Ippenator
Well-Known Member
Juu, meinasin itsekin tuota samaa kommentoida, mutta ehditkin ensin. En muista ihan tarkkaan kauanko itselläni meni tuon läpäisemiseen, mutta sen kyllä muistan, että yli 10 tuntia se nyt ainakin oli.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Viimeksi pelatut pelit
- Viestiketjun aloittaja pelle
- Aloituspäivämäärä
Nyt on tullut pelattua ihan hulluna Wildfrostia Switchillä, vaikka se on ollut olemassa vasta 10 päivää. Varmaan useampia kymmeniä tunteja jo. Viimeinen nykäys vielä, niin pääsisi True Endingin näkemään. Viimeinen pomo on vaan hullun vaikea. Nämä rakkaudella tehdyt pakanrakennuspelit kiilavat kyllä aina Vuoden peli -listallani korkealle.
En löytänyt parempaa ketjua, joten tänne nyt sitten vaikka...
Mario Galaxy (Super Mario 3D All-Stars) - Switch
Tämä on ollut pelijonossa jo vuosia ja muutenkin tuosta kokoelmasta olen pelaillut vain sitä Mario 64:sta, joka on melkoisen kökkö pelata kun on tottunut nykyaikaisempiin peleihin, saati Mario-peleihin.
Nyt kuitenkin jälkikasvu sai päähänsä että useaan kertaan pelattuaan Bowser's Furyn ja Super Mario 3D Worldin, olisi hänen aika pelata Mario Galaxya. Peliä, josta olen ajoittain maininnut ja kertonut sen olen parhaiden pelien listalla todella korkealla.
Siinä tajusin suunnitelmiaan kuunnellessa että voi perhana, enhän minä voi antaa sen pelata sitä jos en ole itse pelannut sitä ennen!
Ei siis auttanut kuin laittaa peli työn alle että ei joudu sitten katseluoppilaana Galaxya ensi kertaa kokemaan. Plus että onhan tässä ollut myös mielessä että aloittaisi Tears of the Kingdomin, joten Galaxy on nyt vähän pakko saada ensin alta pois.
Ensi fiilikset olivat vähän laimeat. Kameraa ei voi kääntää ja muutenkin se tuntuu melkein yhtä kököltä kuin Mario 64:ssa. Oikeasti? Minä vuonna tämä on tehty? Miten voi olla vielä 2007 tehdyssä pelissä niin huonot kamerakontrollit?
No, onneksi homma alkoi sujumaan eri tavalla sen intron jälkeen ja planeetoilla seikkailu sujuu pääasiassa ilman että kameraa edes tarvitsee käännellä. Silti kaipaan vapaampaa kamerakontrollia uudempien Marioiden tapaan.
Mitä uudempiin Marioihin tulee: en ole yhtään tajunnut kuinka paljon asioita niissä on asioita ihan suoraan Galaxystä (tai ehkä jo aiemmistakin peleistä). Minulle Odyssey tuntui todella tuoreelta koska suuri osa asioista oli täysin uusia. Mutta nehän on jo vuodelta 2007!
Monet Marion kyvyistä ja liikkeistäkin on jo tässä. Samoin monet vihulaisista ja kenttäelementeistä. En ikinä aiemmin ollut tajunnut kuinka "copypaste" Odyssey lopulta on. Tai pastissi, siinä missä vaikka Dark Souls 3. Eikä se niitä huononna mutta yllätys se oli koska Odyssey oli minulle niin raikas tuulahdus kaikkea ennen näkemätöntä.
Galaxy on kieltämättä hyvä peli. Aikanaan varmasti oikein huikea mutta sitä painaa nyt kohdallani kaikki uudempien Marioiden pienet hiomiset. Se ei tunnu niin ihmeelliseltä mitä sen "kuuluisi" mutta hyvin viihdyttävä se silti on. Ensimmäinen pomo oli myös huikea ihan jopa nykystandardeillakin mitattuna.
Mutta siinä missä Mario 64, ja varmaan Sunshinekin, olisi tarvinnut kunnon remaken, tuntuu minusta jopa siltä että kyllä Galaxykin hyötyisi huimasti siitä että ohjattavuus ja kamerakontrollit olisivat samaa kuin Bowser's Furyssä tai Odysseyssa.
Alkaa tuntua että koko 3D All-Stars kärsii laiskuudesta enemmän mitä aiemmin edes tajusin, eikä vain 64:n osalta. On vain heitetty pelit aika lailla sellaisenaan pakettiin ja peli myyntiin. Ei siinä, Galaxy on tietysti varsin viihdyttävä yhä mutta koko ajan on se pieni tunne että "pienellä" viilauksella se menisi sellaisiin sfääreihin, että nykystandardeinkin mitattuna se tuntuisi heti siltä että tämän peli kuuluu kaikkien aikojen parhaiden pelien kärkipäähän.
Ei sillä että pelin muuttaminen Mario Odysseyn tai Bowser's Furyn sulavuuteen olisi "pieni" homma. Mutta olisihan se ihan hiton makea.
Ai niin, liikekontrollit on kyllä niin tympeitä tässä. Ihan turhan gimmickin oloinen ja jatkuvasti saa heiluttaa niiden tähdenpalasien perässä kursoria. Kuka tuotakin on pitänyt hyvänä ideana? Siinä on ollut liikeohjaimet konsolissa ja väkisellä pitänyt keksiä niille jotain käyttöä. Huoh.
Kaikista karmeinta oli kun tuli se "surffaus", jossa piti kääntää liikeohjauksella. Näin jo mielessäni kauhukuvia että millaisia ne seuraavat kentät samasta hommasta tulee olemaan. Ekasta sain kultamitalin mutta veikkaan että järki menee jatkossa kun jo nyt sai olla ihan hiton tarkkana.
Mario Galaxy (Super Mario 3D All-Stars) - Switch
Tämä on ollut pelijonossa jo vuosia ja muutenkin tuosta kokoelmasta olen pelaillut vain sitä Mario 64:sta, joka on melkoisen kökkö pelata kun on tottunut nykyaikaisempiin peleihin, saati Mario-peleihin.
Nyt kuitenkin jälkikasvu sai päähänsä että useaan kertaan pelattuaan Bowser's Furyn ja Super Mario 3D Worldin, olisi hänen aika pelata Mario Galaxya. Peliä, josta olen ajoittain maininnut ja kertonut sen olen parhaiden pelien listalla todella korkealla.
Siinä tajusin suunnitelmiaan kuunnellessa että voi perhana, enhän minä voi antaa sen pelata sitä jos en ole itse pelannut sitä ennen!
Ei siis auttanut kuin laittaa peli työn alle että ei joudu sitten katseluoppilaana Galaxya ensi kertaa kokemaan. Plus että onhan tässä ollut myös mielessä että aloittaisi Tears of the Kingdomin, joten Galaxy on nyt vähän pakko saada ensin alta pois.
Ensi fiilikset olivat vähän laimeat. Kameraa ei voi kääntää ja muutenkin se tuntuu melkein yhtä kököltä kuin Mario 64:ssa. Oikeasti? Minä vuonna tämä on tehty? Miten voi olla vielä 2007 tehdyssä pelissä niin huonot kamerakontrollit?
No, onneksi homma alkoi sujumaan eri tavalla sen intron jälkeen ja planeetoilla seikkailu sujuu pääasiassa ilman että kameraa edes tarvitsee käännellä. Silti kaipaan vapaampaa kamerakontrollia uudempien Marioiden tapaan.
Mitä uudempiin Marioihin tulee: en ole yhtään tajunnut kuinka paljon asioita niissä on asioita ihan suoraan Galaxystä (tai ehkä jo aiemmistakin peleistä). Minulle Odyssey tuntui todella tuoreelta koska suuri osa asioista oli täysin uusia. Mutta nehän on jo vuodelta 2007!
Monet Marion kyvyistä ja liikkeistäkin on jo tässä. Samoin monet vihulaisista ja kenttäelementeistä. En ikinä aiemmin ollut tajunnut kuinka "copypaste" Odyssey lopulta on. Tai pastissi, siinä missä vaikka Dark Souls 3. Eikä se niitä huononna mutta yllätys se oli koska Odyssey oli minulle niin raikas tuulahdus kaikkea ennen näkemätöntä.
Galaxy on kieltämättä hyvä peli. Aikanaan varmasti oikein huikea mutta sitä painaa nyt kohdallani kaikki uudempien Marioiden pienet hiomiset. Se ei tunnu niin ihmeelliseltä mitä sen "kuuluisi" mutta hyvin viihdyttävä se silti on. Ensimmäinen pomo oli myös huikea ihan jopa nykystandardeillakin mitattuna.
Mutta siinä missä Mario 64, ja varmaan Sunshinekin, olisi tarvinnut kunnon remaken, tuntuu minusta jopa siltä että kyllä Galaxykin hyötyisi huimasti siitä että ohjattavuus ja kamerakontrollit olisivat samaa kuin Bowser's Furyssä tai Odysseyssa.
Alkaa tuntua että koko 3D All-Stars kärsii laiskuudesta enemmän mitä aiemmin edes tajusin, eikä vain 64:n osalta. On vain heitetty pelit aika lailla sellaisenaan pakettiin ja peli myyntiin. Ei siinä, Galaxy on tietysti varsin viihdyttävä yhä mutta koko ajan on se pieni tunne että "pienellä" viilauksella se menisi sellaisiin sfääreihin, että nykystandardeinkin mitattuna se tuntuisi heti siltä että tämän peli kuuluu kaikkien aikojen parhaiden pelien kärkipäähän.
Ei sillä että pelin muuttaminen Mario Odysseyn tai Bowser's Furyn sulavuuteen olisi "pieni" homma. Mutta olisihan se ihan hiton makea.
Ai niin, liikekontrollit on kyllä niin tympeitä tässä. Ihan turhan gimmickin oloinen ja jatkuvasti saa heiluttaa niiden tähdenpalasien perässä kursoria. Kuka tuotakin on pitänyt hyvänä ideana? Siinä on ollut liikeohjaimet konsolissa ja väkisellä pitänyt keksiä niille jotain käyttöä. Huoh.
Kaikista karmeinta oli kun tuli se "surffaus", jossa piti kääntää liikeohjauksella. Näin jo mielessäni kauhukuvia että millaisia ne seuraavat kentät samasta hommasta tulee olemaan. Ekasta sain kultamitalin mutta veikkaan että järki menee jatkossa kun jo nyt sai olla ihan hiton tarkkana.
Lebe80
Well-Known Member
Omat viimeaikaiset pelit sijoittuvatkin julkaisupäiviltään hieman taaemmaksi.
Tuli pelattua läpi Xbox Series X:llä aikoinaan hankkimani Xbox360:n Xbox Arcade -peli World of Keflings. Peli on siis tällainen kevyt "rakentelupeli" vuodelta 2010. Peli oli hyvää "aivot narikkaan" touhuamista ja erittäin viimeistelemätön ja voisi sanoa ehkä indie-konsolipelien alkutaipaleelta.
Toinen peli olikin Game Passissa oleva Mass Effect (1). Peli jäi ikävä kyllä kesken, sillä hyppäsin melkein suoraan jatko-osaan. Mass Effect 1 tuntui sekin hyvinkin viimeistelemättömältä ihmeellisine grafiikkabugineen. Vaikka pelin grafiikoita olikin paranneltu jokin vuosi sitten, oli pelimoottori edelleen se sama vanha Unreal Engine 3.
Tuolloin pelien tietynlainen viimeistelemättömyys oli ihan normaalia, ja onkin ilo huomata, miten paljon nykypelit ovat kehittyneet myös tällä saralla. Eli nykyään pitää "keskeneräisiäkin" pelejä paljon valmiimpana, mitä näitä 2000-2010 -luvun pelejä. Tässä pelissä esim. pelin pistäminen "pauselle" saattoi jättää tietyt animaatiot pyörimään taustalle, vaikka koko muu maailma seisahtuikin yms. yms.
Myös pelin äänimaailma tuntuu olevan ennemminkin vain jostain valmiista äänipankista hankitulta ja kaikki räjähdykset yms. on todella ponnettomia.
Tuli pelattua läpi Xbox Series X:llä aikoinaan hankkimani Xbox360:n Xbox Arcade -peli World of Keflings. Peli on siis tällainen kevyt "rakentelupeli" vuodelta 2010. Peli oli hyvää "aivot narikkaan" touhuamista ja erittäin viimeistelemätön ja voisi sanoa ehkä indie-konsolipelien alkutaipaleelta.
Toinen peli olikin Game Passissa oleva Mass Effect (1). Peli jäi ikävä kyllä kesken, sillä hyppäsin melkein suoraan jatko-osaan. Mass Effect 1 tuntui sekin hyvinkin viimeistelemättömältä ihmeellisine grafiikkabugineen. Vaikka pelin grafiikoita olikin paranneltu jokin vuosi sitten, oli pelimoottori edelleen se sama vanha Unreal Engine 3.
Tuolloin pelien tietynlainen viimeistelemättömyys oli ihan normaalia, ja onkin ilo huomata, miten paljon nykypelit ovat kehittyneet myös tällä saralla. Eli nykyään pitää "keskeneräisiäkin" pelejä paljon valmiimpana, mitä näitä 2000-2010 -luvun pelejä. Tässä pelissä esim. pelin pistäminen "pauselle" saattoi jättää tietyt animaatiot pyörimään taustalle, vaikka koko muu maailma seisahtuikin yms. yms.
Myös pelin äänimaailma tuntuu olevan ennemminkin vain jostain valmiista äänipankista hankitulta ja kaikki räjähdykset yms. on todella ponnettomia.
Diablo 4 vienyt tyystin viime päivät, mutta mukaan mahtuu myös The Division 2, joka kaivettiin pitkän ajan kuluttua naftaliinista.
Taannoin peli jäi muutamaa hassua trophya vaille platinaa, mutta nyt sellainen löytyy "palkintokaapista". Ubisoftille kuitenkin iso lampaanperse dlc:n aiheuttamista ongelmista, joita ei koskaan korjattu päivityksellä, sillä Warlords of New York blokkasi yhden vaivalloisen trophyn lataamisensa jälkeen. Harmittavasti olin vielä suorittanut siitä tietämättäni 20/24 osuutta. Näin ollen piti tehdä kokonaan uusi hahmo ja pelata sillä reilut 20 tuntia ennen kuin puuttuva palanen oli mahdollista ratkaista. Onneksi pelikaverit auttoivat paljon levelöinnissä ja tekivät hommasta helpomman.
Myös Company of Heroes 3 on ollut viime aikoina tulilla. Vanhat Command & Conquer -ajan muistot palasivat elävinä mieleen, kun sain pitkästä aikaa komentaa sotajoukkoja. Viimeksi tuon teeman pelejä on tullut pelattua kauan sitten, jolloin PC:llä pyöri Command & Conquer: Generals. Sitä ennen Red Alert 2 oli yksi ehdottomia suosikkipelejäni, jonka kampanjat tuli läpäistyä useaan kertaan.
Vähemmälle ovat jääneet Battlefield 2042 ja NHL 23, jotka ovat olleet korvikkeina ja lähinnä pelikavereiden mieliksi pelattavaa osastoa. Hyviä pelejä toki, mutta uudet tuulet puhaltavat voimakkaammin.
Taannoin peli jäi muutamaa hassua trophya vaille platinaa, mutta nyt sellainen löytyy "palkintokaapista". Ubisoftille kuitenkin iso lampaanperse dlc:n aiheuttamista ongelmista, joita ei koskaan korjattu päivityksellä, sillä Warlords of New York blokkasi yhden vaivalloisen trophyn lataamisensa jälkeen. Harmittavasti olin vielä suorittanut siitä tietämättäni 20/24 osuutta. Näin ollen piti tehdä kokonaan uusi hahmo ja pelata sillä reilut 20 tuntia ennen kuin puuttuva palanen oli mahdollista ratkaista. Onneksi pelikaverit auttoivat paljon levelöinnissä ja tekivät hommasta helpomman.
Myös Company of Heroes 3 on ollut viime aikoina tulilla. Vanhat Command & Conquer -ajan muistot palasivat elävinä mieleen, kun sain pitkästä aikaa komentaa sotajoukkoja. Viimeksi tuon teeman pelejä on tullut pelattua kauan sitten, jolloin PC:llä pyöri Command & Conquer: Generals. Sitä ennen Red Alert 2 oli yksi ehdottomia suosikkipelejäni, jonka kampanjat tuli läpäistyä useaan kertaan.
Vähemmälle ovat jääneet Battlefield 2042 ja NHL 23, jotka ovat olleet korvikkeina ja lähinnä pelikavereiden mieliksi pelattavaa osastoa. Hyviä pelejä toki, mutta uudet tuulet puhaltavat voimakkaammin.
Tuossahan nuo hyllyssä pötköttää. Pelit oli loistavia silloin aikoinaan ja eikai niissä pahemmin vikaa vieläkään ole muuta kuin 30fps droppeineen. Mielelläni vetäisin koko trilogian läpi jos 4k/60fps versiot olisi olemassa mutta silti noihin on kiva välillä palata ihan fiilistely merkeissä
Mahtavat muistot Resistancesta, varsinkin sen online-puolelta. Kilpajuoksua LAARK-sinkojen luokse, Chimeralla wallhackia ja molemmat haulikon piiput tyhjiksi kulman takaa, erityyppisten kranaattien viskely ja luotien ohjautuminen kohteeseen ammuttavan "pompulan" avulla. Nettimätöt olivat usein niin kovaa kaaosta, että kuolemia saattoi olla sen 30 kappaletta ja tappoja samalla kertaa reilusti enemmän. Eikä kampanjakaan hassumpi ollut. Saavutettavien juttujen joukossa oli 5 000 onlinematsin emblemi. Sain tarpeekseni noin 1 200 matsin kohdalla.
Joskus kokeilin tehdä paluun kaverin kanssa Resistancen areenoille, kyyti oli kylmää. Pelaajia oli äärimmäisen harvassa, matseja ei meinannut löytyä. Jäljellä olivat vain ne pahimmat masokistit, joille ei pärjännyt millään.
Kakkososaa en tullut kuin hieman kokeilleeksi.
Joskus kokeilin tehdä paluun kaverin kanssa Resistancen areenoille, kyyti oli kylmää. Pelaajia oli äärimmäisen harvassa, matseja ei meinannut löytyä. Jäljellä olivat vain ne pahimmat masokistit, joille ei pärjännyt millään.
Kakkososaa en tullut kuin hieman kokeilleeksi.
Hulikopteri
Well-Known Member
Kakkosta tuli kaverilla kyllä hakattua monia tunteja. Cooppi oli muistaakseni siinä aivan mahtava. Ja suomidubit olivat kyllä aivan hirveitä
Resistancet olisi sellainen sarja josta kyllä toivoisin uusioversiota tai vaikka ihan reebottia
Resistancet olisi sellainen sarja josta kyllä toivoisin uusioversiota tai vaikka ihan reebottia
Ippenator
Well-Known Member
Ei kai ainakaan kampanjassa ollut co-oppia kakkosessa? Kolmosessa oli, mutta senkään servut eivät ole enää valitettavasti pitkään aikaan toimineet.Kakkosta tuli kaverilla kyllä hakattua monia tunteja. Cooppi oli muistaakseni siinä aivan mahtava. Ja suomidubit olivat kyllä aivan hirveitä
Resistancet olisi sellainen sarja josta kyllä toivoisin uusioversiota tai vaikka ihan reebottia
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Ei ollut. Siinä oli yksi parhaista koskaan erillinen 8 pelaajan coop modi. Sitä tuli hakattua ja paljon.
Lebe80
Well-Known Member
En tiedä mitä Mass Effect 1 ja Mass Effect 2 välillä on tapahtunut, mutta jatko-osa näyttää selvästi paremmalta kuin ensimmäinen osa. Jotenkin kaikki valot ja varjot toimii tässä paljon paremmin kuin ensimmäisessä osassa.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Kolme vuotta välissä ja varmaan paljon opittu sen aikaisista konsoleista. Tavallaan aika oletettua, että jatko-osa näyttää paremmalta. Tosin joltain osin varmaan sekin vaikuttaa että kuopattiin isot laajat alueet ja keskityttiin rajatumpiin tiloihin. Ja tietysti ensimmäisen osan menestys toi varmaankin ihan kivasti lisää budjettia.
Mutta joo, näkyyhän tämä monesti ensimmäinen osa vs. jatko-osa tilanteissa.
Ippenator
Well-Known Member
Ensimmäinen osa on kyllä nykyään varsin karu ilmestys. Ja sama pätee myös sen pelattavuuteen. Itselleni se on selvästi huonoin trilogiasta. Olen varmaan siinä mielessä toki harvinainen tapaus, että kakkonen ei ollut kuitenkaan mielestäni kolmikosta paras, vaan olin erittäin tyytyväinen juurikin kolmoseen ja tapaan, jolla trilogia päätettiin. Kolmonen oli myöskin parhaan näköinen ja pelattavuudeltaan parhaiten tehty peli mielestäni. Liskäsi kolmoseen tuotiin todella hyvin toimiva ja koukuttava co-op-pelimuoto.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Mass Effect trilogia on siitä outolintu ainakin omaan makuun, että:
- ensimmäisessä osassa on paras tarina niin juoneltaan, kerronnaltaan kuin rytmitykseltään. Vapaa liikkuminen/tutkiminen planeettojen pinnalla ansaitsee myös maininnan.
- kakkososassa on paras taistelu, joskin annan edelleen myös papukaijamerkin ensimmäisen osan roolipelityyliselle ammuskelulle.
- kolmososa on parhaimman näköinen
Kokonaisuutena trilogia on parhaimpia kolmen pelin settejä videopelien saralla ylipäätään.
Lebe80
Well-Known Member
Joo, ensimmäinen Mass Effect ei tainnut aikoinaan tulla muutenkaan kuin Xboxille. Pidin tätä pitkään "parhaana" näistä, mutta nyt uudelleen peluulla näin 14 vuotta myöhemmin se tosiaan oli huonoin ainakin teknisesti. Muistin tykänneeni siitä, että viholliset koostuivat lähinnä samoista roduista, kuin mitä omaankin tiimiin sai, eikä vastassa ollut siis "keräilijöitä" tai megasuuria Reapereitä (vaikka ne olivatkin taustalla toimimassa).
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Pidän edelleen ensimmäisestä osasta eniten. Kokonaisuutena se tuntuu parhaalta peliltä, vaikkei se sitä teknisesti olekaan. Toisaalta nämä on niin mielipidekysymyksiä kuin olla ja voi.
Pitkästä aikaa on ollut enemmän tarvetta kirjoitella jostain teoksesta ja nyt kyseessä olisi The Last Case of Benedict Fox.
Aloitin pelin ilman kummoisia tietoja tai odotuksia, kuten usein tapanani on. Alussa tuli aika äkkiä pienehkö pettymys: peli on aika tönkkö pelata.
Peli on metroidvania ripauksella soulslikeä. Eteneminen on täysin kiinni löydettävistä päivityksistä ja taisteluista kerätään materiaaleja, joilla kehitetään aseita ja hahmoja paremmaksi. Materiaalit jäävät kuollessa maahan/vihuille ja ne voi noutaa jos ei kuole toista kertaa.
Eniten tökkii tasohyppelyn ja muunkin toiminnan tönkköys, josta johtuen tuntuu että liian moni komennoista ei mene perille. Esimerkiksi tuplahyppy on käsittämättömästi rajattu niin että vain kun tietty asia näkyy ruudulla, voi hypätä toisen kerran. Varsinkin taistelun keskellä on usein se tilanne ettei tuota huomaa tai peli ei muuten vain rekisteröi painalluksia ajoissa tms.
Tuohon kun lisää sen että viholliset voivat helposti stunlockata hahmosi ilman että ehdit tehdä mitään, niin homma on melkoista tuskaa. Erityisesti kun siihen lisää sen soulslikemäisyyden, eli materiaalien menetyksen. Samoin se, että energianpalautus tai savupommit myös toimivat viiveellä jos/kun hahmo on tietyssä animaatiossa eli yleensä makaa maassa vihujen hakattavana.
Mutta.
Pelin edetessä, puzzleja tehtäessä ja paikkoja tutkiessa peli silti onnistui imaisemaan mukaansa. Homma on mielenkiintoista ja silloin kun ei ole laumojen nuijittavana on homma ihan viihdyttävää. Tasohyppelykin on parempaa kun saa triplahypyn vaikka ei silti sulavinta mahdollista olekaan.
Hieman harmi että niin keskeinen osuus kuin taistelun ja osittain liikkumisen gameplay on niin tönkköä, sillä muuten peli on oikein mielenkiintoinen. Puzzleista varsinkin olen pitänyt.
Jos ei ihan heti ärsyynny ja genre kiinnostaa, niin kannattaa antaa mahdollisuus. Niin ja se ensimmäinen pomo. Siitä kyllä pääsee läpi todistettavasti Hetken mietin että onko tarkoitus edes vielä mennä sinne tai enkö vain osaa/ymmärrä jotain mutta kyllä sen pääsee. Se oli ehkä isoin kynnys ennen kuin peli alkoi parantumaan/tuntumaan paremmalta.
Parempiakin pelejä on mutta ei tämä mitenkään toivoton tapaus ole. Nyt, kun peliä alla ehkä 2-3 tuntia, antaisin arvosanaksi 7/10.
Aloitin pelin ilman kummoisia tietoja tai odotuksia, kuten usein tapanani on. Alussa tuli aika äkkiä pienehkö pettymys: peli on aika tönkkö pelata.
Peli on metroidvania ripauksella soulslikeä. Eteneminen on täysin kiinni löydettävistä päivityksistä ja taisteluista kerätään materiaaleja, joilla kehitetään aseita ja hahmoja paremmaksi. Materiaalit jäävät kuollessa maahan/vihuille ja ne voi noutaa jos ei kuole toista kertaa.
Eniten tökkii tasohyppelyn ja muunkin toiminnan tönkköys, josta johtuen tuntuu että liian moni komennoista ei mene perille. Esimerkiksi tuplahyppy on käsittämättömästi rajattu niin että vain kun tietty asia näkyy ruudulla, voi hypätä toisen kerran. Varsinkin taistelun keskellä on usein se tilanne ettei tuota huomaa tai peli ei muuten vain rekisteröi painalluksia ajoissa tms.
Tuohon kun lisää sen että viholliset voivat helposti stunlockata hahmosi ilman että ehdit tehdä mitään, niin homma on melkoista tuskaa. Erityisesti kun siihen lisää sen soulslikemäisyyden, eli materiaalien menetyksen. Samoin se, että energianpalautus tai savupommit myös toimivat viiveellä jos/kun hahmo on tietyssä animaatiossa eli yleensä makaa maassa vihujen hakattavana.
Mutta.
Pelin edetessä, puzzleja tehtäessä ja paikkoja tutkiessa peli silti onnistui imaisemaan mukaansa. Homma on mielenkiintoista ja silloin kun ei ole laumojen nuijittavana on homma ihan viihdyttävää. Tasohyppelykin on parempaa kun saa triplahypyn vaikka ei silti sulavinta mahdollista olekaan.
Hieman harmi että niin keskeinen osuus kuin taistelun ja osittain liikkumisen gameplay on niin tönkköä, sillä muuten peli on oikein mielenkiintoinen. Puzzleista varsinkin olen pitänyt.
Jos ei ihan heti ärsyynny ja genre kiinnostaa, niin kannattaa antaa mahdollisuus. Niin ja se ensimmäinen pomo. Siitä kyllä pääsee läpi todistettavasti
Hetken mietin että onko tarkoitus edes vielä mennä sinne tai enkö vain osaa/ymmärrä jotain mutta kyllä sen pääsee. Se oli ehkä isoin kynnys ennen kuin peli alkoi parantumaan/tuntumaan paremmalta.Parempiakin pelejä on mutta ei tämä mitenkään toivoton tapaus ole. Nyt, kun peliä alla ehkä 2-3 tuntia, antaisin arvosanaksi 7/10.
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
F.I.S.T. Forged In Shadow Torch
Yllättävän onnistunut metroidvania, vaikka olin kyllä pelistä kuullut positiivisia kommentteja ennen sen pelaamista. Jotenkin en uskonut, että olisi näin hyvä. Siellä on kaikki lajityypille ominaiset elementit hyvin kasassa. Jatkuvasti laajentuvat kentät, kun sankari oppii uusia kykyjä. Piilotettua kerättävää on tarpeeksi ja sitä kannustetaan keräämään hahmon kehittyessä näiden avulla. Taistelu on mukavan haastavaa, joskus jopa liiankin vaikeaa, mutta uusia kykyjä oppimalla ja niitä hyödyntämällä homma pysyy tasapainossa. Tasohyppely ja muutamat kujanjuoksutoimintakohtaukset olivat myös oivallisesti toteutettu. Mekaanisella käsi/pora/ruoska yhdistelmällä varustettu sankarijänö liikkuu kentissä ketterästi ja ihan joka suuntaan.
Dieselpunk(?) miljöö on komeaa katseltavaa. Vaikka peliä pelataan 2D:nä, niin taustan moniulotteisempi mallinnus oikein hyppää esiin. Ympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja näyttäviä. Tarina myöskin vie hyvin erilaisiin ympäristöihin. Välillä ollaan kaupungissa, välillä kaivoksessa ja välillä veden alla. Vaikka tarina jää vähän taka-alalle, niin ihan luontevasti se pelaajan aina tuuppasi uuteen ympäristöön tutkimaan.
F.I.S.T.:in läpipeluu kesti 12 tuntia ja se tuntui aika sopivalta pituudelta. Mukaan mahtui useampi pomovastus ja kaikinpuolin onnistunutta seikkailua. Jos olisi nuohonnut kaikki nurkat ja palannut jokaiselle alueelle uusien kykyjen avauduttua, niin helposti voi lisätä läpipeluuaikaan useamman tunnin. Oma pelaaminen soljui kuitenkin niin kivasti eteenpäin, etten jäänyt murehtimaan jokaista missattua piilotettua salaisuutta.
Hyvä peli.
Yllättävän onnistunut metroidvania, vaikka olin kyllä pelistä kuullut positiivisia kommentteja ennen sen pelaamista. Jotenkin en uskonut, että olisi näin hyvä. Siellä on kaikki lajityypille ominaiset elementit hyvin kasassa. Jatkuvasti laajentuvat kentät, kun sankari oppii uusia kykyjä. Piilotettua kerättävää on tarpeeksi ja sitä kannustetaan keräämään hahmon kehittyessä näiden avulla. Taistelu on mukavan haastavaa, joskus jopa liiankin vaikeaa, mutta uusia kykyjä oppimalla ja niitä hyödyntämällä homma pysyy tasapainossa. Tasohyppely ja muutamat kujanjuoksutoimintakohtaukset olivat myös oivallisesti toteutettu. Mekaanisella käsi/pora/ruoska yhdistelmällä varustettu sankarijänö liikkuu kentissä ketterästi ja ihan joka suuntaan.
Dieselpunk(?) miljöö on komeaa katseltavaa. Vaikka peliä pelataan 2D:nä, niin taustan moniulotteisempi mallinnus oikein hyppää esiin. Ympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja näyttäviä. Tarina myöskin vie hyvin erilaisiin ympäristöihin. Välillä ollaan kaupungissa, välillä kaivoksessa ja välillä veden alla. Vaikka tarina jää vähän taka-alalle, niin ihan luontevasti se pelaajan aina tuuppasi uuteen ympäristöön tutkimaan.
F.I.S.T.:in läpipeluu kesti 12 tuntia ja se tuntui aika sopivalta pituudelta. Mukaan mahtui useampi pomovastus ja kaikinpuolin onnistunutta seikkailua. Jos olisi nuohonnut kaikki nurkat ja palannut jokaiselle alueelle uusien kykyjen avauduttua, niin helposti voi lisätä läpipeluuaikaan useamman tunnin. Oma pelaaminen soljui kuitenkin niin kivasti eteenpäin, etten jäänyt murehtimaan jokaista missattua piilotettua salaisuutta.
Hyvä peli.