Vaikeuden viehätyksestä

[Ippenator]

No peliä ei vain ole suunnitelut pelattavan helpompana!

No okei piti tulla viel muokkaa, souls pelit ei olisi souls pelejä jos siinä olis heti kättelyssä valittavana easy, normal, hard jne vaikeustaso vaikka kuinka sitä sössöttelisi että "no mitä se teiltä on pois". Koko pelin idea on vaan uskaltaa kokeilla ja päästä vaikeuksista eteenpäin ja siitä tulee ne kiksit jopa niille jotka eivät usko että se olisi mahdollista, jos heti kättelyssä olisi joku easy vauvamode koko pelin idea kärisisi.

Jos olisi heti easymode niille jotka ei ikinä soulsei ole pelannut, menisivät pelin läpi tyylii ku mikä tahansa leppoinen seikkailupeli he eivät tietäis mikä koko souls pelien idea on. En osaa tän paremmin tätä selittää, mutta sanon viel sen että koko easymode ei olisi ns "souls veteraaneilta pois" he pelaisivat sillä alkuperäisellä vaikeusasteella mutta voin luvata että se easy mode tekisi sen että monet eivät oikeesti kokisi souls pelin idea/taikaa kun vaan huitoisivat pelin easyllä läpi tekemällä koko pelistä sen että se olisi teiltä pois, selitinkö nyt jotenkin järkevästi?

Edelleenkin väistät sen faktan, että on paljon taitorajoitteisia pelaajia, jotka eivät vain ikinä pysty olemaan riittävän hyviä pelaamaan tuollaisia haastavia pelejä läpi, vaikka kuinka harjoittelisivat. Silti siitäkin joukosta löytyisi aivan varmasti pelaajia, joita voisi kovastikin kiinnostaa ne ainutlaatuiset ympäristöt, viholliset ja tunnelma mitä esim. Souls-pelit tarjoavat. Ja samalla olisi mielestäni hyvä muistaa edelleenkin, että kyseisille pelaajille peli voisi easy-modella pelatessa olla nimenomaan juurikin yhtä haastava kuin sinulle tai minulle nuo pelit ovat nykyisellä eli normaalilla vaikeustasollaan. Minulle olisi henkilökohtaisesti tärkeää, että tällaisetkin ihmiset voisivat näitä pelejä halutessaan kokea loppuun asti pelaten, mikäli se vaikeustason valinta sen heille mahdollistaisi.

Kuten olen todennut, tällä hetkellä en todellakaan tuollaisiin vaikeusasteisiin itse koskisi, mutta erittäin mielelläni soisin niitä saman tyyppisiä upeita elämyksiä ja haasteidenkin voittamisia (vaikka tämä ei itse asiassa ole itselleni kovin olennaista Soulsborneissa) kaikille niille, joilla on taitorajoitteita pelaamisessa syystä tai toisesta merkittävämmin. Ja voihan se olla, että itsekin vaikkapa parinkymmenen vuoden päästä seitsemänkymppisenä eläkeläisenä pelaisin vieläkin mielellään Soulsborne-tyyppisiä pelejä, mutta entisestään hidastuneiden refleksien ja kangistuneiden sormien takia, en sitten normaalilla tasolla siihen enää pystyisi. Kieltämättä tuntuisi kovin karulta sen takia joutua hylkäämään kokonaan pelityyppi jota on eniten pelaamisessa rakastanut. Toki luopuminen pelaamisesta ylipäätään on väistämättä ainakin jossakin vaiheessa edessä. Mutta pitäisikö sen kuitenkaan olla vielä tuolloin, jos kuitenkin peli-intoa ja terveyttä vielä olisi ja ihan aitoja keinoja olisi todellisuudessa mahdollisuus toteuttaa, joilla minä ja silloiset kaikki muut näitä pelejä aikoinaan pelaamaan tottuneet ikäkumppanit voisimme edelleen jatkaa valitsemallaan pelitasolla kyseisten pelien pelaamista.

Se, että jotkut ns. normaalin taitotason pelaajat ehkä sitten hyödyntäisivät turhaan tuota helpompaa pelitasoa ja kenties pilaisivat pelikokemuksensa siihen originaalin nähden, on mielestäni puhtaasti heidän valintakysymyksensä. Todennäköisesti saavat siltikin ainakin jonkin vastineen sille minkä verran sijottavat peliin rahallisesti ja ajallisesti.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Edelleenkin väistät sen faktan, että on paljon taitorajoitteisia pelaajia, jotka eivät vain ikinä pysty olemaan riittävän hyviä pelaamaan tuollaisia haastavia pelejä läpi, vaikka kuinka harjoittelisivat. Silti siitäkin joukosta löytyisi aivan varmasti pelaajia, joita voisi kovastikin kiinnostaa ne ainutlaatuiset ympäristöt, viholliset ja tunnelma mitä esim. Souls-pelit tarjoavat. Ja samalla olisi mielestäni hyvä muistaa edelleenkin, että kyseisille pelaajille peli voisi easy-modella pelatessa olla nimenomaan juurikin yhtä haastava kuin sinulle tai minulle nuo pelit ovat nykyisellä eli normaalilla vaikeutasollaan. Minulle olisi henkilökohtaisesti tärkeää, että tällaisetkin ihmiset voisivat näitä pelejä halutessaan kokea loppuun asti pelaten, mikäli se vaikeustason valinta sen heille mahdollistaisi.

Kuten olen todennut, tällä hetkellä en todellakaan tuollaisiin vaikeusasteisiin itse koskisi, mutta erittäin mielelläni soisin niitä saman tyyppisiä upeita elämyksiä ja haasteidenkin voittamisia (vaikka tämä ei itse asiassa ole itselleni kovin olennaista Soulsborneissa) kaikille niille, joilla on taitorajoitteita pelaamisessa syystä tai toisesta merkittävämmin. Ja voihan se olla, että itsekin vaikkapa parinkymmenen vuoden päästä seitsemänkymppisenä eläkeläisenä pelaisin vieläkin mielellään Soulsborne-tyyppisiä pelejä, mutta entisestään hidastuneiden refleksien ja kangistuneiden sormien takia, en sitten normaalilla tasolla siihen enää pystyisi. Kieltämättä tuntuisi kovin karulta sen takia joutua hylkäämään kokonaan pelityyppi jota on eniten pelaamisessa rakastanut. Toki luopuminen pelaamisesta ylipäätään on väistämättä ainakin jossakin vaiheessa edessä. Mutta pitäisikö sen kuitenkaan olla vielä tuolloin, jos kuitenkin peli-intoa ja terveyttä vielä olisi ja ihan aitoja keinoja olisi todellisuudessa mahdollisuus toteuttaa, joilla minä ja silloiset kaikki muut näitä pelejä aikoinaan pelaamaan tottuneet ikäkumppanit voisimme edelleen jatkaa valitsemallaan pelitasolla kyseisten pelien pelaamista.

Se, että jotkut ns. normaalin taitotason pelaajat ehkä sitten hyödyntäisivät turhaan tuota helpompaa pelitasoa ja kenties pilaisivat pelikokemuksensa siihen originaalin nähden, on mielestäni puhtaasti heidän valintakysymyksensä. Todennäköisesti saavat siltikin ainakin jonkin vastineen sille minkä verran sijottavat peliin rahallisesti ja ajallisesti.

Koska tämä "Soulsborneissakin voisi olla vaikeusasteet" astui voimaan? Siis ihan vilpitön kysymys.
Koska, kuten olen todella moneen kertaan väittänyt, niin tätä sinunkin eniten rakastamaasi soulsborne-pelityyppiä tai ilmiötä ei olisi koskaan syntynyt/From Software ei olisi koskaan noussut siihen asemaan kuin missä se on nyt/Hidetaka Miyazakista ei olisi tullut supertähtipelisuunnittelijaa, jos yksi peli ei ensimmäisen osan pohjalta olisi vuonna 2011 uskaltanut todeta, että se lyö hampaat kurkkuun kaikilta pelaajilta ja pakottaa pelaamaan peliä maltilla opetellen.

+10v on toki tässä välissä vierähtänyt, joten ehkä menneisyys ei ole tässäkään tapauksessa mikään merkki siitä, että tällä pitäisi mennä jatkossa. Ehkä sitten ihan oikeasti Miyazakin silloinen visio ja jääräpäisyys on hyödytöntä luonnonvaraa 2022. En minä tiedä, nämä on vaan aina mielestäni kiinnostavia tilanteita, jos väitetään että jokin mikä on toiminut koko ilmiön mahdollistajana ei oikeastaan ole mitenkään tärkeää enää. Mutta niin se aika ja kehitys kai välillä toimii? Onhan se aina myös surullista, jos on pakko hirttäytyä menneisyyteen.

Ps. Tein laskelmia: Dark Souls vastasi vuonna 2011 0,3% PS3:n euroalueella julkaistuista peleistä. Aikaisempi väittämäni siitä, että tämä "vaikeuden pelifilosofia" koskettaa varmaan max 1% pelejä ei liene liioittelua

 

[Ippenator]

Koska tämä "Soulsborneissakin voisi olla vaikeusasteet" astui voimaan? Siis ihan vilpitön kysymys.
Koska, kuten olen todella moneen kertaan väittänyt, niin tätä sinunkin eniten rakastamaasi soulsborne-pelityyppiä tai ilmiötä ei olisi koskaan syntynyt/From Software ei olisi koskaan noussut siihen asemaan kuin missä se on nyt/Hidetaka Miyazakista ei olisi tullut supertähtipelisuunnittelijaa, jos yksi peli ei ensimmäisen osan pohjalta olisi vuonna 2011 uskaltanut todeta, että se lyö hampaat kurkkuun kaikilta pelaajilta ja pakottaa pelaamaan peliä maltilla opetellen.

+10v on toki tässä välissä vierähtänyt, joten ehkä menneisyys ei ole tässäkään tapauksessa mikään merkki siitä, että tällä pitäisi mennä jatkossa. Ehkä sitten ihan oikeasti Miyazakin silloinen visio ja jääräpäisyys on hyödytöntä luonnonvaraa 2022. En minä tiedä, nämä on vaan aina mielestäni kiinnostavia tilanteita, jos väitetään että jokin mikä on toiminut koko ilmiön mahdollistajana ei oikeastaan ole mitenkään tärkeää enää. Mutta niin se aika ja kehitys kai välillä toimii? Onhan se aina myös surullista, jos on pakko hirttäytyä menneisyyteen.

Ps. Tein laskelmia: Dark Souls vastasi vuonna 2011 0,3% PS3:n euroalueella julkaistuista peleistä. Aikaisempi väittämäni siitä, että tämä "vaikeuden pelifilosofia" koskettaa varmaan max 1% pelejä ei liene liioittelua

On sekin näkemys, ettei ilman yhtä ja ainoata armotonta vaikeustasoa Souls-peleistä olisi tullut niin suosittuja. Ehkä se pitää paikkansa, ehkä ei. Varmuudella emme sitä kuitenkaan saa tietää. Ainakaan itse en kyllä ole vakuuttunut siitä, etteikö pelisarjasta olisi voinut tulla suosittu, vaikka olisi voinut vaikeustasoja valita, mutta pelintekijät olisivat itse suositelleet haasteita etsiville pelaajille default-vaikeustasoa.

Yhtä hyvin voi itse asiassa aivan perustellusti väittää, että pelisarjasta olisi saattanut tulla jopa suositumpi, koska silloin sen pariin olisivat saattaneet alusta alkaen hypätä paljon sankemmin joukoin keskivertopelaajia tai jopa heikohkon tason pelaajia. Peli olisi siitä huolimatta saattanut saavuttaa suosionsa myös nykyään sitä suosivien eliitti- ja puristipelaajien keskuudessa, mikäli tuo default-asetuksilla pelaamisen suositus haasteita etsiville pelaajille olisi riittävän hyvin tehty selväksi. Tällöin pelisarjaa saattaisivat pelata sankoin joukoin nimenomaan kaiken tasoiset pelaajat, jolloin pelaajamäärä saattaisi olla paljon jopa nykyistä suurempi. Tämä on aivan yhtä mahdollinen ja perusteltu skenaario, kuin sinun täällä esittämäsi.

Kumpikin väite on tietenkin hypoteettinen, emmekä koskaan saa todellisuudessa tietää kumpi olisi toteutunut. Uskoa tai arvailla voi toki miten itse kukin haluaa.

 

[Ananas]

On sekin näkemys, ettei ilman yhtä ja ainoata armotonta vaikeustasoa Souls-peleistä olisi tullut niin suosittuja. Ehkä se pitää paikkansa, ehkä ei.

Ainakin arvosteluja lukemalla on selvää, että pelisarjan vahvuus oli ja on juurikin se haaste. Moni peli alkoi myös ottamaan mallia juurikin vaikeudesta ja siinä syntyi oma aligenrensä "soulsliket". Kyllähän tästä voi vahvasti päätellä mistä pelisarjan suosio on tullut.

 

[Remeded]

Edelleenkin väistät sen faktan, että on paljon taitorajoitteisia pelaajia, jotka eivät vain ikinä pysty olemaan riittävän hyviä pelaamaan tuollaisia haastavia pelejä läpi, vaikka kuinka harjoittelisivat. Silti siitäkin joukosta löytyisi aivan varmasti pelaajia, joita voisi kovastikin kiinnostaa ne ainutlaatuiset ympäristöt, viholliset ja tunnelma mitä esim. Souls-pelit tarjoavat. Ja samalla olisi mielestäni hyvä muistaa edelleenkin, että kyseisille pelaajille peli voisi easy-modella pelatessa olla nimenomaan juurikin yhtä haastava kuin sinulle tai minulle nuo pelit ovat nykyisellä eli normaalilla vaikeutasollaan. Minulle olisi henkilökohtaisesti tärkeää, että tällaisetkin ihmiset voisivat näitä pelejä halutessaan kokea loppuun asti pelaten, mikäli se vaikeustason valinta sen heille mahdollistaisi.

Kuten olen todennut, tällä hetkellä en todellakaan tuollaisiin vaikeusasteisiin itse koskisi, mutta erittäin mielelläni soisin niitä saman tyyppisiä upeita elämyksiä ja haasteidenkin voittamisia (vaikka tämä ei itse asiassa ole itselleni kovin olennaista Soulsborneissa) kaikille niille, joilla on taitorajoitteita pelaamisessa syystä tai toisesta merkittävämmin. Ja voihan se olla, että itsekin vaikkapa parinkymmenen vuoden päästä seitsemänkymppisenä eläkeläisenä pelaisin vieläkin mielellään Soulsborne-tyyppisiä pelejä, mutta entisestään hidastuneiden refleksien ja kangistuneiden sormien takia, en sitten normaalilla tasolla siihen enää pystyisi. Kieltämättä tuntuisi kovin karulta sen takia joutua hylkäämään kokonaan pelityyppi jota on eniten pelaamisessa rakastanut. Toki luopuminen pelaamisesta ylipäätään on väistämättä ainakin jossakin vaiheessa edessä. Mutta pitäisikö sen kuitenkaan olla vielä tuolloin, jos kuitenkin peli-intoa ja terveyttä vielä olisi ja ihan aitoja keinoja olisi todellisuudessa mahdollisuus toteuttaa, joilla minä ja silloiset kaikki muut näitä pelejä aikoinaan pelaamaan tottuneet ikäkumppanit voisimme edelleen jatkaa valitsemallaan pelitasolla kyseisten pelien pelaamista.

Se, että jotkut ns. normaalin taitotason pelaajat ehkä sitten hyödyntäisivät turhaan tuota helpompaa pelitasoa ja kenties pilaisivat pelikokemuksensa siihen originaalin nähden, on mielestäni puhtaasti heidän valintakysymyksensä. Todennäköisesti saavat siltikin ainakin jonkin vastineen sille minkä verran sijottavat peliin rahallisesti ja ajallisesti.

No tässä mennään taas siihen suuntaan että kyse ei enää ole vaikeusasteen helpotuksesta vaan siitä että "mitä jos on vaikka kädet menettänyt lento-onnettomuudessa" tai "mitä jos minusta tuleekin isona mummo tai jos vaari onkin mummo ja kaihi silmässä ja reuma ja sormet ei enää toimi ja rollaattorilla pitää kävellä"


Täs otetaan aina nämä liikuntarajoitteiset mukaan ja että mitä jos on joku vamma tai jos olen sit joskus 80v vaari nii mitä mä sit teen . Sitä nyt emme pysty kukaan ennustamaan että mitä jos menetän raajat tai se että tullaan vanhaksi ja pelit ei enää kule. Aikoinaan en tyylii pelannut muuta kun call of tutteja onlinessa ja iän myötä olen huomannut että pelit ei enää kulee samal taval ku parikymppisenä, en silti masentele että nyt tämä sarja jäi koska ei vaan pärjää 14v hyppyrefleksien mukana enää.

Pelejä ja genrejä on niin paljon että sieltä löytää kaikki omansa. Jotkut pelit nyt on vaan tehty vaikeaksi ja haastaviksi ja ihan tarkoituksella ja vaikka sitä kuinka itkevät tekijät ei sitä muuta ja mä oon sitä mieltä että se on hyvä, kyllä niitä haastavia pelejä saa ja pitää olla eikä niitä ole tarkoitettu jokaiselle, jokainen voi sit itse päättää riittääkö omat taidot, jos ei niin sitten varmasti on miljoonaa muuta vastaava tai parempaa peliä jossa homma kulkee. Mulla taas ei mitenkään mene kaaliin se asia että pitääkö sitä nyt joka ikinen peli mitä on markkinoilla olla läpäistävissä joka ikiseltä ihmiseltä?

Fakta on myös se että loppujen lopuksi lähes kaikki pelit ovat kaiken ikäisille ja taitoisille, jopa call of tuttia voit pelata netissä eri asia et pärjääkö, pitääkö siinäkin sit olla joku hidastettu pelimodi jossa pelaajat liikkuu rollaattoreilla että hitaatki pärjää?

Suurin osa peleistä on kuitenkin helppoja tai helposti opeteltavissa, sit markkinoilla on yksi souls genre joka on suosittu juuri sen takia että pelaajalle ei anneta armoa mutta ollaan kuitenkin heitä kohtaan palkitsevia ja annetaan myös joskus reilulla kädellä helpotuksia. Sit on nämä horizonit ym, josta sä voit tehää koko pelistä itselle niin vaikean tai helpon kun itse haluat. Enkä mä ole mikään elitisti, pelaan kaikki pelit normilla ja sit myöhemmin hardilla jos trophyt vaatii tai ihan vaan kokeilemalla, mut sit on niitä pelejä jotka tiedän olevan vaikeita ja niitä pelaa sit jo ihan eri asenteella ja siitä vaikeuden yli pääsemisestä ne kiksit tulee. Vaikeat pelit ilman helpotuksia ovat minusta ihan oma lajinsa ja minusta niitä ei pitäisi helpottaa.

 

[Ippenator]

Ainakin arvosteluja lukemalla on selvää, että pelisarjan vahvuus oli ja on juurikin se haaste. Moni peli alkoi myös ottamaan mallia juurikin vaikeudesta ja siinä syntyi oma aligenrensä "soulsliket". Kyllähän tästä voi vahvasti päätellä mistä pelisarjan suosio on tullut.

Niin ja jos ne alemmatkin vaikeustasot olisivat olleet valittavissa, niin olisiko se peli muuttunut jotenkin helpommaksi niille haastetta etsiville pelaajille? Ja millähän tavalla jos saan kysyä? Eiköhän haastetta etsivä pelaaja nimenomaan tartu siihen default-haasteeseen, jos tuodaan vahvasti esille, että se on kunnon testi pelaajan taidoille ja se vaikeustaso, jolla peliä suositellaan kehittäjän toimesta pelattavan.

 

[asin]

Niin ja jos ne alemmatkin vaikeustasot olisivat olleet valittavissa, niin olisiko se peli muuttunut jotenkin helpommaksi niille haastetta etsiville pelaajille? Ja millähän tavalla jos saan kysyä? Eiköhän haastetta etsivä pelaaja nimenomaan tartu siihen default-haasteeseen, jos tuodaan vahvasti esille, että se on kunnon testi pelaajan taidoille ja se vaikeustaso, jolla peliä suositellaan kehittäjän toimesta pelattavan.

Se pelin juttu/idea olisi varmaan kärsinyt tästä. Kai siihen joku syy on miksi kehittäjät eivät tätä vaihtoehtoa halunneet tarjota.

 

[Wixxer]

Ei tässä vaikuta olevan ollenkaan kyse vaikeustasosta. Tarkoitus on ilmeisesti vain nälviä niitä elitisteiksi ja puritisteiksi, jotka pitävät ER:stä sellaisenaan.

 

[shamaniac]

Itse taas en ymmärrä ollenkaan, miten helpompi vapaaehtoinen vaikeustaso jotenkin vesittäisi tai pilaisi Elden Ringin tai vastaavat From Softwaren pelit. Se vaikeampi perusvaikeustaso olisi siellä tarjolla 'puristeille' edelleen, jotka saavat kiksinsä siitä vaikeudesta ja jossain vaiheessa sen vaikeuden voittamisesta. Toisenlaiselle yleisölle ja fiilistelijöille olisi sitten tarjolla helpompi vaikeustaso. Jotkut varmasti haluaisivat nauttia pelin miljööstä, tunnelmasta ja vastaavista asioista ilman jumittavia taisteluita.

Se pilaa juuri sen yhteisöllisyyden joka syntyy siitä kun jokin (tai noiden pelien kanssa "useat") vastus on niin pirullinen että sen kanssa menee järki ja hermot. Sitten kun tajuaa että niin muillakin ja ollaan samassa veneessä ja voit summonoida apua ja kostaa vihulle tai katsella muiden taktiikoita netistä jne. jne. jne. Ei noita syntyisi koska ei olisi mitään "samaa venettä" vaan useita veneitä. Ja kuinka monessa muussa pelissä on vastaava yhteisö kuin Fromin peleissä? En yhtäkkiä keksi yhtään vastaavaa.

Eikä olisi mitään legendaarisia pomoja tai kohtauksia samalla tapaa kun osa olisi että "ai mikä, minä löin kerran ja se kuoli". Ei se vain tuntuisi samalta. Jos tuota ei tajua niin väitän ettei ole tajunnut koko Fromin pelien yhtä hienointa ominaisuutta, joka kiteytyy vähän samaan kuin ns. sukupolvikokemukset.

Millä tavalla se olisi siis vaikeudesta viehättyviltä pois, jos tuollainen vapaaehtoinen helpompi tapa pelata olisi tarjolla? Eihän sitä helpompaa kukaan pakota käyttämään. Eihän 'tavallisissakaan peleissä' kukaan pakota käyttämään tiettyä vaikeustasoa, vaan sen saa ihan itse valita. Vaikeudesta viehättyvät voivat pelata heti lennosta vaikeammalla tasolla kuin normipelaajat, jos niin haluavat.

Annapa esimerkki jostain vaikeustasot sisältävästä pelistä johon on syntynyt vastaava yhteisö kuin Fromin peleihin. Väitän että se yhteisöllisyys syntyy nimenomaan tuosta vaikeudesta ja pirullisuudesta mitä vastustajilta saa. Samoin kaikki legandat alushousuissaan katanoiden kanssa. Mitä merkitystä niillä olisi jos olisi peli olisi täysin pelattavissa tuollaisilla varusteilla? Nyt kun näet että tyyppi on lvl 1 alushousupelle, niin tiedät että se on joko hullu tai älyttömän kova pelaaja. Kaikki tämä legendaarinen "mytologia", joka ei siis ole pelin lorea vaan pelaajien kokemuksia, jäisi pois.

Odotan edelleen selitystä siitä, millä tavalla vaikkapa Elden Ring huononisi, jos siinä olisi vapaaehtoinen helpompi vaikeustaso.

Ilmeisesti saat odottaa aika kauan kun täällä on kyllä annettu useitakin erilaisia selityksiä mutta ne eivät vain ole sinulle kelpaavia. Olet siis jo mielipiteesi päättänyt, joten et sinä mitään selvästikään ole edes odottamassa.

Kaipa se on sitten tekijöiden taidoista kiinni, osaavatko he tasapainottaa pelinsä 'toimivaksi' monella eri vaikeusasteella. Ehkä From Software ei vielä ole saavuttanut sellaista taitoa, että osaisivat.

Jos nyt sivuutetaan vihjailut Fromin osaamattomuudesta niin onhan tuo ihan selvää että hyvin tehdyt vaikeustasovalinnat ja helpotustoiminnot vaativat vähän enemmän kuin "vain tehdä". Lisäksi vaikka tämä heidän luomansa peli ja sen kautta yhteisö olisikin vahinko, niin uskon että eivät sen syntymän jälkeen enää edes halua tuota kaavaa muuttaa. En minä ainakaan haluaisi sillä tuo on ihan jotain muuta mitä minkään muun pelin kokemukset sekä pelissä että varsinkin sen ympärillä.

 

[Ippenator]

Ei tässä vaikuta olevan ollenkaan kyse vaikeustasosta. Tarkoitus on ilmeisesti vain nälviä niitä elitisteiksi ja puritisteiksi, jotka pitävät ER:stä sellaisenaan.

Ahaa. Itselleni kun nimenomaan Elden Ring on kaikkien aikojen paras pelaamani peli. Mielenkiintoinen väite kyllä sinulta. Minä nyt vain ajattelen niin, että mahdollisimman monen pelaajan pitäisi saada kokea esim. Elden Ringin kaltainen upea pelimaailma, kekseliäät bossit ja myös mielenkiintoinen lore. Mielestäni olisi juuri hienoa, että joku heikohko pelaaja, voisi pelistä nauttia aivan yhtä paljon easy-modella, kuin minä nautin pelatessani peliä 400 tuntia sillä normaalilla tasollaan.

 

[Ananas]

Niin ja jos ne alemmatkin vaikeustasot olisivat olleet valittavissa, niin olisiko se peli muuttunut jotenkin helpommaksi niille haastetta etsiville pelaajille? Ja millähän tavalla jos saan kysyä? Eiköhän haastetta etsivä pelaaja nimenomaan tartu siihen default haasteeseen, jos tuodaan vahvasti esille, että se on kunnon testi pelaajan taidoille ja se vaikeustaso, jolla peliä suositellaan kehittäjän toimesta pelattavan.

Saat kysyä. Kuten aikaisemmin mainitsin niin yhteisöllisyys on iso osa peliä. Peliä voi siis helpottaa lukemalla muiden viestejä ja pyytämällä apua vaikeisiin kohtiin. Yhteisöllisyys vähenisi, jos vaikeita kohtia voisi helpottaa vaikeustason muutoksella.
Itselleni varsinkin Dark Souls 1 pelatessa tuli olo kuinka pelaajat yhteisönä keksivät keinoja kuinka päihittää tuo "äärimmäisen haastava" peli.

Souls-pelien haastavuus on siis myös monen muunkin tekijän kuin pelkän taitopelaamisen "syytä". Pelit ei kunnolla kerro miten asiat toimivat, minne pitäisi mennä tai mitä pitäisi tehdä. Asioita pitää itse tai yhteisön selvittää, haastaa ja kokea. Tämäkin on varmasti monelle oma haasteensa. Mielestäni iso osa pelien sielusta () häviäisi, jos vaihtoehtona olisi erilaiset questmarkerit tai jokin pelin sisäinen vinkkisysteemi.

Sekiro onkin mielestäni From Softwaren heikoimpia, sillä siitä puuttuu kokonaan yhteistyö moninpeli ja pelin viestisysteemi tuntui olevan pienemmässä osassa.

 

[asin]

Itse tykkään nykyisestä tilanteesta juuri sellaisena kuin se nyt on. Löytyy kaikille pelejä ihan minkälaisia vain. Ei kaikkia pelejä tarvitsekaan kaikille tehdä. Tetris vaikeutuu mitä pidemmälle pääsee, joka antaa sen koukun peliin. Autopelit yleensä muuttuvat vaikeammaksi mitä pidemmälle pääsee. Ei näitä selvästikään ole tarkoitus kaikkien läpäistä. GTA V ei sisällä vaikeustaso valintaa ja tämä on ihan ok minulle. Tykkään myös siitä että helpotuksia annetaan. Horizon meni easylla läpi mikä oli minulle ihan sopiva vaikeustaso. Eli olen sujut miten kehittäjät ovat tämän hoitaneet. En silti ottaisi esim tätä liikuntarajoitteisuutta/ikäkeskustelua mukaan. Ei voi mielestäni ajatella että 70vuotiaana haluan pelata vielä tämän pelin läpi. Jos mä käyn pelaa sählyä 20v jätkien kanssa niin hyväksyn että nää kaverit varmasti on nopeampia ja paremmassa kunnossa. En mä silti halua että jätkät antaa yhtään armoa. Hyväksyn vaan sen että aina ei voi pärjätä ja ikä tekee tehtävänsä

 

[Wixxer]

Ahaa. Itselleni kun nimenomaan Elden Ring on kaikkien aikojen paras pelaamani peli. Mielenkiintoinen väite kyllä sinulta. Minä nyt vain ajattelen niin, että mahdollisimman monen pelaajan pitäisi saada kokea esim. Elden Ringin kaltainen upea pelimaailma, kekseliäät bossit ja myös mielenkiintoinen lore. Mielestäni olisi juuri hienoa, että joku heikohko pelaaja, voisi pelistä nauttia aivan yhtä paljon easy-modella, kuin minä nautin pelatessani peliä 400 tuntia sillä normaalilla tasollaan.

Varsin jalo tarkoitusperä sinulla siis. Jäädään odottamaan sellaisen "heikomman" pelaajan toivetta ja kommenttia oman asiansa puolesta.

 

[pelle]

GTA V ei sisällä vaikeustaso valintaa ja tämä on ihan ok minulle.

Ei sisälläkään, mutta jos kuolet samassa kohdassa tarpeeksi monta kertaa niin peli antaa mahdollisuuden skipata koko kohtauksen.
Sama homma on myös rdr 2:ssa.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Tämä on aivan yhtä mahdollinen ja perusteltu skenaario, kuin sinun täällä esittämäsi.

Kumpikin väite on tietenkin hypoteettinen, emmekä koskaan saa todellisuudessa tietää kumpi olisi toteutunut. Uskoa tai arvailla voi toki miten itse kukin haluaa.

Täysin tuntematon pelisarja olisi noussut koko vuosikymmentä määritteleväksi ilmiöksi, jos sen pelifilosofiasta olisi luovuttu täysin? Ei mahdotonta, mutta mielellään kuulisi, että mitkä ne tekijät olisivat olleet, jotka olisivat nostaneet tämän (huom. edelleen täysin tuntemattoman) pelin ja tekijänsä siihen asemaan kuin mihin päätyivät?
Tämän jälkeen hyväksyisin sen, että ”väittämä on yhtä hyvin perusteltu”.

Dark Souls on pelimaailman musta joutsen. Jos haluaa uskoa, että se olisi toistunut sitä perusteellisesti muuttamalla niin mikäs siinä. Kuten sanoit, varmaksihan me emme voi sanoa. Ei vaihtoehtoisen historian arvioiminen kuitenkaan mitään ”kaikki skenaariot yhtä todennäköisiä”-heittelyä.

 

[shamaniac]

edit: Vielä yksi tökeröhkö analogia aiheeseen liittyen: Lauantaina Helsingin liikennejärjestelyt menivät uusiksi, kun kaupungissa vietettiin valtavaa juoksutapahtumaa. -- Samaan aikaan yllättävän monet meistä ihmisistä ovat sellaisia, että lopulta pystymme harjoittelemaan itsemme vaikka sitten sille pidemmällekin matkalle, kunhan joku jossain potkii sopivasti hanurille. Oli se sitten työpaikan juoksuporukka, joku läheinen ystävä, tai sitten analogian päätteeksi videopeli joka sanoo, että se on kuule nyt näin ettei auta kuin ottaa ohjain kauniiseen käteen, treenata niin maan pirusti ja katsoa mihin se riittää.

Tämä on todella hyvin sanottu! En minä valitse juuri missään pelissä mitään masokistista vaikeustasoa jonkin elitismin tai lesoamisen tai muunkaan vuoksi mutta Soulsista tuli myytti, jota oli pakko testata itsekin. Sitten sitä halusi tietää mihin asti pääsee ja kohta huomasi että on edennyt. Ja sitten huomasi taas että on edennyt lisää ja lisää ja lisää. Ja ne saavutuksen tunteet kun tajusi selättäneensä ensiksi täysin älyttömältä vaikuttavan teoksen.

En minä olisi tuollaista kokenut jos Soulsissa olisi ollut vaikeustasot. Eikä peli olisi edes noussut tuohon asemaan jos se olisi vain peli muiden joukossa, eli peli, jossa on valittavissa masokistinen vaikeustaso. On niitä joka toisessa pelissä enkä minä niistä ole kiinnostunut.

