Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

[-WaLuigi-]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Tähän arvostelujen lukemiseen täytyy sanoa, että itse luen Pelit- ja Pelaaja-lehtiä arvostelujen takia. Arvosteluja pitkälti sen takia, että koska oma pelaaminen ei kuitenkaan ole niin aktiivista eikä kaikkia konsoleitakaan löydy, joten arvosteluja tulee paljon luetta vain saadakseen lopullisen käsityksen peleistä. En viitsi edes valehdella, että olisin koskaan edes kuvitellut vakavissani hankkivani Halo 1&2 -pettymyksien, tai täydellisen MGS-epäkiinnostuksen takia, mutta silti kyseisten pelien arvostelut tulee kyllä nopeasti ahmittua, jotta olisi edes jonkinlainen käsitys peleistä.

Itse olen myös sinänsä tämän laudan osalta poikkeus, etten juuri jaksa antaa arvoa ennakkohypelle, vuodetuille nippelitiedoille tai demoille. Kun en ennakkotietoja jaksa muuta kuin muutamista yksittäisistä peleistä lukea, niin se julkaistu arvostelu pelistä on itselleni se fakta-opas kyseisestä pelistä. Kenties pääsen sitten "puhtaammalta pöydältä" peleihin kiinni, kuin suuri osa muista tällä foorumilla, mutta samalla jää hype-meininki väliin, joka taas musiikki-puolella on paljon tärkeämpää itselleni. Musiikin osalta taas arvosteluilla on huomattavasti vähemmän merkitystä, sillä se on mielestäni paljon vaikeampaa arvioida yhtenä taidemuotona, kuin pelit. Ei sillä etteikö pelitkin voisi toki taidetta olla, mutta musiikki on kuitenkin tavallaan paljon henkilökohtaisempaa ja täten vaikeampaa arvostella kuin pelit. Pelit kuitenkin ovat teknisen puolen osalta niin paljon helpompi arvioida, kun se on ja näyttää kaikille samalta. Musan osalta taas vaikka soittopuoli olisi kuinka teknistä ja loistavaa, kuten esmes Meshuggah, mutta ei se silti uppoa suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Osa kokee bändin taiteen ylimpänä muotona teknisyyden takia, mutta itselleni ja varmasti suurimmalle osalle se kuulostaa yksinkertaisesti paskalta.

 

[sph]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Periaatteessahan arvostelussa pitäisi olla kyse nimenomaan subjektiivisesta mielipiteestä, täysin objektiivisesti ei pysty arvioimaan kuin jotain teknisempiä asioita joita pystyy mittaamaan. Vanhan sanonnan mukaan mielipiteet ovat kuin persereikiä, jokaisella on yksi ja se haisee. Pitää vain löytää se persereikä joka haisee samalle kuin oma. Siitä huolimatta mielipiteet menevät todennäköisesti jossain vaiheessa ristiin, jolloin se oma tuntuu taas ainoalta oikealta, aivan kaikelle löytyy kuitenkin ystävänsä ja vihaajansa.

Voiko kaikkea arvosteltavaa yleensäkään pistää samalle skaalalle? Voiko eurooppalaista taide-elokuvaa arvostella samalla skaalalla kuin toimintaelokuvaa tai roisia komediaa, vai pitäisikö ne arvostella oman genrensä sisällä? Niiden kohdeyleisöt ovat todennäköisesti erilaisia, vaikka kaikkiruokaisiakin löytyy aina. Tarkoittaako 90 pistettä räiskinnälle että se on yhtä hyvä peli kuin 90 pistettä saanut autopeli? Arvosanoilla on oikeasti mitään merkitystä vain toisiin samankaltaisiin tuotteisiin verrattaessa. Edgellä on mielenkiintoinen käytäntö laittaa arvosana ihan vain leipätekstin loppuun mitenkään korostamatta sitä omaksi isoksi laatikokseen, koska arvosanaa ei koeta mitenkään muuta arvostelua tärkeämmäksi.

Nykyilmapiirin arvosananpalvonta ei muutoinkaan ole kovin järkevää. Onkohan se täysin tervettä, että tuijotetaan sokeasti esim. Metacriticin metascoreja? Mielestäni usein meta-arvosanaa mielekkäämpää on katsoa arvosanajakaumaa. 60 pisteen arvosana ei välttämättä tarkoita sitä että peli on kaikkien mielestä keskinkertainen, vaan usein sitä että se jakaa mielipiteet. Useimmilla 60 pisteen peleillä on kuitenkin myös lukuisia 80-90 pisteen arvosteluita. Luulisin, että peleille olisi parempi löytää se oma yleisönsä jolle peli toimii, kuin se että kaikki tuomitsevat yhden meta-arvosanan perusteella kehnoksi kokeilematta.

Yksi hyvä kysymys on myös se, pitäisikö peleille antaa vain yksi perusarvosana, vai eritellä ensin kaikki osa-alueet (grafiikka, juoni, pelattavuus, pelaamisen ilo, omassa genressään, pelisarjan osana, kekselijäisyys, vaikeusaste, näitä riittää) omalla arvosanallaan ja sitten antaa yleisarvosana.

Aikanaanhan ainakin Gamespotin arvosana oli kylmästi laskettu painotettu keskiarvo eri osa-alueiden arvosanoista, minkä vuoksi esim. hieman vaatimattomampi grafiikka painoi muuten loisteliaan pelin kokonaisarvosanaa tarpeettomasti alas. Moni muu sivusto on erotellut osa-alueita, ja antanut sitten ihan riippumattoman yleisarvosanan. Mielestäni esim. IGN:n tyyli antaa osa-alueista arvosana ja lyhyt sanallinen arvio on varsin toimiva, arvosanalaatikko toimii hyvänä tiivistyksenä arvostelusta. Ihmisten arvostukset ovat myös erilaisia, jolloin kiinteät painotukset eivät toimi. Vanhahtavat grafiikat eivät minua häiritse, silmäni eivät vuoda verta jos pelaan PSX-pelejä, enkä tiedä onko aina edes kovin mielekästä yrittää arvostella grafiikkaa jos peli hakee tarkoituksella retroilmettä, tyyliin Super Meat Boy. Moninpelejä pelaan hyvin harvoin joten annan niille hyvin vähän painoarvoa, mutta myöskään lyhyt yksinpeli ei yleensä ole minusta mikään miinus. Aikaa sadan tunnin peleille on vaan niin rajallisesti, ja onhan sitä tutkittu että suurin osa ihmisistä jättää vähänkin pitemmät pelit kesken.

Itsellä olo että arvosanat kokeneet inflaation, arvosana asteikkoa ei käytetä kuin välillä 7-9. Toisinaan selaa suomalaisen pelilehden läpi huomatakseen ettei tässä kuussa tullut yhtää peliä edellä mainitun asteikon ulkopuolelta. Itse tilaan GamesTM:ää jossa arviointi ehkä paremmin lineaarinen välillä 1-10. Pelit jotka pelaajassa ja pelit lehdessä 9-10 luokkaa kyseisessä mediassa 7-8:n, vaati ainakin itsellä totuttelua.

Arvosanainflaatio on ollut näkyvillä jo pitkään. Ihmiset katsovat jo seiskan tarkoittavan huonoa ja pettymystä, vaikka 1-10 -skaalalla sen pitäisi olla hyvä, eikä tähän ole auttanut sekään, että monet sivustot ovat lisänneet numeron viereen sanallisen kuvauksen siitä mitä numero tarkoittaa. Tämä on sitten kaventanut sen käytettävissä olevan asteikon niin kapeaksi, että esim. Eurogameria ovat jotkut sanoneet pilkallisesti Eightoutoftengameriksi. Kouluarvosanoillakaan ei tällaista efektiä täysin pysty selittämään, sillä arvosana-asteikot vaihtelevat maasta toiseen. Kai se pelien keskimääräinen odotustaso vain on noussut niin paljon että arvostelijat ovat ajaneet itsensä umpikujaan.

Pelaajat ja arvostelijat käytökseltään toisinaan melko laumaeläimiä. Eriäviä mielipiteitä ei tohdita antaa. Joku IP-saa ison aseman, sitä ei kritisoida samoista asioista joista kilpaileva tuote murskataan.

Tämä tuntui todellakin olevan tilanne Final Fantasy XIII:n kanssa, joka millä tahansa muulla nimellä ei olisi ikinä saanut yli 80 pisteen arvosteluja. Positiiviset arvostelut eivät yhtään täsmänneet pelaajilta tulleen tyrmistyksen kanssa, joissa yhdistävä tekijä oli että tekninen toteutus oli ainoa rehellisesti hyvä asia pelissä, joka 90% matkasta viivasuorana muistutti enemmän entisaikojen "interaktiivista elokuvaa" kuin modernia japsiropellusta. Ehkä odotukset vain olivat vääränlaiset.

Tosin tämä toimii myös toiseen suuntaan. Olen 3D-ajan GTA-pelien fani, olen pelannut kaikki GTA:t kolmosesta eteenpäin erittäin hyvällä halulla, jokusen parikin kertaa, mutta GTA4:ää en oikein pysty arvostamaan koska se on nimeltään GTA. Tiedän meneväni valtavirtaa vastaan, se on arvostettu Metacriticissä yhdeksi parhaista peleiksi ikinä, mutta minulla tuo yli kolme vuotta sitten julkaisupäivänä ostettu peli on edelleen pelaamatta loppuun. Toteutus on toki erinomainen, mutta itse pelaamisesta on kadonnut aiempien osien hauskuus. Ehkä odotukseni olivat vääränlaiset ja pystyisin suhtautumaan peliin eri tavalla jos se olisi julkaistu eri nimellä.

Itse olen myös sinänsä tämän laudan osalta poikkeus, etten juuri jaksa antaa arvoa ennakkohypelle, vuodetuille nippelitiedoille tai demoille. Kun en ennakkotietoja jaksa muuta kuin muutamista yksittäisistä peleistä lukea, niin se julkaistu arvostelu pelistä on itselleni se fakta-opas kyseisestä pelistä.

Minä olen pääasiassa samanlainen. Joskus nuorempana tuli vahdittua enemmän tietoja tulevista peleistä, nykyään hyvä jos jaksaa trailerin katsoa, erityisesti pelistä joka oikeasti kiinnostaa. Kai sekin on opettanut, että elokuva- ja pelitrailerit ovat tehneet spoilaamisesta todellisen taidemuodon. Arvostelut toimivat enemmänkin esittelyinä, tai Zero Punctuationin kaltaisina viihdepommeina.

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Nykyilmapiirin arvosananpalvonta ei muutoinkaan ole kovin järkevää. Onkohan se täysin tervettä, että tuijotetaan sokeasti esim. Metacriticin metascoreja? Mielestäni usein meta-arvosanaa mielekkäämpää on katsoa arvosanajakaumaa. 60 pisteen arvosana ei välttämättä tarkoita sitä että peli on kaikkien mielestä keskinkertainen, vaan usein sitä että se jakaa mielipiteet. Useimmilla 60 pisteen peleillä on kuitenkin myös lukuisia 80-90 pisteen arvosteluita. Luulisin, että peleille olisi parempi löytää se oma yleisönsä jolle peli toimii, kuin se että kaikki tuomitsevat yhden meta-arvosanan perusteella kehnoksi kokeilematta.

Metascoren tuijottaminen ei välttämättä ole yhtään sen terveempää kuin minkään muunkaan numeron mutta arvostelurintamalla se on silti paras keksintö pitkään, pitkään aikaan, nimenomaan tuolla harmaalla 60-80 pisteen alueella ja - tosiaan - arvosanajakauma huomioiden. Metacriticin ansiosta moni peli on tullut sekä ostettua että jäänyt ostamatta ja juuri tuon vuoksi, että siellä vaikka nyt sitten 60 voi hyvinkin tarkoittaa yhä ihan hyvääkin peliä.

Toki sanavalmiin kriitikon tuottama arvostelu voi olla kirjallisena tuotoksena hyvinkin arvokas mutta näinä kiireisinä aikoina (ja, myönnetään, laiskana) on erittäin mukavaa, että niistä valtaosa heitetään myllyyn, joka jauhaa ulos neutraalin keskiarvon ja näyttää jokaisesta arvostelusta pistemäärän ja parin lauseen mittaisen yhteenvedon. Tuollainen laaja pikasilmäys pelin saamaan vastaanottoon riittää ainakin minulle vastaamaan siihen kysymykseen, saattaisinko pitää pelistä sen verran, että sen ostaisin.

Kokonaisia arvostelujakin Metacriticin kautta tulee silloin tällöin lukaistua ja niidenkin valinnassa se auttaa kummasti. Itse olen huomannut, että metascorea lähelle osuvat arvostelut ovat usein varsin laadukkaita kun taas hyvien pelien tapauksessa on aina mielenkiintoista lukea arvostelu jostain sieltä arvosanalistan häntäpäästä ja päinvastoin.

 

[kapulasta]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Noniin, nyt varmaan ollaan jo myöhässä podcastiin, mutta kuitenkin vielä sanallisesta osiosta arvosteluja. Yhdyn ylläoleviin kommentteihin arvosanainflaatiosta.
Ensinäkin lienee selvää, että arvostelun voi aloittaa monesta eri näkökulmasta. Voi lähteä esimerkiksi kertomalla omaa historiaa pelin aiempien osien parissa, kertoa pelin syntytarinan tai vaikka muistella kaikkea hypeä pelin ympärillä. Joka tapauksessa ensimmäisen kappaleen jälkeen lukijalla pitäisi olla selkeä käsitys siitä, mitä tässä nyt oikein arvostellaan ja mieluusti myös siitä, mistä lähtökohdista arvostelija lähtee peliä arvostelemaan. Jälkimmäinen toteutuu arvosteluissa inhottavan vähän. Sitten käsitellään peli niin juurta jaksaen kuin jaksetaan tai on tapana ja loppuun vedetään koko homma yhteen. Loppuyhteenveto on toinen kohta arvostelua, jolta odotan tiettyjä asioita:
-Onko peli sarjansa paras(mikäli, kuten nykyään niin usein, on kyse jatko-osasta)
-Onko peli enemmän casual vai hc pelaajia varten, tätä varten voisi myös olla puhdas Hc<---->Casual asteikko
-Yhteenveto: hyvät ja huonot puolet ja sijoittuminen pelikartalle muihin peleihin verrattuna
-Ja ennen kaikkea, tuliko pelin pelaamisesta hyvä mieli ja oliko sitä kiva pelata. Tämä tuntuu jäävän välillä arvosteluissa taka-alalle. Arvostelijat tuntuvat kaipaavan aina jotain uutta, innovatiivista ja maailmaa muokkaavaa. Tavallaan se on tarkoituskin, mutta silti tuntuu, että arvostelijat ovat unohtaneet itse peleistä nauttimisen ja sen että suurin osa yleisöä pelaa pelejä vapaa-ajalla rentoutuakseen ja viihteen vuoksi. Tietenkään tämä ei päde läheskään kaikkiin, mutta ylipäätänsä alkaa tuntua, että itse arvostelijat ovat menneet liian kauas kulutajasta. Tätä varten on tietenkin hienoa, että on podcastejä, konsolifinejä etc. joissa "normaali pelaaja" pääse ääneen. Tämä nyt voi mennä osin vähän yli, mutta itse vaan pääasiassa kuulun siihen osastoon, joka ei kaipaa välttämättä niin erikoista ja hienoa juonta tai loisteliasta grafiikkaa. Tietenkin tälläisillekin peleille on tilausta ja niitä välillä mielellään pelaa, mutta suurimman osan ajasta kaipaan vaan jotain hyvää viihdettä


E: Nyt vielä vähän offtopicina, mutta olen monta kertaa miettinyt, että mitä järkeä gametrailereissä on. Tai siis ymmärrän, että jos joku uusi peli tulee, eikä siitä teidetä mitään, niin se valaisee jotain, mutta kun jatko-osia, kuten MW3 tai BF3 tulee, niin mitä ideaa on jossain animoidussa trailerissa, kun kaikki kuitenkin tietävät mistä pelissä on kyse.. Tarinavetoisissa peleissä vielä trailerit yleensä ymmärrän, mutta juuri esim. FPS pelien trailerit, jotka eivät ole Gameplay tuntutvat kovin turhilta

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

E: Nyt vielä vähän offtopicina, mutta olen monta kertaa miettinyt, että mitä järkeä gametrailereissä on. Tai siis ymmärrän, että jos joku uusi peli tulee, eikä siitä teidetä mitään, niin se valaisee jotain, mutta kun jatko-osia, kuten MW3 tai BF3 tulee, niin mitä ideaa on jossain animoidussa trailerissa, kun kaikki kuitenkin tietävät mistä pelissä on kyse.. Tarinavetoisissa peleissä vielä trailerit yleensä ymmärrän, mutta juuri esim. FPS pelien trailerit, jotka eivät ole Gameplay tuntutvat kovin turhilta

Eivätkös nuo ole nimenomaan sitä markkinointiosaston kovinta kamaa? Ei trailereilla niinkään esitellä mitään uutta ja tuoretta kuin pistetään se viidakkorumpu kaikumaan. Mikäs sen parempaa mainontaa kuin ilmainen mainonta; yleensä nuo trailerit sun muut teaserit leviävät netin pelimedioissa ja pelaajien keskuudessa kulovalkean lailla ja auttavat rakentamaan sitä hypeä, jolla peli myy heti julkaisupäivänään (tai tänä päivänä ennakkotilausten muodossa) hillittömiä lukemia.

Nimenomaan isoille jatko-osille tuollainen alkaa olla jo elintärkeää - eivät ne välttämättä niin isoja ja niin myyviä olisi, jos tuollaista ennakkohehkutusta ei riittävän aikaisin aloiteta ja rakenneta julkaisuhetkestä jotain todella ainutlaatuista. Tässäkin toki pitää huomioida se jo pariinkin kertaan todettu fakta, että me jutustelevat pelaajat täällä foorumeilla - niin paljon kuin pelaamista rakastammekin - emme välttämättä ole sitä massaa, jota varten noita megapelitrailereita(kin) julkaistaan.

 

[Cobretti]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Oho, aika paljon hyviä pointteja tässä ketjussa, mutta heitetään vielä yksi yleinen ja osin oma näkemys: Peliarvostelut ovat nykyään enemmänkin sellaisia keskustelun, spekuloinnin ja väittelyn "katalysaattoreita". Ja tässä ne toimivat usein ihan hyvin (niitä myös tarvitaan). Joillekin ne ovat (edelleen) tosin puhtaasti konsolisodan polttoainetta, jota käydään (vieläkin) pitkälti arvosanojen ja Metacriticin pohjalta. Ei puhuta peleistä, vaan niiden saamista numeroista. Itse tekstejä on lukenut lopulta vain pieni osa. Ja jostain löytyy aina se lukema mikä mukamas "tukee" omaa näkemystä pelistä - oli sitten kyse hypestä tai pelin lokaamisesta. AINA löytyy se hieman alempi arvosana johon voidaan viitata (tämä tietää totuuden pelistä kun muut ovat "maksettu").

Olisin saanut jo ihan mukavan pesämunan kasaan, jos olisin saanut euron jokaisesta kommentista, jossa verrataan peliä X peliin Y Metacriticin perusteella. Ja usein niin, että toinen on saanut 9X ja toinen 8X, vaikka toinen olisi esim. 87 ja toinen 92 (=eli mitättömiä eroja "isossa kuvassa"). Onnea matkaan jos peli jää hyllyyn sen takia, että se sai Metacriticissä "88".

Ennen peliarvosteluilla oli suurtakin merkitystä, koska ei ollut internetiä ja peleihin pääsi käsiksi (ennen julkaisua) vain hyvin rajattu joukko (lähinnä pelilehdet ja luottotoimittajat, siis). Arvosteluja ylipäänsäkin luettiin tarkemmin ja varmasti välillä ne pystyivät jopa "tuhoamaan" jonkin pelin. Mutta "tuhosivatko" arvostelut esim. Duke Nukem Foreverin? Se ei varmasti myynyt ziljoonia, mutta käsittääkseni silti möi ihan ok. Muitakin esimerkkejä varmasti on. Nykyään netti on pullollaan arvosteluja ja pelaajien kommentteja, joten infoa tulee väkisin aika laidasta laitaan. Sitä osataan jo suodattaa oman maun ja kiinnostuksen mukaan.

Mitä massaan tulee, niin itse uskon ettei "massa" liiemmin edes arvosteluita lue. He ehkä näkevät jonkin satunnaisen jutun tai arvostelun iltapäivälehdessä tai jossain muussa (kuin pelilehdessä), mutta ostopäätös tehdään lopulta yleisen hypen ja sälän perusteella. "Hei, Battlefield 3:n trailer on magee - mä ostan sen", "Tossa pelissä on kuulema kova nettipeli, ostan sen", "Se aiempi Batman oli tosi hyvä, ostan tuon uudenkin", "Mulla on Xbox 360, totta kai ostan uuden Gearsin", yms. En väitä että pelaajat ostavat "kakkaa" vain hypen perusteella, mutta ei heille ole merkitystä saiko peli "kasin" vain "ysin" (kasihan on jo kakkaa, eikö niin? ).

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Peliarvostelut ovat nykyään enemmänkin sellaisia keskustelun, spekuloinnin ja väittelyn "katalysaattoreita". Ja tässä ne toimivat usein ihan hyvin (niitä myös tarvitaan). Joillekin ne ovat (edelleen) tosin puhtaasti konsolisodan polttoainetta, jota käydään (vieläkin) pitkälti arvosanojen ja Metacriticin pohjalta.

Hear, hear! Tuossa niiden funktio aika hyvin summaantuu. Toki se arvosanainflaatiokin on aina läsnä mutta tuskinpa kovinkaan moni edes vaivautuu lukemaan tekstiä, jos sen perään isketään jokin "helposti" tulkittava numero. Jos sitä numeroa taasen ei ole (minkä linjan esimerkiksi Kotaku joku vuosi sitten otti) niin innostaako sekään sitten tutustumaan siihen varsinaiseen pihviin? Metascore johtaa aivan yhtä varmasti konsolisotiin kuin minkä tahansa yksittäisenkin arvostelun numero mutta ainakin se on kylmän viileä, tilastomatemaattinen numero ja nimenomaan sellaisena sitä viitsiikin arvostaa.

Mitä massaan tulee, niin itse uskon ettei "massa" liiemmin edes arvosteluita lue.

Minä taas pienisin tuon massan vielä tuostakin kahtia; se merkittävin osa tuskin lukee niitä laisinkaan ja yksinkertaisesti nauttii siitä mikä milloinkin sattuu olemaan pinnalla. Se pienempi mutta edelleen merkittävä massa taasen tietää ainakin niiden arvostelujen numerot ja reagoivat niihin... Noh... Mitä hämmästyttävimmin tavoin.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

-Onko peli sarjansa paras(mikäli, kuten nykyään niin usein, on kyse jatko-osasta)

Tuo on toisaalta nykyisenä vuosipäivitysaikakautena aika huono lähtökohta verrata pisteitä edelliseen osaan, sillä skaala loppuu hyvin nopeasti kesken. Jos oletetaan, että esmes NHL-sarja olisi parantanut Skill Stickin tulon jälkeen joka vuosi hivenen, ja olisi aloittanut vaikkapa 88p -pelinä, niin pitäisi tuoreimman inkarnaation olla siinä tapauksessa 95p -peli, mitä se ei tietenkään ole? Jokainen arvostelu pitäisi mielestäni pisteyttää sen hetkiseen pelitilanteeseen verraten, jolloin vertailun edelliseen versioon pitäisi tehdä tekstin sisällä, eikä siten että arvosana olisi kaikesta huolimatta "edellisen pelin pisteet plus kaksi".

-Ja ennen kaikkea, tuliko pelin pelaamisesta hyvä mieli ja oliko sitä kiva pelata. Tämä tuntuu jäävän välillä arvosteluissa taka-alalle.

Tuo on kyllä erittäin totta. Usein hyvänkin pelin pelaaminen tuntuu ainakin jossa välissä hivenen pakkopullalta, joka yleensä johtuu vain turhasta venyttämisestä. Viimeaikoina on tullut trophyhoroteltua LittleBigPlanetia, joka tuli mielenkiinnosta ladattua PSN-katkon korvauksena. Pelillisesti se on ihan hyvä ja nätti, eikä ideatkaan ole huonoimmasta päästä, mutta sen pelaaminen ei yksinkertaisesti ole hauskaa, ainakaan yksin. Peli on toiminut ihan ok -tasolla, kun on laittanut aivot narikkaan ja vain pelannut kenttiä edespäin, mutta edes omat ideat ja mielikuvitukselliset maat eivät ole saaneet pelistä niin tarttuvaa kokemusta, että sen pariin olisi mukava palata, jollei se näyttäisi trophy-listassa niin rumalta. Jopa yleisesti loistavat Mass Effect 1&2 tuntuivat pahimmillaan aneemiselta grindaamiselta, kun esimerkiksi mineraaleja piti etsiä. Vain aniharvat pelit pystyvät pitämään paketin kiinnostavana ja loistavana alusta loppuun. Sinällään jopa tragikoomista, että pelintekijät "tietoisesti" huonontavat usein pelejään luomalla hiipimiskohtauksia tai vastaavia turhakkeita, jotta peli olisi monipuolisempi. Jos ne jätettäisiin pois ja peli sitä myöten paranisi, niin peli arvosteltaisiin yksitoikkoisena ja lyhyempänä huonommaksi peliksi. Nyt huonot puolet tuovat ne miinukset pisteisiin, jota lyhyys ja "aneemisuus" muuten jättäisivät.

Olisin saanut jo ihan mukavan pesämunan kasaan, jos olisin saanut euron jokaisesta kommentista, jossa verrataan peliä X peliin Y Metacriticin perusteella. Ja usein niin, että toinen on saanut 9X ja toinen 8X, vaikka toinen olisi esim. 87 ja toinen 92 (=eli mitättömiä eroja "isossa kuvassa"). Onnea matkaan jos peli jää hyllyyn sen takia, että se sai Metacriticissä "88".

Kyse ei ole siitä, että 88p peli olisi jäänyt hyllyyn "huonoutensa" takia, vaan siitä psykologisesta harhasta, että 90+p pelisi pisteiden valossa paljon parempi. Konkreettinen ero on toki varmasti arvostelijallakin suurempi 89 vs. 90p välillä kuin 87 vs. 88, sillä se ensimmäinen numero merkitsee paljon enemmän kuin ehkä pitäisi. Sama harhahan se on tietysti kaupassa käydessäkin, kun 59e peli tuntuu paljon kohtuullisemmalta kuin 69e peli, vaikka todellisuudessa sen väliin jääneen kympin voisi antaa hetkeäkään miettimättä lähes mihin tahansa hyväntekeväisyyslippaaseen. Miksi se kymppi vaikuttaa pelin hinnassa niin paljon tärkeämmältä kuin se kymppi esmes baarin tiskillä? Sama asiahan se lopulta on pisteidenkin osalta.

Muutamaan otteeseen on tullut huonoista arvosteluista huolimatta hankittua ns. huono peli. Esimerkkinä vaikka edellisen ja tämän sukupolven Kane&Lynchit, jotka ovat kaikesta huolimatta olleet erittäin viihdyttäviä kokemuksia (pl. K&L2 nettipeli). Omituinen nippelitieto muuten on, että lähes kaikki Metacriticin all-time best -peleihin pisteiden perusteella kuuluvat pelit ovat olleen aikamoisia pettymyksiä itselleni. Kun jättää ne 98-95p pelit pois, niin sen jälkeen on tullut pelejä jotka oikeasti ovat pisteensä mielestäni ansainneet. Tietenkään en ole kaikkia kyseisiä pelejä pelannut, mutta ne joita on tullut hakattua, niin kaikista on kyllä löytynyt sellaisia kauneusvirheitä, etten ikipäivänä olisi antanut 95p+.

