Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Melkein tekisi mieli sanoa, että tuo on vaan huonoa pelisuunnittelua.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Viimeksi pelatut pelit
- Viestiketjun aloittaja pelle
- Aloituspäivämäärä
Niin, tuo tuli siis otettua jo vuosia sitten pois päältä. Itse myös olen huomannut tuon mistä jo mainittiin, eli joissain peleissä jää sitten tietyt asiat kokonaan kuulematta. Paskaa suunnittelua tosiaan se.Varmaan tämäkin vaihtoehto on monella jo tiedossa, mutta sanonpa kuitenkin, kun ohjaimesta tulevat äänet alkoivat ärsyttää käytännössä heti kun PS5:n ostin. PS5:n lisälaite/ohjain asetuksista saa Dualsensen kaiuttimen hiljaiseksi. Sitten ei enää ärsytä kanssa-asujia, eikä itseä.
Pac-Man World Re-Pac (ps5)
Helmikuun ps+ peli. Pieni tasoloikka buumi itselläni menossa, joten tämä tuli hyvään saumaan. Alkuperäistä Pac-Man Worldia en ole pelannut eikä ole muutenkaan mitään tietämystä siitä. 3D tasoloikkaa reilun 20 vuoden takaa. Tykkäsin kovasti! Toki tässä on menneen aikakauden probleemia kuten staattinen kamera, joka aiheuttaa paljon kuolemia kun ei hahmota syvyyseroja hyppely kohdissa jne. Pari pomo taistelua ja kenttää yllättävänkin haastavia. Perinteiset Pac-Man sokkelo bonukset on nekin mainioita, voimafantasiaa parhaimmillaan! Hauska peli kyllä.
Megaman Battle Network (ps5)
MMBN Legacy Collection tuli moderneille alustoille muutama vuosi sitten. Itse profiloidun kovaksi Megaman faniksi (itseasiassa se on vanhin ja rakkain pelisarja), MUTTA Battle Network (sekä Legends) on jäänyt aikoinaan vain nopeaan parin tunnin kokeiluun eikä napannut. Genre ja graafinen tyylikin on eri mitä vanhoissa "oikeissa" Megamaneissa, se oli aikoinaan liikaa. Nyt hommasin fyysisen kopion MMBN Legacy Collectionista ajatuksella että perkele täytyy paikata yleissivistyksessä oleva aukko.
MMBN on pohjimmiltaan roolipeli, joka yhdistelee korttipeli/deck building mekaniikkaa erinomaisen taktiseen taistelusysteemiin. Hiukan vanhentuneita rasittavia juttuja tässä on kuten kartan puute ja ajoittain varsin sokkeloiset dungeonit. Tämä on ilmeisesti korjattu jatko-osissa, joissa on kartta mukana.
Sellainen kevyehkö 15-20 tunnin rykäisy, joka tarjosi mukavasti haastetta, mielenkiintoinen tarina ja soundtrack jossa muutamia erittäin mieleenpainuvia kipaleita. Kyllä sitä Megaman fiilistä löytyi aika paljonkin vaikka alku ei niin lupaavalta vaikuta. Paljon klassisia Megaman pomoja uudelleen kuvitettuna.
Pelattavaa riittää sillä kokoelmassa on mukana kaikki Battle Networkit ykkösestä kutoseen (muutamasta kaksikin eri versiota, yht. 10 eri peliä). Ilmeisesti laatu paranee uusien osien myötä, joten odotan innolla että pääsee jatkamaan kakkosesta.
Helmikuun ps+ peli. Pieni tasoloikka buumi itselläni menossa, joten tämä tuli hyvään saumaan. Alkuperäistä Pac-Man Worldia en ole pelannut eikä ole muutenkaan mitään tietämystä siitä. 3D tasoloikkaa reilun 20 vuoden takaa. Tykkäsin kovasti! Toki tässä on menneen aikakauden probleemia kuten staattinen kamera, joka aiheuttaa paljon kuolemia kun ei hahmota syvyyseroja hyppely kohdissa jne. Pari pomo taistelua ja kenttää yllättävänkin haastavia. Perinteiset Pac-Man sokkelo bonukset on nekin mainioita, voimafantasiaa parhaimmillaan! Hauska peli kyllä.
