Yleinen Resident Evil -ketju

[pelle]

Voiko resident evil 2:n läpäistä ilman kävelyä?
Nyt joku jo sanoo ääneen "no ei tietenkään", mutta asia ei ole niin yksinkertainen sillä joka kerta kun sä tähtäät aseella niin leon liikkuu pari milliä eteenpäin.
En spoilaa kertomalla onnistuiko tuo vai ei sillä video on varsin viihdyttävää katsottavaa.

 

[Nepa]

Resident Evil on sarja, jonka olemassaolon tiennyt aina, mutta koskaan ei ole jostain syystä ollut hirveästi mielenkiintoa sitä kohtaan. Ensimmäistä tai toista pelannut aikanaan PS1:llä sen demon verran. Ei kuitenkaan silloin imaissut mitenkään mukaansa.

Nyt tullut sitten vähän paikattua tätä aukkoa sivistyksessä ja tässä viimeaikoina pelattu läpi 1, 2 ja 4. Voi pojat mitä pelejä. Aivan todellisia mestariteoksia.

Ykkönen oli hyvä, kakkonen mielestäni vielä parempi. Nelosesta olin pitkään sitä mieltä että ei ehkä aivan kakkosen veroinen, mutta nyt kun sen tässä viimeisenä läpäisin, niin enpä enää tiedä. Kovin erilaisia ja omalla tavallaan aivan uskomattoman hyviä.

Tiedän sen tunteen kun haluaisi tyhjentää mielen, jotta voisi pelata jonkun oman suosikkipelin uudestaan täysin uutena. Nyt tuntuu vähän että olisi tehnyt niin, koska näissä peleissä yhdistyy juuri kaikki mistä videopeleissä pidän ja ihmettelen vaan miksen ole pelannut näitä jo aiemmin.

1:sen pelasin Switchillä HD-version
2 ja 4 Remaket PC/Steam Deck

 

[Hulikopteri]

Itsekin suorastaan kiinnyin kakkosen ja nelosen uusioversioihin. Ne pitää ehdottamasti joskus pelata uudestaan. Varsinkin kakkosessa ilmeisesti Clairen kampanja eroaa paljon Leonista. Toki samoin pitäisi kolmonen, seiska ja kasikin pelata.

Niin paljon backlogia ja niin vähän aikaa

 

[Tenebrae Aeternae]

Itsekin suorastaan kiinnyin kakkosen ja nelosen uusioversioihin. Ne pitää ehdottamasti joskus pelata uudestaan. Varsinkin kakkosessa ilmeisesti Clairen kampanja eroaa paljon Leonista. Toki samoin pitäisi kolmonen, seiska ja kasikin pelata.

Niin paljon backlogia ja niin vähän aikaa

Mulla kävi niin että tykästyin todella tuohon RE2:n remakeen, ja sen läpäistyäni ajattelin kolmosen pelailla myös läpi. Parin tunnin jälkeen alkoi tuntua että on hukattu kaikki mikä teki tuosta kakkosesta hyvän ja menty ihan eri suuntaan.. jäi sitten kesken eikä ole oikeastaan edes mitään halua palata siihen. Oudosti mulla takaraivossa muistikuva että olisin alkuperäisestä RE3:sta kovinkin tykännyt. Onkos niin että tuo 7 on kakkosen tyyliin vahvemmin puzzlepainoitteinen? Tuli sekin ostettua mutta en ole vielä kunnolla kerennyt perehtymään siihen. Nelosta ei kaiken näkemäni perusteella mun kannata varmaan edes kokeilla, kun tuntuu keskittyvät ihan liikaa mättöön..

 

[Nepa]

Mulla kävi niin että tykästyin todella tuohon RE2:n remakeen, ja sen läpäistyäni ajattelin kolmosen pelailla myös läpi. Parin tunnin jälkeen alkoi tuntua että on hukattu kaikki mikä teki tuosta kakkosesta hyvän ja menty ihan eri suuntaan.. jäi sitten kesken eikä ole oikeastaan edes mitään halua palata siihen. Oudosti mulla takaraivossa muistikuva että olisin alkuperäisestä RE3:sta kovinkin tykännyt. Onkos niin että tuo 7 on kakkosen tyyliin vahvemmin puzzlepainoitteinen? Tuli sekin ostettua mutta en ole vielä kunnolla kerennyt perehtymään siihen. Nelosta ei kaiken näkemäni perusteella mun kannata varmaan edes kokeilla, kun tuntuu keskittyvät ihan liikaa mättöön..

Joo nelonen on oikeastaan pelkkää mättöä, mutta toki pelattavuus on sen verran hyvää että tuota mielellään tekee. Varsinaisia puzzleja ei kakkosen tapaan ole.

Kakkonen oli kyllä mielestäni tosi kivasti tasapainotettu noiden taistelun ja puzzlen osalta.

Seiskaa en itsekään vielä ole ehtinyt pelata, hommattuna on ja jossain tässä syksyn pimeinä iltoina pitäisi se aloittaa. Ilmeiseti ainakin kauhua vähän enemmän? Puzzleista en tiedä.

 

[Hulikopteri]

Mulla kävi niin että tykästyin todella tuohon RE2:n remakeen, ja sen läpäistyäni ajattelin kolmosen pelailla myös läpi. Parin tunnin jälkeen alkoi tuntua että on hukattu kaikki mikä teki tuosta kakkosesta hyvän ja menty ihan eri suuntaan.. jäi sitten kesken eikä ole oikeastaan edes mitään halua palata siihen. Oudosti mulla takaraivossa muistikuva että olisin alkuperäisestä RE3:sta kovinkin tykännyt. Onkos niin että tuo 7 on kakkosen tyyliin vahvemmin puzzlepainoitteinen? Tuli sekin ostettua mutta en ole vielä kunnolla kerennyt perehtymään siihen. Nelosta ei kaiken näkemäni perusteella mun kannata varmaan edes kokeilla, kun tuntuu keskittyvät ihan liikaa mättöön..

Jooh, kolmonen on vissiin enimmäkseen äksöniä ja aika lyhyt. Mutta tulee se silti jossain vaiheessa pelattua. Seiskasta taas olen kuullut että enemmän kauhua ja pulmanratkontaa. Taidan jättää sen pidemmälle syksyyn, että pääsee oikeaan tunnelmaan

 

[asin]

Jooh, kolmonen on vissiin enimmäkseen äksöniä ja aika lyhyt. Mutta tulee se silti jossain vaiheessa pelattua. Seiskasta taas olen kuullut että enemmän kauhua ja pulmanratkontaa. Taidan jättää sen pidemmälle syksyyn, että pääsee oikeaan tunnelmaan

Seiska on mun mielestä helposti koko sarjan pelottavin peli. Bakerin perheen jälkeen tuntuu kasin viholliskirjo lähinnä joltain koomiselta Addams familylta. Kaikki tosin kokee kauhun eri tavalla.

 

[Guybrush Threepwood]

Kyllä nelosessa on kuitenkin rauhallisempiakin hetkiä sekä kevyitä puzzleja ja lisäksi vahvaa tunnelmaa ja mielestäni rytmitys on erinomainen. Eniten kuumottavia ja paniikinsekaisia hetkiä koko sarjassa sanoisin. Ehdottomasti kannattaa kokeilla ja onhan se yleisesti kuitenkin ehkä sarjan parhaana pidetty ja myös oma suosikki, kakkonen sitten oma kakkossuosikki ja myös loistava.

Seiska myös erinomainen ja varsinkin alkupuolella hienoja kauhufiiliksiä ja varmaankin sarjan pelottavimmat hetket, en ole muutamaan vuoteen pelannut mutta muistaakseni enemmän tutkimista ja puzzleja kuin puhdasta räiskintää. Paremmin maistui seiskan meno kuin Villagen, vaikka kyllä Villagessa myös ehdottomasti hetkensä ja selvästi pelaamisen arvoinen.

Itse pidin ihan myös kolmosen remakesta ja lähinnä vahvojen hahmojen ansiosta vaikka ei tietysti olekaan näiden kahden muun remasterin tasolla.

