Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Alkuvuodesta tuli pelailtua tuo FF7 7th heaven modilla varustettu versio läpi joka oli erinomainen. Tässä siitä vähän lisää:
Itse sain kanssa vihdoin pari päivää sitten tuon Remaken pelattua. Tuntuu olevan aika yhteneväiset mielipiteet. Hahmot, tarina ja taistelusysteemi ihan huippua. Sivutehtävät ja ajoittainen pitkittämisen tunne taas vähän plääh.

Mutta, kun nälkä jäi niin päätinpä vihdoin testata PC:n FF7:lle löytyvää 7th Heaven modityökalua kun tuosta niin paljon hyvää lukenut. Täytyy sanoa että olen jopa yllättynyt kuinka hyvältä tuon alkuperäisen pelin saa näyttämään menettämättä kuitenkaan alkuperäisen tunnelmaa.
Varmasti saattaa jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän kovasti. Tuolta löytyisi vielä realistisempaa hahmomalia, mutta nämä ovat mielestäni juuri sopivasti päivittyneitä, mutta kuitenkin vielä alkuperäistä kunnioittaen.
Lisäksi löytyy modi joka tuo äänen JOKAISELLE hahmolle. Niin pää kuin sivuhahmoillekin. Odotukset eivät tätä kohtaan ollut kovin korkealla, mutta on yllättävän toimiva ja lisää kivaa immersiota. Ihan hyvää, vaikkei tietenkään mitään Remaken veroista ole. Kaikenlaista muutakin pikkukivaa löytyy, saa esimerkiksi halutessaan random encounterit pois, autoattackia yms. jos tykkää käyttää. Saa lisättyä askeläänet ja kaikenlaisia muita isoja ja pieniä äänilisäyksiä yms yms.
Suosittelen vahvasti jos PC löytyy. Ei ollut monimutkainen projekti ja itse Steam Deckillä olen pelaillut.

Mutta, kuvat puhukoot puolestaan:
Näytä liitetiedosto 14242Näytä liitetiedosto 14243Näytä liitetiedosto 14244Näytä liitetiedosto 14245Näytä liitetiedosto 14246Näytä liitetiedosto 14247Näytä liitetiedosto 14248Näytä liitetiedosto 14249

Nyt vuoroon pääsi Final Fantasy IX vastaava remasteri Moguri Mod. Lähes yhtä laajan käsittelyn saanut tämä, paitsi ääninäyttely on vasta työnalla kattaen vasta muutaman tunnin pelistä. Kuitenkin resoluutiota saa nostettua nykyaikaan ja vähän tarkempaa kuvaa, välivideoiden ruudunpäivitystä nostettua 15 -> 30fps sekä erilaisia elämänlaatua parantavia pikkujuttuja.




IMG_2735.webpIMG_2734.webpIMG_2733.webp
1731396260538.png
 
Viimeksi muokattu:
Tuli pelattua Dragon Quest 3 HD 2D Remake läpi. Ja voi kiesus mikä kokemus tämä oli. Tiesin kyllä, että tämä on haastava. Ehkä odotin vähän helpompaa peliä, vaikka kyllä tähän remakeen jotain helpottavia uudistuksia lisättiinkin. Mutta kun peli ei paljoa kädestä pitele. Tämän saa tuntea nahoissaan jo ekojen minuuttien jälkeen, kun pitää hahmolle luoda oma luonne jostain random-kysymyksistä. Olihan tämä toki myös alkuperäisessä, mutta hitostako kukaan tietää, miten joku vastaus vaikuttaa mihinkin.

Sitten rakennellaankin ryhmää sotureilla ja maageilla. Ja tästäkin saisin vähän nipotettavaa, sillä jotenkin tuntui, ettei hahmot olleet ollenkaan balansissa, vaikka lähdin liikkeelle perus soturi, maagi ja hiileri-ryhmällä. Jo ekan luolaston örkit antaa köniin. Ja luolastoista puheen ollen. Ne ovat kyllä varsinaisia labyrinttejä. Onneksi sentään remakeen on tehty kartta, mutta satunnaiset taistelut ei anna armoa. Eikä varsinkaan pomotaistelut.

Kyllä tässä jossain kohtaa tuli fiilis, että peli alkaa antaa jo vähän armoa. Tätä hupia ei kyllä kauaa kestänyt, ja jouduinlin vaihtaa vähän yli puolessa välissä vaikeustasoa helpoimmalle, koska olisin varmaan tälläkin hetkellä pöpilässä latautumassa. Ja onneksi vaihdoin, sillä luolastot menevät vain hullumaksi ja hullummaksi. Hermot kylkä meinasi mennä monessakin tilanteessa.

Lopun jälkeen piti ihan googlata, että onko tämä muka oikeasti niin vaikea. Osalla (minulla) on näköjään haasteita, mutta ei tämä kuulemma edes ole vaikein. En kyllä tiedä, että miksi koin tämän täysin mahdottomaksi. Olikohan tiimini väärin, vaikka aina grindasin joka kylässä uusimmat varusteet. Hahmoluokkia vaihdoin muutaman kerran, mutta ei niitä vaihtoehtojakaan nyt ihan hirveästi ollut. Vai olisiko niitä jotain kirjoja pitänyt vaan lueskekella, kun en kyllä oikeasti ymmärtänyt niitä luonnejuttuja ollenkaan.

No oli miten oli. Sain kyllä tästä niin ähkyn, että en aio kyllä palata tämän ääreen vähään aikaan. Olen pelanut Dragon Questeista VIII:n, IX:n XI:n ja parit spinoffit käpi, eikä minulla ollut niissä läheskään yhtä paljon ongelmia kuin tämän kanssa. Toki, onhan tämä alkujaan tullut 80-luvulla, joten moni asia on varmasti vanhentunut. Jopa minä.
 
Sonic x shadow generationsin sonic 3 leffan lisäri oli ihan ok.
Eipä siinä ole kuin yksi varsinainen kenttä ja kaks haastetta jotka käyttää sitä samaa kenttää, mutta se näytti hyvältä ja Shadow on se leffan versio ja sillä on Keanun äänikin.
Erikseen tuo on 6e ja se tulee myös deluxe päivityksen mukana joka on 12e.
Mä olin jo pelkän soundtrackin osalta tyytyväinen tuohon deluxe pakettiin joten mulle tän olemattoman pieni koko ei ollut ongelma.
Toisaalta kyllä mä mieluummin olisin ottanut toisen kokonaisen kentän noiden haasteiden sijasta.

SONIC X SHADOW GENERATIONS_20241226085757.jpg
 
Täytyi oikein etsiskellä onko näistä peleistä pahemmin täällä foorumilla ollut keskustelua ja tämän löysin melkein parin vuoden takaa. Pelasin juuri Ryza 2:n ja 3:n läpi niin pitää vähän päästä hehkuttamaan.
Atelier Ryza: Ever darkness & secret hideout (ps4) tuli eilen saatua päätökseen ja kun Ryza viimeisen taistelun jälkeen sanoo "finally it's over" niin olin täysin samaa mieltä.

Tämä siis oli mun eka atelier sarjan peli kun arvosteluiden mukaan tämä on aloitteja ystävällinen, alkemia tarjoaa myös "auto fill" toiminnon joten peli heittää tarvittavat kamat pataan yhdellä napin painalluksella ja tämä on myös eka sarjan peli jossa ei ole minkäänlaista aikarajaa.
Lisäksi peli tarjosi silmäkarkkia ja tällä tarkoitan tietenkin Ryzan persettä ja reisiä johon se huomio kiinnittyy heti kun videoita katsoo.