Megaman Battle Network (ps5)
MMBN Legacy Collection tuli moderneille alustoille muutama vuosi sitten. Itse profiloidun kovaksi Megaman faniksi (itseasiassa se on vanhin ja rakkain pelisarja), MUTTA Battle Network (sekä Legends) on jäänyt aikoinaan vain nopeaan parin tunnin kokeiluun eikä napannut. Genre ja graafinen tyylikin on eri mitä vanhoissa "oikeissa" Megamaneissa, se oli aikoinaan liikaa. Nyt hommasin fyysisen kopion MMBN Legacy Collectionista ajatuksella että perkele täytyy paikata yleissivistyksessä oleva aukko.
MMBN on pohjimmiltaan roolipeli, joka yhdistelee korttipeli/deck building mekaniikkaa erinomaisen taktiseen taistelusysteemiin. Hiukan vanhentuneita rasittavia juttuja tässä on kuten kartan puute ja ajoittain varsin sokkeloiset dungeonit. Tämä on ilmeisesti korjattu jatko-osissa, joissa on kartta mukana.
Sellainen kevyehkö 15-20 tunnin rykäisy, joka tarjosi mukavasti haastetta, mielenkiintoinen tarina ja soundtrack jossa muutamia erittäin mieleenpainuvia kipaleita. Kyllä sitä Megaman fiilistä löytyi aika paljonkin vaikka alku ei niin lupaavalta vaikuta. Paljon klassisia Megaman pomoja uudelleen kuvitettuna.
Pelattavaa riittää sillä kokoelmassa on mukana kaikki Battle Networkit ykkösestä kutoseen (muutamasta kaksikin eri versiota, yht. 10 eri peliä). Ilmeisesti laatu paranee uusien osien myötä, joten odotan innolla että pääsee jatkamaan kakkosesta.
Monet meistä varmasti muistavat tämän vängän hanskahahmon ysäriltä. Onkin harmillista, ettei Gloverin uusintajulkaisuun ole haluttu nähdä kunnolla vaivaa:
www.konsolifin.net
Piru vie, tämä Hasbron ysäriltä tuttu hanska olikin ihan lapanen!
Ysäriltä tuttu hanska on nyt pelattavissa nykypäivän laitteistolla. Onnea...?
www.konsolifin.net
Tuli kokeiltua vuoropohjaista Warhammer 40K -strategiapeliä Daemonhunters. Alkuun maistuikin tosi hyvin, vaikutti kiinnostavalta otteelta aiheeseen ja vähän koukuttikin.
Hyvin nopeasti peli muuttuu kuitenkin todella vaikeaksi, helpoimmallakin vaikeustasolla. Vihollisella on käytännössä alkuvihujen päälle loputon määrä lisäjoukkoja, joita tietokone spämmää tehtäviin warp-portaalien kautta. Ei siinä mitään, mutta mariinit ovat kaikki vähän alitehoisia, ja hyvin nopeasti pelin edetessä vihut alkavat vaihtua pikkunilkeistä isoihin möttöihin.
Tehtävien välissä harrastetaan kehitysprojekteja ja aluksen resurssinhallintaa. Mariinit eivät kuole lopullisesti, mutta loukkaantuvat pitkäksi aikaa.
Peli on myös aika itseään toistava, tehtävät vaikuttavat olevan kaikki sitä samaa (joko seedien metsästämistä ja/tai isojen bloom-"pesien" tuhoaminen). Osa tehtävistä menee aika pitkiksi, jos pitää kerätä vaikkapa jopa 6 seediä (satunnaisesti vihollisilla ympäri kenttiä) tai tuhota vaikkapa kolmekin bloom-pesää.
Lisäksi aika simppelin näköinen peli (PS5) yskii frameratellaan aivan kuin jollain PS3:lla konsanaan. VRR auttaa vähän.
Hyvin nopeasti peli muuttuu kuitenkin todella vaikeaksi, helpoimmallakin vaikeustasolla. Vihollisella on käytännössä alkuvihujen päälle loputon määrä lisäjoukkoja, joita tietokone spämmää tehtäviin warp-portaalien kautta. Ei siinä mitään, mutta mariinit ovat kaikki vähän alitehoisia, ja hyvin nopeasti pelin edetessä vihut alkavat vaihtua pikkunilkeistä isoihin möttöihin.
Tehtävien välissä harrastetaan kehitysprojekteja ja aluksen resurssinhallintaa. Mariinit eivät kuole lopullisesti, mutta loukkaantuvat pitkäksi aikaa.
Peli on myös aika itseään toistava, tehtävät vaikuttavat olevan kaikki sitä samaa (joko seedien metsästämistä ja/tai isojen bloom-"pesien" tuhoaminen). Osa tehtävistä menee aika pitkiksi, jos pitää kerätä vaikkapa jopa 6 seediä (satunnaisesti vihollisilla ympäri kenttiä) tai tuhota vaikkapa kolmekin bloom-pesää.
Lisäksi aika simppelin näköinen peli (PS5) yskii frameratellaan aivan kuin jollain PS3:lla konsanaan. VRR auttaa vähän.
pelle
Well-Known Member
Tuli viimeinkin aloitettua tokyo olympics 2020 ja lopetettua alle tuntia myöhemmin ja levy on roskissa. Siis ihan uskomatonta paskaa.
Mä tykkäsin todella paljon niistä mario & sonic urheilupeleistä ja oletin tämän olevan sama, mutta ilman noita hahmoja.
Tässä on vaan vaikeustaso ihan miten sattuu ja sitä ei voi vaihtaa.
100m juoksun voitin, mutta seinäkiipeilyssä en voittanut edes ekaa vastustajaa likemmäs 10 yrityksen jälkeen.
Lisäksi peli ei edes kerro kaikkia kontrolleja vaan sun pitää jotenkin avata niitä vinkkejä.
Esim bmx kisassa peli vaan kertoo kuinka sun pitää alkaa rämpyttää A namiskaa heti kun tulee GO jotta saa hyvän startin, mutta vasta parin kisan jälkeen se sanoi kuinka READY sanan jälkeen voi pitää vasenta liipaisinta pohjassa joka kerää voimaa ja sen kanssa saa vieläkin paremman startin.
Sitä ei myöskään kerrottu kuinka pienestä pompusta alas tullessa voi vääntää tattia eteenpäin jotta saa pienen boostin.
Huomasin vaan vastustajien tekevän tuota ja aloin kokeilemaan.
Pituushypyssä pitää napin rämpytyksen lomassa kääntää tatti just oikeaan asentoon jotta saa optimi hypyn.
Esikarsinnoissa ja semi finaalissa AI loikkasi sellasta vähän päälle 6-7m ja finaalissa sitten yli 9m joten jos et hyppää just optimi kulmassa niin et voita mitenkään.
Mä en halua edes kuvitella millaisia joku rantalentis tai jalkapallo on sillä ne kävi hermoille jo mario & sonic peleissäkin.
Nyt lähinnä vituttaa se kuinka peli kummittelee saavutuslistalla joten mä en voi unohtaa koskaan pelanneeni sitä.
Mä tykkäsin todella paljon niistä mario & sonic urheilupeleistä ja oletin tämän olevan sama, mutta ilman noita hahmoja.
Tässä on vaan vaikeustaso ihan miten sattuu ja sitä ei voi vaihtaa.
100m juoksun voitin, mutta seinäkiipeilyssä en voittanut edes ekaa vastustajaa likemmäs 10 yrityksen jälkeen.
Lisäksi peli ei edes kerro kaikkia kontrolleja vaan sun pitää jotenkin avata niitä vinkkejä.
Esim bmx kisassa peli vaan kertoo kuinka sun pitää alkaa rämpyttää A namiskaa heti kun tulee GO jotta saa hyvän startin, mutta vasta parin kisan jälkeen se sanoi kuinka READY sanan jälkeen voi pitää vasenta liipaisinta pohjassa joka kerää voimaa ja sen kanssa saa vieläkin paremman startin.
Sitä ei myöskään kerrottu kuinka pienestä pompusta alas tullessa voi vääntää tattia eteenpäin jotta saa pienen boostin.
Huomasin vaan vastustajien tekevän tuota ja aloin kokeilemaan.
Pituushypyssä pitää napin rämpytyksen lomassa kääntää tatti just oikeaan asentoon jotta saa optimi hypyn.
Esikarsinnoissa ja semi finaalissa AI loikkasi sellasta vähän päälle 6-7m ja finaalissa sitten yli 9m joten jos et hyppää just optimi kulmassa niin et voita mitenkään.
Mä en halua edes kuvitella millaisia joku rantalentis tai jalkapallo on sillä ne kävi hermoille jo mario & sonic peleissäkin.
Nyt lähinnä vituttaa se kuinka peli kummittelee saavutuslistalla joten mä en voi unohtaa koskaan pelanneeni sitä.
Unstoppable
New Member
Minulla on Series X konsolilla, Antstream Arcade peli. Kun ostin sen, niin ymmärsin, että sitä voi pelata retro pelejä 1 vuoden. Kohta se on toiminut 2 vuotta. Miksi se toimii vieläkin? Eikös se 1 vuoden jälkeen olisi pitänyt lakata toimimasta? Tietääkö kukaan?
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Se maksaa neljä kymppiä vuodessa tai satasella saa elinikäisen lisenssin. Ettet vaan ole ostanut tuota elinikäistä jäsenyyttä? Tai sitten sinulla on automaattinen uusiminen käytössä ja tililtä on jossain vaiheessa mennyt toinen nelikymppinen.
Unstoppable
New Member
En ole ostanut elinikäistä jäsenyyttä. Ostin vain vuoden jäsenyyden. Minulla ei ole automaattista uusimista käytössä. Tililtäni ei ole veloitettu toista 40€:a. Xbox tukeen on vaikea saada yhteyttä.
Tämä se oli varsin pätevä, mutta haastava tapaus:
www.konsolifin.net
KRITZELKRATZ, sanoi saksalainen kun pätevän (mutta pirullisen) remasterin värkkäsi
Mainio uusvanha tuttavuus, jonka vaikeustaso erottelee jyvät akanoista.
www.konsolifin.net
KonsoliFINin toimituksen arvostelu Ambulance Life: A Paramedic Simulator on nyt ulkona.
Maaliskuun puolella ilmestynyt AI Limit on ollut työn alla vasta pari tuntia, mutta soulslike-genren fanina olen jo innostunut siitä suuresti. Peli vaikuttaa teknisesti erittäin valmiilta ja näyttää hyvältä, mutta ennen kaikkea pelattavuuteen on panostettu paljon. Välimatkat levähdyspisteiden välillä ovat pituudeltaan kohtuullisia, pahimpien kohtien jälkeen tarjotaan myös vaihtoehtoisia reittejä (lue: oikopolkuja) ja viholliset ovat ainakin toistaiseksi olleet inhimillisen tasoisia. Myös teleportaatio bonfire-tyyppisten branch-pisteiden välillä on auki heti alusta asti.
Staminamittaria pelissä ei ole ollenkaan, eli voi huitoa, juosta ja väistellä niin paljon kuin haluaa, oli taistelutilanne tai ei. Mukaan on laitettu myös mahdollisuus hypätä juoksun aikana, mutta hyppyhyökkäystä ei valikoimassa ole. Hahmolla on käytössään erikoishyökkäysten ja muiden taitojen käyttökertoja rajoittava mittari, joka kuluu käytön lisäksi myös vihollisilta otetuista osumista. Vastaavasti sitä saa lisää tekemällä perushyökkäyksiä vihollisiin. Samainen palkki mahdollistaa myös parryjen käytön, eli onnistuneen oikea-aikaisen hyökkäyksen torjuminen mahdollistaa paljon vahinkoa tekevän iskun, joka näyttää vahvasti samalta kuin Bloodbornen kriittinen suolistoisku.
Valuuttana toimivat kristallit eivät putoa esim. Dark Soulsien tyylisesti maahan kuoleman korjatessa, vaan peli rokottaa tällöin hallussa olevista kristalleista tietyn prosentin. Kykypuu on erittäin tuttu, kaikki taidot on helppo tunnistaa toisin kuin esim. Lies of P:ssä, jossa nimet olivat alkuun liian erikoisia. Toistaiseksi vastaan on tullut muutamia tekoälyhahmoja, joiden höpinöistä ei ole juurikaan ottanut tolkkua – tyypillisesti annetut tiedonjyväset rakentuvat pala palalta kokonaisuudeksi vasta pitemmän ajan kanssa. Toistaiseksi ympäristö on muodostunut monista synkistä käytävistä, useista kerroksista sekä avoimista että ahtaista alueista.
Hahmoja on vain yksi, eli ei ole erikseen esimerkiksi kaukotaistelijaa tai lähitaistelijaa. Sen sijaan protagonistille kertyy monia taitoja seikkailun aikana. Tähän mennessä olen saanut auki parryn lisäksi maagisen kilven ja railgun-hyökkäyksen. Pääpaino on kuitenkin tähän mennessä ollut melee-taistelussa. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa edes minikokoisen arvostelun tekoon, mutta tutustunpa tuohon edessä olevaan alueeseen seuraavaksi. Näyttää vahvasti ensimmäiseltä bossikohtaamiselta...
Staminamittaria pelissä ei ole ollenkaan, eli voi huitoa, juosta ja väistellä niin paljon kuin haluaa, oli taistelutilanne tai ei. Mukaan on laitettu myös mahdollisuus hypätä juoksun aikana, mutta hyppyhyökkäystä ei valikoimassa ole. Hahmolla on käytössään erikoishyökkäysten ja muiden taitojen käyttökertoja rajoittava mittari, joka kuluu käytön lisäksi myös vihollisilta otetuista osumista. Vastaavasti sitä saa lisää tekemällä perushyökkäyksiä vihollisiin. Samainen palkki mahdollistaa myös parryjen käytön, eli onnistuneen oikea-aikaisen hyökkäyksen torjuminen mahdollistaa paljon vahinkoa tekevän iskun, joka näyttää vahvasti samalta kuin Bloodbornen kriittinen suolistoisku.
Valuuttana toimivat kristallit eivät putoa esim. Dark Soulsien tyylisesti maahan kuoleman korjatessa, vaan peli rokottaa tällöin hallussa olevista kristalleista tietyn prosentin. Kykypuu on erittäin tuttu, kaikki taidot on helppo tunnistaa toisin kuin esim. Lies of P:ssä, jossa nimet olivat alkuun liian erikoisia. Toistaiseksi vastaan on tullut muutamia tekoälyhahmoja, joiden höpinöistä ei ole juurikaan ottanut tolkkua – tyypillisesti annetut tiedonjyväset rakentuvat pala palalta kokonaisuudeksi vasta pitemmän ajan kanssa. Toistaiseksi ympäristö on muodostunut monista synkistä käytävistä, useista kerroksista sekä avoimista että ahtaista alueista.
Hahmoja on vain yksi, eli ei ole erikseen esimerkiksi kaukotaistelijaa tai lähitaistelijaa. Sen sijaan protagonistille kertyy monia taitoja seikkailun aikana. Tähän mennessä olen saanut auki parryn lisäksi maagisen kilven ja railgun-hyökkäyksen. Pääpaino on kuitenkin tähän mennessä ollut melee-taistelussa. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa edes minikokoisen arvostelun tekoon, mutta tutustunpa tuohon edessä olevaan alueeseen seuraavaksi. Näyttää vahvasti ensimmäiseltä bossikohtaamiselta...