On tehnyt mieli silloin tällöin kirjoitella tähän ketjuun omakohtaisesta kokemuksestani Suomen työvoimapolitiikasta, mutta en ole v*tutukseltani pystynyt. Kokeillaanpa nyt, saisinko viestin kirjoitettua loppuun saakka.
Lyhyt summaus tapahtumien kulusta. Olen koulutettu TV-alan työntekijä, ja tehnyt vaihtelevassa määrin oman alani töitä vuodesta 2017 lähtien. Oman alan töiden määrä ei alkuvuosina olisi riittänyt lähellekään omillaan pärjäämiseen taloudellisesti, joten välillä olen tehnyt kahta työtä, välillä saanut tulojen mukaan soviteltua työmarkkinatukea. Toinen työ oli aina niin kiitollista puhelinmyyntiä, jonka lopetin alaan uupuneena vajaan kahden vuoden "uran" jälkeen.
Kaikki keikka- ja pätkätyöt tein palkansaajana verokortilla vuosikymmenen vaihteeseen saakka, jolloin otin käyttöön laskutuspalvelun, jotta pystyisin tekemään pienempiäkin oman alan työkeikkoja helpommin. Eniten minua työllistäneeseen yritykseen kuitenkin tein kaikki työt edelleen verokortilla. Laskutuspalvelun satunnainen käyttö määritteli minut työvoimaviranomaisen silmissä yrittäjäksi, mutta työtuntien perusteella sivutoimiseksi sellaiseksi. Olin siis edelleen oikeutettu nostamaan soviteltua työmarkkinatukea sellaisina kuukausina, jolloin tulot jäivät pieniksi. Kaikki siis ihan hyvin tähän mennessä.
Tuli vuosi 2022, jolloin osuuskunta, jonka palkansaajana olin aiemmin työllistynyt, haettiin konkurssiin. Itse tuotantoyhtiö, joka aiemmin oli "tilannut" työntekijänsä kyseiseltä osuuskunnalta kuitenkin jatkoi toimintaansa, jolloin samat työntekijät (itseni mukaanlukien) pystyivät edelleen työllistymään samalle tuotantoyhtiölle, nyt vain ilman osuuskuntaa palkanmaksajana välissä. Tuotantoyhtiö ei ole työnantajarekisterissä, joten kukin työntekijä joutui nyt laskuttamaan työnsä itse.
Tästä seurasi minun kohdallani luonnollisesti se, että laskutettavien töiden määrä lisääntyi merkittävästi. Selvitin kuitenkin työmääräni muutokset paikallisen työvoimavirkailijan kanssa, eikä hän pitänyt tätä tilannettani muuttavana seikkana. Olisin siis edelleen sivutoiminen yrittäjä ja oikeutettu tarvittaessa soviteltuun työmarkkinatukeen. Tiedän myös muita samanlaisella tuntimäärällä työllistyviä saman alan ihmisiä, joiden työllistyminen on niin ikään määritelty sivutoimiseksi. Kun töistä saadut tulotkaan eivät mitään massiivisia olleet, ei minulla ollut mitään syytä epäillä virkailijan näkemyksen sivutoimisuudestani oikeellisuutta.
Seuraavana kesänä paikallinen sanomalehti teki minusta henkilöhaastattelun, jossa kerroin kuvaavani paikallisen amatöörijalkapallojoukkueen pelejä harrastuksenani vapaa-ajalla. Itse jutustakin kävi hyvin selväksi, että tämä on vapaaehtoista toimintaa ei-ammattimaisella sarjatasolla, josta ei makseta palkkaa. Kauaa ei kuitenkaan kulunut jutun julkaisusta, kun työvoimavirkailija soitti ilmoittaakseen, että on lukenut kyseisen lehtijutun ja että oikeuteni työmarkkinatukeen tulee selvittää.
No, tein pyydetyn selvityksen. Kerroin että olen kuvannut kyseisen amatööriseuran pelejä vuodesta 2010 saakka vapaa-ajan harrastuksena. Pelien kuvaus on siis aloitettu useita vuosia ennen työllistymistä tai edes ammattiin opiskelun aloittamista. Palkkaa ei makseta minulle, pelaajille tai muille taustahenkilöille eikä sitä voi joukkueen edustamalla sarjatasolla odottaakaan. Kuvausharrastuksen tarkoitus on tuoda omalla panoksellani jonkinlainen lisäarvo paikalliselle yhteisölle, ja auttaa oman alueen jalkapalloilun näkyvyyttä. Menin mainitsemaan, että otteluiden kuvaaminen voi parhaimmillaan toimia myös mainoksena omalle osaamiselleni, ja täten sen voi tulkita myös auttavan työllistymisessä.