 

[asin]

Tuosta kasista/villagesta vielä sen verran että on siinäkin hetkensä ja ihmissudet tuntuu omasta mielestä huomattavasti ahdistavammalta kuin ne seiskan homekasat. Siksi että ihmissudet ovat aggressiivisempia, nopeampia ja näyttävätkin siltä että haluavat repiä kappaleiksi. Pelin lisäosassa on myös erittäin ahdistava kohtaus joka peittoaa jopa House Benevienton mielestäni

 

[PPrime]

Joo, seiska oli aikas pelottava mutta "homekasat" oli kyllä aika meh vihollisina. Itse perhe olikin sitten aika spooky

 

[Tenebrae Aeternae]

Kyllä nelosessa on kuitenkin rauhallisempiakin hetkiä sekä kevyitä puzzleja ja lisäksi vahvaa tunnelmaa ja mielestäni rytmitys on erinomainen. Eniten kuumottavia ja paniikinsekaisia hetkiä koko sarjassa sanoisin. Ehdottomasti kannattaa kokeilla ja onhan se yleisesti kuitenkin ehkä sarjan parhaana pidetty ja myös oma suosikki.

Mä olen 99% varma ettei iske, tässä iässä jo aika hyvin tietää mikä maistuu ja mikä ei. Sitten kun joskus tulee plussaan niin varmaan koitan, en kyllä rahaa viitsi siihen sijoittaa. Hyvin huomannut että noi mitkä yleisesti on kauhean arvostettuja pelejä nykyään ei oikein merkkaa itselle mitään. PS5 kirjaston "pakko pelata" peleistä ei ole tainnut tähän mennessä iskeä kuin pari hassua.. muuten ollut todella vaisut fiilikset niistä. Mikä lie nykyään, mutta vaatii peliltä sitä että oikeasti kolahtaa kunnolla että viitsii aikaansa tuhlata sen parissa. RE7 menee kyllä ehdottomasti kokeiluun jahka kerkiää, saatan jopa tykätä.

 

[Ippenator]

Tuosta kasista/villagesta vielä sen verran että on siinäkin hetkensä ja ihmissudet tuntuu omasta mielestä huomattavasti ahdistavammalta kuin ne seiskan homekasat. Siksi että ihmissudet ovat aggressiivisempia, nopeampia ja näyttävätkin siltä että haluavat repiä kappaleiksi. Pelin lisäosassa on myös erittäin ahdistava kohtaus joka peittoaa jopa House Benevienton mielestäni

Olenpa ollut viime aikoina todella samaa mieltä kommenttiesi kanssa. Hauska huomata, ettei tässä pelejä ja pelaamista välttämättä niin eri tavalla aina koeta. Itsellenikin nuo kasin ihmissudet olivat jotenkin tosi kuumottavia. Juuri tuo nopeus ja aggresssiivisuus, ja sellainen tietty body horror- elementti toimi kyllä niissä ainakin itselleni todella hyvin. Vielä kun joissakin kohdin noita tulee useampia varsin nopeaan tahtiin päälle, niin kyllä siinä sellaista paniikin tunnetta pääsee syntymään.

Seiska on mun mielestä helposti koko sarjan pelottavin peli. Bakerin perheen jälkeen tuntuu kasin viholliskirjo lähinnä joltain koomiselta Addams familylta. Kaikki tosin kokee kauhun eri tavalla.

Tästäkin kaikilta osin samaa mieltä. Seiskassa on kyllä monella tapaa sarjan pelottavimmat elementit. Itselleni perheen pahin on kyllä se äiti-Baker. Ihan hirveä ilmestys kaikissa muodoissaan!

 

[Hulikopteri]

Nelosen remake taas iski minuun täysillä, vaikkei ollut yhtään nostalgiaa alkuperäiseen. Upeasti rytmitetty ja tunnelma ajoittain ahdistava. Toki vitosta tullut hakattua varmaan satoja tunteja, joten ei ihme kun nelonen on hyvinkin samankaltainen, mutta ajoittain karmivampi. Kasikin näyttää aika samalta setiltä erikoista kauppiasta myöten, joten eiköhän sekin iske.

 

[Juuberi]

Tullut hakattua tässä reilun kuukauden sisään 1 (2002 remake), 2 (remake), 3 (remake), 4 (remake), 5, 7 ja Village läpi. Aiemmin ajattelin, että mitkään kauhupelit eivät ole minun juttuni ollenkaan mutta jostain syystä halu kokeilla vihdoin RE:tä syttyi ja imaisi täysin mukaansa. Yleisesti ottaen sanoisin, että pelisarja on loistava maailmanluonnissa ja "loressa" mutta itse pelien tarinat ja hahmot eivät ole erityisen vahvoja osia kokonaisuudesta. Mikä ei sinänsä ihan kauheasti minua haittaa. Koska kukaan ei jaksa lukea esseitä niin seuraavaksi lyhyesti jokaisesta:

RE1 remake: Vaikutuin kyllä miten upealta peli näyttää edelleen. Siis vuodelta 2002! Ymmärrän, että se on seurausta ennalta piirretyistä kuvista liikkumattomissa kuvakulmissa ja HD-versio tuli 2015 mutta kuitenkin. Onnistuin epävakaasti tarpomaan läpi vaikka täysin noobina peli vähän kömpelöltä tuntuikin. Toisaalta se lisäsi kauhun tuntua ja Spencerin kartano on upea sijainti.

RE2 remake: Ehkä oma suosikkini kaikista ja jos Spencerin kartano oli upea, niin poliisiasema on vielä upeampi. Yksi kaikkien aikojen parhaita pelirakennuksia. Viemäriosuus oli hiukan rasittava ja vei hiukan uudelleenpelaamisen intoa vaikka Leon A:n ja Claire B:n molemmat pelasinkin.

RE3 remake: Tuntui välityöltä jollain tavalla. Lyhyt, vähän jälleenpeluuarvoa ja ei tee selviytymiskauhua yhtä hyvin kuin 2, eikä toimintaa yhtä hyvin kuin 4.

RE4 remake: Saakelin hauskaa mättöä ja jos RE:stä piti tehdä toimintamättöä, niin näin se piti tehdä. Pelin temmotus tuntuu erittäin onnistuneelta. Vaikka taistelua onkin erittäin paljon, niin pieniä taukoja ja (helppoja) puzzleja tarjottiin sopivasti väliin. Lueskelin remaken ja alkuperäisen eroista käsikirjoituksen ja hahmojen suhteen (sillä omaa kokemusta ei ole) ja tuntuu ainakin omasta mielestä huomattavasti parannetulta (joskin ilmeisesti Krauser oli mielenkiintoisempi alkuperäisessä). Puzzleja olisin toivonut hiukan enemmän mutta ainakin niitä oli toisin kuin...

RE5: Pelasin tämän yksin tekoälyn kanssa ja voi pojat miten surkea se on. Piti ihan testata, miten aivokuollut tekoäly-Sheva on sijoittamalla Chris ja Sheva niiden räjähtävien lankapommien eri puolille ja kutsumalla Sheva Chrisin luokse. Lopputulos on se, että Sheva juoksee sokeana suoraan silmiensä edessä olevaa räjähdelankaa päin. Koko pelissä taisi olla yksi puzzle-osuus? Jos oikein muistan. Varmasti hauska peli kaverin kanssa pelatessa mutta myös maalin kuivumisen tuijottaminen voi olla hauskaa hyvässä seurassa.

RE7: Ensimmäiset tunnit meni ihan paskat housussa vahvan tunnelman ja ensimmäiseen persoonaan siirtymisen seurauksena. Tuntui kuitenkin, että peli aavistuksen heikkeni loppua kohti ja eri vihollistyyppejä oli liian vähän. Kuitenkin mielellään kauhumaisempaa pelasi RE4:n ja etenkin RE5:n jälkeen.

Village: Paluu mättöön ja vaikka sisältääkin aika sairasta kamaa, niin kokonaisuudeltaan tunnelma meni satunnaisesti jo komiikan puolelle. Positiivista oli vahva yhteys 7:n tarinaan. Ammuskelu on hauskaa mutta kauhun tunne jäi laimeaksi ehkä yhtä tasoa lukuun ottamatta. Sortuu monissa RE-peleissä esiintyvään sitcom-kliseeseen, jossa kukaan ei kerro toisille tarpeeksi infoa, mitä käytetään mielestäni aika halpana tarinankerronnan muotona liian usein.

 

[VanDamScum]

Tullut hakattua tässä reilun kuukauden sisään 1 (2002 remake), 2 (remake), 3 (remake), 4 (remake), 5, 7 ja Village läpi. Aiemmin ajattelin, että mitkään kauhupelit eivät ole minun juttuni ollenkaan mutta jostain syystä halu kokeilla vihdoin RE:tä syttyi ja imaisi täysin mukaansa. Yleisesti ottaen sanoisin, että pelisarja on loistava maailmanluonnissa ja "loressa" mutta itse pelien tarinat ja hahmot eivät ole erityisen vahvoja osia kokonaisuudesta. Mikä ei sinänsä ihan kauheasti minua haittaa. Koska kukaan ei jaksa lukea esseitä niin seuraavaksi lyhyesti jokaisesta:

RE1 remake: Vaikutuin kyllä miten upealta peli näyttää edelleen. Siis vuodelta 2002! Ymmärrän, että se on seurausta ennalta piirretyistä kuvista liikkumattomissa kuvakulmissa ja HD-versio tuli 2015 mutta kuitenkin. Onnistuin epävakaasti tarpomaan läpi vaikka täysin noobina peli vähän kömpelöltä tuntuikin. Toisaalta se lisäsi kauhun tuntua ja Spencerin kartano on upea sijainti.

RE2 remake: Ehkä oma suosikkini kaikista ja jos Spencerin kartano oli upea, niin poliisiasema on vielä upeampi. Yksi kaikkien aikojen parhaita pelirakennuksia. Viemäriosuus oli hiukan rasittava ja vei hiukan uudelleenpelaamisen intoa vaikka Leon A:n ja Claire B:n molemmat pelasinkin.

RE3 remake: Tuntui välityöltä jollain tavalla. Lyhyt, vähän jälleenpeluuarvoa ja ei tee selviytymiskauhua yhtä hyvin kuin 2, eikä toimintaa yhtä hyvin kuin 4.

RE4 remake: Saakelin hauskaa mättöä ja jos RE:stä piti tehdä toimintamättöä, niin näin se piti tehdä. Pelin temmotus tuntuu erittäin onnistuneelta. Vaikka taistelua onkin erittäin paljon, niin pieniä taukoja ja (helppoja) puzzleja tarjottiin sopivasti väliin. Lueskelin remaken ja alkuperäisen eroista käsikirjoituksen ja hahmojen suhteen (sillä omaa kokemusta ei ole) ja tuntuu ainakin omasta mielestä huomattavasti parannetulta (joskin ilmeisesti Krauser oli mielenkiintoisempi alkuperäisessä). Puzzleja olisin toivonut hiukan enemmän mutta ainakin niitä oli toisin kuin...

RE5: Pelasin tämän yksin tekoälyn kanssa ja voi pojat miten surkea se on. Piti ihan testata, miten aivokuollut tekoäly-Sheva on sijoittamalla Chris ja Sheva niiden räjähtävien lankapommien eri puolille ja kutsumalla Sheva Chrisin luokse. Lopputulos on se, että Sheva juoksee sokeana suoraan silmiensä edessä olevaa räjähdelankaa päin. Koko pelissä taisi olla yksi puzzle-osuus? Jos oikein muistan. Varmasti hauska peli kaverin kanssa pelatessa mutta myös maalin kuivumisen tuijottaminen voi olla hauskaa hyvässä seurassa.

RE7: Ensimmäiset tunnit meni ihan paskat housussa vahvan tunnelman ja ensimmäiseen persoonaan siirtymisen seurauksena. Tuntui kuitenkin, että peli aavistuksen heikkeni loppua kohti ja eri vihollistyyppejä oli liian vähän. Kuitenkin mielellään kauhumaisempaa pelasi RE4:n ja etenkin RE5:n jälkeen.

Village: Paluu mättöön ja vaikka eli sisältääkin aika sairasta kamaa, niin kokonaisuudeltaan tunnelma meni satunnaisesti jo komiikan puolelle. Positiivista oli vahva yhteys 7:n tarinaan. Ammuskelu on hauskaa mutta kauhun tunne jäi laimeaksi ehkä yhtä tasoa lukuun ottamatta. Sortuu monissa RE-peleissä esiintyvään sitcom-kliseeseen, jossa kukaan ei kerro toisille tarpeeksi infoa, mitä käytetään mielestäni aika halpana tarinankerronnan muotona liian usein.

Hyvää ja kiinnostavaa pohdiskelua pelisarjasta. Yksi omista lemppareistani kyllä tämä pelisarja.

Jätit viisaasti 6.osan väliin? No mutta se kannattaakin jättää pelaamatta- aivan kauheaa roskaa.

Suosittelen kuitenkin vielä Resident Evil: Revelation-pelin pelaamaan. Iski hyvin varsinkin alkuperäisen julkaisun 3DS:llä pelattuani. Pelin laiva on hyvä miljöö ja yllättävän kuumottava peli vaikka sisälsikin typeriä räiskintätakautumia Chrisilla.

 

[Juuberi]

Hyvää ja kiinnostavaa pohdiskelua pelisarjasta. Yksi omista lemppareistani kyllä tämä pelisarja.

Jätit viisaasti 6.osan väliin? No mutta se kannattaakin jättää pelaamatta- aivan kauheaa roskaa.

Suosittelen kuitenkin vielä Resident Evil: Revelation-pelin pelaamaan. Iski hyvin varsinkin alkuperäisen julkaisun 3DS:llä pelattuani. Pelin laiva on hyvä miljöö ja yllättävän kuumottava peli vaikka sisälsikin typeriä räiskintätakautumia Chrisilla.

Jossain aivojeni sopukoissa oli vaikutelma kutosesta valtavana pettymyksenä, joten vitosen jälkeen houkutus hypätä seiskaan oli liian suuri, etenkin kun tiesin, että seiska arvostetaan hyvin korkealle. Tarkoitus on kuitenkin vielä jossain vaiheessa palata kutoseen ja Revelationsit on todennäköisesti seuraavana näistä peluussa. Niistä olen kuullut aika paljon hyvää. Ehkä Zero ja Code Veronicakin tulee mentyä jossain kohtaa läpi, ihan vain kompletionismimielessä

 

[Hulikopteri]

Tullut hakattua tässä reilun kuukauden sisään 1 (2002 remake), 2 (remake), 3 (remake), 4 (remake), 5, 7 ja Village läpi. Aiemmin ajattelin, että mitkään kauhupelit eivät ole minun juttuni ollenkaan mutta jostain syystä halu kokeilla vihdoin RE:tä syttyi ja imaisi täysin mukaansa. Yleisesti ottaen sanoisin, että pelisarja on loistava maailmanluonnissa ja "loressa" mutta itse pelien tarinat ja hahmot eivät ole erityisen vahvoja osia kokonaisuudesta. Mikä ei sinänsä ihan kauheasti minua haittaa. Koska kukaan ei jaksa lukea esseitä niin seuraavaksi lyhyesti jokaisesta:

RE1 remake: Vaikutuin kyllä miten upealta peli näyttää edelleen. Siis vuodelta 2002! Ymmärrän, että se on seurausta ennalta piirretyistä kuvista liikkumattomissa kuvakulmissa ja HD-versio tuli 2015 mutta kuitenkin. Onnistuin epävakaasti tarpomaan läpi vaikka täysin noobina peli vähän kömpelöltä tuntuikin. Toisaalta se lisäsi kauhun tuntua ja Spencerin kartano on upea sijainti.

RE2 remake: Ehkä oma suosikkini kaikista ja jos Spencerin kartano oli upea, niin poliisiasema on vielä upeampi. Yksi kaikkien aikojen parhaita pelirakennuksia. Viemäriosuus oli hiukan rasittava ja vei hiukan uudelleenpelaamisen intoa vaikka Leon A:n ja Claire B:n molemmat pelasinkin.

RE3 remake: Tuntui välityöltä jollain tavalla. Lyhyt, vähän jälleenpeluuarvoa ja ei tee selviytymiskauhua yhtä hyvin kuin 2, eikä toimintaa yhtä hyvin kuin 4.

RE4 remake: Saakelin hauskaa mättöä ja jos RE:stä piti tehdä toimintamättöä, niin näin se piti tehdä. Pelin temmotus tuntuu erittäin onnistuneelta. Vaikka taistelua onkin erittäin paljon, niin pieniä taukoja ja (helppoja) puzzleja tarjottiin sopivasti väliin. Lueskelin remaken ja alkuperäisen eroista käsikirjoituksen ja hahmojen suhteen (sillä omaa kokemusta ei ole) ja tuntuu ainakin omasta mielestä huomattavasti parannetulta (joskin ilmeisesti Krauser oli mielenkiintoisempi alkuperäisessä). Puzzleja olisin toivonut hiukan enemmän mutta ainakin niitä oli toisin kuin...

