Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Yakuza/Like A Dragon -pelisarja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Remeded
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyt meni Like a Dragon läpi, ja näin lyhyesti sanottuna, aivan uskomattoman hieno teos.

Ennakko-odotuksia peliä kohtaan ei juurikaan ollut. Pari kuukautta sitten kun tämän julkistettiin tulevan ilmaisena PS Plussaan, oma ajatukseni oli lähinnä; Blääh, tuskin tulee edes kokeiltua missään vaiheessa. Pelattavan puutteessa kuitenkin päätin ladata ekan Yakuzani, ja kyllä olen iloinen että niin tein. Peli nappasi sarjalle uuden pelaajan välittömästi mukaansa. Pidettävät hahmot, mielenkiintoiset juonenkäänteet, sekä komea ulkoasu saivat heti innostumaan pelin tarjonnasta. Ihan heti alussa en oikein lämmennyt vuoropohjaiselle tappelulle, mutta kun sen toiminta kävi tutummaksi ja enemmän mahdollisuuksia aukesi, aloin nauttimaan siitäkin kovasti.

Harvoin tulee pelattua peliä jota on näin vaikeaa laskea käsistä. En usko, että olen sitten reilun vuosikymmenen takaisen Skyrimin, pelannut yksinpeliä joka koukuttaa näin kovasti. En osannut arvata kuinka laadukasta ja koukuttavaa pelin sivutekeminen olisi. Odotin että rykäisisin vain päätarinan läpi nopeasti ja peli olisi siinä. Todellisuudessa käytin kuitenkin aivan tuhottomasti aikaa juurikin sivutehtävien ja -tekemisten parissa. Modernien avoimenmaailmanpelien suurin heikkous on mielestäni se, miten sivuhommissa on panostettu määrään laadun sijasta, Like a Dragonissa nämä sivutoimet ovat kuitenkin määrästään huolimatta ilahduttavan erilaisia ja hauskoja. Ei ole vain kopioitu Ubisoft-tyyliin täsmälleen samaa tehtävää 50 kertaa eri puolille karttaa. Kartasta sanottakoon, että pelin ympäristöt ovat erittäin komeita ja miellyttäviä juoksennella edestakaisin. Pikamatkustusta tulikin tässä pelissä käytettyä paljon harvemmin kuin vastaavanlaisissa teoksissa yleensä. Yksityiskohtaisia ympäristöjä tutkiessa tuntuu kuin olisi virtuaalisella Japanin matkalla.

Myönnän, että loppua kohden alkoi tulla jo pientä uupumista taistelun määrästä, ja välillä välivideot venyivät niin pitkiksi että tuntui kuin katsoisi elokuvaa, elokuvan ollessa laadukas, ei sekään toki suuremmin haitannut. Teknisestä puolesta yhtenä pikku ongelmana mainittakoon myös frameraten tipahtaminen taisteluissa jotain tuhoisimpia erikoishyökkäyksiä käyttäessä. Kun on kuitenkin onnistuttu tekemään näin valtava paketti, jossa pieniä miinuksia löytyy niin vähän, on pakko nostaa hattua. Like a Dragon ei ole vain paras peli jota olen tänä vuonna pelannut, se on nyt myös yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni.

Pelikellossa on nyt noin 75h. Sivutekemistä riittää vielä jonkin verran...ja sittenhän se olisi vielä pelätty True Final Millennium Tower valloitettavana. En tiedä miten siinä käy, mutta pitäähän se ainakin yrittää. Kaikki sarjan tulevat osat menevät odotuslistallani korkealle, etenkin sarjan seuraava pääosa.
 
Japanix olen kuitenkin tähää asti pelannut kaikki yakuzat, mut ymmärettävää niille jotka haluu lontooxi.
 
Tässä vähän gameplaytä. Kyllä huomaa että on vanha peli kyseessä johon on vedetty uusi maali pintaan. Varsinkin GoT jälkeen pelin combat näyttää aika heikolta ja kömpelöltä. Kyllä tämä ostettua tulee ja varmasti nautin tarinasta ja ympäristöstä mutta gameplay voi olla vähän tönkköä.

 
No nyt on Like a Dragon platinoitu. True Final Millennium meni peräti ensimmäisellä varsinaisella yrityksellä, mutta muutamaan kertaan oli kyllä kuolema ihan hiuskarvan varassa. Harvoin on ollut pomotaistelua pelatessa tällaisia kuumotuksia ja käsien hikoilua. Periaatteessa tuo torni on minun mielestäni ihan hauska haaste sellaiselle joka haastetta haluaa. Vain RNG-tekijä on ärsyttävä kun siihen ei itse voi vaikuttaa, jos huono tuuri jossain taistelussa käy. Ainoa mitä grindasin ennen tuota loppukoitosta oli hahmojen ja jokaisen hahmon pää-jobien levelit maksimille. Tässä meni aikaa ehkä joku max 6 tuntia, eli kovinkaan pahasta grindaamisesta ei voi mielestäni puhua. Pelin aikana olin tehnyt paljon jobien vaihteluja, joten oikeastaan kaikkien hahmojen lähes kaikki muut jobit olivat jo noin 10-30 tasoilla, ilman niistä saatuja statsibonuksia tuskin olisi selvinnyt tuosta.

Nyt kun tuo on alta pois, pääsee jatkamaan pelin parissa vielä vähän rennommissa merkeissä, vielä viimeisiä sivutarinoita pelaillen. Pelikellossa nyt 85 tuntia. Tietää ainakin että kyseessä on hyvä peli, kun vielä näin pitkän peliajan jälkeen ei ole alkanut kyllästyttää...itseasiassa en panisi pahakseni vaikka tehtävää riittäisi pidempäänkin. Hyvin erilainen fiilis, kuin vaikka taannoin pelaamieni Ubisoft yms. pelien jälkeen, jolloin tuntuu yleensä että peli tulee jo korvista ulos.
 
Fudgehog sanoi:
No nyt on Like a Dragon platinoitu. True Final Millennium meni peräti ensimmäisellä varsinaisella yrityksellä, mutta muutamaan kertaan oli kyllä kuolema ihan hiuskarvan varassa. Harvoin on ollut pomotaistelua pelatessa tällaisia kuumotuksia ja käsien hikoilua. Periaatteessa tuo torni on minun mielestäni ihan hauska haaste sellaiselle joka haastetta haluaa. Vain RNG-tekijä on ärsyttävä kun siihen ei itse voi vaikuttaa, jos huono tuuri jossain taistelussa käy. Ainoa mitä grindasin ennen tuota loppukoitosta oli hahmojen ja jokaisen hahmon pää-jobien levelit maksimille. Tässä meni aikaa ehkä joku max 6 tuntia, eli kovinkaan pahasta grindaamisesta ei voi mielestäni puhua. Pelin aikana olin tehnyt paljon jobien vaihteluja, joten oikeastaan kaikkien hahmojen lähes kaikki muut jobit olivat jo noin 10-30 tasoilla, ilman niistä saatuja statsibonuksia tuskin olisi selvinnyt tuosta.

Nyt kun tuo on alta pois, pääsee jatkamaan pelin parissa vielä vähän rennommissa merkeissä, vielä viimeisiä sivutarinoita pelaillen. Pelikellossa nyt 85 tuntia. Tietää ainakin että kyseessä on hyvä peli, kun vielä näin pitkän peliajan jälkeen ei ole alkanut kyllästyttää...itseasiassa en panisi pahakseni vaikka tehtävää riittäisi pidempäänkin. Hyvin erilainen fiilis, kuin vaikka taannoin pelaamieni Ubisoft yms. pelien jälkeen, jolloin tuntuu yleensä että peli tulee jo korvista ulos.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mul meni muutama yritys, mutta meninki sinne väärillä jobeilla ja alilevusena takki auki, sit ku levutin healerin maximii ja vaihoin pari hahmoa nii homma sujui sen jälkeen noin 3 yrityksen jälkeen tai enemmän en muista, kyl siinä hetken sai vääntää, siinä tosiaan oli se RNG, välillä tuntui että ei saanut omaa vuoroa ja vihut vaa pieksi. Oli kyl munki mielestä hauska haaste ja siinä kyl sai välil miettii seuraavaa siirtoa ettei vaa tulis turpaan.
 
Luulin että True Final Millenium Toweriin täytyy vetää kaikkien hahmojen kaikki mahdolliset jobit maximiin, että voi edes tuurilla lähtä yrittämään. Jättänyt suosiolla yrittämättä, kun jobien kanssa menis ikuisuus. Ehkä vois itekin kokeilla, kun vaikuttaa sittenkin paljon inhimillisemmältä. Ei siis varmasti helppo millään mittarilla mutta jos mahdollinen edes...
HideoMiyamoto sanoi:
Tässä vähän gameplaytä. Kyllä huomaa että on vanha peli kyseessä johon on vedetty uusi maali pintaan. Varsinkin GoT jälkeen pelin combat näyttää aika heikolta ja kömpelöltä. Kyllä tämä ostettua tulee ja varmasti nautin tarinasta ja ympäristöstä mutta gameplay voi olla vähän tönkköä.

Klikkaa laajentaaksesi...

Täytyy sanoa, että tykkäsin mitä näin. Muutenkin Like a Dragonia (vai nykyään 7) lukuunottamatta taistelu on Yakuzoissa pitemmän päälle melko yksitoikkoista. Issin taistelu näytti ihan hyvältä. 4 taistelutyyliä, aseet ym. Ei taistelu olekaan mulle tärkeä juttu näissä peleissä, vaan tunnelma, tarina, huumori jne. Jossain toisessa pelissä voi olla paremmin tehty taistelu, mutta toisisaa asioissa se jää Yakuzoille kakkoseksi.
E: Lisään että oot oikeassa siinä, että mielellään Issiniinkin ottaisi GoT tasoisen taistelun. Mulle vaan tuokin kelpaa hyvin, kunhan ne muut asiat on kunnossa, oli pointti.
 
Viimeksi muokattu:
Sitä mones paikas kai sanottiin että kaikki jobit maksimille, ite vedin vaan sen partyn millä pelasin maximille. Jouduin kuitenkin vetää vielä healerin maximille kun se on pakollinen jos haluu pärjätä kun ennen yritin ilman sitä, joten yks tai pari ylimäärästä jouduin sit grindaa, en kyl muista tarkkaan enää mitä tein mut sen tiedän ettei se ihan mikään läpihuuto juttu mulle ollut. Monesti kyl pääsi sinne huipulle asti mut sit tuli turpaan viimesitään kun Anon ampui sen orbit cannonin mitälie jossa kaikki jäi johonki statukseen tärisee, sit oli joku kilkutin millä sain sen statuksen immuunille joten sen cannonin jälkeen pääsi yrittämään ja herättämään muita.

Oli siinä siis vääntöä mutta hauskalla tavalla haastetta.
 
Japani-traileri. Jotain tuttuja hahmojakin (Y7) on tässä uusioversiossa mukana. Pari aktiviteettiakin vilahtaa.

 
Y3 Remaster (vasta nyt) purkissa. Itsehän olen pelaillut näitä ihan sikinsokin täysin fiiliksen mukaan, toistaiseksi läpi 0, K2, 5, 7...ja vähän kutostakin. :p Välillä on ehkä vähän pihalla kunkin hahmon merkityksellisyydestä, mutta loppujen lopuksi nämä ovat aina aikalailla sama peli vähän eri mausteilla. Seuraavaksi Lost Judgment ennen Ishiniä... :)

Onhan ja olihan se orpokoti-juoni aika erilainen...enkä ole nyt ihan vakuuttunut oliko se kovin hyvä ratkaisu. Kärsivällisyys oli välillä kyllä koetuksella lasten paimentamisessa ja niiden perässä juoksentelussa. Haruka on myös vähän ärsyttävä hahmo minusta, tosin se vitosen "idoli-juoni" oli loppujen lopuksi ihan hauskaa.

On muuten äärimmäisen superkökköä, ettei Like A Dragonin PS4-tallennusta saa PS5:lle. Pelihän on 0:n ohella yksi koko sarjan ehdottomasti paras, ja olisi kiva palata sen pariin - mutta ei mitään intoa aloittaa koko valtavaa urakkaa alusta.
 
Itselläkin on viimeaikoina tullut käytettyä paljon peliaikaa Yakuza-pelien ja sarjan spinoffien parissa. Minullakin järjestys on ollut kyllä aika hassu. Like a Dragonin jälkeen tuli pelailtua Lost Judgement, josta pidin pääjuonen osalta kovasti, muuten en niinkään. Sen jälkeen tuli PC:llä pelattua Yakuza 0 kun huomasin että sen oli joskus jostain ilmaiseksi Steamiin saanut. Tuo 0 oli noiden parin uudemman Dragon Engine pelin jälkeen jotenkin vanhahtava, ja vaikka tarinaltaan mainio olikin, siinäkään se itse pelaaminen ei varsinaisesti riemastuttanut. 0 jälkeen olisi toki ollut loogista jatkaa Kiwamiin, kun se PS+-kirjastosta löytyy...mutta edellämainittujen syiden takia päätinkin hypätä Kiryuun saagan viimeisen pelin, Yakuza 6 pariin. Siitä pidin aika paljon, ja se oli mielestäni paljon miellyttävämpi pelata kuin esim tuo 0 oli ollut.

Olen aiemmin ostanut jo kirjastoon tuon Remastered Trilogian, sekä myös Kiwami 2, kun halvalla sain. Pitäisihän nuo muutkin Kiryuun pelit pelata, mutta etenkin tuon trilogian osalta jo vähän hirvittää, että pitäisikö siitä varsinaisesta pelaamisesta sitten ollenkaan kun eivät kuulemma ole vanhenneet gameplayn osalta hirveän hyvin, etenkin kun on sarjan uusimpiin peleihin tottunut.

Tuo hiljattain pelattu Song of Life josta tykkäsin, sai kyllä odottamaan innolla myös tuota Like a Dragon Gaidenia. Odotukset sen osalta nousivat kun kiinnostaa saada selville mitä Kiryu on tuossa pääsarjan pelien välillä tehnyt. Cabaret-minipelin paluu on minunkin mielestäni erittäin positiivinen uutinen.
 
Se Yakuza 3 oli siinäkin mielessä jännä, että sen loppu tuli ainakin omasta mielestä yllättäen. Olin ihan valmis jatkamaan tarinaa vielä monta monta tuntia, mutta yhtäkkiä olikin lopputekstit nenän edessä. Se on vähän niin kuin jokin lomamatka muiden Kamurocho-seikkailujen ohessa sen pääasiallisen sijainnin ja jonkin sortin lyhyyden takia.

Itsellä tuo vitonen vielä odottelee pelailuaan, muuten onkin koko sarja koettuna. Nyt vain ei ole sopiva hetkonen aloittaa tuommottia pitkää seikkailua, niin ans kattoa koska ottaa käsittelyyn.
 
Ishin!:istä ei ilmeisestikään ole tulossa länsimaissa ihmeempää fyysistä julkaisua? Harmi, paketissa on hieno taide ja olisi kiva saada joku konkreettinen versio pelistä. Ilmeisesti joku perusjulkaisu tulee kiekolle, Japanissa oli joku Deluxe-paketti kans.

-

Lost Judgment itsellä käynnissä, ehkä puolivälissä. Vähän ristiriitaiset fiilikset, kuten monella muullakin oli. Teknisesti PS5:llä tosi hieno, ihmisten kasvot varmaan parhaita mitä peleissä on nähty. Vaikkapa sateiset kohtaukset/taistelut näyttävät tosi hyvältä.

Dialogia on kyllä aika uuvuttavan paljon. "Pelaaminen" on välillä sitä, että kävelet kirjaimellisesti joitakin sekunteja paikasta A paikkaan B, painelemaan ohjaimen X:ää dialogin tahdissa tai katselemaan loputtomia cutscenejä.

Koulunkäynti on kyllä kans aika erikoinen, mutta myös hyvin japanilainen ratkaisu. Jotenkin huvittavaa, aikuinen ukko pyörimässä jossakin lukiolaisten kerhoissa. Kerhojen avautuminen grindaamisen kautta on väärä ratkaisu - ei esimerkiksi mitään mielenkiintoa johonkin rytmipeliin/tanssikerhoon, joka on pakollinen paha tässä.

Tarinassa alkoi juuri vähän uusi vaihe, joten odotellaan vielä mitä tuleman pitää...
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom