Yleinen politiikkaketju

[DarkSide]

Toinen ihan älytön teko nykyhallitukselta oli työttömän tai muuten sosiaaliturvalla elävän suojaosan poisto. Ennenhän sai tuilla elävä tienata kuukaudessa 300 € vaikka keikkatöillä, eikä se vaikuttanut tukiin. Vasta tuon summan yli tienaaminen leikkasi sitten tukia. Ennemminkin olisi pitänyt nostaa tuota ylärajaa satasella tai kahdella. Kulutukseen ja talouden rattaiden pyörittämiseenhän nuokin tukiensaajien rahat kuitenkin olisivat menneet, ruokaan ja muuhun. Nyt sitten syrjäytyvät entistä pahemmin, kun ei voi keikkaduuniakaan ottaa vastaan, jos sattuu tarjolle tulemaan, kun työkeikan jälkeen joutuu tekemään kaameat määrät paperitöitä ja odottamaan, ennen kuin tuet alkavat taas juosta.

Tää on joo ihan typerä veto, en nimittäin usko että tolla kummosia summia säästetään. Karkeesti nykyään menee siis silleen että tienaat 100e tukien päälle, niin tuista lähtee 50e pois. Sitten tuohon vielä päälle että jos tienastikin vaikka 200e, niin Kelassa saatetaankin laskea että puolet tosta olisi pitänyt osata säästellä seuraavaan kuuhun, niin laskevat sen sinne tuloksi, vaikka sitä rahaa ei olekaan enää taskussa. Nii ei se kovin kummosta raketti-inssiä tarvii että tajuaa miksi ei työttömät innostu ottamaan ihan mitä tahansa pikku pätkäduunia vastaan..


Toinen typeryys on että mussutetaan vaan: Menkää töihin. Mihis meet töihin kun niitä töitä ei ole?? Ihan kaikkea kun ei pysty enää tekemään, ku ikää on sen verran että alkaa kropassa näkymään kuljetut vuoden, niin mitä ennen tein(suht fyysiset) työt alkaa olemaan pois laskuista. Keksin sitten että jos opiskelisi uuden ammatin. No ensimäisenä sai kinata te-toimiston tätin kanssa että onko se muka nyt niin oleellista hankkia uutta ammattia. Suht ärsyttävän väännön jälkeen täti heltyi ja puolsi opintoja työttömyyspäivärahalla. Nyt ollaan sitten opiskelija ja saan saman summan kun vaan makaamalla kotona. Kuntouttavassa kun kävi leikkimässä piirileikkejä, niin siitä sai vielä 9e/pvä lisää verotonta tuloa(Max 4pvää/vk). Kumma että tosta piirileikkien leikkimisestä maksetaan, mutta ei siitä että yritän tehdä oikeesti jotain konkreettista tälle työttömyydelle. Muuten kait tästäkin saisi tuon 9e lisää, mutta kun kyseinen opiskelu ei ole työvoimaviranomaisen tilaama palvelu, niin eipäs saakaan tuota lisää.

Tässä on alkanut miettimään että jättääkö opiskelut suosiolla kesken ja koittaa keksiä jotain mistä sais muutaman eeron enempi per kk, vai kaiveleeko jotain pimeetä duunia, niin ei tuet putoa ja saa muutaman rahan enempi per kk. Elo kun tolla työttömyyskorvauksella on helevetin nihkeetä, kiitoks kaiken kallistumisen..

 

[BaDari]

Anteeksi avautumiseni mutta tunnen muutaman ihmisen jotka ei nyt vaan halua mennä töihin kun ei ole ihan oikea paikka mitä unelmissaan on etsinyt. Ei noi hommat toimi niin että joko kaikki unelmat pitää tulla toteen tai sitten maataan sohvalla ja piereskellään. Harmaan on kelvattava.

Edelleen, on todella vaikea uskoa että tilanne olisi "ei nyt vaan halua mennä töihin kun ei ole ihan oikea paikka mitä unelmissaan on etsinyt" koska nykyään ollaan todella tarkkoja. Jos olet työkykyinen ja et hae duunia tai vastaanota sitä, silloin sinua rangaistaan vähentämällä tukia, joissakin tapauksissa voidaan katkaista kokonaan. Tietysti sitten voit yrittää hakea toimeentulotukea, mutta tuollaisessa tapauksessa sitä ei myönnetä.

Uskon, että jos oikeasti on niin, että joku "vain makaa kotona", siihen on joku terveydellinen syy mistä ei vain kerrota muille. Vaikkapa mielenterveysongelmat.

 

[ItseMestari]

Musta tuntuu, että näissä jutuissa unohtuu aika usein se, että ei kukaan oikeasti valitse elämää pelkillä tuilla ihan huvikseen. Jos joku "vain makaa kotona", niin siihen on todennäköisesti joku syy, vaikka sitä ei päälle päin näkisikään. Aina se ei myöskään ole selvää edes ihmiselle itselleen.

Monilla voi olla mielenterveyden haasteita, uupumusta, neurokirjon piirteitä tai muuta sellaista, mikä ei näy ulospäin, mutta tekee työnhausta tai ylipäätään arjesta tosi raskasta. Ei se tarkoita, että ihmiset olisivat laiskoja tai etteivät haluaisi elämältään mitään. Välillä se vaan on niin, että jaksaminen ei riitä siihen "harmaaseen" arkeen, eikä aina ole keinoja tai voimia hakea apua.

Ja joo, järjestelmä rankaisee jos ei hae töitä, mutta kaikki ei kuitenkaan aina mahdu siihen muottiin. Kaikki ei myöskään sovi joka työhön, ja joskus se että hakee "ihan mitä vaan" voi lopulta tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä.

Mun mielestä olisi tärkeämpää miettiä, miten voitaisiin oikeasti auttaa näitä ihmisiä pääsemään eteenpäin – eikä tuomita heitä heti olettamalla pahinta. Useimmat ihmiset kyllä haluaa tehdä jotain järkevää elämällään, mutta siihen voi vaan mennä aikaa, etenkin jos taustalla on rankkoja juttuja.

 

[Remeded]

Vaikka siteeraankin viestiäsi, en tätä sinulle suoraan osoita. Mutta, joo, olen samaa mieltä, ihmiset jotka ei ole työkykyisiä - heille pitää pystyä tarjoamaan hyvälaatuinen elämä.

Ihmiset jotka ei vaan 'jaksa' / 'ei kannata koska palkka ei miellytä' / 'työajat ei miellytä' niin.. En oikein voi sietää tuollaista loisimista. Jokaisen pitäisi muistaa että ne tuet maksetaan veromarkoista. Jos kukaan ei 'jaksa' mennä töihin niin milläs sitten työttömät (oli kykeneväinen tai ei) tulee toimeen? Hurstin apukin varmaan menee nurin.

Anteeksi avautumiseni mutta tunnen muutaman ihmisen jotka ei nyt vaan halua mennä töihin kun ei ole ihan oikea paikka mitä unelmissaan on etsinyt. Ei noi hommat toimi niin että joko kaikki unelmat pitää tulla toteen tai sitten maataan sohvalla ja piereskellään. Harmaan on kelvattava.

Mä tässä tai jossain toisessa ketjussa jo avauduin omasta menneisyydestäni, enkä lähe tällä(kään) kertaa sen enempää avautuu mutta oli syyt kun en pystynyt tekemään "mitä vaan työtä". Edellisessä työssä paloin loppuun ja siinä kesti tovi palata takaisin työkykyiseksi, jos jotain teen niin teen kunnolla ja ehkä liikaa ja sillä kertaa tuli tehtyä 5 ihmisen työt ja nuorempana ajatteli "kyllähä minä jaksan" mutta vuodet meni kunnes ei enää jaksanut, en tiedä millaisia ihmisiä sä tunnet mutta en ole itse törmännyt ihmiseen joka nyt huvikseen vaan halusi olla kotona "laiskottelemassa" ja elää herroiks näillä mahtavilla tuilla, itse kun niillä olen elänyt ja voin sanoo että niillä ei edes pärjää, just jos lasket jokaisen pennin ja menot riittää rahat laskuihin ja ehkä vuokraan ja makaroniin, mihinkään luksukseen tai ylimäärääiseen ole varaa, se on pelkkää kitkuttelua.

Se ihme ajattelu ihmisiltä joilla nyt asiat on suht hyvin on helppo huudella vieraisiin pöytiin että "mene töihin" ja yleensä aina se eka ajatus on että "laiska paska elää meidän verorahoilla". Jopa ne ihmiset mitä näkee kaduilla örisemässä kamoissa niin tuskin heilläkään ollut ajatuksena "minäpä alan vaa vetää kamaa enkä tee mitään". Ei sitä ihminen voi tietää mitä toinen on joutunut käymään läpi että pääsee siihen pisteeseen, joskus on tilanne että ei enää auta "ota itseäsi niskasta kiinni" mentaliteetti, ne ihmiset tarvitsee apua, tai olisi tarvinnut apua jo ajat sitten mutta kun lähtökohtaisesti ne lokeroidaan johonkin laiskojen paskojen kastiin ja elämä alkaa potkii joka suunnasta päähän että siinä ihminen menettää jo toivonsa kun ei apua heru sitten mistään.

Vuosia kun on työttömänä (sairauslomat, työkyvyn menetys jne) ihminen putoaa pois kärryiltä työttömien ym "limboon" ja takaisin oravanpyörään nouseminen ei välttämättä ole enää niin helppoa kun luulis, toitotetaan että "kyllä töitä saa kuhan vaan etsii". Eduskunnassakin vaan kiristetään ja pakotetaan ja rangaistaan kaikenmaailman "aktiivimalleilla, hae 300 työpaikkaa kuukaudessa". Että kyllä alkaa tapahtuu, no alkoiko tapahtuu? Ei sitten yhtään.

Se että viedään ja vähennetään vielä siitäkin vähästä mikä ei todellakaan ajaa sitä kansan hyvinvointia, että "no katkastaan lisää". Kyllä alkaa löytymään motiivia menemään mihin tahansa paskaduuniin jossa raadat niska limassa pennien eteen koska mikä tahansa työ kun työ nyt edistää jotenkin hyvinvointia.

Tästä voisin jaarittaa loputtomasti sillä tämä aihe on jotenkin henkilökohtainen, pohjalla ollaan käyty ja ei sieltä ihan helposti nouse,, taustalla voi olla monia syitä eikä se ratkaisu ole aina että löytää työpaikkaa ainakaan siinä akuuttivaiheessa kun tarvitsee paljon muutakin apua kun vain löytää nyt joku työ, vaikka tällä hetkellä onkin tilanne työn ja tulojen puolesta hieman parempi, on silti pelko että tätä ei jatku kauan ja ei tulis edes mieleen palata takas niihin pennien tukirahoille takaisin "laiskottelemaan" ja elää herroiks veronmaksajien rahoilla. Että en tiedä ketä tunnet ja mitä tukia ne ihmiset saa että vapaaehtoisesti haluavat vain laiskotella eikä edes yrittää.

 

[Strooper12]

Mä tässä tai jossain toisessa ketjussa jo avauduin omasta menneisyydestäni, enkä lähe tällä(kään) kertaa sen enempää avautuu mutta oli syyt kun en pystynyt tekemään "mitä vaan työtä". Edellisessä työssä paloin loppuun ja siinä kesti tovi palata takaisin työkykyiseksi, jos jotain teen niin teen kunnolla ja ehkä liikaa ja sillä kertaa tuli tehtyä 5 ihmisen työt ja nuorempana ajatteli "kyllähä minä jaksan" mutta vuodet meni kunnes ei enää jaksanut, en tiedä millaisia ihmisiä sä tunnet mutta en ole itse törmännyt ihmiseen joka nyt huvikseen vaan halusi olla kotona "laiskottelemassa" ja elää herroiks näillä mahtavilla tuilla, itse kun niillä olen elänyt ja voin sanoo että niillä ei edes pärjää, just jos lasket jokaisen pennin ja menot riittää rahat laskuihin ja ehkä vuokraan ja makaroniin, mihinkään luksukseen tai ylimäärääiseen ole varaa, se on pelkkää kitkuttelua.

Se ihme ajattelu ihmisiltä joilla nyt asiat on suht hyvin on helppo huudella vieraisiin pöytiin että "mene töihin" ja yleensä aina se eka ajatus on että "laiska paska elää meidän verorahoilla". Jopa ne ihmiset mitä näkee kaduilla örisemässä kamoissa niin tuskin heilläkään ollut ajatuksena "minäpä alan vaa vetää kamaa enkä tee mitään". Ei sitä ihminen voi tietää mitä toinen on joutunut käymään läpi että pääsee siihen pisteeseen, joskus on tilanne että ei enää auta "ota itseäsi niskasta kiinni" mentaliteetti, ne ihmiset tarvitsee apua, tai olisi tarvinnut apua jo ajat sitten mutta kun lähtökohtaisesti ne lokeroidaan johonkin laiskojen paskojen kastiin ja elämä alkaa potkii joka suunnasta päähän että siinä ihminen menettää jo toivonsa kun ei apua heru sitten mistään.

Vuosia kun on työttömänä (sairauslomat, työkyvyn menetys jne) ihminen putoaa pois kärryiltä työttömien ym "limboon" ja takaisin oravanpyörään nouseminen ei välttämättä ole enää niin helppoa kun luulis, toitotetaan että "kyllä töitä saa kuhan vaan etsii". Eduskunnassakin vaan kiristetään ja pakotetaan ja rangaistaan kaikenmaailman "aktiivimalleilla, hae 300 työpaikkaa kuukaudessa". Että kyllä alkaa tapahtuu, no alkoiko tapahtuu? Ei sitten yhtään.

Se että viedään ja vähennetään vielä siitäkin vähästä mikä ei todellakaan ajaa sitä kansan hyvinvointia, että "no katkastaan lisää". Kyllä alkaa löytymään motiivia menemään mihin tahansa paskaduuniin jossa raadat niska limassa pennien eteen koska mikä tahansa työ kun työ nyt edistää jotenkin hyvinvointia.

Tästä voisin jaarittaa loputtomasti sillä tämä aihe on jotenkin henkilökohtainen, pohjalla ollaan käyty ja ei sieltä ihan helposti nouse,, taustalla voi olla monia syitä eikä se ratkaisu ole aina että löytää työpaikkaa ainakaan siinä akuuttivaiheessa kun tarvitsee paljon muutakin apua kun vain löytää nyt joku työ, vaikka tällä hetkellä onkin tilanne työn ja tulojen puolesta hieman parempi, on silti pelko että tätä ei jatku kauan ja ei tulis edes mieleen palata takas niihin pennien tukirahoille takaisin "laiskottelemaan" ja elää herroiks veronmaksajien rahoilla. Että en tiedä ketä tunnet ja mitä tukia ne ihmiset saa että vapaaehtoisesti haluavat vain laiskotella eikä edes yrittää.

Ikävä kuulla että kertomasi perusteella olet pahasti menettänyt työkykysi jossain vaiheessa elämääsi, kenties alentunut työkyky on edelleen läsnä?
Itsellä kävi vähän samalla lailla huomattavasti pienemmässä mittakaavassa mutta olin reilut puoli vuotta sohvalla syljeskellen kattoon. Toki vähän väliä psykiatreja ja psykologeja kävin moikkaamassa.

Pidän kantani että ihmisillä kenellä on työkyky mennyt niin heistä on luonnollisesti pidettävä huolta.
Se mitä tarkoitin harmaalla on että meillä on kortistossa dippainssejä jotka ei suostu menemään tarjottuihin töihin koska palkka / työnkuva ei 100% vastaa heidän koulutustaan. Siksi mielestäni harmaan on kelvattava.

Noi pari loisijaa ketä tunnen on.. Hmm, mitenhän sen nätisti muotoilisi, no, valinneet omat valintansa ja elämäntapansa. Ja vitustako mä tiedän vaikka olisi työkyvyttömiä loppujenlopuksi kaiken sen jälkeen minkälaista vahinkoa on itselleen vuosien varrella aiheuttanut.

 

[BaDari]

Noi pari loisijaa ketä tunnen on.. Hmm, mitenhän sen nätisti muotoilisi, no, valinneet omat valintansa ja elämäntapansa. Ja vitustako mä tiedän vaikka olisi työkyvyttömiä loppujenlopuksi kaiken sen jälkeen minkälaista vahinkoa on itselleen vuosien varrella aiheuttanut.

No tuon perusteella jo voisi sanoa, että kyseessä tuskin on täysin työkykyiset ihmiset.

 

[LännenMies]

Ottamatta sen kummemmin kantaa kenenkään työkykyyn tai mielenterveyteen mutta omassakin tuttavapiirissä on tapaus, jolla alkaa aina sopivasti masennuskausi kun työkkäri pistää työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön. Kuitenkin varsinkin kesäaikaan saikulla ollessaan kykenee mökillään kännäämään ja kalastamaan hyvillä mielin.

Lisäyksenä. Taisi olla anno domini 2018 kun viimeksi olin työttömänä. Tuli näppiin hurjat 490e kuukaudessa työttömyystukea. Jos joku kokee että on lystiä elää sellaisella summalla niin ei muuta kuin kokeilemaan.

 

[shamaniac]

Noi pari loisijaa ketä tunnen on.. Hmm, mitenhän sen nätisti muotoilisi, no, valinneet omat valintansa ja elämäntapansa. Ja vitustako mä tiedän vaikka olisi työkyvyttömiä loppujenlopuksi kaiken sen jälkeen minkälaista vahinkoa on itselleen vuosien varrella aiheuttanut.

Tässä on jo useampi sanonut samaa eli periaatteessa sitä, että noihin valintoihin ja "elämäntapoihin" voi olla syynsä, joka ei välttämättä lopulta olekaan niin paljon oma valinta. Joku jo kirjoittikin, että siinä ihminen saattaa muille sen kuvan haluta antaa, mieluummin kuin että on uhri, surkimus tai luuseri tai mitä näitä sanoja ja kuvauksia nyt löytyykään. Vähän samaa siis kuin "happamia, sanoi kettu", eli kun ei ole asiat menneet kuten olisi halunnut tai olisi hyvä, niin ihminen mieltääkin sen omaksi valinnakseen sen sijaan että olisi päätynyt tilanteeseen ilman tietoista valintaa.

Itse ainakin uskon että kukaan ei halua elää kituuttaen tai vaikkapa ryypätä päivät pitkät jos vaihtoehtoja olisi. Taustalta yleensä ne syyt löytyy myös helposti jos niitä taustoja vain pystyy selvittämään. Vaan kukapa niitä kaikille jakaisi.

Vaikka siis joku voi valitakin että jää sohvalle makaamaan, voi se lopulta olla vain lopputulos kaikesta aiemmasta. Usein tuossa kohtaa kaikki on jo aika lailla päin persettä, jolloin ihminen on vähintään masentunut ja/tai toivonsa menettänyt. Joo, oma valinta ehkä, mutta enemmän samalla tapaa kuin itsari siinä kohtaa kun ei kestä enää. Eikä noissa tilanteissa taida paljoa auttaa kehoitukset ottaa itseään niskasta kiinni tms.

Ottamatta sen kummemmin kantaa kenenkään työkykyyn tai mielenterveyteen mutta omassakin tuttavapiirissä on tapaus, jolla alkaa aina sopivasti masennuskausi kun työkkäri pistää työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön. Kuitenkin varsinkin kesäaikaan saikulla ollessaan kykenee mökillään kännäämään ja kalastamaan hyvillä mielin.

(Lainauksesta huolimatta en vastaa niinkään sinulle, vaan yleisesti)

Ymmärrän kyllä miten epäreilulta ja kierolta tuollainen käyttäytyminen voi tuntua mutta jos se on oikeasti masennusta, niin vähemmän sitä varmasti on kesällä valoisaan aikaan mökillä, varsinkin jos hukuttaa niitä murheita kännäämiseen. Ihan loogisesti tuo siis minusta menee. Eikä kännäys ja mökillä kalastus tarkoita etteikö voisi silloinkin olla masentunut.

Ihmisillä on ilmeisesti yhä paljolti masentuneista sellainen ajatus, että ne vain makaa vuoteessa sikiöasennossa tai nurkassa itkemässä. Joku teidän töissä käyvä kaverinne, joka hymyilee ja tekee hommat kuten aina, voi olla syvästikin masentunut. Ei sitä helvetti mistään päälle päin näe. Samoin niitä kausia ihan oikeasti on ja niihin vaikuttaa asiat. Kummasti se talven pimeys voi masentaa enemmän kuin mökki ja kesä.

Myöhempänä lisäyksenä tähän kohtaan vielä, että aika paljon masentuneelta vie voimia myös nimenomaan se, kun yrittää pitää ne kulissit yllä siitä, että kaikki on hyvin eikä mitään masennusta ole. Ihmismieli on sellainen, että se pyrkii suojelemaan myös itseään. Sen vuoksi ei välttämättä myöskään edes tajua olevansa masentunut tai halua myöntää sitä, tai sitä, että on päätynyt tilanteeseensa muuten kuin omasta halustaan, koska oma valinta tuntuu paremmalta kuin vaihtoehto.

Ei siis sillä, etteikö joku voisi "masennuksensa" (tässä kohtaa tarkoituksella suluissa) ajoittaa aina työmääräysten kohdalle mutta siinäkin kohtaa itse kallistuisin aiemmin sanomaani, eli että kyllä siellä taustalla jotain pielessä on että tuohon on päädytty. Jokainenhan on vapaa testaamaan millaista juhlaa se tuilla eläminen on jos kokee että se on joku ihan oikea valinta, johon tähdätä.

 

[Doctor Pepper]

Ihmisellä, joka ei ole töissä, ei välttämättä ole syytä hakea masennuksen vuoksi saikkua, mutta sitten kun tulee työmääräys, se tulee ajankohtaiseksi. Masentuneena jaksaminen voi riittää siihen kotona möllöttämiseen tai mökkeilyyn, mutta ei töissä käyntiin. Minusta olisi parempi, jos masentuneilla olisi mukavaa tekemistä ja he viihtyisivät. Se ei ole keneltäkään pois ja voi säästää yhteiskunnan varoja esimerkiksi hoitokuluissa.

 

[m_vierimaa]

Ihmisellä, joka ei ole töissä, ei välttämättä ole syytä hakea masennuksen vuoksi saikkua, mutta sitten kun tulee työmääräys, se tulee ajankohtaiseksi. Masentuneena jaksaminen voi riittää siihen kotona möllöttämiseen tai mökkeilyyn, mutta ei töissä käyntiin. Minusta olisi parempi, jos masentuneilla olisi mukavaa tekemistä ja he viihtyisivät. Se ei ole keneltäkään pois ja voi säästää yhteiskunnan varoja esimerkiksi hoitokuluissa.

Tällainen työn aloittamiseen ja tekemiseen kohdennettu masennus onkin kyllä veikeä.

Puutun nyt kumminkin vain tuohon viimeiseen kohtaan. Kyllä nämä nimenomaan ovat aina kuluja. Jos henkilö on vaikkapa 10v masentunut joka kerta kun työnhaku pitäisi aloittaa, niin jokainen voi laskea millaisia summia syntyy kun tällaisia henkilöitä on 50 000. Työ on paras masennuslääke, sanotaan.

Ja tarkoitukseni ei ole vittuilla masentuneille. Mutta se nyt on vaan niin että kyllä nämäkin menot joudutaan laittamaan puntariin muiden sosiaalimenojen kanssa, vaikkapa koko ikänsä töitä tehneen eläkeläisen palvelutalon hoitajien määrään ja palvelun tasoon viimeisinä elinvuosinaan. Tai vaikkapa yöpäivystysten määrään.

Ikävä kyllä rahat eivät vaan riitä kaikkeen hyvään, koska nettoveronmaksajia ei ole tarpeeksi. Jos ratkaisu on se vasemmiston ikuinen eli verotus ja velanotto, niin nettoveronmaksajien määrä edelleen vähenee, etenkin ulkomailta hakeutuvien ammattilaisten. Se spiraali tappaa varmasti lopulta kaiken työnteon, joten mielelläni kuuntelen ratkaisuehdotuksia vasemmaltakin, kunhan ne eivät ole nuo kaksi perinteistä veetä. Digitalisaatio toiminnan tehostajana voi olla yksi.

 

[Doctor Pepper]

Puutun nyt kumminkin vain tuohon viimeiseen kohtaan. Kyllä nämä nimenomaan ovat aina kuluja. Jos henkilö on vaikkapa 10v masentunut joka kerta kun työnhaku pitäisi aloittaa, niin jokainen voi laskea millaisia summia syntyy kun tällaisia henkilöitä on 50 000. Työ on paras masennuslääke, sanotaan.

Tässä on olennaista huomioida tilanne ja vaihtoehtokustannukset. Kyseiselle henkilölle oli tarjottu palkkatuettua työtä ja työkokeiluja. Nämä ovat molemmat työllistämistoimia, joista tulee kustannuksia. Niiden tarkoituksena on avittaa oikean tuottavan työelämän piiriin, mutta käsittääkseni ne eivät ole kovin tehokkaita. Vain sellaiset henkilöt hyötyvät niistä, joilla on motivaatiota työllistyä ja työkykyä riittävästi. Ei ole halpaa pitää vastentahtoista työntekijää jossain "pakkotyössä", josta ei ole kiinnostunut. Vielä 1970-luvulla sellainen onnistui, että porukkaa siirrettiin eräänlaisille työleireille tekemään lapiohommia, jotta kaikilla olisi työtä. Sitten Suomessa lopulta 1990-luvun laman alettua siirryttiin ideologisesti malliin, jossa täystyöllisyyden tavoitteesta luovuttiin markkinataloudellisista syistä. Tehottoman työllistämisen nähtiin heikentävän kansantaloutta. Nykyään tällaista tehotonta työtä tarjotaan lähinnä terapiatarkoituksessa työttömille.

Työttömyyskorvaukset ja avustukset maksavat jonkin verran, mutta henkilön sairastuminen ja muut ongelmat maksavat paljon enemmän. On osaoptimointia säästää niistä pienistä kuluista, joita työttömille maksetaan ja aiheuttaa sen vuoksi merkittävästi suurempia kuluja toisaalle, esimerkiksi terveydenhoitoon. Tutkitusti työ on hyvä lääke masennukseen enkä sitä kiistä. Taloudellisuutta pitää kuitenkin arvioida kokonaisuutena eikä yksittäisten palveluiden tai avustusten suhteen.

 

[LännenMies]

Unohtui tuosta laittaa, että jaksoi kuitenkin palkkatuetussa työssä juuri sen ja sen verran jotta sai liiton päivärahat täyttymään. Tapahtui siis siihen aikaan kun se oli mahdollista. Mun mielestä tuossa tilanteessa olisi armeliainta kaikkien kannalta pistää vaan suoraan sairaseläkkeelle.

 

[Doctor Pepper]

Nykyään ei tosiaan enää onnistu palkkatukitöillä ansiosidonnaisen uudistaminen. Sitä en osaa sanoa, onko hyvä vai huono asia, mutta kyllähän se vie kannustimia myös. Joka tapauksessa pitkäaikaistyöttömälle palkkatuettu työ on todella hyvä vaihtoehto ja sellainen kannattaa ottaa vastaan.

 

[m_vierimaa]

Taloudellisuutta pitää kuitenkin arvioida kokonaisuutena eikä yksittäisten palveluiden tai avustusten suhteen.

Olen samaa mieltä. Etenkin kun tähän yhdistetään vaikuttavuus. Tarkoitan että tukia/työllistämistoimia ei ole olemassa vaan muodon vuoksi vaan on jotain evidenssiä että ne tuottavat tuloksiakin, edes jossain kohdennetussa tapauksissa. Kyllä silti työkykyisellä yksilölläkin on vastuunsa, täytyy olla valmis kouluttautumaan, muuttamaan jne. että yhteiskunta saadaan pyörimään taloudellisesti kestävällä tavalla.

 

[Doctor Pepper]

Niin, Suomessa on ollut pitkään tapana, että poliitikot keksivät aivan idioottimaisia työllistämisratkaisuja, jotka sitten toteutetaan miten sattuu. Hommassa ei ole juurikaan mietitty sitä vaikuttavuutta ja kustannuksia. Työllistäminen pitäisi olla tehokasta ja perustua tutkittuun tietoon.

 

[shamaniac]

Niin, Suomessa on ollut pitkään tapana, että poliitikot keksivät aivan idioottimaisia työllistämisratkaisuja, jotka sitten toteutetaan miten sattuu. Hommassa ei ole juurikaan mietitty sitä vaikuttavuutta ja kustannuksia. Työllistäminen pitäisi olla tehokasta ja perustua tutkittuun tietoon.

Nämä on näitä "10000 työtöntä vähemmän"-juttuja, joissa oikeasti vain siivotaan tilastoja tempuilla. Muuhun ei pystytä mutta sitä ei voida myöntää, koska on jossain kohtaa luvattu älyttömyyksiä tai liikoja.

 

[Strooper12]

No tuon perusteella jo voisi sanoa, että kyseessä tuskin on täysin työkykyiset ihmiset.

Ja jos omat valinnat tehtiin jo aikanaan kun oli vielä työkykyinen? Niinko sanoin, en tiedä mikä on 'päivän kunto' ja että olisiko työkykyinen johonkin helppoihin hommin. Mutten muista että nää kaksi olisi töissä ollut oikeastaan ikinä. 'Vastenmielinen ajatus' kuulemma. Ja työssäolevia katsoo alaspäin koska olemme pelkkiä pilaantuneen yhteiskunnan pelinappuloita jotka ei näe 'isoa' kuvaa. Että sellaistainen superkaksikko. Kasvettiin samoissa piireissä teininä mutta tajusin pitää vähän hajurakoa näihin.

 

[shamaniac]

Ja jos omat valinnat tehtiin jo aikanaan kun oli vielä työkykyinen? Niinko sanoin, en tiedä mikä on 'päivän kunto' ja että olisiko työkykyinen johonkin helppoihin hommin. Mutten muista että nää kaksi olisi töissä ollut oikeastaan ikinä. 'Vastenmielinen ajatus' kuulemma. Ja työssäolevia katsoo alaspäin koska olemme pelkkiä pilaantuneen yhteiskunnan pelinappuloita jotka ei näe 'isoa' kuvaa. Että sellaistainen superkaksikko. Kasvettiin samoissa piireissä teininä mutta tajusin pitää vähän hajurakoa näihin.

Tämä onkin niin laaja keskustelun aihe että täytyy lähteä siitä, että mitkä valinnat oikeasti edes on omia? Kaikilla on niin erilaiset lähtökohdatkin että jos jo kotona on ollut paskat olot, niin ehkä on paska meininki jo lähtökohtaisesti. Ehkä asenne yhteiskuntaa vastaan tulee jo kotoa kun vaikka vanhemmat ei ole saaneet apua? Asenteiden tarttuminen, ihmisten lähtökohdat, jne. Muuttujia on älyttömästi.

Menee toki ehkä turhan filosofiseksi pohdinnaksi alkaa miettiä, onko mikään valinta lopulta täysin oma, mutta tässä kohtaa nostaisin silti esille vähintään sen, että ehkä on saatu jo alunperin paskemmat omenat evääksi kuin mitä muut.

Asenteella ja sisulla tietysti voi korjata paljon mutta jos tuollainen valinta tuntuu epäreilulta, niin epäreilua on myös varmasti se, miten erilaiset lähtökohdat ihmiset saavat jo syntymässään. Siinä voi hyvissä oloissa kasvaneella tai tarpeeksi lujan luonteen saaneella olla helppo huudella.

Toki yhä jätän mahdollisuuden myös sille että on ihan omakin asennevamma ja valinta. Usein muuten on mahdollista sekin, että kun valinnan on joskus tehnyt, niin mielen muuttaminen myöhemmin voi olla vaikeaa ellei mahdotonta. Miten vaikka vuosikymmenten aukon työhistoriassa enää peittää vaikka haluja meiningin parantamiseen olisikin? Tai jos velkaa on helvetisti, niin ettei sitä mitenkään saa kuitenkaan ikinä maksettua, jne.

Asioita voi tietysti aina yrittää korjata mutta jos perustukset on pilattu tai alunperinkin hajalla, niin ei siitä enää välttämättä priimaa saada millään.

 

[Remeded]

Ottamatta sen kummemmin kantaa kenenkään työkykyyn tai mielenterveyteen mutta omassakin tuttavapiirissä on tapaus, jolla alkaa aina sopivasti masennuskausi kun työkkäri pistää työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön. Kuitenkin varsinkin kesäaikaan saikulla ollessaan kykenee mökillään kännäämään ja kalastamaan hyvillä mielin.

Lisäyksenä. Taisi olla anno domini 2018 kun viimeksi olin työttömänä. Tuli näppiin hurjat 490e kuukaudessa työttömyystukea. Jos joku kokee että on lystiä elää sellaisella summalla niin ei muuta kuin kokeilemaan.

Palaan taas omaan henkilökohtaiseen tarinaan, kun oli loppuunpalannut ja saikulla, sitäkin piti ns. todistaa ja hakea saikkua ensin työterveyslääkäreiltä jne, työkkäri ei helpolla luovuta ja kyllä sielä yritettiin pistää kaikkialle kuntouttavaan härdelliin jne, työkyky kun meni ei pystynyt sitäkään, mutta kyllä mä mökillä silti pystyin kalastaa ja ottamaan omaa aikaa, kaljaakin pystyin juomaan saunan jälkeen ja ennen. Kyllä tätä sormella osoittelua ja syyttelyä sai sitten kuulla ihan omassakin kaveripiirissä että "kyllä sun pitäis nyt jotain hommia tehää". Ulospäin tietenkin näytin täysin normaalilta terveeltä työkykyiseltä veronmaksajalta.

Ei sitä halua näyttää heikolta ja jos vaikka jotain heikkouksia myöntääkin niin eihän sitä tosissaan oteta. Mä oon koko ikäni tehnyt töitä silloin kun sitä on ollut, oon saanut jo kasvatuksen että töitä pitää tehää, isäni teki töitä (nyt eläkkeellä) vaikka pää irti ja paskaduunitki kelpasi vaikkei vastannut sitä omaa ammattia, mulle kelpaa myös ns. paskaduunit, tosin en sanois mitään duunia paskaduuniksi kuhan siitä maksetaan palkkaa. Eri asia sit jos niillä paskaduuneilla käytetään hyväksi esim työkokeilijoita/harjottelijoita jollain kelan tuilla ja sen jälkeen vaa pihalle eikä aikomustakaan palkata. Otetaan vaan uusia harkkareita liukuhihalla sisään ja vanhat ulos.

Ja kyllä olen itsekin niissä ollut, kun pitkän saikkujen ym jälkeen piti johonkin lähteä ja siihen nämä ovat hyviä, matalakynnyksien työkokeilut 4 kertaa viikos 6h tai jos oikee ahkeraksi haluaa nii voi tehää täyttä viikkoa 8h. Sen idea on testata menettänyttä työkykyä ja pikkuhiljaa palata takas työelämään, eri asia sitten just se että palkataanko työkokeilun jälkeen, mun mielestä siinä pitäisi olla joku lakipykälä että tietyn ajan jälkeen työkokeilijat otettais palkkalistoille, sillä jos niitä harkkareita vaan potkitaan ja liukuhihnalla otetaan uusia (sillä heitä riittää) tulevat tietenkin firmoille halvemmaks tai oikeastaan ilmainen työntekijä, mutta se ei edistä pitkällä juoksulla itse työntekijän hyvinvointia, helposti tippuu takas sohvalle masentelee.

Kaikesta tästä huolimatta silti uskon että varmasti joukossa on ihmisiä jotka vaan haluaa lusmuilla mutta uskon että se on hyvin hyvin pieni prosentti, ja silti haluan uskoa että taustalla on paljon muuta kun se oma valinta vaan laiskotella eikä edes yrittää, mutta noin yleisesti työttömät luokitellaa liian helposti kaikki siihen samaan "ota itseäsi niskasta kiinni laiska paska kastiin".

Itse kun oon pyörinyt liiankin kauan näissä kuntouttavissa ym työkkärin härdelleissä ja vastaan on tullut niin paljon ihmisiä niin monilla eri taustatarinoilla eikä yksikään ole siinä asemassa vapaaehtoisesti.

 

[shamaniac]

Yksi osa ongelmaa (työttömien masentumista ja syvemmälle kuiluun suistumista) on tai ainakin voi olla, myös nimenomaan se perinteinen työn "ihannointi".

Jos kotona painotetaan että töitä pitää tehdä ja pahimmillaan haukutaan työttömät ja "pitkätukkahipit" helvettiin, niin kyllä sitä voi aika paljon enemmän masentaa ja ahdistaa olla hetkikin työttömänä "roskasakkina" kuin että sen näkisi vain yhtenä mahdollisena, toivottavasti lyhyenä vaiheena elämää.

Tuntuukin, että monille työssäkävijöille jo pieni hetkikin työttömänä on maailmanloppu. Olen itse sellaisia juttuja kuullut ja ihmetellyt puhetta. Siitä puhutaan tosiaan kuin se olisi pahimpia asioita mitä ihmisille voi käydä ja usein näistä puheista on tulkittavissa myös miten noloa ja häpeällistä se tuntuu olevan.

Se on useimmille täysin itsestään riippumaton valinta ja asia, johon ei todellakaan ole itse tähdätty, joten minkä helvetin takia se on niin iso stigma? No, tietysti ainakin sen takia kun työttömät niputetaan nimenomaan laiskoiksi paskoiksi, jotka on työttömiksi haluttu. Eihän siis kunnon veronmaksaja voi tähän porukkaa ikinä kuulua.