Norja ajettu ja olipahan kyllä hukattujen mahdollisuuksien ralli. Tämä lienee reitiltään vähiten tuttu kilpailu tässä pelissä, kun ei Rally Scandiaa ole tullut uramoodissakaan paljoa ajettua. Shakedownia kummempia treenivetoja en tehnyt, vaan talutin Opel Corsan melko kylmiltään lähtöviivalle.
Ensimmäinen pätkä tuli yllättävän hyvällä rytmillä mutta kuitenkin sopivan varovasti, ja maalissa olikin suoranainen yllätys että taululle napsahti pohja-aika. En sitten tiedä menikö tämän takia pasmat sekaisin vai mitä, mutta toisella pätkällä sitten ihan ajatuksen kanssa huomioin tuplahuomion tekemällä kaksi ja puoli kierrosta katon kautta ympäri, päätyen pitkälle penkan väärälle puolelle. Odottelin puoli minuuttia automaattista resettiä (joka siis kuitenkin tuli ollessani ulkona tieltä), ja siitä napsahti vielä penaltyna puoli minuuttia lisää. Loppupätkä meni muutenkin ajollisesti melko lailla reisille, mutta sain juuri ja juuri auton riittävän hyvään ajokuntoon seuraavaa pitkää pätkää ajatellen.
Kun vielä pitkän pätkän parilla ensimmäisellä sektorilla tein lisää aikaa vaatineita virheitä, alkoi vaikuttaa selvältä ettei tästä kisasta ole paljoa pisteitä tulossa. Pätkän puolivälistä eteenpäin sain kuitenkin erinomaisen yrkän päälle, ja ajoinkin EK:lle toiseksi nopeimman ajan. Toiseksi viimeinen pätkä tuli pohja-ajan arvoisesti, ja ilmeisesti muut kuskit olivat kokeneet sen verran isoja vaikeuksia, että huomasin melko satumaisella tuurilla johtavani sittenkin jälleen kilpailua kuudella sekunnilla
@Larzi'n edessä ennen viimeistä pätkää.
Corsa oli kokenut tässä vaiheessa sen verran kovia, että lyhyessä huollossa piti päättää mitä osia korjaa. Otin riskin mikä ei kannattanut, ja ylitetystä huoltoajasta napsahti kymmenen sekunnin aikasakko. Tämä tarkoitti että hukkasin johtoasemani ja jouduin lähtemään Powerille neljä sekuntia Larzin perässä. Puhdas vauhti oli kuitenkin ollut tähän mennessä sen verran hyvää, että kaikki oli mielestäni edelleen voitettavissa. Niinpä ajoin heti ensimmäisellä sektorilla kiveen ja kärsin rengasrikon, joka oli tietysti pakko vaihtaa. Kisa voitosta päättyi luonnollisesti siihen, joten kun mitään menetettävää ei ollut, niin loppupätkä oli mahdollista ajaa riskirajalla ja hieman sen ylikin. Päästelin sankassa lumipyryssä kyllä reilusti kovempaa kuin olisin uskaltanut tehdä jos johtoasema olisi edelleen ollut puolustettavana, mutta ihme kyllä pääsin maaliin. Renkaan vaihtamiseen oli kulunut 90 sekuntia ja koko tilanteeseen ehkä 5-10 lisää, kun taas maaliin saavuin 73 sekuntia pohja-ajan perässä. Kilpailun voiton hävisin 67 sekunnilla.
Yritystä oli ja hukattuja mahdollisuuksia tarjottiin takaisin pariinkin otteeseen kultaisella tarjottimella, mutta eipä kelvannut.

Kyllähän vauhtia löytyi, mutta kun tielläkin pitäisi pysyä.