pakko arvostaa moista huumoria!
Laitoitkos nyt olkiukkoa alulle vai miksi oletat että puhun muusta kuin siitä mitä täällä hehkutettiin? Ymmärrykseni mukaan puhe oli jostain parista puusta ja jäävuoresta, joten kommentoin sitä ja ihmettelin sen "puzzlen" hehkutusta.

Varsinkin kun jo BotW oli käsittääkseni täynnä myös fysiikkapohjaista hommailua. Miksi tuo on tässä niin ihmeellinen juttu? Saa avata enemmänkin jos en hoksaa jotain tuossa.

Ja ymmärrän kyllä yhä sen että jos se hiekkalaatikkohommailu innostaa mutta ihanko oikeasti se mainittu pari puuta ja jäävuori on nyt pelipuzzleissa sellainen tapaus että pitää kaikki muu logiikka päivittää? :P
 
Tässä välillä alkaa väsää mitä ihmeempiä purkkavirityksiä päästääkseen mestoille, täs rakentelin tunnin tai pari ties mitä hävittäjiä ja ilmapalloja ja oli kyl semmosta rakettiviritelmää kun aikoinaan avaruuskilpailu usan ja neuvostoliiton välillä, siitä huolimatta että oli raketit en yltänyt erääseen "pilvisaareen" kunnes muistin että kantsis näitä kykyjä käyttää ja niin helppo ratkasu kun
ascent kyvyllä teleporttas vaan pitkän pylvään.

Mut hei, olipaha mukavat naurut kyl kun oli ties millasta viritelmää kunnes alkoi miettii et pakko sitä nyt oikeesti myös eteenpäin mennä ja tämä ei varmasti ole se virallinen reitti mistä tääl on puhuttu. Kyl varmaa jos olis vielä jotain turboo viritellyt nii ois yltänyt.
Kuulostaa kyllä niin tutulta :D Välillä vielä unohtuu noiden uusien juttujen olemassaolo kokonaan ja ihan sormi suussa, että mitenhän tästä pitäis edetä tai sit just rakentelee tollasia purkkaviritelmiä…

Alussa oli myös niin hauska, kun polleana kuvittelin BotWin jäljiltä toki tietäväni miten tässä edetään ja niin vaan kävin tapattamassa itseni pariin kertaan yhteen paikkaan pyrkiessäni ennen kuin totesin, että kaippa se pitää ihan tuota tarinaa hetki seurata ja yrittää sit uusiksi.. Tuli sit tarinaa seuratessa tajuttua etten olisi varmaan edes voinut päästä sinne mihin eka yritin päästä, koska juoni ei sitä vielä olisi sallinut. Että joo, jospa vaan uskois tän olevan uusi peli ja kaikkea et tiedä vaikka samalta vaikuttaakin kuin edeltäjänsä.

Hyvin tähän kyllä saa aina aikaa kulutettua. Yrität olla lähdössä jotain tehtävää suorittamaan ja sit eksyt tunneiksi johonkin matkalle tutkimaan ties ja mitä ja unohdat jo mitä olit alunperin menossa tekemään :)
 
Hmm... Ehkä en osannut ilmaista sanomaani oikein mutta pidän myös siitä että on ne monipuoliset tavat edetä. Esimerkissäni yritin nimenomaan sanoa että siihen oveen on olemassa lukuisia tapoja "selättää" se.

Se ero on ehkä se, että se esimerkkini ovi tuntuu "suunnitellulta" esteeltä, jonkinlaiselta suunnalta, haasteelta, kohteelta, kun taas BotW:ssa on tosiaan vain se maailma, jossa mennä avoimessa maastossa johonkin. Ihan kuten siinä esimerkissäni ojan ylityksessä: voit hypätä yli, rakentaa sillan tai käyttää jonkun matkaan päässä olevaa valmista siltaa. Se ei tunnu samalla tapaa "suunnitelmalliselta" haasteelta ja täten se ei minulle tunnu oikein miltään muulta kuin "taustalta", johon on vain lyöty pari muuta ja vuori.

Vielä yksinkertaisemmin: BotW:n esimerkkihaaste tuntuu tylsältä eikä varsinkaan mitenkään vallankumoukselliselta.

Mutta kuten jo sanoinkin, niin varmasti isoin syy sille etten ymmärrä hienoutta, on se, että en koe iloa mistään omasta testailusta vaan haluan nimenomaan rakennettuja puzzleja, joihin löytää ratkaisu. Jos onnistun ratkomaan ne tavalla, joka tuntuu "väärältä", niin en halua mennä sitä sillä lailla eteenpäin vaan lataan pelin uusiksi. En tiedä mistä tuo johtuu mutta tuosta BotW:n "haasteesta" puuttuu kokonaan se tyydytys kun on keksinyt sen "the" ratkaisun. Se tuntuu samalta kuin oikeassa elämässä on tajunnut hypätä ojan yli sen sijaan että kävelee kauempana olevalle sillalle: ei miltään. Arkiselta.

