Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

[Rottamopo]

Vastaus: Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

Red Dead Redemptioniin liittyen Nirvin kirjoitus Pelitin foorumille (jossa 86p arvostelua käsittelevässä ketjussa on melkein 300 viestiä):

Tiedä sitten toimiko tämä virikkeenä NNirvin viimeisimmässä Pelit lehdessä kirjoittamaan juttuun jossa käsiteltiin pisteiden merkitystä. Varmasti tämä RDR-juttu on ollut taustalla vaikuttamassa tarpeeseen jutun synnystä. Onkin mukava huomata, että kun rutinoitunut pelijournalisti käsittelee aihetta arvosanat, löytyy jutusta kunnollisia eroja näihin meidän kirjoitteluihin verrattuna. Tuon jutun luettua, ei enää jää itselle mitään sanottavaa tästä aiheesta.

 

[Cobretti]

Vastaus: Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

Tämä summaa aika hyvin missä sfääreissä arvosanakeskustelussa nykyään mennään:
Finishing the Fight: Bleszinski on Gears 3 and the future | VG247

Iso pelin tekijä kutsuu 8/10-arvostelua avoimesti sanalla "hater".. Uskomatonta. Antamalla arvosanan 8 "vihaat" peliä? Homma on mennyt näköjään pelleilyksi muuallakin kuin keskusteluforumeilla.

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

Tämä summaa aika hyvin missä sfääreissä arvosanakeskustelussa nykyään mennään:
Finishing the Fight: Bleszinski on Gears 3 and the future | VG247

Iso pelin tekijä kutsuu 8/10-arvostelua avoimesti sanalla "hater".. Uskomatonta. Antamalla arvosanan 8 "vihaat" peliä? Homma on mennyt näköjään pelleilyksi muuallakin kuin keskusteluforumeilla.

Noh, Dude Huge on yhä Dude Huge Arvosanoissa luotan ainakin itse yhä Metacriticiin. Keskiarvo kaikesta mahdollisesta palautteesta - niin vihamielisestä kuin vaikka sitten lahjotustakin - on yhä se rehellisin mahdollinen arvio. Siinä vain pitää hyväksyä se, että jo joku 60-70 voi hyvinkin merkata siihen omaan makuun kovastikin iskevää peliä. Sikäli Cliffyn kasi-tai-alle-itku on kieltämättä vähän huvittavaa mutta laskettakoon sekin otsikoissa pysymisen piikkiin. Aika harvassa luulisi niiden olevan, jotka huippusuositun sarjan kolmannen osan ostavat tai ostamatta jättävät pelkän arvosanan vuoksi.

 

[Cobretti]

Vastaus: Yleinen arvosanakeskustelu - Metacritic+muut

Noh, Dude Huge on yhä Dude Huge

Juu, no CliffyB:n elvistelyt ovat yleisessä tiedossa (eikä miestä kannata ottaa aina täysin vakavasti), mutta kuitenkin miellän että itse pelinkehittäjien olisi hyvä pysyä erossa tuosta pelialan ikävästä ilmiöstä, jossa 9 tai 10 ovat ainoita "hyvän pelin" merkkejä. Palkatut PR-jannut ja forum-nörtit ovat asia erikseen...

Ja Dude Huge unohtaa sen, että Gears 2:n arvostelun (EG 9/10) teki täysin eri henkilö kuin Gears 3:n (EG 8/10). Missä vaiheessa arvosteluja tehdään sen mukaan mitä aiempi peli sai joltain toiselta henkilöltä? Jokainen tekee omaa duuniaan kun peliä arvostelee (paitsi joku hämärä Edge, joka ei laita arvostelijan nimeä mukaan).

Gears on yksi mun lempi shootersarjoja ja odotan innolla trilogian päätöstä - make no mistake about it. Mutta mie en aina tykkää Cliffistä. Twitterissä mies tosin jo himmaa kommenttiaan joukin puolelle (yllätys)..

Spoileri

In my heart I believe this is the best game this studio has ever produced in its 20 year history. Taking jokes out of context is not "news."

EDIT: Yksi blogi aiheesta:
http://www.gamefront.com/gears-of-war-3-perfect-review-scores-by-divine-right/

 

[jryi]

Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Peliarvostelut. Kaikki me varmasti olemme joskus lukeneet niitä. Ja kaikki me olemme joskus olleet voimakkaasti eri mieltä arvostelijan kanssa. Ja joskus olemme samaa mieltä tekstistä mutta eri mieltä arvosanasta. Tai päinvastoin.

Tulevan viikon KonsoliFIN-podcastissa puhutaan peliarvosteluista ja arvostelemisen problematiikasta. Voiko arvostelija olla objektiivinen, ja mitä objektiivisuus yleensä tarkoittaa? Mikä on reilu arvosana? Vai onko mikään arvosana reilu?

Oletko joskus törmännyt KonsoliFINissä arvosteluun, joka on nostanut niskavillat pystyyn? Haluatko päitä vadille tai ainakin perustelua jollekin kritiikille?

Tai kiinnostaako kuulla, miten arvostelu syntyy?

Kaikkea arvosteluihin, pisteisiin ja prosessiin liittyvää voi kysyä nyt tässä ketjussa. Tiistaina 4.10. podcast-posse lukee kommentteja ja kysymyksiä ja metsästää vastaukset tiukimpiin oikaisuvaatimuksiin! Jakso nauhoitetaan edeltävänä viikonloppuna, kysymyksiä voi heitellä nauhoituksen alkuun asti.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Eihän objektiivista arvostelua voi kukaan koskaan kirjoittaa. Vaikkei aiheesta etukäteen olisikaan minkäänlaista käsitystä, niin lievä ennakkokäsitys voi syntyä ihan mistä tahansa. Vaikea sitä on esimerkiksi vaihtaa käsitystään siitä, että lisenssipeli on automaattisesti susihuono, oli se sitten Batmaniin tai Tinttiin pohjautuva. Objektiivisuusongelman voisi toki kiertää sillä, että jokaisen pelin pelaisi läpi useampi taistelija, jotka sitten arvostelisivat pelin yhdessä. Eihän tuollainen tietenkään mahdollista ole, mutta siten syntyisi ehkä vähemmän objektiivinen arvio. Arvostelu kuitenkin on vain yhden henkilön mielipide, ei absoluuttinen totuus. Toistenkin mielipiteet on hyväksyttävä, vaikka kuinka vääriä olisivatkin.

Arvioita tehdessä noin yleisesti pistejärjestelmä on teoriassa jämptimpi kuin Kfinin tähti-järjestelmä, mutta esimerkiksi Pelit-lehden 100p -systeemissä yksittäisen pisteen todellinen merkitys on todella suuri. Joskus olikin juttua siitä, kuinka iso ero jo pelkästään myynteihin tulee, jos peli saa 89p sijasta 90p, vaikka todellisuudessa ero ei ole sen suurempi kuin 84p vs. 85p. Ja tietysti mikäs sen hauskempaa, kuin kahden suuren ja samantyyppisen pelimammutin kohtaaminen, jossa pienikin piste-ero saa todellisen sodan aikaiseksi. Toinen mistä aikanaan oli juttua, oli ihan vain sen hetkisen fiiliksen vaikuttaminen pisteiden jälkimmäiseen numeroon. Ei peliä voi arvioida jämptisti mitenkään, joten mututuntumalla se ratkaisu esmes 80-84 pisteen välillä kuitenkin heitetään. Tästä syystä tähdet ovat kenties "reilumpi" arviointitapa, sillä skaala on niin paljon rajatumpi.

Eipä noita arvioita joista olisi täysin erimieltä oltua ole juurikaan ollut. Ehkä eniten hämmästystä herätti tuoreimman Gran Turismon arvio, jossa koko teksti vain haukkui pelin ominaisuuksia tyyliin "keskinkertaisiksi" tai "parempanakin nähdyiksi, ja loppuun sitten lätkäistiin 4 tähteä ja kommenttia siitä, kuinka kyseessä on kuitenkin kenties paras autopeli koskaan. Arvio ehkä sinällään hyvä, en tiedä kun en ole peliä pelannut, mutta teksti ja arvosana eivät täsmänneet alkuunkaan.

Ja loppuun vielä El Clasico, eli ikivihreä repliikki: "Voiks joku toinen arvostelija arvostella tän?". Paras muisto aiheeseen liittyen on Mokoman Sydänjuuret-levyt tiimoilta, kun eräs nimeltämainitsematon Imperiumi antoi levylle 4+/10, mikä aiheutti sellainen kalabaliikkisodan, ettei ole ennen nähty.

 

[Nisupulla]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Peliarvostelija on onnistunut silloin kun hän ei silmäile muiden arvioita, ei mene massan mukana ja tee oletuksia toivotuista numeroista. Ei anna maahantuojan vaikuttaa kekkereillään, eikä arvostele oman boksinsa ulkopuolelta. On johdonmukainen arvioissaan ja noudattaa omaa linjaansa pieteetillä. Oman linjansa kulkija kerää nopeasti niitä uskollisia lukijoita, jotka ovat huomanneet linjansa kulkevan likellä kirjoittajaa. Tälläinen luottamus myy lehteä ja peliä kaupan hyllyltä.

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

-- eikä arvostele oman boksinsa ulkopuolelta.

Mikäli ymmärsin oikein tämän, eli yrität sanoa, että yksi kaveri arvioi vain yhden genren pelejä, niin olen vähän erimieltä. Totta kai on hyvä, että genrensä tunteva arvioi kaikki sen genren pelit, mutta tämä ei toisaalta kaikille pelaajille anna ollenkaan niin paljoa. Etenkin vuosipäivityspelien osalta olisi välillä ihan mielekästä kuulla myös ns. untuvikkojen arvioita, sillä näkemys on varmasti usean vuoden pelaamattomuuden jälkeen ihan eri kuin jokaista vuosipainosta hakkaavalla. Esimerkiksi tuo NHL-podcastin porukka varmasti näkee pienet yksityiskohdat ja muutokset tarkemmin, kuin vaikkapa minä 10 vuoden NHL-tauon jälkeen, mutta toisaalta taas minunkaltaisille taukoa viettäneille jonkun NHL-aloittelija-arvostelijan näkemys antaisi enemmän kokonaiskuvaa pelistä, kun juuri ne uusimmat lisäykset ja muutokset eivät ole niin oleellisia.

Tällaisissa vuosipäivitystapauksissa vaihtoehtoinen arvostelukin voisi aina välillä tehdä poikaa, kun taas esimerkiksi Skyrimistä tai muista mammuttimaisista peleistä, joihin kaikki lähtevät samalta viivalta, ei tällainen olisi ollenkaan niin välttämätöntä. Toinen asia sitten taas on nykyiset ropet, joissa voi valita hyvän ja pahan välillä. Osassa peleistä sillä ei ole minkäänlaista konkreettista merkitystä onko Jeesuksen tuorein inkarnaatio vaiko itse viheliäinen vihtahousu, mutta mikäli sillä oikeasti olisi vaikutusta, niin molemmat näkemykset voisi olla ihan paikallaan.

 

[Nisupulla]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Mikäli ymmärsin oikein tämän, eli yrität sanoa, että yksi kaveri arvioi vain yhden genren pelejä, niin olen vähän erimieltä. Totta kai on hyvä, että genrensä tunteva arvioi kaikki sen genren pelit, mutta tämä ei toisaalta kaikille pelaajille anna ollenkaan niin paljoa. Etenkin vuosipäivityspelien osalta olisi välillä ihan mielekästä kuulla myös ns. untuvikkojen arvioita

Toki omat puolensa on myös tuolla untuvikko-näkökulmallasi, kyllä. Genrensä tunteva osaa peilata arviossaan aiempaan. Nähdä jatkumoa siinä, missä untuvikko näkee ainutkertaisuutta. Antaa perspektiiviä ja mahdollisuuden sijoittaa nyt testin alla ollut oikeaan paikkaan ja hakea arvosanaa sitä kautta. Tarkoitin sitä, ettei tulla vähätellen arvioimaan genreä, joka jo ensiriveiltä lähtien tuntuu olleen hyvin vastenmielinen kokemus. Putkiräiskintää, pastellisävyjä, kolmas persoona, liikeohjaus, scifiä ym. Yöks, en syö!

 

[-WaLuigi-]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Tarkoitin sitä, ettei tulla vähätellen arvioimaan genreä, joka jo ensiriveiltä lähtien tuntuu olleen hyvin vastenmielinen kokemus. Putkiräiskintää, pastellisävyjä, kolmas persoona, liikeohjaus, scifiä ym. Yöks, en syö!

Tuo pätee lähes kaikkiin asioihin elämässä. Mieli avoimena kohti uutta pettymystä, siitä koostuu myös hyvä arvostelu.

Hyvä arvostelu voi toki olla verbaalisesti monimuotoista ja viihdyttävää tekstiä, mutta aina sitäkään ei vaadita. Aiemmin tätä jo huonolla menestyksellä etsin, mutta nyt työtuntien raksuttaessa se lopulta löytyi. Hyvät naiset ja herrat, rakkaat foorumilaiset. Tässä teille videoarvostelujen kuningas:

Klik

 

[Cobretti]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

...eikä arvostele oman boksinsa ulkopuolelta.

Tämä on sinänsä aika hankala ohje noudattaa, eikä varmasti muutenkaan pitkässä juoksussa kovin järkevää. Jonkinlainen kultainen keskitie on toimivampi, jossa välillä esim. shootertyyppi hyppää tasohyppelyn pariin tai hardcore RPG-mies maistaa jotain kevyempää tai lineaarisempaa peliä.

Yhden pelisarjan tai genren arvostelu vuodesta toiseen tekee lopulta arvostelijoista joko... a) fanittajia, tyyliin "uusi Halo/Uncharted on mahtava niin kuin kaikki muutkin Halot/Unchartedit! (arvosana lähtee 8:sta jo silloin kun uusi peli julkistetaan ja valmistaudutaan vain niihin samoihin kehuihin kuin aiemminkin), tai b) kyynisen valittajan, jolle mikään ei lopulta ole hyvää koska genren pelit tulevat jo tavallaan korvista (vaikka arvostelija ei välttämättä sitä edes huomaa saati tunnusta).

Toisaalta on pelisarjoja ja genrejä, joissa tietty "asiantuntemus" on aika tärkeää. Joku MMO voi olla hankala pähkinä purtavaksi jos on yleensä pelannut pelkkiä CoD-pelien uusimpia sarjoja tai jotain vastaavaa. JRPG on aika pitkälle oma lajinsa (kaveri pelaa niitä ja ollaan joskus juteltu aiheesta) ja jo pelkkien räiskintöjen online-pelien/pelimuotojen arviointi on haastavaa jos mittariksi pitää todellakin ottaa ne "hardocore MP" -pelaajat (vs newbiet).

Ja nostetaan myös kissa pöydälle: Lähes jokaisella arvostelijalla on takana historiaa jostain toisesta konsolivalmistajasta enemmän kuin toisesta. Osalla on selkeä pääkonsoli, jolle hän odottaa uutta "Haloa" tai uutta "Unchartedia" ihan siinä missä fanit forumeilla. Ja joskus se vaikuttaa kirjoitteluun. Joskus käy niin, että sen "toisen konsolin" peli otetaan mielettömään syyniin, kun taas "oman konsolin" suosikkisarja saa kohtelun silkkihansikkain. Kaikki tämä vaatii lukijalta tiettyä tarkkaavaisuutta - joskus tekstin takana on enemmän "fani" kuin "arvostelija".

Ehkä arvostelijoiden pitäisi tehdä enemmän tuota "kill your darlings" -osastoa. Halo ei oikeasti ole maailman paras räiskintäsarja. Mario ei oikeasti ole maailman paras tasohyppelysarja. Uncharted ei oikeasti ole maailman paras toimintaseikkailusarja. Fallout 3 ei oikeasti ole maailman paras RPG. Ym. Jokainen peli on omanlaisensa projekti ja kokemus, mutta välillä arvostelijat elävät vielä siellä ko. sarjan "kulta-ajoissa" tai tietyn pelin huumassa. Vaikka siitä tietystä pelistä olisi jo kulunut 10 vuotta.

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Ehkä arvostelijoiden pitäisi tehdä enemmän tuota "kill your darlings" -osastoa.

Tässä voisi hyvinkin olla jotain perää mutta toisaalta... Ennen internetiä yksinäinen lehtiarvostelu oli se, joka määräsi pelin kuin pelin kohtalon. Joka sana luettiin huolella ja niihin uskottiin, koska mitään muuta tietolähdettä ei ollut. Nykyisin tietoa puskee niin maan joka tuutista, ettei arvosteluilla tavallaan ole enää edes virkaa. Ehkä julmasti sanottu mutta arvostelu tänä päivänä on mielestäni lähinnä se viimeinen oljenkorsi niissä vähän kyseenalaisemmissa tapauksissa, joissa ei ole ihan varma, viitsisikö jotain ylipäätään kokeilla vai ei. Ei nykyisin enää odotella arvosteluja. Ennakkotiedot ja varsinkin ennakko-odotukset määräävät tahdin.

