Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lego horizon adventure (ps5)

Tämä tarttui tänään prismasta mukaan 20e hintaan ja tuli pelattua heti läpi.
Alunperin mun ei pitänyt tätä edes hommata, koska mua suorastaan vitutti se kaikki tuohon maailmaan sopimaton tauhka mitä videoissa näki eli se koko kotikylä oli täynnä jotain hodarin myyjää, huvipuistolaitteita ja muuta vastaavaa.
Hyvä uutinen on, että noita ei ole pakko laittaa sinne ellei halua.
Aavikko alueella on kyllä iso tanssilattia ja Sylens on dj ja toisella alueella on kolme massiivista donitsia, koska Erend on donitsi addikti.

Toki jos haluaa kaikki kultaiset palikat kerätä niin sitten täytyy suorittaa kaikki keikkataulun tehtävät ja niissä pitää tehdä eri asioita esim kanaksi, poliisiksi, kosmonautiksi ja eri ninjago hahmoiksi pukeutuneena.
Anteeksi, mutta mä luulin ostavani HORIZON pelin.
Onneksi jopa platinaa varten noita täytyy tehdä vain 20 ja siellä on myös tehtäviä joissa ei tarvitse tuota typeryyttä harrastaa.

Muuten pelin huumori kyllä sai jatkuvasti hymyilyttämään ja ilmeisesti arvostelu videoissa oli just ne mua eniten ärsyttävät asiat aina esillä.
Se täytyy myös mainita, että tässä ei voi tuhota oikeastaan mitään ympäristöstä.
Aluksi mua häiritse se kuinka pelin maailma on niin täynnä tavaraa, että on vaikea erottaa mitä voi rikkoa, mutta sitten huomasin, että niitä rikottavia tavaroita on ehkä 10 erilaista ja siinä se.

Taistelu oli jouskarin kanssa ihan kivaa, mutta mitään hiiviskelyä tässä ei kannata yrittää harrastaa sillä heti kun ammut jonkun niin kaikki tietää missä olet.
Erikois aseita kuten tulinuolet ja tripcasterit ja muut tippuu joskus vihollisilta ja niitä voi löytää myös arkuista.
Lisäksi pelattavana on Varl, Erend ja Teersa.
Varl ei lopulta hirveästi eroa Aloysta sillä vaikka sillä on keihäs niin sitä vaan heitellään.
Erend on ainoa melee taistelija ja sillä en vielä edes pelannut kun odotin jos sinne tehtävä taululle olis tullut sillä pelattava keikka.
Teersa käyttää pommeja ja on mun mielestä se huonoin pelattava sillä pommeja heitellään pitämällä neliö pohjassa ja sitten sun pitää tähdätä mihin se heitetään ja mä onnistun jatkuvasti missaamaan vihollisen ellei ne pysy paikoillaan.
Jos halua platinan niin kaikki pitää grindata tasolle 20.
Mä pelasin Teersalla ja Varlilla yhden kentän kummallakin ja kaikki muut Aloylla ja Tarinan läpäisyn jälkeen Aloy tais olla tasolla 17 tai 18.

Oli tämä paljon parempi mitä videoiden perusteella oletin sillä tarina oli hauska ja mun kylä näyttää niin paljon perus nora kylältä kuin mahdollista.
Tarina kesti 7 tuntia. Kentät kyllä tuntui olevan paljon yksinkertaisempia mitä muissa lego peleissä ja yhden arvostelun mukaan niihin ei voi enää edes palata uudestaan vaan tarinan jälkeen on muutama kovempi pomo voitettava ja niiden jälkeen aukeaa free moodi, mutta siinä peli kuulemma jotenkin generoi ne alueet tai jtn ja niissä sitten tehdään se hahmojen grindaus.
Palaan sitten noiden pariin kun tekee mieli pelata jotain yksinkertaista tai vaikka vaan lepuuttaa hermoja :D

20e hinnalla kiva pikku välipala horizon fanille.
 
Legacy of Kain: Soul Reaver 1&2 Remastered

Tämä ykkönen tuli nyt aloiteltua kun Henkan seikkailut tuli päätökseen Kingdom Come 2:ssa. Ihan ensimmäiset fiilikset oli että onpa tönkköä menoa. Tönkköyden lisäksi Raziel on myös hidas löntystelemään eikä juoksunappia ole. Sitten huomio kiinnittyi ympäristöön, joka on ajalleen tyypillisesti hyvin askeettinen. Pari yksityiskohtaa siellä ja täällä. Ensimmäisissä taisteluissa huomasi että onpas sekin tönkköä ja yksinkertaista hommaa.

Kaikki tämä kuitenkin hyvin pian unohtui, sillä pelistä on paljastunut jatkuvasti hienoja juttuja. Taisteluiden lopetusliikkeet on hauska systeemi, siitä huolimatta että tönkköys tuosta hieman iloa syökin. Palikoiden siirtely Tomb Raiderien henkeen onkin reilusti raidereita monipuolisempaa, sillä niitä voi siirtää eteen/taakse-suuntien lisäksi myös vasen/oikea-suuntiin. Tämän päälle hieman myöhemmin selviää että palikoita voi myös nostaa toisten päälle. Se oli jo hieman "wtf-hetki", sillä en odottanut 1999 vuoden peliltä sellaista huikeutta. Tosin omat oletukseni myös sotivat itseäni vastaan sillä oletin että laatikoiden kääntämistä varten ne pitää aina nostaa toisen palikan päälle, joten sitä tein aika pitkään ennen kuin vahingossa huomasin että niitä voi ihan tasaisellakin pyöritellä. Nopeutui kummasti palikkapuzzlet siinä kohtaa.

Miinusta portaalien symboleista, joista ei todellakaan muista että mikä paikka oli mikäkin. Ja siitä, että tallennus lähtee aina pelin alusta eikä siitä mihin tallensi. Olisi voinut edes näihin remasterointeihin laittaa paremman tallennussysteemin ettei tarvitsisi joka kerta aloittaa alusta portaalille juoksemisella. Maailma myös itsessään tuntuu sekavalta ja vaikealta hahmottaa, niin ettei tiedä/muista mistä mihinkin pääsi.

Isoin ylläri pelissä oli kuitenkin se, että tämähän on kuitenkin periaatteessa metroidvania! WTF!? Miksen tiennyt tätä? Maailma on avoimehko ja etenemistä on estetty eri kykyjen taakse, joten eikös se kategoriaan osu?

Pelin painottuminen enemmän puzzleiluun tuli myös yllärinä. En tiennyt miten vähän pelistä lopulta tiesinkään. Aikoinaan ihastuin pelin demoon mutta en koskaan ostanut tai päässyt pelaamaan koko peliä. Tätä oli monenkin pelin kohdalla silloin 90-luvulla.

Pelistä tulee muuten mieleen paljon Majora's Mask tai Ocarina of Time, sillä niidenkin maailma on aikansa mukaisesti askeettinen parilla yksityiskohdalla höystettynä ja päälle vielä se alkuaikojen 3D-pelien meininki, eli tietynlainen tönkköys. Yhteistä näillä on sekin, että kaikissa näissä olen kuitenkin myös samaan aikaan ihmetellyt ja ihastellut että mitä kaikkea peleissä oli jo silloin, ilman että itse olin niistä tietoinen.

Hirveän paljonhan tässä ei myöskään remasteroitu puoli edes eroa alkuperäisestä ja pidän joistain alkuperäisen grafiikoista jopa enemmän. Monet hirviöistä on myös paljon uhkaavampia alkuperäisinä pikselimössöinä kuin tarkempia versioinaan. Kai se on sitä samaa kuin kauhuleffoissa että se, mitä ei kunnolla tunne/näe, on pelottavampaa kuin se, minkä tietää paremmin.

Todella loistavalta peliltä kyllä vaikuttaa enkä yhtään ihmettele miksi Crystal Dynamics alkoi tekemään Tomb Raidereita. Tässä on niin paljon asioita, jotka olisivat olleet luonnollisia edistysaskelia/parannuksia (niihin alkuperäisiin) Tomb Raidereihin.
 
Tuossa kun tuota maailman sekavuutta jo ehdin haukkua, niin pakko haukkua vähän lisää. On nimittäin yksi vaikeimmista peleistä navigoida mitä äkkiä muistan pelanneeni. Kaiken huippu on se, että walkthrough:n avullakin on jatkuvasti hukassa - koska siis katson vähän suuntia mihin mennä ettei tarvitse harhailla turhan vuoksi väärissä paikoissa.

Samanlaista ärsyttävää haahuilua se oli Ocarina of Timekin kun ei tajunnut mitä ne pelinkehittäjät milloinkin halusi pelaajan tekevän. Ihan samaa sontaa on tässäkin. Toisaalta arvostan että on kikkoja ja asioita, joita pitäisi hoksata mutta kun usein jo pelkkä oikeaan paikkaan osuminen tuottaa ongelmia, joten ei voi olla varma onko oikeassa paikassa yrittämässä oikeaa asiaa, oikeaan aikaan, oikeilla kyvyillä ja varusteilla.

Kaupan päälle se, ettei peli oikeasti neuvo mitään pelaajalle. Tajusin vasta walkthrough:n kautta että uidessa voi hypätä/syöksyä pois vedestä. Sitä ei opeteta missään, vaan sen kyvyn vain saa ja neuvotaan että uinti X-napilla. No joo, mutta vasemmalla tatilla tulee boosti, jolla voi myös syöksyä pois vedestä. Aika oleellinen tieto. Jos en olisi walkthrough:ta käyttänyt apuna, niin en tiedä kauanko olisin hakannut päätä seinään ihan väärässä paikassa, tietämättä että vedestä voi käytännössä hypätä about yhtä korkealle kuin maaltakin.

Peliä tekee kyllä mieli pelata mutta aika paljon syö tuo haahuilu ja löntystely samoissa maisemissa, varsinkin kun ei tiedä onko nyt oikeassa paikassa vaiko ei. Ai niin ja olihan pelissä siis "karttakin" taukovalikossa mutta eipä siitä hirveästi ole hyötyä siinä muodossa missä se on. Näkee lähinnä eri paikkojen sijainnit toisiinsa nähden. Mistä on käytännössä hyötyä nolla.
 
Viimeksi muokattu:
Digimon Survive (Switch 2)

Ostin tämän jo julkaisussa Switch 1:lle, mutta jäi ensin Xenoblade Chronicles 3:n jalkoihin ja myöhemmin aloitettuani jäi aika nopeasti kesken kun ei ollutkaan fiilistä pelata visual novelin kaltaista peliä. Monesti huomannut että visual novellit tarvitsevat itseltä sellaista juuri oikeaa fiilistä että jaksaa näytöltä lueskella hitaasti etenevää tarinaa.

Nyt kuitenkin fiilis iski heinäkuun puolella ja muutama päivä sitten pelasinkin ensimmäisen reittini läpi. Visual novel osuus on mielestäni todella mielenkiintoinen tarinaltaan ja siitä tulee pikkaisen mieleen alkuperäinen Digimon Adventure -anime. Taistelut ovat Final Fantasy Tactics tyylistä mättöä, mutta erittäin yksinkertaistetusti. Niin yksinkertaistetusti että tuli suurin osa matseista vaan autobattlella vedettyä kun eipä siinä kauheasti mitään taktikointia tarvitse tehdä.

Pelissä on kolme tavallista reittiä ja yksi "oikea" reitti, mutta tämä neljäs reitti aukeaa vasta kun pelin on pelannut kertaalleen läpi. Mitä olen netistä lukenut niin tämä "oikea" reitti on aika erilainen muihin nähden, mutta pitääpä katsoa sittenkun siihen asti pääsen. Nyt aloitin kuitenkin jo toisen pelikerran NG+:n muodossa ja tarkoitus pelata seuraava näistä tavallisista reiteistä. Se kyllä hieman ärsyttää että ei pysty mitenkään fiksusti hyppäämään siihen jakautumiskohtaan vaan peli pitää pelata alusta asti tehden valintoja, jotka sitten johtavat siihen erkanemiseen luvussa 8. Pelissä on 12 lukua, joten aika pitkän matkaa saa samaa pelata hieman erilaisella dialogilla siellä täällä että pääsee näkemään uutta. Apuna tässä on tietenkin korkeamman tason Digimonit eli taistelut sujuu nopeasti sekä jo ekalla pelikerralla luettujen tekstien skippaaminen niin tämä alkupää etenee paljon nopeammin.
 
Clock Tower: Rewind (PS5)

Ensimmäinen Clock Tower sai viime vuonna uusintajulkaisun nykypäivän alustoille. Klassikko Point & click kauhupeli SNES ajoilta. Itse olen tutustunut peliin alunperin emulaattorin kautta joskus 20 vuotta sitten ja jumankekka että oli positiivinen yllätys! Nyt sain vihdoin hommattua ja pelattua paranneltua versiota. Käytännössä tässä on mahdollisuutena valita täysin originaali peli tai Rewind versio, joka on muuten sama mutta pienillä QoL parannuksilla kuten esim. se rewind. Nätti piirrosmainen alku animaatio on myös lisätty. Tässä ei ole siis mitään graafisia parannuksia, ja hyvä niin, nättiä SNES aikakauden pikseli grafiikkaa katsoo mielellään.

Itsessään peli on hyvinkin tunnelmallinen ja jännittävä, sivusta päin kuvattu point & click henkinen peli, kiehtovalla tarinalla. Clock Tower ei ole erityisen pitkä mutta erilaisia loppuja on useita ja tietyt huoneet/tavarat vaihtavat paikkaa jokaisella pelikerralla niin se tuo hieman uudelleen peluuarvoa mukavasti. Kartanon tutkintaa, jossa on synkkä salaisuus.

Tunnelma oli edelleen katossa kun tätä myöhään illalla pelailin. Erinomaisesti tehty ääni maailma ja nätti grafiikka. Tällaista tietynlaista jännitystä ei nykypäivän first person kauhupelit tarjoa. Ehdottomasti suositeltava ostos jos hieman old schoolimpi kauhu ja pulman ratkonta kiinnostaa.
 
Beyond Hanwell (PS5)

Videot tästä näyttivät hyviltä ja tunnelmallisilta, mutta aika vähän tästä mitään löytyi netistä. Päätin sitten ottaa riskin kun pelin sai puoleen hintaan, mutten osaa ihan varmaksi sanoa että oliko se kannattavaa vai ei. Kyseessä on "semi open world" kauhuilu fps. Grafiikka on nättiä, pelissä on tunnelmaa vaikka kuinka, ja pelialue on omaan makuun mukavan kompakti (useimmille varmaan liiankin). Jonkinlaisena täkynä tästä heiteltiin ettei peli pakota etenemään mitään tiettyä reittiä, vaan pelaajalla on vapaus edetä miten huvittaa. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä että neljästä koluttavasta paikasta saat valita missä järjestyksessä ne menet.

Karttaa oli ihan mukava koluta läpi sivutehtäviä tehden, mutta pelimaailmaa vaivaa tyhjyys. Olikohan koko pelissä vain yksi toinen ihmishahmo? Tarina oli isoin pettymys, sillä se on niin paperinohutta ettei sitä oikeastaan edes rekisteröinyt juurikaan. Mukavahan tämä oli pelailla kuitenkin, synkeää ja tunnelmallista, mutta harmi ettei sitä tarinaa tai muita hahmoja ole pelissä ollenkaan. Hyvä jonkinlaisena tekniikkademona, ja nyt kun se puoli on kehittäjillä hallussa, voisivat kirjoittaa tarinan seuraavaan osaan. Suosittelen vain, mikäli kauhupelit kiinnostavat ihan erityisesti.
 
Voi Remedy. Tuli viimein kokeiltua FBC: Firebreakia, joka on studion fanina ollut kokeilulistalla. Positiivisena puolena täytyy sanoa, että pelissä on paljon omaa charmia ja jo lyhyen session aikana syntyi mukavia hetkiä ihan randojen kanssa. Yhteistyöpelissä kaikki tuntuivat puhaltavan mukavasti yhteen hiileen. Tästä haluaisi tykätä, ja näen myös sen potentiaalin pinnan alla. Itse ampumisen tuntuma oli hyvä, ja Remedy on saanut sen hyvin kohdalleen, vaikkei studiolla ole paljoa FPS-kokemusta.

Mutta herran jumala tuo peli on rikki. Sehän on ollut markkinoilla nyt jo parisen kuukautta, joten launchin bugit on varmaan liiskattu? Mitä vielä; pelin matchmaking ja nettikoodi eivät yksinkertaisesti toimi. 4/5 peli heitti minut johonkin rikkinäiseen peliin, jossa olen esim. jumittunut kattoon. Yksi onnistuneemmista yrityksistä päättyi lentämiseen ulos pelistä tekniikan puolesta ja yhdestä pelistä minut potkittiin ulos ilman syytä. Tässähän ei vaikuta servereitä olevan, vaan homman pitäisi pyöriä jonkun randon hostaamana.

Näin rikkinäiseen peliin en ole "julkaistuna ja valmiina" 40 euroa myytävänä pelinä ikinä törmännyt. Aivan käsittämättöntä, että tämä on voitu julkaista tällaisena ulos.
 
Legacy of Kain: Soul Reaver 1 & 2 Remastered

Nonni. Ykkönen tuli lopeteltua ja olipahan suoraviivainen ja tiivis teos. Kaiken huippu se, että teos loppuu täysin cliffhangeriin. Tuli jopa naurettua kuinka huvittava ja epätyydyttävä ratkaisu tuo oli. Peli jäi tuntumaan siis vajaalta, ainakin tarinan osalta. Lyhythän se oli joka tapauksessa mutta sitä jäi nyt korostamaan se että tarinan osalta tuossa kai nähtiin ehkä vain puolet siitä - en siis tiedä loppuuko tarina kakkoseen, jolloin se on se toinen puolikas vai jääkö sekin kesken.

No mutta kakkoseen. Ensinnäkin tässä ei tunnu olevan juuri mitään ero maailmassa remasteroidun ja alkuperäisen välillä. Raziel on toki yhä paljon karumpi alkuperäisenä mutta maailma pysyy osittain jopa samana vaikka vaihtaisi uusittuun grafiikkaan.

Sitä en taas tajua että miten ykkönen tuntui paremmalta pelata mitä kakkonen. Graafisesti on siis kehitytty, ehkä yhä paljon mitä muistelen Max Payne ykkösestä olleen kakkoseen, mutta gameplay on oudolla tapaa ykköstäkin tönkömpää. Kävely on yhä hidasta ja etsin jopa juoksunappia koska en voinut uskoa että tämäkin on yhtä hidas kuin ykkönen. Sitten vielä hyppykään ei ykkösen tapaan nopeuta etenemistä vaan on yhtä hidasta kuin kävely. Taisteluun on yritetty saada monipuolisuutta mutta se on vain turhauttavampaa ja kestää enemmän aikaa tönkköyden lisäksi.

