Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Tomb Raider Saga Remastered

Kakkosessa olen nyt Tiibetissä ja siellä seikkaillessa tuli mieleen jo aiemmin tekemäni havainto. Peli nimittäin jakaa välillä kenttiä tosi erikoisesti osiin, jolloin ikään kuin sama kenttä on jaettu kahdesti osaksi. Tiibetin toinen ja kolmas kenttä on ainakin samaa ja siellä ekassa näkyy esimerkiksi esine, jonka saa vasta kun kenttä on läpi eli ollaan seuraavassa kentässä. Se hieman hämää kun yrittää etsiä reittiä eikä halua mennä loppuun ennen kuin kaikki esineet on kerätty.

Toinen huomio on se, että välillä jokin seinä on kiivettävä vaikka siinä ei (minun silmiini) ole mitään eroa ei-kiivettäviin seiniin. Melko ärsyttävää etsiä reittiä jonnekin tajutakseen vain että siinä se oli koko ajan vieressä.

Kakkosen kohdalla viimeistään myös huomaa - jos ei siis jo ekassa pelissä hoksannut - että vihollisia spawnataan surutta paikkoihin, joissa ei ole järkeä. Menet tyhjään huoneeseen tai luolaan, painat vipua ja yhtäkkiä umpikujasta tulee kööri ukkoja ampumaan selkään. Tai jotain uhanalaisia lumileopardeja spawnaa 2-3 yksilön lauma useampaan kertaan samalle alueelle.

Samoin pelin hieman vanhentunut ja tympeä kaava alkaa viimeistään tässä olemaan aika nähty. Mene paikkaan A painamaan vipua, että paikassa B aukeaa ovi, jossa oleva avain aukaisee oven paikassa C, josta löydettyä vipua painamalla pääsee taas eteenpäin paikassa A, josta saa esineen, jolla pääsee taas hieman eteenpäin paikassa B. Tätä toistetaan koko ajan. Peli on kuin sipulin kuorimista kerros kerrallaan, paitsi että niitä kerroksia ei voi kuoria kuin yhden per kohta, koska pitää kuoria yksi kerros pois toiselta puolelta ensin, jotta pääsee taas toiseen kohtaa sipulia kuorimaan.

Tiibetin eka jakso on ehkä paras esimerkki tästä kuvatun kaltaisesta menosta. Siinä pitää etsiä viisi esinettä että pääsee kentän läpi eikä näitä voi etsiä haluamassaan järjestyksessä, sillä ensin pitää hakea avain paikasta A, että pääsee ovesta B, jonka takana vipu aukaisee oven C, ja niin edelleen.

Ei siinä, nautin yhä, kenties nostalgian voimin, mutta kyllähän tässä samalla paljastuu miten selkeällä tavalla hyvin suoraviivaisia kenttiä on saatu pitkitettyä.

Kakkonen myös kovasti tykkää heittää pelaajan eteen ukkoja uzien kanssa. Niitäkin tulee yleensä 2-3 kerralla ja kun taistelu on mitä on, niin ensiapulaukkuja on pakko käyttää melko tasaiseen tahtiin. Kenties sen vuoksi niitä tästä myös jaellaan melko paljon.

Kamoja ei sentään löydy yhtä pöljästi kuin ekassa, jossa uzin, haulikon ja vastaavien panoksia oli jossain hautakammioissa. Nyt suurin osa tavaroista putoaa nimenomaan ihmisvastustajilta. Ainoastaan avaimet ja muut erikoisemmat, tapahtumapaikkoihin sopivat esineet löytyvät kentistä itsessään.
 
Lisämietteitä.