 

[Viqqe]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Ei nykyisin enää odotella arvosteluja.

Olen hieman eri mieltä. On totta, että nykyään arvostelut eivät ohjaa niin paljon massojen ostopäätöksiä, mutta kyllä minä ainakin odotan joitakin arvosteluita. En niinkään sen takia, että saisin tietää onko peli hyvä vai huono, vaan tiedän joiden arvostelijoiden omaavan kanssani melko samanlaisen pelimaun. Tämä taas tuo arvostelijan sanalle lisää painoarvoa. Lisäksi odotan joitakin arvosteluita, koska ne ovat vain yksinkertaisesti hauskoja ja mukavaa luettavaa.

 

[Jirza]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Kyllä minäkin odottelen aina mielenkiintoisen pelin arvosteluja. Monet arvostelut tulevat yleensä jo ennen julkaisupäivää, ja kiinnostavasta pelistä lukee mielellään lähes kaikki mahdollinen, varsinkin julkaisun kynnyksellä. Lisäksi on mielenkiintoista nähdä, miten kriitikot suhtautuvat siihen omaan hypetettyyn peliin jota on parhaimillaan odotellut vuosia.

Olen kuitenkin huomannut, että arvosteluja lukemalla en tee ostopäätöstä, jos peli on vain tarpeeksi kiinnostava.
Esim. Duke Nukem Forever, tuli ostettua vaikkakin peli sai huonoja arvosanoja.

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Olen hieman eri mieltä. On totta, että nykyään arvostelut eivät ohjaa niin paljon massojen ostopäätöksiä, mutta kyllä minä ainakin odotan joitakin arvosteluita. En niinkään sen takia, että saisin tietää onko peli hyvä vai huono, vaan tiedän joiden arvostelijoiden omaavan kanssani melko samanlaisen pelimaun. Tämä taas tuo arvostelijan sanalle lisää painoarvoa. Lisäksi odotan joitakin arvosteluita, koska ne ovat vain yksinkertaisesti hauskoja ja mukavaa luettavaa.

Itse asiassa vähän samaa tarkoitinkin, eli arvosteluilla ei enää ole sellaista perinteistä arvostelun funktiota. Tai siis pelaajat yleensä jo hyvissä ajoin arvaavat pelin kuin pelin hyvyyden tai huonouden ja arvosteluista korkeintaan sitten etsitään vastakaikua sille omalle mielipiteelle. Mitä enemmän sitä löytyy, sitä enemmän arvostelijalla on painoarvoa mutta onko se loppupeleissä arvostelijan hyvyyttä vai pelkästään sitä, että sen kanssa sattuu olemaan samaa mieltä?

Viihdearvoltaan hauskat arvostelut ovat toki asia erikseen. Tuo WaLuigin mainitsema Big Rigs -arvio on varsin legendaarinen ja Zero Punctuation tykittää mielestäni loistavaa tavaraa viikosta toiseen mutta näissäkin kyse on enempi hauskasta ulosannista kuin itse arvostelusta. Perinteiset "laadukkaat" ja "vakavat" arvostelut jäävät tavallaan vähän limboon tai ainakin vaativat nimenomaan tuota samanhenkisyyttä.

Ei tosin ole vuosikausiin tullut ostettua yhtäkään peliä yhdenkään arvostelun perusteella (poislukien Metacriticin kylmän kova tiivistelmä niistä "kaikista"), joten sikäli tämä on täyttä mutuilua. Ja tokihan voi ihan aiheellisesti kyseenalaistaa myös sen, onko arvostelun tarkoitus ylipäätään johdattaa lukijaa ostopäätökseen tai siitä luopumiseen. Mielestäni on, joten sekin näihin näkemyksiini varmasti vaikuttaa.

 

[kapulasta]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Mario ei oikeasti ole maailman paras tasohyppelysarja.

Aluksi pitää vain todeta, että kyllä Mario on, kun vertaa melkein mitä vaan Mariota oman aikansa muihin tasohyppelyihin. Ja huomee sen, kuinka kiva sitä vaan on pelata, melkein niin puhtaana tasoloikkanu, kuin voi olla. Mutta ymmärsin kyllä pointtisi, arvostelijat usein arvioivat ehkä liikaakin peliä jonkun sarjan osana, kun niitä ainakin paljon enemmän pitäisi arvioida yksilönä.

