Vastaus: The Order: 1886 [Hype]
Vaihtomielipide jryin viralliseen arvosteluun:
Kuinka lyhyt täysihintainen peli voi olla? Kysymys, johon on saattanut törmätä pelimediassa viime päivinä PlayStation 4:n The Order 1886 -yksinoikeusjulkaisusta puhuttaessa. Keskustelu on ollut osittain aiheellista, sillä The Orderin kampanjan läpäisee muutamalla istumalla, eikä sen kylkeen tarjota muita pelimuotoja. Kohtuullista? Se jää pelaajien päätettäväksi.
Vaihtoehtoiseen Lontooseen sijoittuva tarinavetoinen räiskintä on tunnelmallinen ja uskomattoman kaunis. Hahmo- ja liikeanimaatiot ovat ensiluokkaisia, eikä samanlaista grafiikkaloistoa ole nähty vielä nykykonsoleilla. Uskottava ääninäyttely sekä pelin ympärille luotu steampunk-maailma tukevat onnistuneesti historiallisiin henkilöihin ja legendoihin sidottua tarinaa. Toiminta on viihdyttävää ja se on pääasiassa rytmitetty hyvin. Muutamissa kentissä elokuvamaisuus ottaa jo liian suurta roolia, ja pelaaja jää sivustakatsojan rooliin välivideoiden dominoidessa pelikokemusta.
Peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta rakenteeltaan se on hyvin perinteinen räiskintä. Asevalikoima ei yllätä parista yrityksestä huolimatta, toimintaa väritetään rasittavilla reaktiotesteillä ja muutamat (pelimäiset) ratkaisut rikkovat tunnelmaa. Pelaajan kontrolleja rajataan tietyissä kohdissa, koska tekijätiimi on niin päättänyt. Päähenkilöllä, Sir Galahadilla, ei ole esimerkiksi asetta koko ajan vapaasti käytössä, vaan pyssy ilmestyy ritarin käteen vain silloin kun sitä tarvitaan. Ratkaisua on vaikea ymmärtää, koska se tappaa jännityksen täysin, eikä jätä tilaa yllätyksille.
The Order 1886 kärsii tyypillisestä ensimmäisen pelin -syndroomasta. Peruspaketti on kunnossa, mutta sisältö jättää toivomisen varaa. Tiivis kampanja on viihdyttävä ja sopivan mittainen, joskin yllätyksetön. Jos peli sisältäisi yksinpelikampanjan lisäksi yhteispelimahdollisuuden, olisi sillä roimasti enemmän uudelleenpeluuarvoa. Nyt The Order 1886 jää kertaluontoiseksi kokemukseksi, jonka pariin tuskin palaan.
Vaihtomielipide jryin viralliseen arvosteluun:
Kuinka lyhyt täysihintainen peli voi olla? Kysymys, johon on saattanut törmätä pelimediassa viime päivinä PlayStation 4:n The Order 1886 -yksinoikeusjulkaisusta puhuttaessa. Keskustelu on ollut osittain aiheellista, sillä The Orderin kampanjan läpäisee muutamalla istumalla, eikä sen kylkeen tarjota muita pelimuotoja. Kohtuullista? Se jää pelaajien päätettäväksi.
Vaihtoehtoiseen Lontooseen sijoittuva tarinavetoinen räiskintä on tunnelmallinen ja uskomattoman kaunis. Hahmo- ja liikeanimaatiot ovat ensiluokkaisia, eikä samanlaista grafiikkaloistoa ole nähty vielä nykykonsoleilla. Uskottava ääninäyttely sekä pelin ympärille luotu steampunk-maailma tukevat onnistuneesti historiallisiin henkilöihin ja legendoihin sidottua tarinaa. Toiminta on viihdyttävää ja se on pääasiassa rytmitetty hyvin. Muutamissa kentissä elokuvamaisuus ottaa jo liian suurta roolia, ja pelaaja jää sivustakatsojan rooliin välivideoiden dominoidessa pelikokemusta.
Peli näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, mutta rakenteeltaan se on hyvin perinteinen räiskintä. Asevalikoima ei yllätä parista yrityksestä huolimatta, toimintaa väritetään rasittavilla reaktiotesteillä ja muutamat (pelimäiset) ratkaisut rikkovat tunnelmaa. Pelaajan kontrolleja rajataan tietyissä kohdissa, koska tekijätiimi on niin päättänyt. Päähenkilöllä, Sir Galahadilla, ei ole esimerkiksi asetta koko ajan vapaasti käytössä, vaan pyssy ilmestyy ritarin käteen vain silloin kun sitä tarvitaan. Ratkaisua on vaikea ymmärtää, koska se tappaa jännityksen täysin, eikä jätä tilaa yllätyksille.
The Order 1886 kärsii tyypillisestä ensimmäisen pelin -syndroomasta. Peruspaketti on kunnossa, mutta sisältö jättää toivomisen varaa. Tiivis kampanja on viihdyttävä ja sopivan mittainen, joskin yllätyksetön. Jos peli sisältäisi yksinpelikampanjan lisäksi yhteispelimahdollisuuden, olisi sillä roimasti enemmän uudelleenpeluuarvoa. Nyt The Order 1886 jää kertaluontoiseksi kokemukseksi, jonka pariin tuskin palaan.