Laran toiminta huvittaa. Munkkien kaverina kyllä on - tai ei ainakaan vihollisena - mutta toisaalta on Bartollia pahempi kun ei varasta pelkästään avainta sinne Tiibetin paikkaan vaan myös sieltä löytyvän avaimen sinne myöhempään paikkaan, tappaen siinä samalla sen vartijan sieltä. Samoin ihmetyttää että miten se ovi tai ovet on edes paikallaan niissä haudoissa ja muissa paikoissa? Egyptistä ei taida oikeasti kummemmin löytyä hautoja, joissa ei olisi haudanryöstäjät käyneet mutta nämä pelit on täynnä paikkoja, joissa on ovet kunnossa. Edes Bartollin kaltainen tyyppi ei turvaudu vain räjäyttämään ovea tieltään. No joo, nämä on näitä. Varsinkin 90-luvulla pelien logiikka ja juonet oli mitä oli.

Vaikutukset Indiana Joneseista myös näkyvät sillä onhan se Tiibetistä lähtevä karkumatka kuin suoraan joku vastaava kohtaus kun natsit jahtaa Indyä autoilla.
 
Tombba Raidersson kaksi on pyssytelty läpi. Olipahan se kyllä hyvä!

Loppupomo oli aika naurettava. Samoin taas sen kenttä oli hyvä esimerkki ärsyttävästä pelisuunnittelusta. Laitetaan tuhat ukkoa vastaan, jonka jälkeen toinen huone, jossa on tuhat ukkoa. Pelissä, jonka vahvuus ei todellakaan ole räiskinnässä.

No, ainakin kenttä oli äkkiä ohi pomonsa kera ja päästiin Laran himaan. Muistan kuinka ahdistava se kenttä aikoinaan oli. Se taisi olla tai ainakin tuntua ihan hiton vaikealta. Nyt tuossa ei ollut oikein mitään haastetta - paitsi jos yritti sitä että ampuu kaikki vihulaiset tanssisalissa musiikin soidessa, mikä oli siis yksi viimeisistä trophyista tuon pelin osalta. Lopulta sekin oli helppo kun tajusi että ei haittaa vaikka musiikki loppuu, kunhan nappi oli painettuna ja ampui vihulaiset tanssisaliin.

Nyt pitäisi pari missattua trophyja kerätä samalla kun juoksee pelin läpi New Game Plussassa alle kuuden tunnin. Kaikki keräten ja tutkien meni aikaa siinäkin vain noin seitsemän ja puoli tuntia, joten pitäisi olla ihan helppo läpäistävä. Ellei tuo NG+ ole kauheasti vaikeampi ja sisällä ehtoa, kuten ykkösessä, jossa ei saanut elämää palautettua kuin tallennusrubiineilla ja kenttien välissä. No, mielenkiinnolla odottaen.

Meinasin kirjoittaa että sitten kolmosen kimppuun mutta tässähän oli myös jotain lisäkenttiäkin? Voi hittolainen, aina siistiä nähdä alkuperäisten Tomb Raidereiden silloisia mutta itseltä täysin ohi menneitä kenttiä.
 
Noniin kohta on toinen kierros Tomppa 1 takana kun enää viimeinen kenttä jäljellä. Vähän mietin et haluanko pelata Atlantis ja Great Pyramid kenttiä kun ne tuntuu jotenkin niin vastenmielisiltä. Ei sen takia että ne olisi jotenkin erityisen vaikeita (GP kyllä sisältää muutaman halvan ansan) vaan lähinnä ne viholliset on ärsyttäviä ja vielä isompi syy ne kentät on tosi ällöttävän näköisiä, varsinkin remaster grafiikoilla lihasta ja suolenpätkistä tehdyt kentät ei varsinaisesti houkuttele pelaamaan.

No päätin että pelaan sitten siihen asti kun tuntuu että pystyy ja Atlantis sitten meni läpi aika kivuttomasti. Liekö sitten jo oppinu vähän kohtaamaan niitä vihujakin ettei tuntunut kauhean pahalta kaipa sen vikankin kentän voi sitten pelata pois ennen kuin siirtyy kakkos osaan josta nyt toisella kierroksella on tullut vielä parempi peli sen selkeästi paremmalla kenttä designilla niin aluiden kuin kenttäsuunnittelun puolesta. Tomb Raider 2 vaan on aika täydellinen peli.
 
Noniin kohta on toinen kierros Tomppa 1 takana kun enää viimeinen kenttä jäljellä. Vähän mietin et haluanko pelata Atlantis ja Great Pyramid kenttiä kun ne tuntuu jotenkin niin vastenmielisiltä. Ei sen takia että ne olisi jotenkin erityisen vaikeita (GP kyllä sisältää muutaman halvan ansan) vaan lähinnä ne viholliset on ärsyttäviä ja vielä isompi syy ne kentät on tosi ällöttävän näköisiä, varsinkin remaster grafiikoilla lihasta ja suolenpätkistä tehdyt kentät ei varsinaisesti houkuttele pelaamaan.
Ne atlantislaiset oli jo alkuperäisessä ärsyttävimpiä vihuja koko pelissä. Samoin ne kentät oli ahdistavia jo silloin eikä nykyään juuri sen vähempää, varsinkin kun alkaa se ihme bassotykytys, joka kestää loputtomiin.

No päätin että pelaan sitten siihen asti kun tuntuu että pystyy ja Atlantis sitten meni läpi aika kivuttomasti. Liekö sitten jo oppinu vähän kohtaamaan niitä vihujakin ettei tuntunut kauhean pahalta kaipa sen vikankin kentän voi sitten pelata pois ennen kuin siirtyy kakkos osaan josta nyt toisella kierroksella on tullut vielä parempi peli sen selkeästi paremmalla kenttä designilla niin aluiden kuin kenttäsuunnittelun puolesta. Tomb Raider 2 vaan on aika täydellinen peli.
No jaa, itse pelaan nyt toista kierrosta TR2:sta ja se on kyllä ihan täynnä tyhjästä ilmestyviä vihollisia, mikä ainakin itseäni vähän ärsyttää. Muuten kyllä oikein hyvä peli, paitsi että tässäkin loppupään kentät pilaa kokonaisuutta. Samoin ylipäänsä se, että pelissä on jatkuvasti joku pyssymies tai useampi kimpussa eikä niitä saa oikein mitenkään hoideltua niin ettei ottaisi itsekin osumaa. Yhden kanssa pärjää vielä ongelmitta kun tietää mitä tekee mutta jo kaksi tuntuu aina epäreilulta.
 
1 ja 2 osa meni jo tuossa aikaisemmin tänä vuonna läpi ja hyökkäsin nyt 3 osan kimppuun. On tämä 3 ehkä kuitenkin se paras jos kenttäsuunnittelua katsotaan, tässä on aivan helvetisti kunnianhimoa varsinkin jos peilataan niihin työkaluhin mitä oli tarjolla. Tämä on aikaansa edellä oleva AAA peli, aikana jolloin AAA pelejä ei vielä edes ollut.

Onhan se ihan selvää että modernit kontrollit ja ainainen talletusmahdollisuus ovat näissä remastereissa välttämättämiä. Joskus aikoinaan tuli tansittua tankkiohjauksella ja muutamilla talletuspisteillä, mutta kyllä aika on muuttunut ja nuo uudistukset tuo nämä pelit myös tähän aikaan.
 
Onhan se ihan selvää että modernit kontrollit ja ainainen talletusmahdollisuus ovat näissä remastereissa välttämättämiä. Joskus aikoinaan tuli tansittua tankkiohjauksella ja muutamilla talletuspisteillä, mutta kyllä aika on muuttunut ja nuo uudistukset tuo nämä pelit myös tähän aikaan.

PC versioissa oli aina vapaa tallennus, mutta jostain syystä konsoleilla tuota oli typerästi rajoitettu.
Kyse ei ollut edes teknisestä esteestä sillä jopa pleikkarilla oli kakkosessa vapaa tallennus, mutta sitten ne palasi taas siihen paskaan systeemiin takaisin kolmosessa.
Ainoa selitys minkä keksin on ajatus siitä, että tuolla tavalla ihmiset ei voi vaan vuokrata peliä muutamaksi päiväksi ja pelata sitä läpi.
 
