The Outer Worlds

Ac3way

Well-Known Member
Hyvä kirjoitus.

Olen samaa mieltä noista "survival-systeemeistä", ne on käytännössä aina peleissä huonosti peleihin toteutettu ja vain ärsyttäviä mekaanikoita. Modatussa Skyrimissa ne nippa nappa sopi siihen, kun siinä oli lisäksi kaikenmaailman kylmyydet, kosteudet, unet ja muut perus systeemit luomassa kokonaisuutta sekä laajentamassa gameplayta, eikä pelkästään ollut irrallisia systeemejä/mittareita rajoittamassa pelaamista. Siltikin kaikki piti kääntää ihan minimiin hyvän tasapainon luomiseksi.

RDR2:sta olen hieman eri mieltä. Siinä oli niin hyvin luotu yhteys ja immersio hevoseen, että se tuntui kanssakäymiseltä kyseisen eläimen kanssa, eikä pelkästään videopelisysteemiltä. Syömismekaanikat eivät ollut ihan yhtä hyvin toteutettu, mutta toisaalta eipä niitä loppujenlopuksi oikeastaan pahemmin tarvinnut edes käyttää ja taas immersiopelaajille se tarjosi lisää mahdollisuuksia.
 

cobalos

Well-Known Member
Alle 30 tuntia pelattu ja pelin loppu tuli aika puskista.
Itsellenikin kävi vähän samoin, vaikka pikaisen lopun häämötys oli jotenkin havaittavissa jo aikaisemmin. Hahmon tasokattokin kolahti jo Monarchilla.

Sinänsä tuntuu, että varsinaista päätarinaa ei edes ollut sillä lopetukseen vaikuttaa eniten se kenen puolella on sivutehtävissä ollut.
Toisaalta nyt kun tietää minkä pituinen peli on niin motivaatio pelata se uudestaan eri hahmolla kasvoi huomattavasti.
Sitä en tiedä koska uudestaan pelaan, mutta kiinnostaisi kyllä pelata idiootilla melee hahmolla.
Tässähän aukeaa ihan omat typerät vaihtoehdot dialogissa kun laskee hahmon älykkyyttä.
Minusta päätarina oli ihan selkeä. Läpipeluun pituuteen ja luonteeseen vaikutti eniten se, valitsitko "hyvisten" vai "pahisten" puolen.

Sivutehtävät taas vaikuttivat mielestäni eniten siihen, miten seuraavat sivutehtävät avautuivat. Tällä tarkoitan sanoa sitä, että voit vaikkapa Monarchilla auttaa aivan jokaista vastaantulevaa tyyppiä tai vaihtoehtoisesti tappaa jokaikisen elollisen ja elottoman olennon, mutta silti voit päästä päätarinassa samoihin loppuratkaisuihin.

Idiootti-läpipeluu oli hieman pettymys, koska hahmo pystyi vähä-älyisten dialogivaihtoehtojen lisäksi valita standardi-repliikitkin. [DUMB]-vaihtoehdon valitseminen johti lähinnä siihen, että keskustelukumppani kuittaa yhdellä lauseella, että hellallettas kun oot tyhmä.
 
Ylös Bottom