Vastaus: Dead Island [PS3/X360]
18 Tuntia Myöhemmin... Näytös kaksi on jo päässyt alkuun ja peliprosentit näyttävät 36%. Tätä peliä ei aivan hujauksessa läpäistä.
On aika vaikea kuvitella sellainen zombiefani joka ei pitäisi tästä pelistä. Reunoista hieman rosoinen peli on monelta osa-alueeltaan meikäläisten märkäuni.
Dead Island osoittaa taas sen kuinka pitkälle aikarajattomalla ja vapaalla pelimaailmalla pääsee. Kun minnekkään ei ole kiire saa pelistä todella nauttia omaan tahtiin: olet omien tekojesi herra. Osittain tästä syystä onkin hyvä että tarina on toistaiseksi ollut langan ohut. Tämän ansiosta seikkailu syntyy niistä omista teoista joita jakaa muiden kanssa.
"Kohtasin neljä zombieta turkoosin värisen uima-altaan reunalla. Aseenani veitsi ja pesäpallomaila. Ensimmäinen elävä kuollut ryntää minua kohti. Nopea reagointi ja tuurilla heitetty veitsi katkaisee ex-turistin kaulan. Kolme raatoa havahtuu tähän ja hyökkää minua kohti. Asetan pespallomailan lyömä asentoon. Lyön ensimmäistä iholle yltänyttä polvilumpioon. Raato polvistuu. Asetan mailan horisontaaliseen asentoon ja rikon kalman kallon. Toinen zombie hyökkää kimppuuni. Nopea väistöliike ja potku niskaan. Kalma on hetken pelistä pois. Kääntö ja nopea mailan heilautus murtaa viimeisen hyökkääjän käsivarren. Toinen heilautus ja kalman kourat ovat toimintakyvyttömiä. Alakulmasta lähtenyt isku lähettää kalman pään kiertoradalla. Maassa toikkaroiva raato kokee karmean lopun kengän pohjastani."
Vaikuttavin asia pelissä on ehdottomasti tämä pelin taistelusysteemi. En olisi koskaan uskonut kuinka hyvin
Techland onnistuu tekemään tämän raivoisan kanssa käymisen raatojen kanssa. Peli onnistuu todella hyvin siinä että se saa olosi tuntemaan samalla sekä epätoivoiseksi että todella päheäksi. Etukäteen mainostettu "ihon kuorinta" onkin karmeinta mitä olen koskaan peleissä nähnyt. Ihan heikko sydämmistä heikottaa kun näkee palavan raadon ihon kärventyvän nenäsi edessä... Tai miltä kuulostaa se että hieman ohi mennyt isku repii raadolta otsanahan pois? Pelillisesti on myös positiivista että raajojen murtaminen vaikuttaa myös raatojen toimintakykyyn. Karmeita yksityiskohtien määrää!! Touhusta pystyy mielestäni nauttimaan enemmän Analogiselle pelityylillä kuin Digitaalisella. Analogiseen tasitelemiseen tottuminen vie pitkänkin aikansa mutta se kyllä palkitsee. Digi-mättämiselle pääsee ehkä hieman liiankin helpolla eikä ihon kuorinnasta pysty nauttimaan niin yksityikohtaisesti kuin Analogilla pelaamalla.
Analogisella pelityylillä korostuu myös raatojen vaarallisuus. Mielestäni monissa genren elokuvissa zombiet eivät ole koskaan olleet mitenkään erityisen vaarallisia tai pelottavia.
Dead Island on ensimmäinen genren edustaja jossa saa olla jatkuvasti vellit housuissa. Erityisesti toisessa näytöksessä. Täällä peli heittää
oh my f**in god, RUN!-vaihteen päälle. Vivahteikkaat rantamaisemat vaihtuvat johonkin täysin odottamattomaan ja raatojen määrä räjähtää käsiin. Täällä karkuun juokseminen on avain selvitymiseen. Peleissä harvoin tuntee kunnollista pelko mutta
Dead Islandissa se on arkipäivää.
"Juoksin henkeni edestä karkuun viiden tartunnan saaneen laumaa. Stamina oli lopussa. Näin edessäni huoltoaseman jonka ikkunoista tulvi valoa. Ryntäsin aseman ovelle ja avasin sen. Nopea 180 asteen käännös. Potku hännällä juossutta raatoa kohti ja ovi takaisin kiinni. Olin jumissa asemalla jonka edustaa piiritti lauma nopeita raatoja. Se sekuntti kun avaan tuon oven olen jo kuollut. Näiden raatojen kanssa ei leikitä. Ohi kiitävän hetken näen miten vedän asemalla energiajuoma ähkyt ja ryntään tyhmän varmaan kuolemaan. Onneksi tämä hetki on nopeasti ohi. Avunhuuto comin päähän. Minuuttia myöhemmin kuulen ajoneuvon pärinää. Punainen jeeppi lähestyy hurjaa vauhtia kohti asemaa. Nopealla ja näyttävällä käännöksellä auton puskuri "puhdistaa" aseman edustan. Avaan oven ja tyylikkään rauhallisesti viimeistelen sähkökirveelläni maassa kituvat raadot. Toverini astuu autosta ulos ja liittyy seuraani."
Kuuppi DI:ssä on myös sitä eräänlaista zombiefanin unelman elämistä. Mikään ei oikeasti ole niin siistiä kuin raatojen hautaaminen kaverin kanssa. Moninpeli on myös esimerkillisesti tehty. Tehtävät tallentuvat sekä isännälle että vieraalle. Eikä minkäänlaista lagia ei ole ainakaan kahden kuupeissa havaittavissa. Maailmaa voi myös tutkia omaan tahtiin toisen osapuolen tehdessä jotain ihan muuta. Peli tuntuukin välillä makrotason massiivimoninpeliltä. Peli myös skaalautuu loistavasti jos pelaajien tasoilla on paljonkin eroa. Huomio pitää myös tehdä tuosta pelityylistä. On suositeltavaa että kumpainenkin osapuoli pelaa Analogilla. Tämä lisää touhuun huomattavasti enemmän taktisuutta.
Lopuksi pitää vielä koputtaa puuta tällä
Kuolleiden Saaren Xbox-versiolla. Peli ei ole ehkä
se vajan näyttävin mutta 18 tunnin aikana on se pyörinyt lähes moitteettomasti. Puolet tästä ajasta on vietetty kuupissa. FPS pysyy kauttaaltaan erittäin tasaisena ja kyllä peli näyttäviäkin maisemia osaa pakastaan heittää. Rujoutta ulkokuoreen tuo vain harvat grafiikkabugit ja lievä tekstuurien pop-up.
Tähän päättyköön ensimmäinen testamenttini sillä matka jatkuu ja paljon on vielä kerrottavana.
Eli aika nopee sai kiinni.