Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Alan Wake II

Kellari-Loop-Bossi vanhainkodin ja Torin etsimisen jälkeen. Katselin Tubevideoltani että tasan tunnin ja ehkä 30 kertaa tuota yritin. Tässä kohtaa vasta oli hyvä havaita Quick Slotit, mutta ei niistä juuri apua ole ollut. Flareja ja muita ei ole tullut käytettyä tai pidettyä repussa, koska ei ole tarvinnut. Aika loppuvaiheessa huomasin että lootbokseja droppaili lisää, varmaan vähän aiemmin olisin päässyt jos olisin huomannut. Mutta lähinnä omalle motoriikalle liian paljon nopeutta vaativa tehtävä.
Tässä oli itsellä onni ja sattui olemaan flareja runsaasti matkassa. Heitti flaren maahan palamaan niin Cynthia ei päässyt käymään päälle vaan lähinnä kökki jähmettyneenä paikoillaan. Siinä oli sitten helppo räiskiä haulikolla naamaan. Aina kun oli flare sammumassa, niin laittoi uuden palamaan ja jatkoi paukutusta.
 
Tässä oli itsellä onni ja sattui olemaan flareja runsaasti matkassa. Heitti flaren maahan palamaan niin Cynthia ei päässyt käymään päälle vaan lähinnä kökki jähmettyneenä paikoillaan. Siinä oli sitten helppo räiskiä haulikolla naamaan. Aina kun oli flare sammumassa, niin laittoi uuden palamaan ja jatkoi paukutusta.
Joo, tosiaan itsellä oli vain kaksi huonointa asetta inventoryssa, outoa että pystyin
haulikon murhapaikalta sivuuttamaan
vaikka pelailin todella tarkasti tutkien. Ja aiemmin vastustajat sai kumoon ilman noita mainitsemiasi juttujakin niin ei jaksanut opetella noita :D Lisäksi ärsytti kun nuo veivät yhden paikan inventoryssa per kappale, ja inventorykin oli muita ahtaampi asepuutosten takia. Nyt pitänyt vähän taukoa pelin puolivälissä, ettei ala tökkimään.
 
Nyt kaduttaa. 60e meni kankkulan kaivoon. Aivan älytön tekele. En arvannu et tää joku salapoliisi pelis ois pläh. Oletin et ois kunnon kauhua eikä mitään älytöntä töllistelyä salapoliisi hommien kaa prk. Toka tehtävän alussa ja taitaa jäähä tähän...
Aika minimaalinen osuus nuo on. Lähinnä auttavat pääsemään pelissä eteenpäin mutta ei kaikkea ole pakko keräillä ja tutkia. Pelaappa nyt kiltisti eteenpäin äläkä ole kuin Tiktok-nuoriso :D Kyllä siellä haluamaasi on sinulle luvassa. Minäkin ränkläilin vaan suurimman osan lappusista paikalleen niitä lukematta, kun oleelliset samat asiat esitellään kyllä muutenkin. Katso vaikka tubesta joku yksittäinen bossi niin näet mitä luvassa.
Ja jos Sagan osuus ei niin innosta, Alanin osuus sitten aika erilaista, ja niitä voi pelata vuorotellenkin. Mutta aika nopeasti salapolisoinnit jää taka-alalle Sagallakin.
 
Tasan yksi kohta säikäyttänyt tähän mennessä ja noin 18h takana. Enkä muutenkaan pelistä erikoisemmin välitä. Kuukauden ollut tauolla venaamassa inspiraatiota, että jaksais pelata loppuun. Kai tästä saa olla pitämättä?
 
Meni läpi viime viikonloppuna, ja vaikka yleensä en ole mikään nuohoaja pelien suhteen niin sain käytettyä tähän liki 30 tuntia kun rauhassa etenin. Aivan mykistävän hieno peli joka jäi pyörimään mieleen vielä pitkään. Ei täydellinen tietenkään, jotain hyvin pieniä motkotuksen aiheitakin saattaisi keksiä mutta ei kehtaa edes alkaa sen tarkemmin miettiä kun peli piti niin lujasti otteessaan alusta loppuun. Ehkä jopa vuoden paras peli itselleni.
 
Tasan yksi kohta säikäyttänyt tähän mennessä ja noin 18h takana. Enkä muutenkaan pelistä erikoisemmin välitä. Kuukauden ollut tauolla venaamassa inspiraatiota, että jaksais pelata loppuun. Kai tästä saa olla pitämättä?
No jos nyt jotain jatkuvaa väkisin väännettyä purkkakauhua odottaa niin sitä ei kyllä tarjoa kuin typerät jumpscaret, jotka ovat aika lailla kaikkien mielestä se ainoa negatiivinen puoli pelissä. En sitten tiedä mikä on hyvällä maulla tehtyä kauhua joka säikäyttelisi riittävästi.

Saa siis olla pitämättä, mutta aiempi kommentoija oli jossain kakkostehtävässä ja narisee kun huono peli, niin eiköhän se mene jo vähän hätäilyksi.
Nyt rupes kiinnostaa jopa vähäsen kun luin että vähemmän kauhua, mutta salapoliisityötä, 1-2kk sisään otettava työn alle.
Itsekään en kauhujutuista niin välitä, ovat tässä kyllä siedettävällä tasolla ja hyvin tehtyjä suurimmilta osin. Tässä on vähän kaikille kaikkea.
 
Läpi meni The Final Draf. Jäätävän hyvä peli toisellakin kerralla.
Vaihtoehtoisesta lopusta en pitänyt tai sanotaan, että alkuperäinen lopetus oli enemmän mieleen.
Jos antaisi kevään olla rauhassa ja alkaisi pelaamaan kesälomalla kolmannen kerran, ehkäpä pykälää isommalla vaikeustasolla, nyt molemmat kerrat normaalilla.
 
Tasan yksi kohta säikäyttänyt tähän mennessä ja noin 18h takana. Enkä muutenkaan pelistä erikoisemmin välitä. Kuukauden ollut tauolla venaamassa inspiraatiota, että jaksais pelata loppuun. Kai tästä saa olla pitämättä?
Joo ei oo täälläkään erikoisemmin sykähdyttäny. Turhaa hypeä ollu moisen pökäleen kohdalla :(
 
Onko parempi kuin alan wake 1? Muistan että pelattiin alan wake 1 läpi kaverin kanssa aikoinaan. Oli ihan ok, mutta en tiiä jaksaisko samanlaista enää uudestaan. Olihan siinä muistaakseen ihan hyvä tarina. Tosin nykyisin en oikeen pidä kauhupeleistä enää niinkään. Jostain kuulin että alan wake 2 olisi vielä enemmän kauhun suuntaan mennyt kuin se ensimmäinen osa? Jos näin, niin taidan skipata.
 
Onko parempi kuin alan wake 1?

On, oikeastaan ihan kaikessa. Omilla listoilla tämä on yksi parhaista genren peleistä.

Jostain kuulin että alan wake 2 olisi vielä enemmän kauhun suuntaan mennyt kuin se ensimmäinen osa? Jos näin, niin taidan skipata.

Kyllä tässä vahvemmin on jonkinlaista kauhua mukana, mutta ei kannata sen takia skipata, kun tässä on kyllä myös paljon muitakin ulottuvuuksia.
 
Okei, täytyypä harkita tätä sitten kuitenkin vielä. Kauhupeleistä pelasin viimeeksi Resident Evil Villagen läpi, ja jälkeenpäin ajatellen niin oli kyllä vähän turhankin ahdistava kokemus...
 
Itsekin sain pelin pakettiin. Lähemmäksi 30h meni, vaikka en tutkinut ja tehnyt kaikkea. Pitää kyllä tuo Final Draft pelata jossain vaiheessa ja onhan tähän tulossa DLC:tä myös

Mitä itse pelistä: pidin kyllä kovasti. Viittauksia moniin asioihin tuli jatkuvasti eteen, mutta ei kyllä päässyt puuduttamaan. Ja tarinahan tässä oli pääasia. Yksinkertaisesti se oli aivan loistava, ja jokaisen pitäisi kokea se. Suosittelen kuitenkin ainakin ekan Alan Waken pelaamaan ennen tätä.

Pelattavuus oli myös alusta loppuun ihan hauskaa, vaikka ei yhtä hyvää mielestäni kuin vaikkapa RE4R:ssa. Ammuksia ja muuta resurssia kyllä kertyi normaalilla vähän liikaa,, vaikka kyllä pelin loppuvaiheilla oli vähän tiukkaa varsinkin ammusten kanssa.

Kyllä tämä vain on 5/5 peli helposti ja viime vuoden peli itselle.
 
Se ois läpi. Vaikka moni sanoo että ei-kaikkea tutkineena saatu 30 tuntiakin kulumaan, itsellä pelikellossa 26 tuntia (Edit. Striimiajoista katsottuna 28h) vaikka olin jumissa monessa paikassa pitkäänkin ja tutkin mielestäni paria mestaa lukuunottamatta kaiken liiankin tarkasti? Lopputuloksena oikein harmitti, että loppui, kun ennakko-odotusten perusteella odotin pidemmäksi. Kai sitten vain suoriuduin joistain muiden pelaajien kauan miettimistä tehtävistä nopeasti? Striimi löytyy Youtubesta jos joku haluaa katsella ja kertoa mielipiteensä.

Käytännössä spoilerivapaa arvostelu:

Ensin pikaiset plussat ja miinukset, koska kympin peleissäkin on jotain moitittavaa.

+Tarina - Ei se vieläkään ole mikään realistinen tai looginen, mutta tässä edes jotenkin pysyi kärryllä mitä tapahtuu ja miksi. Tunnelma ja kaksi pelattavaa hahmoa myös kiva juttu.
+Vaihtelevuus tunnelmassa, ja yllätykset.
+Mielenkiintoiset puzzlet.
+Uudelleenpeluuarvo. Paljon sidejuttuja Sagalla joita en ekalla pelikerralla tarkoituksella selvittänyt. Final Draft ei ilmeisesti ole vain uudelleenpeluu pienillä lisäjutuilla pelattavuudessa.
+Musiikki. Herald of Darkness on paras uusi kappale mitä olen kuullut vuosiin.
+Suomi-viittauksia hurjasti, mutta hyvällä maulla ja tarinaan kivasti kytköksissä.
+Kaikki hahmot mielenkiintoisia ja pitkälle mietittyjä. Paitsi Jack Joycen näköinen turha hemmo :D
+Kaunein peli koskaan. Last of Us kakkosessa ehkä kasvomallinukset vielä parempia, mutta ihan sama.

-Hieman tekopitkä, eikä muutenkaan niin pitkä peli kuin odotin. Suurimmalle osalle toki varmasti sopiva. Tekopitkällä tarkoitan sitä, että vähän liikaakin mietiskeltävää miten edetä, uuden sisällön sijasta. 26 tuntia itsellä meni, josta varmasti 15 tuntia miettien jotain. Ja fiilistelin kaiken mahdollisen, kuuntelin kappaleet ja luin kaikki lippulaput seiniltä sun muuta. Eli ei tämä pelillisesti ole kovin pitkä tapaus. Control taitaa olla pidempi?
-Turhat jumpscaret.
-Koska vastustajista pääsee eroon usein myös juosten, olisi ollut suotavaa että niiden päihittämisestä olisi enemmänkin palkittu tavaralla. Vain kulttilaisista sai tarvikkeita "palkinnoksi"
-Yksi liian tiukka bossi, jos menet tehtävään vajavaisin asein.
-Pelialueet ovat kauniita ja laajoja, ja löydettävää sekä ylimääräistä hauskaa olisi voitu ripotella paikkoihin enemmänkin. Last of usin tapaan kaikkia päätarinaan liittymättömiä juttuja. Nyt oli vähän liikaa "Turhia mestoja"
-Vähän vammaiset fysiikat, esimerkiksi mistään ei voi pudota, minkään matalan yli kiivetä tms. kuten Awe ykkösessäkin muistaakseni pystyi. Mutta ei haittaa tunnelmaa eikä pelaamista.
-Suomitekstien puute. Osaan täydellistä englantia, mutta on vain typerää ettei suomalaisessa pelissä niitä ole. Tiukoissa tilanteissa härmää lukee ja kuulee nopeammin, ja onhan tässä paljon harvinaisempia sanoja ja termejä, joita auttavaa englantia puhuvat eivät ymmärrä.

