Noi pari loisijaa ketä tunnen on.. Hmm, mitenhän sen nätisti muotoilisi, no, valinneet omat valintansa ja elämäntapansa. Ja vitustako mä tiedän vaikka olisi työkyvyttömiä loppujenlopuksi kaiken sen jälkeen minkälaista vahinkoa on itselleen vuosien varrella aiheuttanut.
Tässä on jo useampi sanonut samaa eli periaatteessa sitä, että noihin valintoihin ja "elämäntapoihin" voi olla syynsä, joka ei välttämättä lopulta olekaan niin paljon oma valinta. Joku jo kirjoittikin, että siinä ihminen saattaa muille sen kuvan haluta antaa, mieluummin kuin että on uhri, surkimus tai luuseri tai mitä näitä sanoja ja kuvauksia nyt löytyykään. Vähän samaa siis kuin "happamia, sanoi kettu", eli kun ei ole asiat menneet kuten olisi halunnut tai olisi hyvä, niin ihminen mieltääkin sen omaksi valinnakseen sen sijaan että olisi päätynyt tilanteeseen ilman tietoista valintaa.
Itse ainakin uskon että kukaan ei halua elää kituuttaen tai vaikkapa ryypätä päivät pitkät jos vaihtoehtoja olisi. Taustalta yleensä ne syyt löytyy myös helposti jos niitä taustoja vain pystyy selvittämään. Vaan kukapa niitä kaikille jakaisi.
Vaikka siis joku voi valitakin että jää sohvalle makaamaan, voi se lopulta olla vain lopputulos kaikesta aiemmasta. Usein tuossa kohtaa kaikki on jo aika lailla päin persettä, jolloin ihminen on vähintään masentunut ja/tai toivonsa menettänyt. Joo, oma valinta ehkä, mutta enemmän samalla tapaa kuin itsari siinä kohtaa kun ei kestä enää. Eikä noissa tilanteissa taida paljoa auttaa kehoitukset ottaa itseään niskasta kiinni tms.
Ottamatta sen kummemmin kantaa kenenkään työkykyyn tai mielenterveyteen mutta omassakin tuttavapiirissä on tapaus, jolla alkaa aina sopivasti masennuskausi kun työkkäri pistää työkokeiluun tai palkkatuettuun työhön. Kuitenkin varsinkin kesäaikaan saikulla ollessaan kykenee mökillään kännäämään ja kalastamaan hyvillä mielin.
(Lainauksesta huolimatta en vastaa niinkään sinulle, vaan yleisesti)
Ymmärrän kyllä miten epäreilulta ja kierolta tuollainen käyttäytyminen voi tuntua mutta jos se on oikeasti masennusta, niin vähemmän sitä varmasti on kesällä valoisaan aikaan mökillä, varsinkin jos hukuttaa niitä murheita kännäämiseen. Ihan loogisesti tuo siis minusta menee. Eikä kännäys ja mökillä kalastus tarkoita etteikö voisi silloinkin olla masentunut.
Ihmisillä on ilmeisesti yhä paljolti masentuneista sellainen ajatus, että ne vain makaa vuoteessa sikiöasennossa tai nurkassa itkemässä. Joku teidän töissä käyvä kaverinne, joka hymyilee ja tekee hommat kuten aina, voi olla syvästikin masentunut. Ei sitä helvetti mistään päälle päin näe. Samoin niitä kausia ihan oikeasti on ja niihin vaikuttaa asiat. Kummasti se talven pimeys voi masentaa enemmän kuin mökki ja kesä.
Myöhempänä lisäyksenä tähän kohtaan vielä, että aika paljon masentuneelta vie voimia myös nimenomaan se, kun yrittää pitää ne kulissit yllä siitä, että kaikki on hyvin eikä mitään masennusta ole. Ihmismieli on sellainen, että se pyrkii suojelemaan myös itseään. Sen vuoksi ei välttämättä myöskään edes tajua olevansa masentunut tai halua myöntää sitä, tai sitä, että on päätynyt tilanteeseensa muuten kuin omasta halustaan, koska oma valinta tuntuu paremmalta kuin vaihtoehto.
Ei siis sillä, etteikö joku voisi "masennuksensa" (tässä kohtaa tarkoituksella suluissa) ajoittaa aina työmääräysten kohdalle mutta siinäkin kohtaa itse kallistuisin aiemmin sanomaani, eli että kyllä siellä taustalla jotain pielessä on että tuohon on päädytty. Jokainenhan on vapaa testaamaan millaista juhlaa se tuilla eläminen on jos kokee että se on joku ihan oikea valinta, johon tähdätä.