Remeded
Well-Known Member
Vastaus: Bloodborne - From Softwaren seuraava (2015)
Tänne on syntynyt uusi DS sarjojen fani, vaikka Bloodborne onkin kuulemma ihan eri peli. Hieman varovasti tätä ketjua ja muutamia videoita katsottuna päätin antaa tälle mahdollisuuden. Heti alussa kieltämättä, vaikka hieman varovainen olinkin, lähdin liikkeelle asenteella "no noi nyt liiottelee tän pelin vaikeutta" Heti ensimmäisen vihollisen nähtyään, suoraan kohti ja pieksemään kun missä tahansa pieksentä pelissä konsanaan.
Muutamia kertoja siinä kun turpaan otin ja kuolema tuli, niin ajattelin et heh, ehkä mun pitää kuitenkin löytää jostain ehkä ase. Semmosen kun sain niin olo oli kun kovalla jätkällä. Siinä sit pari vihollista pieksinki ja ajattelin et "liioteltua tää vaikeus" Juoksin pitkin mappia kun God Of Waris, turpaan tuli ja pahasti. Muutama kirosanakin pääsi, kunnes aloin pikkuhiljaa ymmärtää mistä tässä on kyse. Tämä ei ole perinteinen pieksentä peli, rauhallisempi tempo alle ja hieman aivoja käyttöön.
Varovasti kun aloin pelaamaan niin kuluikin semmoset pari tuntia eikä sitä perhanan uutta lamppu checkpointtia näkynyt missää, silloin tajusin että kyseessä tosiaan on selvitymispeli. Jokaista tappoa ei enää pitänyt itsestään selvyytenä ja karkuun alkoi juoksee suosiolla. Parin tunnin seikkailun jälkeen aloin sitten pieksemään ja virhe tuli ja kuolema. Herättyään siitä samasta lampusta ja kaikki viholliset taas edessä. Myönnän, kirosanoja lenteli mutta peli ei tuntunut missään vaiheessa turhauttavalta.
Monen muun pelin kohdalla ois ohjain ja levy lentänyt ulos ikkunasta, tässä sitä on pakonomainen tarve päästä eteenpäin. Niin ja se onnistumisen tunne, se että pelaajaa ei pidetä kätösestä kiinni, se että itse pitää miettiä miten sitä nyt selvityis. Ekaan bossiin vihdoinkin sitten pääsin, kuten arvata saattaa, turpaan tuli. Siinä vaiheessa aloin kerämään hieman rahaa, oliko ne nyt jotain blood jotain. Parantamaan hieman ukkelia, huomasin myös että aseitaki voi päivittää.
Kaikki on vielä niin uutta ja jännää, tykkään miten tässä on niin paljon opittavaa ja pelaajalle annetaan se mahdollisuus oppia itse. Mitään aikasempia DS pelejä en ole pelannut niin tämä on mulle vielä uudempaa kun "veteraaneille" Ymmärrän kyllä, että tämä ei välttämättä sovi kaikille, nimittäin joudut useita kymmeniä kertoja käymään läpi samat kujat ja samat vihut, mikä on joillekin ehkä liikaa. Itse yllätyin todella positiivisesti tästä pelistä, on myös todella kaunista katseltavaa kaiken lisäksi.
Ehdottomasti tähään mennessä paras PS4 yksinoikeus mitä on. Eikä varmasti ihan heti parempaa ole tulossa, loistava peli!
Tänne on syntynyt uusi DS sarjojen fani, vaikka Bloodborne onkin kuulemma ihan eri peli. Hieman varovasti tätä ketjua ja muutamia videoita katsottuna päätin antaa tälle mahdollisuuden. Heti alussa kieltämättä, vaikka hieman varovainen olinkin, lähdin liikkeelle asenteella "no noi nyt liiottelee tän pelin vaikeutta" Heti ensimmäisen vihollisen nähtyään, suoraan kohti ja pieksemään kun missä tahansa pieksentä pelissä konsanaan.
Muutamia kertoja siinä kun turpaan otin ja kuolema tuli, niin ajattelin et heh, ehkä mun pitää kuitenkin löytää jostain ehkä ase. Semmosen kun sain niin olo oli kun kovalla jätkällä. Siinä sit pari vihollista pieksinki ja ajattelin et "liioteltua tää vaikeus" Juoksin pitkin mappia kun God Of Waris, turpaan tuli ja pahasti. Muutama kirosanakin pääsi, kunnes aloin pikkuhiljaa ymmärtää mistä tässä on kyse. Tämä ei ole perinteinen pieksentä peli, rauhallisempi tempo alle ja hieman aivoja käyttöön.
Varovasti kun aloin pelaamaan niin kuluikin semmoset pari tuntia eikä sitä perhanan uutta lamppu checkpointtia näkynyt missää, silloin tajusin että kyseessä tosiaan on selvitymispeli. Jokaista tappoa ei enää pitänyt itsestään selvyytenä ja karkuun alkoi juoksee suosiolla. Parin tunnin seikkailun jälkeen aloin sitten pieksemään ja virhe tuli ja kuolema. Herättyään siitä samasta lampusta ja kaikki viholliset taas edessä. Myönnän, kirosanoja lenteli mutta peli ei tuntunut missään vaiheessa turhauttavalta.
Monen muun pelin kohdalla ois ohjain ja levy lentänyt ulos ikkunasta, tässä sitä on pakonomainen tarve päästä eteenpäin. Niin ja se onnistumisen tunne, se että pelaajaa ei pidetä kätösestä kiinni, se että itse pitää miettiä miten sitä nyt selvityis. Ekaan bossiin vihdoinkin sitten pääsin, kuten arvata saattaa, turpaan tuli. Siinä vaiheessa aloin kerämään hieman rahaa, oliko ne nyt jotain blood jotain. Parantamaan hieman ukkelia, huomasin myös että aseitaki voi päivittää.
Kaikki on vielä niin uutta ja jännää, tykkään miten tässä on niin paljon opittavaa ja pelaajalle annetaan se mahdollisuus oppia itse. Mitään aikasempia DS pelejä en ole pelannut niin tämä on mulle vielä uudempaa kun "veteraaneille" Ymmärrän kyllä, että tämä ei välttämättä sovi kaikille, nimittäin joudut useita kymmeniä kertoja käymään läpi samat kujat ja samat vihut, mikä on joillekin ehkä liikaa. Itse yllätyin todella positiivisesti tästä pelistä, on myös todella kaunista katseltavaa kaiken lisäksi.
Ehdottomasti tähään mennessä paras PS4 yksinoikeus mitä on. Eikä varmasti ihan heti parempaa ole tulossa, loistava peli!
