Nier Replicant ver.1.22474487139... (PS4 pelattuna PS5:lla)
5 vuotta sitten julkaistu remaster alkuperäisestä Nieristä on ollut backlogissa jo...noh 5 vuotta, ja peli oli muoveissa melkein pari vuotta odottaen perinpohjaista käsittelyä. Nyt viimeinkin sain aikaiseksi pelata sen!
Taustaa sen verran että alkuperäisen Nierin PS3:lle olen pelannut 2011 keväällä (piti tarkistaa ihan trophy lokista), eli n. 15 vuotta sitten. Peli teki aikoinaan todella suuren vaikutuksen, niin kuin varmasti monelle muullekin ja se nautti tuolloin aikamoista kultti suosiota. Vähän puskan takaa käppäisen oloinen action rpg, joka kuitenkin tarinaltaan, hahmoiltaan ja yleis fiilikseltään onnistui nappaamaan niin tehokkaasti mukaansa että on edelleen yksi niitä harvoja pelejä joissa on kyyneleitä vuodatettu ja joka on jättänyt ikuiset muistijäljet tietyistä kohtauksistaan ja musiikistaan. Kaikki endingit tuolloin tuli pelattua läpi ja sen jälkeen en ole alkuperäiseen Nieriin koskenut, pelkästään muistellut sitä lämmöllä (ja joskus katsonut youtubesta legendaarisen aloitusruudun Kaine monologin).
Vuonna 2017 tullut jatko-osa, Nier Automata, oli erinomainen peli, varsinkin pelattavuudeltaan valovuosia alkuperäistä parempi. Tarina ei kuitenkaan tehnyt ihan niin suurta vaikutusta kuin originaali Nier. Nyt 15 vuotta myöhemmin oli erittäin mielenkiintoista hypätä alkuperäisen Nierin maailmaan ja kokea tarinan kiemurat uudestaan.
Kyseessä ei ole Remake vaan enemmänkin Remaster. Peli itsessään on sama kuin alkuperäinen mutta lisänä on yksi uusi tarinallinen kohtaus/pomotaistelu, yksi uusi ending (Ending E), joka on lopullinen päätös pelin tarinalle (alun perin kyseinen loppu oli kerrottu ilmeisesti jossain Nier novellissa). Jotain Nier Automata aiheisia pukuja on myös saatavilla. Pelin taistelusysteemi on saanut paljon ehostusta modernimpaan action rpg tyyliin, mikä on hyvä uudistus. Kuitenkaan pelattavuutta itsessään ei ole liikaa muutettu ja tämä tuntuu kyllä täysin siltä miltä Nier tuntui 15 vuotta sitten, mikä on vain hyvä juttu. Kaivoin vertailun vuoksi kaapista Nierin PS3 version ja pelasin sitä reilun tunnin, ihan vain testatakseni miltä taistelusysteemi tuntui ja miltä peli näytti. Parempaan suuntaan taistelu on mennyt ehdottomasti ja toimii oikein hyvin.
Toimintaroolipelin lisäksi tässä yhdistellään eri genrejä hienosti, joka teki minuun aikoinaan vaikutuksen. Ei tule mieleen peliä mikä onnistuneesti sisällyttää erilaisia kohtauksia, jotka ovat kunnianosoituksia eri genreille ja pelisarjoille, olematta kuitenkaan liian irrallisia kohtauksia. Nier sisältää mm. bullet helliä, Resident Eviliä, Zeldaa ja jopa tekstiseikkailua. Pelissä on paljon itseään toistavia mmo tyylisiä fetch questeja, jotka jossain määrin parodisoivat myös sitäkin genreä omalla tavallaan (esim. jossain kohtaan eräs NPC toteaa "Hei sähän olet se tyyppi joka hoitaa kaikenlaisia typeriä ihmisten pyyntöjä, miten olis..."). Jos jotain negatiivista Nieristä täytyy sanoa niin se on lievä itseään toistavuus koska kaikkien loppujen saamiseksi pelin toisen puoliskon joutuu pelaamaan useamman kerran lävitse, joka on hieman tympeää.
Nierin suurin vetovoima ei ole kuitenkaan varsinainen gameplay vaan tarina, upeat hahmot ja mieleenpainuva musiikki. Tässä suorastaan vaaditaan että kaikki endingit pelataan läpi, jotta saa perinpohjaisesti tarinasta ja loresta kaiken irti. Spoileri vapaasti kun kirjoitan niin en paljasta enempää, enkä haluakaan pilata kenenkään peli-iloa, joka ei ole tätä vielä pelannut mutta on aikomus se kokea. Joka tapauksessa, tarina itsessään on synkähkö omalla tavallaan kun se lähtee rullaamaan ja hahmot kärsivät traagisia kohtaloita (varsinkin loppu puolella tulee suht masentaviakin juonikuvioita, eikä pelkästään päähahmoja koskettavia). Itse en ole suuri yltiösynkkien tarinoiden ystävä mutta Nier osaa olla ns. "hyvällä tavalla masentava". Jos tarinan jotenkin tiivistäisi niin ei ole mikään videopeli tarina saanut tuntemaan oloa yhtäaikaa niin pahaksi kuin myös hyväksi. Erinomaista dialogia ja huumoria on myös runsaasti mukana erinomaisten hahmojen välillä. Mahtava soundtrack tukee myös tätä tarinaa, todella paljon upeita kappaleita, jotka on jäänyt minulla korvamadoiksi vuosikausiksi esim. Kaine Escape, Emil Karma, Yonah...ja maailmankartalla soiva musa, näitä on paljon. Minulta löytyy myös soundtrack CD hyllystä, hirveästi en pelimusiikkia omista fyysisessä muodossa mutta tämä oli aikoinaan pakko ostaa. Sen verta myös mainittava että tässä Nier Replicant versiossa on ilmeisesti uudelleen nauhoitetut musiikit, ei kuitenkaan merkittävästi erilaiset kuin alkuperäisessä. Alkuperäisen tyylistä pidän kuitenkin hieman enemmän.
Tämä Nier Replicant versio pohjautuu myös alunperin vain Japanissa julkaistuun Nieriin, jossa tarina kerrotaan veli Nierin näkökulmasta, jonka Yonah sisko on parantumattomasti sairas (tässä tarinan premissi). Länsimaissa julkaistussa Nierissä päähahmo on vanhempi mies, jolloin tarina kerrotaan isä Nierin näkökulmasta. Kumpikin toimii tarinallisesti erittäin hyvin mutta sen verta täytyy sanoa että isä Nierin versio oli minulle henkilökohtaisesti koskettavampi. Olisi varmasti myös tänäkin päivänä koska minulla on oma tytär niin isän rooliin ja tuskaan pystyn paremmin samaistumaan.
40 tuntia myöhemmin kun kaikki endingit sain saavutettua, uusi loppu (jota en ollut aiemmin nähnyt) todellakin vahvisti vain mielipidettäni että tässä on edelleen yksi parhaimpia ja henkilökohtaisella tasolla yksi merkittävimpiä/koskettavimpia video pelejä mitä olen koskaan pelannut. Ei ole ns. "taidepeli" mutta sanoisin että Nierin myötä tajusin että pelit voi todellakin olla monella tavalla kaunista, upeaa taidetta. Aika paljon ylistys sanoja mutta harvan pelin kanssa tulee itsekseen höpötettyä useita kertoja että "vittu on tää vaan hieno peli...".
Vähän himottaisi pelata nyt Nier Automata uudestaan. Senkin julkaisusta on jo lähes 10 vuotta aikaa enkä ole julkaisun jälkeen sen pariin palannut. Ehkäpä tuo otetaan projektiksi vielä tänä vuonna uutta Nieriä odotellessa! Drakengard 1 ja 2 myös pelaamatta vaikka löytyvät kyllä hyllystä, Drakengard 3 olen pelannut läpi (liittyvät tietyllä tavalla Nierin loreen). Siinäkin olisi vähän tahkoamista.
