Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
No niin. Empiiriset havainnot, jotka toistuvat. Kun tiedostetaan, että jokainen kerta, kun jokin asia on havaittu, on se käyttäytynyt samoin, abstrahoidaan havainnot induktiiviseksi teoriaksi -> esimerkkihypoteesi: kun vettä lämmitetään optimiolosuhteissa, tulee se jokainen kerta kiehumaan sadassa celsiusasteessa.Kaikkihan teoriat alkavat syntyä, kun yksittäiset havainnot näyttävät noudattavan samaa kaavaa.
Minkä takia sitten väittelemme, jos olemme kerran samaa mieltä? Olen edellisen sivun alusta asti sisällyttänyt tämän tiedostuksen viesteihini. Kun hypoteesi tuottaa pragmaattisen korrespondessin, voidaan sen katsoa olevan verifioitu tieteellinen teoria, mutta totuudeksi sitä ei voida koskaan kutsua.Jos lukuisista yrityksistä huolimatta hypoteesia ei saada murrettua, sen voidaan katsoa korroboroituneen. Rajanveto hypoteesin ja teorian välillä ei tietysti ole aivan suoraviivaista, mutta jos hypoteesi on niin vakiintunut, että sen pohjalta aletaan tehdä uusia hypoteeseja, ja nämä kaikki onnistuvat tuottamaan ennusteita, jotka voidaan empiirisin testein vahvistaa, on kyseessä todennäköisesti teoria.
Kukaan ei voi 100% varmasti vannoa, että näin tapahtuu aina ja ikuisesti universumin loppuun asti. Tieteessä on totuttu elämään tämän epävarmuuden kanssa, mutta sen ei anneta häiritä. Tästä epävarmuudesta huolimatta ihminen on onnistunut käymään kuussa.
Ihmisillä on taipumus olla kovin varmoja, ja minusta on mukavaa opponoida tätä varmuutta.Mikä tässä nyt on Joohanhilla ongelmana? Kyseenalaistat kovasti, mutta kuinka itse asian näet? Mikään ei ole varmaa?
Plaa-plaa-plaapati-plaa. On hiustenhalkomista pähkäillä sitä, onko teoria totuus vai valistunut arvaus, mutta käytännössä tieteellinen teoria vastaa arkijärjen totuutta. Vesi kiehuu huomennakin sadassa asteessa, lasimaljakko putoaa lattiaan kun vuoden ikäinen piltti kiskaisee pitsipöytäliinan reunasta ja kääpiösimpanssilla on yllättävän samankaltaisia piirteitä ihmisen kanssa.Kun hypoteesi tuottaa pragmaattisen korrespondessin, voidaan sen katsoa olevan verifioitu tieteellinen teoria, mutta totuudeksi sitä ei voida koskaan kutsua.
Tiede ei tuota totuuksia, mutta se tuottaa tarkimpia aproksimaatioita joihin ihminen voi päästä. Tieteellisen teorian ja uskonnollisen totuuden rinnastaminen on perustavanlaatuisinta tietämättömyyttä ja typeryyttä.
Pitäisikö kouluista jättää kaikki mainitsemasi oppiaineet pois ja opettaa niiden tilalla vaikka sitten filosofiaa? Vai pitäisikö jokainen kurssi aloittaa "se mitä teille opetamme, ei olekaan totta" -disclaimerilla? Tai jos mikään ei voi olla totta, onko millään enää mitään merkitystä?Tunnustuksellisella tieteiden opetuksella tarkoitan siis sitä, että esimerkiksi lukion biologia, fysiikka, kemia eivät anna opetuksilleen minkäänlaista kyseenalaistuksen mahdollisuutta; opetetaan totuutta.
Suosittelen. Omassa arkitodellisuudessani vaaleanpunaiset elefantit ovat sen verran harvinaisia, että jos sellaisen joskus näen, lähden oikotietä nuppitohtorille. (Vaaleanpunaiseksi maalattu elefantti ei käy.)Entä jos näenkin vaaleanpunaisen elefantin? Jos joku toinen ei näe vaaleanpunaista elefanttia, voiko tämä muka kertoa minulle että näen harhoja; parhaan tietämykseni mukaan henkilö voi yhtä hyvin itse nähdä harhoja ollessaan näkemättä vaaleanpunaisia elefantteja. Pitäisikö tässä siis mielenterveydenhoitoon mennä?
Omissa unikokemuksissa tuo unen tajuaminen uneksi tapahtuu karkeasti yleistettynä kahdella tavalla:Kun uneksin, mistä tiedän, uneksinko?
Vaikka unessa joskus mietinkin, onko tämä totta, valveilla ollessa tällaista ei oikeastaan tapahdu. Joskus heti heräämisen jälkeen pitää hetki miettiä, näinkö unta vai tapahtuiko jokin juttu oikeasti. Esimerkiksi tuossa muutama yö sitten näin sinällään täysin uskottavan unen siitä, kuinka Rottamopo ilmoitti jättävänsä ylläpidon. Aamulla piti käydä vähän foorumia läpi ja etsiä viestejä, joissa hän asian ilmoitti. Mitään ei tietystikään löytynyt, mutta silti tunne oli niin vahva, että mietin, olisiko hän ehtinyt poistaa viestit.Mikä on ero 'unessa' näkemisen ja 'valveilla' näkemisen välillä? Mistä tiedän, olenko valveilla?
Huomattavastikin. Kun unessa tiedostan näkeväni unta, voin tehdä mitä haluan - myös täysin mahdottomia asioita. Todellisuudessa vastaan tulevat monenlaiset rajoitukset alkaen vaikkapa moraalista ja fysiikan laeista. Toisaalla vaikka unessa tapahtuisi mitä tahansa, ei sillä periaatteessa ole vaikutusta tuleviin uniin. Jos valveilla ollessa jotain tapahtuu, sillä on peruuttamattomat seuraukset. Joku viisaampi mumisisi jotain entropiasta ja muista hienoista käsitteistä, mutta minä en ole lähellekään niin viisas.Onko sillä väliä?
Myönnät teesini, mutta silti haukut minua typerykseksi? Mistä sinä tiedät, miten tarkkoja tieteen approksimaatiot ovat?
Luottamus tieteeseen on luottamusta tiedeyhteisöön ja tieteelliseen lähestymistapaan tiedon hankkimisen metodina.
Ei tietenkään pitäisi, mutta kriittiselle ajattelulle tulisi jättää sijaa. Luonnontieteiden opetuksessa yläkoulussa tai lukioissa ei ole minkäänlaista mainintaakaan "tiedon" häilyväisyydestä.Pitäisikö kouluista jättää kaikki mainitsemasi oppiaineet pois ja opettaa niiden tilalla vaikka sitten filosofiaa? Vai pitäisikö jokainen kurssi aloittaa "se mitä teille opetamme, ei olekaan totta" -disclaimerilla? Tai jos mikään ei voi olla totta, onko millään enää mitään merkitystä?
Mutta eikö uni ole loppujen lopuksi sen tulkitsijalle itselleen aivan yhtä pitävää havaintoaineistoa kuin tämä "konkreettinen" maailmamme?Omissa unikokemuksissa tuo unen tajuaminen uneksi tapahtuu karkeasti yleistettynä kahdella tavalla:
Entä jos sanoisin, että kyllähän tuo Rottamopo jätti tosiaan eroilmoituksensa tuossa viime viikolla, ja hävisi sen jälkeen kuin tuhka tuuleen? Miten todistaisit, että valehtelen? Kysymällä muilta? Entä jos muut tukevat hallusinaatiotasi myötätunnosta? Entä jos muutkin ovat hallusinaatiotasi?Vaikka unessa joskus mietinkin, onko tämä totta, valveilla ollessa tällaista ei oikeastaan tapahdu. Joskus heti heräämisen jälkeen pitää hetki miettiä, näinkö unta vai tapahtuiko jokin juttu oikeasti. Esimerkiksi tuossa muutama yö sitten näin sinällään täysin uskottavan unen siitä, kuinka Rottamopo ilmoitti jättävänsä ylläpidon. Aamulla piti käydä vähän foorumia läpi ja etsiä viestejä, joissa hän asian ilmoitti. Mitään ei tietystikään löytynyt, mutta silti tunne oli niin vahva, että mietin, olisiko hän ehtinyt poistaa viestit.