 

[kapulasta]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Tuo on toisaalta nykyisenä vuosipäivitysaikakautena aika huono lähtökohta verrata pisteitä edelliseen osaan, sillä skaala loppuu hyvin nopeasti kesken. Jos oletetaan, että esmes NHL-sarja olisi parantanut Skill Stickin tulon jälkeen joka vuosi hivenen, ja olisi aloittanut vaikkapa 88p -pelinä, niin pitäisi tuoreimman inkarnaation olla siinä tapauksessa 95p -peli, mitä se ei tietenkään ole? Jokainen arvostelu pitäisi mielestäni pisteyttää sen hetkiseen pelitilanteeseen verraten, jolloin vertailun edelliseen versioon pitäisi tehdä tekstin sisällä, eikä siten että arvosana olisi kaikesta huolimatta "edellisen pelin pisteet plus kaksi"

En tarkoittanut, että pitäisi pisteissä näkyä, pisteet(jos ne nyt pitää antaa) pitää antaa sen hetken pelitarjontaan ja tasoon verrattuna. Tarkoitin, että on kiva sanoa yhteenvetävässä viimeisessä kappaleessa, mihin suunta sarja on menossa, onko peli massatuotannon uhri vai onko se taas parempi kuin edeltäjänsä

 

[Cobretti]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Yksi selkeä ongelma peliarvosteluissa on myös se, että niiden arvosteluskaala on niin kirjava. Jos otetaan vertailukohdaksi esim. elokuvat, niin moni on tottunut "1-5 tähteä" -tyyliseen asteikkoon. Se on yksinkertainen, toimiva ja hyväksi havaittu. Leffoissa esim. 3/5 on vielä ihan ok leffan merkki, varsinkin kun ottaa huomioon tietyn "tulkinnanvaran" eri arvostelijoiden mukaan (kauhuleffat saavat usein alhaisempia lukemia yms - ketä kiinnostaa mitä Tapani Maskula antaa Paranormal Activity 3:lle?). Monelle se arvostelijan 3/5 onkin helposti 4/5. Siksi 3/5-leffa mennään ihan hyvillä mielin katsomaan leffaan.

Leffoissa ei myöskään ole mainittavaa formaattisotaa (jos nyt joku ei väkisin tee DVD vs BD tyylistä vääntöä), joten "oma rakas laite pus pus" kotona ei vaikuta arvosteluihin. Hypeä on leffapuolellakin, mutta jotenkin arvostelijat osaavat (yleensä) palata nopeasti maan pinnalle jos leffa ei täysin miellytäkään (ja sitä tapahtuu kuitenkin aika usein). Pelipuolella ei edes haluta uskoa, että joku (esimerkki) Mass Effect 3 voisi olla vain keskinkertainen peli. "Hyvyys" on jo päätetty vuosia sitten etukäteen ja ME3 tulee saamaan lukemat sen mukaan.

Miksi sitten meillä on pelien suhteen 1-10-asteikkoa, 1-5 tähteä, desimaali-säätöä (87 tms) ja sitä että arvostelu on sekavasti jaettu joihinkin "kuva, ääni, pelattavuus" yms sälään (mikä vain sekoittaa lukijaa entisestään)? Samoin jotku arvostelut listaavat itse tekstin perään vielä sellaisen "plussat ja miinukset" -yhteenvedon, johon siis välillä on tavallaan väkisin keksittävä jotain itse arvostelusta irroitettuja negatiivisia pointteja - vaikka kritiikki vaatii aina hyviä perusteluja ja toimii paremmin itse tekstin seassa.

JA herranenaika kun vielä miettii että pelien skaala menee niin, että 6-7 ovat jo p**koja, 8 keskinkertainen ja 9-10 oikeasti vasta "hyvän pelin" merkki. JA vielä se, että monet arvostelijat kuolaavat hypen perässä ihan siinä missä itse pelaajatkin ja tekevät sitten jonkin koulupoikamaisen "faniarvostelun". Ja sitten on vielä joku Edge, joka ei edes listaa arvostelijan nimeä. Pitäisikö minun aidosti uskoa, että koko toimitus on yhden arvostelun takana? Lolz.

Itse asiassa kun asiaa mietin, niin sitä saa kyllä ihmetellä miten peliala on päätynyt tähän tilanteeseen. Olen hyvin iloinen, että luen arvostelut pääosin jälkikäteen. Silloin voi olla ihan kiva "vertailla" mitä itse ajatteli pelistä ja mitä siitä arvostelijat sanoivat. Arvosteluja siis tarvitaan, mutta tosiaan usein ehkä enemmänkin keskustelun herättämiseen kuin ostopäätösten tekemiseen. Ja pelifirmoille kyse on enemmänkin ilmaisesta PR:stä - sitähän peli saa lopulta arvosanasta riippumatta.

 

[iplo]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Oletko joskus törmännyt KonsoliFINissä arvosteluun, joka on nostanut niskavillat pystyyn? Haluatko päitä vadille tai ainakin perustelua jollekin kritiikille?

Yksinkertaisesti sanottuna, konsolifinin arvosteluita rasittaa eniten 1-5 asteikko, joka tuottaa epästandardia informaatiota. Kun kuitenkin lähtökohta pitäisi olla se, että mikään julkaisija ei ole niin tyhmä että laittaisi jakeluun 1-2 tähden peliä, jäljelle jää se että peli on joko 3 tähden, 4 tähden tai 5 tähden peli. Eikö samantien riittäisi että kerrotaan pelistä genre ja kuinka kauan siitä riittää pelattavaa ja jättää arvostelu kokonaan tekemättä. Tiedän kyllä että tätä perustellaan lauseella "lukekaa ne arvostelut niin paljastuu mitä mieltä arvostelija on", mutta minkä ihmeen takia se arvostelun tiivistäminen ei onnistu kuin heittämällä arpomistähtiä loppuun. Fakta kuitenkin on, että pelit myyvät ihan puhtaasti arvostelutulosten mukaan, eli huono arvostelu tappaa pelin täydellisen varmasti (kertokaa toki poikkeus jos sellainen löytyy) ja tällöin itseään ammattimaiseksi toimittajaksi luuleva "pelikriitikko" puolihuolimattomasti heittämällä 3 tähteä pelille, antaa sille siis arvosanaksi 60%. Kaikki tämä joutuu aika hassuun valoon kun metacritic listaa pelille vaikkapa 85%. Se yhden tähden lipsahdus ja koko konsolifin on naurunalainen.

Itsellä systeemi menee niin, että ensin katson metacricin numeraalin, sen jälkeen selaan mitä mikin media on pelille antanut ja sitten luen (tai katson videoarvostelun) yhden arvostelun tarkemmin. Lopuksi vielä vilkaisen käyttäjien antamia pisteitä, mutta se enemmänkin huumorimielessä löytyykö konsolisotaa tai muuta hauskaa. Mulle on haarukoitunu 3-4 mediaa joiden arvosteluihin luotan, valitettavasti on haarukoitunut myös epäluotettavia paikkoja. Kaikkein hauskin arvostelu mitä vähään aikaan on tullut luettua taisi olla mikrobitissä, jossa uusimmassa operation flashpointissa arvostelija koki AI:n kamalan heikoksi ja että hän joutui kokoajan käskemään taisteluryhmänsä muita sotilaita tekemään juttuja. Nauroin aika kovaan ääneen kun muodostin mielikuvitukseni verkkokalvolle kuvan tästä viherhippiäisestä joka arvostelua oli vääntänyt. Tietty armeijan käynyt olisi tiennyt että sodassa sotilaat eivät tee ominpäin juttuja, vaan yksikön esimies käskyttää aivan kaiken. Kyseinen arvostelu meni muutenkin niin pahasti metsään, että mikrobittiä sen ensimmäisestä numerosta asti tilanneena piti siirtää lehden arvostelut kategoriaan Ö. Ei siis yhdestä arvostelusta johtunut, trendi ollut pitempiaikainen ja joskus ansioikas lehti on muuttunut stereoiden esittelylehdykäksi.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Yksinkertaisesti sanottuna, konsolifinin arvosteluita rasittaa eniten 1-5 asteikko, joka tuottaa epästandardia informaatiota. Kun kuitenkin lähtökohta pitäisi olla se, että mikään julkaisija ei ole niin tyhmä että laittaisi jakeluun 1-2 tähden peliä, jäljelle jää se että peli on joko 3 tähden, 4 tähden tai 5 tähden peli. Eikö samantien riittäisi että kerrotaan pelistä genre ja kuinka kauan siitä riittää pelattavaa ja jättää arvostelu kokonaan tekemättä. Tiedän kyllä että tätä perustellaan lauseella "lukekaa ne arvostelut niin paljastuu mitä mieltä arvostelija on", mutta minkä ihmeen takia se arvostelun tiivistäminen ei onnistu kuin heittämällä arpomistähtiä loppuun. Fakta kuitenkin on, että pelit myyvät ihan puhtaasti arvostelutulosten mukaan, eli huono arvostelu tappaa pelin täydellisen varmasti (kertokaa toki poikkeus jos sellainen löytyy) ja tällöin itseään ammattimaiseksi toimittajaksi luuleva "pelikriitikko" puolihuolimattomasti heittämällä 3 tähteä pelille, antaa sille siis arvosanaksi 60%. Kaikki tämä joutuu aika hassuun valoon kun metacritic listaa pelille vaikkapa 85%. Se yhden tähden lipsahdus ja koko konsolifin on naurunalainen.

Siitä ollaan varmasti yhtä mieltä, että 1-5 -asteikolla tehtyjä arvosteluja ei todellakaan kuuluisi esmes Metacriticin keskiarvoon laskea, sillä kun yksi tähti tarkoittaa käytännössä 20p, niin se on sadan pisteen haarukkaan liian löysä arvostelu. Etenkin kun vaikkapa 70 pisteen peli saa joko selvästi liian alhaiseen 60p tai liian korkean 80p. Tokikaan ei voida sanoa, että arvosteluasteikko viidellä tähdellä menisi kronologisesti 20p välein, sillä silloinhan Big Rigsin lisäksi maailmassa olisi korkeintaan ehkä puolentusinaa lisenssipelejä, jotka oikeasti saisivat tuon 40p tai alle. Ei tuota järjestelmää voida siirtää pistekaavioon, vaan se on enneminkin tällainen:

* Huono
** Kelvollinen
*** Hyvä, genressään keskitason peli
**** Kiitettävä
***** Genrensä paras, ei muttia tai vastaväitteitä

Nimenomaan tuo viiden tähden kaavio kertoo mielestäni enemmänkin pelin sijoittumisesta muihin genrensä peleihin, eikä niinkään pelin absoluuttisesta hyvyydestä tai huonoudesta. Pisteitäkin arvokkaampaa tietysti olisi, että lukija oikeasti lukisi arvostelun, mutta vaihtoehtona vaivautuisi edes silmäilemään viimeiden kappaleen arviosta, jossa hyvän tekstin mukaisesti summataan lyhyesti koko teksti. Koska tuokin tuntuu liian usein olevan kovin ylitsepääsemätön tehtävä, niin Pelit-lehden jo poistama H/H -laatikko pitäisi kuulua nykyisenä ADHDTV-aikakautena jokaisen arvostelun pakolliseen puoleen. Tuon Pelit-lehden perinteikkään "oman idean" poistaminen on muutenkin rikoksena ihmiskuntaa vastaan -listalla tai muutoin vain suurena vääryyteenä varmaankin heti nälänhädän, sotien ja jytkyn jälkeen seuraavana. Tai no, kalju Max Payne... Noh, vahvasti pistesijoilla kuitenkin, taistellen tiukasti podium-paikasta.

 

[jryi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Yksinkertaisesti sanottuna, konsolifinin arvosteluita rasittaa eniten 1-5 asteikko, joka tuottaa epästandardia informaatiota. Kun kuitenkin lähtökohta pitäisi olla se, että mikään julkaisija ei ole niin tyhmä että laittaisi jakeluun 1-2 tähden peliä, jäljelle jää se että peli on joko 3 tähden, 4 tähden tai 5 tähden peli.

Miten standardi informaatio tuota muuttaa? Kukaan julkaisija ei ole niin tyhmä, että laittaa jakeluun alle 60 pisteen pelejä?

Aika yksinkertaisesti minkä tahansa alustan arvostelulistaamme katsomalla huomaa, että kahden ja jopa yhden tähden pelejä kuitenkin löytyy. Eli toisin kuin noilla standardimmilla asteikoilla, meillä käytetään koko skaalaa. Aika turhaahan se olisi käyttää sellaista pistejärjestelmää, josta puolet suljetaan pois ennen ensimmäisenkään arvostelun kirjoittamista.

Eikö samantien riittäisi että kerrotaan pelistä genre ja kuinka kauan siitä riittää pelattavaa ja jättää arvostelu kokonaan tekemättä. Tiedän kyllä että tätä perustellaan lauseella "lukekaa ne arvostelut niin paljastuu mitä mieltä arvostelija on", mutta minkä ihmeen takia se arvostelun tiivistäminen ei onnistu kuin heittämällä arpomistähtiä loppuun.

En nyt oikein ymmärrä, mitä tällä haetaan? Pelistä pitäisi kertoa enemmän kuin genre ja läpipeluuaika, mutta ainoa kelvollinen "enemmän" on jollain muulla asteikolla kuin viidellä tähdellä annettava pistemäärä? Onko teksti mielestäsi täysin turha osuus arvostelussa? Voisin tietysti kommentoida pitemminkin, mutta tiivistän ajatukseni näin: 43.

No, pitempi vastine kuultavissa huomenna klo 09:16. (No, ei suoraan tähän postaukseen, koska jakso nauhoitettiin eilen, mutta kyllä tekstin kuuntelemalla voi ymmärtää, mitä mieltä keskustelijat olivat mm. arvosana-asteikoista.)

 

[Cobretti]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Fakta kuitenkin on, että pelit myyvät ihan puhtaasti arvostelutulosten mukaan, eli huono arvostelu tappaa pelin täydellisen varmasti..

Ei tuo mikään "fakta" tietenkään ole. Kerrotko nyt sitten mikä on "huono arvosana", sillä sehän näissä peliarvosteluissa on oikeastaan olennaisin kysymys? Meidän pitäisi ensin määritellä taulukko/asteikko. Samoin pitäisi määritellä milloin peli "myy huonosti" ja milloin jotain muuta (tämä riippuu tietenkin pelistä ja kehitykseen syydetyistä dollareista, mutta jotain haarukkaa olisi hyvä saada esille).

Ymmärrän että tyylisi on kirjoittaa provosoivasti, mutta eivät ne arvosanat pelkästään niitä pelejä myy - hype on se joka niitä myy eniten - ja sehän alkaa jo vuoden-pari ennen pelin julkaisua. Fakta.

* Huono
** Kelvollinen
*** Hyvä, genressään keskitason peli
**** Kiitettävä
***** Genrensä paras, ei muttia tai vastaväitteitä

Vaikka en aivan allekirjoita tuota "genrensä paras" -pointtia, niin tämähän on nimenomaan se hyvä arvostelusysteemi - leffojen malliin. Ei siinä mitään rakettitiedetä tarvita, koska tähdet ovat lähinnä vain tukemassa itse arvostelun tekstiä. Tai sitten ne ovat jossain Nyt-litteen tai vastaavan "listassa" tuomassa nopeaa katsausta uusien leffojen laatuun.

Sama peleille niin hyvä tulee. Mutta eiköhän me jatketa taas 8,2 tms -linjalla ja voidaan sitten taas pistää pystyyn IGN-sivuston legendaarinen väittely, jossa Mass Effect 2 sai YHDEN DESIMAALIN paremman numeron kuin Uncharted 2. Sehän tietysti tarkoittaa, että Uncharted 2 on aivan selkeästi "huonompi peli". Nyt se mitattiin lähes tieteellisesti.

(IGN tosin käyttää nykyään vain asteikkoaan tyyliin 8 / 8,5 / 9 / 9,5 jne.)

 

[iplo]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

En nyt oikein ymmärrä, mitä tällä haetaan? Pelistä pitäisi kertoa enemmän kuin genre ja läpipeluuaika, mutta ainoa kelvollinen "enemmän" on jollain muulla asteikolla kuin viidellä tähdellä annettava pistemäärä? Onko teksti mielestäsi täysin turha osuus arvostelussa? Voisin tietysti kommentoida pitemminkin, mutta tiivistän ajatukseni näin: 43.

Nykyaikana kun on valinnan varaa, ei voida olettaa että ihmiset lukevat "kaiken mitä netistä löytävät". Itsellä homma menee niin, että kun tiedän millä välillä peli on saanut pisteitä, ihan äärimmäisen harvoin luen arvosteluita mitkä ovat kummastakaan ääripäästä. Ylihyvät pisteet on yleensä antanut maksettu media ja täysin alimitoitetut pisteet on tullu arvostelijalta joka ei tykkää arvostelemansa pelin genrestä, ei osannut pelata peliä tai omasi muutoin erikoisia ja ansaitsemattomia antipatioita kyseistä peliä kohtaan. Aika kun on kortilla, pyrin etukäteen valitsemaan lukemani arvostelut siten että ne edustaisivat arvostelijoiden konsensusta. On varmasti henkilöitä joille konsolifin on se ainoa pelimedia mitä lukevat, mutta muille se arvostelun lukeminen yleensä alkaa arvosanan katsomalla. Jos se arvosana ei anna kattavaa kuvaa, pitkä teksti jää lukematta.

Ei tuo mikään "fakta" tietenkään ole. Kerrotko nyt sitten mikä on "huono arvosana", sillä sehän näissä peliarvosteluissa on oikeastaan olennaisin kysymys? Meidän pitäisi ensin määritellä taulukko/asteikko. Samoin pitäisi määritellä milloin peli "myy huonosti" ja milloin jotain muuta (tämä riippuu tietenkin pelistä ja kehitykseen syydetyistä dollareista, mutta jotain haarukkaa olisi hyvä saada esille).

Ymmärrän että tyylisi on kirjoittaa provosoivasti, mutta eivät ne arvosanat pelkästään niitä pelejä myy - hype on se joka niitä myy eniten - ja sehän alkaa jo vuoden-pari ennen pelin julkaisua. Fakta.

Tästä oli jossain laajemmaltikin puhetta, olikohan Cliff Bleszinski joka sanoi että jos metascore putoaa alle 85, ison budjetin peli ei tuota voittoa.

Arvosanat myyvät peliä. Hype voi auttaa pelimyyntiä, mutta järkyttävän suuri enemmistö pelaajista ostaa pelinsä arvostelujen perusteella. Tai en tiedä mitä tarkoitit hypellä, keskustelupalstojen hypellä on mitätön merkitys, markkinoinnin luoma hype on tärkeää tietoisuuden takia. Markkinointi on itsestäänselvyys ja välttämättömyys. Ei ole ihan sattumaa että pelien kansiin julkaisija liimailee tarroja joissa lukee jonkun pelimedian antama korkea arvosana. Sekin on hauskaa kuinka moni peli mainostaa itseään vuoden pelinä, tietty niitä vuoden peli -titteleitä voi saada niin monelta taholta.

Peli myy huonosti silloin kun se ei saavuta, tai saavuttaa vaivoin tuotantokustannuksensa. Peli myy tyydyttävästi silloin kun siihen sijoitettu rahamäärä antaa kohtuullisen koron (ilman tuota kohtuullista korkoa sijoittajatahon kannattaa sijoittaa mieluummin velkakirjoihin, osakkeisiin, asuntoihin tai valuuttoihin. Rahalle on olemassa hinta. Jos sijoitat 20 miljoonaa pelikehitykseen, peliä kehitetään vaikka 3 vuotta, sijoitukselle pitää saada korko kolmelta vuodelta. Tällöin muutama satatuhatta voittoa on pettymys ja pelitalolla on vaikeuksia saada jatkossa vastaavankokoista budjettia peliinsä. Jos sitten peli saa metascoreksi jonkun 83, sillä voi olla suuria vaikeuksia myydä paria miljoonaa kappaletta enempää ja siten päästä edes omilleen.

 

[jryi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Jos se arvosana ei anna kattavaa kuvaa, pitkä teksti jää lukematta.

Miten arvosana antaa kattavan kuvan?

 

[iplo]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Miten arvosana antaa kattavan kuvan?

No ei ainakaan siten että artikkelin lopussa lukee "60-80 pistettä". Tai kuten Konsolifin astian ilmaisee: ****

Ja niin, teillähän on erilainen käsitys pisteytyksestä kuin 500 muulla pelimedialla maailmassa ja kaikkien pitäisi ymmärtää ettei 4 tähteä tarkoita 60-80 pistettä. Mä en ymmärrä sitä miksikään muuksi vaikka kuinka selität. Mutta tämä tästä, kysyttiin mielipiteitä arvosteluista, voitte antaa mielipiteelleni haluamanne arvon.

 

[jryi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

No ei ainakaan siten että artikkelin lopussa lukee "60-80 pistettä". Tai kuten Konsolifin astian ilmaisee: ****

Tarkkaan ottaen neljä tähteä kääntyisi 75 pisteeksi. Kieltämättä tästä seuraa se ongelma, että meillä ei ole mahdollisuutta valjastaa sitä ilmaisuvoiman hirmumyrskyä, jota numero 74 edustaa, mutta olemme oppineet tulemaan tämän vajavuuden kanssa toimeen. Niin kauan kuin emme voi antaa pisteillä täydellistä kuvaa pelin kaikista ominaisuuksista, joudumme turvautumaan sanoihin. Niin karkea likiarvo kuin ne 74:stä ovatkin.

 

[Cobretti]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Tästä oli jossain laajemmaltikin puhetta, olikohan Cliff Bleszinski joka sanoi että jos metascore putoaa alle 85, ison budjetin peli ei tuota voittoa.

Ja CliffiB tunnetusti edustaa suurinta osaa pelinkehittäjistä kommentillaan? Mies on = PR, huonot sloganit ja tyhjänpäiväiset provot. Mutta hyviä Gears-pelejä miehen nimen alta löytyy ja ne ovat myyneet sen verran että mies kokee voivansa kommentoida asioita omalla tyylillään.

Jos tieteellistä tutkimusta haluaisi tehdä, niin pitäisi varmaan tehdä iso vertailu Metacriticin ja pelimyyntien suhteen jokaisen pelin kohdalta (tai otos). Ei tietysti helppoa koska pelimyyntejä ei aina julkisteta.

Tai en tiedä mitä tarkoitit hypellä, keskustelupalstojen hypellä on mitätön merkitys, markkinoinnin luoma hype on tärkeää tietoisuuden takia.

"Hypellä" tarkoitan ihan kaikkea sitä PR-sälää mitä firmat laittavat jakoon ja välillisesti myös vaikkapa ihan forum-hehkutuksia tai lehtien otsikoita. Siis sitä kaikkea mikä saa ihmisten mielenkiinnon nousemaan ja kuolan valumaan. Hypehän pelialaa pääosin pyörittää ja toimittajaraukat ovat usein PR-osastojen iloisia juoksupoikia.

Väitän, että tv:ssä pyörivä Battlefield 3:n lyhyt tv-spot menevällä rap-musalla ja toiminnalla myy enemmän pelejä kuin yksikään suomalainen peliarvostelu ko. pelistä. Samalla tavallahan mm. Dead Islandin eka teaser jo käytännössä "myi" pelin tietylle porukalle - vaikka sitten pelattiin paljon mielikuvilla vs aito pelikokemus.

Peli myy huonosti silloin kun se ei saavuta, tai saavuttaa vaivoin tuotantokustannuksensa. Peli myy tyydyttävästi silloin kun siihen sijoitettu rahamäärä antaa kohtuullisen koron (ilman tuota kohtuullista korkoa sijoittajatahon kannattaa sijoittaa mieluummin velkakirjoihin, osakkeisiin, asuntoihin tai valuuttoihin. Rahalle on olemassa hinta. Jos sijoitat 20 miljoonaa pelikehitykseen, peliä kehitetään vaikka 3 vuotta, sijoitukselle pitää saada korko kolmelta vuodelta. Tällöin muutama satatuhatta voittoa on pettymys ja pelitalolla on vaikeuksia saada jatkossa vastaavankokoista budjettia peliinsä. Jos sitten peli saa metascoreksi jonkun 83, sillä voi olla suuria vaikeuksia myydä paria miljoonaa kappaletta enempää ja siten päästä edes omilleen.

Hyvää spekulointia (ja osin ihan faktaa) tässä, vaikka en edelleenkään pidä Metacriticiä noin suurena vaikuttajana. Ehkä, jos sinne olisi todella tarkkaan valittu esim. 20 maailman suosituinta ja/tai arvostetuinta pelimediaa. Mutta nythän siellä on kaikkea täysin ala-arvoista kamaa seassa. Siinä mielessä ei ole välttämättä ihan huono idea tiputtaa se "ylin" ja "alin" arvostelu pois ja lukea niitä sieltä "keskeltä". Eikös se jossain ole nimenomaan niin, että yleensä se ylin ja alin numero tiputetaan pois (tämä ei tietysti päde siihen, jos peli saa esim. 8 ja 9 kautta linjan...)?

 

[iplo]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Ja CliffiB tunnetusti edustaa suurinta osaa pelinkehittäjistä kommentillaan? Mies on = PR, huonot sloganit ja tyhjänpäiväiset provot. Mutta hyviä Gears-pelejä miehen nimen alta löytyy ja ne ovat myyneet sen verran että mies kokee voivansa kommentoida asioita omalla tyylillään.

Tämä oli sen verran huvittavaa kommentointia, että oli pakko tulla naureskelemaan, vaikka ketjun aihe lieneekin jo loppunut.
wiki/Cliff_Bleszinski ...kyllä CliffyB:n sormet nyt vähän muissakin peleissä on ollut mukana kuin Gearssissa. Miehellä on aika kattava näkemys pelimarkkinoiden toiminnasta. Se että häneltä kysytään asioista ja hän suostuu kertomaan mielipiteensä, ei tarkoita sitä että hän kokisi Gearsin myyntimäärien oikeuttavan yhtään enempään kuin ammattitaito kattaa. Mutta kateellinen ihminen sen varmastikin noin näkee. Mutta erittäin huvittavaa että pyrit todistelemaan hänet epäpäteväksi kommentoimaan pelimyyntejä pelikehittäjän näkökulmasta. Kuten sanoin, olet erittäin tervetullut kertomaan 20-30 miljoonan pelibudjetin pelin joka on päässyt taloudellisesti plussalle alle 85 metascorella.

Mies on = PR

Se on myönnettävä että erikoisen suureksi tähdeksi mies on onnistunut pääsemään, mutta hän EI ole PR-mies. Jos nyt pelintekijä kehuu omaa peliään, se ei tee hänestä PR-osaston mestaria. Vähän niinkuin sanoisit "Sebastian Vettel = PR", kun hän on antanut haastattelun voitetun kisan jälkeen.

huonot sloganit ja tyhjänpäiväiset provot

Sä näät provoamista joka paikassa ja sloganeiden huonous lienee katsojan silmässä, eikä siitä voi siis kinastella. Mutta aika kummallista että Epic antaa hänen puhua firman tuotteista jos sloganit on huonoja ja puhe vain tyhjänpäiväistä provoamista. Varsin kummallista nimenomaan.