Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Tämä menee suurimmalta osin kategoriaan: saavutettavuusasetukset. Asia, joka tietenkin pitäisi olla paremmin melkein pelissä kuin pelissä. Se ei silti ole sama asia kuin vaikeustasot. Fonttien koon muunnos, värisokealle sopiva väritila tai cooppi-apuri. Todella tärkeitä juttuja, mutta eivät välttämättä vaadi vaikeustasoon mitään muutosta.
Ai esimerkiksi kuten ER:ssä:
Ei toki tarvitse päästä ja YO-kokeethan on suunniteltukin niin, että aina tietty prosentuaalinen määrä saa Laudaturin ja tietty määrä hylätään. Parhaaseen arvosanaan ei siis edes vaadita täydellistä onnistumista/tietämystä.
Hyvää peliä toki pelaisivat varmasti lukuisat ihmiset mutta voi ihan hyvin väittää että nimenomaan se haaste oli se, jonka kautta koko soulslike-käsite syntyi. Nyttemmin toki Fromilla ja peleillään on jo sen verran nimeä että varmasti myisi myös vaikeustasojen kautta mutta kuten olen jo useaan kertaan sanonut, jäisi matkasta todella iso ja merkittävä osa pelin henkeä ja/tai ydintä. Siitä tarkemmin tuossa jäljempänä taas.
Epäilenpä. En minä ainakaan nyt ole missään törmännyt yhteisöihin, joissa mehusteltaisiin jonkun pelin hardcore/insane/tms-vaikeustasosta samalla tapaa kuin vaikkapa Ornstein ja Smough kaksikon kohtaamisesta. Varmasti Fromin kaava on muutakin kuin vaikeus mutta se on ihan hiton iso osa sitä ja en voi oikeasti ymmärtää miten joku ei voi käsittää miksi on täysin eri asia jos sinne löydään vaihtoehdot. Toki se onnistuisi nykyään helpommin kun tuo yhteisö ja legenda on jo olemassa mutta eikö se tekisi samalla sitä mitä liian moni peli tekee monilla tavoin, eli jakaisi yleisönsä? Silloinhan se oikea elitistikerho vasta syntyisi. Nykyään kerhoon otetaan riemulla uudet jäsenet vastaan ja minä tykkään nimenomaan katsoa ensikertalaisten matkaa näissä peleissä koska näen sitä tuskaa, järkytystä ja pään seinään hakkaamista, kunnes lopulta tulee ne onnistumiset. Tulee itsekin todella hyvälle mielelle ja se on kuin parhaan draaman katsomista kun "päähahmo" lopulta voittaa esteet.
Totta se että näiden yhteisöllisyys on muutakin kuin vaikeus mutta se haaste/vaikeus on ihan järkyttävän iso osa sitä yhteistä kokemusta. Painotan vielä kerran sanaa YHTEISTÄ eli samaa kokemusta.
En tiedä tulkitsinko vertauksen väärin mutta eikö sen idea ollut että se teki jotain kosiskelematta massoja ja täten pääsi maineeseensa? Kyllähän se ainakin sen osalta pätee Soulsiin.
En jaksa nyt tähän enää erikseen vastata samoja kuin jo aiemmin ja yllä kirjoitin mutta lyhyesti sanottuna ei mielestäni ole sama asia jos yhteisö jaetaan eri blokkeihin kun sen yhteneväisyyden mielestäni luo nimenomaan se sama jaettu kokemus. Ja kuten myös sanoin, niin nykyisin voisi onnistua toki paremmin lyödä vaikeustasot sinne mutta ei samanlaista yhteisöä ole syntynyt minkään pelin yhden vaikeustason ympärille, joten eikö sekin jo kerro että soulslikeissä on jotain merkittävää nimenomaan sen yhteneväisen haasteen kautta?
No joopa joo. Et selvästikään ole päässyt sisälle koko soulsien yhteisöön koska se on todella yhteisöllinen ja lämmin paikka. Siellä nimenomaan koen että otetaan porukka riemulla vastaan. Onhan se karua heittää altaan syvään päähän ja katsoa miten ne ui, mutta sitä katsotaan jännittyneenä ja odotetaan toisessa päässä allasta kannustaen että se lopulta oppii uimaan ja pääsee perille. Karua ehkä mutta juuri se että kaikki kokivat saman on osa sitä hommaa. Ja nyt voi olla aika paska vertaus tämä mutta jätän tähän silti koska se nyt tuli mieleen.
Speedrunnaaminen on nimenomaan valinta (kuten vaikeustasot) enkä koe että sellaiseen yhteisöön on tarve mennä ellei se erikseen kiinnosta. Soulsien vaikeustasossa ei ole valintoja, joten olet osa yhteisöä ja yhteisön kokemusta heti kättelystä lähtien. Ja tuo on muka salaseura mihin ei oteta mukaan kun se nimenomaan on enemmän ihmisiä yhdistävä kuin joku esimerkin speedrunnaus.
Onhan täällä monesti todettu että helpotuksia ja aputoimintoja voi olla mutta ei vaikeustasoja. Värisokeustilaa, nappien konfiguraatiota jne.
No minua ei ainakaan kiinnostanut aikoinaan pätkääkään se millä avuilla kukakin valkolakkinsa sai. Pääasia, että saivat, se on ollut ihan muiden tahojen tehtävä arvioida ne ansiot. Enkä kyllä omaani myöskään hankkinut yhtään se mielessä, että pätisin sillä jotenkin muihin nähden tai jotta kokisin sen kautta jotain yhteyttä muihin saman saavuttaneisiin. En todellakaan kokenut sellaista silloin enkä ole koskaan sen jälkeenkään kokenut. Itselleni tällainen ajatusmaailma on kyllä kovin vieras, vaikka toki tiedostan, että joillekin sekin on tärkeä. Henkilökohtaisesti en halua päteä jollain saavutuksilla. Ja on mielestäni jossain määrin ainakin loukkaavaakin niputtaa kaikki tuohon saman suuntaiseen pätemissuuntaukseen.
No sittenhän sen pitäisi käydä tosi mukavasti, että itse voittaa ne haasteet sillä vaikeimmalla/default tasolla, eikä haittaisi yhtään, jos löytyisi niitä alempia vaikeustasoja niille heikomman tason pelaajille. Jos tämä ei kuitenkaan ole ok, niin kyllähän siellä väistämättä se pätemisen tarve taitaa taustalla vaikuttaa.
Vähän huolimaton kommentti minulta taas sinulle. En suoraan tarkoittanut väittää, että juuri sinua tuo vaikeustasojen olemassaolo ainakaan kategorisesti haittaisi, vaikka toki vastasinkin juuri sinun viestiisi. Pointtini oli kuitenkin, että jos se haittaa, että tietyssä pelissä olisi ne vaikeustasot nykytilasta poikkeavasti, niin silloin epäilen, että ainakin yhtenä vaikuttimena taustalla on se pätemisen tarve.
Pakko tähän on vielä vastata kevennyshenkisesti, että valkolakkia tavoiteltaessahan on juuri hienosti järjestetty kuviot niin, että vaikeustasot löytyvät. Voit saada valkolakin ainakin L-, E-, M- ja C-tasoilla, ja taitaa se onnistua vieläpä B-tasollakin. Jos ei halua niin päteä tai osaaminen ei vain riitä ylemmille tasoille, niin voi vaikkapa suoriutua sillä B-tasollakin. Edelleen annan kuitenkin ylioppilastutkintolautakunnan päättää ketkä ovat sen valkolakin ansainneet, kun siihen noita tasojakin aika paljon löytyy, millä sen voi ansaita. Kaikki riittävän tason suorittaneet käsittääkseni ansaitsevat sen valkolakin.
Mä oon ainakin sanonut täällä samat läpät sen seitsemäntoista kertaa tismalleen samoihin "mutta kun ei se olisi mistään pois"-argumentteihin, eli kehä on kierretty aika hemmetin monta kertaa
Hushus ostamaan ER ja pelaamaan sitä! Lupaan tulla auttamaan co-oppina, jos ostat pelin PS5:lle ja pelin vaikeus alkaa jossain vaiheessa ahistamaan.Mä oon ainakin sanonut täällä samat läpät sen seitsemäntoista kertaa tismalleen samoihin "mutta kun ei se olisi mistään pois"-argumentteihin, eli kehä on kierretty aika hemmetin monta kertaa
Mutta tälle "Vaikeustasot: Elden Ring European Tour" -kiertueelle saatiin sentään muutama uusi kappale, jotka toki muistuttivat osittain vanhoja klassikoita. Kuultiin "Kuluttajansuojakysymys" ja "Dark Souls Olisi Ollut Isompi Ilmiö Vaikeusasteilla", jotka herättivät sopivasti säpinää allekirjoittaneessakin.
Katsotaan mitä keksitään seuraavalla kerralla kun From Software julkaisee pelin. Josko ainakin mä olisin siihen mennessä pelannut sitä Elden Ringiä, niin pääsisin kerrankin kommentoimaan asiaa elitistien norsunluutornista
Peace out.
Ei sen taustalla ainakaan minun kohdallani - ja veikkaan ettei useiden muidenkaan - ole muuta kuin se että peli ja siitä saatava yhteinen kokemus ei enää olisi sama. En todellakaan usko että pelistä saataisiin samanlainen yhteisöllinen kokemus millään yksittäisellä vaikeustasolla, varsinkin kun useat eri "versiot" (eli vaikeustasot) jakaisivat porukan heti alussa täysin eri ryhmiin.
Hyvin sanottu ja mielestäni hyvä huomio myös tuo kuinka monessa muussa kohtaa ymmärretään käsitteet, kuten kohdeyleisö sekä se, että tarjotaan erilaista eri ihmisille, eri mauille, ikäryhmille ja tuota aiempaa sivuten, eri osaamistasoille. Tuosta viimeisimmästä todella hyvä ja ymmärrettävä esimerkki tuo arcade vs. simulaatio. Eikö soulsborneja voisi siis käsitellä ikään kuin roolipelien simulaatioversioina niiden kaiken kansan arcade-versioiden sijaan?
Kyllä. Parasta on juuri se tunne ja toinen parhaus on se, kun näkee kun muut saa samoja onnistumisen elämyksiä. Sellainen "eliittikerho" meillä soulsborne-"puristeilla" siis on.
Tämä myös minulla ja väitän että suurin osa ihmiskunnasta on samaa "laiskaa sakkia", joten siksi näitä samanlaisia kokemuksia ja yhteisöjä ei synny ns. "vapaaehtoisesti" eli sillä että itse valittaisiin vaikeustasosta se haastava vaihtoehto. Käytäntöhän tämän todistaa, kuten olen jo sanonut. Ja jos ei, niin saa antaa sen esimerkin jostain pelistä, jonka hardcore-pelaamisesta on tullut yhtä laaja ja merkittävä juttu kuin soulsborneissa, josta kehittyi kokonainen oma genrensä.
Juuri näin.
)
Mun mielestä tämäkään ei ihan ole toimiva vertailu. Jos pitäisi alkaa tätä vaikeustasojen puutetta verrata 40 km juoksuun, niin ennemmin näkisin tilanteen sellaisena, että tuohon 40 km juoksuun on varattu joku upea maisemareitti, jolle ei ole asiaa, jos et voi sitä kokonaan juosta. On siis voi voi, jos haluaisit tuosta reitistä nauttia vaikka kävellen tai pyörällä. Ainoastaan juoksu on sallittu. Toki jokainen saa reittiä kokeilla, mutta vain niin pitkälle, kun juoksukunto riittää. Jos juokseminen ei onnistu ollenkaan, niin reitille ei ole asiaa.