Yksi asia joka ei ollut itselle todellakaan miinus, mutta joillekin voi olla: Tässä on aika vähän toimintaa. Bosseja lukuunottamatta ei juuri tarvitse muuta tehdä kuin käppäillä, siitä 26 tunnista ehkä 4 tuntia käytin taisteluun pimeyttä vastaan. Suurin osa ajasta menee fiilistelyyn ja miettimiseen. HUOM: Pelasin Storylla, eli jos erinomaiset muutokset vaikeustasojen välillä niin unohda tämä.

Annetaan 9,5/10 koska muutamia miinuksiakin tästä keksin, mutta silti omalla top-listalla parhaista peleistä koskaan yhdessä TLOU:sien, Days Gonen, Controlin ja Rockstarin pelien kanssa. Alkaa olla näitä huikeita kokemuksia niin paljon, että tarkkaa top-listaa ei pysty edes enää miettimään. Sanotaanko että paras Remedyn peli, ja Controlkin on tosiaan tuolla top-listalla... Open worldeja ja putkijuoksumpia jos ei verrata, niin TLOU-sarjan jälkeen tämä ainakin on kakkosena. Tunnelman puolesta paikoittain jopa ykkösenä. En minä enää tiedä.

I'll show you the Herald of Darkness! Marko Saaresto!

Olipa kokemus. Ylpeä saa suomalaisena olla. Huikea tarina, huikeita biisejä, pelattavuudessakaan ei vikaa ollut. Tämä arvio ei oikein mene aikalineaarisesti, mutta ei anneta sen häiritä. Tärkeimmät jo tulivat epäspoilereissa, eli tämä on enemmän avautumista ja vuodattamista.

Pidin erityisesti siitä, että ykköspelin ja Controlin jälkeen Dark Placen logiikkaa selitettiin hieman paremmin. Minulla ei ole mitään fantasiaa vastaan, mutta haluan kuitenkin tietää edes suunnilleen missä mennään.

Ja kyllä, se musikaalikohtaus oli hienoin kohtaus missään pelissä, ikinä. Loistava kappale, loistava graafinen suunnittelu. Mikä rytmi, mikä flow!

Sagan hahmosta ja salapoliisihommista pidin todella paljon. Nauroin tosin pelin lopussa melko räkäisesti, kun Saga pääsi kolmessa minuutissa pois Dark Placesta. Toivoin jo että Sagalla olisi lopussa yhtä pitkä Dark Place - osuus kuin Alanilla alussa ennen Sagan osuutta, mutta vähän sai pettyä. Silti kiva yllätys että pääsi vielä lopussa Sagalla hieman pelaamaan. Odotin tosiaan sellaista hätäisestikin pelattuna yli 20 tunnin pläjäystä, niin hieman petyin miten nopeasti Sagan osuus oli lopulta koluttu.

Sivuhahmot maistuivat myös. Sellaista kevyempää tunnelmointia Sagan elämästä tavallisessa maailmassa olisi voinut olla enemmänkin. Kuten pelin loppuvaiheilla missä Saga oli Mind Placessa jumissa, selvisi että Casey ja Saga olivat hyviäkin ystäviä myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi takaumien muodossa pientä heittelyä? Vaikka yksi pelattava alue lisää jossa Saga olisi ollut kotonaan. Ihmetyttää miksei putkijuoksupelien parasta puolta, eli helpompaa asioiden ja paikkojen täyttä muuttamista kesken tarinan käytetä enempää. Selkeästi tässä näkyy, ettei kyseessä ole mikään maailman isoin pelitalo. Siihen nähden loistosuoritus.

Alanin osuudessa Plot - kikkailut välillä vähän ärsyttivät, kun aika monesti jäin pitkäksi aikaa vaihtelemaan niitä. Mutta ihan huikea pelimekaaninen ratkaisu!

Pelin tunnelma muuttuu loppua kohden pikkuhiljaa aika huomaamatta. Lopputunneilla fiilis on jo aika ahdistava, kaukana ovat alun Koskela Brothersien huumori ja rennot tutkiskelut. Mutta vielä twistejä saatu sinnekin mahtumaan.

