Ippenator
Well-Known Member
Kyllähän nuo tuppasi menemään sekaisin itsellänikin. Siis siinä vaiheessa, kun en ollut kaikkia noista jo pelannut. Nyt kaikkia vähintään kokeillut, joten kyllä nuo nyt sitten jo tunnistaa kunkin.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Henkilökohtaiset avautumiset (jotka eivät kuulu ketjuihin joissa ne on esitetty)
- Viestiketjun aloittaja maagiset
- Aloituspäivämäärä
No todellakin. Minulle nuo kaikki on "joku souls-vaikutteinen miekkaheilunta japanista/kiinasta" ja se on tarpeeksi lähelle. Osa on kai enemmän Niohia mutta sekin menee minulla "souls-vaikutteisiin" teoksiin.
Ei myöskään kiinnosta ottaa selvää mikä noista on pelaamisen arvoinen, ainakaan niin kauan kuin on Shadow of the Erdtree hankkimatta. Sen jälkeen jos on yhä "souls-nälkää", niin voi lähteä katselelmaan. Tosin olisihan sitä myös Lies of P:kin vaihtoehtona, kaikkien muiden ohessa, joten ei soulslikeistä pulaa olisi. Aika vähän on tullut pelattua muita kuin Fromin itsensä pelejä tästä kategoriasta.
Ippenator
Well-Known Member
Sinulla on siis jäänyt aika yksipuolinen ja väärä kuva noista peleistä. Todella laadukkaita ovat kaikki, ja jos souls-pelit ovat ylipäätään osuneet hyvin makuhermoon, niin kyllä ainakin Wukongin ja Wuchangin pitäisi maistua oikein hyvin. Jo Wukong oli itselleni mieletön yllätys, ja on itselleni edellisen vuoden parhaita pelejä. Ainoana pienenä miinuksena, että on mielestäni lievästi kuitenkin liian putkenomainen, vaikkei ihan totaalista putkea olekaan. Joitain bossrush piirteitä tulee myös sen myötä, mikä ei myöskään ole suosikkijuttujani.
Wukongissa on kuitenkin kiinalainen mytologia ja tunnelma aivan huippuluokkaa ja myöskin taistelu ja hahmon kehittäminen toimivat aivan erinomaisesti. Pelissä on myös itselleni riittävästi mielekästä tekemistä, eikä se ole mikään muutaman tunnin rykäisy, joka jää ainakin itseäni harmittamaan, varsinkin jos peli on minulle todella mieleinen muuten.
Wuchang on sitten, jos mahdollista, vieläkin isompi positiivinen yllätys itselleni. Graafisesti todella hyvän näköinen, pelattavuus ja hahmon kehittäminen ovat todella huippuluokkaa. Kummassakin on mielettömästi monipuolisuutta ja vaihtoehtoja ja pelitavat voi valita ihan omien mieltymystensä mukaan, eivätkä pelin kehittäjät yritä pakottaa pelaajaa johonkin heidän määrittelemään ahtaaseen muottiin, vaan antavat monia eri polkuja mahdollisuuksiksi - tämä vertauskuvallisesti, mutta myös kirjaimellisesti, koska pelimaailma on täynnä kaikenlaisia sivupolkuja ja risteyspaikkoja, joista voi löytyä ihan omanlaisiaan pieniä maailmoja. Tulee hiukan Dark Soulsin maailman suunnittelu mieleen, mutta vain massiivisemmassa mittakaavassa.
Peli huokuu pelisuunnittelussaan aivan poikkeuksellista laatua. Ja myös lore sekä pelimaailman tunnelma huokuvat tekijöidensä paneutumista ja rakkautta peligenreä sekä kiinalaista mytologiaa kohtaan.
Huikea peli kaikkiaan, ja on jo nyt tuntunut niin hyvältä, ettei ihan hirmuisesti jää Elden Ringistä pelikokemuksena. Ja Elden Ring on itselleni edelleen maailman kaikkien aikojen paras peli. Wuchang taistelee nyt ainakin ihan tosissaan tämän vuoden parhaan pelin tittelistä itselleni. Ja jo nyt näyttää siltä, että kyseessä on yksi parhaista peleistä mitä olen koskaan pelannut. Pieksee itse asiassa useimmat aidot Souls-pelitkin mennen tullen, jos vaan loppuun asti pysyy yhtä laadukkaana, kuin on tähän mennessä ollut. Ei nyt ehkä ohita Dark Souls 3:ea ja Bloodbornea sentään, mutta saattaa nousta ihan tasapäisesti kisailemaan niiden kanssa, kun toiseksi parasta Souls-peliä/soulslikeä alan miettimään.
Wolong on sitten näistä kolmesta pelistä se, joka uppoaa itselleni vähiten. Aika paljon kehittäjänsä aikaisempien Nioh-pelien kaltainen peli, johon on tuotu Sekiron armotonta ja yhteen muottiin puristettua parry-mekaniikkaa aivan liikaa omaan makuuni. Toki jos on pitänyt Niohista ja Sekirosta molemmista, niin Wolongkin varmasti maistuu. Laadukas teos siinäkin on toki kyseessä.
Viimeksi muokattu:
Murdoc
Well-Known Member
Suosittelen oikein isosti heittämään From fanituksen mäkeen ja kokeilemaam Lies of P:tä. Aivan törkeän hyvä peli imo!
En minä ehdi mitään soulseja tai niiden matkijoita pelaamaan kun on Kingdom Come ja Henkan seikkailut. Eikä kyse ole edes From-fanituksesta vaan siitä etten tuota genreä jaksa kauheasti (nykyään) pelata, joten sen vuoksi on helpoin valita vain ne "alkuperäiset" kuin lähteä testaamaan että mikä näistä kaikista vastaavista olisi itselle mieluisa. Luultavasti kaikki olisivat mutta kun on pelattavaa liikaa, niin tähtäimessä on nyt vain että pelaan lähiaikoina (onko se sitten kuukausia tai vuosia?) korkeintaan sen Erdtreen ja senkin aloitus on viivästynyt juuri siksi kun on vähän väsynyt kyseiseen genreen. Toisaalta ehkä "väsyminen" on myös väärä termi, sillä paljon on kyse myös siitä että nämä pelit vaativat pelaajalta yleensä enemmän kuin peruspelit. Niitä pelaa kyllä mielellään mutta niiden pariin hyppääminen on jotenkin hankalaa. Aina on jotain tuoreempaa tai kiinnostavampaa tarjolla.
Ja jos kyse on Nioh-tyylisistä peleistä niin skippaan. En tykännyt. Ekaa pelasin paljon mutta missään kohtaa se ei ollut yhtä viihdyttävä kuin soulsit. Nioh 2 on kaapissa ollut ties kuinka kauan ja en varmaan edes jaksa ikinä sitä pelata kun aina on "parempaa". Remnant oli hyvä ja siitä tykkäsin. Sitähän on kai mainostettu "soulsiksi aseilla". Siitäkin tosin kakkonen ollut odottamassa vuoroaan. Kiinnostaisi kyllä mutta kuten sanoin, niin pitäisi olla hyvä hetki.
Ei sillä etteikö tuo KCD2 vaatisi aikaa ja paneutumista mutta juuri sen vuoksi ei montaa vastaavaa tee mieli pelata. Helpompi pelitulvassa siis tulpata edes jotain teoksia kokonaan pois. Eniten ehkä kiinnostaisi Lies of P, koska sitä on niin paljon kehuttu. Kaapissa on myös Lords of the Fallen ja olikohan myös se ekakin versio (ellei ollut kyse jostain Plus-lahjuksesta) mutta ei vain ole saanut aikaiseksi aloittaa.
Tässä on ollut nyt peliputkessa mm. Great Circle, Expedition 33 ja KCD2. Ei siihen oikein mahdu mitään "jospa testaisi"-pelejä. Ennen kun oli enemmän aikaa niin pelasi kaikkea hämärämpää ja vähemmän varmaa mutta nykyään ei ehdi vaikka haluaisi. Säästän peliaikaa mieluummin teoksille, joista joko pitää enemmän tai jotka saattavat tarjota jotain uutta. Erikoisempia pelejä tulee laitettua pelaukseen lähinnä silloin jos niiden kesto ei ole kolminumeroista tuntimäärää.
Ja jos kyse on Nioh-tyylisistä peleistä niin skippaan. En tykännyt. Ekaa pelasin paljon mutta missään kohtaa se ei ollut yhtä viihdyttävä kuin soulsit. Nioh 2 on kaapissa ollut ties kuinka kauan ja en varmaan edes jaksa ikinä sitä pelata kun aina on "parempaa". Remnant oli hyvä ja siitä tykkäsin. Sitähän on kai mainostettu "soulsiksi aseilla". Siitäkin tosin kakkonen ollut odottamassa vuoroaan. Kiinnostaisi kyllä mutta kuten sanoin, niin pitäisi olla hyvä hetki.
Ei sillä etteikö tuo KCD2 vaatisi aikaa ja paneutumista mutta juuri sen vuoksi ei montaa vastaavaa tee mieli pelata. Helpompi pelitulvassa siis tulpata edes jotain teoksia kokonaan pois. Eniten ehkä kiinnostaisi Lies of P, koska sitä on niin paljon kehuttu. Kaapissa on myös Lords of the Fallen ja olikohan myös se ekakin versio (ellei ollut kyse jostain Plus-lahjuksesta) mutta ei vain ole saanut aikaiseksi aloittaa.
Tässä on ollut nyt peliputkessa mm. Great Circle, Expedition 33 ja KCD2. Ei siihen oikein mahdu mitään "jospa testaisi"-pelejä. Ennen kun oli enemmän aikaa niin pelasi kaikkea hämärämpää ja vähemmän varmaa mutta nykyään ei ehdi vaikka haluaisi. Säästän peliaikaa mieluummin teoksille, joista joko pitää enemmän tai jotka saattavat tarjota jotain uutta. Erikoisempia pelejä tulee laitettua pelaukseen lähinnä silloin jos niiden kesto ei ole kolminumeroista tuntimäärää.
Ippenator
Well-Known Member
Tuo kuulostaa aika sokealta FromSoft-fanin kommentilta. Varsinkin, kun et käsittääkseni ole edes pelannut kaikkia noita mainitsemiasi soulslikeja. Itse pidän toki useimmista FromSoftin peleistä todella paljon, ja kaikkien aikojen parhaita pelejä minulle ovat DS3, Bloodborne ja varsinkin Elden Ring, joka on kyllä edelleen paras koskaan pelaamani peli. Siitä huolimatta nostan Wukongin, Remnant 2:n sekä varsinkin Wuchangin suunnilleen samalle tasolle Dark Souls 3:n ja Bloodbornen kanssa. Wo Long, Lies of P ja Lords of the Fallen eivät toki minullakaan tuolle tasolle mahdu. Todellakin noilla kaikilla on ihan omat erityispiirteensä ja ”sielunsa”. Eivät ne mitään suoria kopioita Fromsoftin peleistä sentään ole. Pistävät itse asiassa monessa asiassa myös paremmaksi Fromin peleihin nähden. Varsinkin Wuchang hakkaa nimenomaan monipuolisuudessa kaikki muut Fromsoftin pelit, paitsi Elden Ringin.
Hyvät pelit ovat hyviä pelejä, mutta mihinkään tietyn studion tai julkaisijan fanittamisen en silti lähde. FromSoftkin teki varsin pahan ohilaukauksen minun silmissäni Sekiron kanssa. Toki sitäkin pelasin aika paljon, mutta en kunnolla nauttinut siitä oikein missään vaiheessa. Kamalan yksipuolinen ja tylsä pelimekaniikka, ja kovin pieni ja heppoinen pelimaailma oli siinä. Onneksi sentään tekivät sen jälkeen parhaan pelinsä, eli Elden Ringin, joten toistaiseksi toki luottamusta löytyy minultakin FromSoftia kohtaan varsin paljon. Silti heidän seuraava pelinsä on hyvä, huono tai siltä väliltä, riippumatta siitä, että tulee olemaan FromSoftin tekemä peli, ja kuinka hyviä pelejä ovat aiemmin tehneet.
Sen verran ohi aiheesta että siirrän tänne.
