Kingdom Come: Deliverance II

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja FleeingNevada
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse sain pelin läpi aikaan 149h ja jätin suosiolla luostari sekä seppäily dlc:et odottamaan jotain otollisempaa hetkeä.

Niin loistava peli kuin olikin, niin kyllä siinä 120h paikkeilla alkoi viimeistään iskemään pieni peliähky päälle. Yleensä se totaaliähky yksinpelissä iskee minulle 60 tunnin kohdalla, joten todella hyvin ja kauan upposi kyllä Henryn seikkailut. Kuitenkin pieni opetus taas itselleni siitä, että ei kannattaisi jättää suurta osaa pääjuonesta siihen vaiheeseen kun peli on alkanut tuntua jo suorittamiselta, niin saisi siitäkin enemmmän irti ja jaksaisi kärsivällisemmin kahlata sen valtavan määrän dialogia mitä tämä peli esimerkiksi sisälsi.
 
Itsellä taas jääneet lisärit ostamatta kun ne ei ole kauhean hyvää vastaanottoa saaneet. Viimeinen lienee ainoa oikeasti ostamisen arvoinen. Mutta toki lisää Kingdom Comea on lisää Kingdom Comea, joten jossain kohtaa nuo tulee tietysti ostettua.
 
Nyt aloin vihdoin pelaamaan tätä ekaa osaa läpi kun tuli 60fps upgrade ja on nannaa!
N: 110h pelasin KCD2. Olishan se pitäny tämä eka pelaa ensin mutta ihan hauska osittain nähdä mistä kaikki alko. Meni varmaan 5h ihan alussa jo siihen että sai edes jotkut rääsyt päälle, vähän rahaa ja kokemusta, nyt on varmaan 20-30h ja pitäs varmaa päätarinaaki mennä joskus eteenpäin :D
 
Jaahas, Sherlock Holmes: Chapter Onen se vaati että sai KCD2:n lisärit aloitettua. :D Aloitin nimittäin ensin pelaamaan tuota Sherlockia mutta kun oli jotenkin niin kämäinen, niin heitin KDC2:n lisärit ostoskoriin ja sukelsin takaisin Henryn syliin turvaan.

Aloitin tietysti ekasta lisäristä ja alun perusteella homma on sitä samaa mitä peliltä voi odottaa. Todella outoja kohtaamisia ja huumoria. Ehkäpä paras tilanne oli kun hiippailin erään rosvopomon taakse hakkaamaan tämän miekalla kuoliaaksi, niin koko muu leiri juoksi paniikissa karkuun.

Lisärihän myös alkaa ekalta kartalta, joten piti ensin googlailla että pääseekö sinne edes takaisin jos on tarinan läpäisseenä kakkoskartalla. Toki pääsee mutta en ollut aiemmin vain käynyt, joten kartassa ei näkynyt sitä "bussia" sinne.

En tiedä miten paljon tässä menettää kokemuksesta kun Henkka on puolijumala eikä mikään dialogiavaihtoehto tai vastus aiheuta mitään ongelmia. Onneksi kuitenkaan itse tekeminen ei ole pääasia vaan sen ympärillä oleva tarina ja dialogi.

Alun perusteella ihan just täysin sitä mitä pystyi odottamaankin, eli lisää Kingdom Comea.
 
Brushes with Death (ja nyt vasta sain tietää että tämä on "with" eikä "of")

Tästä olin saanut etukäteen kuvan että ei lisää peliin mitään ihmeellistä. Totta ehkä mutta olihan tämä ihan hiton hyvää ja viihdyttävää pelattavaa ja koko lisärin jatkunut pääjuoni oli ainakin omasta mielestäni todella mielenkiintoinen, hauska sekä surullinen. Ihan kuten KCD:n tehtävät tuppaavat olemaan, eli niitä on maalattu elämän eri sävyillä.

Kilpien maalaaminen ei innostanut ja tein sen vain trophyja varten. Sain tosin tehtyä niin siistin Suomi-kilven (leijonalla varustettuna vieläpä!) että melkein jo meinasin vaihtaa pelityyliä kilpimieheksi.

Legacy of the Forge (päätehtävien jälkeiset fiilikset)

Tätä emmin näistä lisäreistä eniten, sillä seppäily ei pelissä ole ollut kuin pakollista pahaa itselleni. Tämä lisäri kuitenkin tekee hommasta mielenkiintoista eikä se tunnu niin grindaukselta tai työltä mitä pelkäsin. Oman pajan kunnostaminenkin on vain tyydyttävää. Toki joku hevosenkenkien tai kirveiden takominen on vähän tylsää/tympeää mutta jotenkin tämän pelin maailma ja fiilistely aiheuttaa sen, että se vain kuuluu asiaan: ei se sepän homma mitään iloa sinänsä olekaan.

Eikä tämäkään lisäri tule ilman monipuolisia tehtäviä, joten oikein odotan mihin nämä hommat tästä menevät. Ei se pajan kehitys Henkalla luultavasti tule menemään ilman että tullaan tekemään enemmän kuin pari keikkaa, jotka eivät liity pajalla takomiseen yhtään mitenkään. Osa perusasiakkaistakin on ollut jo hauskoja ylläreitä, joten ihan turhaan etukäteen "pelkäsin" pajahommia.

Toki tässä on edessä hanttihommia jonkin verran, sillä viimeistä tehtävää ei saa tehtyä ennen kuin "seppäkunnioitus" on tietyllä tasolla. Se taas vaatii hommien tekemistä. Saa vain toivoa että peruskirveiden ja vastaavien sekaan mahtuisi useampia piristävämpiä toimeksiantoja.

Vaan eihän tässä malta pysyä melkein housuissaan kun tietää että se viimeinen lisäri on näistä paras ja nämäkin on olleet tällaista herkkua. Ei näiltä silti kannata kauheasti odottaa muuta kuin "lisää KCD:a" mutta ainakin itselle se on paljon enemmän mitä moni muu peli tarjoaa edes parhaimmillaan.

Jännä miten sitä on aina pitänyt paljon scifistä ja fantasiastakin (ainakin Witcher 3:sta ja vaikkapa Skyrimistä) mutta sitten kaikista kovimman vaikutuksen tekee peli, josta on riisuttu kaikki fantasia ja joka sijoittuu "kämäiselle" keskiajalle. Ehkä tässä on jotain samaa karuutta mitä soulseissa vaikka niissä sitten sitä fantasiaa onkin roppakaupalla. Tosin ehkä suurin syy löytyy silti pelin tarinoista, sillä niissä taas on paljon samaa kuin Witcherin vastaavissa. Olen myös huomannut tykkääväni paljon westerneistä, jonka kanssa taas on yhteistä simppeliys: on selkeät säännöt, miten maailma toimii ja mihin kukakin kuuluu. Mikä on taas ihan eri ääripäätä kuin usein monimutkaisiksi menevät scifi-tarinat - tai usein fantasiatkin.
 
Viimeksi muokattu:
Mysteria Ecclesiae (lisärin alkupuolen ajatuksia)

Taas mennään, sillä Henkka on jälleen pyörimässä munkkien seassa. Ensimmäisen pelin luostari-lisäri oli tosi hyvä mutta jo parin tunnin perusteella on tämä jatko-osan lisäri tuntunut vähintään yhtä hyvältä ja jopa paremmalta.

Meininki on siinä mielessä sama kuin aiemmin eli ennen pitkää hiippailla täytyy ja paikalla ollaan ilman aseita. Munkkia ei tarvitse tosin tällä kertaa roolipelata tai esittää, sillä nyt luostarissa ollaan vieraana.

Sen enempää en tästä oikeastaan halua sanoa. Tämä tuntuisi olevan varmaa Kingdom Comea ja jo ensimmäisissä tehtävissä tuli taas sitä tuttua huumoria ja yllätyksellisyyttä, missä asiat saattaa kääntyä ylösalaisin sitä mukaa kun asioita selviää.

Oikeastaan ainoa miinus on se että tässä on peruspeliä enemmän mukana aika ja aikarajoitukset mutta ilmeisesti - ja onneksi - vain osassa tehtävistä. Silti ärsyttää, koska jo emopelissä oli välillä samaa mutta ilman logiikaa siitä, mikä on oikeasti kiireellistä ja mikä ei. Joku hahmo saattoi olla pelin mukaan kuolemassa ihan pian just nyt mutta oikeasti ei kuole odotukseen mutta sitten kun toisaalla löydät verijälkiä, niin onkin kiire löytää tämä verinen tyyppi ennen kuin se kuolee.

Aikarajat ei siis sinänsä ole ongelmallisia, kunhan niissä säilyisi johdonmukaisuus. Toivon ettei tässä lisärissä olisi noita huonosti toteutettuja tapauksia aikarajallisista tehtävistä.

Mutta jos siis lisää Kingdom Comea kaipaa, niin mitä enää odotat? Nämä kaikki kolme lisäriä on juuri sitä. Ja se on parhautta se.

Legacy of the Forge (lisärin läpäisyn jälkeiset ajatukset)

Tämä tuli jauhettua trophyjen osalta täysin läpi ja olihan tässä runsaasti kierrätystä ja ns. grindausta. Pelissä jo nähdyissä rosvoleireissä rampattiin, ammuttiin kilpaa, miekkailtiin, annettiin lahjoituksia ja nyrkkeiltiin. Kaikki nämä jo tutuissa paikoissa.

Onneksi näiden ympärille (ja "sisään") oli kuitenkin lisätty tarinaa, joka aukesi tehtäviä "jauhamalla". Jos en olisi tiennyt että näistä avautuu välillä myös tarinallista tehtävää, niin en välttämättä olisi edes pelannut näitä näin montaa. Kaiken tarinasisällön jälkeenkin nämä jää toistumaan ja niitä ilmeisesti generoidaan loputtomiin eri puolille karttaa, mistä pääosa Gutternbergissä.

Seppäilylisäri ei silti ollut sellaista grindausta mitä pelkäsin eikä takomisia oikeastaan taida olla edes pakko tehdä niinkään paljoa mitä itse tein. Lisäri arpoo joka päivälle uusia tehtäviä, jolloin vanhat poistuu. Näin voi siis valita mitä tekee ja mitä ei. Itse jätin seppäilyt pois siinä kohtaa kun "a woman wants sword for her husband to fend of bandits" oli tullut kolmatta kertaa.

Tosin välissä näiden tylsienkin tehtäväkuvakkeiden "alle" oli piilotettu erikoisempia hommia, kuten hampaanpoistoa. Samoin rosvoleirien "hae kamat takaisin"-tehtävät saattoikin muuttua tarinalliseksi tehtäväksi kun perillä tulee ilmi jotain poikkeavaa.

Itse tiesin että mistä nuo trophyt tulee, joten tiesin että tiettyjen tehtävien takaa sitä tarinasisältöä lopulta löytyy. Tästä huolimatta piti parikin kertaa tarkistaa että oliko sieltä varmasti vielä tulossa jotain muutakin kuin "rosmot varasti kamat, haekko Henkka takas, pliis"-meininkiä.

Hyvä lisäri tämäkin on mutta aika helvetisti sai edistää aikaa että sai mielekästä tekemistä tarjolle ja tarinasisältöjä eteenpäin. Pääjuonihan on sitten erikseen mutta se on aika nopeaa taputeltu. Tuntui että se olisi ollut jopa lyhyempi pläjäys mitä Brushes with Death.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt on kaikki lisäosat kokonaan pelattu. En lopulta tiedä oliko tuo kehuttu luostari-lisäri edes niin paljon parempi kuin nuo muut. Ainakin itselle maistui nuo kaikki. Luostari-hommissa ei myöskään mennyt lopulta edes erityisen paljon aikaa, joten aika lyhytkin kokemus se on. Seppätouhuihin sai menemään eniten aikaa mutta se taas oli paljolti samojen hommien toiston syytä/ansiota.

Lopulta pidin ehkä eniten Brushes with Deathistä mutta kuten jo sanoin, on nämä kaikki ehdottomasti pelaamisen arvoisia jos Kingdom Come yhtään kiinnostaa ja emopelin jälkeen on jäänyt tai tullut vielä nälkä lisäpelattavalle.

Vähän tyhjä olo jäi viimeisen lisärin lopun jälkeen mutta toisaalta myös hyvä olo että homma on paketissa. Mielenkiinnolla sitten vain odottamaan että mitä Warhorse seuraavaksi tuo tarjolle. Ei haittaa vaikka saataisiin uusi päähenkilö kunhan meno muuten pysyisi samanlaisena.
 
Tuli kesäalennuksesta hommattua. Heti olen jäänyt koukkuun. Alun intro/tutoriaali pelattu läpi ja sen jälkeen ensimmäisessä kylässä tehty muutama tehtävä, eli ihan alussa vielä. Erittäin immersiivinen peli. Tarina vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, mikä on meikäläiselle melkeimpä se tärkein juttu. Pelimekaniikat on myös hienosti tehty. Taistelu on tosi erillainen mihin on tottunut ja tämä vaatii vielä totuttelua, mutta eiköhänse tästä. Pelin tempo vaikuttaa aika hitaalta, mutta peli ei kuitenkaan tunnut tylsältä. Voisi sanoa että on jopa yllättävän rentouttavaa puuhaa pelata tätä. Taistelu nostaa sitten hikikarpaloita otsalle vähän enemmän, koska mekaniikat on vielä aika pahasti hukassa, mutta ainakaan toistakseksi ei mitenkään valtavasti ole ollut taistelua. Ainoa asia mikä vähän mietityttää on tuo ajankäyttö. Tahtoo nämä tämän tyyppiset pelit olla melkoisia aika syöppöjä.
6-7h pelaamisen vasta takana.
 
Täällki alennuksesta hommattu ja nyt joku 3 päivää pelattu, kyl tämä jonkun pienen kansankoulukurssin vaatii että oppii. Google vieressä auki ja kyselyjä että mitä tämä ja hyvin hidas ja kankee alku, mutta tuntuu että koko ajan tässä tulee vauhtia lisää, aina pikkuhiljaa oppii ja oivaltaa jotain uutta ja aina yhä enemmän vaan maistuu haluaa tutkia ja pelata lisää.

Suoraan kakkosesta aloitin joka on joidenkin mielestä jonkinlainen synti, mutta ei vaan ole aika (laiskuus) pelata ihan vain tarinan takia ensin 100+h eeposta ennen kun pääse kakkosen pariin, kyseessä kuitenkin lähes sama peli mutta kakkonen kaikin puolin vaan paremmin tehty, youtubesta ym voi sit kattoo ne puuttuvat palaset ykkösen tarinasta.

Mutta vielä en sen enempää tässä uskalla pelistä vielä mitään sanoa kun olen vieläkin henk.kohtaisella tutoriaalissa menossa.

Edit: Onko tässä alussa edes mitää järkee taistella? Välillä tiellä tulee vastaan jotain rosvoja niin eihän tämmösellä pummilla ole mitään mahiksia sillä isolla voiveitsellä niitä peltirosvoja vastaan taistella. Muutamasta iskusta henki veke, nykyään sit kun näen tiellä jossain metsässä pönöttämässä jotain tyyppejä niin kierrän ne.

Et kantsiiko tässä vaa suosiolla hyväksyä että alkuun oot vaa nii paska että pitää oppia lisää taistelee ja hommaa parmpaa kamaa ylle?
 
Viimeksi muokattu:
Täällki alennuksesta hommattu ja nyt joku 3 päivää pelattu, kyl tämä jonkun pienen kansankoulukurssin vaatii että oppii. Google vieressä auki ja kyselyjä että mitä tämä ja hyvin hidas ja kankee alku, mutta tuntuu että koko ajan tässä tulee vauhtia lisää, aina pikkuhiljaa oppii ja oivaltaa jotain uutta ja aina yhä enemmän vaan maistuu haluaa tutkia ja pelata lisää.

Suoraan kakkosesta aloitin joka on joidenkin mielestä jonkinlainen synti, mutta ei vaan ole aika (laiskuus) pelata ihan vain tarinan takia ensin 100+h eeposta ennen kun pääse kakkosen pariin, kyseessä kuitenkin lähes sama peli mutta kakkonen kaikin puolin vaan paremmin tehty, youtubesta ym voi sit kattoo ne puuttuvat palaset ykkösen tarinasta.

Mutta vielä en sen enempää tässä uskalla pelistä vielä mitään sanoa kun olen vieläkin henk.kohtaisella tutoriaalissa menossa.

Edit: Onko tässä alussa edes mitää järkee taistella? Välillä tiellä tulee vastaan jotain rosvoja niin eihän tämmösellä pummilla ole mitään mahiksia sillä isolla voiveitsellä niitä peltirosvoja vastaan taistella. Muutamasta iskusta henki veke, nykyään sit kun näen tiellä jossain metsässä pönöttämässä jotain tyyppejä niin kierrän ne.

Et kantsiiko tässä vaa suosiolla hyväksyä että alkuun oot vaa nii paska että pitää oppia lisää taistelee ja hommaa parmpaa kamaa ylle?
Sun pitää ainakin treenata taistelua siellä missä se on mahdollista. Alkupuolella oli ainakin mustalaisleiri, jossa itse treenasin. Sitten niitä lähialueen roistoja yritin vähitellen saada tapettua. Ja kyllä se siitä tiukkojen vääntäjien ja torjuntavoittojen taktiikan avulla alkoi sujumaan. Toki paremmat varusteetkin auttavat varsin paljon. Tuo hahmon treenaaminen on kuitenkin myös tosi tärkeää.
 
Suoraan kakkosesta aloitin joka on joidenkin mielestä jonkinlainen synti, mutta ei vaan ole aika (laiskuus) pelata ihan vain tarinan takia ensin 100+h eeposta ennen kun pääse kakkosen pariin, kyseessä kuitenkin lähes sama peli mutta kakkonen kaikin puolin vaan paremmin tehty, youtubesta ym voi sit kattoo ne puuttuvat palaset ykkösen tarinasta.
No, ykkönen on mielestäni kokemisen arvoinen itsessään mutta ymmärtäähän tuon ettei ehkä jaksa. Siihen vain voi olla vaikeampi mennä sitten paljon paremman kakkosen jälkeen. Toisaalta ehkä se kakkosen kokeminen auttaa paljon myös ykköseen, joskin monet tekniset toimivuudet ei vain ole yhtä sulavia vaikka tietäisi jo miten homman pitäisi toimia. Päätarinan punaisen langan taitaa saada selville kakkosestakin mutta ykkösessä on niin paljon kaikkea muutakin kuin se, minkä se jatko-osa pystyy tiivistämään. Sama kuin lukisit kirjan vs. lukisit takakannen tiivistyksen siitä.

Mutta jos tykästyt kakkoseen ja haluat lisää ja lisäreidenkin jälkeen on nälkä, niin sitten annat ehkä ykköselle mahdollisuuden? :D

Edit: Onko tässä alussa edes mitää järkee taistella? Välillä tiellä tulee vastaan jotain rosvoja niin eihän tämmösellä pummilla ole mitään mahiksia sillä isolla voiveitsellä niitä peltirosvoja vastaan taistella. Muutamasta iskusta henki veke, nykyään sit kun näen tiellä jossain metsässä pönöttämässä jotain tyyppejä niin kierrän ne.
1 vs 1 voi olla vielä ok mutta silloinkin jos vastassa on haarniskamies niin kannattaa harkita tarkkaan. Itse pistelin 4-5 ukkelin laumoja pinoon kun oli kyvyt kunnossa mutta ei peli silloinkaan ole sellaista että voisi vain lauleskella vaan silloinkin saa äkkiä turpiinsa jos tekee virheen saati pari. Eli armoton peli on. Tosin itse pelasin aina ilman haarniskoita koska keskityin hiipparoimiseen ja nopeuteen. Ei ollut vara ottaa hirveästi iskua. Tosin koin kyllä että nopeus voitti kun pystyi väistämään vihulaisen taakse ja pistelemään miekalla useamman kerran ennen seuraavaa väistötarvetta.

Väistö on ehkä tämän pelin parhaita ja hyödyllisimpiä taistelujuttuja. Torjunnat (tai onko se joku riposte tms) ja master strike tulee minun listoilla vasta väistön jälkeen. Tosin monen ukon mähinöissä väistö saattaa johtaa muiden miekkojen eteen, jolloin pitää vaihtaa tai soveltaa taktiikkaa.

Hiippaillen ja salamurhaillen noita rosmoleirejä saa tyhjäksi mutta siinäkin pitää olla hiippailukamat ja kyvyt tarpeellisella tasolla.

Et kantsiiko tässä vaa suosiolla hyväksyä että alkuun oot vaa nii paska että pitää oppia lisää taistelee ja hommaa parmpaa kamaa ylle?
Kannattaa. Kamat auttaa varmasti mutta väitän että kyvyt on merkittävämpiä. Tosin jos on kovaa kamaa päällä, niin voi taistella enemmän ja kyvytkin kasvaa. Itse opettelin treeniukkeleiden kanssa enkä juuri haarniskoita käyttänyt.

Sun pitää ainakin treenata taistelua siellä missä se on mahdollista. Alkupuolella oli ainakin mustalaisleiri, jossa itse treenasin. Sitten niitä lähialueen roistoja yritin vähitellen saada tapettua. Ja kyllä se siitä tiukkojen vääntäjien ja torjuntavoittojen taktiikan avulla alkoi sujumaan. Toki paremmat varusteetkin auttavat varsin paljon. Tuo hahmon treenaaminen on kuitenkin myös tosi tärkeää.
Itse päädyin tuonne leiriin niin myöhään etten sitä edes miellä pelin aluksi. Sinne muistaakseni oli myös kohtuu vaarallista mennä kun oli susia, varkaita ja ties mitä siinä matkan varrella. Jos nyt oikein muistan. Sen parhaan taisteluiskunhan sieltä taisi saada mutta ihan perusvoimaa ja muita juttuja voi ja kannattaa harjoitella aina välillä ja säännöllisesti eri treeniukkojen kanssa. Kylissä ja linnoissa niitä varmimmin on ja peli taitaa kyllä niiden äärelle myös vihjailla. Se paras isku piti myös saada voittamalla se ukkeli, joten ei sitä sieltä ilmaiseksi saa ja täytyy jo osata aika hyvin tapella että saa sen kyvyn opittua.
 
Itse sain samalta maantierosvojoukolta turpaan varmaan 10 kertaa, jonka jälkeen oli pakko todeta että kierrä nämä porukat kaukaa. Ainoastaan jos voin kunnnolla ottaa 1vs1 taistelun niin sitten lähden taistelemaan. Pitää kyllä kehittää taistelua aika merkittävästi, jos meinaa useammalle pärjätä. Steath ja jousipyssy lähestysmistapaa en ole vielä ehtinyt kokeilemaam. Muutenkin tässä pelissä on henki aika helposti pois. Kyllä tämä aika nöyräksi vetää. Pitää aika varovasti edetä.
 
Juomilla saa kans alussa buustattua ukkoo, mikäli ei taistelut oikein suju. Taistelussa maltti on valttia ja torjunta + counter strike toimii kohtuu hyvin. Kannattaa myös hyödyntää maastoa jossa pääsee kurmottamaan vastustajaa ylempää. Pelinä on kyl yks meikäläisen all time favorite.
 
Ylös Bottom