Muutamia asioita olisi voinut lisätä, jotka eivät olisi olleet kovin vaikeita tehdä mutta olisivat tuoneet lisäfiilistä pelaamiseen. Autoilun olisi vaikka voinut suorittaa aidosti eikä cutsceneillä, ei kovin vaativaa olisi ollut tehdä suoraa tietä seuraavaan kylään. Olihan ykkösessäkin pientä ajelemista. Ja niitä turhia paikkoja tosiaan oli jonkun verran, typerää kiivetä jonnekin vuoren päälle löytämään pari nukkea. Olisi siellä voinut olla vaikka sivutarinaa. No, kirkko ja omakotitalo vielä Sagalla avaamatta koska en vain keksinyt miten ne nuket toimivat ja tarkoituksella jätin ne seuraavaan pelikertaan.

Sössin tosiaan molemmissa osuuksissa aikaiset Shotgunin löytämiset. No, olipahan haastetta!

Mr. Doorista odotin kuulevani vielä lisää kun tuli Sagan DP-osuudessa puheeksi, mutta se osuus sitten loppuikin lyhyeen. Missasinko jotain?

Paljon pelissä oli kohtauksia, jotka hätäisimmiltä varmasti jäävät näkemättä, kuten Yötön Yö - elokuva. Se löytyy YT-kanavani viimeiseltä AWE-jaksolta.

Milloin Alan oli Scratch ja milloin ei?

Pelin lopetus jätti vähän kylmäksi, kun en oikein tiedä mitä tapahtui. Ilmeisesti Alan ja Alice ovat molemmat edelleen elossa jossain?

Hieman on vielä sekavat fiilikset, niin ei kaikkea muista. Pelillisesti aikaa meni eniten Coffee Worldissa ja varmaan Alanin ensiosuudessa ennen Sagaa. Ja tunti vierähti mummobossissa...

Puzzlet ja muut oli kyllä kivasti tehty. Ei aina samaa, vaan vähän eri logiikoilla. Niiden kanssa ei hermo mennyt, etenkään Sagalla pelatessa.

Olen samaa mieltä monen kanssa, että Sagan osuudesta nautin hieman enemmän. Ehkä juuri noiden plot-vaihtojen ja muiden paljouden takia. Mutta elokuvakohtaukset, huumori ja tunnelma tasoittavat kyllä tilannetta Alanin hyväksi.

Vaikka valitettavaakin keksin, nuo ovat kyllä vain sellaisia seikkoja millä täydellisestä pelistä olisi voinut tehdä vieläkin paremman. Se puoli tähteä lähtee ainoastaan tuosta ensin mainitusta miinuksesta, eli tekopituudesta. Speed runit tämän kanssa kestävät varmaan muutaman tunnin?

Normaalisti arvostelisin paljolti myös tarinaa, mutta Remedy World pyörii niin omissa sekopäisissä svääreissään, että jätetään sen arviointi jokaisen omalle kohdalle. Yleensä olen enemmän realismin perään, mutta Remedyn tapa tehdä sekopäistä settiä on kyllä juuri oikea!

Jaa mites sitten pelikentät ja alueet maistuivat? No hyvin maistuivat. Kauniita paikkoja ja vaikka näkymättömistä seinistä valitin, ei niitä liikaa ollut kuin ehkä NY - Dark Placessa. Esteitä ja kiertoreittejä riitti, mutta ne oli tehty tarinallisesti fiksusti.

Tykkäsin siitä, että tähän on otettu kaikista Remedyn aiemmista peleistä niitä parhaita juttuja ja boostattu niitä vähän lisää. Ei tämä ole pelkästään Awe2, tämä on varmasti nannaa myös Controlin faneille - vaikkei pelattavuuskeskeisille pelaajille olekaan ihan niin hauska. Controlmaisesti paikat eivät mene loogisesti, ja pieneltä vaikuttavat alueet laajentuvat ja kytkeytyvät toisiinsa etenkin Dark Placessa.

Mukavaa myös että Remedy ei ole Rockstar. Uutta pelattavaa saadaan Control 2:n muodossa varmaan samaan aikaan kuin se GTA VI saapuu...

Olipas surkea arvio verrattuna aiempiini. Tämä on vain todella vaikea peli arvioida.

Wow. Nyt vaan lukemaan kaikki Spoilerit täältä!

Vielä jälkihuomiona: Mielestäni pelit ovat parasta viihdettä nykyisin. Leffoja ja sarjoja tehdään aika hätäisesti ja suurin tunnelma ja kohtauksien hieromiset puuttuvat tai ovat vähenemään päin. Pelejä sentään mietitään kohtaus kohtaukselta vielä kunnolla.
 
Viimeksi muokattu:
Se ois läpi. Vaikka moni sanoo että ei-kaikkea tutkineena saatu 30 tuntiakin kulumaan, itsellä pelikellossa 26 tuntia (Edit. Striimiajoista katsottuna 28h) vaikka olin jumissa monessa paikassa pitkäänkin ja tutkin mielestäni paria mestaa lukuunottamatta kaiken liiankin tarkasti? Lopputuloksena oikein harmitti, että loppui, kun ennakko-odotusten perusteella odotin pidemmäksi. Kai sitten vain suoriuduin joistain muiden pelaajien kauan miettimistä tehtävistä nopeasti?
Itsellä näytti PS5:n kello 29h. Alkuun fiilistelin paljon enemmän ja olin jumissa jossain puzzlessa. Loppua kohden jätin monet sivupaikat tutkimatta seuraavalle pelikerralle.

Tai voi olla että olen vain hitaampi pelaamaan, ja kuolin myös aika monesti normaalilla vaikeusasteella.
 
Itsellä näytti PS5:n kello 29h. Alkuun fiilistelin paljon enemmän ja olin jumissa jossain puzzlessa. Loppua kohden jätin monet sivupaikat tutkimatta seuraavalle pelikerralle.

Tai voi olla että olen vain hitaampi pelaamaan, ja kuolin myös aika monesti normaalilla vaikeusasteella.
Story oli kyllä paria bossia lukuunottamatta vähän liiankin helppo. Mutta tulipa nautittua. Minäkin odotin pidempää peliaikaa kun olin valehtelematta omasta mielestäni ns. Jumissa varmaan 10h.

Huomasin tosiaan pienenä miinuksena ettei tässä TLOU-tyylisesti ollut juurikaan mitään vaihtelevaa päätarinaan liittymätöntä löydyttävää, ja se minullakin loppua kohden vähän söi tutkimismotivaatiota. Se onkin ainoa isompi pelialueellinen miinus.
 
Story oli kyllä paria bossia lukuunottamatta vähän liiankin helppo. Mutta tulipa nautittua. Minäkin odotin pidempää peliaikaa kun olin valehtelematta omasta mielestäni ns. Jumissa varmaan 10h.
Samaa mieltä. Resursseja tuli ehkä vähän liikaakin. Ainoastaan pelin loppuvaiheessa oli enemmän haastetta ja lopussa tulikin kuolemia enemmän.

Pitää kyllä joskus pelata tämä vaikeimmalla NG+:lla.
 
Peli läpi n.21h elämyksen jälkeen. Hyppäsin tähän suoraan ykkösosasta, ja paljon on muuttunut sitten ensiosan suoraviivaisen toiminnan. Tällä kertaa homma painottuu tutkiskeluun ja tunnelmointiin ja varsinkin jälkimmäinen on aivan parasta A-luokkaa. Graafisesti Alan Wake II on kenties parhaimman näköinen peli jota olen pelannut, huolimatta siitä, että omalla PC:llä sulavan n.75 fps saadakseen piti asetukset laittaa medium + low RT frame genillä ja quality DLSS höystettynä. Kun päivitän korttiani seuraavan kerran, tiedän minkä pelin pariin palaan vääntämään nupit kaakkoon. Myös audiopuoli ansaitsee suuret kehut tunnelman kohottamisen johdosta, upeita efektejä metsässä hiiviskellessä. Ja ne musiikit. Huh. Upeita biisejä ovat vääntäneet tätä varten. Näyttelijät ja ääninäyttelijät hoitavat roolinsa myös mainiosti, Suosalo oli tietysti oiva uusiessaan roolinsa, ja Peter Franzen saa minulta myös erityistaputukset mainiosta roolityöstään.

