Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
gt75 sanoi:
Onko kukaan pelannut Nobody wants to die? Millaisia kokemuksia? Itsellä mennyt ihan ohi vaikka aihepiiri ja peligenre kiinnostaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Satuinpa juuri aikaisemmin tänään katsomaan XboxEran arvostelun tästä. Vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta kävelysimulaattori/valinnoilla on merkitystä/pulmanratkonta -peliltä, joista kovasti tykkään. Ja niin tykkäsi XboxEran arvostelijakin.



On ehdottomasti ostoslistalla tämä.
 
Juuberi sanoi:
Onko Freelancer-pelimuoto jo testattu? Kyseessä siis tietynlainen roguelike Hitmanin sisällä. Suosittelen tutustumaan, itselle ainakin toi kymmeniä ja kymmeniä tunteja lisäiloa pelistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eipä tuota ole vielä ehtinyt kuin juonen mukaisesti edetä. Escalation on toki tuttu aiemmista peleistä. Täytyy varmaan antaa mahdollisuus Freelancerillekin sitten kun on saanut jauhettua tarpeeksi tehtäviä ja juoni on läpi.
 
Super monkey ball banana rumble

Olen keskittynyt pelkkään moninpeliin koska se on teknisesti karumpi 30fps ruudunpäivityksellä eikä se pysy edes siinä.
Lisäksi ajattelin, että on parempi pelata nyt sitä kun peli on kohtuu uusi joten pelaajiakin voisi olla.
No on siellä aina täys määrä, mutta ei ne kyllä ihmisiä ole ja sen näkee jo nimistäkin.

2024070313385600_s.jpg

Pelkkiä random kirjaimia ja numeroita suurinosa. Ehkä woowoo16 oli tuosta listasta ihminen.
Ei tuo silti mua haittaa sillä mieluummin mä pelaan botteja vastaan saatikka tuijotain jotain "not enough players" ilmoitusta.
Varsinkin kun tässäkin on hieman battle pass tyylinen systeemi eli kaudet joista saa avattua kosmeettista kamaa ja nuo on kyllä hyvin hoidettu sillä yks kausi kestää vain 2 viikkoa ja mulla menee alle 3 tuntia saada siinä max rank joten se tulee pelattua aina kerralla ja sitten pidettyä taukoa uuden kauden alkuun.

Tästä puuttuu kaikki vanhojen fanien rakastamat minipelit kuten monkey target jne, mutta mä en ole koskaan noita pelannut kuin pari kertaa pikaisesti tekoälyä vastaan joten mulla ei ole mitään nostalgiaa ja oikeasti tykkään tän moodeista enemmän, koska ne on enemmän ihan kunnon moninpeli moodeja eikä minipelejä.
Race on perus kisaamista, mutta nyt radat on sellaisia fall guys tyylisiä este ratoja ja tarjolla on myös poweruppeja, ba-boom moodissa osalle pelaajista annetaan pommi ja niiden pitää päästä siitä eroon ennen kuin se räjähtää, sitten on moodi jossa kaks tiimiä aktivoi maaliportteja ja niistä saa tietyn määrän pisteitä ja lopussa jokaisesta oman tiimin väreissä olevasta portista saa vielä 50 pojoa.
Robot smash on sitten erikokoisten robottien tuhoamista ja tässäkin on kaks tiimiä.
Siten on vielä banana hunt jossa voittaja on eniten banaaneja kerännyt.

Mä olen nyt pelannut kolme kautta enkä mä ole vielä kyllästynyt vaikka peli kyllä yrittää parhaansa sen suhteen sillä joko tässä on joku systeemi, että tiettyinä päivinä on tietyt moodit ja kentät tai sitten tässä on paskin rng ikinä sillä noita kilparatojakin on varmaan seitsemän erilaista ja tänään sama rata oli ainakin neljästi. Päivityksellä tuli myös yks uusi rata ja se tuli tasan kerran.
Muissa moodeissa sitten on tasan kaks eri kenttää tarjolla ja tänään peli valitsi joka kerta saman robotti areenan, saman putken siinä maali moodissa ja saman areenan ba-boom moodissa. Tai no siinä oli kerran se toinen kenttä ja loput viis kertaa se toinen.

Itse pelaaminen on ollut kivempaa mitä banana maniassa sillä kamera käyttäytyy fiksummin ja spindash tuo oman lisänsä vaikka mä en sitä pahemmin osaa hyödyntääkään.
Apinatkin näyttää paremmalta kuin ikinä ja nyt ne on aika suloisen näköisiä ja niille voi ostaa myös uusia vaatteita.
Uusi tulokas palette on oma suosikki. Katsokaa nyt kuinka suloinen se on.

2024072614341800_s.jpg
 
Hitman 3 tuli eilen pelailtua aika lailla, jos ei 100 prosenttisesti, niin ainakin 9x prosenttisesti läpi. Tarinatehtävien osalta siis.

Enää olisi jäljellä yksi challenge eli haaste, jossa täytyy pelata Marrakesh-kenttä 10 levelille että saa jonkin tavaran, jota pitää käyttää sitten Hitman 3:n erään kentän haasteessa. Erittäin typerä ja ärsyttävä systeemi vaikka nuo aiemmat pelit onkin myös yhtä viihdyttäviä mutta pakotus silti ärsyttää. Varsinkin kun nuo aiemmat olen pelannut mutta niistä ei vain satu olemaan tallennusta nyt tämän kolmannen osan yhteydessä.

Tai siis tämähän on nykyään joku "World of Assassination" eikä Hitman 3 ja ainakin kolmosen ostaessa saa käsittääkseni myös kahden aiemman Hitmanin tehtävät pelattavaksi.

Viimeinen tehtävä kolmannessa osassa oli hieno ja virkistävän erilainen. Ehkä turhan suoraviivainen "putki" ja melkoisesti vähemmän uudelleenpeluuarvoa mutta paljon vaikutti pelaamiseen aika pienet muutokset eli kartan puuttuminen ja kamojen hajoaminen.

Aloin jopa miettimään että pelit olisivat varmasti olleet parempia ilman oletuksena näkyvillä olevaa minikarttaa. Samoin kokemus olisi varmasti ihan eri maailmasta ilman seinien läpi näkemistä. No, menetettyjä mahdollisuuksia osaltani. Olisi pitänyt heti alussa laittaa molemmat pois.

Aika innolla odotan tekijöiden 007-peliä. Viimeisen tehtävän aikana jopa tuntui että olisi osaltaan "demottu" jotain uutta ja erilaista, joten varsinkin sen osalta innolla odotan mitä saavat agentti-seikkailuilla tehtyä. Ei edes haittaisi jos olisi "vain" Hitman 007-kuorilla ja höysteillä, erityisesti kun niin pienillä muutoksilla tuntuisi saavan jo ison merkityksen pelaamiseen ja fiilikseen.

Hitman 3 joka tapauksessa vähintään yhtä laadukas ja viihdyttävä kuin aiemmat pelinsä olleet. Äkkiseltään jopa paras näistä kolmesta vaikka niin samanlaisia ovat että mikään tuskin isosti edelle toista hyppää. Iso plussa siitä että trilogia on nykyään kokonaisuus.
 
Tänään pyörähti Prince of Persia The Lost crown läpi. Oli kyllä todella positiivinen yllätys vaikka demo ei niin fiilistä herättänytkään. Karttakin pelotti aluksi kokonsa puolesta mutta ei se mikään 50h peli ollutkaan. Mulla taisi mennä alle 30h kun tein kaiken paitsi divine trialit. Jatkoa jäin kaipaamaan ja onneksi sitä saadaan jo syyskuussa.
Helppo 8,5/10
 
Hitman 3: Freelancer -pelitilasta fiiliksiä.

Tutoriaalivideon ja intron perusteella olin innoissani mutta käytännössä homma lässähti kuin pannukakku. Ekassa tehtävässä meni vajaa puoli metriä väärälle alueelle, jonka takia vartija aloitti kentän laajuisen sodan minua vastaan. Joopa joo. Yleensä nämä tyypit sanoo tai elehtii kun näiden takana on tuollainen alue enkä tuosta kentästä muistanut oliko tuo sellainen vai ei.

Ehkä paljolti oma kämmi mutta muistutti taas että en välitä näin armottomista pelitiloista. Erityisesti jos pelitila on näin armoton, täytyisi myös kaiken toimia niin ettei jää ikävä maku suuhun. Vertailukohteena vaikka ne klassiset Soulsit: pääasiassa aina tuntuu että virhe on oma eikä niin ettei peli olisi ilmaissut jotain tarpeeksi selvästi ennen kämmäämistä. Nyt päällimmäiseksi jäi tosiaan fiilis, että vähän paremmin olisi voinut tietää että kyseinen "loossi" oli "no-go zone" eikä sinne voi laittaa varvastakaan, siinä missä moniin paikkoihin voi eksyä useita metrejä ja senkin jälkeen vartijat ensin opastavat rauhallisesti pois ennen sodan julistamista.

Ehkä annan vielä mahdollisuuden mutta ehkä en. Tässä on Pacific Drive nyt aloitettu ja Spider-Man 2 joutui jo sen edestä väistymään.

Ymmärrän toki miksi tuosta voi tykätä ja saattaisin itsekin siihen tykästyä kun ottaisi uusiksi. Toisaalta en tiedä jaksanko jauhaa loputonta "grindiä" kun en pelissä muutenkaan jaksa leikkiä challengejen suorittamisen jälkeen. Tuntuu että vähintään ekan trilogian pelin pelaamisen jälkeen kaikki erinäiset leikkimiset on jo nähty ja ainoa mikä vaihtuu on kohde ja ympäristö. Silti se accidental kill putoavan kaman tai korkealta tiputtamisen kautta on sama puitteista riippumatta.

Itse asiassa isoin hupi tässä pelisarjassa onkin usein siinä, millaisia typeriä tilanteita sattuu eteen. Pääosin liittyvät ragdoll-fysiikoihin kun kohde tippuukin alempaan kerrokseen jostain reunalta tai jää kaiteen päälle keinumaan.
 
Warhammer 40K: Space Marines.

Tuli peli tahkottua läpi juuri ennen toisen osan tuloa, meni sillain hitaasti aina silloin tällöin pelaillen kun joskus alkuvuodesta sen aloitin. Graaffisesti peli on edelleen hyvin näyttävä vaikka yli 10 vuotta jo ikää ja pyöriikin nykyteknologialla erittäin hyvin. Ääninäyttely on hyvää, soundtrack toimii ja suurimmaksi osaksi pelin hyvin paljon Gears of Warilta lainaama pelattavuus toimii myös. Örkkejä lahdataan sadoittaan ja erona Gears of Warin on se että ei kykitä suojien takana vaan hyökkäys on pelin teema. HP:ta ei saa takaisin kuin stunnaamalla vihollinen ja sitten meelee tapolla henki veks tai sitten aktivoimalla supervoima. Tarina ei ole mikään erikoinen mutta Warhammer 40K loren ystäville toimii hienosti.

Se mikä pelissä ei toimi on sen vaikeus, jopa easy tasolla pelin loppupuolella kuolo korjaa helposti kun kymmenen vihollista sulattaa shieldin ja helat hetkessä kun kurkistat suojan takaa, ne työkalut mitkä peli antaa vihollisten taltuttamiseen ei mielestäni ole sillä tasolla jotta pelaaminen olisi aina hauskaa ja välillä se tuntuu jopa epäreilulta. Myöskin bugeja löytyy sillä peli kaatuilee herkästi ja kun saavutat tietyn pisteen jos grafiikka asetukset ei ole minimissä niin peli kaatuu aina, tämän kohdan ohitettuasi voit taas vääntää nupit kaakkoon. Pari kertaa myös löysin itseni kartan alta kun peli vaan randomisti heitti meikäläisen sinne. Myöskin checkpoint systeemi on aika surkea.

Warhammer 40K faneille kelpo peli josta paikoitellen näkyy sen ikä, voin silti suositella sitä jos hyökkäys painotteinen GoW kiinnostaa, varmaan konsoleilla peli ei ole niin buginen myöskään. Nyt sitten odotellaan jatko-osaa joka näyttää parantavan joka osa-alueella valtavasti.
 
Castlevania - Dominus Collection

Tätä oli odoteltu kovasti Advance Collectionista saakka. Kaikki kokoelman pelit ovat hyviä, mutta huomasin ihmetyksekseni että Dawn of Sorrowin (jota yleisesti pidetään parhaana DS-vaniana) kanssa ei tullut viihdyttyä enää niin hyvin. Päällimmäisenä varmaan tuo sielujen grindaaminen vihuista, joka oli aivan liian rasittavaa puuhaa kun muutakin tekemistä kuitenkin olisi. Positiivista oli, että sinettien "piirtäminen" oli ihan onnistuneesti siirretty näppäimille (muttei sitä siltikään voi hauskaksi sanoa, vaan useamman kerran niitäkin piti naputella). Order of Ecclesian kanssa tuli myös tunne, ettei niitä glyphejä jaksa grindailla. Lisäksi loppua kohden yleisesti oli mielenkiinto päässyt hälvenemään, ettei isommin jaksanut enää välittää vaan odotti koska peli olisi ohi. Eikä asiaa helpottanut että viimeinen luolasto olikin lähinnä ärsyttävä. Se vähäkin ääninäyttely mitä pelistä löytyy, oli pääsääntöisesti niin luokattoman hirveää (looking at you, Abram) ettei sitä meinannut uskoa todeksi. En myöskään pitänyt ettei pelissä ollut yhtenäistä maailmaa, vaan läjä erilaisia paikkoja. Portrait of Ruin pääsi jotenkin yllättämään näistä positiivisimmin, ja sitä oli mukavinta pelata, ja soundtrack oli myös eniten mieleeni. Dawnin ja Portraitin geneerisestä animetyylistä miinusta.

Kaikesta tästä negatiivisuudesta huolimatta suosittelen kaikille joille metroidvaniat toimivat, ja vaikka aika lieneekin kullannut muistot, oli näitä kokonaisuutena kuitenkin mukavaa pelailla. "Rewind" toiminto ansaitsee kiitoksen, sillä ilman sitä nämä olisi kyllä jääneet kesken.

Plucky Knight

Näytti suorastaan sympaattiselta, ja sitähän se olikin, alusta loppuun. Oikein mukava pikku peli, jonka parissa viihtyi kestonsa ajan, eritoten kun PS+ Extran kautta sai ilmaiseksi pelailla. Jos ei tyylille ole allerginen, niin suosittelen ehdottomasti antamaan tälle mahdollisuuden. Itse en jaksanut plattaroida, kun eteneminen oli pelissä sen verran hidasta. EDIT: Tähän piti lisätä vielä, että peli kaatui sen verran usein että oli lähellä etten jättänyt hommaa sikseen.
 
Viimeksi muokattu:
Castlevania Dominus Collection (ps4)

Tämä julkaistiin puskista n. kuukausi sitten ja ollut peluussa, vähän aikaa sitten platinatrophy talteen. Paketti sisältää siis Nintendo DS:n Castlevaniat eli = ne parhaat osat Symphony of the Nightin lisäksi. Tuttuja pelejä koska orkkikset löytyy ja pelattua monta kertaa läpi. Hämmästyin vaan, että onko nämäkin oikeasti jo näin vanhoja, yli 15 vuotta sitten, huh.