Tuntuu ettei mitään estettä/haastetta siis edes ole. Jos ymmärrätte mitä yritän sanoa :p


Ymmärrän kyllä tuon hiekkalaatikkohomman jos siitä tykkää mutta tuon "pari puuta ja vuori"-haasteen(?) hehkutusta en niinkään. Tuossa yllä jo yritinkin vähän avata että miksi en hoksaa sen hienoutta kun se on niin arkista "pulmanratkontaa" etten ainakaan itse saa sellaisesta mitään.

Mutta en lähtisi sille linjalle että muut pelit on kädestäpitelyä vaikka niissä selkeämmät ratkaisut asioihin onkin. Joku perinteinen "etsi avain"-haaste voi olla vaikka kuinka monipuolinen jos tekijä hommansa osaa. Varsinkin jos se "etsi avain"-haaste on selvitettävissä lukuisilla muillakin tavoilla, kuten ainakin minun pelaamissani peleissä usein on.


Jos tämä lähti tuosta minun jutustani liikkeelle niin en kyllä hoksaa miten tuo Aloyn turhan innokas vinkkailu liittyy siihen että onko pelissä mahdollista selvittää asioita yhdellä vai jopa useammalla tavalla. Horizonia en tässä verrokiksi muutenkaan ottaisi, sillä sehän on hyvin suoraviivainen peli kaikkine navigaatioavusteineen kaikkinensa.

Mielessä oli enemmänkin jo aiemmin mainitsemani Dishonored ja Prey. Jopa Cyberpunk 2077:ssa on Dishonoredin tapaisesti lukuisia tapoja selvittää esteitä ja tilanteita aina eri kyvyistä puhumiseen asti.

Yksi esimerkki tulee myös mieleen tuon CP 2077:n kautta: Deus Exät.

Noissa esimerkeissä koen että on vaihtoehtoja ja vapautta, joiden lisäksi ne haasteet tuntuvat haasteilta.


Laitoitkos nyt olkiukkoa alulle vai miksi oletat että puhun muusta kuin siitä mitä täällä hehkutettiin? Ymmärrykseni mukaan puhe oli jostain parista puusta ja jäävuoresta, joten kommentoin sitä ja ihmettelin sen "puzzlen" hehkutusta.

Varsinkin kun jo BotW oli käsittääkseni täynnä myös fysiikkapohjaista hommailua. Miksi tuo on tässä niin ihmeellinen juttu? Saa avata enemmänkin jos en hoksaa jotain tuossa.

Ja ymmärrän kyllä yhä sen että jos se hiekkalaatikkohommailu innostaa mutta ihanko oikeasti se mainittu pari puuta ja jäävuori on nyt pelipuzzleissa sellainen tapaus että pitää kaikki muu logiikka päivittää? :p
Ei siinä sen ihmeempää ole, kuin että se on tyydyttävää ja hauskaa. Kannattaa kokeilla saako siitä itse mitään irti vaiko ei. Logiikalla näitä asioita harvemmin kannattaa loputtomiin pyöritellä. Itsekin ennakkoon pidin koko rakentely-aspektia tylsänä ja ajattelin ettei se minua kiinnosta lainkaan koska en peleissä yleensä tykkää rakennella. No nyt se onkin ollut aikas hauskaa, mikä videopelille on toivottava saavutus.

Tuo jääseinä-esimerkki oli siitä mielestäni hauska että

A) Ei ollut ensimmäinen ajatus ollenkaan vaikka voi kuulostaa että onpas obvious.
B) Tämän tiettyä funktiota toimittavan rakennelman saattoi kyllä jokainen toimittaa sitten oman luovuutensa ja logiikkansa mukaisesti, mikä oli oikeasti aika helvetin riemastuttavaa. Vaimo pääsee sitten toki kommentoimaan heti, että mikset tehnyt näin ja noin :)

Nelivuotias jaksaisi aivan pähkinöinä katsella tämän pelaamista, vaikkei videopelit muuten kiinnosta lainkaan. Ihan hyvä plussa pelille, niin siitä saa jopa pientä yhteistäkin tekemistä lasten kanssa välillä.
 
Enpä muista kuolleeni Zelda-peleissä yhdelle ja samalle pahikselle, saati välipomolle, koskaan aiemmin noin monta kertaa kuin äsken tässä pelissä :eek: Meinasi mennä hermot, mutta ei se ollut oikeastaan kuin keskittymisestä kiinni. Ja läpi meni lopulta.

Varsinkin kun jo BotW oli käsittääkseni täynnä myös fysiikkapohjaista hommailua. Miksi tuo on tässä niin ihmeellinen juttu? Saa avata enemmänkin jos en hoksaa jotain tuossa.
Mä en usko, että mikään määrä sanojani tai lauseitani muuttaisi mielipidettäsi tästä asiasta, mutta ehkä joku muu onnistuu!
 
Ylös Bottom