Työvoimaviranomainen ilmoitti vastauksessaan, että harrastukseni luetaan sellaisenaan yritystoiminnaksi, mm. koska käytän sitä oman osaamiseni markkinointiin. Tämä teki heidän mukaansa minusta päätoimisen yrittäjän, ja takautuvasti he päättivät kumota oikeuteni työmarkkinatukeen n. vuoden ajalta 2022-2023. Olin tänä aikana saanut soviteltua työmarkkinatukea hiukan reilut 4 400€, joista suurin osa talvikuukausilta, jolloin luonnollisestikaan en ollut kuvannut yhtäkään jalkapallo-ottelua. Kela tietysti ilmoitti takautuvasti muuttavansa työmarkkinatukihakemukseni päätökset kielteisiksi. Tämän seurauksena niskaani lankeaisi siis reilun neljän tonnin tuleva takaisinperintä, syystä että olen kuvannut ilmaiseksi paikallista amatööriurheilua vapaa-ajallani.
Tätä päätöstä vastaan olen nyt yrittänyt taistella kynsin ja hampain viimeisen vuoden aikana, mutta toistaiseksi tuloksetta. Alkuperäisessä työvoimapoliittisessa päätöksessä ei ollut valitusoikeutta. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta jätti vastineeni käytännössä huomioimatta, ja ilmoitti Kelalla olevan kaikki lailliset edellytykset toimilleen. Kela ei vielä ollut ehtinyt käynnistää takaisinperintää, kun sain puolivahingossa kuulla että valitusoikeuden puuttumisesta huolimatta minulla olisi mahdollisuus vaatia työvoimaviranomaista käsittelemään tapaukseni uudelleen.
Uudelleenkäsittely avattiin pyynnöstäni, mutta aiempaa huomattavasti laajemmasta selvityksestä huolimatta päätös oli sama. Edelleen kertoivat minun markkinoivan osaamistani vapaa-ajallani, mistä syystä olen päätoiminen yrittäjä enkä siis oikeutettu työmarkkinatukeen. Asiaan ei vaikuttanut se, että nimeäni ei löydy nykyisin edes kyseisten videoiden tekijätiedoista. Silläkään ei ole heidän mukaansa merkitystä, että talvella on usein kuukausia, joina tuloni ovat nolla euroa. Tulojen puuttuminen kuuluu yrittäjäriskin piiriin, sanoivat. Työmääräni on aiemmin arvioitu sivutoimiseksi, ennen kuin siihen lisättiin vapaaehtoiseen amatööriurheilun kuvaamiseen käytetty aika. Lisäksi totesivat, että yritystoiminnaksi lasketaan kaikki toimintaan käytetty aika, myös laskuttamattomat tunnit. Eivät vain esittäneet mitään todisteita tai edes arviota siitä, mitä laskuttamattomia tunteja teen ja kuinka paljon. Käytänhän laskutuspalvelua toiminimiyrittäjyyden sijaan juuri siksi, että kirjanpitoon yms. normaalisti yritystoimintaan kuuluvaan ei mene aikaa. Lisäksi kontaktit kaikkiin tämän hetken toimeksiantajiini ovat olleet olemassa jo vuosia ennen koko laskutuspalvelun käytön aloittamista, joten markkinointiin tai asiakashankintaan ei voida katsoa kuluneen työtunteja.
Keräsin mm. yllä mainituista pointeista ulkopuoliset lausunnot, ja sain vaadittua vielä kerran asian uudelleenkäsittelyyn. Kirjoitin tällä kertaa seitsemän A4-arkkia selvityksen pohjaksi, ja liitteeksi keräsin kuusi eri ulkopuolisen todistusta ja lausuntoa aiheeseen liittyen. Nyt odottelen taas muutaman viikon, että saavat tehtyä päätöksen, joka toki todennäköisesti on aivan samanlainen kuin aiemmatkin. Mielenkiintoa kuitenkin herättävät etukäteen sen mahdolliset perustelut, sillä olen nyt mielestäni vastannut varsin seikkaperäisesti edellisen lausunnon jokaiseen virkkeeseen ja sivulauseeseen.
Surkuhupaisintahan tässä on se, että taistelen enää lähinnä siitä, että voinko ylipäänsä jatkaa työntekoa tulevana talvena. Tähän mennessä pärjäsin kohtuullisesti vuoden verran ilman tukia, mutta töitä näyttää olevan nyt lähikuukausina tiedossa niin vähän, että en yksinkertaisesti eläisi niiden tuloilla. Päätoimisena yrittäjänä en kuitenkaan voi saada työmarkkinatukea, vaikka tuloja ei olisi lainkaan. Sivutoimiseksi yrittäjäksi taas minua ei työttömyysturvaneuvonnan mukaan voida tulkita jos minut on kerran jo määritelty päätoimiseksi. Sillä ei ole merkitystä, että olen jo lopettanut kaikenlaisen vapaaehtoistoiminnan, jolla he minut päätoimiseksi alkujaan määrittelivät. Rikos on jo tapahtunut, ja tukipäätökset takautuvasti poistettu. Sen lisäksi että en pystyisi maksamaan minulle määrättävää takaisinperintää, ei minulla myöskään ole tiedossa tuloja joilla varmasti eläisin. Ainoa keino on pyrkiä todistamaan vääräksi alkuperäinen työvoimapoliittinen päätös, jossa minut määriteltiin päätoimiseksi yrittäjäksi. Jos se ei onnistu, joudun lopettamaan laskutuspalvelun käytön, jotta pääsisin edes työmarkkinatuen piiriin.
Toisin sanoen, tuleva työvoimapoliittinen päätös ajaa siis minut mahdollisesti lopettamaan tämänhetkisen työurani, jotta tulisin ylipäänsä toimeen. Ainakin toistaiseksi siis. Työttömäksi omaehtoisesti jättäytymällä saisin nimittäin huomattavasti suuremmat "tulot", kuin tekemällä ne työt, jotka tällä hetkellä ovat tehtävissä. Uskomattoman kuuloinen tulkinta, mutta täysin lakipykälien mukainen. Valtakunnallinen työttömyysturvaneuvonta vahvisti näkemykseni oikeaksi, eikä oikein osannut vastata mitään, kun päivittelin tilanteen järjettömyyttä. Tekisinhän kyllä mielelläni kaikki työt mitä tehtäväksi saan jatkossakin, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä jos silloin en pystyisi tulemaan toimeen. Vaikka ammatistani sinänsä pidänkin, niin ihan niin paljoa en sitä rakasta, että töiden tekemisen seurauksena ajaisin itseni vapaaehtoisesti toimeentulotuen piiriin.
Mutta ihan oikeasti. Eihän tässä ole absoluuttisesti mitään järkeä. Voin enää toivoa, että tämä asia vielä ratkeaisi jotenkin järkevästi, ja pystyisin jatkamaan työntekoa ennen kuin talouteni ja/tai mielenterveyteni sen seurauksena lopullisesti romahtaa. Ei meinaan ole kulunut päivääkään viimeisen n. vuoden aikana, ettei tämä asia olisi mielessä pyörinyt. Välillä tämä epäoikeudenmukaisuus saa raivon partaalle, välillä mielen matalammaksi ja olotilan pateettisemmaksi kuin koskaan ennen.
Kuvitellaanpa muuten tilanne, jossa vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana olisin käyttänyt kaiken kuvausharrastukseen kuluneen ajan ja rahan esimerkiksi alkoholiin. Amatöörijoukkue ja paikallinen yhteisö olisi jäänyt ilman videoitaan, ja yhteiskunnalla olisi mahdollisesti yksi työkyvytön alkoholisti lisää. Mitään työvoimapoliittista ongelmaa tällöin ei kuitenkaan olisi syntynyt, ja olisin saanut nostella työmarkkinatukia kaikessa rauhassa. Tervettä työvoimapolitiikkaako?
Koska kaikkia minua koskevia päätöksiä perustellaan lakipykälillä, ja koska laki on tunnetusti sama kaikille
, niin tästä voi varmasti vetää myös yleisemmät johtopäätökset. Jos olet edes hetkellisesti työmarkkinatuen piirissä, tulisi kaikkea oma-aloitteisuutta, aktiivisuutta ja etenkin vapaaehtoista osallistumista välttää kuin ruttoa. Varo vain, ettet vahingossa tule "markkinoineeksi osaamistasi" tavalla, jota työkkäri ei ole pakolliseksi määrännyt. Se nimittäin tulee kalliiksi.
Nyt myös ymmärrän, miksi niin usein sanotaan, ettei tässä maassa työnteko kannata.