Soulsissa viehätti nimenomaan se, että se on peli, joka pakottaa (tai kannustaa) oppimaan sen. Ja se tekee sen vielä reilusti.

Mielestäni videopelimaailma menettää jotain, jos tätä viimeistä ei saisi tehdä pelisuunnittelun lähtökohdista enää ollenkaan, samaan aikaan kun 99% videopelikentästä on saavutettavampaa kuin koskaan aikaisemmin (ja jatkossa toivottavasti vieläkin paremmin). Tai ainakin se olisi menettänyt yhden viime vuosikymmenen merkittävimmistä (jollei merkittävimmän) peleistä, mutta toisaalta en mä sitä Dark Soulsia ole pelannut läpi muutenkaan, joten hittoako minä tästä välitän.

Juuri tätä samaa mieltä. Ei soulslikejä olisi eikä varmaan Elden Ringiäkään. Voisi olla että From olisi lopettanut tai alkanut puskea jotain ihan erilaista teosta pihalle.

Koko pelin idea on vaan uskaltaa kokeilla ja päästä vaikeuksista eteenpäin ja siitä tulee ne kiksit jopa niille jotka eivät usko että se olisi mahdollista, jos heti kättelyssä olisi joku easy vauvamode koko pelin idea kärisisi.

Just tämä!

Jos olisi heti easymode niille jotka ei ikinä soulsei ole pelannut, menisivät pelin läpi tyylii ku mikä tahansa leppoinen seikkailupeli he eivät tietäis mikä koko souls pelien idea on. En osaa tän paremmin tätä selittää, mutta sanon viel sen että koko easymode ei olisi ns "souls veteraaneilta pois" he pelaisivat sillä alkuperäisellä vaikeusasteella mutta voin luvata että se easy mode tekisi sen että monet eivät oikeesti kokisi souls pelin idea/taikaa kun vaan huitoisivat pelin easyllä läpi tekemällä koko pelistä sen että se olisi teiltä pois, selitinkö nyt jotenkin järkevästi?

Ja tämä juurikin! Ei se kokemus ole sama jos siitä riisutaan se yksi olennaisista seikoista, joka synnyttää yhteisön ja yhteisöllisyyden sen pelin ympärille. Eikä siihen pääse "sivustakatsojana" samalla tapaa sisälle kuin jos on ottanut sitä matsia kuten muut. Ja toki nekin on joillekin helpompia ja toisille vaikeampia mutta ei sen takia että on valittu jokin eri pelitila vaan kaikista muista muuttujista johtuen. Jokainen kuitenkin tietää mitä siellä on vastassa ja siitä tulee myös ne "miten se muka oli helppo/vaikea sinulle?"-keskustelut.

Eihän siihen pääse mukaan jos se selitys on vain se että "no koska valitsin easyn/hardin". Keskustelu ja "yhteisöllisyys" jää siihen.

On sekin näkemys, ettei ilman yhtä ja ainoata armotonta vaikeustasoa Souls-peleistä olisi tullut niin suosittuja. Ehkä se pitää paikkansa, ehkä ei. Varmuudella emme sitä kuitenkaan saa tietää. Ainakaan itse en kyllä ole vakuuttunut siitä, etteikö pelisarjasta olisi voinut tulla suosittu, vaikka olisi voinut vaikeustasoja valita, mutta pelintekijät olisivat itse suositelleet haasteita etsiville pelaajille default-vaikeustasoa.

Eihän tuota tarvitse kuin etsiä se toinen vastaava yhteisö jolloin tuohon saa vastauksen. En minä ainakaan tiedä yhtään vastaavaa peliä, jonka ympärillä on tuollainen ulkopelillinen maailmansa. Se syntyy nimenomaan siitä SAMASTA kokemuksesta.

Yhtä hyvin voi itse asiassa aivan perustellusti väittää, että pelisarjasta olisi saattanut tulla jopa suositumpi, koska silloin sen pariin olisivat saattaneet alusta alkaen hypätä paljon sankemmin joukoin keskivertopelaajia tai jopa heikohkon tason pelaajia.

Voisihan se olla uusi COD mutta ei ne valtavirtapelit oikein jaksa säväyttää. Puhut siis ihan asiaa, se olisi voinut olla suositumpi mutta yleensä siinä menettää samalla jotain kun aletaan tehdä valtavirtaa. Ja se on juuri se ongelma tässä.

Peli olisi siitä huolimatta saattanut saavuttaa suosionsa myös nykyään sitä suosivien eliitti- ja puristipelaajien keskuudessa, mikäli tuo default-asetuksilla pelaamisen suositus haasteita etsiville pelaajille olisi riittävän hyvin tehty selväksi. Tällöin pelisarjaa saattaisivat pelata sankoin joukoin nimenomaan kaiken tasoiset pelaajat, jolloin pelaajamäärä saattaisi olla paljon jopa nykyistä suurempi. Tämä on aivan yhtä mahdollinen ja perusteltu skenaario, kuin sinun täällä esittämäsi.

Ei olisi sama asia koska nytkin voi pelata vaikka jokaisen pelin hardilla tai vaikeaksi määritellyllä "perustasolla" mutta ei niissä ole samanlaista tarvetta sitä testata eikä niistä löydy vastaavaa yhteisöä takaa.

Kumpikin väite on tietenkin hypoteettinen, emmekä koskaan saa todellisuudessa tietää kumpi olisi toteutunut. Uskoa tai arvailla voi toki miten itse kukin haluaa.

Mutta kuten yllä kirjoitan, voi yrittää etsiä onko vastaavaa yhteisöä missään muussa pelissä. Jokaisessa Fromin pelissä sellainen on. Ja mikäs niitä pelejä yhdistää -> haastavuus ja se että kokemus on kaikille sama.

Minä nyt vain ajattelen niin, että mahdollisimman monen pelaajan pitäisi saada kokea esim. Elden Ringin kaltainen upea pelimaailma, kekseliäät bossit ja myös mielenkiintoinen lore. Mielestäni olisi juuri hienoa, että joku heikohko pelaaja, voisi pelistä nauttia aivan yhtä paljon easy-modella, kuin minä nautin pelatessani peliä 400 tuntia sillä normaalilla tasollaan.

Minä taas ajattelin että jokaisen pitäisi nimenomaan kokea Elden Ring ja muut Fromin pelit eikä niiden vesitettyjä versioita. Minulle se niiden koko idea on se että ne kannustavat, kirittävät tai pakottavat (mitä termiä nyt haluaakaan käyttää) pelaajansa parempaan suoritukseen.

Olipas todella hyvä tuo PeWi:n analogia urheilusuorituksen kirittäjään. Sitähän Fromin pelit juuri on. En minä missään muussa pelissä jaksaisi "gitgudia" jos voisin vain napsauttaa vaikeustasoa asteen alemmas. Tällöin jäisi ne onnistumisen elämykset sitten pois.

Enkä koe Fromin lorea niin ihmeellisenä että jaksaisi pelata niitä vain sen vuoksi. Nimenomaan taistelujärjestelmä ja taisteluihin niin monipuolisesti varustautuminen on se ykkösjuttu. Voin myöntää että en tajua (tai ainakaan muista) suurinta osaa Fromin pelien tarinoista vaikka olen lukenut wikiä sivukaupalla. Ne on "mystistä" lähinnä sen takia että ne on niin palasina ripoteltua ties mihin ja nekin palaset on todella summittaisia tekstinpätkiä, joista ei välttämättä tajua lukemisenkaan jälkeen sen enempää.

Toki siitä tulee sellainen olo että on vieraassa maassa tai maailmassa mutta ei ne ole se ykkösasia. Toisaalta se on iso asia, en väitä etteikö sillä ole merkitystä. Väitän vain että loren voisi muokata helpommaksi ymmärtää tai vaikka kokonaan pois ja se haittaisi peliä vähemmän kuin sen helpottaminen, jolloin se olisi vain perusseikkailupeli. Vielä yksi esimerkki miksi vaikeus on se juttu: ei missään perusseikkailupelissä tarvitse pelätä ja varoa jopa ensimmäisiä vihollisia samalla tapaa kuin Fromin peleissä. Ja niitä on hyvä varoa vielä pitkään alun jälkeenkin.

 

[Ippenator]

Saat kysyä. Kuten aikaisemmin mainitsin niin yhteisöllisyys on iso osa peliä. Peliä voi siis helpottaa lukemalla muiden viestejä ja pyytämällä apua vaikeisiin kohtiin. Yhteisöllisyys vähenisi, jos vaikeita kohtia voisi helpottaa vaikeustason muutoksella.
Itselleni varsinkin Dark Souls 1 pelatessa tuli olo kuinka pelaajat yhteisönä keksivät keinoja kuinka päihittää tuo "äärimmäisen haastava" peli.

Souls-pelien haastavuus on siis myös monen muunkin tekijän kuin pelkän taitopelaamisen "syytä". Pelit ei kunnolla kerro miten asiat toimivat, minne pitäisi mennä tai mitä pitäisi tehdä. Asioita pitää itse tai yhteisön selvittää, haastaa ja kokea. Tämäkin on varmasti monelle oma haasteensa. Mielestäni iso osa pelien sielusta () häviäisi, jos vaihtoehtona olisi erilaiset questmarkerit tai jokin pelin sisäinen vinkkisysteemi.

Sekiro onkin mielestäni From Softwaren heikoimpia, sillä siitä puuttuu kokonaan yhteistyö moninpeli ja pelin viestisysteemi tuntui olevan pienemmässä osassa.

Tuosta viimeisestä kappaleesta olen toki kanssasi samaa mieltä, ja aivan samasta syystä. En kuitenkaan sinänsä usko, että se yhteisöllisyys olisi yhtään vähäisempää, vaikka vaikeustasot pelissä olisikin valittavissa. Itse uskon edelleenkin siihen että pelaajia olisi vain valtavasti enemmän, mikäli vaikeustasot olisivat valittavissa. Nykyisiä puristi-/eliittipelaajia olisi todennäköisesti aikalailla yhtä paljon kuin nykyäänkin, mutta sen lisäksi olisi tämän päälle niitä keskitason tai heikonkin tason pelaajia iso kasa. Nämä ovat toki jälleen hypoteettisia väitteitä tai uskomuksia. Emme siis saa selville kuinka asia todellisuudessa olisi, ennenkin From Soft mahdollisesti lisää vaikeustasoja tuleviin peleihinsä. Itse siis kuitenkin uskon, että yhteisöllisyys ei vähenisi, vaikka vaikeustasoja olisi valittavissa. Ennemminkin uskon, että tuo lisäisi valtavasti kaikenlaisten pelaajien määrää ja joka tapauksessa puristipelaajat käyttäisivät silloinkin yhteisöllisiä välineitä aivan kuin nytkin. Sen lisäksi tuosta muustakin porukasta ainakin osa käyttäisi yhteisöllisyyttä aivan varmasti myöskin hyväkseen.

Täysin tuntematon pelisarja olisi noussut koko vuosikymmentä määritteleväksi ilmiöksi, jos sen pelifilosofiasta olisi luovuttu täysin? Ei mahdotonta, mutta mielellään kuulisi, että mitkä ne tekijät olisivat olleet, jotka olisivat nostaneet tämän (huom. edelleen täysin tuntemattoman) pelin ja tekijänsä siihen asemaan kuin mihin päätyivät?
Tämän jälkeen hyväksyisin sen, että ”väittämä on yhtä hyvin perusteltu”.

Dark Souls on pelimaailman musta joutsen. Jos haluaa uskoa, että se olisi toistunut sitä perusteellisesti muuttamalla niin mikäs siinä. Kuten sanoit, varmaksihan me emme voi sanoa. Ei vaihtoehtoisen historian arvioiminen kuitenkaan mitään ”kaikki skenaariot yhtä todennäköisiä”-heittelyä.

Se pelihän olisi defaulttina täysin sama peli, ja suositeltu vaikeustaso olisi se mikä se on alunperinkin ollut. Mielestäni olisi aivan luonnollista, että defaulttina täysin sama peli olisi vähintään yhtä suosittu tai vieläkin suositumpi, kun ne puristit voisivat pelata sitä samaa peliä kuin nytkin ovat pelanneet. Siihen päälle tulisi sitten vain miljoonia heikompia pelaajia, jotka innostuisivat pelistä, kun se olisi kuitenkin mukautettavissa omalle pelitasolle. Puristit pelaisivat toki edelleen sillä default-tasolla. Niin olisin hyvin todennäköisesti itsekin tehnyt, vaikken edes itseäni puristiksi peleissä laske. Pyrin kuitenkin hyvinkin vahvasti pitämään kiinni pelien normaalista vaikeustasosta, vaikka se olisi itselleni varsin haasteellinenkin. Ainakin ensin haen pelin sisäisiä keinoja viimeiseen asti, ennen kuin alan koskemaan vaikeustasoon.

 

[Poistettu jäsen 17549]

Se pelihän olisi defaulttina täysin sama peli, ja suositeltu vaikeustaso olisi se mikä se on alunperinkin ollut. Mielestäni aivan luonnollista, että defaulttina täysin sama peli olisi vähintään yhtä suosittu tai vieläkin suositumpi, kun ne puristit voisivat pelata sitä samaa peliä kuin nytkin ovat pelanneet.

Ok.
Eli ei olisi käynyt niin, että pelaajat (huom. ei puristit! Ei tässä vaiheessa ollut olemassa mitään "souls-faneja", "soulsborne-puristeja" jne. kun pelisarja oli täys tuntemattomuus!) olisivat luovuttaneet ensimmäisten tai viimeistään viidennen vastoinkäymisen kohdalla ja vaihtaneet helpommalle vaikeusasteelle?

Pelille olisi syntynyt se maine ja loputon word-of-mouth suositteluketju (esim. @shamaniac kehtasi myöntää tutustuneensa peliin juuri sen myyttisen maineen takia) mikä sille tuli ja kaikki olisi mennyt From Softwaren kannalta oikeastaan vielä paremmin kuin nyt?

Git gud ja "Dark Souls of ...." -läpät & keskustelut (oli tällaisista heitoista mitä mieltä tahansa, niin ne ovat olennainen osa From Softwaren menestystarinaa ja sitä, että joku George R. R. Martin on tekemässä talon kanssa fantasiapeliä 10v myöhemmin) ja muut olisivat syntyneet siitä huolimatta, että peliä olisi muutettu näin selvästi?

Siitä olemme eri mieltä, että tämä kehityskulku "olisi täysin luonnollista". Mutta mistäs näistä tietää. Toki jo tällä sivulla on muutama pelaaja osoittanut omalta osaltaan, että pelin maine mystisenä haasteena on ollut juuri se juttu, minkä vuoksi siihen on aikoinaan tartuttu.

Mutta let's agree to disagree.

 

[Dark3]

Microsoft sai viime syksynä kovat suitsutukset työstään luoda entistä inklusiivisempia ohjaimia niille, jotka eivät voi käyttää tavallista kapulaa.

Tästä sais Sony ottaa mallia. Se että PS5-peleissä pakotetaan käyttämään Dualsenseä, ei ole esteettömyyden kannalta hyvä ratkaisu. Näin liikuntarajoitteisena pelaajana Xbox Adaptive Contoller ja Logitechin Adaptive Gaming Kit ovat hyviä juttuja (eli ohjain + painikkeet). Niitä pystyy Co-Pilotin avulla käyttämään ihan Xboxin perusohjaimen kanssa. Itse teen juuri niin että pidän käsissä perusohjainta ja leualla painan muutamaa painiketta (adaptive gaming kit), pystyn käyttämään perusohjainta, mutta niitä tattipainikkeita (L ja R, pleikkarilla L3 ja R3) en pysty/jaksa painaa. Dualsense on hyvä ohjain, mutta dualshock nelosta oli helpompi käyttää pienemmän koon ja keveyden takia.

Sitte ihan aiheeseen: Itse arvostan pelinkehittäjien visiota oli se sitte helppo tai vaikea peli. Olishan se hieno juttu jos kaikkiin peleihin sais kattavat esteettömyysasetukset naughtydogin ja ubisoftin tyyliin, mutta ehkä se ei oo ihan realistista, ainakaan vielä.

 

[Ippenator]

Ok.
Eli ei olisi käynyt niin, että pelaajat (huom. ei puristit! Ei tässä vaiheessa ollut olemassa mitään "souls-faneja", "soulsborne-puristeja" jne. kun pelisarja oli täys tuntemattomuus!) olisivat luovuttaneet ensimmäisten tai viimeistään viidennen vastoinkäymisen kohdalla ja vaihtaneet helpommalle vaikeusasteelle?

Pelille olisi syntynyt se maine ja loputon word-of-mouth suositteluketju (esim. @shamaniac kehtasi myöntää tutustuneensa peliin juuri sen myyttisen maineen takia) mikä sille tuli ja kaikki olisi mennyt From Softwaren kannalta oikeastaan vielä paremmin kuin nyt?

Git gud ja "Dark Souls of ...." -läpät & keskustelut (oli tällaisista heitoista mitä mieltä tahansa, niin ne ovat olennainen osa From Softwaren menestystarinaa ja sitä, että joku George R. R. Martin on tekemässä talon kanssa fantasiapeliä 10v myöhemmin) ja muut olisivat syntyneet siitä huolimatta, että peliä olisi muutettu näin selvästi?

Siitä olemme eri mieltä, että tämä kehityskulku "olisi täysin luonnollista". Mutta mistäs näistä tietää. Toki jo tällä sivulla on muutama pelaaja osoittanut omalta osaltaan, että pelin maine mystisenä haasteena on ollut juuri se juttu, minkä vuoksi siihen on aikoinaan tartuttu.

Mutta let's agree to disagree.

No voihan sitä noinkin ajatella, tai uskoa. Itse tiedän ainakin, että olin lähellä olla ostamatta Demon’s Soulsin aikoinaan juuri sen kovasti hehkutetun vaikeuden takia. Itse kiinnostuin pelistä ainoastaan sen kehuttujen taistelumekaniikkojen, rope-elementtien (rakastan hahmojen kehittämistä peleissä) sekä tunnelman ja pelistä kerrotun salaperäisen loren takia. Tuo hehkutettu vaikeus oli siis ainoastaan turnoffi minulle. Silti päätin peliä kokeilla ja pidinkin monelta osin. Se on kuitenkin jäänyt itselleni huonoimmaksi Soulsborne-peliksi Sekiron jälkeen, sen armottoman tallennusmekanismin takia, kun kentän aikana ei missään voinut tallentaa - ei edes ennen bossitaistelua. Bonfiret ja gracet ovat myöhemmin olleet paljon mielekkäämpi ja armollisempi tapa tallentaa peli.

Totta kai sinä tuot nyt esiin ne puristityyppiset pelistä kiinnostuneet, jotka kertovat kiinnostuneensa pelistä sen myyttisen vaikeuden takia. Jääkö kuitenkin huomaamatta, että jos peleissä olisi ne valittavat vaikeustasot, niin sitähän voisi olla paljon niitäkin, jotka kertoisivat kiinnostuneensa ihan muista asioista pelissä? Itselleni on aika käsittämätön ajatus, että joku peli saisi suosionsa nimenomaan siitä, että on armottoman vaikea ja pelissä ei ole vaikeustasoja. Kieltäydyn itse asiassa uskomasta tällaiseen. Tai varsinkaan siihen, että se vaikeutasojen valinnan mahdollisuus jotenkin heikentäisi vastaavan pelin suosiota. Täysin absurdi ja keinotekoinen ajatus.

Ja muuten puristit heittäisivät ihan samaa git gud-läppää siitä, miten Soulsborne-pelit pelataan läpi sillä ainoalla ja oikealla default-tasolla, vaikka vaikeustasot olisivat valittavissa sitä kaipaaville.