Jos uni on ajatukseni tuotetta, ja vastaanotan konkreettisen maailman vain ajatuksen muodossa, enkö kykene muokkaamaan maailmaani myös valveilla ollessani mieleni mukaan? Minä olen nähnyt useastikin sellaisia unia, joita en ole valveilla ollessani muistanut, mutta jotka ovat muodostaneet kronologisen jatkumon edellisien unien tapahtumista.Huomattavastikin. Kun unessa tiedostan näkeväni unta, voin tehdä mitä haluan - myös täysin mahdottomia asioita. Todellisuudessa vastaan tulevat monenlaiset rajoitukset alkaen vaikkapa moraalista ja fysiikan laeista. Toisaalla vaikka unessa tapahtuisi mitä tahansa, ei sillä periaatteessa ole vaikutusta tuleviin uniin. Jos valveilla ollessa jotain tapahtuu, sillä on peruuttamattomat seuraukset. Joku viisaampi mumisisi jotain entropiasta ja muista hienoista käsitteistä, mutta minä en ole lähellekään niin viisas.
Olet ehdottoman oikeassa tunnistaessasi tämän ongelman. Tarkemmin sanottuna ongelma kuuluu "Jos mitään ei voi tietää, mistä tietää, ettei mitään voi tietää". Vastaus kuuluu: ei mistään.PS. Voiko sen väitteen jotenkin todistaa, ettei mitään voida todistaa? Jos väitettä itsessään ei voi todistaa, eikö silloin joitain asioita voi todistaa? Vai miten tämä paradoksi selittyy?
Enhän minä mistään muusta kuin väittelyn itsensä ilosta väittelekään. Muista syistä väitteleminen olisi varsin kyseenalaista. Kyllä, tiedän varsin hyvin, mitä tiede on, kuten uskoisin ainakin vähintään tässä ketjussa todistaneeni.Onko sinulla jotain erityistä tavoitetta tällä saivartelulla? Väittelyä ja vänkäämistä ihan vaan vänkäämisen ilosta? Tiedät varmasti mihin tiede perustuu ja mitä se on. Kuten esimerkiksi, että se ei perustu arvauksiin tai hihavakioon, eikä varsinkaan sokeaan uskoon? Kreationismin ja tieteellisiin todisteisiin perustuvien teorioiden rinnastaminen ei kuulosta kovin fiksulta.
Miten ihmeessä sinä aina ymmärrät nämä jutut, vaikka kaikki muut nousevat tuliset hiilihangot kourassa vastaan? Olet sitten harhaa tai et, niin pysyttele toki foorumilla vastaavaisuudessakin.Ja oliko tämän keskustelun juttuna nyt se, että ihminen on havainnoijana aina epävarma tekijä ja jokaisen havainnon tekijänä on aina ihminen, eli ei ole olemassa yhtään varmaa tutkimustulosta?No tuohan on ihan totta, näin olen päätellyt havaintojeni pohjalta.
Aamen.Täydellistä elämänselitystä voi ihan vapaasti sitten etsiä mistä huvittaa, jos kokee sellaiselle tarvetta. Loppujen lopuksi elämän perimmäisten kysymysten äärellä kaikki ovat samalla viivalla eikä kenenkään toisen sana voi painaa omaa harkintaa enemmän. Tiede ei näihin kysymyksiin yleensä pysty antamaan järkevää tai tyydyttävää vastausta koska sitä ei ole tarkoitettu siihen tehtävään. Vaikka maailman toiminta olisi selitetty täydellisesti, se ei kertoisi mitään elämän mielekkyydestä.
Ei tietenkään pitäisi, mutta kriittiselle ajattelulle tulisi jättää sijaa. Luonnontieteiden opetuksessa yläkoulussa tai lukioissa ei ole minkäänlaista mainintaakaan "tiedon" häilyväisyydestä.
...
Ugh, jos väität, ettei usko kyseenalaista itseään, niin en tiedä, mitä sanoa.
Olet sitten käynyt paremmilla luonnontiedontunneilla kuin minä. Enpä osaa tuohon juuri muuta sanoa.Ainakin sillä yläasteella ja siinä lukiossa mitä itse kävin, tehtiin selväksi että tiede aktiivisesti kyseenalaistaa itseään ja siten ei ainakaan junnaa paikallaan.
Tämän totesin myös eräällä tavalla käytännössä mm. oppikirjojen päivittymisellä kesken opintojen, asia kävi myös selväksi historian tunneilla.
En minä aja mitään subjektiivista kantaa. Lähinnä pyrin osoittamaan, ettei kukaan varsinaisesti mitään tiedä, vaikka niin ehkä saattaa kuvitellakin. Minua vihataan siitä hyvästä, mutta se on ihan okei.Ainut muuten mitä minulle on selvinnyt Joohanhin kannasta on se, ettei mitään varmaa voi ikinä olla. Sitäkö ajat takaa? Kuinka voit olla varma ettei mitään varmaa ole?![]()
En minä aja mitään subjektiivista kantaa. Lähinnä pyrin osoittamaan, ettei kukaan varsinaisesti mitään tiedä, vaikka niin ehkä saattaa kuvitellakin.
Matikka on faktaa, siinä ei ole epäselvyyksiä (mutta pirun vaikeata tajuta, mielestäni). 1+1=2 ja tulee aina olemaan, x+x =2x pätee sekin. Monet luonnonlait määritellään fysiikan avulla ja toistojen avulla on voitu vahvistaa tämä hypoteesi.
Matematiikka on analyyttista ja a priorista (=kokemusta edeltävää) tietoa, siinä missä fysiikan teoriat vaativat aina havaintoja tuekseen.
A priori ja a posteriori – Wikipedia
Aika monessa asiassa voi kuitenkin toimia sen harhaluulon varassa, että oikeasti tietää. Kun tökkään palloa, se todennäköisesti liikkuu. Kun juoksen päin seinää, todennäköisesti pysähdyn nopeasti. Kun istun kannonnokkaan, en todennäköisesti tunneloidu sen läpi. Onhan tietysti mahdollista, että kaikki nämä olettamukset ovat virheellisiä, mutta miksi ihmeessä epäilisin tällaista arkijärkeä?Lähinnä pyrin osoittamaan, ettei kukaan varsinaisesti mitään tiedä, vaikka niin ehkä saattaa kuvitellakin.
Aika monessa asiassa voi kuitenkin toimia sen harhaluulon varassa, että oikeasti tietää. Kun tökkään palloa, se todennäköisesti liikkuu. Kun juoksen päin seinää, todennäköisesti pysähdyn nopeasti. Kun istun kannonnokkaan, en todennäköisesti tunneloidu sen läpi. Onhan tietysti mahdollista, että kaikki nämä olettamukset ovat virheellisiä, mutta miksi ihmeessä epäilisin tällaista arkijärkeä?
Aivan yhtä lailla tieteessä on löydetty niin hyvin havaintoja vastaavia teorioita, että olisi järjetöntä olla luottamatta niiden paikkansapitävyyteen. Ehkä sinä et halua kutsua tätä "tietämiseksi", mutta tällöin määrittelet tietämisen niin ahtaasti, että koko sana menettää käyttökelpoisuutensa. Hiuksia voi halkoa loputtomiin, mutta jos joskus haluaa tuottaa joskus jotain muutakin kuin tyhjää puhetta, täytyy jossain vaiheessa siirtyä puheista tekoihin. Muuten juoksemme lopun ikäämme edellä mainittua seinää päin, koska eihän sitä tiedä, vaikka seuraavalla kerralla emme pysähtyisikään.