Ihan pakko kysyä, kun sanoit pitäväsi ensimmäisestä Alan Wakesta, että miksi siinä ei nuo rajatut putket ja kulissimaailma häirinnyt yhtään? Sehän on ihan valtavan paljon enemmän putkessa etenemistä ja ihan valtavan paljon enemmän kulissi (miksi tämä edes on kulissi sen enempää, kun mikään muukaan peli), kun tämä jatko-osa. Lisäksi kaikki pelilliset jutut nähtiin ensimmäisen 15min aikana, joita oli ihan valtavan paljon rajatummin, kun tässä jatko-osassa. Millanen muuten on hyvä semi-avoin maailma jos tämä on sen irvikuva? Oletko pelannut esim RE4:n remakea? Sehän on kenttärakenteensa puolesta hyvin samanlainen tämän kanssa ja myös vuoden parhaita pelejä. Samoin RE2 remake on hyvin tämän kaltainen. Samoin kontrollit RE2/4 ovat melkeen yks yhteen tämän kanssa eikä näissä ole kyllä mielestäni yhtään mitään vikaa. Osaatko selittää miks kontrollit on mielestäsi huonot ilman, että vain sanot, että ne on paskat?
Muutoin ollaan kyllä taas mielipiteiden kanssa niin kaukana toisistamme ja tämmöset tilanteet saa aina hämmästelemään, että onko me pelattu edes samaa peliä. Itselle Alan Wake 2 oli helposti vuoden toiseksi kovin peli Zeldan jälkeen ja yltää varmasti omaan kaikkien aikojen pelien top10:kin. Olihan tässä muutamia bugeja (mutta aivan valtavan kaukana esim siitä Cyberpunkin shitshowsta julkaisussa, eikä tätä sentään ole tarvinnut millään alustalla ottaa myynnistä pois bugisuuden takia) ja ruudunpäivitys droppaili välistä ikävästi PS5:lla vaikka oli VRR:kin käytössä. Mutta eipä nuo onnistunut pilaamaan omaa fiilistä tästä mestariteoksesta.
Korjasin sen semi-avoimen maailman lauseeni aikaisempaan viestiini. Olin sen kirjoittanut hiukan väärin siihen nähden mitä tarkoitin. Itse tosiaankin pidän ylipäätään enemmän avoimen maailman peleistä, ja huonoin vaihtoehto minulle on nimenomaan sellainen välimuoto. Mieluummin avoin maailma, mutta jos sitten kuitenkin putkimaista elementtiä pitääkin pelissä olla, niin sitten mieluummin rehellinen putkijuoksu, kuin joku töksähdellen maailmaa ajoittain rajaava semi-avoin välimuoto. Sen enempää en lähde tätä asiaa vatvomaan.
Alan Wake 1 on paljon suoraviivaisempi putkijuoksu, ja sellaisena aivan parhaita mitä tiedän (vaikka en toki mikään putkijuoksujenkaan
ystävä ole ylipäätään). Lisäksi siinä toimivat kontrollit paljon sulavammin, kuvakulma on parempi, ja ennen kaikkea hahmot ja dialogi ovat paljon paremmin tehtyjä kuin kakkosessa. Sellaiset myötähäpeää aiheuttavan typerän lapselliset ja kaukaa haetut ahaa-elämykset ja pelimaailman typerät logiikat eivät samalla tavalla puskeneet läpi kuin kakkosessa, vaikka toki sekavaa painajaismaista maailmaa siinäkin kohdattiin. Se tehtiin vain tyylikkäämmin ja aidosti fiksummalla kehyskertomuksella ja luontevammilla sekä paremmin näytellyillä hahmoilla ja paljon järkevämmällä dialogilla.
Juu, en ole mikään erityisen suuri fani RE 2 Remaken tai tai RE 4 Remaken osalta. Nimenomaan ohjaus ja kontrollit ovat noiden pelien suuri
heikkous. En pidä juuri tuollaisesta ohjauksesta, kontrolleista ja varsinkaan tuosta olkapään takaa suht läheltä kuvatusta kuvakulmasta peleissä ylipäätään. Ja aivan liian kankeaa ja jäykkää on hahmojen liike noissa peleissä. Toki Alan Wake 2:ssa on vielä asteen heikompaa. Pidän paljon enemmän joko 1st person kuvakulmasta RE 7:n, RE 8:n tai Far Cry-pelien tapaan tai sitten kauempaa kuvatusta 3rd person kuvakulmasta Days Gonen tai AC-pelien tapaan. Toki se on minun myönnettävä, että RE 2 ja RE 4 ovat tunnelmaltaan ja toteutukseltaan muutoin varsin
hyviä pelejä itsellenikin. Kontrollit tosin tekevät niistä minulle enemmänkin sellaisia varsin hyviä, pelejä, mutta ei aivan huippuja. Missään tapauksessa eivät ole mitään vuoden peli-matskua itselleni olleet, jo ihan senkin takia, että ovat remakeja, ja siis jo aiemmin nähtyjä ja koettuja pelimaailman sekä tarinan osalta - ainakin suurimmaksi osaksi.
Mutta juu, eri mieltä ollaan taas kerran aika rajusti tietyistä peleistä. Toki ei nyt ihan aina sentään niinkään ole mennyt. Subjektiivisia juttujahan nämä toki ovat, ja voin sen itsekin myöntää, ettei oma pelimakuni kovin usein myötäile valtavirtaa joka tapauksessa, ja kaipaan peleihin
yleensä aika tietyn tyyppisiä juttuja, jotta voin niistä nauttia. Vastaavasti tietyt jutut ovat selkeitä turnoffeja.
Yleisiä plussia itselleni peleissä:
+ grafiikan selkeys, ilmeikkyys ja innostavuus
+ avoin maailma
+ pelaajalle paljon valinnan mahdollisuuksia
+ hahmojen, aseiden tai muiden pelissä hyödynnettävien asioiden kehittäminen
+ selkeät ja sujuvat pelimekaniikat
+ uudet ja uudistuvat elämykset monipuolisten ja vaihtuvien ympäristöjen sekä persoonallisten hahmojen kautta
+ tarinan etenemiseen vaikuttamisen mahdollisuudet
+ uskottavat pelihahmot
+ päähahmon sympaattisuus ja samaistuttavuus (ainakin jollakin tasolla, ei toki kaikilta osin tarvitse olla)
+ dialogin johdonmukaisuus mutta kuitenkin johdattelemattomuus
Isoimpia turnoffeja:
- suttuiset ja ja kovin harmaat tai tummat grafiikat, joista puuttuu ilmeikkyys tai värit jopa kokonaan
- putkessa juokseminen ja tiukasti pelaajan ohjaaminen pelintekijän visioon ilman aitoja valinnan mahdollisuuksia
- juonen johdattelu kantaa ottaen tai saarnaten
- hahmojen epäluontevuus (ylinäyttely tai agendojen korostuminen hahmojen kautta)
- jäykät ja epätarkat pelimekaniikat, kontrollien epäloogisuus
- elokuvamainen rakenne
- työläys (varsinkin, jos peli ei selkeästi ja merkittävästi palkitse työläiden tekemisten pohjalta)
- aseiden tai varusteiden lopullinen hajoaminen ilman korjausmahdollisuutta (tämä liittyy tuohon työläyteenkin tavallaan)
- saman sisällön uudelleen pelaaminen, tai samojen asioiden jatkuva toisto
Nyt, oikeasti.