Ehkä tämä on sujuva ja rentouttava jos on joku sarjan veteraani, mutta mulla meni aivot solmuun ekan session aikana sillä peli heittää tutoriaalia toisensa perään ja niissä on vaan kuvia ja pari lausetta tekstiä joten session päätteeksi katsoin tubesta alla olevat videot jotka selittää taistelun ja alkemian paljon paremmin.





Taistelu on vuoropohjainen, mutta toimii reaaliajassa ja siinä tapahtuu jatkuvasti niin paljon ettei meinaa perässä pysyä ja mä en edes vaihdellut hahmojen välillä vaan keskityin pelaamaan Ryzalla.
Alkemiaa aloin ymmärtämään pikkasen paremmin tuon videon jälkeen, mutta kyllä se edelleen oli sellaista yritys & erehdys tekemistä enkä vieläkään tajua miksi sain vaikka aseeseen valita bonuksia jotka kuitenkin oli lukossa.
Niin ja sitä automaattista täyttöä ei kannata käyttää sillä usein se vaan tuhlaa kamaa kun se täyttää sitä listaa niin paljon kuin mahdollista vaikka se ei olisi edes pakollista kun monen quest tavaran kohdallakin riittää vain se, että lopputulos on tarpeeksi laadukas.

Sitten on se materiaalien kerääminen.
Sulla on useampi työkalu jota käyttää ja saatu materiaali riippuu siitä millä työkalulla vaikka lyöt puuta. Sirppi antaa kaarnaa, kirves halkoja, sauvalla kopautus tiputtaa hedelmiä ja sama pätee vaikka joihinkin kukkasiin.
Ekan päivän jälkeen mulle oli selvää, että tämä on niitä pelejä joita kannattaa pelata läppäri vierellä sillä googlettaa sai monta kertaa kun mulla ei ollut mitään tietoa mistä jonkun materiaalin saan enkä todellakaan ala randomilla hakkaamaan jokaista kiveä ja puuta jokaisella työkalulla kun vaan haluan edetä tarinassa.
Lisäksi lopussa täytyi tehdä tavara jota varten täytyi olla 10 tasoa kovempi alchemy level joten täytyi alkaa googlettamaan miten saisin sitä helposti ja nopeasti ylöspäin.
Tuota ennen olin kyllä päivitellyt aseita ja tehnyt sivutehtäviä joten en mä sitä kokonaan laiminlyönyt ollut.

Sitten on se tarina joka olisi varsin kiinnostava kun se lopulta varmaan likemmäs 10 tunnin jälkeen lähtee käyntiin, mutta sen eteneminen ei tunnu mitenkään luontevalta sillä aina välivideon jälkeen sä seisot siinä missä keskustelu käytiin eikä ruudulle tule mitään ilmoitusta mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Ratkaisu on options/start napin takaa löytyvä päiväkirja jossa selitetään äskeisiä tapahtumia ja sitten siellä lopussa lukee vaikka "Ryza ja kaverit päättivät palata piilopaikkaan". Aha ok joten fast travelilla sinne ja tulee uusi välivideo ja tuo sama "katso video, tsekkaa kirja, käytä fast travelia" looppi toistuu alusta loppuun ja onneksi ainakin ps5:lla pelatessa se fast travel on nimensä mukainen.
Katsoin eilen sitten vielä kakkosesta pari arvostelua ja siihen on laitettu vielä lisää mekaniikkoja alkemiaan ja näköjään kierrätetty kaikki tämän pelin viholliset.
Joo annan tämän sarjan olla tässä. Oli tämä kyllä sen alle 20e arvoinen mitä maksoin.

Pelasin Ryza 1:n läpi 2020 Switchillä ja sen jälkeen olisin voinut allekirjoittaa aivan kaiken mitä tuossa yllä @pelle kertoo omista fiiliksistään. Alkoi pelin loppupuolella jo tuskastuttamaan koko kokemus niin paljon että pudotin pelin kaikista helpoimmalle vaikeusasteelle ihan vain että saisi pelin loppuun. Ajattelin että ei kyllä tule tähän sarjaan enää koskaan palattua. Jostain syystä kuitenkin 2022 tuli fiilis palata sarjan pariin ja ostin Ryza 2:n myös Switchille. Keräilyn ja alkemian kanssa tuskailin edelleen tosi paljon ja pelin ensimmäisen kunnon bossitappelun jälkeen tuli erittäin iso vaikeusastehyppy enkä pärjännyt enää edes normivihuille uudella alueella edes helpoimmalla vaikeusasteella. Ajattelin että keräämällä tavaraa ahkerammin ja luomalla paremmat varusteet tämä helpottaisi, mutta Switchin latausajat olivat ihan tuskaisen pitkät enkä jaksanut hyppiä kartalta toiselle tavaroiden perässä, joten peli sitten jäi kesken.

2024 tuli taas kerran fiilis kuitenkin palata sarjan kimppuun ja ostin syyskuussa sekä 2:n että 3:n alennuksesta PS5:lle. Tällä kertaa 2:n kanssa asiat jotenkin loksahtivat kohdilleen ja innostuinkin oikein huolella alkemiasta. Myös tuo @pelle mainitsema googlaaminen loppui kun tajusin että pelin sisällä oleva guide toimii lähestulkoon kaikissa tilanteissa. Alkemia kun loksahti omassa päässä jotenkin oikeaan asentoon niin kylläpä muuten pelaaminen helpottui. Pystyin aika alkuvaiheessa peliä luomaan jo niin hyvät varusteet että pitkän aikaa tapoin kaikki normiviholliset yhdellä tai kahdella iskulla vaikka nostin vaikeusastettakin ylöspäin.

Ryza 2:n päästyäni läpi olinkin hieman ihmeissäni että kuinka tällä kertaa kokemus olikin niin erilainen. Kerääminen olikin lopulta vain sitä että tarvitset ihan muutaman kappaleen asioita, luot niistä jotain uutta ja sen jälkeen vain kopioit luotua asiaa erityisillä gemeillä ilman että tarvitset raaka-aineita lisää. Alkemia olikin sitä että pitää huomata miten alkemialoopin pystyy "rikkomaan", jolloin lopputulos on aivan järkyttävän vahva. Näiden oivalluksien päälle vielä paras parannus Ryza 1:een verrattuna eli että työkaluille on nyt riittävä määrä tilaa heti alusta asti eikä tarvitse vaihdella niiden välillä kunnes saa luotua yhdistelmätyökaluja.

Tästä innostuneena hyppäsin Ryza 3:n kimppuun ja siinä menikin jo hieman överiksi itsellä tämä alkemian optimointi ja minulla oli taas kerran erittäin vahvat (loppubossia vastaan riittävät) varusteet jo siinä kohtaa kun PS5 sanoi että olen pelannut 20% pelistä. Matkan varrella vielä parantelin varusteitani eli jatkoin silti vain vahvistumistani. Sain myös luotua aika alkuvaiheessa peliä tavaran, jonka kopioiminen oli halvempaa kuin sen rikkomisesta saadut gemit, joten pystyin kopioimaan kaikkea loputtomasti ilman huolen häivää. Lopulta alkemian kanssa pääsin siihen pisteeseen että sain luotua erittäin hyviä raaka-aineita, jotka täyttivät kerralla useamman eri kohteen alkemialoopissa. Isot ja monimutkaisetkin reseptit saattoivat täyttyä kolmella tai neljällä tavaralla. Tämä sama on mahdollista myös 1:ssä ja 2:ssa, mutta itse pääsin tähän pisteeseen vain 3:ssa ja se oli kyllä jotenkin erittäin tyydyttävää.

Tarinallisesti nämä kaikki kolme peliä ovat olleet sillä tavalla erityisiä muihin JRPG-peleihin verrattuna, sillä näissä ei ole mitään "isoa pahaa" jota jahdattaisiin koko pelin ajan vaan nämä ovat enemmän sellainen hyvänmielen seikkailu kaveriporukalla. Tämän seikkailun aikana sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista jännää ja vaikka loppubossit ovatkin sellaisia "tapahtuu hirveitä jos tätä ei estetä" eivät ne kuitenkaan ole samalla tavalla pahantahtoisia kuin esim. Final Fantasy tai Trails peleissä yleensä.

Nyt sitten kovasti odottelenkin maaliskuussa julkaistavaa Atelier Yumiaa, joka aloittanee taas uuden trilogian täysin uusilla hahmoilla ja maailmalla.
 
Tuli pelattua läpi nämä the evil within pelin kaksi lisä osaa hyvä sarja tuleekohan kolmatta osaa enää
 
Prey (2017)

Ensinnäkin on kyllä sääli, ettei tätä peliä ole saatu pleikkarille kuntoon. Pyörii 30fps ja resoluutio näyttää olevan jotain 720p paikkeilla. Näiden läpi kuitenkin pystyy puskemaan, sillä ainakin minut pelin eka 10 minuuttinen tempaisi mukaansa siten, että haluaa nähdä mitä pelillä on tarjottavana. Kaunis arkkitehtuuri ja tyylikkäät kentät kompensoivat hieman graafista pökäleyttä.

Preystä tulee mieleen legendaariset ajat kun penskana pelasi X360:llä Bioshockia ja Deus Exiä, hyvin samanhenkinen tuotos. Lisäksi tuntuu, että Remedy on suosikkipeliini Controliin tästä poiminut inspiraatiota.

Harmi minun kannaltani, että olen aivan kamala tälläisissä peleissä jotka vaativat runsasta inventaarion managerointia ja laajaa hahmon kehittämistä. Pelin puolivälin paikkeilla räiskintä alkaa lisääntymään ja turpaan tulee jopa easyllä. Jotenkin kuitenkin kiehtova peli, jota voi kyllä suositella Storen säännöllisesti tarjoamaan 3 euron tarjoushintaan, siinä ei hirveästi menetä. Jos sattuu löytymään PC tai Xboxi joilla peliä pääsee pelaamaan sulavammin, niin ehdottomasti testiin.
 
Ajattelin vuoden 2025 aloittaa oikein kunnon... pökäleellä, joten testasin toissavuoden huonoimmaksi tai jopa huonoimmaksi ikinä kuvailtua peliä. Ja ihan oikeat olivat kuvailut, sillä Skull Island: Rise of Kong on luultavasti huonoin peli, mitä olen pelannut. Otsikko kertoo jo aika paljon siitä, minkä sortin kuppaa on kyseessä.


Melkein nostin vuonna 2006 viimeksi aktiivisena olleen Huonoin peli -ketjun tämän takia.
 
Vanillawaren tuorein tuotos Unicorn Overlord tuli pelattua läpi Switchillä ja hyvin tuo piti otteessaan sen noin 46 tuntia, mitä tuohon itse sain kulumaan. Tuollainen RTS/SRPG-hybridi taistelumekaniikka ei ihan valtavirtaa ole, mutta hyvin tuo toimii pienen totuttelun jälkeen. Tarinaa kuljetetaan dialogin kautta, mikä sekin toimii hyvin ja Alainin Liberation Armyn vapautussota saa tuota kautta ihan tarpeeksi selkeän tarinan, mikä kantaa sen verran, että sotimiseen saa perustelut käsikirjoituksen puolesta. Vaikka mikään ikimuistoinen tai uniikki tarina tässä ei ole käsillä, niin se toimittaa sen mitä pitääkin.

Itselleni isoin koukku pelissä on nimenomaan tuon oman armeijan kasaaminen ja siinä sivussa hahmojen sekä yhteensopivien ryhmien kehittäminen. Unicorn Overlordissa riittää tällä osastolla syvyyttä ja lopulta kun lopputekstit rullaili, niin vähän jäi jopa nälkää tämän puolesta. Loppukahinat meni ensimmäisellä läpi, mutta vain rimaa hipoen, eikä yksiköiden tasapaino ehkä sitten kuitenkaan ihan täysin tyydyttänyt.

Vahva suositus, jos taktiset roolipelit yleisesti maistuu. Unicorn Overlord on hieman erilainen näkemys aiheesta, eikä välttämättä kaikille maistu, mutta omaan makuun tämä on sellainen 9/10 suoritus. Veikkaan tämän olevan vuosien päästä lämmöllä muistettu kulttihitti ja keräilykohde.
 
Ajattelin vuoden 2025 aloittaa oikein kunnon... pökäleellä, joten testasin toissavuoden huonoimmaksi tai jopa huonoimmaksi ikinä kuvailtua peliä. Ja ihan oikeat olivat kuvailut, sillä Skull Island: Rise of Kong on luultavasti huonoin peli, mitä olen pelannut. Otsikko kertoo jo aika paljon siitä, minkä sortin kuppaa on kyseessä.


Melkein nostin vuonna 2006 viimeksi aktiivisena olleen Huonoin peli -ketjun tämän takia.
Aiempi peli/pyllyily tässä ketjussa sai yhden tähden. Nyt on kyseessä vissiin tuplasti parempi tekele! Eli:

Hei Simo, ei tämä Tähtien sota ollutkaan niin hyvä kuin miltä se vuosia sitten vaikutti


Ehkä seuraava tänne pistämäni on sitten kolmen tähden arvoinen?
 
Donkey Kong Country Returns HD:n arvio ulkona:


Aikoinaan varsin pätevän tasohyppelyn tenhoa on nakertanut jonkin verran ajan hammas sekä myöhemmin ilmestyneet kilpailijat, jotka tekevät asiat yksinkertaisesti hiukkasen paremmin. Todettakoon samalla, että tämä on puolalaisen Forever Entertainmentin remakeista tähän mennessä paras tuotos, mutta toisaalta paketissa ei ole mukana mitään ekstraa, mikä tällä hintalapulla on mielestäni aika anteeksiantamatonta.
 
Donkey Kong Country Returns HD:n arvio ulkona:


Aikoinaan varsin pätevän tasohyppelyn tenhoa on nakertanut jonkin verran ajan hammas sekä myöhemmin ilmestyneet kilpailijat, jotka tekevät asiat yksinkertaisesti hiukkasen paremmin. Todettakoon samalla, että tämä on puolalaisen Forever Entertainmentin remakeista tähän mennessä paras tuotos, mutta toisaalta paketissa ei ole mukana mitään ekstraa, mikä tällä hintalapulla on mielestäni aika anteeksiantamatonta.
Vähän turhalta ja tosiaan liian kalliilta remakelta kuulostaa. Eikös useita vuosia sitten Switchille julkaistu Donkey Kong: Tropical Freeze tee saman kuin tämä peli, ja mahdollisesti jopa paremmin?
 
Vähän turhalta ja tosiaan liian kalliilta remakelta kuulostaa. Eikös useita vuosia sitten Switchille julkaistu Donkey Kong: Tropical Freeze tee saman kuin tämä peli, ja mahdollisesti jopa paremmin?
Tropical Freeze on pelinä paljon parempi, minkä lisäksi siinä on legendaarisen David Wisen säveltämät musat, ja sen kyllä kuulee. Perkussioissa ja muutenkin melodioiden laadussa on ihan eri tavalla syvyyttä kuin tässä Returnsissa.

Noin muutenhan Tropical Freezen Switch-julkaisu on 60 euron hintalapulla varustettu, tasan sama WiiU-peli kuin ennenkin. Paitsi tietty tässä pelaamaan pääsee Funky Kongilla, joka on käytännössä very easy -mode.

Eli joo, voisi sanoa että Tropical Freeze on sekä pelinä että julkaisuna parempi, vaikka ei sekään tietysti ihan puhtaita papereita saa. :)
 
Aika erikoista että 5/5 pelin uusioversio onkin enää 3/5. Itse en ole peliä minään versiona pelannut, joten eiköhän tuo ainakin 4/5 tule olemaan itselle. Tropical Freeze ja about kaikki vähänkään pelaamisen arvoiset tasohyppelyt myös pelattu. Returns vain jäänyt välistä kun ei koskaan ole omistanut konsolia, jolla sitä pelata. Paitsi 3DS nyt myöhemmin mutta odottelin nimenomaan että jos saataisiin remake ja pääsisi pelaamaan muulla kuin käsikonsolilla.
 
Jos etsii (sopivan) haastavaa tasoloikkaa, niin molemmat peleinä omasta mielestä 5/5, suositukset täältä. Uusioversioista en tiiä mittään, vielä ainakaan.

Mutta viimeksi pelattu peli itsellä nyt Sleeping Dogs. Ai hitsinpimpula, että on hyvä. Eiköhän tästäkin juttua enemmän pidä jossain vaiheessa näpytellä.
 
Aika erikoista että 5/5 pelin uusioversio onkin enää 3/5. Itse en ole peliä minään versiona pelannut, joten eiköhän tuo ainakin 4/5 tule olemaan itselle. Tropical Freeze ja about kaikki vähänkään pelaamisen arvoiset tasohyppelyt myös pelattu. Returns vain jäänyt välistä kun ei koskaan ole omistanut konsolia, jolla sitä pelata. Paitsi 3DS nyt myöhemmin mutta odottelin nimenomaan että jos saataisiin remake ja pääsisi pelaamaan muulla kuin käsikonsolilla.
Voisin ehkä hiukan tarkentaa vielä. Koitin tuoda arviossa esille pointtiani siitä, ettei DKC Returns alunperinkään ollut mulle ihan 5/5 -peli. Ja kuten sanoin, siinä on hyviäkin juttuja, eikä se ole missään nimessä huono: vuonna 2010 se olis ollut ehkä 4/5 arvoinen.

Mutta: joskus aika tekee tehtävänsä. Jostain syystä tämä ei iskenyt pelinäkään niin kovaa kuin ennen, ja uskon sen johtuvan siitä, että esimerkiksi arviossani mainitsemani kilpailijat ovat tehneet monet asiat paremmin, mukaan lukien Tropical Freeze, jossa Retro oli jo selkeästi harjaantuneempi mielestäni.

Mutta kuten aina, tämä on vain mun mielipide. Kiitos palautteesta!
 
Ja sen verran lisään vielä äskeiseen, että Wii-version arvion kirjoittajana on toiminut tyystin eri henkilö, ja hän oli sitä mieltä että peli oli 5/5. :)
 
Yllättäen tuli vastaan Keep Driving -niminen indietapaus, joka varasti sydämen. Kyseessä on simppeli, mutta toimiva idea: lähdet romuisella autolla tien päälle pariksi kuukaudeksi. Tavoitteena on ehtiä osavaltion toisella puolella olevalle festarille. Reitti on itse valittavissa, mutta matkalla kohdataan sitten yhtä sun toista ja lopulta koko festari voi unohtua, kun elämä tulee tielle.

Pelimekaniikat ajoivat välillä hulluksi, mutta lopulta tunnelma ja mieletön visio veivät voiton. Tämä on kuin vanhoja muistoja pääsisi elämään uudestaan ja sitä voi melkein tuntea tien penkin alla, kun viilettää menemään virtuaalisessa kesässä kohti seuraavia seikkailuja.

Lämmin suositus.
 
Ylös Bottom