Sitten tarkemmin varsinaiseen aiheeseen. Ensinäkin jokaisessa perinteisessä arvostelu-asteikossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Listaanpa ne mielestäni:
1-5 Tähteä/YMS:
+ Selkeä ja riittävän epätarkka
- 4 tähden peli voi olla hyvin se 7 perusräiskintä tai se melkein 10 loistopeli, joka jonkun kameraongelman takia ei ansaitse täysiä pisteitä
-On yleensä niin laaja-alainen, että arvostelu voisi yhtä hyvin olla melkeinpä ilman.
1-10 pisteytys
+On se mahdollinen 9, joka kuulostaa paljon paremmalta kuin 4 tähteä, muttei kuitenkaan ole täydet pisteet
+10 on 10 ja niitä viitti antaakin
-arvosanat 1-4 jäävät tosi pienelle käytölle, ehkä se vaan kertoo pelien tasosta, tai kenties useammin kuin tiedän asteikko onki koulunomainen(4-10)
1-100 % YMS
+Pystyy erittäin tarkasti erottelemaan onko peli se lähes täydellinen 99, erinomainen 92 vai kameraongelman kanssa kampaileva 86
+Mahdollistaa sen, että vertaa johonkin muuhun samantyyppiseen peliin ja antaa sen pisteen tai 2 enemmän/vähemmän, vaikka molemmat olisivatkin lähes yhtä loistavia
+AAA pelien vertailu mahdollistuu (vastaväite: onko se tarpeellista?)
-yhden pisteen psykologinen merkitys tilanteessa 89/90 tai 69/70, en sitten tiedä onko se oikeasti niin suuri
- Ei täyden 100% pelejä, toisaalta joillain asteikko loppuu 99, eikä tämäkään välttämättä ole pahasta
-Useissa arvosteluissa ne +- 5 pistettä täysistä kymmenistä menee ihan fiiliksen pohjalta(eivätkö ne aina), eivätkä kerro välttämättä paljoakaan

Henkilökohtaisesti pidän näistä eniten tarkimmasta mahdollisesta 1-100 mallista, mutta itse arvostelisin vähän pelkistetysllä versiolla, joka on puhdas Kouluarvostelu +, - ja puolikkailla höystettynä
+Loppupeleissä se kahden melkein yhtähyvän pelin keskenään arviointi on turhaa, oma mielipide ja ennakkoasenne kuitenkin tiukassa tilanteessa ratkaisee asian
+Pystyy antamaan sen + tai -, jos peli on esim muuten 9 peli, mutta ansaitsee + hyvästä huumorista tai - lataustaukojen takia
+Tarjoaa kaikelle aina kompromissin, kun lähtee ensin puhtaan 4-10 arvostelun pohjalta hahmottelemaan
+ Ei sisällä turhia 1,2 ja 3, joita käytetään nykypäivänä niin tosi harvoin, on tuttu koulusta
+Ei psykologista vääristymää
-Ei pysty vertaamaan kahta lähes yhtä hyvää peliä yhtä tarkasti kuin 100% järjestelmä, joka, kuten sanoin, ei mielestäni olekaan yleensä tarpeellista

