Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Tämä meni nyt vihdoin viikonloppuna läpi. Olin toki peliä pelannut heti julkaisun jälkeen, mutta sitten tämä jäi muiden pelien jalkoihin. Nyt mietin että miksi ihmeessä. Heti kun peliä jatkoin, niin se vei uudelleen mukanaan.
The Outer Worlds tekee monta asiaa hyvin - ellei erinomaisesti. Dialogi, tarinankuljetus ja henkilöhahmot loistavat. Taistelu erilaisten aseiden, kumppanikykyjen ja vihollisten ansiosta niin ikään koukuttaa. Planeettojen välinen liikkuminen rajoittaa kenttien kokoa, mutta antaa samalla mahdollisuuksia luoda toisistaan eriäviä maailmoja, ja sen myös The Outer Worlds tekee.
Jos jotain negatiivista, niin osa tehtävistä on suunniteltu vähän hölmösti. Siis esim. niin että käydään hakemassa toiselta planeetalta joku juttu ja viedään se toiselle planeetalle, jonka jälkeen palataan sille ensimmäiselle planeetalle. Tämä ei sinällään haittaisi, mutta pitkähköt lataustauot latistavat tämän tyyppisiä tehtäviä. Todellisuudessa kun homma menee näin: Saavut planeetalle --> astut ulos aluksesta --> lataustauko --> teet tehtävää --> menet takaisin alukselle --> lataustauko --> lennät toiselle planeetalle --> astut ulos aluksesta --> lataustauko -->teet tehtävää --> menet takaisin alukselle --> lataustauko --> lennät takaisin toiselle planeetalle --> astut ulos aluksesta --> lataustauko --> tehtävä tehty. Tämän lisäksi joihinkin taloihin tai kaupunkeihin sisään mentäessä on lataustauko. Onneksi monet tehtävät ovat mielenkiintoisia, joihin on useampia ratkaisutapoja. Hommat voi hoitaa aseet laulaen tai diplomaattisesti keskustellen. Voi valehdella, uhkailla tai suostutella. Voi (ja pitää) myös valita puolensa. Pelissä on siis aika mukavasti uudelleenpeluuarvoa.
Peli parani loppua kohden ja piti todella hyvin otteessaan. Niin pääjuoni kuin kumppanikohtaiset tehtävät tarjosivat mielenkiintoisia kohtaamisia, valintoja ja kaikinpuolin hyvää meininkiä. Toivottavasti pelistä tulee jatko-osa. Obsidianin luomassa universumissa on potentiaalia uusille tarinoille ja seikkailuille.
The Outer Worlds tekee monta asiaa hyvin - ellei erinomaisesti. Dialogi, tarinankuljetus ja henkilöhahmot loistavat. Taistelu erilaisten aseiden, kumppanikykyjen ja vihollisten ansiosta niin ikään koukuttaa. Planeettojen välinen liikkuminen rajoittaa kenttien kokoa, mutta antaa samalla mahdollisuuksia luoda toisistaan eriäviä maailmoja, ja sen myös The Outer Worlds tekee.
Jos jotain negatiivista, niin osa tehtävistä on suunniteltu vähän hölmösti. Siis esim. niin että käydään hakemassa toiselta planeetalta joku juttu ja viedään se toiselle planeetalle, jonka jälkeen palataan sille ensimmäiselle planeetalle. Tämä ei sinällään haittaisi, mutta pitkähköt lataustauot latistavat tämän tyyppisiä tehtäviä. Todellisuudessa kun homma menee näin: Saavut planeetalle --> astut ulos aluksesta --> lataustauko --> teet tehtävää --> menet takaisin alukselle --> lataustauko --> lennät toiselle planeetalle --> astut ulos aluksesta --> lataustauko -->teet tehtävää --> menet takaisin alukselle --> lataustauko --> lennät takaisin toiselle planeetalle --> astut ulos aluksesta --> lataustauko --> tehtävä tehty. Tämän lisäksi joihinkin taloihin tai kaupunkeihin sisään mentäessä on lataustauko. Onneksi monet tehtävät ovat mielenkiintoisia, joihin on useampia ratkaisutapoja. Hommat voi hoitaa aseet laulaen tai diplomaattisesti keskustellen. Voi valehdella, uhkailla tai suostutella. Voi (ja pitää) myös valita puolensa. Pelissä on siis aika mukavasti uudelleenpeluuarvoa.
Peli parani loppua kohden ja piti todella hyvin otteessaan. Niin pääjuoni kuin kumppanikohtaiset tehtävät tarjosivat mielenkiintoisia kohtaamisia, valintoja ja kaikinpuolin hyvää meininkiä. Toivottavasti pelistä tulee jatko-osa. Obsidianin luomassa universumissa on potentiaalia uusille tarinoille ja seikkailuille.
Viimeksi muokattu:
Aseiden ja armorin kuluminen/korjaaminen ehkä vähän turha ominaisuus tässä?