RE5: Pelasin tämän yksin tekoälyn kanssa ja voi pojat miten surkea se on. Piti ihan testata, miten aivokuollut tekoäly-Sheva on sijoittamalla Chris ja Sheva niiden räjähtävien lankapommien eri puolille ja kutsumalla Sheva Chrisin luokse. Lopputulos on se, että Sheva juoksee sokeana suoraan silmiensä edessä olevaa räjähdelankaa päin. Koko pelissä taisi olla yksi puzzle-osuus? Jos oikein muistan. Varmasti hauska peli kaverin kanssa pelatessa mutta myös maalin kuivumisen tuijottaminen voi olla hauskaa hyvässä seurassa.

RE7: Ensimmäiset tunnit meni ihan paskat housussa vahvan tunnelman ja ensimmäiseen persoonaan siirtymisen seurauksena. Tuntui kuitenkin, että peli aavistuksen heikkeni loppua kohti ja eri vihollistyyppejä oli liian vähän. Kuitenkin mielellään kauhumaisempaa pelasi RE4:n ja etenkin RE5:n jälkeen.

Village: Paluu mättöön ja vaikka sisältääkin aika sairasta kamaa, niin kokonaisuudeltaan tunnelma meni satunnaisesti jo komiikan puolelle. Positiivista oli vahva yhteys 7:n tarinaan. Ammuskelu on hauskaa mutta kauhun tunne jäi laimeaksi ehkä yhtä tasoa lukuun ottamatta. Sortuu monissa RE-peleissä esiintyvään sitcom-kliseeseen, jossa kukaan ei kerro toisille tarpeeksi infoa, mitä käytetään mielestäni aika halpana tarinankerronnan muotona liian usein.

Muuten samoilla linjoilla, mutta kyllä tuo vitonen on aliarvostettu. Toki vaatii se sen kaverin, mutta silloin se on kyllä parasta cooppia mitä itse olen pelannut. Täytyy myös muistaa ettei vitonen ole kauhupeli. Jopa kutonen on enemmän kauhua. Vitonen on toimintapeli.

Revelations on tosiaan myös hyvä. Itsekkin alkuvuodesta sen pelasin ja tykkäsin. Pitäisi kakkonen myös jossain vaiheessa pelata

 

[alakerta]

Ensimmäinen Revelations on kyllä tosi hyvä ressu. Miten tuo cooppi muuten toimii kutosessa? Voiko koko pelin pelata split-screeninä vitosen tapaan

 

[shamaniac]

Minä tykkäsin Zerosta jopa enemmän kuin ykkösen remakesta. Tuntui jotenkin virkistävämmältä. Kehottaisin ainakin kokeilemaan.

 

[Juuberi]

Molemmat Revelationsit tuli mentyä läpi muiden Resident Evilien jatkoksi ja ihan kelvollisia pelejä molemmat, joita voi suositella sarjan faneille.

1: Kyllä se DS-tausta ja kulmikkuus tässä näkyy ja vahvasti. Pelatessa ei voinut kuin ajatella, että kuinka suuri potentiaali pelillä oli ja kuinka siistiä olisi ollut jos koko peli olisi sijoittunut vieläkin suuremmalle laivalle, jossa availlaan pikku hiljaa ovia eteenpäin ja jossa hytit, kerrokset ja portaat yhdistyisivät ja luuppaisivat toisiinsa vieläkin vahvemmin. Jillin laivaosuudet ehdoton suosikkiosa tästä ja muut oli kyllä aikamoista sontaa suoraan sanottuna. Quintin ja Keithin osuudet esim. oli pelkkää myötähäpeää, eikä edes hyvällä tavalla. Tarpeettoman salaliittohenkinen kaksois-, kolmoisagenttitarina vielä päälle, niin lopputulos on vain keskiverto.

2: Jos Last of Us 1 ja Evil Within 1 saisivat lapsen, joka on kaikin puolin ihan kelvollinen mutta tuottaa silti jatkuvasti lievähköjä pettymyksiä vanhemmilleen selittämättömistä syistä, niin se lapsi olisi Revelations 2. Laadultaan paljon tasaisempi kuin ensimmäinen muttei sisällä mitään erityisen mullistavaa, eikä pääse millään osa-alueella huippukorkeuksiin. Jatkuva geneerisyyden tunne vaivasi koko ajan pelatessa mutta ihan pelaamisen arvoinen jos ressoista erityisesti pitää. Tarinasta pidin enemmän kuin ykkösen.