Mitä kuluihin tulee, niin täytyy varmaan ottaa huomioon muutakin kuin vain asumisen ensisijaiset kulut eli vuokra tai asunnon maksu + vastikkeet. Asunnosta kun täytyy pitää huolta ja sen arvo myös muuttuu. Omistajana ne kulut tulee sinulle mutta vuokralaisena ei - ainakaan yhtä suoraan. Tästäkään minulla ei ole mitään faktoja antaa mutta halusin vain korostaa että kunnolliseen vertailuun pitäisi ottaa vähän enemmänkin asioita huomioon.
Omalla kohdalla omistusasunnon hankinnassa tökkii aika paljon se, että sen pitäisi sitten olla niin monelta osaa varmaa. Onko asuinpaikka aina sama, onko asunto sopiva joka tilanteeseen, onko se ylipäänsä järkevä ostos, jotta se ei jää ns. käsiin mätänemään kuten monissa muuttotappiokunnissa. Sitten jos haluaa että nämä kaikki kohdat täytyy, voi hinta ollakin sellainen ettei siihen pysty tai halua sitoutua. Yksinkertaistettua ehkä niin, etten ole tarpeeksi rikas jotta uskaltaisin ostaa omistusasuntoa. Rikkaana voisi ostaa vain jonkun, koska riskit olisi pienemmät jos joku menee pieleen. Vuokralla asumisessa niitä riskejä ei mielestäni ole läheskään yhtä lailla ja ainoa lieneekin se, jos asunnosta täytyy vuokranantajan vuoksi lähteä pois. Se kuitenkin onnistuu helposti koska asunnossa ei ole kiinni mitenkään ja vuokra-asuntoja nyt on aina tarjolla sen verran että joku majapaikka löytyy. Ostaessa saa olla paljon tarkempi mitä ostaa jne.
En pääse myöskään sisään siihen ajatukseen että eläkkeellä olisi jotenkin merkittävää onko vuokralla vai halvemmalla omistusasunnossa. Tosin en pääse sisään siihenkään että monet asiat pitää tehdä sitä eläkeaikaa ajatellen. Ihan kuin se elämä tapahtuisi vasta siellä. Itse ainakin joudun ja haluan tehdä päätöksiä tässä hetkessä ja nykytilanteen mukaan. Toki tulevaisuutta ajatellen mutta ei aina suunnaten kohti vain sitä maagista eläkeikää, joka tuntuu niin monella olevan se aika, milloin elämä vasta alkaa ja aukeaa.
Itse en halua sitoutua asuntoon ellei se ole 101 % järkevä ja hyvä valinta. Ja eihän sellaista oikeasti edes ole, ellei ole ihan helvetisti massia että saa kaiken ja vähän enemmän, joten jääpi ostamatta. Mitään "valaa" en tietysti ole tehnyt etten asuntoa ikinä ostaisi mutta tällä hetkellä ja pitkään tätä ennen on ajatus ollut tämä.
Kertaakaan ei tällaista ole oman elämän aikana kuitenkaan tapahtunut vaikka riski toki onkin olemassa. Vähän tuntuu että tuota liioitellaankin juurikin ns. toiselta puolelta tai tietyistä lähtökohdista vaikka käytännössä tuon uhka lienee melkoisen pieni. Toki täyttä mutua tämä on ja joku tutkimus tuosta olisi hyvä pohjalle saada että onko tuo oikeasti isokin ongelma olla "vuokranantajan armoilla".
Mitä kuluihin tulee, niin täytyy varmaan ottaa huomioon muutakin kuin vain asumisen ensisijaiset kulut eli vuokra tai asunnon maksu + vastikkeet. Asunnosta kun täytyy pitää huolta ja sen arvo myös muuttuu. Omistajana ne kulut tulee sinulle mutta vuokralaisena ei - ainakaan yhtä suoraan. Tästäkään minulla ei ole mitään faktoja antaa mutta halusin vain korostaa että kunnolliseen vertailuun pitäisi ottaa vähän enemmänkin asioita huomioon.
Omalla kohdalla omistusasunnon hankinnassa tökkii aika paljon se, että sen pitäisi sitten olla niin monelta osaa varmaa. Onko asuinpaikka aina sama, onko asunto sopiva joka tilanteeseen, onko se ylipäänsä järkevä ostos, jotta se ei jää ns. käsiin mätänemään kuten monissa muuttotappiokunnissa. Sitten jos haluaa että nämä kaikki kohdat täytyy, voi hinta ollakin sellainen ettei siihen pysty tai halua sitoutua. Yksinkertaistettua ehkä niin, etten ole tarpeeksi rikas jotta uskaltaisin ostaa omistusasuntoa. Rikkaana voisi ostaa vain jonkun, koska riskit olisi pienemmät jos joku menee pieleen. Vuokralla asumisessa niitä riskejä ei mielestäni ole läheskään yhtä lailla ja ainoa lieneekin se, jos asunnosta täytyy vuokranantajan vuoksi lähteä pois. Se kuitenkin onnistuu helposti koska asunnossa ei ole kiinni mitenkään ja vuokra-asuntoja nyt on aina tarjolla sen verran että joku majapaikka löytyy. Ostaessa saa olla paljon tarkempi mitä ostaa jne.
En pääse myöskään sisään siihen ajatukseen että eläkkeellä olisi jotenkin merkittävää onko vuokralla vai halvemmalla omistusasunnossa. Tosin en pääse sisään siihenkään että monet asiat pitää tehdä sitä eläkeaikaa ajatellen. Ihan kuin se elämä tapahtuisi vasta siellä. Itse ainakin joudun ja haluan tehdä päätöksiä tässä hetkessä ja nykytilanteen mukaan. Toki tulevaisuutta ajatellen mutta ei aina suunnaten kohti vain sitä maagista eläkeikää, joka tuntuu niin monella olevan se aika, milloin elämä vasta alkaa ja aukeaa.
Tähän löytyisi varmasti monia ihmisiä, joilla tilanne ei ole sama. Voidaan siis varmaan päätyä toteamaan ettei kaikilla ole samat lähtökohdat, tarpeet, halut tai mahdollisuudet. Väitän myös että omistusasunnon osto on aina isompi riski kuin asua vuokralla. Jopa siinä tilanteessa että ostaa hyvän/uuden asunnon hyvältä alueelta.
Itse en halua sitoutua asuntoon ellei se ole 101 % järkevä ja hyvä valinta. Ja eihän sellaista oikeasti edes ole, ellei ole ihan helvetisti massia että saa kaiken ja vähän enemmän, joten jääpi ostamatta. Mitään "valaa" en tietysti ole tehnyt etten asuntoa ikinä ostaisi mutta tällä hetkellä ja pitkään tätä ennen on ajatus ollut tämä.
vastaan tosiaan tänne mielummin ku kumminkin offtopic
niin siis mullahan on tosiaan lääketippa eli biologinen sytostaatti lääke tuohon mun nivelpsoriasis sairauteen, et mä käyn aina 2 kuukauden välein keskusairaalassa tipassa. ja mulle annetaan pieni annos samaa lääkettä kun syövässä. hirveetä myrkkyä mutta se pitää niveloireet ja ihottuman kumminkin kurissa. mut joo jouduin tosiaan koko loppu elämäni käymään tuolla tipassa. ellen sitten muuta johki etelään, joka on myös harkinnassa tulevaisuudessa, varsinkin jos lääkkeen teho laskee ja alkaa tulemaan enemmän noita oireita. se on kanssa minkä takia mä puhun ylpeydellä tuosta treenaamisesta. ku jos lääkkeen teho lakkaa ja iskee niveliin tulehdustilat niin se treenaminen voi loppua millon tahansa. mut joo se mitä se lääke tekee niin alentaa mun vastustuskykyä merkittävästi. vaikka muuten pyrin elemäänkin terveellisesti. eli saan helposti muiden räkätauteja yms tässä 2 vuoden vakavimmat sairaudet mitä oon saanu tässä 2 koronaa ja yhden mykoplasman, vaikka molemmat koronat nostikin kovan kuumeen ja oli ärsyttäviä niin mykoplasma oli vieläkin ärsyttävämpi kun se vei fyysisen kunnon ja kesti monta kuukautta.
LännenMies
Active Member
Mulla on sama sairaus ja pari kk sitten aloittivat Amgevitan kun Trexan nostatti hirveästi maksa-arvoja. Tippahoidosta en ennen tätä ollut kuullutkaan.
Puoliso käy noissa kanssa, noin puolen vuoden välein. Noi perustuu siihen että tuhotaan lääkkeellä B-solut, jollonka autoimmuunisairaudet (esim. reuma) vähän rauhottuu eikä aiheuta tulehduksia nivelissä niin paljon. Haittapuolena tosiaan on mistä @DestiZ mainitsi, että kun B-solut on vähän niinku sun immuniteetin muisti, niin jos ne resetoidaa niin saat herkästi kaikki vauvanuhat sun muut uudelleen.
Ippenator
Well-Known Member
Hurjan kuuloista hommaa! Tsemppiä kaikille noiden vaivojen kanssa. Kaikenlaista sitä voikin ihmisille tulla eteen. Terveys on kyllä tosi tärkeä juttu. Ei sitä aina muistanut ihan niin paljoa arvostaa, ennen kuin itsellenikin on ehtinyt tulla kaikenlaista matkan varrella. Kaiken kanssa toki toistaiseksi pärjännyt, mutta lääkkeisiin menee aika paljon rahaa, ja eikä se niiden popsiminen tietyiltä osin kovin hyvääkään tee. Mutta minkäs teet, kun ilman tulee sitten vielä enemmän ongelmaa. Silti tiedostan, että olen tässäkin tilanteessa vielä varsin hyväosainen, kun ei tarvitse missään jatkuvissa hoidoissa käydä, eivätkä vaivatkaan kovin radikaaleja ole. Tsemppiä tosiaan mainitsemienne kaltaisten vaivojen kanssa eläville!
Sen verran avaan yhtä itselleni matkan varrella tullutta vaivaa, että 40-vuotistarkastuksessa todettiin autoimmuunisairaus (idiopaattinen trombosytopenia), jonka johdosta verihiutaleet olivat menneet aivan olemattoman pieneen määrään. Silloin alkoi sitten jopa kesken yötä tulla hillittömiä verenvuotoja nenästä, ja oli kyllä aika karmivaa herätä keskellä yötä siihen, että lakanat olivat märkinä, ja sitten kun laittoi valot päälle, niin tajusin, että vertahan se kaikki oli. Ensimmäinen kerta varsinkin oli kyllä melkoinen säikäytys.
Homma saatiin järkyttävän kovalla kuukauden kortisonikuurilla (aiheutti muuten kuukauden ajaksi tajuttoman hikan, johon ei mikään auttanut) sellaiseksi, että trombosyyttiarvot ovat pysyneet yleensä sellaisella tasolla, ettei noita verenvuoto-ongelmia ole tullut. Se on ollut myös ongelmana, että ilmeisesti jatkuva stressi voi pahentaa tuota tilannetta, ja kun omassa työssäni sitä stressiä pukkaa välillä muutosneuvottelujen, muiden työsuhteiden päättymisten, sekä työehtosopimusneuvottelujen puitteissa, niin on välillä myös päässyt lipsahtamaan huonoon suuntaan nuo arvot. Unen laatu ja riittävyys, kun olisivat mm. tärkeitä. Silti koen, että tämän kanssa on kohtuullisen hyvin pystynyt elämään. Ei ole toki ainoa juttu, mutta silti hieman hankala pahimmillaan.
Viimeksi muokattu:
Dark3
Well-Known Member
Jostain syystä mä vaan tunnen enemmän kun Fromin soulslikejä pelaan. Muut ovat teknisesti ehkä samalla tasolla, mut "sielu" niistä puuttuu. Armored Coresta en taas tykkää yhtään.
Wuchangia en oo pelannu.
Ippenator
Well-Known Member
Joo, itsellenikään eivät nuo Armored Coret ole oikein maistuneet. Olen paria niistä pelannut, ja haluaisin niistä tykätä, mutta kesken ovat vaan jääneet. Tuo uusin on viimeisin niistä mitä olen pelannut, ja vaikka aika kehuttu on tosiaan ollut, niin ei se kyllä minulle oikein maistunut. Ehkä pitää joskus vielä jatkaa, mutta ei siihen kyllä ainakaan juuri nyt ole mitään paloa.