Mikäs ristiriita noissa nyt on muka? Grafiikan selkeys ja ilmeikkyys ja innostavuus selkeitä plussia peleissä minulle. Ja vastaavasti koen, että sellaiset suttuiset, harmaat ja tummat grafiikat ovat yleensä turnoffeja (eli nimenomaan asioita, joita en voi sietää) peleissä. Kerrotko vielä miten nämä asiat ovat ristiriidassa keskenään? Vai ymmärsitkö nyt jotain aivan väärin tekstistäni? Ikävää sinulta sinänsä kutsua minua trolliksi, kun ihan vaan omista näkemyksistäni peleistä tässä rehellisesti ja avoimesti kirjoitan.
En nyt ehkä ala tästä enempää vääntämään. Aiemmin tässä ketjussa jo kerroin jotain yksityiskohtaisempia esimerkkejä asioista, jotka olivat erityisesti ärsyttäneet. Sinänsä toki hyvä, että pelistä olette monet tykänneet, ja toki hyvä, että suomalaispeli menestyy. Harmi vain, että peli ei itselleni ole lunastanut kieltämättä kovia odotuksiani. Silloin joskus ehkä petyn enemmänkin kuin olisi tarpeen. Voi olla, että pieni tauko nyt pelistä, muiden pelien pelaaminen välissä, ja odotusten sekä ajatusten uudelleenkalibrointi auttavat vielä saamaan pelistä enemmän irti, kuin alkupuolen osalta nyt sain - tai sitten ei. Saapa nähdä. Mutta sen verran paljon porukka nyt tuntuu pelistä nauttivan, että en viitsi itsekään negatiivisuutta kylvää enempää peliin liityen. Jatkan toki vielä jossain vaiheessa peliä eteenpäin, ja toivottavasti saan siinä vaiheessa siitä enemmän irti. Joskus on toki niinkin minulla käynyt joissain peleissä pettymyksiä täynnä olleen alun jälkeen.
Sen voisin vielä todeta, että parhaat tarinat ovat mielestäni sellaisia, että niissä on pelaajan valinnoillakin jotain merkitystä. Siinä mielessä Bethesdan pelien tarinat ovat minulle toimineet. Lisäksi mieleen ovat jääneet erityisesti sykähdyttävyyden takia Life Is Strange, sen prequel Before the Storm sekä miksei myös Life is Strange 2, vaikkei noiden edellisten tasolle noussutkaan. Myös ensimmäisten Assassins Creedien tarinat ja kerronta toimivat erittäin hyvin, ja mikseivät useimpien sen jälkeenkin, mutta noissa erityisen hyvin kuitenkin. AC2 on tuon osalta melkeinpä parasta tuossa pelisarjassa. AC-peleissä on mielestäni varsin luontevia, karismaattisia ja järkevästi asioita pohtivia hahmoja ja sellaiset oudot ja itselleni väärällä tavalla tökeröt hahmot ja juonenkulut loistavat poissaolollaan. Far Crysta on sitten sellaisia saattanut löytyä enemmän, vaikka siitäkin pelisarjasta olen yleensä aika paljon pitänyt.