The Outer Worlds

Ac3way

Well-Known Member
Hyvä kirjoitus.

Olen samaa mieltä noista "survival-systeemeistä", ne on käytännössä aina peleissä huonosti peleihin toteutettu ja vain ärsyttäviä mekaanikoita. Modatussa Skyrimissa ne nippa nappa sopi siihen, kun siinä oli lisäksi kaikenmaailman kylmyydet, kosteudet, unet ja muut perus systeemit luomassa kokonaisuutta sekä laajentamassa gameplayta, eikä pelkästään ollut irrallisia systeemejä/mittareita rajoittamassa pelaamista. Siltikin kaikki piti kääntää ihan minimiin hyvän tasapainon luomiseksi.

RDR2:sta olen hieman eri mieltä. Siinä oli niin hyvin luotu yhteys ja immersio hevoseen, että se tuntui kanssakäymiseltä kyseisen eläimen kanssa, eikä pelkästään videopelisysteemiltä. Syömismekaanikat eivät ollut ihan yhtä hyvin toteutettu, mutta toisaalta eipä niitä loppujenlopuksi oikeastaan pahemmin tarvinnut edes käyttää ja taas immersiopelaajille se tarjosi lisää mahdollisuuksia.
 

cobalos

Well-Known Member
Alle 30 tuntia pelattu ja pelin loppu tuli aika puskista.
Itsellenikin kävi vähän samoin, vaikka pikaisen lopun häämötys oli jotenkin havaittavissa jo aikaisemmin. Hahmon tasokattokin kolahti jo Monarchilla.

Sinänsä tuntuu, että varsinaista päätarinaa ei edes ollut sillä lopetukseen vaikuttaa eniten se kenen puolella on sivutehtävissä ollut.
Toisaalta nyt kun tietää minkä pituinen peli on niin motivaatio pelata se uudestaan eri hahmolla kasvoi huomattavasti.
Sitä en tiedä koska uudestaan pelaan, mutta kiinnostaisi kyllä pelata idiootilla melee hahmolla.
Tässähän aukeaa ihan omat typerät vaihtoehdot dialogissa kun laskee hahmon älykkyyttä.
Minusta päätarina oli ihan selkeä. Läpipeluun pituuteen ja luonteeseen vaikutti eniten se, valitsitko "hyvisten" vai "pahisten" puolen.

Sivutehtävät taas vaikuttivat mielestäni eniten siihen, miten seuraavat sivutehtävät avautuivat. Tällä tarkoitan sanoa sitä, että voit vaikkapa Monarchilla auttaa aivan jokaista vastaantulevaa tyyppiä tai vaihtoehtoisesti tappaa jokaikisen elollisen ja elottoman olennon, mutta silti voit päästä päätarinassa samoihin loppuratkaisuihin.

Idiootti-läpipeluu oli hieman pettymys, koska hahmo pystyi vähä-älyisten dialogivaihtoehtojen lisäksi valita standardi-repliikitkin. [DUMB]-vaihtoehdon valitseminen johti lähinnä siihen, että keskustelukumppani kuittaa yhdellä lauseella, että hellallettas kun oot tyhmä.
 

Huliulikopteri

Active Member
Peli läpi. 34h meni ja varmaan "hyvällä" lopulla.

Keskityin sniikkailuu ja aseisiin, peli kävi helpoksi jo puolessa välissä supernovalla.
Alhaisilla vaikeusasteilla olisi menny mielenkiinto kyllä

Mutta pidin pidin pelistä, vaikka loppua kohden rupesi puuduttamaan juurikin tavaroiden paljous ja helppous. Sniikkailu oli ehkä liianki helppoa, olisi pitänyt meleellä vaan mennä.

Dialogi ja pelattavuus oli ihan hyvää. Ulkoasukin myös ihan hienoa, vaikka planeetat tuntui jotenkin autioilta ja tylsiltä.

Ei tullu kuitenkaan samaa fiilistä kuin Fallouteissa, vaikka alkuinnostus kesti aika kauan. 8/10 peli siis.

Joskus uudestaan erinlaisella hahmolla ja valinnoilla, mutta ekaksi Death Stranding
 
Viimeksi muokattu:

Ac3way

Well-Known Member
Saihan sen pelattua läpi muutama päivä ennen Game Passin loppumista. Hyvä peli, kokonaisuutena ei mitään ihmeellistä, mutta varsin toimiva paketti.

Hahmot, dialogi, huumori, firmat sekä lore olivat ihan huippua ja aseita oli kivasti erillaisia. Tässä luotiin hyvä pohja tuleville "Outer Worlds-peleille".

Juoni loppujenlopuksi oli palkitseva, mutta itsellä ainakin pelaaminen kärsi vähän turhan niukasta pohjustamisesta ja motivaation luomisesta. Vaikka se epätietoisuus osa peliä olikin, mutta sen olisi voinut toteuttaa vielä paremmin.

Itse pelaaminen keskusteluiden ulkopuolella meni myös aika tylsäksi, vaikka sinäänsä ampumisessa tai pelaamisessa ei ollut mitään isompaa vikaa. Sitä olisi voinut kuitenkin vähentää ja samaten lootin määrää.

Pelimaailma ei tuntunut yhtä elävältä edes mitä Mass Effecteissä ja eikä tullut mitään immersiota siitä, että pelialueen ulkopuolella olisi mitään elämää.

Isoin ihmetys oli se, että koko peli oli juoksupoikana toimimista. Siis ainakin perinteisellä tyylillä pelatessa, toki mitä kuullut niin ilmeisesti aika samanlaisesti peli etenee vaikka pyrkisi pelaamaan "ilkeästi". Pääideana oli olla professorin juoksupoika, jokaisella planeetalla toimittiin eri ryhmittymien juoksupoikana, sivuhenkilöt juoksuttivat sivutehtävissä ja kaiken isointa edes takasin planeetalta toiselle juoksuttamista tuli companion tehtävissä. Onneksi kaikki hahmot ja dialogi oli hyvin tehty niin oli sentään edes mielenkiintoa sekä motiivia toimia juoksupoikana.

Perinteinen noin 10 vuotta vanha peli suunnittelulta, joka ei tuo mitään uutta, mutta olisi myös voinut tehdä asioita vielä paremmin. Vanhoissa tavoissa ei sinänsä mitään vikaa, mutta taso ei vaan yllä vaikkapa Mass Effectin levelille.

Pelissä on kuitenkin selvät vahvuudet, johon moni muu peli ei yllä ja lopputuloksena mielestäni sellainen 8 arvoinen peli. Oli kiva kokemus, kun teki todella paljon mieli kokeilla tätä peliä. Jälkeenpäin olen onnellinen, että halvalla selvittiin. Loppua kohti alkoi jo peli toistamaan itseään ja vähän myös pisti kylläsytyttämään Outer Worldin pelaaminen.
 

halvar

Member
Tätäkin peliä intouduin nyt vihdoin kokeilemaan kunnolla, kun tuli aikanaan hamstrattua Gamepass Ultimatea useamman vuoden edestä. Xbone S pyöritti peliä melkoisen nihkeästi, ja päädyinkin pelaamaan PC-versiota (vaikken yleensä kultasilmä olekaan). Semmoisenaan myös PC-versiossa oli kummaa satunnaista pätkimistä ja kuva näytti jotenkin suttuiselta. Onneksi Internetistä löytyi valmiita .ini-muokkauksia, joilla pelin ulkoasu ja sulavuus koki positiivisen muutoksen.

Itse peli vaikuttaa hyvin sulavalta ja oikeastaan kaikki toimii mukavan jouhevasti. Pelimaailma ei nyt vielä ole kovin vahvasti imaissut mukaansa, mutta jospa se muuttuu peliajan kertyessä?
 
Ylös Bottom