Pelattavuudeltaan tämä onkin sitten aivan eri peto ykkösosaan verrattuna. Suoraviivainen toiminta on poissa, ja räiskintäosuuksia on karsittu runsaalla kädellä. Ratkaisu on hyvä, sillä se ei ollut erityisen nautittavaa ensimmäisessä osassa, eikä ole sitä tässäkään. Toki selviytymiskauhun mukaisesti asiaan "kuuluu" kankeahko räiskintä. Toiminnan vastapainona tässä on enemmän puzzleja, jotka ovat huomattavasti parentuneet vuosien takaisesta, sekä uutena elementtinä Sagan etsiväntyöt sekä Alanin kirjoitusmekaniikka. Sagan etsivähommat iskivät itseeni lujempaa suurena etsiväpelien ystävänä, vaikkakin tuota mekaniikkaa olisi voinut hioa hieman syvällisemmäksikin, nyt se tuntui hieman pintaraapaisulta.

Tarinan puolesta Remedy viekin meidät sitten sellaiselle metamatkalle että oksat pois. Vaikka vaikutteet ovat edelleen selvät, tämä tuntuu myös enemmän Sami Järven omalta kierolta visiolta. Ymmärsinkö kaikkea tarinasta? En. Tai en tiedä. Ehkä, mutta oivallan sen vasta myöhemmin. Aika näyttää tai sitten toinen pelikerta. Tarina tässä on sellainen, että siitä ei oikeastaan halua sanoa juuri mitään, sillä se on matka joka pitää kokea itse.

Kokonaisuutena Alan Wake II on peli, joka kuiskaa korvaamme kysymyksen, voiko videopelit, ja varsinkin AAA-luokan pelit, olla vakavasti otettavaa taidetta olemalla samalla hyvä videopeli? Mielestäni yksiselitteinen vastaus tämän parikymmentuntisen jälkeen on; kyllä. Alan Wake II on upea teos, jonka toivoisin mahdollisimman monen kokevan. Se on mahtava audiovisuaalinen taidonnäyte, ja todiste siitä, että myös pelien muodossa voi tarjota unohtumattomia taidehäröilykokemuksia, pelillisen puolen liikaa kärsimättä. Ehdottomasti yksi parhaista, ellei paras tämän sukupolven peleistä.

Seuraavana sitten aikoinaan kesken jääneen Controlin ja sen lisäosien kimppuun, tähän aion palata Final Draftin muodossa sitten kun lisäreiden aikataulu selviää, niin voi ajoittaa ne lähemmäs toisiaan. Kiitoksia Remedy!

10/10.
 
Peli läpi n.21h elämyksen jälkeen. Hyppäsin tähän suoraan ykkösosasta, ja paljon on muuttunut sitten ensiosan suoraviivaisen toiminnan. Tällä kertaa homma painottuu tutkiskeluun ja tunnelmointiin ja varsinkin jälkimmäinen on aivan parasta A-luokkaa. Graafisesti Alan Wake II on kenties parhaimman näköinen peli jota olen pelannut, huolimatta siitä, että omalla PC:llä sulavan n.75 fps saadakseen piti asetukset laittaa medium + low RT frame genillä ja quality DLSS höystettynä. Kun päivitän korttiani seuraavan kerran, tiedän minkä pelin pariin palaan vääntämään nupit kaakkoon. Myös audiopuoli ansaitsee suuret kehut tunnelman kohottamisen johdosta, upeita efektejä metsässä hiiviskellessä. Ja ne musiikit. Huh. Upeita biisejä ovat vääntäneet tätä varten. Näyttelijät ja ääninäyttelijät hoitavat roolinsa myös mainiosti, Suosalo oli tietysti oiva uusiessaan roolinsa, ja Peter Franzen saa minulta myös erityistaputukset mainiosta roolityöstään.

Pelattavuudeltaan tämä onkin sitten aivan eri peto ykkösosaan verrattuna. Suoraviivainen toiminta on poissa, ja räiskintäosuuksia on karsittu runsaalla kädellä. Ratkaisu on hyvä, sillä se ei ollut erityisen nautittavaa ensimmäisessä osassa, eikä ole sitä tässäkään. Toki selviytymiskauhun mukaisesti asiaan "kuuluu" kankeahko räiskintä. Toiminnan vastapainona tässä on enemmän puzzleja, jotka ovat huomattavasti parentuneet vuosien takaisesta, sekä uutena elementtinä Sagan etsiväntyöt sekä Alanin kirjoitusmekaniikka. Sagan etsivähommat iskivät itseeni lujempaa suurena etsiväpelien ystävänä, vaikkakin tuota mekaniikkaa olisi voinut hioa hieman syvällisemmäksikin, nyt se tuntui hieman pintaraapaisulta.

Tarinan puolesta Remedy viekin meidät sitten sellaiselle metamatkalle että oksat pois. Vaikka vaikutteet ovat edelleen selvät, tämä tuntuu myös enemmän Sami Järven omalta kierolta visiolta. Ymmärsinkö kaikkea tarinasta? En. Tai en tiedä. Ehkä, mutta oivallan sen vasta myöhemmin. Aika näyttää tai sitten toinen pelikerta. Tarina tässä on sellainen, että siitä ei oikeastaan halua sanoa juuri mitään, sillä se on matka joka pitää kokea itse.

Kokonaisuutena Alan Wake II on peli, joka kuiskaa korvaamme kysymyksen, voiko videopelit, ja varsinkin AAA-luokan pelit, olla vakavasti otettavaa taidetta olemalla samalla hyvä videopeli? Mielestäni yksiselitteinen vastaus tämän parikymmentuntisen jälkeen on; kyllä. Alan Wake II on upea teos, jonka toivoisin mahdollisimman monen kokevan. Se on mahtava audiovisuaalinen taidonnäyte, ja todiste siitä, että myös pelien muodossa voi tarjota unohtumattomia taidehäröilykokemuksia, pelillisen puolen liikaa kärsimättä. Ehdottomasti yksi parhaista, ellei paras tämän sukupolven peleistä.

Seuraavana sitten aikoinaan kesken jääneen Controlin ja sen lisäosien kimppuun, tähän aion palata Final Draftin muodossa sitten kun lisäreiden aikataulu selviää, niin voi ajoittaa ne lähemmäs toisiaan. Kiitoksia Remedy!

10/10.
Täytyy kyllä hehkuttaa peliä myös. Allekirjoitan kaiken mitä sanoit. En hetkeen muista peliä, joka tarjoilee näin laajaa tunneskaalaa jännityksestä, pelkoon, nauruun, ihmetykseen ja vaikka mihin.

Visuaalisesti yksi upeimpia pelejä mitä nähnyt ja se miten kohtausten siirtymillä ja erilaisilla kerroksilla leikitellään. Peli on puhdasta taidetta ja kun otetaan mielenkiintoinen tarina, vahvat hahmot ja käsittämättömän yksityiskohtaisia yksityiskohtia joka paikassa lisäämään tunnelmaa ja immersiota. Ja onhan tuo huumori ja suomimeininki aivan hulvatonta.

Normaalisti en pelaa kauhupelejä, mutta olihan tämä kirjoitusten jälkeen vaan koettava. Ykkönen oli ihan hyvä, mutta tämä on jotain aivan muuta. Olen pelannut melkein loppuun saakka ja tulee jäämään aikamoinen tyhjä aukko. Pelejä on pelattu ja pääasiassa upeatkin pelit tekevät normaalisti vain saman jo muiden aiemmin tekemän paremmin. Alan Wake 2 yhdistää elokuvat, pelaamisen ja musiikin saumattomasti ja on aidosti omanlainen ja erilainen Peli.

Mikähän on seuraava peli joka jää näin muistiin ja synnyttää jotain näin syvää tässä boomeriässä? Täytyy varmaan palata Controllin pariin joka jäi kesken kun en hakusanat juosta enää aina uudelleen spawnaavien vihijen kanssa kun en tiennyt mihin piti mennä...
 
Ylös Bottom