Kakkosessa olen nyt Tiibetissä ja siellä seikkaillessa tuli mieleen jo aiemmin tekemäni havainto. Peli nimittäin jakaa välillä kenttiä tosi erikoisesti osiin, jolloin ikään kuin sama kenttä on jaettu kahdesti osaksi. Tiibetin toinen ja kolmas kenttä on ainakin samaa ja siellä ekassa näkyy esimerkiksi esine, jonka saa vasta kun kenttä on läpi eli ollaan seuraavassa kentässä. Se hieman hämää kun yrittää etsiä reittiä eikä halua mennä loppuun ennen kuin kaikki esineet on kerätty.
Toinen huomio on se, että välillä jokin seinä on kiivettävä vaikka siinä ei (minun silmiini) ole mitään eroa ei-kiivettäviin seiniin. Melko ärsyttävää etsiä reittiä jonnekin tajutakseen vain että siinä se oli koko ajan vieressä.
Kakkosen kohdalla viimeistään myös huomaa - jos ei siis jo ekassa pelissä hoksannut - että vihollisia spawnataan surutta paikkoihin, joissa ei ole järkeä. Menet tyhjään huoneeseen tai luolaan, painat vipua ja yhtäkkiä umpikujasta tulee kööri ukkoja ampumaan selkään. Tai jotain uhanalaisia lumileopardeja spawnaa 2-3 yksilön lauma useampaan kertaan samalle alueelle.
Samoin pelin hieman vanhentunut ja tympeä kaava alkaa viimeistään tässä olemaan aika nähty. Mene paikkaan A painamaan vipua, että paikassa B aukeaa ovi, jossa oleva avain aukaisee oven paikassa C, josta löydettyä vipua painamalla pääsee taas eteenpäin paikassa A, josta saa esineen, jolla pääsee taas hieman eteenpäin paikassa B. Tätä toistetaan koko ajan. Peli on kuin sipulin kuorimista kerros kerrallaan, paitsi että niitä kerroksia ei voi kuoria kuin yhden per kohta, koska pitää kuoria yksi kerros pois toiselta puolelta ensin, jotta pääsee taas toiseen kohtaa sipulia kuorimaan.
Tiibetin eka jakso on ehkä paras esimerkki tästä kuvatun kaltaisesta menosta. Siinä pitää etsiä viisi esinettä että pääsee kentän läpi eikä näitä voi etsiä haluamassaan järjestyksessä, sillä ensin pitää hakea avain paikasta A, että pääsee ovesta B, jonka takana vipu aukaisee oven C, ja niin edelleen.
Ei siinä, nautin yhä, kenties nostalgian voimin, mutta kyllähän tässä samalla paljastuu miten selkeällä tavalla hyvin suoraviivaisia kenttiä on saatu pitkitettyä.
Kakkonen myös kovasti tykkää heittää pelaajan eteen ukkoja uzien kanssa. Niitäkin tulee yleensä 2-3 kerralla ja kun taistelu on mitä on, niin ensiapulaukkuja on pakko käyttää melko tasaiseen tahtiin. Kenties sen vuoksi niitä tästä myös jaellaan melko paljon.
Kamoja ei sentään löydy yhtä pöljästi kuin ekassa, jossa uzin, haulikon ja vastaavien panoksia oli jossain hautakammioissa. Nyt suurin osa tavaroista putoaa nimenomaan ihmisvastustajilta. Ainoastaan avaimet ja muut erikoisemmat, tapahtumapaikkoihin sopivat esineet löytyvät kentistä itsessään.
Toinen huomio on se, että välillä jokin seinä on kiivettävä vaikka siinä ei (minun silmiini) ole mitään eroa ei-kiivettäviin seiniin. Melko ärsyttävää etsiä reittiä jonnekin tajutakseen vain että siinä se oli koko ajan vieressä.
Kakkosen kohdalla viimeistään myös huomaa - jos ei siis jo ekassa pelissä hoksannut - että vihollisia spawnataan surutta paikkoihin, joissa ei ole järkeä. Menet tyhjään huoneeseen tai luolaan, painat vipua ja yhtäkkiä umpikujasta tulee kööri ukkoja ampumaan selkään. Tai jotain uhanalaisia lumileopardeja spawnaa 2-3 yksilön lauma useampaan kertaan samalle alueelle.
Samoin pelin hieman vanhentunut ja tympeä kaava alkaa viimeistään tässä olemaan aika nähty. Mene paikkaan A painamaan vipua, että paikassa B aukeaa ovi, jossa oleva avain aukaisee oven paikassa C, josta löydettyä vipua painamalla pääsee taas eteenpäin paikassa A, josta saa esineen, jolla pääsee taas hieman eteenpäin paikassa B. Tätä toistetaan koko ajan. Peli on kuin sipulin kuorimista kerros kerrallaan, paitsi että niitä kerroksia ei voi kuoria kuin yhden per kohta, koska pitää kuoria yksi kerros pois toiselta puolelta ensin, jotta pääsee taas toiseen kohtaa sipulia kuorimaan.
Tiibetin eka jakso on ehkä paras esimerkki tästä kuvatun kaltaisesta menosta. Siinä pitää etsiä viisi esinettä että pääsee kentän läpi eikä näitä voi etsiä haluamassaan järjestyksessä, sillä ensin pitää hakea avain paikasta A, että pääsee ovesta B, jonka takana vipu aukaisee oven C, ja niin edelleen.
Ei siinä, nautin yhä, kenties nostalgian voimin, mutta kyllähän tässä samalla paljastuu miten selkeällä tavalla hyvin suoraviivaisia kenttiä on saatu pitkitettyä.
Kakkonen myös kovasti tykkää heittää pelaajan eteen ukkoja uzien kanssa. Niitäkin tulee yleensä 2-3 kerralla ja kun taistelu on mitä on, niin ensiapulaukkuja on pakko käyttää melko tasaiseen tahtiin. Kenties sen vuoksi niitä tästä myös jaellaan melko paljon.
Kamoja ei sentään löydy yhtä pöljästi kuin ekassa, jossa uzin, haulikon ja vastaavien panoksia oli jossain hautakammioissa. Nyt suurin osa tavaroista putoaa nimenomaan ihmisvastustajilta. Ainoastaan avaimet ja muut erikoisemmat, tapahtumapaikkoihin sopivat esineet löytyvät kentistä itsessään.