Tomb Raider II:n lisäkentät pelattu ja Tomb Raider III aloiteltu.

Jo ykkösen lisäkentistä huomasi että ne on tehty (tai ainakin julkaistu) kolmosen jälkeen, eli jo siellä on jo uusia oppeja käytössä. Golden Maskissa, eli siis Tomb Raider II:n lisäkentissä sama meno jatkuu, sillä kenttäarkkitehtuuri on paljon monipuolisempaa kuin peruspelissä.

Huikeita maisemiakin mahtuu mukaan ja toisaalta kierrätystä. Vapaammin spoilerissa:

Alussa vähän väsytti ja tuntui että nytkö sitä lopulta saa kuvan, miltä tuntuu pelata näin vanhaa peliä nykyaikana mutta ilman nostalgiaa. No, äkkiä se siitä innoksi muuttui, sillä kentät paranivat ensimmäisestä. Toisaalta oli ensimmäinenkin kenttä silti ihan mielenkiintoinen.

Siinä kohtaa kun hypittiin kultaisen virran yli ja ympärillä, olin ihan täysillä mukana. Kaiken kruunasi "demomainen" ekstrakenttä Vegasissa, jonne oli tungettu suunnilleen kaikki kikat ja merkittävimmät asiat peruspelistä: dinot, hovimestari, hissi, vartija-pomo, jne. Kaikessa hulluudessaan oikein mahtava kirsikka kakun päälle.

Kolmannessa pelissä tuntuu heti että nyt pelataan tuoreempaa teosta. Ollaan kaukana ykkösen hitaasta löntystelystä, sillä Lara liikkuu paljon reippaammin. Siihen päälle apinaheiluminen, sprintti ja kyykkyily. Kentätkin on taas merkittävästi monipuolisempia ja jo ensimmäinen kenttä tarjoaa monipuolisempaa palikka-arkkitehtuuria kuin mitä aiempien pelien (kolmannen pelin jälkeen julkaistut) lisäkentät.

Samalla koin monipuolisemman palikka-arkkitehtuurin kuitenkin myös hieman sekavana ja aika paljon tuli vaihdeltua vanhan ja uuden grafiikan välillä että sai tarkistettua onko jossain pusikkografiikan seassa jotain poimittavaa. No, onneksi näitä viidakkomaisemia ei tarvitse kauaa katsella, joten ehkä tuo monipuolisempi palikointi lopulta on enemmän plussaa kuin miinusta.

Viidakosta, eli Intiasta, ajattelin hypätä muuten heti Nevadaan. Se taisi olla itsellä alunperin vuonna 1997 se viimeinen kohde, ehkä jostain jopa luettuna että olisi järkevin, mutta ilmeisesti taitaa kuitenkin olla järkevämpää käydä siellä heti ensimmäisenä. Saa sen ärsyttävänä kokemani paikan alta pois plus onhan siellä se Tomb Raider -pelien vakiojuttukin luvassa, eli revitään aseet pois, jolloin parempi että menettää vähemmän kuin sitten loppupäässä enemmän.

Sen tämä kokoelma ainakin on saanut aikaiseksi että vastaava spessuversio on pakko ostaa myös tulevastakin kokoelmasta. Ihan sama kuinka huono Angel of Darkness on, tai kuinka täytepeli Chronicles on, on siellä ainakin se suunnilleen samoilla linjoilla pysynyt Last Revelation.
 
Viimeksi muokattu:
Nonni. Intia on nuohottu ja olihan se lopulta sitten oikein hyvä setti se. Sieltä lähdettiinkin sinne ikävänä pitämääni Nevadaan.

Mutta mitäs hittoa? Tuo eka Nevadan kenttähän oli ihan hyvä? Huononeeko ne tästä vai onko ne huonot kentät jossain muualla? Lontoossa?

Sen huomasin myös että aina kun käyttää vanhaa grafiikkaa päällä, niin onhan se ihan hiton ankea. Osakseen siis varmasti tekee paljon sekin että peli näyttää nyt paljon miellyttävämmältä. Eikä kyse ole niinkään siitä että grafiikka on vanhaa vaan sen tyyli on sellainen sotkuinen. Aikanaan niissä alkuperäisissä saattoi siis joku viidakkokin näyttää ahdistavalta oksennukselta kun nyt se näyttää ihan vain viidakolta.

Välivideoista muuten: luin jostain että ne on "paranneltu" tekoälyllä ja kyllähän tuon nyt huomaa. Ihan hirveää se "parannus" kun saattaa naamat ja silmät lennossa muovaantua erilaiseksi. Aiemminkin vähän katselin että jotenkin tosi oudon näköisiä ne välivideot mutta luulin että ne olisi olleet sellaisia vain siksi että on niin vanha peli. Luulin jopa että ne olisi olleet jotkin alkuperäiset, parempilaatuiset versiot niistä aiemmista, esim. jos pc:llä olisi ollut siis parempina versioina ne tarjolla. Ihan hirveitähän nuo kyllä on mutta onneksi ei mikään iso ongelma. Toivoisi kuitenkin ettei kauheasti yleistyisi tuollainen roska.
 
.

Mutta mitäs hittoa? Tuo eka Nevadan kenttähän oli ihan hyvä? Huononeeko ne tästä vai onko ne huonot kentät jossain muualla? Lontoossa?

Lontoohan se. Kuten aiemmin kirjoitin niin mä käytin ekassa kentässä sitä oikoreittiä jonka avulla sen pääsee läpi parissa minuutissa ja silti olin kypsynyt koko lontooseen jo toisen kentän jälkeen vaikka siinäkin tiesin jo valmiiksi pari typerintä asiaa.
Ihan heittämällä surkein kenttärypäs koko sarjassa.
 
Lontooseen se itselläkin viimeks 3 pelaaminen tyssäsi. Oli joku pudotus missä piti hyppiä ja pomppia alas mutta en vain keksinyt miten siitä pääsee. Jossain metro tunnelissa taisi olla.
 
Kolmannesta pelistä on vähiten jäänyt muistiin mitään ja ne mitä on, on se että oli ahdistava peli. Tosin niin tuntui ne aiemmatkin paljon ahdistavammilta mitä uudistetuilla grafiikoilla pelattuna. Varmasti äkkikuolemat ja rajoitettu tallennuskin saattoi lisätä sitä ahdistusta.

Mutta niin sitä vain on sekin joskus pelattu. Jotenkin siis on Lontookin selätetty, joten mielenkiinnolla kyllä odotan mitä siellä on luvassa. Sitä en tiedä menenkö sinne vielä Nevadan jälkeen mutta onpahan odotettavaa. Nevada on ollut hauskaa ja jäin pelailemaan pidempäänkin mitä piti kun noita "koiria" on niin hauska päästää vartijoiden kimppuun. En yhtään muistanut että Nevadassa oli tällainen "pelimekaniikka" käytössä että itse ei pysty taistelemaan yhtään. Huvittava katsella noiden pyörimistä ja jännittää kuka kaatuu ensin. Välillä se on yksi lyönti ja vartija on maassa ja välillä ukot pyörii minuuttikaupalla ympyrää.

On muuten melko "high security compound" kun sellistäkin pääsee ulos käymällä ikkunalaudalla. Vartijoita on vain pari siellä täällä ja pääosalla ei tunnu olevan edes asetta. Eikä kukaan niistä edes osu ikinä mihinkään. Peli onkin usein melkoista "Benny Hilliä". Vain musa puuttuu.
 
Ylös Bottom