Mutta mutta, edelleenkin aivan mahtavia pelejä. Pientä mielipiteen muutosta on tapahtunut, pidin aina Order of Ecclesiaa parhaimpana mutta nyt täytyy sanoa että näin ei ole. Pelissä on pari todella ärsyttävää pomodesignia, ja linnan design hieman hutiloiden tehty verrattuna kahteen muuhun, selkeästi aikatauluhaasteita. Portrait of Ruin on tasaisen hyvä ja kahden hahmon systeemi mainio sekä Dracula/Death tag team viimosena pomona on legendaarinen. Dawn of Sorrow on ehkä kaikkein "Sotn-maisin" ja tasalaatuisin. Kaikissa hemmetin kurkot soundtrackit tietenkin.

Paketissa myös mukana bonuksena originaali Haunted Castle sekä sen uusio versio, näitä en vielä testaillut mutta täytyy ottaa peluuseen kun tulee taas old school Castlevania himo.

Kaikille metroidvanian ystäville suositeltava ostos, varsinkin jos ei ole näitä koskaan pelannut aiemmin.
 
Tälle pelille on turha tehdä omaa ketjua kun kiinnostus sitä kohtaan täällä on niin pieni mutta haluan kuitenkin kertoa omaista kokemuksista koska tämä on itselle aika loistava coop kokemus.

Sword Art Online: Fractured Daydream. Peliaika n.40h.

Light Novelit ja Anime sarja alkujaan nousi valtavaan suosioon erikoisella tarinalla jossa 10K pelaajaa jää vangiksi VRMMORPG pelin sisälle ja jos kuolet pelissä, kuolet myös oikeasti. Ensimmäisen kauden jälkeen kuolema on ollut paljon pienemmässä roolissa mutta aina se on läsnä joka kaudella/elokuvassa jollain tapaa.

Fractured Daydream ottaa kaiken animen taustatarinan ja jatkaa sitä vaihtoehtoisessa universumissa, eli jos se ei ole tuttu niin todella paljon jää tarinassa kokematta. Tarina modi on muutenkin tällä kertaa sivuroolissa kun aikaisemmissa SAO peleissä on yritetty simuloida sitä VRMMORPG fiilistä yksinpelinä ovat pelit olleet kymmenien tuntien roolipelejä joissa on tuhottomasti tutkittavaa ja etsittävää. Tässä uutukaisessa taas on moninpeli karttojen ympärille lisätty massiviinen 20h tarina jossa pelaaminen on vähän sivuroolissa. Ei siis ole mitenkään poikkeavaa että kun aloitat tehtävän sitä edeltää 20 min video ja sitten pelaat 10-20 min ja tulee toinen 20 min tarina video. Ne pelattavat osiot on ihan puhtaasti bottien kanssa pelattavia coop tehtäviä mitä teet moninpelinkin puolella jotka lähinnä opettaa pelin mekaniikat ja valmistaa pelaajan siihen tärkeämpään osa-alueeseen.

Tarina itsessään on yllättävän hyvä ja paljon vakavempi kuin aikaisemmat pelit, tosin jos et ole sarjan fani tuskin saat siitä kauheasti mitään irti. Itse kyllä nautin kaikista 20h mitä tarina moden parissa kului kun kaikki tutut hahmot oli onnistuneesti tuotu takaisin oli ne sitten elossa tai ei animen puolella. "Sivutehtävät" ovat enemmän huumori painotteisia ja sai kyllä välillä nauraa kunnolla. Sivutehtävät ei kaikki ole pelattavia vaan osassa saattaa olla vain joku 15-20 min cutscene. Eli tarina mode on kirjaimellisesti sitä, tarinamode. Varmaan puolet ainakin peliajasta kului hahmojen keskusteluja seuratessa. Sitten on vielä jokaisen hahmon oma "ending" jotka avataan ottamalla kyseinen hahmo osaksi tiimiä viimeisessä taistelussa. Kun pelissä 21 hahmoa se tarkoittaa että viimeinen pomo pitää läpäistä 6 kertaa kun tiimiin mahtuu 4 hahmoa kerralla jotta saa kaikki ending videot.

Miten sitten se coop puoli. Tätä tuli jo siinä testissa pelattua 7h ja nyt kokoversiossa on noin 20h takana ja voi pojat kyllähän se maistuu. Pelissä on 6 coop karttaa ja 6 raid bossia. Pelin kulku on seuraava. Sinulle annetaan 3 coop karttaa joista ensimmäinen aukee joskus lvl 5, sen suoritettuasi aukeaa seuraava kartta joskus lvl 10 ja kolmas kartta lvl 15. Kun nämä 3 karttaa on suoritettu aukeaa ensimmäinen raid bossi joka on massiivinen taistelu pomoa vastaan pelkästään. Raid bossin voitettuasi siirryt world tier 2 ja sama uudestaan eri kartoilla ja eri pomolla. Sen jälkeen kun toinen pomo on voitettu olet world tier 3 ja nyt tulee vähän muutoksia. Sinulle aukeaa edelleen karttoja samassa kolmen syklissä kun tarvittava leveli on saavutettu ja edellinen kartta/pomo on suoritettu mutta world tier 3 kierrättää nämä alkupään 6 karttaa ja tarjoaa ne pareittain. Eli ensin sinulla on kaksi coop karttaa joista peli arpoo jommankumman ja näitä kahta karttaa sitten toistat niin kauan kunnes leveli on tarpeeksi korkea. Sen jälkeen sinulle aukeaa kaksi uutta karttaa levelillä 55 joita sitten toistat niin kauan kunnes olet lvl 70 ja saat viimeiset kaksi karttaa auki. Levelillä 90 sitten aukeaa viimeinen boss raid joka vaihtuu aina viikottain ? ja se on joku niistä 6 pomosta jotka pelissä on tällä hetkellä.

Eteneminen pelissä siis vaatii sitä että toistat samoja karttoja niin kauan kunnes olet tarvittavalla tasolla ja saat uusia karttoja. Paljon toistoa ja saattaa monille aiheuttaa puutumista. Se mikä tosin itselle on se suurin koukku on itse coop kokemus. Kaksikymmentä pelaajaa jotka jaetaan viiteen neljän pelaajan ryhmään ja jokainen ryhmä aloittaa omalta alueelta ja etenee siellä keskenään kunnes välipomo on kukistettu ja siirryt pääkartalle jossa kaikki 5 ryhmää kohtaa ja alkaa edetä yhdessä tehden pelin arpomoa tehtäviä ja tappen vihollisia. Dungeonin lopussa sitten odottaa aina pääpomo joka täytyy kukistaa yhdessä, nämä on selkeäsi helpompia kuin raid bossit. Pelin perus gameplay on niin koukuttavaa ja hauskaa että sen saman kartan toistaminen lukemattomia kertoja ei itselle ole alkanut vielä puuduttamaan vaan aina pitää laittaa uusi rundi tulille kun edellinen on saatu päätökseen. Siihen lisäksi levelitys systeemi joka toimii koukkuna kun jokaisella hahmolla on oma leveli sen oman päälevelin lisäksi ja tietenkin se parempaa loottia toimii aina hyvänä koukkuna.

Tämä niin sanottu pääleveli sanelee sen minkä tasoista luuttia tippuu, eli jos olet tasolla 40 sinulle tippuu n.39-41 tason kamaa joten vaikka hahmo olisi levelillä 1 niin sille saa heti loottia jolla se pääsee taistoon mukaan ilman että sitä hahmoa täytyy levelittää. Vielä kun joka rundilla loottia voi tippua mille tahansa pelin 21 hahmosta niin sinulla todennäköisesti on sille jo sopivaa kamaa niskaan ilman että olet kertaakaan pelannut sillä. Voit myös craftata gearia jos ei ole sattunut tippumaan jollekkin hahmolle sopivaa. Voit myös purkaa vanhoja kamoja joista saa upgrade itemeitä tai voit muuttaa vanhan gearin kyvyiksi, saat valita yhden kyvyn aseesta/korusta jonka saat säilöön ja voit siirtää sen johonkin toiseen geariin.

Itselle tämä on niin loistava lootti/levelitys luuppi että jaksaa ja jaksaa. Oma taso taitaa olla tällä hetkellä joku 43 joten olen juuri päässyt aloittamaan world tier 3 joka alkaa lvl 40 ja matka maximiin on vielä pitkä. En usko että tämä peli kovin moneen uppoa varsinkaan jos ei ole SAO fani mutta itselle ollut aika täydellinen kokemus. Viikossa yli 40h jos joku kertoo kyllä että tahkottu on ja tarkoitus on tahkota vielä lisää. Nyt kun tarina on kuitenkin koettu niin voi siirtyä muihin peleihin ja tämä jää sellaiseksi pelataan muutama coop matsi aina kun on turhaa aikaan.

Vaikka en mitään miinuksia laita niin ei tämä mikään täydellinen peli ole ja sarjan fanikunnan ulkopuolella tuskin on menestystä luvassa. Stiimissä kuitenkin ollut 12K pelaajaa ensimmäisenä viikonloppuna ja siihen vielä konsoli pelurit päälle crossplayn avulla niin tuskin tää ihan heti kuolee. Peli kuitenkin makaa paljon coopin varassa ja kun pelaajat loppuu, loppuu myös pelaaminen. Vaikka tässä botteja onkin jotka korvaa pelaajat jos ei tule täyttä 20 pelaajaa tehtävään niin ei niiden kanssa tahkoaminen ole saman tuntuista. Katsotaan kauan viihdettä kestää. Tämä on myös niin erilainen aikaisempiin SAO peleihin verrattuna että sitä samaa yksinpeli kokemusta hakevat eivät sitä tästä löydä ja tulevat pettymää. Itselle tämä on sarjan paras peli.

www.bandainamcoent.com

SWORD ART ONLINE Fractured Daydream | Official Site

For new & seasoned SWORD ART ONLINE and anime fans, SWORD ART ONLINE Fractured Daydream delivers the ultimate co-op raid battle experience.
www.bandainamcoent.com www.bandainamcoent.com
 
Rocket Racing (Fortnite)

Jälkikasvun vuoksi tuli joku kuukausi sitten alettua pelailemaan Fortnitea ja ensimmäisenä tuli vastaan se järkytys mikä sen Fortnitenä tunnetun pelin valikko on. Siellähän on siis kaikkea muutakin kuin se tunnetuin pelin "moodi" eli Battle Royale ja se alkuperäinen Save the World - jos en tosin ole varma että kuuluuko se edes tuohon.

Sieltä kaiken seasta kuitenkin löytyy myös sellainen teos, jonka tuossa otsikossa jo nimesin, eli Rocket Racing. Kyse on Rocket Leaguen tekijöiden eli Psyonixin teoksesta, joka on kai jonkinlainen sisar- tai sivupeli Rocket Leaguelle. Nyt ei kuitenkaan pelata jalkapalloa autoilla, vaan ihan vain ajetaan kilpaa.

Mikäli Mario Kartit tai vaikka Sonic & Sega All-Stars Racing on tuttuja, niin tämä on hyvin pitkälti samaa. On hyppyreitä, seinillä ajamista, sivuluisulla ladattavaa boostia, esteitä ja muuta peruskamaa mitä tällaisissa arcade-kaahailuissa on.

Pelin viihdyttävyys kuitenkin yllätti, sillä pelissä on pitkälti samaa vetovoimaa kuin noissa verrokeissa. Koko ajan oli olo, että vielä yksi kisa.

Nämä fiilikset osin yhden illan pelailun aikana, jossa olin ykkösenä sen vajaan parin tunnin ajan koko ajan. :D Ensin ajattelin että peli on täynnä junnuja mutta sitten tajusin että kyseessä oli "ranked"-pelitila eli ne kovemmat ajajat alkoivat tulla vastaan siinä kohtaa kun lopettelin ja oma taso oli muistaakseni Silver 2.

En tiedä kauanko peli jaksaisi kiinnostaa ja jo nyt tuli vastaan se että tuli samoja ratoja uudestaan. Tuntui että siellä oli ehkä 4-5 rataa, jotka pyörivät jatkuvasti. Ehkä jokin kausijuttu tai vastaava ja seuraavana päivänä on uusi kattaus, ainakin toivoisi, sillä ei noin vähää määrää kauaa jaksaisi jauhaa. Varsinkin kun kentät eivät mitään ikimuistettavimpia olleet. Tasaisen hyviä toki.

En yhtään ihmettele miksi Fortnite on sellainen rahasampo kuin se on jos jo sen sisältä löytyy näin kovatasoinen arcade-kaahauspeli. Alunperin tuota pelasinkin lähinnä ottaakseni helpot XP:t Fortniten puolelle (siellä kun on niitä haasteita, joista osan voi tehdä vain tietyissä pelitiloissa tai jopa tässä tavallaan eri pelissä Fortniten sisällä) mutta aika kovasti tuohon tykästyin. Tulee mieleen se kun pelasin trophyjen takia The Last of Usin Factionsia ja pelasin sitä vielä pitkään kun trophyt oli jo kerätty. Sitten myöhemmin pelasin vielä sen remasteredin ja muka Factionsia taas aloittelin että "kerään vain trophyt" ja taas imeydyin sitä pelaamaan. :D

Jos Fortnite on asennettuna - tai muuten kiinnostaa testata mukiinmenevää, ilmaista arcade-kaahailua - niin kannattaa laittaa Rocket Racing ainakin testiin. Ehkä yksi ärsytys tuosta/Fortnitestä tulee mieleen: miksi RR pitää olla "piilotettu" Fortniteen tai miksi Fortniten pitää olla täynnä kaikkea muuta mitä se varsinainen Fortnite on? No, ehkä vastaus on se että sillä ne massit tienataan ja minä en tiedä näistä asioista mitään. Ärsyttää se silti ajoittain kun päivitysten kokoja katselee.
 
Lego 2k drive (switch)

Varsin jees kaahailu jossa on kyllä omat ongelmansa.
Tarina oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan ok ja välillä välivideoiden aikana sai nauraa kunnolla ja välillä ne aiheutti myötähäpeää.
Ajaminen toimii varsin hyvin kuten myös driftaus mekaniikka vaikka en millään meinannut tottua siihen ettei vastaohjausta tarvita sillä sen yrittäminen heittää auton välittömästi toiseen suuntaan.
Switch pelien standardilla tämä oli myös ihan ok näköinen ja ruudunpäivityskin pysyi aika liki 30fps vaikka ruudulla tapahtuu välillä todella paljon kaikkea.
Kisojen ulkopuolellakin tekemistä riittää todella paljon kaikenlaisten pikku tehtävien muodossa ja niitä on oikeasti reippaasti enemmän mitä itse kisoja, joita on vain alle 30. Pelkästään yhdellä alueella on kaikenlaista tehtävää enemmän ja yhteensä alueita on kolme + päivityksellä lisätty stargazer summit jossa on talvimaisemat ja sekin tarjoaa muutaman kisan ja haasteen lisää.

Sitten miinuksia.
Pitkät latausajat. Muuten tuo ei olisi haitannut, mutta jos et voita kisaa niin peli heittää sut ensin latausruudun kautta takaisin sinne avoimeen maailmaan ja vasta sitten voit aktivoida kisan uudestaan ja taas tulee pitkä latausruutu.
Jos huomaat ettei voittoa tule niin voit ennen maalia pause valikon kautta aloittaa kisan välittömästi uudestaan.
Kaikki avoimen maailman tehtävät sentään toimii saumattomasti joten iso ongelma nuo ei ole.

Tässä on myös ihan hillitön kuminauhatekoäly ja usein et saa ykköstä edes kiinni vasta kuin vikalla kierroksella kun se niin haluaa.
Tässä on myös difficulty assist toiminto joka vaan tekee pelistä vaikeamman jos voitat muutaman kisan ekalla yrityksellä joten otin tuon pois päältä ja silti kisan voittaminen edes kahdella sekunnilla oli varsin harvinaista.

Sitten se ehkä kaikista typerin asia eli jos et tee 2k tiliä niin et voi pelata netissä, etkä myöskään ostaa mitään pelin kaupasta.
Enkä tarkoita niitä oikealla rahalla ostettavia kolikko paketteja vaan ihan kaikkea.
Itse en ihan periaatteesta tuota tehnyt yhden pelin takia joten mulla on tällä hetkellä yli 100 000 brick bucksia tyhjän panttina.
Tämä ei myöskään tue nintendon omaa pilvitallennusta vaan sekin on sidottu tuohon 2k tiliin.
Lisäksi switch on ainoa konsoli jolla ei ole crossplay tai cross save toimintoa.

Tämähän oli just pari kuukautta sitten ps+ pelinä joten suosittelen testaamaan.
Kyllä tää sen 20e arvoinen oli mitä siitä fyysisestä awesome editionista maksoin vaikka peli olikin vain koodina.
Se oli kyllä pieni pettymys kuinka se mukana tuleva year 1 sisältö tarkoittikin vain neljää "battle passia", mutta sain mä sentään niistä varsin helposti 2 fast2 furious skylinen joka oli statsien suhteen paras street auto koko pelin aikana ja onhan se myös hienoin.
Siitä plussaa kuinka noissa ei ole mitään aikarajaa nykyään ja voit vapaasti valita mikä neljästä drive passista on aktiivinen.
 
Tuli taas päivitettyä ps+ premium tasolle viimeisen 29 päivän ajaksi 6.5 eurolla jotta pääsee pelaamaan pari peliä halvalla.
Ekana vuorossa oli metal hellsinger.
Ihan jees yhdistelmä uudemman doomin tyylistä räiskintää ja rytmipeliä kunnon metallilla kuorrutettuna.
Alunperin otin tän vaan testatakseni tykkäänkö pelistä yleensäkään ja sen perusteella teen päätöksen hommaanko joskus vr version.

No läpi tuli pelattua ja loppua kohden iski jo ähky kun peli kuitenkin on sitä samaa demonien lahtaamista samoissa maisemissa.
Samalla tuli todettua, että onneksi pelasin telkkarin kautta sillä muistaakseni vr versiossa on vain asteittainen kääntyminen ja aseetkin ladataan heilauttamalla sitä ja molemmat noista on iso ongelma näin hektisessä pelissä jossa olis tarkoitus se aseen lataaminenkin tehdä rytmissä.

Peli kyllä tarjoaa useamman vaikeustason ja myös toiminnon jolloin voi ampua ihan milloin vaan ja peli merkkaa sen aina rytmissä pysymiseksi joten teet maksimi vahingon, mutta tuon kanssa ei ole asiaa leaderboardeille.
Mulla oli tuo päällä, mutta silti koitin ampua rytmissä parhaani mukaan.

Mikään pitkä kokemus tämä ei ole jos vaan pelaa kentät kerran läpi sillä mulla meni kolmisen tuntia joka oli kyllä jo ihan tarpeeksi vaikka musiikki helvetin hyvää olikin.
Tarjolla on myös dlc paketteja jotka lisää uusia asuja, aseita ja biisejä, mutta ne biisit ei kuitenkaan lisää uusia kenttiä vaan se uusi biisi valitaan ennen kentän aloitusta.

Nyt pääsin myös testaamaan stellar bladea ja olihan se sellainen kuin oletinkin eli näyttää hyvältä ja peli olisi muuten kiinnostava, mutta se parry mekaniikka saa arpomaan hommaanko sen joskus vai en.
Siinä vaiheessa kun peli opettaa tuon niin sai aika monta kertaa yrittää ennen kuin se parry onnistui ja sitten sen tutorial pomon kohdalla mulla ei ollut enää mitään hajua minkä hyökkäyksen voi edes koittaa torjua oikealla ajoituksella ja mikä pitäs oikein väistää.
No ehkä joskus tulee ostettua kun hinta on joku 30e tai jos tulee vaikka vastaan kun vie pelejä vaihtoon eikä muutakaan keksi.

Seuraavaksi sitten last of us part 1 ja plucky squire ja dark pictures little hope. Kunnolla vastinetta rahalle :D
 
pelle sanoi:
Tuli taas päivitettyä ps+ premium tasolle viimeisen 29 päivän ajaksi 6.5 eurolla jotta pääsee pelaamaan pari peliä halvalla.
Ekana vuorossa oli metal hellsinger.

Nyt pääsin myös testaamaan stellar bladea

Seuraavaksi sitten last of us part 1 ja plucky squire ja dark pictures little hope. Kunnolla vastinetta rahalle :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei siinä mielessä kunnolla vastinetta että tuo Stellar Bladen triali on ainoa joka vaatii premiumin ja kaikkiin noihin muihin peleihin riittää extra.
 
PuppetMaster sanoi:
Ei siinä mielessä kunnolla vastinetta että tuo Stellar Bladen triali on ainoa joka vaatii premiumin ja kaikkiin noihin muihin peleihin riittää extra.
Klikkaa laajentaaksesi...

No tulee sieltä myös pelattua ps2:n ghosthunter jonka meinasin alunperin ostaa kun hintaa oli vaan kympin verran.
Ja kyllä mä tuolle stellarin trialillekin jotain arvoa lasken kun muuten mulla ei olis mitään käsitystä siitä kuinka vaativa se parry mekaniikka on.
Ja muutenkin puhutaan varmaan jostain euron erosta extran ja premiumin välillä :D
 
pelle sanoi:
Ja muutenkin puhutaan varmaan jostain euron erosta extran ja premiumin välillä :D
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo eihän tuossa toki isosta erosta voi kyse olla kun kokonaissumma on niinkin ruhtinaallinen kuin 6,50€.

Lähinnä yleisellä tasolla kommentoin kun antaahan tuo tavallaan Sonylle aika karmeaa statistiikkaa; pelaajat ottaa premiumin kun se on vain "vähän" kalliimpi eikä sitten todellisuudessa edes pelaa mitään premiumin tarjontaa. Ei tuon perusteella kannata ainakaan nykyistä enempää palveluun panostaa.
 
Sonic x Shadow generations

Tämän pelaaminen oli aikamoinen vuoristorata.
Aloitin Shadow puoliskolla, koska se orkkis tuli just pari kuukautta sitten pelattua.
Välillä oli kivaa ja välillä tuli kirottua oikein kunnolla kun ohjaus tuntui varsinkin 2d osioissa olevan aivan paska kun hypyt vei aina pidemmälle mihin pitäisi.
Monesti totesin ettei se sonicin osio voinut olla tuollainen, eikä se ollutkaan kun seuraavana päivänä kokeilin.
Sonic tuntuu raskaammalta ja varsinkin niitä classic sonic osioita oli ilo pelata Shadow kampanjan jälkeen kun hypyt laskeutui mihin pitää.

Päätin sitten testata Shadow puoliskoa uudestaan ja pelasin kaikki kentät uudelleen läpi ja nyt ne sujuikin paljon paremmin.
Eron kyllä edelleen huomaa, mutta nyt kaikki vaan sujui paljon paremmin.
3d soniceissa on aina se oma tuntuma johon ainakin mulla kestää tottua ja sen takia kesällä pelasinkin melkein yhteen putkeen molemmat adventuret, heroesin, shadowin ja sonic 06:n, joka muuten on edelleen mun vuoden peli listalla kakkosena. Tears of the kingdom tiputti sen ykkös paikalta.
Ehkä mun kannattas seuraavaksi viimeinkin aloittaa se frontiers kun on taas jonkinlainen tuntuma ja monen videon mukaan Shadow osion pelattavuus tuntuu just samalta mitä frontiers.

Mikään pitkä kokemus tämä ei ole.
IGN taisi sanoa arvostelussaan Shadow kampanjan kestoksi 6-8 tuntia ja tiesin heti ettei tuo pidä paikkaansa kun se sonicin puoliskokin kesti vaan 3-4 tuntia jos vaan pelasi tarinan läpi ja tällä on ihan sama kesto.
Toki kerättävää on paljon sillä joka kentässä on kolme tokenia joilla voi avata vapaasti tutkittavalla hub alueella taidetta ja musiikkia sisältäviä arkkuja.
Lisäksi siellä on muitakin haasteita joissa pitää kerätä vaikka tietty määrä sormuksia tai päästä checkpointeihin tarpeeksi nopeasti.
Kaikkia kuitenkin tuntuu yhdistävän yksi asia. Varsin tiukka aikaraja ja kun palkinnoksi saa vaan lisää konseptitaidetta niin annoin noiden olla.
Completionistit kyllä saa pelkän Shadow puoliskon parissa kulumaan varmaan 10 tuntia ellei enemmän.
Shadow puoliskon tarina sentään oli hyvä kaikessa minimalistisuudessaan ja sai jopa hieman tunteikkaaksi lopussa.

Ostin myös tähän sen deluxe päivityksen joka maksaa storessa 12e.
Siinä tulee mini artbook joka on nimensä veroinen kuten olettaa saattaa, mutta mini soundtrack oli paljon parempi mitä oletin.
Biisejä on 24 ja kestoa yli 90 minsaa ja suurin osa biiseistä on niitä vanhemmissa peleissä kuultuja ihan laulua sisältävää kamaa kuten all hail shadow tai live and learn.
Sitten siinä tulee myös terios skini Shadowille joka oli sen ulkoasu alunperin ennen kuin siitä tehtiin sellainen millaisena me kaikki se tunnetaan.
Ihan kuten Sonic oli alunperin jänis ja sen skini oli sonic superstarissa.
Joulukuun alussa tulee vielä sonic 3 leffa teemainen kenttä.
Mä ostin tuon vaan soundtrackin takia joten tyytyväinen olen.
 
Onhan noita esim.
1. Rita Hayworth - avain pakoon (1994)
2. Kummisetä (1972)
3. Kummisetä osa II (1974)
4. Yön ritari (2008)
5. Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta (1994)

No aikuisten oikeasti viimeksi pelattuja pelejä on Atlas Fallen, GRIS, Dordogne ja Donut County. :cool:
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom