Vastaus: PS4, Xbox One, Wii U - 8. sukupolven konsolit
Täällä on taas puurot ja vellit sen verran railakkaasti sekaisin, että täytyy se omakin lusikka sekaan sohaista.
PlayStation Now'n ja Xbox Onelle suunnitellun DRM-järjestelmän välillä on se ratkaiseva ero, että jälkimmäinen olisi koskettanut aivan kaikkia Xbox Onen käyttäjiä, eikä siinä ollut mitään valinnanvaraa. PlayStation Now ei ole kenellekään millään tapaa pakollinen palvelu, eikä sen käyttö tai käyttämättömyys vaikuta PS4:n muihin toimintoihin. Totta kai Now vaatii nettiyhteyden, kun sitä kautta jotain peliä tahtoo pelata. Striimipohjaista pelaamista kun on yksinkertaisesti mahdotonta tarjota ilman aktiivista verkkoyhteyttä. Sen lähin vastine on nimenomaan puhtaat verkkopelit tai videopalvelut, joissa ei ole minkäänlaista offline-tilaa.
PS3:n softapohjainen emulointi olisi ollut erittäin haastavaa ellei lähes mahdotonta johtuen niin tyystin erilaisesta prosessoriarkkitehtuurista. Rautapohjainen ratkaisun hintaa on tällaisena maallikkona arvailla, mutta jälleen kerran kun puhutaan kymmenien miljoonien laitteiden valmistusmääristä, muutaman kympinkin lisäkulu per laite on kokonaisuudessa aika iso läjä dollareita. Lisäksi ei niitä piirejä tuosta noin vaan lätkitä piirilevylle, vaan se olisi aiheuttanut omat lisäsuunnittelunsa jäähdytyksen sun muun suhteen.
Toinen tärkeä seikka on ymmärtää se, ettei Xbox Onelle kaavailtu DRM-järjestelmä itsessään ollut se vastustettava asia, vaan miten se olisi toteutettu ja mitä se olisi koskettanut. Kaikki konsolit sisältävät erilaisia DRM-tekniikoita erilaisille sisällöille, olipa sitten kyseessä fyysisen median aitoustarkistus (=käytännössä kaikki koskaan julkaistut konsolit), digitaaliset lisenssit (=jotakuinkin kaikki vuoden 2004 jälkeen julkaistut [käsi]konsolit) tai vaikkapa aktiivinen nettiyhteys (=esim. X360:n, PS4:n ja Xbox Onen latauspelit ei-primäärikonsolilla).
Xbox Onen kohdalla suurin ärsytystä aiheuttava tekijä tuntui liittyvän nimenomaan siihen, että toteutuessaan se olisi asettanut epämiellyttäviä rajoituksia pelien lainaamiselle ja käytettyjen pelien kaupalle. Nämä seikat tuntuivat olevan monelle ylitsepääsemätön paha, vaikka vastineeksi olisikin ollut tarjolla mm. itseänikin miellyttävä käytön helppous; fyysistä pelilevyä olisi tarvittu vain kerran, sen jälkeen olisi voinut pelata suoraan kiintolevyltä. Kerran vuorokaudessa tapahtuva nettitarkistuskaan ei olisi ollut minkäänlainen este tai edes hidaste suurimmalle osalle käyttäjiä. Se äänekäs vähemmistö kuitenkin piti sen verran kovaa mekkalaa, että Microsoft lopulta taipui muuttamaan DRM-käytäntöään ennen kaikkea fyysisten pelilevyjen suhteen. Ei DRM:ä siis missään nimessä poistettu, sitä vain muutettiin. Ja toisaalta ei PS4:kään mikään DRM-vapaa järjestelmä ole, se vaan toimii hyvin pitkälle samoilla periaatteilla (DRM-järjestelmillä) kuin PS3:kin, joten pelaajien ei sinällään ollut tarvetta muuttaa käyttäytymistään etenkään fyysisten pelijulkaisujen suhteen.