Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Clair Obscur: Expedition 33

Pelin pelanneet kehtaatteko kertoa kuinka pitkällä ollaan, kun pitäisi…

…naamareita ja sen jälkeen maskimestaria vastaan tapella?

Vaihdoin vaikeustason storyksi, koska taistelut etenkin pomoja vastaan vievät pienen ikuisuuden, mutta silti spoilerissa mainitussa taistossa kului jotain 50min ja vieläkin on kesken. Ei paljoa napostele jatkaa, mutta jos loppu olisi lähellä.

Asiasta kukkaruukkuun, ei mikään taistelu kuulu kestää noin kauan. On jo tovi kun peliä viimeksi pelasin mutta mullaki kesti tajuta laittaa se joku perkki/killutin/ en muista sitä virallista nimee jonka jälkee alkaa tekee hemmetisti enemmän damaa vihuille ja bosseille, itsekin ennen kun tajusin sen perkin/skillin laittaa tappelin jotain 50min pomoja vastaan ja ihmettelin et miks niiltä lähtee vai milli kerrallaa helaa, luulin että noh tämä kuuluu asiaan kunnes tajusin että ei se todellakaa kuulu asiaan.
 
Sama homma.

Mä en tiedä missasinko vai selittikö peli huonosti miten nuo Pictosit aktivoidaan tyypeille ja miten Luminoita käytetään. Sen jälkeen rupes itselläkin damagee syntymää
 
Sama homma.

Mä en tiedä missasinko vai selittikö peli huonosti miten nuo Pictosit aktivoidaan tyypeille ja miten Luminoita käytetään. Sen jälkeen rupes itselläkin damagee syntymää

No en tiie multa meni jotenkin täysin ohi, jotain menin sit katsomaan youtubee et miten porukkaa pieksee näitä bosseja ja ihmettelin et miten ne saa näin paljon damaa ja siitä sit kaveri videolla näytti näitä pictosesja ym luminoita.

Ei peli ainakaa mun mielestä mitenkään niin selkeästi sitä selittänyt koska mä aika pitkään pieksin jotain pomoja just se 50 min ja alkoi jo tympii, sen kyvyn mikä kilkutin olikaa jälkeen alkoi homma kulkee niiku pitääkin.
 
Tipsinä Pictos ja luminat
kun saat pictosin, pistät sen tyypille ja neljän taistelun jälkeen oot omaksunut sen taidon. Sitten menet hahmovalikkoon ja oikeaan alareunan valikkoon niin pystyt laittamaan sinne niitä opittuja pictoseja käyttöön, jos riittää luminos pisteet. Niillä leiripaikalla tyypeille annettavilla luminoilla taas voit ostaa hahmoille extra lumina pisteitä, joka taas mahdollistea useamman opitun pictosin käytön kerralla.

Sitten sulla voi olla x määrä opittuja pictoseja ja ne kolme jotka saat joka hahmolle kerrallaan, niin Johan alkaa bossit taittua
 
Itse kyllä noita käyttelin, kumpiakin mainittuja asioita. Pitänee ne asetella paremmin hahmoille, kun pelin saa jossain kohti taas käsiin, josko olisi olleet vaikka jotenkin huonoja käytössä liian paljon tai jottain. Pitää joka tapauksessa nähdä miten tarina päättyy, koska se tässä kiinnostelee eniten.
 
Kaivetaan verta nenästä näin hiljentyneeseen ketjuun huutelemalla: Itse sain viimein aikaiseksi aloittaa tämän pelin pelaamisen ja... täytyy sanoa että tällä kertaa pudottiin todella korkealta. Koin dodge/parry-järjestelmän äärimmäisen turhauttavana ja kun hetken mietin että seuraava 30-50 tuntia kuluisi pääasiallisesti tätä mekaniikkaa käyttäessä, päätin jättää pelin pelaamisen heti prologiin.

Tällä kertaa tässä kävi näin, olisi pitänyt lukea enemmän arvosteluja ja harkita ostosta tarkemmin.
 
Alussa peli taisi pakottaa sitä käyttämään, ilmeisesti opettakseen sen, mutta kyllä peliä aika paljon voi pelata ihan kyvyilläkin. Tosin parry varsinkin on niin isossa roolissa että aika paljon saisi optimoida asioita että täysin ilman sitä pelaisi pelin läpi. Uskaltaisin silti väittää että peliä pääsee pitkälle ilmankin mutta peli ei kauhean hyvin sitä ehkä kerro tuo tai ilmi. Loppua kohden piti myös parryn lisäksi miettiä paljon muitakin juttuja, joten siellä ei enää myöskään pelkkä parry riitä.

Dodge oli itselle sellainen että aika vähän tuli käytettyä. Onnistuu helpommin mutta hyötykin paljon vähäisempi.

Mutta ymmärrän jos peli ei nappaa tuon vuoksi. Sanoinpahan vain että alku ehkä antaa väärän kuvan siitä, mitä peli voi kuitenkin myös olla, olkoonkin että parryn opettelemalla pääsee ehkä helpoimmalla.
 
Se dodgen aikaikkuna on lopulta varsin armollinen, toki uuden vihollisen kohdalla lyöntien lukeminen vaatii vähän harjoittelua. Mut eipä niitä kaikkia tarvi saada väistettyä. Parryn kohdalla se ajoitus tuntui sen verran tiukalta etten käytännössä käyttänyt sitä enää ollenkaan.

Tämä jäi itsellä kesken, kun gamepass pc tilaus loppui ja olen siitä asti odotellut ps+ extra listalle tai kuukauden peliksi. Ehkä jonnekin puoleen väliin (hatusta heitettynä) tarinaa pääsin.

Taistelu oli ihan ok ja tarina luonnollisesti ihan kärkeä, mitä on milloinkaan videopeleissä tarjoiltu. Eikä pelkästään paperilla vaan hahmojen animaatiot ja graafinen ulkoasu tukivat sitä hienosta, unohtamatta loistavaa musiikkia. Muut osa-alueet sitten jättivät aika paljon toivomisen varaa ja näistä suurimpana asiana se kenttäsuunnittelu, mutta tiedän toki etteivät resurssit olleet mitään AAA-luokkaa.

Kovasti olen odotellut, että pääsis uudestaan tämän kimppuun.
 
Itsellleni parry tai dodge ei ole tähän menneessä tuottanut mitään ongelmia. Toki pelaan helpoimmalla vaikeustasolla, kuten nykyään lähes kaikki pelini niin ehkä tässä on sitten vieläkin armollisempi aikaikkuna.

En ole pelannut kuin jotain 15 tuntia, mutta jo nyt voin sanoa, että todella upea peli, enkä yhtään ihmettele viime vuoden GOTY palkintoa.
 
Jos tätä helpoimmalla pelaa, niin ei pitäisi tulla ongelmia kuin korkeintaan pahimmissa optionaalisissa bosseissa. Itsekin vaihdoin tunnin parin jälkeen suosiolla helpoimmalle, joten jos sitä ei ole kokeillut vielä, niin suosittelen antamaan mahdollisuuden. Vie tietysti taisteluista jännitystä, jos alkaa ruutua liiankin helpolta, mutta mielestäni pelissä on niin paljon onnistuneita asioita, jotka kantavat hyvin eteenpäin.
 
Tämmöselle jota ei niin nuo vuoropohjaset muuten kiinnosta niin tämän taistelu oli kyllä piristävä kokemus. Siinä dodgessa oli tosiaan aika armollinen se ikkuna mihin osua ihan sillä normaalitasollakin. :)
 
Kaivetaan verta nenästä näin hiljentyneeseen ketjuun huutelemalla: Itse sain viimein aikaiseksi aloittaa tämän pelin pelaamisen ja... täytyy sanoa että tällä kertaa pudottiin todella korkealta. Koin dodge/parry-järjestelmän äärimmäisen turhauttavana ja kun hetken mietin että seuraava 30-50 tuntia kuluisi pääasiallisesti tätä mekaniikkaa käyttäessä, päätin jättää pelin pelaamisen heti prologiin.

Tällä kertaa tässä kävi näin, olisi pitänyt lukea enemmän arvosteluja ja harkita ostosta tarkemmin.
Siinä on lopulta aika selkeä rytmitys ja viholliatyyppejä ei ole lopulta niin montaa, joten tolla dodgetuksella pärjää pitkälle, ellei ole joku soulsnarsisti ja pakko pelata vaikeimmalla. Alkuun yrittää vaan aina painaa kun vihollisen miekka on just osumassa.

Yks hienoimpia tarinoita piiiiiitkään aikaan joten ehdotan hammasta purren jatkamaan, Mars!
 
Voi olla että palaan vielä pelin pariin tuon helpoimman vaikeustason avulla. Eniten etenkin parryssa turhauttaa etteivät iskujen ääniefektit sekä animaatiot tunnu oikein osuvan kohdalleen sen halutun parry-ikkunan kanssa ja foorumeilta luinkin että PC:llä moni on asentanut modeja jotka kasvattavat parryn framejen ikkunaa vielä entisestään.
 
En itsekään aluksi tykännyt hyökkäysten parry-rytmien opettelusta, mutta kyllä niitä alkoi pikkuhiljaa oppia, kun samat vastustajat kohtasi yhä uudelleen. Peli tuli lopulta pelattua läpi uudelleen myös New Game+:lla. 213 tuntia meni yhteensä, kun teki ja keräsi lähes kaiken mahdollisen kummallakin kerralla.

Itselleni suurin haaste olivat neljä viimeistä peliin lisättyä vapaaehtoista bossia, joista kahdessa parryjen piti jo onnistua täydellisesti. Niistäkin selvisi lopulta, kun katsoi ensin vinkkejä parhaaseen taktiikkaan ja yritti vain riittävän monta kertaa uudelleen.

YouTuben suosituksissa tuli juuri vastaan tutun näköiseen parry-mekanismiin liittyvä video:
 
YouTuben suosituksissa tuli juuri vastaan tutun näköiseen parry-mekanismiin liittyvä video:

Tämä video on kyllä totta joidenkin vihujen tai hyökkäysten osalta eikä pelkästään tämän pelin kohdalla. Myös soulsit sisältävät joitain hiton ärsyttäviä vastuksia, joiden liikkeet on jotain tuollaista. :D Näyttää että nyt tulee hyökkäys mutta se onkin vasta jonkin pyörähdyksen alku ja sitten ajattelee että "no nyt!" mutta se jatkaakin jotain heilumista toiseen suuntaan ja kun vähiten odottaa, niin se hyökkäys tulee ilman että siinä on mitään selkeitä "latauksia" tai nähtäviä liikkeitä.

Oppii nuo yrityksen ja erehdyksen kautta mutta ei ole kauhean hauskoja ikinä. Clair Obscurissa opin montakin ensin ärsyttävää vihuja niin hyvin ettei niistä lopulta ollut mitään haittaa mutta en silti tykkää yhtään tuollaisesta että pitää opetella sen sijaan että voisi reagoida johonkin edes etäisesti selkeään liikkeeseen. Eikä ne hyörimiset ja pyörimiset ennen iskua haittaa jos ne eivät näytä liikaa siltä että nyt tulee isku.
 
Ehdottomasti kannattaa laittaa vaikeustasoa alemmaksi, jos turhautuminen pelissä liittyy vain torjuntaan ja väistöön. Itse jaksoin alkuun pelata normaalivaikeustasolla, mutta sitten vastaan alkoi tulla turhauttavia taisteluita, joiden rytmistä ei oikein saanut kiinni. Muutenkin kohtalaisen pitkässä pelissä ei jaksa hakata päätään samaan seinään kovin pitkään.

Harvemmin tulee siis vaihdettua helpommalle tasolle, mutta tämän pelin kohdalla peli sai lunastettua lupauksensa sen ansiosta.
 
Säilyykö nuo kerätyt Expedition Journalit tuleviin pelikertoihin? Yleensä en peleissä jaksa kerätä juuri mitään, mitä ole pakko, mutta nuo lokikirjat sisältää kyllä niin mielenkiintoista tarinaa, että saattaisin jopa vetää toisen läpipeluun ihan vaan niiden takia.
 
Säilyykö nuo kerätyt Expedition Journalit tuleviin pelikertoihin? Yleensä en peleissä jaksa kerätä juuri mitään, mitä ole pakko, mutta nuo lokikirjat sisältää kyllä niin mielenkiintoista tarinaa, että saattaisin jopa vetää toisen läpipeluun ihan vaan niiden takia.
Ei tuntuisi säilyvän googlen mukaan.
 
Pelaaja, joka ei pidä vuoropohjaisesta taistelusta, niin kannattaako Baldurs Gate 3:lle tai Clair Obscur: Expedition 33:lle antaa mahdollisuuden?

Jos kyllä, niin kumpi on parempi?

Voisi harkita jompaa kumpaa Cyberpunkin jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom