Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Melkein tekisi mieli sanoa, että tuo on vaan huonoa pelisuunnittelua.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Viimeksi pelatut pelit
- Viestiketjun aloittaja pelle
- Aloituspäivämäärä
Niin, tuo tuli siis otettua jo vuosia sitten pois päältä. Itse myös olen huomannut tuon mistä jo mainittiin, eli joissain peleissä jää sitten tietyt asiat kokonaan kuulematta. Paskaa suunnittelua tosiaan se.Varmaan tämäkin vaihtoehto on monella jo tiedossa, mutta sanonpa kuitenkin, kun ohjaimesta tulevat äänet alkoivat ärsyttää käytännössä heti kun PS5:n ostin. PS5:n lisälaite/ohjain asetuksista saa Dualsensen kaiuttimen hiljaiseksi. Sitten ei enää ärsytä kanssa-asujia, eikä itseä.
Pac-Man World Re-Pac (ps5)
Helmikuun ps+ peli. Pieni tasoloikka buumi itselläni menossa, joten tämä tuli hyvään saumaan. Alkuperäistä Pac-Man Worldia en ole pelannut eikä ole muutenkaan mitään tietämystä siitä. 3D tasoloikkaa reilun 20 vuoden takaa. Tykkäsin kovasti! Toki tässä on menneen aikakauden probleemia kuten staattinen kamera, joka aiheuttaa paljon kuolemia kun ei hahmota syvyyseroja hyppely kohdissa jne. Pari pomo taistelua ja kenttää yllättävänkin haastavia. Perinteiset Pac-Man sokkelo bonukset on nekin mainioita, voimafantasiaa parhaimmillaan! Hauska peli kyllä.
Megaman Battle Network (ps5)
MMBN Legacy Collection tuli moderneille alustoille muutama vuosi sitten. Itse profiloidun kovaksi Megaman faniksi (itseasiassa se on vanhin ja rakkain pelisarja), MUTTA Battle Network (sekä Legends) on jäänyt aikoinaan vain nopeaan parin tunnin kokeiluun eikä napannut. Genre ja graafinen tyylikin on eri mitä vanhoissa "oikeissa" Megamaneissa, se oli aikoinaan liikaa. Nyt hommasin fyysisen kopion MMBN Legacy Collectionista ajatuksella että perkele täytyy paikata yleissivistyksessä oleva aukko.
MMBN on pohjimmiltaan roolipeli, joka yhdistelee korttipeli/deck building mekaniikkaa erinomaisen taktiseen taistelusysteemiin. Hiukan vanhentuneita rasittavia juttuja tässä on kuten kartan puute ja ajoittain varsin sokkeloiset dungeonit. Tämä on ilmeisesti korjattu jatko-osissa, joissa on kartta mukana.
Sellainen kevyehkö 15-20 tunnin rykäisy, joka tarjosi mukavasti haastetta, mielenkiintoinen tarina ja soundtrack jossa muutamia erittäin mieleenpainuvia kipaleita. Kyllä sitä Megaman fiilistä löytyi aika paljonkin vaikka alku ei niin lupaavalta vaikuta. Paljon klassisia Megaman pomoja uudelleen kuvitettuna.
Pelattavaa riittää sillä kokoelmassa on mukana kaikki Battle Networkit ykkösestä kutoseen (muutamasta kaksikin eri versiota, yht. 10 eri peliä). Ilmeisesti laatu paranee uusien osien myötä, joten odotan innolla että pääsee jatkamaan kakkosesta.
Helmikuun ps+ peli. Pieni tasoloikka buumi itselläni menossa, joten tämä tuli hyvään saumaan. Alkuperäistä Pac-Man Worldia en ole pelannut eikä ole muutenkaan mitään tietämystä siitä. 3D tasoloikkaa reilun 20 vuoden takaa. Tykkäsin kovasti! Toki tässä on menneen aikakauden probleemia kuten staattinen kamera, joka aiheuttaa paljon kuolemia kun ei hahmota syvyyseroja hyppely kohdissa jne. Pari pomo taistelua ja kenttää yllättävänkin haastavia. Perinteiset Pac-Man sokkelo bonukset on nekin mainioita, voimafantasiaa parhaimmillaan! Hauska peli kyllä.
Megaman Battle Network (ps5)
MMBN Legacy Collection tuli moderneille alustoille muutama vuosi sitten. Itse profiloidun kovaksi Megaman faniksi (itseasiassa se on vanhin ja rakkain pelisarja), MUTTA Battle Network (sekä Legends) on jäänyt aikoinaan vain nopeaan parin tunnin kokeiluun eikä napannut. Genre ja graafinen tyylikin on eri mitä vanhoissa "oikeissa" Megamaneissa, se oli aikoinaan liikaa. Nyt hommasin fyysisen kopion MMBN Legacy Collectionista ajatuksella että perkele täytyy paikata yleissivistyksessä oleva aukko.
MMBN on pohjimmiltaan roolipeli, joka yhdistelee korttipeli/deck building mekaniikkaa erinomaisen taktiseen taistelusysteemiin. Hiukan vanhentuneita rasittavia juttuja tässä on kuten kartan puute ja ajoittain varsin sokkeloiset dungeonit. Tämä on ilmeisesti korjattu jatko-osissa, joissa on kartta mukana.
Sellainen kevyehkö 15-20 tunnin rykäisy, joka tarjosi mukavasti haastetta, mielenkiintoinen tarina ja soundtrack jossa muutamia erittäin mieleenpainuvia kipaleita. Kyllä sitä Megaman fiilistä löytyi aika paljonkin vaikka alku ei niin lupaavalta vaikuta. Paljon klassisia Megaman pomoja uudelleen kuvitettuna.
Pelattavaa riittää sillä kokoelmassa on mukana kaikki Battle Networkit ykkösestä kutoseen (muutamasta kaksikin eri versiota, yht. 10 eri peliä). Ilmeisesti laatu paranee uusien osien myötä, joten odotan innolla että pääsee jatkamaan kakkosesta.
Monet meistä varmasti muistavat tämän vängän hanskahahmon ysäriltä. Onkin harmillista, ettei Gloverin uusintajulkaisuun ole haluttu nähdä kunnolla vaivaa:
www.konsolifin.net
Piru vie, tämä Hasbron ysäriltä tuttu hanska olikin ihan lapanen!
Ysäriltä tuttu hanska on nyt pelattavissa nykypäivän laitteistolla. Onnea...?
www.konsolifin.net
Tuli kokeiltua vuoropohjaista Warhammer 40K -strategiapeliä Daemonhunters. Alkuun maistuikin tosi hyvin, vaikutti kiinnostavalta otteelta aiheeseen ja vähän koukuttikin.
Hyvin nopeasti peli muuttuu kuitenkin todella vaikeaksi, helpoimmallakin vaikeustasolla. Vihollisella on käytännössä alkuvihujen päälle loputon määrä lisäjoukkoja, joita tietokone spämmää tehtäviin warp-portaalien kautta. Ei siinä mitään, mutta mariinit ovat kaikki vähän alitehoisia, ja hyvin nopeasti pelin edetessä vihut alkavat vaihtua pikkunilkeistä isoihin möttöihin.
Tehtävien välissä harrastetaan kehitysprojekteja ja aluksen resurssinhallintaa. Mariinit eivät kuole lopullisesti, mutta loukkaantuvat pitkäksi aikaa.
Peli on myös aika itseään toistava, tehtävät vaikuttavat olevan kaikki sitä samaa (joko seedien metsästämistä ja/tai isojen bloom-"pesien" tuhoaminen). Osa tehtävistä menee aika pitkiksi, jos pitää kerätä vaikkapa jopa 6 seediä (satunnaisesti vihollisilla ympäri kenttiä) tai tuhota vaikkapa kolmekin bloom-pesää.
Lisäksi aika simppelin näköinen peli (PS5) yskii frameratellaan aivan kuin jollain PS3:lla konsanaan. VRR auttaa vähän.
Hyvin nopeasti peli muuttuu kuitenkin todella vaikeaksi, helpoimmallakin vaikeustasolla. Vihollisella on käytännössä alkuvihujen päälle loputon määrä lisäjoukkoja, joita tietokone spämmää tehtäviin warp-portaalien kautta. Ei siinä mitään, mutta mariinit ovat kaikki vähän alitehoisia, ja hyvin nopeasti pelin edetessä vihut alkavat vaihtua pikkunilkeistä isoihin möttöihin.
Tehtävien välissä harrastetaan kehitysprojekteja ja aluksen resurssinhallintaa. Mariinit eivät kuole lopullisesti, mutta loukkaantuvat pitkäksi aikaa.
Peli on myös aika itseään toistava, tehtävät vaikuttavat olevan kaikki sitä samaa (joko seedien metsästämistä ja/tai isojen bloom-"pesien" tuhoaminen). Osa tehtävistä menee aika pitkiksi, jos pitää kerätä vaikkapa jopa 6 seediä (satunnaisesti vihollisilla ympäri kenttiä) tai tuhota vaikkapa kolmekin bloom-pesää.
Lisäksi aika simppelin näköinen peli (PS5) yskii frameratellaan aivan kuin jollain PS3:lla konsanaan. VRR auttaa vähän.
pelle
Well-Known Member
Tuli viimeinkin aloitettua tokyo olympics 2020 ja lopetettua alle tuntia myöhemmin ja levy on roskissa. Siis ihan uskomatonta paskaa.
Mä tykkäsin todella paljon niistä mario & sonic urheilupeleistä ja oletin tämän olevan sama, mutta ilman noita hahmoja.
Tässä on vaan vaikeustaso ihan miten sattuu ja sitä ei voi vaihtaa.
100m juoksun voitin, mutta seinäkiipeilyssä en voittanut edes ekaa vastustajaa likemmäs 10 yrityksen jälkeen.
Lisäksi peli ei edes kerro kaikkia kontrolleja vaan sun pitää jotenkin avata niitä vinkkejä.
Esim bmx kisassa peli vaan kertoo kuinka sun pitää alkaa rämpyttää A namiskaa heti kun tulee GO jotta saa hyvän startin, mutta vasta parin kisan jälkeen se sanoi kuinka READY sanan jälkeen voi pitää vasenta liipaisinta pohjassa joka kerää voimaa ja sen kanssa saa vieläkin paremman startin.
Sitä ei myöskään kerrottu kuinka pienestä pompusta alas tullessa voi vääntää tattia eteenpäin jotta saa pienen boostin.
Huomasin vaan vastustajien tekevän tuota ja aloin kokeilemaan.
Pituushypyssä pitää napin rämpytyksen lomassa kääntää tatti just oikeaan asentoon jotta saa optimi hypyn.
Esikarsinnoissa ja semi finaalissa AI loikkasi sellasta vähän päälle 6-7m ja finaalissa sitten yli 9m joten jos et hyppää just optimi kulmassa niin et voita mitenkään.
Mä en halua edes kuvitella millaisia joku rantalentis tai jalkapallo on sillä ne kävi hermoille jo mario & sonic peleissäkin.
Nyt lähinnä vituttaa se kuinka peli kummittelee saavutuslistalla joten mä en voi unohtaa koskaan pelanneeni sitä.
Mä tykkäsin todella paljon niistä mario & sonic urheilupeleistä ja oletin tämän olevan sama, mutta ilman noita hahmoja.
Tässä on vaan vaikeustaso ihan miten sattuu ja sitä ei voi vaihtaa.
100m juoksun voitin, mutta seinäkiipeilyssä en voittanut edes ekaa vastustajaa likemmäs 10 yrityksen jälkeen.
Lisäksi peli ei edes kerro kaikkia kontrolleja vaan sun pitää jotenkin avata niitä vinkkejä.
Esim bmx kisassa peli vaan kertoo kuinka sun pitää alkaa rämpyttää A namiskaa heti kun tulee GO jotta saa hyvän startin, mutta vasta parin kisan jälkeen se sanoi kuinka READY sanan jälkeen voi pitää vasenta liipaisinta pohjassa joka kerää voimaa ja sen kanssa saa vieläkin paremman startin.
Sitä ei myöskään kerrottu kuinka pienestä pompusta alas tullessa voi vääntää tattia eteenpäin jotta saa pienen boostin.
Huomasin vaan vastustajien tekevän tuota ja aloin kokeilemaan.
Pituushypyssä pitää napin rämpytyksen lomassa kääntää tatti just oikeaan asentoon jotta saa optimi hypyn.
Esikarsinnoissa ja semi finaalissa AI loikkasi sellasta vähän päälle 6-7m ja finaalissa sitten yli 9m joten jos et hyppää just optimi kulmassa niin et voita mitenkään.
Mä en halua edes kuvitella millaisia joku rantalentis tai jalkapallo on sillä ne kävi hermoille jo mario & sonic peleissäkin.
Nyt lähinnä vituttaa se kuinka peli kummittelee saavutuslistalla joten mä en voi unohtaa koskaan pelanneeni sitä.
Unstoppable
New Member
Minulla on Series X konsolilla, Antstream Arcade peli. Kun ostin sen, niin ymmärsin, että sitä voi pelata retro pelejä 1 vuoden. Kohta se on toiminut 2 vuotta. Miksi se toimii vieläkin? Eikös se 1 vuoden jälkeen olisi pitänyt lakata toimimasta? Tietääkö kukaan?
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Se maksaa neljä kymppiä vuodessa tai satasella saa elinikäisen lisenssin. Ettet vaan ole ostanut tuota elinikäistä jäsenyyttä? Tai sitten sinulla on automaattinen uusiminen käytössä ja tililtä on jossain vaiheessa mennyt toinen nelikymppinen.
Unstoppable
New Member
En ole ostanut elinikäistä jäsenyyttä. Ostin vain vuoden jäsenyyden. Minulla ei ole automaattista uusimista käytössä. Tililtäni ei ole veloitettu toista 40€:a. Xbox tukeen on vaikea saada yhteyttä.
Tämä se oli varsin pätevä, mutta haastava tapaus:
www.konsolifin.net
KRITZELKRATZ, sanoi saksalainen kun pätevän (mutta pirullisen) remasterin värkkäsi
Mainio uusvanha tuttavuus, jonka vaikeustaso erottelee jyvät akanoista.
www.konsolifin.net
KonsoliFINin toimituksen arvostelu Ambulance Life: A Paramedic Simulator on nyt ulkona.
Maaliskuun puolella ilmestynyt AI Limit on ollut työn alla vasta pari tuntia, mutta soulslike-genren fanina olen jo innostunut siitä suuresti. Peli vaikuttaa teknisesti erittäin valmiilta ja näyttää hyvältä, mutta ennen kaikkea pelattavuuteen on panostettu paljon. Välimatkat levähdyspisteiden välillä ovat pituudeltaan kohtuullisia, pahimpien kohtien jälkeen tarjotaan myös vaihtoehtoisia reittejä (lue: oikopolkuja) ja viholliset ovat ainakin toistaiseksi olleet inhimillisen tasoisia. Myös teleportaatio bonfire-tyyppisten branch-pisteiden välillä on auki heti alusta asti.
Staminamittaria pelissä ei ole ollenkaan, eli voi huitoa, juosta ja väistellä niin paljon kuin haluaa, oli taistelutilanne tai ei. Mukaan on laitettu myös mahdollisuus hypätä juoksun aikana, mutta hyppyhyökkäystä ei valikoimassa ole. Hahmolla on käytössään erikoishyökkäysten ja muiden taitojen käyttökertoja rajoittava mittari, joka kuluu käytön lisäksi myös vihollisilta otetuista osumista. Vastaavasti sitä saa lisää tekemällä perushyökkäyksiä vihollisiin. Samainen palkki mahdollistaa myös parryjen käytön, eli onnistuneen oikea-aikaisen hyökkäyksen torjuminen mahdollistaa paljon vahinkoa tekevän iskun, joka näyttää vahvasti samalta kuin Bloodbornen kriittinen suolistoisku.
Valuuttana toimivat kristallit eivät putoa esim. Dark Soulsien tyylisesti maahan kuoleman korjatessa, vaan peli rokottaa tällöin hallussa olevista kristalleista tietyn prosentin. Kykypuu on erittäin tuttu, kaikki taidot on helppo tunnistaa toisin kuin esim. Lies of P:ssä, jossa nimet olivat alkuun liian erikoisia. Toistaiseksi vastaan on tullut muutamia tekoälyhahmoja, joiden höpinöistä ei ole juurikaan ottanut tolkkua – tyypillisesti annetut tiedonjyväset rakentuvat pala palalta kokonaisuudeksi vasta pitemmän ajan kanssa. Toistaiseksi ympäristö on muodostunut monista synkistä käytävistä, useista kerroksista sekä avoimista että ahtaista alueista.
Hahmoja on vain yksi, eli ei ole erikseen esimerkiksi kaukotaistelijaa tai lähitaistelijaa. Sen sijaan protagonistille kertyy monia taitoja seikkailun aikana. Tähän mennessä olen saanut auki parryn lisäksi maagisen kilven ja railgun-hyökkäyksen. Pääpaino on kuitenkin tähän mennessä ollut melee-taistelussa. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa edes minikokoisen arvostelun tekoon, mutta tutustunpa tuohon edessä olevaan alueeseen seuraavaksi. Näyttää vahvasti ensimmäiseltä bossikohtaamiselta...
Staminamittaria pelissä ei ole ollenkaan, eli voi huitoa, juosta ja väistellä niin paljon kuin haluaa, oli taistelutilanne tai ei. Mukaan on laitettu myös mahdollisuus hypätä juoksun aikana, mutta hyppyhyökkäystä ei valikoimassa ole. Hahmolla on käytössään erikoishyökkäysten ja muiden taitojen käyttökertoja rajoittava mittari, joka kuluu käytön lisäksi myös vihollisilta otetuista osumista. Vastaavasti sitä saa lisää tekemällä perushyökkäyksiä vihollisiin. Samainen palkki mahdollistaa myös parryjen käytön, eli onnistuneen oikea-aikaisen hyökkäyksen torjuminen mahdollistaa paljon vahinkoa tekevän iskun, joka näyttää vahvasti samalta kuin Bloodbornen kriittinen suolistoisku.
Valuuttana toimivat kristallit eivät putoa esim. Dark Soulsien tyylisesti maahan kuoleman korjatessa, vaan peli rokottaa tällöin hallussa olevista kristalleista tietyn prosentin. Kykypuu on erittäin tuttu, kaikki taidot on helppo tunnistaa toisin kuin esim. Lies of P:ssä, jossa nimet olivat alkuun liian erikoisia. Toistaiseksi vastaan on tullut muutamia tekoälyhahmoja, joiden höpinöistä ei ole juurikaan ottanut tolkkua – tyypillisesti annetut tiedonjyväset rakentuvat pala palalta kokonaisuudeksi vasta pitemmän ajan kanssa. Toistaiseksi ympäristö on muodostunut monista synkistä käytävistä, useista kerroksista sekä avoimista että ahtaista alueista.
Hahmoja on vain yksi, eli ei ole erikseen esimerkiksi kaukotaistelijaa tai lähitaistelijaa. Sen sijaan protagonistille kertyy monia taitoja seikkailun aikana. Tähän mennessä olen saanut auki parryn lisäksi maagisen kilven ja railgun-hyökkäyksen. Pääpaino on kuitenkin tähän mennessä ollut melee-taistelussa. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa edes minikokoisen arvostelun tekoon, mutta tutustunpa tuohon edessä olevaan alueeseen seuraavaksi. Näyttää vahvasti ensimmäiseltä bossikohtaamiselta...
Tässä parin kk sisään pari ultimaattista klassikkoa pelattu taas läpi ties kuinka monetta kertaa:
Castlevania - Symphony of the Night (ps1 disc ps3:lla)
Yksi omia kaikkien aikojen suosikki pelejä. Jossain kohtaan oli perinteenä kerran vuoteen pelata läpi, nyt ei ole muutamaan vuoteen ehtinyt joten oli jo korkea aika. Uudelleenjulkaisujen pelaamista harkitsin myös mutta sitten muistin että niissähän on eri voice overit kuin alkuperäisessä niin piti sitten kaivaa originaali kaapista. SOTN on saanut jonkin verran kritiikkiä mm. helppoudesta, joka on ihan validi kritiikki. Tämän vuoksi tässä on hauska vetää jollain rajoitteella tai "challenge run" tyyppisesti peli läpi. Joka tapauksessa, tätä on ilo pelata tänäkin päivänä ja soundtrackkia jaksaa fiilistellä loputtomiin. Metroidvanioiden esi-isä on kovaa kamaa edelleen.
Bloodborne (ps4 -> ps5:lla)
Nyt tuli maaliskuussa BB:n julkaisusta 10 vuotta aikaa ja koska mitään remaster tms. uutista ei tullut, päätin pelata jälleen kerran tämän läpi pienen tauon jälkeen (edellinen läpipeluu oli 2021 ennen Elden Ring julkaisua). Yhteensä tämä on tullut pelattua lukuisia kertoja läpi ja on tunti määrältään minulla yksi eniten pelattuja ps4 pelejä! Tästäkin huolimatta muutamassa vuodessa ehtii unohtaa tiettyjä asioita ja oli taas mukava aloittaa uusi peli. Framerate ongelmat on se yksi suurin miinus BB:ssä mutta näköjään ps5:lla tämä toimii pikkuisen paremmin vai kuvittelenko? Joka tapauksessa heikohkoon fps:ään tottui taas nopeasti eikä se pidemmän päälle haittaa.
Elden Ring nosti tiettyjä standardeja niin korkealle että huomasin välillä ajattelevani "Olipas tämä alue lyhyt ja pienen tuntuinen!" vaikka todellisuudessa se ei ole mikään ongelma, ER on vain niin massiivinen peli että siihen verrattuna BB (tai mikä tahansa sitä edeltävä From peli) tuntuu aika pienehköltä peliltä. Tämän pelasi sellaisessa vajaassa 20 tunnissa läpi kaikki bossit tappaen, pois lukien DLC joka nyt jää hoitelematta muiden pelien vuoksi. Aseeksi valitsin tässä läpipeluussa sellaiset, joita en aiemmin ole juuri käyttänyt, Boom Hammer ja Tonitrus, jotka molemmat sopivat oikein hyvin strength/arcane painotteiselle hahmolle. Varsinkin Boom Hammer on erittäin hauska ase ja se tuhosi tietyt bossit (mm. Ebrietas) aivan älyttömän tehokkaasti. Ei ole mitään yhtä tyydyttävää kuin täyteen ladattu R2 isku Boom Hammerilla.
Toinen miinus minkä pelistä voisi mainita on Blood Vialit, jotka eivät Estus Flaskien tapaan ole tasainen, levähdykseen jälkeen palautu resurssi. Niitä joutuu valitettavasti hiukan grindaamaan, varsinkin pelin alkupuolella, joka on muutenkin haastavuudeltaan kaikkein tiukin. Toinen piikki tulee ihan loppupuolella, viimeistä pomoa sai taas aika pitkään tahkota, joka aiheutti sen että joutui Blood vialeja taas vähän väliä hiukan keräilemään. Sen kanssa pystyy elämään mutta hiukan turhauttava ominaisuus, myönnetään. Joka tapauksessa edelleen yksi kaikkien aikojen parhaimpia pelejä.
-----
Sitten vielä tällaista sontaa:
Crash Bandicoot 4 - Its About Time (ps4 -> ps5:lla)
Tämä tuli ps+:lla joitain vuosia sitten, aloitin viime vuonna kun iski tasolokka fiilis mutta peli jäi kesken, joten nyt se jatkettiin loppuun asti tämän vuoden puolella. Crasheja olen ps1 aikaan joskus pelannut mutta ei se ole pelisarjana ollut koskaan mitenkään merkittävä. Eikä oikein nytkään maistunut. Harvassa pelissä mennyt yhtä pahasti hermot näin aikuisiällä. Periaatteessa Crash Bandicoot 4 ei ole perinteinen tasoloikka vaan puzzle peli myös, eikä se genre ole oma suosikki enkä ole niissä erityisen hyvä. Varsinkin loppu puolella tuli aivan käsittämättömiä kenttiä, joita piti hinkata tolkuttoman kauan. Viimeisessä kenttä tuli yli 100 kuolemaa. Tämähän ei olisi muuten ongelma mutta checkpointteja on hiukan liian harvoin, ja aina kun kuolet, menetät kerätyt hedelmät, joten ne täytyy kerätä uudestaan. Tämä aiheutti ainakin itselläni sen että muutaman kuoleman jälkeen vain skippasi hedelmä laatikot kun ei jaksanut samoja laatikoita hyppiä uudestaan. Todella ärsyttävä design valinta!
Elikkä elikkä, täytyy sanoa että ei ole edelleenkään Crash Bandicoot mun juttuni eikä hahmokaan aiheuta mitään positiivisia tunteita.
Castlevania - Symphony of the Night (ps1 disc ps3:lla)
Yksi omia kaikkien aikojen suosikki pelejä. Jossain kohtaan oli perinteenä kerran vuoteen pelata läpi, nyt ei ole muutamaan vuoteen ehtinyt joten oli jo korkea aika. Uudelleenjulkaisujen pelaamista harkitsin myös mutta sitten muistin että niissähän on eri voice overit kuin alkuperäisessä niin piti sitten kaivaa originaali kaapista. SOTN on saanut jonkin verran kritiikkiä mm. helppoudesta, joka on ihan validi kritiikki. Tämän vuoksi tässä on hauska vetää jollain rajoitteella tai "challenge run" tyyppisesti peli läpi. Joka tapauksessa, tätä on ilo pelata tänäkin päivänä ja soundtrackkia jaksaa fiilistellä loputtomiin. Metroidvanioiden esi-isä on kovaa kamaa edelleen.
Bloodborne (ps4 -> ps5:lla)
Nyt tuli maaliskuussa BB:n julkaisusta 10 vuotta aikaa ja koska mitään remaster tms. uutista ei tullut, päätin pelata jälleen kerran tämän läpi pienen tauon jälkeen (edellinen läpipeluu oli 2021 ennen Elden Ring julkaisua). Yhteensä tämä on tullut pelattua lukuisia kertoja läpi ja on tunti määrältään minulla yksi eniten pelattuja ps4 pelejä! Tästäkin huolimatta muutamassa vuodessa ehtii unohtaa tiettyjä asioita ja oli taas mukava aloittaa uusi peli. Framerate ongelmat on se yksi suurin miinus BB:ssä mutta näköjään ps5:lla tämä toimii pikkuisen paremmin vai kuvittelenko? Joka tapauksessa heikohkoon fps:ään tottui taas nopeasti eikä se pidemmän päälle haittaa.
Elden Ring nosti tiettyjä standardeja niin korkealle että huomasin välillä ajattelevani "Olipas tämä alue lyhyt ja pienen tuntuinen!" vaikka todellisuudessa se ei ole mikään ongelma, ER on vain niin massiivinen peli että siihen verrattuna BB (tai mikä tahansa sitä edeltävä From peli) tuntuu aika pienehköltä peliltä. Tämän pelasi sellaisessa vajaassa 20 tunnissa läpi kaikki bossit tappaen, pois lukien DLC joka nyt jää hoitelematta muiden pelien vuoksi. Aseeksi valitsin tässä läpipeluussa sellaiset, joita en aiemmin ole juuri käyttänyt, Boom Hammer ja Tonitrus, jotka molemmat sopivat oikein hyvin strength/arcane painotteiselle hahmolle. Varsinkin Boom Hammer on erittäin hauska ase ja se tuhosi tietyt bossit (mm. Ebrietas) aivan älyttömän tehokkaasti. Ei ole mitään yhtä tyydyttävää kuin täyteen ladattu R2 isku Boom Hammerilla.
Toinen miinus minkä pelistä voisi mainita on Blood Vialit, jotka eivät Estus Flaskien tapaan ole tasainen, levähdykseen jälkeen palautu resurssi. Niitä joutuu valitettavasti hiukan grindaamaan, varsinkin pelin alkupuolella, joka on muutenkin haastavuudeltaan kaikkein tiukin. Toinen piikki tulee ihan loppupuolella, viimeistä pomoa sai taas aika pitkään tahkota, joka aiheutti sen että joutui Blood vialeja taas vähän väliä hiukan keräilemään. Sen kanssa pystyy elämään mutta hiukan turhauttava ominaisuus, myönnetään. Joka tapauksessa edelleen yksi kaikkien aikojen parhaimpia pelejä.
-----
Sitten vielä tällaista sontaa:
Crash Bandicoot 4 - Its About Time (ps4 -> ps5:lla)
Tämä tuli ps+:lla joitain vuosia sitten, aloitin viime vuonna kun iski tasolokka fiilis mutta peli jäi kesken, joten nyt se jatkettiin loppuun asti tämän vuoden puolella. Crasheja olen ps1 aikaan joskus pelannut mutta ei se ole pelisarjana ollut koskaan mitenkään merkittävä. Eikä oikein nytkään maistunut. Harvassa pelissä mennyt yhtä pahasti hermot näin aikuisiällä. Periaatteessa Crash Bandicoot 4 ei ole perinteinen tasoloikka vaan puzzle peli myös, eikä se genre ole oma suosikki enkä ole niissä erityisen hyvä. Varsinkin loppu puolella tuli aivan käsittämättömiä kenttiä, joita piti hinkata tolkuttoman kauan. Viimeisessä kenttä tuli yli 100 kuolemaa. Tämähän ei olisi muuten ongelma mutta checkpointteja on hiukan liian harvoin, ja aina kun kuolet, menetät kerätyt hedelmät, joten ne täytyy kerätä uudestaan. Tämä aiheutti ainakin itselläni sen että muutaman kuoleman jälkeen vain skippasi hedelmä laatikot kun ei jaksanut samoja laatikoita hyppiä uudestaan. Todella ärsyttävä design valinta!
Elikkä elikkä, täytyy sanoa että ei ole edelleenkään Crash Bandicoot mun juttuni eikä hahmokaan aiheuta mitään positiivisia tunteita.
Hyvin sanottu. Omatkin lapsuusmuistot meni pahasti pilalle ensin trilogia-remasterilla ja sitten nelosella. Ihan kauheita pelejä. Joskus ei vain ole kai paremmasta tiennyt.
BaDari
Well-Known Member
Tiedättekö, tein tuossa muutama viikko sitten niin, että latasin Xboxille kokeiluun viikonlopuksi tuon Crime Boss: Rockay City-pelin.
Ja koukkuun jäin. En tosin moninpeliin, sitä en ole vielä pelannut, vaan yksinpeliin. Miksi? Koska sehän on 'roguelike'. Vieläpä nerokkaasti toteutettu sellainen. Teet kartalla tehtäviä, tienaat massia, on jopa tarinaa. Jos epäonnistut, epäonnistut ja aloita alusta. Voit ostella tiimiin uusia jäseniä, aseita jne. joita saa auki nousemalla leveleitä. Päivitä toimistoa, millä saa etuja jne. Tätä yksinpeliä pelatessa saa myös auki co-oppiin mm. bosseja. Pitää lähteä sitä kokeilemaan. Ja tehtäväthän ovat ryöstöjä, kilpailevien jengien tuhoamista, alueiden valtausta jne. Varsinkin nuo ryöstöt ovat mahtavia. Hiippaile, varo kameroita, kolkkaa ja sido vartijat, pelottele siviilit ja sido ne, käy sammuttamassa kamerat, ryöstä mesta tyhjäksi. Ja todellakin suosittelen sitä hiippailua. Koska jos esimerkiksi tuhoat valvontakameran, tulee siitä yksi merkintä. Tai tapat vartijan. Tai jätät vangit näkyville ja joku näkee ne. Kolmesta merkistä tulee sitten hälytys ja mestoille hälytetään poliisit, joskus SWAT. Sitä en suosittele. Eli hiippailu on parasta ja vieläpä mielestäni hauskasti toteutettu. Vaikka tiimiin saa jäseniä maksimissaan 4, joissakin tehtävissä voi olla bonus-tehtävänä selvitä kahdella jne., niin itse nautin mennä yksin. Sitten kun mesta on rauhoitettu, voi komentaa muut kantamaan saaliita pakuun/helikopteriin jne.
Ja siis ne tehtävät missä pitää soluttautua vihollisjengien alueelle ja voit huoletta tappaa tyyppejä (vartijoita ja siviilejä ei kannata todellakaan tappaa), niin kun saat käyttöösi heittoveitsen. Hitto se on nannaa! Hiipiä ja hiljaisesti tappaa tyypit. Voit myös komentaa tiimisi jäsenet kolkkaamaan parit tyypit samalla kun itse hiljennät heittoveitsellä kolmannen. Tulee oikeasti toimintaleffa-vibat tästä pelistä.
Mutta, maksoin tästä pelistä 4 euroa (oli henk.koht. alennuksissa) kun oli vaan pakko saada tuon kokeilun jälkeen omaksi. Tuli meinaan puskista kuinka loistava peli onkaan kyseessä. Ja on oikeasti pakko suositella. Muistelen että olisi sanottu kuinka kamala raakile peli oli ilmestyessään, mutta ei enää todellakaan. Juuri tuli isompaa päivitystäkin kehiin. Että nyt voin sanoa hyvällä omallatunnolla: OSTAKAA! Varsinkin jos irtoaa halvalla (täysihintaisena 19,90€, nyt Xboxille 4,99€).
Ja koukkuun jäin. En tosin moninpeliin, sitä en ole vielä pelannut, vaan yksinpeliin. Miksi? Koska sehän on 'roguelike'. Vieläpä nerokkaasti toteutettu sellainen. Teet kartalla tehtäviä, tienaat massia, on jopa tarinaa. Jos epäonnistut, epäonnistut ja aloita alusta. Voit ostella tiimiin uusia jäseniä, aseita jne. joita saa auki nousemalla leveleitä. Päivitä toimistoa, millä saa etuja jne. Tätä yksinpeliä pelatessa saa myös auki co-oppiin mm. bosseja. Pitää lähteä sitä kokeilemaan. Ja tehtäväthän ovat ryöstöjä, kilpailevien jengien tuhoamista, alueiden valtausta jne. Varsinkin nuo ryöstöt ovat mahtavia. Hiippaile, varo kameroita, kolkkaa ja sido vartijat, pelottele siviilit ja sido ne, käy sammuttamassa kamerat, ryöstä mesta tyhjäksi. Ja todellakin suosittelen sitä hiippailua. Koska jos esimerkiksi tuhoat valvontakameran, tulee siitä yksi merkintä. Tai tapat vartijan. Tai jätät vangit näkyville ja joku näkee ne. Kolmesta merkistä tulee sitten hälytys ja mestoille hälytetään poliisit, joskus SWAT. Sitä en suosittele. Eli hiippailu on parasta ja vieläpä mielestäni hauskasti toteutettu. Vaikka tiimiin saa jäseniä maksimissaan 4, joissakin tehtävissä voi olla bonus-tehtävänä selvitä kahdella jne., niin itse nautin mennä yksin. Sitten kun mesta on rauhoitettu, voi komentaa muut kantamaan saaliita pakuun/helikopteriin jne.
Ja siis ne tehtävät missä pitää soluttautua vihollisjengien alueelle ja voit huoletta tappaa tyyppejä (vartijoita ja siviilejä ei kannata todellakaan tappaa), niin kun saat käyttöösi heittoveitsen. Hitto se on nannaa! Hiipiä ja hiljaisesti tappaa tyypit. Voit myös komentaa tiimisi jäsenet kolkkaamaan parit tyypit samalla kun itse hiljennät heittoveitsellä kolmannen. Tulee oikeasti toimintaleffa-vibat tästä pelistä.
Mutta, maksoin tästä pelistä 4 euroa (oli henk.koht. alennuksissa) kun oli vaan pakko saada tuon kokeilun jälkeen omaksi. Tuli meinaan puskista kuinka loistava peli onkaan kyseessä. Ja on oikeasti pakko suositella. Muistelen että olisi sanottu kuinka kamala raakile peli oli ilmestyessään, mutta ei enää todellakaan. Juuri tuli isompaa päivitystäkin kehiin. Että nyt voin sanoa hyvällä omallatunnolla: OSTAKAA! Varsinkin jos irtoaa halvalla (täysihintaisena 19,90€, nyt Xboxille 4,99€).
Viimeksi muokattu:
Ippenator
Well-Known Member
Peliä on hehkutettu itse asiassa aika paljonkin siitä, että olisi julkaisun jälkeen todella paljon paranneltu. Itsekin ostin tuon muutamalla eurolla kaikkine lisäreineen, mutta on jäänyt vielä kokeilematta. Sinun kommenttisi saavat kyllä entistä enemmän uskomaan siihen, että kuulemani jutut pelin merkittävästä paranemisesta julkaisun jälkeen, voivat sinänsä varsin hyvin pitää paikkaansa. Pitäisi tällekin vaan malttaa antaa aikaa jossain välissä. Valtavasti vaan muuta sinänsä mielenkiintoista pelattavaa löytyy, joten tämä saattaa vieläkin jäädä odottelemaan sopivampaa hetkeä.
BaDari
Well-Known Member
Joo, tämä menee mukavana ajantappo-pelinä siinä sivussa, omasta mielestäni. Nappasin myös nuo lisärit tähän kun halvalla lähti. Tuota co-oppia tekisi mieli kokeilla, mutta en tiedä kuinka hyvin skulaisi tuntemattomien kanssa.
Remeded
Well-Known Member
Nyt menossa suikoden I-II Remastered, en tiie onko tälle omaa ketjua? Nyt ymmärrän miksi näitä on hehkutettu, aikoinaan tuli ostettua nämä PSP.lle mutta aika lyhyeksi jäi ja ehkä hyvä niin sillä nyt nämä pääsee pelaa remasteroituna, en tiedä onko miten suuria muutoksia tehty mutta aika pitkälti mitä alunperin 1995 julkaistu ensimmäinen osa. Grafiikat olisi muuten melko jälkeenjääneitä mutta nykyään kun tehään tarkoituksella tämän näköisiä pixeli tyylillä olevia pelejä niin siinä mielessä tämä menis ihan hyvin 2025 julkasuna.
Pakko myöntää tämä oli varmasti -95 aikansa edellä oleva JRPG, nyt olen jo melko pitkän siivun tarinasta pelannut ja kyllä maistuu. Ostin tämän switchille sillä tätä on mukavaa välillä pelata handheldissä, ainoa mikä ehkä ärsyttää on nämä jatkuvat taistelut mitä tulee vastaan tyyliin 5 sekunnin välein, tässä nyt on tämä "autofight" ja taistelut kestää muutaman sekunnin mut silti jotenki ottaa päähän jatkuva keskeytys kun yrittää liikkua world mapis.
Sit on tämä oman basen rakentelu ja uusien jäsenien palkkaaminen jne, on tässä kyllä syvyyttä ja aina välillä muistuu mieleen että tämä on alunperin 30 vuotta sitten julkastu. Alkuperäisenä nämä pelit maksaa useita satasia, joten tämä remastered oli erittäin tervetullut.
Pakko myöntää tämä oli varmasti -95 aikansa edellä oleva JRPG, nyt olen jo melko pitkän siivun tarinasta pelannut ja kyllä maistuu. Ostin tämän switchille sillä tätä on mukavaa välillä pelata handheldissä, ainoa mikä ehkä ärsyttää on nämä jatkuvat taistelut mitä tulee vastaan tyyliin 5 sekunnin välein, tässä nyt on tämä "autofight" ja taistelut kestää muutaman sekunnin mut silti jotenki ottaa päähän jatkuva keskeytys kun yrittää liikkua world mapis.
Sit on tämä oman basen rakentelu ja uusien jäsenien palkkaaminen jne, on tässä kyllä syvyyttä ja aina välillä muistuu mieleen että tämä on alunperin 30 vuotta sitten julkastu. Alkuperäisenä nämä pelit maksaa useita satasia, joten tämä remastered oli erittäin tervetullut.
Hulikopteri
Well-Known Member
Laitetaan tänne ketjuun, kun on 19v (herranjumala ) vanhasta pelistä kyse.
Eli siis Gears of War ja tietenkin ihan se ensimmäinen vuodelta 2006. Ajattelin siis Oblivionin rinnalla nyt pelata tämmösiä lyhkäsiä pelejä ja Gearsit nyt kiinnostaa eniten. Aikomuksena siis ne pelata julkaisujärjestyksessä läpi lukuunottamatta Tactisia.
Kyllä vain tulee nostalgiset fiilikset pelkästään tosta pelikotelosta ja peliohjeesta mitä mukana tuli. Tämä oli siis ihan minun ensimmäistä x360 pelejä. Muistan edelleen kun silloin en saanut ostettua tätä kaupasta ikärajan takia. Mutta kuitenkin sain se sitten lopuksi muistaakseni lahjaksi
Ihan alussa mennään vielä pelissä ja yllättävän paljon olen unohtanut pelistä. Nyt saa esimerkiksi tarinasta enemmän koppia, kun tuo englanti on kehittynyt, verrattuna siihen mitä se nuorempana oli. Toki muistan kyllä jotakin tuosta pelin alusta.
Mutta pirun vaikealta peli tuntuu ja ärsyttää kyllä kun nuo monsut kestää aika paljon kuritusta. Ikonisella Lancerin moottorisahallakaan en ole kertaakaan päässyt sahaamaan, koska kuolo korjaa aika nopeasti jos menee iholle.
Mutta eiköhän tämä tästä kun vauhtiin pääsee, ja osa osallta nuo pelit varmaan kehittyy. Ainoastaan kakkosen olen muistaakseni tämän lisäksi pelannut ja siitäkin hatarat muistikuvat. Eli nämäkin melkein käy uusista peleistä.
) vanhasta pelistä kyse.Eli siis Gears of War ja tietenkin ihan se ensimmäinen vuodelta 2006. Ajattelin siis Oblivionin rinnalla nyt pelata tämmösiä lyhkäsiä pelejä ja Gearsit nyt kiinnostaa eniten. Aikomuksena siis ne pelata julkaisujärjestyksessä läpi lukuunottamatta Tactisia.
Kyllä vain tulee nostalgiset fiilikset pelkästään tosta pelikotelosta ja peliohjeesta mitä mukana tuli. Tämä oli siis ihan minun ensimmäistä x360 pelejä. Muistan edelleen kun silloin en saanut ostettua tätä kaupasta ikärajan takia. Mutta kuitenkin sain se sitten lopuksi muistaakseni lahjaksi
Ihan alussa mennään vielä pelissä ja yllättävän paljon olen unohtanut pelistä. Nyt saa esimerkiksi tarinasta enemmän koppia, kun tuo englanti on kehittynyt, verrattuna siihen mitä se nuorempana oli. Toki muistan kyllä jotakin tuosta pelin alusta.
Mutta pirun vaikealta peli tuntuu ja ärsyttää kyllä kun nuo monsut kestää aika paljon kuritusta. Ikonisella Lancerin moottorisahallakaan en ole kertaakaan päässyt sahaamaan, koska kuolo korjaa aika nopeasti jos menee iholle.
Mutta eiköhän tämä tästä kun vauhtiin pääsee, ja osa osallta nuo pelit varmaan kehittyy. Ainoastaan kakkosen olen muistaakseni tämän lisäksi pelannut ja siitäkin hatarat muistikuvat. Eli nämäkin melkein käy uusista peleistä.