Yksi hyvä kysymys on myös se, pitäisikö peleille antaa vain yksi perusarvosana, vai eritellä ensin kaikki osa-alueet (grafiikka, juoni, pelattavuus, pelaamisen ilo, omassa genressään, pelisarjan osana, kekselijäisyys, vaikeusaste, näitä riittää) omalla arvosanallaan ja sitten antaa yleisarvosana. No onhan niisäkin puolensa:
Pellkä yleisarvosana
+Summaa arvostelun hyvin
+On tärkeä pelin tyypistä riippumatta
+Helppo vertailla
+"Helppo" antaa
-Voi olla ristiriidassa arvostelu tekstin kanssa
-Tasapaksu, eikä kerro yksinään kuin sen, onko peli hyvä vai keskinkertainen
-(Ihmisten arvoasteikot heittelevät rajusti?)
Osa-alueet kuten juoni, pelattavuus, grafiikka ja yleisarvosana
+ Antaa tarkemman yleisvaikutelman (mikä hyvää mikä huonoa) ja yhteenvedon koko arvostelusta
+On jossain määrin vähemmän objektiivinen, kuin pelkkä yleisarvosana, tai ainakin pystytään rakentamaan sellaiseksi
+Helpompi antaa täysiä/nollia pisteitä yhdestä osa-alueesta kuin kokonaisuudesta
-On sitten minkälainen vain, niin ei sovi sellaisenaan jokaiselle pelille
-Esim. Marion juonta on tyhmä lähteä arvostelemaan, kun se ei vaan ole olennaista
-On vaikea päästä sisään, jos ei ole lukenut saman arvostelijan/lehden arvosteluita
-On silti vain numero
Yleisarvosana ja lista hyvistä&huonoista puolista
+Summaa erittäin hyvin
+Itse käytän sitä juuri nyt
+Selkeä ja jokaisen arvostelun kohdalla sopivan personoitu
+Tuo esille vain tärkeimmät asiat, ei arvostele pelin kannalta epäoleellista
-Ei erittele kuinka suuria plussat tai miinukset ovat (on korjattavissa)
-Eivät ole vertailukelpoisia (voidaan kirjoittaa miljoonalla ja yhdellä tavalla) (Korjattavissa sekin)

Itse pidän taas viimeisimmästä, pienellä hienosäädöllä kylläkin:
+++Annetaankin isompi( +++>+) ja pienempiä plussia ja miinuksia[->-] (postaa ensimmäisen epäkohdan)
++Yritetään vakioida joitain perussanoja tai sanontoja, kuten (idea, grafiikka, värimaailma, peli-ilo), eikä käytetä aina joka arvostelussa uusia sanoja

Kun arvosanoista tuli kirjailtua tollain lyhyesti, niin yritän olla ytimekäs myös siinä, miten arvostelut pitäisi kirjoittaa ja jätän sen ensikertaan.

 

[Cyrus1]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Arvosteluja on hauska lukea sen jälkeen, kun on itse pelannut pelin läpi / hakannut moninpelin puhki. Pääsee vertailemaan omia kokemuksia siihen, kuinka arvostelijat ovat pelin kokeneet. Eipä niistä muuta erityistä iloa sitten olekaan, tosin eipä tarvitsekaan.

Pelit ovat kaikkein vaikein ala arvostella "oikein", johtuen niiden monipuolisuudesta ja interaktiivisuudesta. Eri vaikeustasot muokkaavat kokemusta ja näitä ei yleensä oteta huomioon. Jotkut arvostelevat pelin tarinallisen viihdyttävyyden perusteella, toiset menevät syvällisyyksiin mekaniikoiden arvioinnissa ja skippaavat välinäytökset. Kolmas pelaa vain pelin moninpeliä ja antaa pelille kympin, kun toinen ei edes koske moninpeliin ja antaa neljän tunnin kampanjan vuoksi pelille 4/10. Arvostelijan pelitaidotkin (tai siis niiden puute) voivat olla sen tiellä, ettei arvostelija koskaan edes tavoita pelin ydintä tai näe pelin tasapainotuksen onnistumista tai epäonnistumista. Näin käy varmasti etenkin tappelupelien kohdalla käytännössä aina, kuten myös yleensäkin moninpeleissä. Usein moninpeliä testataan pinnallisesti ja luetellaan pelimuodot ja pelaajamäärät puolen tunnin testauksen perusteella, heitetään kommentti pelin geneerisyydestä, lätkäistään joku sopivan keskinkertainen arvosana ja taas tuli työ tehtyä, arvosteltua yksi peli lisää. Näistä "epäkohdista" ja arvostelut turhiksi tekevistä seikoista nyt voisi jauhaa vaikka loputtomiin. Pääasiassa kuitenkin siis pointtini on, että 99% peliarvosteluista, milloin mistäkin syystä, joita muutamia tuossa edellä mainitsin, on aivan liian pinnallisesti tehtyä.. roskaa.

Peliarvosteluiden arvo on itselleni siis ainakin hyvin lähellä nollaa, jos puhutaan niiden avusta ostopäätöstä tehtäessä. Mutta kuten sanottu, niitä on hauska lukea jälkikäteen ja vertailla omia kokemuksia.

 

[kepeli]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Itsellä olo että arvosanat kokeneet inflaation, arvosana asteikkoa ei käytetä kuin välillä 7-9. Toisinaan selaa suomalaisen pelilehden läpi huomatakseen ettei tässä kuussa tullut yhtää peliä edellä mainitun asteikon ulkopuolelta. Itse tilaan GamesTM:ää jossa arviointi ehkä paremmin lineaarinen välillä 1-10. Pelit jotka pelaajassa ja pelit lehdessä 9-10 luokkaa kyseisessä mediassa 7-8:n, vaati ainakin itsellä totuttelua.

Itse tuli joskus 10 vuotta sitten oltua myyntihommissa. Tekniikan maailman testit pelotti jo tuolloin. Voittaja myi ja samalla huomasi ettei kukaan asiakkaista ollut jaksanut lukea itse arvostelua. Parhaimmat esimerkit oli että, piste-ero desimaaleissa ja hintaero moninkertainen. Voittaja kuitenkin haluttiin ostaa.

Samaa esimerkkiä löytyy myös muista arvioista: Autoarvioissa volkkari aikanaan voitti vertailun minkä auton tankilla pisimmälle, volkkarissa nyt sattui olemaan isoin tankki. Ison mainoskampanjan ja hyvät myyynnit maahantuoja sai kyseisen arvion perusteella.

Keskustelussa kannattaa muistaa että, Konsolifin porukka seuraa medioita aktiivisesti, keskivertopelaajalle riittää ostopäätökseen arvosana. Uusimmassa Gamesissa muuten mainintaa Famitsun arvosanojen suorasta vaikutuksesta japanin pelimyyntiin.

Itsellä myös "luottotoimittajat" joiden kanssa tietää makumieltymysten kohtaavan. Esimerkiksi NNIrviin luottanut jo parikymmentä vuotta.

Pelaajat ja arvostelijat käytökseltään toisinaan melko laumaeläimiä. Eriäviä mielipiteitä ei tohdita antaa. Joku IP-saa ison aseman, sitä ei kritisoida samoista asioista joista kilpaileva tuote murskataan.

Edit: Ei kannata unohtaa myös business liitoksia arvioijan ja arvioitavan välillä. Tulee mieleen suomalaisen tv-historian alkuhetket pelipuolella, jossa ohjelman sponsorin tuotteet laadusta huolimatta kehuttiin toistuvasti. Toinen esimerkki surullisen kuuluisat potkut Gamespotin toimituksesta liian kriittisen arvion takia

 

[Nisupulla]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

Tälläisessä porukassa tulee väistämättä vääristynyt kuva peliarvosteluiden merkityksestä ostopäätöstä tehdessä. Monet ennakkotilaa pelinsä jo viikkoja ennen julkaisuja. Seuraavat muutenkin pelin kehitystä pitkään ja saavat tarvittavat tiedot jo sitä kautta. Kuitenkin, jos vähäänkään tarkastellaan tämän porukan ulkopuolelta, alkaa löytymään ihan toisenlaista ostokäyttäytymistä. Siellä luetaan peliarvostelut tarkasti ja annetaan sille sanomalle suuri painoarvo päätöstä tehdessä. Vielä kenties soitellaan lähipiirin kovispelaajille ja kysytään heidän mielipidettä asiasta.

Peliarvostelijoilta olisi mielenkiintoista kuulla, millä tavalla he lähestyvät illan koitoksia? Mitä tähän valmistautumiseen kuuluu, luetaanko kenties taustoja vai isketäänkö kynnet kylmästi kiinni ja tartutaan tuumasta toimeen? Mitä kuuluu hyvän peliarvostelun rakenteeseen ja missä järjestyksessä?

 

[draev]

Vastaus: Peliarvostelut, arvosanat, objektiivisuuden ongelma

En ole oikeastaan itse seurannut peliarvosteluja enää aikoihin. Sen takia tulikin lopetettua pelilehtien tilaukset ja tilattua Tiede-lehti vessalukemiseksi mieluummin, ja Gamereactor tulee noukkittua mukaan koska se on ilmainen. Foorumeita lukemalla, trailereista ja gameplay-videoista saa ihan tarpeeksi hyvän kuvan eri peleistä. Zero Punctuation videot oikeastaan ainoita "arvosteluja" joita tulee aktiviisesti seurattua ja niitäkin lähinnä viihdearvon takia, vaikka Yahtzeella hyviä pointteja onkin ihan oikeasti.