Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma
Tähän arvostelujen lukemiseen täytyy sanoa, että itse luen Pelit- ja Pelaaja-lehtiä arvostelujen takia. Arvosteluja pitkälti sen takia, että koska oma pelaaminen ei kuitenkaan ole niin aktiivista eikä kaikkia konsoleitakaan löydy, joten arvosteluja tulee paljon luetta vain saadakseen lopullisen käsityksen peleistä. En viitsi edes valehdella, että olisin koskaan edes kuvitellut vakavissani hankkivani Halo 1&2 -pettymyksien, tai täydellisen MGS-epäkiinnostuksen takia, mutta silti kyseisten pelien arvostelut tulee kyllä nopeasti ahmittua, jotta olisi edes jonkinlainen käsitys peleistä.
Itse olen myös sinänsä tämän laudan osalta poikkeus, etten juuri jaksa antaa arvoa ennakkohypelle, vuodetuille nippelitiedoille tai demoille. Kun en ennakkotietoja jaksa muuta kuin muutamista yksittäisistä peleistä lukea, niin se julkaistu arvostelu pelistä on itselleni se fakta-opas kyseisestä pelistä. Kenties pääsen sitten "puhtaammalta pöydältä" peleihin kiinni, kuin suuri osa muista tällä foorumilla, mutta samalla jää hype-meininki väliin, joka taas musiikki-puolella on paljon tärkeämpää itselleni. Musiikin osalta taas arvosteluilla on huomattavasti vähemmän merkitystä, sillä se on mielestäni paljon vaikeampaa arvioida yhtenä taidemuotona, kuin pelit. Ei sillä etteikö pelitkin voisi toki taidetta olla, mutta musiikki on kuitenkin tavallaan paljon henkilökohtaisempaa ja täten vaikeampaa arvostella kuin pelit. Pelit kuitenkin ovat teknisen puolen osalta niin paljon helpompi arvioida, kun se on ja näyttää kaikille samalta. Musan osalta taas vaikka soittopuoli olisi kuinka teknistä ja loistavaa, kuten esmes Meshuggah, mutta ei se silti uppoa suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Osa kokee bändin taiteen ylimpänä muotona teknisyyden takia, mutta itselleni ja varmasti suurimmalle osalle se kuulostaa yksinkertaisesti paskalta.
Tähän arvostelujen lukemiseen täytyy sanoa, että itse luen Pelit- ja Pelaaja-lehtiä arvostelujen takia. Arvosteluja pitkälti sen takia, että koska oma pelaaminen ei kuitenkaan ole niin aktiivista eikä kaikkia konsoleitakaan löydy, joten arvosteluja tulee paljon luetta vain saadakseen lopullisen käsityksen peleistä. En viitsi edes valehdella, että olisin koskaan edes kuvitellut vakavissani hankkivani Halo 1&2 -pettymyksien, tai täydellisen MGS-epäkiinnostuksen takia, mutta silti kyseisten pelien arvostelut tulee kyllä nopeasti ahmittua, jotta olisi edes jonkinlainen käsitys peleistä.
Itse olen myös sinänsä tämän laudan osalta poikkeus, etten juuri jaksa antaa arvoa ennakkohypelle, vuodetuille nippelitiedoille tai demoille. Kun en ennakkotietoja jaksa muuta kuin muutamista yksittäisistä peleistä lukea, niin se julkaistu arvostelu pelistä on itselleni se fakta-opas kyseisestä pelistä. Kenties pääsen sitten "puhtaammalta pöydältä" peleihin kiinni, kuin suuri osa muista tällä foorumilla, mutta samalla jää hype-meininki väliin, joka taas musiikki-puolella on paljon tärkeämpää itselleni. Musiikin osalta taas arvosteluilla on huomattavasti vähemmän merkitystä, sillä se on mielestäni paljon vaikeampaa arvioida yhtenä taidemuotona, kuin pelit. Ei sillä etteikö pelitkin voisi toki taidetta olla, mutta musiikki on kuitenkin tavallaan paljon henkilökohtaisempaa ja täten vaikeampaa arvostella kuin pelit. Pelit kuitenkin ovat teknisen puolen osalta niin paljon helpompi arvioida, kun se on ja näyttää kaikille samalta. Musan osalta taas vaikka soittopuoli olisi kuinka teknistä ja loistavaa, kuten esmes Meshuggah, mutta ei se silti uppoa suurimpaan osaan ihmisistä ollenkaan. Osa kokee bändin taiteen ylimpänä muotona teknisyyden takia, mutta itselleni ja varmasti suurimmalle osalle se kuulostaa yksinkertaisesti paskalta.