Olisin tykännyt kakkosesta paljon enemmän jos gameplay olisi säilynyt ensimmäisestä mutta vain grafiikat olisi kehittyneet. Nyt tulee mieleen ehkä saman tyyppinen kehitys kuin Tomb Raidereissa oli Angel of Darknessiin. Ei Soul Reaver kakkonen tietysti yhtä katastrofi ole kuin AoD mutta vähän siis samaa että kehitys onkin mennyt pelillisesti huonompaan.

Puzzleista ei ole säilytetty laatikoita, ainakaan vielä ei ole tullut vastaan. Ehkä ihmiset ei tykännyt että niitä oli niin paljon ykkösessä mutta minusta ne jo kuului peliin. Muuten saa kyllä käännellä asioita ja painella nappeja eri paikoissa.

Noin yleisestihän tämä on kuitenkin samaa kuin ykkönen. Taistelu on ärsyttävämpää ja liikkuminen jotenkin vielä hieman huonompaa kuin ykkösessä mutta kyllähän tätä pelailee.

Ai niin, välivideoita tässä on ihan helvetisti liikaa. Niitä saa katsella koko ajan. Siis jos ei skippaa niitä. Itse haluan nähdä tarinan mutta ehkä vähän olisi voinut rytmitystä miettiä eikä pistää videota aina 5 minuutin pelaamisen jälkeen, joka sekin on yleensä pääosin vain löntystelyä paikasta seuraavaan.

Sitä ihmettelen, että miksei näistä ikinä tehty modernimpaa versiota? Menikö kehittäjän aika sitten Tomb Raiderien parissa? Ehkä Soul Reaverin voisi herättää henkiin. Kokisin että potentiaalia olisi huikeasti, varsinkin kun tuon kahden maailman vaihtelun saisi fiksusti ja monipuolisemmin tehtyä mitä näissä antiikkisissa teoksissa.
 
Legacy of Kain: Soul Reaver 1 & 2 Remastered


Sitä en taas tajua että miten ykkönen tuntui paremmalta pelata mitä kakkonen. Graafisesti on siis kehitytty, ehkä yhä paljon mitä muistelen Max Payne ykkösestä olleen kakkoseen, mutta gameplay on oudolla tapaa ykköstäkin tönkömpää.

Johtuu siitä, että ykkösen remasterissa on myös parenneltu ohjausta.
Mä just viikko sitten testasin ensin ykköstä emulaattorilla ja sitten remasteria ja ps1 versio on huomattavasti kankeampi ohjata ja hypytkin tuntuu samaan aikaan jotenkin tönköltä ja äkilliseltä.
Kakkosessa sitten varmaan on ihan perus ps2 ohjaus jossa mulla ei ollut valittamista kun sen viime vuonna pelasin.

Ja odotas vaan jos joskus päätät kokeilla blood omen 2:sta sillä siinä on tankki ohjaus vaikka se tuli soul reaver kakkosen jälkeen.
 
Johtuu siitä, että ykkösen remasterissa on myös parenneltu ohjausta.
Mä just viikko sitten testasin ensin ykköstä emulaattorilla ja sitten remasteria ja ps1 versio on huomattavasti kankeampi ohjata ja hypytkin tuntuu samaan aikaan jotenkin tönköltä ja äkilliseltä.
Kakkosessa sitten varmaan on ihan perus ps2 ohjaus jossa mulla ei ollut valittamista kun sen viime vuonna pelasin.
Ok. En oikein yhtään tiennyt mitä näissä oli edes tarkalleen tehty. Sen huomasin että aika vähäiseltä tämä uudistus on tuntunut mutta toki kyse onkin vain remasterista eikä remakesta. Tosin osa remastereiksi nimetyistä menisi melkein jo remakeista.

Ei kakkosen ohjaus sinänsä nyt mahdoton ole mutta mieluummin olisin ottanut ykkösen tuntuman kakkoseenkin. Kyllä tuon kanssa elämään pystyy mutta nyt kun tietää että ykköstä on paranneltu, niin ymmärtää miksi se tuntuu paremmalta kuin jatko-osa. Outoa ettei kakkosta ole paranneltu koska se on sen verran silti ok jo nyt että pieni sujuvoittaminen olisi jo tehnyt paljon.

Ja odotas vaan jos joskus päätät kokeilla blood omen 2:sta sillä siinä on tankki ohjaus vaikka se tuli soul reaver kakkosen jälkeen.
En tiedä tulenko noita pelaamaan ellei tule jotain remasteria tai remakea. Jos jää tarina kesken niin jääköön. Ei tuo niin mielenkiintoiselta ole muutenkaan vaikuttanut. Vähän tuntuu että koko homma on sellaista 90-luvun tarinaa, jossa on vain mahdollisimman paljon kaikkea valittuun genreen kuuluvaa että mistään ei jaksa sitten lopulta olla oikein innostunut. Tai ehkä se vain kerrotaan huonosti näissä peleissä. Ainakin kakkosessa on lähinnä tympinyt kun ei välillä tunnu pääsevän pelaamaan kun tulee videota toisen perään.
 
Life Is Strange

Pidän psykologisesta kauhusta ja aivan sairaista elokuvista ja peleistä, joten asennoituminen pelaamaan 18 vuotiaan opiskelijatytön saappaisiin High School-maailmaan tuntui ensimmäisen tunnin ajan hieman nihkeältä ja vieraalta. Mutta voi pojat, minkä kokemuksen tämä peli sitten tarjosikaan. Jännitystä, ahdistusta, epätoivoa, helpotusta. Peli heitteli minua seinään kuin märkää rättiä. Miten onkaan tämä jäänyt välistä. Huikea pelikokemus.

Varoituksen sana, että peli vaatii pelaajalta kärsivällisyyttä ja kykyä ottaa pelisessio rennosti ja kiireettömästi. On luettava jatkuvasti päivittyvää päiväkirjaa ja koetettava käydä jokainen vastaan tuleva keskustelu ja yrittää tutkia jokainen ympäriltä löytyvä objekti. Nämä immersoivat maailmaan ja tuovat hienosti esiin Maxin (=päähahmon) pään sisällä pyöriviä ajatuksia. Yritin huolella tutkia kaiken ja lopulta taisi tarkalleen 20 tuntia mennä tarinan läpiviemiseen.

Aika paljon tämä viimeinen chapteri erosi chaptereiden 1-4 menosta. Tarinaan vaikuttavia valintoja ei enää päässyt tekemään, paitsi tietenkin ihan lopussa. Enemmänkin chapterin jälkipuolisko tuntui sellaiselta pitkältä tripiltä, jossa sulateltiin läpikäytyä matkaa. Rasittava stealh-osio ei mielestäni sopinut tähän peliin ollenkaan ja Twin Peaks-henkinen painajaismaailma tuntui liian pitkältä.

Puolikkaan pisteen nappaisin pois tämän vuoksi. Silti yksi pelihistoriani kiehtovimmista pelikokemuksista.

Yllätyin, kuinka paljon sarjan pelejä on tämän jälkeen tehty lisää. Onpahan tekemistä, jos joskus loppuu pelattava kesken.

Voi Remedy.
Näin rikkinäiseen peliin en ole "julkaistuna ja valmiina" 40 euroa myytävänä pelinä ikinä törmännyt. Aivan käsittämättöntä, että tämä on voitu julkaista tällaisena ulos.
Ikävä tahra Remedyn muuten täydelliseen portfolioon, täytyy hieman ihmetellä.
 
Life Is Strange

Pidän psykologisesta kauhusta ja aivan sairaista elokuvista ja peleistä, joten asennoituminen pelaamaan 18 vuotiaan opiskelijatytön saappaisiin High School-maailmaan tuntui ensimmäisen tunnin ajan hieman nihkeältä ja vieraalta. Mutta voi pojat, minkä kokemuksen tämä peli sitten tarjosikaan. Jännitystä, ahdistusta, epätoivoa, helpotusta. Peli heitteli minua seinään kuin märkää rättiä. Miten onkaan tämä jäänyt välistä. Huikea pelikokemus.

Varoituksen sana, että peli vaatii pelaajalta kärsivällisyyttä ja kykyä ottaa pelisessio rennosti ja kiireettömästi. On luettava jatkuvasti päivittyvää päiväkirjaa ja koetettava käydä jokainen vastaan tuleva keskustelu ja yrittää tutkia jokainen ympäriltä löytyvä objekti. Nämä immersoivat maailmaan ja tuovat hienosti esiin Maxin (=päähahmon) pään sisällä pyöriviä ajatuksia. Yritin huolella tutkia kaiken ja lopulta taisi tarkalleen 20 tuntia mennä tarinan läpiviemiseen.

Aika paljon tämä viimeinen chapteri erosi chaptereiden 1-4 menosta. Tarinaan vaikuttavia valintoja ei enää päässyt tekemään, paitsi tietenkin ihan lopussa. Enemmänkin chapterin jälkipuolisko tuntui sellaiselta pitkältä tripiltä, jossa sulateltiin läpikäytyä matkaa. Rasittava stealh-osio ei mielestäni sopinut tähän peliin ollenkaan ja Twin Peaks-henkinen painajaismaailma tuntui liian pitkältä.

Puolikkaan pisteen nappaisin pois tämän vuoksi. Silti yksi pelihistoriani kiehtovimmista pelikokemuksista.

Yllätyin, kuinka paljon sarjan pelejä on tämän jälkeen tehty lisää. Onpahan tekemistä, jos joskus loppuu pelattava kesken.


Ikävä tahra Remedyn muuten täydelliseen portfolioon, täytyy hieman ihmetellä.
Voi kun voisi Life is Strangen pelata vielä aivot nollattuna uudestaan. Harmi ettei itselle nuo jatko-osat ole iskeneet lainkaan Before the Stormia lukuunottamatta.
 
Legacy of Kain: Soul Reaver 1 & 2 Remastered

Nyt on molemmat pelit tarinan osalta pelattu. Ykkönen täysin läpi, mitä trophyihin tulee. Kakkosesta jäi uupumaan pari trophya, joihin lukeutuu se että pelaa pelin läpi alle 6 tunnissa. Eipä se paljoa edes yli mennyt.

Isoimpia kakkososan ärsytyksiä alkuun:

1. Tallennus ei ole enää ykkösen tapaa vapaata vaan täytyy juosta tallennuspisteelle. Näitä on erittäin harvassa ja niihin on usein pitkä matka. Ihan älyttömän tympeä ratkaisu enkä tajua miksi jatko-osassa on menty asiassa huonompaan suuntaan. Ellei kyse ole taas siitä että ykköseen on myöhemmin lisätty tuo vapaa tallennus. Mistä jää silti kysymys, että miksei myös kakkoseen?

2. Peli toistaa itseään ihan älyttömästi vaikka on lyhyt. Samoja alueita juostaan läpi sillä verukkeella että ne on muka nyt hieman erilaisia. Välillä on hieman lunta maassa ja järvi jäätynyt, joten se on kai sitten eri alue. Juu. Ideana toki tykkäsin että vaikka uinti rajoittui kun jää tuli mutta näitä asioita, joissa muutokset vaikutti merkittävästi eikä ollut vain samoilla alueilla hitaasti löntystelyä, oli ihan liian vähän.

3. Miksi jokainen isomman oven/reitin avaus tai sulkeutuminen, uudelle alueelle tuleminen, puzzle ja moni muu asia pitää näyttää erillisellä kamera-ajolla, jolla viedään kontrolli pois pelaajalta? Nämä voi toki skipata mutta siinäkin ehtii aina pelaaminen keskeytyä koska skippaus ei toimi heti vaan vaatii napin pitämistä pohjassa.

4. Pelissä liikkuminen on todella hidasta. Tätä alleviivaa samojen paikkojen koluaminen ja pitkät välimatkat, jotka eivät tarjoa mitään erityistä. Simppelit tai jo ajat sitten ymmärretyt puzzlet tuntuu vievän ikuisuuden vain koska liikkuminen on niin hidasta.

5. Taistelu on tympeää ja tuntuu ajanhaaskaukselta. Haastetta ei ole ja kaikkeen käy sama "taktiikka". Tähän kaupan päälle se, että peli pysäyttää päähahmon ihan liian usein pakollisiin taisteluihin, jotka rajataan ilmestyvillä seinillä. Tuntui keinotekoiselta pitkittämiseltä.

6. Tarinan loppu. Mitä helvettiä? Mikä juttu näissä on että kumpikin peli loppuu tarinan osalta cliffhangeriin?

7. Tarina yleisesti: ei kauheasti napannut. Oli siinä mielenkiintoisiakin juttuja, miten on juonittelua ja mitä päähahmon menneisyydestä paljastuu mutta kerronta, rytmitys, näyttely ja muu tökkii niin paljon ettei asioista jaksa olla kiinnostunut. Siihen päälle se, että jatkuvasti hommat "isoontuu" eli tulee jotain uutta käännettä tai jopa osapuolta, niin sehän on kuin Lost: laitetaan vähän kaikkea ilman että on kunnollista punaista lankaa mukana. Tai jos onkin, niin se jää löytämättä, varsinkin kun tarina jää kesken.

Jotain positiivistakin:

Olisihan näissä potentiaalia hirveästi. Sujuvampi ja nykyaikainen pelimekaniikka kahden maailman mahdollistamilla puzzleilla ja etenemisellä. Voi että olisi mahtavuutta! Tykkäsin "zeldamaisuudesta", sillä kaavahan oli aika suoraan niistä: oli eri temppeleitä, joista saa eteenpäin auttavia kykyjä. Puzzlet myös oli jees vaikka liikkumisen tönkköyden vuoksi nekin välillä turhauttivat: tiesit mitä tehdä mutta sen tekeminen tapahtui ihan hiton hitaasti. Ykkösen palikkapuzzleista tykkäsin enemmän kuin kakkosen puzzleista vaikka kakkosessa niissä oli ehkä enemmän vaihtelua.

Ihan liikaa oli huonoa taistelua ja hidasta, pitkien välimatkojen löntystelyä. Ihan liian vähän puzzleja ja tallennuspaikkoja. Kakkososa tuntui myös pitkitetyltä, siitä huolimatta että peluussa meni vain vajaa 8 tuntia. Parempi fiilis olisi jäänyt jos olisi ollut vähemmän toistoa tai ainakin turhaa löntystelyä ja tympeitä pakkotaisteluita.

Ei tämä nyt ehkä ollut sellainen kokemus, jota olisi ollut pakko kokea. Ihan jees mutta ihan liian työläs ja tympeä pelata. Ykkösestä pidin lopulta enemmän vaikka sekään ei yleisesti juuri kakkosta parempi ollut. Hieno keräilyversio toki enkä kadu pelaamista ja ostamista mutta en suosittele ilman varausta. Ostakaa jos kiinnostaa ja/tai haluatte hienon spessuversion hyllyyn.
 
Viimeksi muokattu:
Chronos: Before the Ashes (PS5 Pro)

Iski kauhea himo katsastaa millainen se esiosa Remnant 1 ja 2 on. Maailmat on hyvin tutun oloisia ja samoissa paikoissa tässäkin heilutaan kun Remnant sarjassa. Vihollisista osan tunnistaa myöhemmistä peleistä.

Se mikä tämän erottaa Remnant sarjasta on sen pelattavuus, tämä ei ole ammuskelu peli missä on souls genren elementtejä vaan melee rpg missä on souls elementtejä. Mutta tässä on pari mekaniikkaa jotka erottavat tämän muista genren peleistä

Yksi on että et saa "Estus flaskeja" eli niitä lohikäärmeen sydämmiä takaisin kuin vain silloin kun kuolet, tämä voi kuulostaa turhan ankaralta mutta se on sidottu pelin toiseen uuteen elementtiin. Nimittäin kun kuolet hahmosi vanhenee yhden vuoden. Joka kymmenen vuoden välein saat uuden traitin alkaen 20 vuotiaasta. Peli alkaa 18 vuotiaana joten ensimmäisen traitin saa jo kahden kuoleman jälkeen. Tämä on hyvin erilainen remnant pelien trait systeemiin verrattuna joka on mielestäni huomattavasti parempi.

Myöskin kun vanhenet alkaa pisteet melee kykyihin maksaa enemmän ja enemmän ja lopulta niitä et voi parantaa ollenkaan kun sinusta tulee vanhempi ja viisampi alkaa taika kyvyt tulemaan mukaan peliin. En voi näistä kertoa enempää koska halusin vaan nähdä pelin läpi joten pelasin easy tasolla ja kuolin vain 7-8 kertaa joten pelasin koko pelin meleenä.

Pelin melee taistelu on hyvin soulsmaista, saat valita alussa miekan tai kirveen välillä ja se määrittää minkälaisen pelattavuuden saat alkuun. Miekka kuuluu agility aseisiin joten niillä pelataan nopeampaa dodge pelityyliä kun kirves taas kuuluu strength luokkaan joka tarkoittaa että piileksit kilven takana. Kaikki melee aseet on joko stength tai agility joten sen mukaan kumpaa haluaa käyttää kehittää hahmoa sen mukaan.

Melee taistelut on kuitenkin niin hitaita ja kömpelöitä että ei kyllä hirveästi kiinnosta vaikeammalla tasolla lähteä kokeilemaan mutta toisaalta sillä pääsisi näkemään tuon vanhenemis systeemin kunnolla ja ne taikakyvyt. Pelihän on kai alunperin VR peli joten selittää tönkön taistelun.

En kuvailisi tätä kovinkaan hyväksi peliksi, se on lyhyt (meni reilu 6h) se on tönkkö kuin mikä ja jotkut sen pulmat on todella outuja ja oli pakko katsoa miten pääsee eteenpäin. Kuitenkin pelin lore ja maailma kun on sidottu Remnant peleihin niin pitihän se nähdä mitä tapahtui ennen niitä.

Teknisesti peli on ihan ok näköinen mutta pyörii pleikalla 30 fps, todella sulava 30 fps koska ei se itseä häirinnyt mutta kuitenkin. Tämän sai alennuksesta 7€ joten ei nyt ihan hirveästi maksanut ja sai kyllä rahalleen vastinetta. Xboxilla on kai 60 fps mutta ei ollut alessa.

Jos haluaa nähdä tarinan ennen parempia pelejä suosittelen jos ostaa juurikin näin isosta alesta. 30€ on ihan liikaa pelistä kun ei tässä ihan hirveästi ole mitään uudelleenpeluu arvoa ja ei se mikään mestariteos ole millään osa-alueella.

Mutta selkeästi tästä näki jo sen maailman, viholliset ja loren mitä Gunfire Games sitten myöhemmin paransi ja pelityylihän muuttui ihan erilaiseksi. Tämä peli myös selittää miksi Remnant From Ashes aloitetaan miekan kanssa jota pidin aina vähän outona :D
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom