Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Laitetaan tänne ketjuun, kun on 19v (herranjumala :D) vanhasta pelistä kyse.

Eli siis Gears of War ja tietenkin ihan se ensimmäinen vuodelta 2006. Ajattelin siis Oblivionin rinnalla nyt pelata tämmösiä lyhkäsiä pelejä ja Gearsit nyt kiinnostaa eniten. Aikomuksena siis ne pelata julkaisujärjestyksessä läpi lukuunottamatta Tactisia.

Kyllä vain tulee nostalgiset fiilikset pelkästään tosta pelikotelosta ja peliohjeesta mitä mukana tuli. Tämä oli siis ihan minun ensimmäistä x360 pelejä. Muistan edelleen kun silloin en saanut ostettua tätä kaupasta ikärajan takia. Mutta kuitenkin sain se sitten lopuksi muistaakseni lahjaksi :D

Ihan alussa mennään vielä pelissä ja yllättävän paljon olen unohtanut pelistä. Nyt saa esimerkiksi tarinasta enemmän koppia, kun tuo englanti on kehittynyt, verrattuna siihen mitä se nuorempana oli. Toki muistan kyllä jotakin tuosta pelin alusta.

Mutta pirun vaikealta peli tuntuu ja ärsyttää kyllä kun nuo monsut kestää aika paljon kuritusta. Ikonisella Lancerin moottorisahallakaan en ole kertaakaan päässyt sahaamaan, koska kuolo korjaa aika nopeasti jos menee iholle.

Mutta eiköhän tämä tästä kun vauhtiin pääsee, ja osa osallta nuo pelit varmaan kehittyy. Ainoastaan kakkosen olen muistaakseni tämän lisäksi pelannut ja siitäkin hatarat muistikuvat. Eli nämäkin melkein käy uusista peleistä.
Tässä pari vuotta sitten tuli nämä pelattua järjestyksessä, tosin ensimmäisen pelasin Ultimate Edition versiona, sitten vain järjestyksessä 2, 3, 4 ja 5. Täytyy sanoa että täyttä rautaa vieläkin. 2 osaa oli aika syönyt eniten, tietysti siksi että tuosta ensimmäisestä on se Ultimate Edition (remastered) versio.
 
Tässä pari vuotta sitten tuli nämä pelattua järjestyksessä, tosin ensimmäisen pelasin Ultimate Edition versiona, sitten vain järjestyksessä 2, 3, 4 ja 5. Täytyy sanoa että täyttä rautaa vieläkin. 2 osaa oli aika syönyt eniten, tietysti siksi että tuosta ensimmäisestä on se Ultimate Edition (remastered) versio.
Kaivoin netistä tietoa että kumman kannattaa pelata OG vai tuo Ultimate. Enemmän vastauksia tuli OG:n puolesta, koska ilmeisesti Ultimatessa ei ollla oikein Artstylea kunnioitettu. Joku synkkyys puuttuu tai jotain sinnepäin.

Toki kyllä silti tuo Ultimate tulee myös pelattua, 1-3 ja Judgementin jälkeen.
 
Tuli pelattua FAR: Lone Sails tämän vinkkauksen ansiosta:
Storessa taasen alennusmyyntiä ja yksi hävyttömän halpa helmi siellä olisi. Nimittäin:
FAR: Lone Sails 1,49e

-90% alennuksessa tuo. Arvio, jonka varmaan haluaisin kirjoittaa uudelleen paljon sulavammaksi tuota lukiessa, kertoo miksi tuosta kannattaa innostua:


Oli kyllä niin tunnelmallinen ja hieno peli että kokemus. Musiikit oli paikoin jotain huikeaa. Tämä menee Limbon ja Insiden kanssa samaan laariin: lyhyet pelikokemukset, jotka on enemmän kuin miltä ne kuvakaappauksissa tai muiden pelaamanakaan näyttää.

Hinta on toki normaalina melko korkea kolmesta tunnista mutta taiteen ja/tai viihteen hinnasta voi toki käydä pitkiäkin keskusteluita ja väittelyitä. Tarjoushinnalla tuo oli ihan täysi ryöstö tästä kokemuksesta.

Tässähän oli myös trophy, jonka saa pelaamalla pelin maksimissaan 99 minuutissa. Lähdin sitä testaamaan ja yllätyksekseni sen sain heti ensimmäisellä yrityksellä. Ei siis eka pelikerta mutta ensimmäinen, jossa nimenomaan vain puskin eteenpäin tuota jahdaten.

Pelaamista ja kestoahan tässä on melko vähän. Ekalla kerralla peli vei enemmän tai vähemmän kolme pelisessiota, joista jokainen noin tunnin mittainen. Toisaalta peli ainakin itseni vangitsi täysin.

Nyt täytyy sitten laittaa se jatko-osakin listoille. En sinänsä odota kauheasti, sillä pelillä ei enää ole yllätysmomenttia kuten tässä. Toisaalta ehkä juuri sen vuoksi yllätynkin jostain muusta. 5/5, 10/10 ja mitä näitä nyt on.
 
Haluan nostaa viimeksi pelaamaani peliä vähän esille, että muutkin voisi tähän helposti ohi menevään helmeen tutustua. Nimittäin Chorus. Ottakaa selvää, lukekaa ja jos yhtään kiinnostaa, niin ostakaa. Alun parin tunnin perusteella ihan hiton kovaa kamaa. Vakavaa simua tästä ei saa mutta jos haluaa tuntea olevansa avaruuden lentäjä-ässä, niin tätä parempaa ei minulle ole tullut elämässäni vastaan.

Enemmän kirjoittelin pelin omaan aiheeseen:

https://forum.konsolifin.net/threads/chorus.98225/#post-1860690
 
Pelasinpa tuossa joku hetki sitten kaksi kehuttua peliä läpi samana päivänä, mutta en oikein innostunut kummastakaan. Dear Eki, olenko huono?


En tiiä, onko teidän muiden mielestä nuo kaksi parhaita pelejä ikuna, kenties.

Tuli pelattua FAR: Lone Sails tämän vinkkauksen ansiosta:
Ja olen iloinen, että tuon ilosanomaa tuli levitettyä onnistuneesti! :D

Jatko-osanhan tuo sai, minkä jälkeen jäin odottelemaan kolmatta, että olisi FAR-trilogia kasassa, mutta nyt kesällä Okomotivelta tulee sitten Herdling, ”lammaspaimennuspeli”. Näyttää kyllä tunnelmallisesta kuin mikä, vaikka erilaista menoa onkin.
 
Forever Skies tuli läpäistyä eilen, joka oli kuin Subnautica taivaalla. Tässähän rakennetaan oma ilmalaiva, ja sitä pääsee parantamaan/päivittämään pelin edetessä. Esineiden skannaaminen kans suuressa roolissa, et voi rakennella kaikkea kivaa. Ehkä tää on sellanen kevyempi selviytymispeli, ei oo niin kuumottava ku Green Hell. Pitää syödä ja juoda, mutta ei ihan jatkuvasti.

Tää on sellanen, joka ite pitää kokea. En spoilaa enempää. Vahva suositus 9/10.
 
FAR: Changing Tides
Äh, ei tämä oikein lähtenyt. Olen latausruudun perusteella käytännössä pelannut pelin läpi ja pelaaminen on oikeastaan ollut ensimmäisen pelin tarjoamien huikeiden kokemusten odottelua. Eikä niitä sitten juurikaan ollut tarjolla.

Isoin ongelma Changing Tidesissä on se, että FAR: Lone Sails on olemassa. Pelkäsin jo ennakkoon että käy juuri näin: jatko-osalla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi yllättävää annettavaa tai merkittävää lisättävää ensimmäiseen osaan.

Lisäksi Tidesissä on yksi iso ongelma. Maailma on liian iso. Ainakin kahdella tapaa. Ensimmäinen on se, että näkymä on pääasiassa jatkuvasti kulkuneuvon sisälle. Zoomata voi ykkösen tapaan mutta taivaalla ei ole mitään eikä tunnu meressäkään pääasiassa olevan. Miten tämä sitten eroaa ykkösestä? No siten, rakas lukija, että ykkösessä taaksepäin zoomatessa näki enemmän ja kaiken mitä maisemalla oli tarjota. Nyt kun mennään meressä, ei syvyyssuunnassa pysty pääosan ajasta näkemään läheskään kaikkea.

Näkymän päälle kun lisätään ykkösen tapainen työläs kulkuneuvon ohjaus, ei ole kauhean nopeaa tai käytännöllistä vuorotella pinnan ja syvyyksien välillä. Eikä ohjaus tuntunut työläältä ykkösessä, sillä vehkeellä oli vain yksi suunta. Tässä työläyden tunne tulee nimenomaan siitä, että koin että olisi pitänyt nopeasti päästä tutkimaan montaa paikkaa kerralla (pintaa+pohjaa), samalla kun mennään pääasiassa vain eteenpäin. Ei toimi se yhtälö.

Toinen ongelma maailman laajuudessa on se, että peli sisältää mm. ihan liian tylsän, työlään ja hitaan osuuden, jossa mm. taistellaan tuulta vastaan. Samoin pelkkä seilaus tuntuu tylsemmältä kuin ekan pelin rullailu eteenpäin. Merkittävimpänä tekijänä tässä varmasti se, että tuntuu että osa kokemuksesta jää kokematta kun ei tiedä onko pinnalla alla tai vaihtoehtoisesti pinnalla jotain hienoa maisemaa tai muuta tarjolla. Ekassa pelissä tylsän tasaisetkin etenemispätkät tuntuivat lyhyemmiltä koska niissä pystyi keskittymään maiseman ja musiikin fiilistelyyn.

Onko pelin ongelma sitten se, että se on tavallaan vapaampi? Ehkäpä juuri näin tässä kohtaa.

Noin muuten peli tarjoaa aika lailla samaa kuin eka osa. Jos olet sen pelannut, et välttämättä saa tästä mitään ihmeitä irti, saati että saisi enemmän kuin ensimmäisestä. Ykkösen iso laiva lopussa oli yksi huikeimmista kohdista vähään aikaan missään peleissä eikä tässä kakkosessa ollut mitään sen kaltaista.

Jos FAR-pelit menevät enemmän kakkosen suuntaan, niin toivoisin sitten että laajentaisivat peliä vielä vapaammaksi. Pelin puzzlet, maailma ja aluksen ohjaus on todella tyydyttävää mutta tässä jatko-osassa oli nyt nämä osaset sillä lailla yhdistetty, ettei se toiminut itselleni läheskään niin hyvin kuin ekassa.

Konsolifinin arvostelussa on tällainen pätkä:
Pelille voisi antaa joko kolme tai neljä tähteä, kummallekin arvosanalle löytyisi perusteluita. Noin nelituntiselle matkalle mahtuu silti monta kohokohtaa, joten ne pyöristävät tähtimäärän täpärästi neljään.
Minä päätyisin omissa tähdissäni arvioon 3/5. Ykköselle voisin helposti heittää jopa 5/5. Toisaalta tuntuu vähän ikävältä antaa tälle "vain" 3/5, joten ymmärrän täysin lainauksessa mainitun arvosana-mietinnän. Ei peli missään nimessä huono ole, ykkönen vain tuli puun takaa eikä kakkosella ollut samaa valttikorttia taskussaan. Pelkästään kakkosen pelaamalla saattaisi arvosana ollakin siis 4/5. Ei ole helppoa.
 
Lisäilen nyt lopun nähneenä että siellä oleva "käänne" nosti toisaalta fiiliksiä pelistä aika paljonkin. Ei se silti yleisesti muuta sitä että ykkösen takia tämä ei tunnu niin hyvältä kuin tuntuisi ilman sitä. Tosin kyllä se ensimmäinen kannattaa pelata ennen tätä. Ehdottomasti.
 
Ylös Bottom